Ralfy

Ralfy Mitchell: Stories From A Whisky Bar

Vuosi 2021 oli oman viskiharrastukseni huonoin vuosi viiteentoista vuoteen. Päättynyt vuosi alkoi vakavalla sairastamisella ja päättyi lopulta koronaan. Kevätkaudella en pystynyt sairastamisen takia nauttimaan viskiä lainkaan peräti viiteen kuukauteen. Kesän ja syksyn aikana tein hidasta paluuta. Lopulta ennen joulua perheen koululaisten kautta rokotteiden läpi iskenyt omikronmuunnos nollasi kerralla kaikki suunnitelmat jouluksi ja uudenvuodeksi.

Viskiharrastukseni kannalta koronataudin ikävin nollaus tapahtui maku- ja hajuaistissa. Ne katosivat ennen joulua eivätkä ole vieläkään palanneet. Hyllyssä odottaisi noin 50 viskinäytettä maistamista, mutta eipä niihin kannata koskea, kun ei pysty mitään aistimaan. Tilanne on kuluneen viikon aikana parantunut sen verran, että pystyn aktiivisella keskittymisellä erottamaan aamukahvista jo hiukan tuoksun ailahdusta. Joulun tienoissa join vielä kuumaa vettä ja uskottelin itselleni, että se on teetä – mitään eroa en pystynyt huomaamaan eri juomien välillä. Ruokapöydässä arvioin, että voisin yhtä hyvin syödä lämpimiä pahvinpaloja kuin mitä tahansa muutakin.

Ennen viime vuotta maistelin tasaiseen tahtiin keskimäärin 200–250 uutta viskiä vuodessa. Viime vuonna määrä jäi alle 50:een. Tämäkin vuosi alkaa niin vaikeasti, etten uskalla ennustaa kovin aktiivista harrastamista ainakaan alkuvuodelle. Elän kuitenkin toivossa.

Kun muuten harrastaminen on vähissä, päätin lueskella hiukan viskikirjallisuutta. Viskikirjoissa olen huomannut uusien nimikkeiden vähentyneen kovimpien buumivuosien jälkeen. Käsiini kuitenkin sattui viskitubettajana tunnetun Ralfyn eli Ralph Mitchellin tuore teos Stories From A Whisky Bar (Irish Sea Trading, 2021).

Luin kaksi vuotta sitten Ralfyn edellisen teoksen, omaelämäkerrallisen Search For A Whisky Bothy (Irish Sea Trading, 2019) ja arvioin tuolloin profeetallisesti, että Ralfylta saadaan ehkä seuraavakin kirja. Nyt niin tapahtui. Kirjoitin edellisen kirjan yhteydessä, että tiukan kustannustoimittamisen puutteen voi ajatella sopivan ralfymaiseen eetokseen, mutta nyt mukana on kustannustoimittajakin. Tämä tuoreempi Ralfy-kirja onkin luettavuudeltaan ja tekstin tekniseltä laadultaan aivan uudella tasolla.

En alkuun tiennyt, miten tätä uutta Ralfyn pakettia oikein pitäisi lähestyä: muistelmien jatko-osana, tarinakokoelmana, novellikokoelmana? Kirjan luettuani en tiedä sitä kunnolla vieläkään. Mukana on useita suorastaan klassista novellistiikkaa edustavia tekstejä (kuten miehensä hitaasti murhaavasta naisesta kertova ”Ella”), uuden tislaamon perustamiseen ja sen pyörittämiseen liittyvä puhdas satiiri (”Water Horse Distillery”), Ralfyn henkilökohtaiselta muistelmatekstiltä tuntuva moottoripyörätarina (”The Saga of Salty Wheels”) sekä teoksen päättävä, keskiaikaisesta kirjallisuudesta rakenteensa lainaava kehyskertomus, joka nivoo kaiken yhteen (”Friday in Tinseltown”). Näiden lisäksi kirjalliseen perinteeseen liittyvät muun muassa klassisen runsasmuotoiset limerikit kahdessakin tekstissä.

Ralfyn rosoisen muistelmateoksen jälkeen Stories From A Whisky Bar tuntuu hyvinkin kirjalliselta ja jalostuneelta. Tuntuu jopa hätkähdyttävältä, että glasgowlainen hautausurakoitsija keksii rakentaa tekstiinsä postmodernistisia mise en abyme -kuvioita ja löytää jokaiseen yhdestätoista tekstistä jonkinlaisen uuden rakenteen ja tulokulman. Tällaistakin tavaraa teoksesta löytyy, tämä tekstistä ”Chuckles”:

YouTube videos were useful too, although many reviewers were not to his liking, especially one called ‘ralfy’ who he found to be a long-winded arsehole. In fact, ‘ralfy’ irritated him a lot, as this reviewer was not the ‘right sort’ and he had non-conformist opinions.

Tässäkin tekstissä viittaillaan Whiskyfuniin, Whiskybaseen ja kaikenlaiseen muuhunkin viskimaailmasta tuttuun. Aivan niin jyrkkiä näkemyksiä näiden tekstien puhujat eivät esitä kuin Ralfy aiemmassa muistelmateoksessaan. Toki tässäkin teoksessa mies on keskimäärin oikeutettu dramiinsa, vaikka joutuisi palvelutaloon ja siellä se kiellettäisiin. Tällaisesta kohtalosta kertova ”Bobby” muistuttaa tavallaan Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -kuviota. Teoksen loppupuolen kokoomatekstissä palataan vielä Ralfyynkin, joka on taas ”total arsehole” yhden puhujan mielestä.

Teoksen päätöstekstin tapahtumapaikkana on Ralfyn Search For A Whisky Bothysta tuttu Bon Accord, hieno viskibaari Glasgow’n Charing Crossissa. Teoksen kannessa Ralfy poseeraa sen baaritiskillä ja viittaa siihen, että teoksen tarinat voisivat olla siellä kuultuja – etenkin, kun kannessa lukee ”Collected and Told by Ralfy”.

Stories From A Whisky Bar on ehdottomasti erilainen viskikirja. En muista kohdanneeni vastaavaa aiemmin. Teos huokuu syvää ymmärrystä viskimaailmasta, viittailee surutta kirjoittajaansa, ottaa erilaisia asentoja maailmaan, ironisoi, muistelee. Vaikka en pystynyt koronani takia nauttimaan tarinan ääressä yhtään hyvää dramia, kuten kirjoittaja kehottaa tekemään jokaisen tekstin kohdalla, pystyin aivan hyvin nämä tarinat lukemaan ja niistä nauttimaankin. Ralfymainen kirjahan on siinä mielessä, että ketään ei kumarrella eikä aitoudesta tingitä. Jokainen muodostakoon tästä teoksesta oman mielipiteensä.

Ralfy Mitchell: Search For A Whisky Bothy

Kaikki Ralfyn eli Ralph Mitchellin viskivideoihin joskus törmänneet ovat todennäköisesti ensimmäiseksi kysyneet itseltään, mitähän tämä mahtaa olla: viisikymppinen skotlantilainen hautausurakoitsija juo viskiä, antaa pullolle arvionsa ja puhuu siinä ohessa kameralle monenlaista juttua.

Vuonna 2009 aloitetut Youtube-videot ovat keränneet aikojen saatossa valtavat määrät katsomiskertoja ja Ralfy.com uskollisen fanikunnan. Aikuistubettajana Ralfy oli tavallaan epätodennäköinen edelläkävijä ilman käsikirjoitusta suoraan purkitetuille Youtube-videoille, joissa dokumentoidaan mahdollisimman autenttinen reaktio. Itsenäisyys, suoruus ja autenttisuus ovat Ralfyn perusarvoja, joille hän on pysynyt uskollisena alusta asti.

Nyt Ralfy on kirjoittanut muistelmansa. Kun tällainen julkaisu tuli, pitihän se heti hankkia. Search For A Whisky Bothy (Irish Sea Trading, 2019) kertoo Ralfyn matkan viskiharrastajaksi, viskivloggaajaksi ja itsenäiseksi toimijaksi viskin blogosfäärissä. Siitä tavallaan kirjan nimikin: viskimökin etsintä huipentuu mökkeröön, johon mies on vetäytynyt juomaan viskiä hoidettuaan ensin parikymmentä vuotta Glasgow’n asukkaita multiin ja kohdattuaan monenlaista elämää ja kuolemaa.

Laajuudeltaan 168-sivuinen teos jakautuu yhteentoista lukuun ja niitä seuraavaan lyhyeen epilogiin. Aloitukseen kuuluu luonnollisesti viskiä nauttiva isä, sen jälkeen myöhemmällä iällä Smithyn pubi Glasgow’ssa ja sitä kautta vihkiytyminen viskiin omin päin. Vuonna 1988 Ralfy ryhtyy aloittaa Funeral Director -harjoittelijana Glasgow’n hautausosuuskunnassa. Hautaushommien yhteydessä alkaa viskikokoelman kerääminen ja aktiivinen viskiharrastaminen. Kun Smithyn pubi vaihtaa omistajaa ja menee pilalle, lokaatio vaihtuu Bon Accordiin, josta myös itselläni on lämpimiä muistoja. Ralfy osallistuu tastingeihin ja viskitapahtumiin, hankkii tietoa ja kokemuksia, tutkii ja opettelee. Suomi-kulmasta mielenkiintoinen hahmo on Glasgow’s Whisky Clubissa piipahteleva Jarkko, joka on baletissa töissä ja aktiivinen tastingien osanottaja:

”Jarkko the athletic Finnish ballet dancer is always good for a laugh, a later member of the Club he brought a torch of the libertine into the group which lent the cosmopolitanised, urbane air to Club nights. Generally, unless a brand ambassador rep was presenting their offerings, there would be about twenty opened bottles sitting on an up-ended cask and we would just help ourselves. After a ’few’, Jarkko would regale us with stories of his military training in Finland where conscription is still in force and describe how to break someone’s neck on the battlefield followed by the rigours of ongoing dance training as one of the Royal Scottish Ballet Corps dancers. I popped in a few undertaker related tales of family feuds, drunken clergy and mishaps with carrying coffins.”

Ralfy puhuu kauniisti viskin parissa työskentelevistä ammattilaisista, vaikka muistuttaa jatkuvasti heidän roolistaan myynti-ihmisinä ja tekee pesäeroa alalta toimeentulonsa saavista työntekijöistä. Myös Richard Paterson saa hehkutusta ja muistutuksen siitä, millaisia haasteita Dalmorella on edessä Patersonin jälkeen (”I do wish his successor all the best, but it will be a hard gig”). Luonnollisesti Ralfy ottaa myös väkevästi kantaa skotlantilaisen viskiteollisuuden puoliin, joista ei pidä. Kovimman ryöpytyksen saa karamellivärin edelleen sallittu käyttö viskissä:

”If I was in charge of Scotch whisky, ALL USE OF E150a WOULD BE BANNED, BANNED, BANNED! from single malts.”

Kirjan vahvimmat osuudet tulevat yllättäen hautaamisesta. Ralfy rinnastaa hienosti elämän ja kuoleman osuuksissa, joissa kertoo surullisia tarinoita hautausurakoitsijana kohtaamistaan ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat olleet kuolleita läheisilleen jo ennen kuolemaansa. Ihmisistä, joiden elämältä on kadonnut tarkoitus jo kauan sitten. Sitä taustaa vasten Ralfyn näkemys viskistä saa lisää syvyyttä, asioiden ja hetkien kohtaamisesta sellaisina kuin ne konkreettisesti näyttäytyvät.

Viskivlogi tulee teoksessa kuvaan vasta loppusuoralla. Ensimmäisen videonsa Ralfy lataa Youtubeen jo palvelun perustamisvuonna 2005. Flip Cam UltraHD -kamerasta tulee työväline, ja Ralfy.com aloittaa toimintansa 2009. Pienen harjoittelun jälkeen kuvaaminen alkaa sujua ja videokuvassa toimivat asiat löytyä. Ralfy löytää oman rakonsa sieltä, mihin BBC:n kaltainen jättitoimija ei koskaan suostuisi menemään. Autenttisia videoita alkeellisella kalustolla mutta sellaisella otteella, joka sopii kanavan tyyliin. Haastateltavat ihmettelevät ensin, mutta ymmärtävät lopuksi, mistä oikeasti on kyse. Ei valomiehiä, ei äänimiehiä, ei hienouksia – vain mies, kamera, vähän valoa ja kovat jutut.

Kirjan lopussa Ralfy on monen vuosikymmenen jälkeen viimein lopettanut työnsä hautausurakoitsijana ja muuttanut lapsuudestaan tuttuihin maisemiin Man-saarelle. Siellä on lopulta myös viskimökki, jossa kuvaukset sujuvat nykyään. Ohessa Ralfy auttaa vanhaa äitiään ja elää ilman televisiota, mediaa ja muita virikkeitä.

Ralfyn eetos on vahva, ja se resonoi voimakkaasti myös tällaiseen vaatimattomaan viskiharrastajaan Euroopan laitamailla. Ralfy ei ole myynnissä, hän ei ota vastaan tarjottuja sampleja tai pulloja, häntä ei voi ostaa mihinkään mukaan. Vlogi pyörii täysin omaehtoisesti eikä Ralfysta saa influnsseria millään rahalla millekään tuotteelle. Siinä missä Ralfy ei varsinaisesti näyttäisikään mihinkään brändi-imagoon sopivalta mannekiinilta, myös suomalainen viskibloggari voi tehdä välttämättömyydestä hyveen, koska ilmaisia viskisampleja ei ole tässä maailmankolkassa näkynyt.

Search For A Whisky Bothy on ralfymainen kirja, ja tiukan kustannustoimittamisen puutteen voi jopa ajatella sopivan sen aitoon tyyliin. Ralfy paukuttelee tarinoitaan ja mielipiteitään niitä ilmeisesti sen kummemmin sensuroimatta. Jos Ralfy.comin jutut maistuvat, kirja antaa hauskasti syvyyttä siihen, millainen mies niitä purkittaa ja miksi. Jutut ovat parhaimmillaan myös todella hauskoja. Lisäksi kirja on yhdenlainen ajankuva viskikulttuurin muutoksesta vuosien saatossa. Vaikka kaikki virtaviivaistuu, Ralfyn rosot tulevat taatusti pysymään. Ehkä häneltä saadaan seuraavakin kirja, koska Malt-Moments & Malt-Mates elää ja voi hyvin.