Ralfy Mitchell: Stories From A Whisky Bar

Vuosi 2021 oli oman viskiharrastukseni huonoin vuosi viiteentoista vuoteen. Päättynyt vuosi alkoi vakavalla sairastamisella ja päättyi lopulta koronaan. Kevätkaudella en pystynyt sairastamisen takia nauttimaan viskiä lainkaan peräti viiteen kuukauteen. Kesän ja syksyn aikana tein hidasta paluuta. Lopulta ennen joulua perheen koululaisten kautta rokotteiden läpi iskenyt omikronmuunnos nollasi kerralla kaikki suunnitelmat jouluksi ja uudenvuodeksi.

Viskiharrastukseni kannalta koronataudin ikävin nollaus tapahtui maku- ja hajuaistissa. Ne katosivat ennen joulua eivätkä ole vieläkään palanneet. Hyllyssä odottaisi noin 50 viskinäytettä maistamista, mutta eipä niihin kannata koskea, kun ei pysty mitään aistimaan. Tilanne on kuluneen viikon aikana parantunut sen verran, että pystyn aktiivisella keskittymisellä erottamaan aamukahvista jo hiukan tuoksun ailahdusta. Joulun tienoissa join vielä kuumaa vettä ja uskottelin itselleni, että se on teetä – mitään eroa en pystynyt huomaamaan eri juomien välillä. Ruokapöydässä arvioin, että voisin yhtä hyvin syödä lämpimiä pahvinpaloja kuin mitä tahansa muutakin.

Ennen viime vuotta maistelin tasaiseen tahtiin keskimäärin 200–250 uutta viskiä vuodessa. Viime vuonna määrä jäi alle 50:een. Tämäkin vuosi alkaa niin vaikeasti, etten uskalla ennustaa kovin aktiivista harrastamista ainakaan alkuvuodelle. Elän kuitenkin toivossa.

Kun muuten harrastaminen on vähissä, päätin lueskella hiukan viskikirjallisuutta. Viskikirjoissa olen huomannut uusien nimikkeiden vähentyneen kovimpien buumivuosien jälkeen. Käsiini kuitenkin sattui viskitubettajana tunnetun Ralfyn eli Ralph Mitchellin tuore teos Stories From A Whisky Bar (Irish Sea Trading, 2021).

Luin kaksi vuotta sitten Ralfyn edellisen teoksen, omaelämäkerrallisen Search For A Whisky Bothy (Irish Sea Trading, 2019) ja arvioin tuolloin profeetallisesti, että Ralfylta saadaan ehkä seuraavakin kirja. Nyt niin tapahtui. Kirjoitin edellisen kirjan yhteydessä, että tiukan kustannustoimittamisen puutteen voi ajatella sopivan ralfymaiseen eetokseen, mutta nyt mukana on kustannustoimittajakin. Tämä tuoreempi Ralfy-kirja onkin luettavuudeltaan ja tekstin tekniseltä laadultaan aivan uudella tasolla.

En alkuun tiennyt, miten tätä uutta Ralfyn pakettia oikein pitäisi lähestyä: muistelmien jatko-osana, tarinakokoelmana, novellikokoelmana? Kirjan luettuani en tiedä sitä kunnolla vieläkään. Mukana on useita suorastaan klassista novellistiikkaa edustavia tekstejä (kuten miehensä hitaasti murhaavasta naisesta kertova ”Ella”), uuden tislaamon perustamiseen ja sen pyörittämiseen liittyvä puhdas satiiri (”Water Horse Distillery”), Ralfyn henkilökohtaiselta muistelmatekstiltä tuntuva moottoripyörätarina (”The Saga of Salty Wheels”) sekä teoksen päättävä, keskiaikaisesta kirjallisuudesta rakenteensa lainaava kehyskertomus, joka nivoo kaiken yhteen (”Friday in Tinseltown”). Näiden lisäksi kirjalliseen perinteeseen liittyvät muun muassa klassisen runsasmuotoiset limerikit kahdessakin tekstissä.

Ralfyn rosoisen muistelmateoksen jälkeen Stories From A Whisky Bar tuntuu hyvinkin kirjalliselta ja jalostuneelta. Tuntuu jopa hätkähdyttävältä, että glasgowlainen hautausurakoitsija keksii rakentaa tekstiinsä postmodernistisia mise en abyme -kuvioita ja löytää jokaiseen yhdestätoista tekstistä jonkinlaisen uuden rakenteen ja tulokulman. Tällaistakin tavaraa teoksesta löytyy, tämä tekstistä ”Chuckles”:

YouTube videos were useful too, although many reviewers were not to his liking, especially one called ‘ralfy’ who he found to be a long-winded arsehole. In fact, ‘ralfy’ irritated him a lot, as this reviewer was not the ‘right sort’ and he had non-conformist opinions.

Tässäkin tekstissä viittaillaan Whiskyfuniin, Whiskybaseen ja kaikenlaiseen muuhunkin viskimaailmasta tuttuun. Aivan niin jyrkkiä näkemyksiä näiden tekstien puhujat eivät esitä kuin Ralfy aiemmassa muistelmateoksessaan. Toki tässäkin teoksessa mies on keskimäärin oikeutettu dramiinsa, vaikka joutuisi palvelutaloon ja siellä se kiellettäisiin. Tällaisesta kohtalosta kertova ”Bobby” muistuttaa tavallaan Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -kuviota. Teoksen loppupuolen kokoomatekstissä palataan vielä Ralfyynkin, joka on taas ”total arsehole” yhden puhujan mielestä.

Teoksen päätöstekstin tapahtumapaikkana on Ralfyn Search For A Whisky Bothysta tuttu Bon Accord, hieno viskibaari Glasgow’n Charing Crossissa. Teoksen kannessa Ralfy poseeraa sen baaritiskillä ja viittaa siihen, että teoksen tarinat voisivat olla siellä kuultuja – etenkin, kun kannessa lukee ”Collected and Told by Ralfy”.

Stories From A Whisky Bar on ehdottomasti erilainen viskikirja. En muista kohdanneeni vastaavaa aiemmin. Teos huokuu syvää ymmärrystä viskimaailmasta, viittailee surutta kirjoittajaansa, ottaa erilaisia asentoja maailmaan, ironisoi, muistelee. Vaikka en pystynyt koronani takia nauttimaan tarinan ääressä yhtään hyvää dramia, kuten kirjoittaja kehottaa tekemään jokaisen tekstin kohdalla, pystyin aivan hyvin nämä tarinat lukemaan ja niistä nauttimaankin. Ralfymainen kirjahan on siinä mielessä, että ketään ei kumarrella eikä aitoudesta tingitä. Jokainen muodostakoon tästä teoksesta oman mielipiteensä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.