Kuukausi: Touko 2017

Glenmorangie Sherry Wood Finish 43%

Maistelussa vähän vanhemman sarjan Glenmorangie, Wood Finish -sarjan kuuluva ja muoviseen pulloon pakattu miniatyyri. Tällä kertaa ilman ikämerkintää.

Glenmorangie Sherry Wood Finish

(43%, OB, NAS, +/- 2003, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja paksu, lyö suorastaan ällikällä. Erittäin runsas ja täyteläinen. Maltaisuus, appelsiininen hedelmäisyys ja tyylikäs tammisuus ovat hyvässä tasapainossa. Puuvahaa, yrttisyyttä, hedelmäkarkkia, kovaa toffeeta. Maitosuklaisuutta ja pientä siirappia, rusinaa ja viikunaa. Sherryä riittää yllättävänkin paljon.

Maku: Painavan öljyinen mutta silti raikkaan hedelmäinen ja makean sherryinen makumaailma. Mukavasti balanssissa. Maltaisuutta, mandariinia, viikunaa, rusinaa. Suklaisuus toimii, samoin toffee ja hedelmäkarkit. Suutuntuma on öljyinen ja viskositeettia riittää. Yrttisyyttä, mausteita. Tammi tuntuu ehkä pykälän raaemmalta kuin tuoksussa. Jälkimaku pysyy vahvasti siirappisessa ja toffeemaisessa maisemassa, kunnes tammi alkaa vähitellen kuivahtaa. Pientä kitkeryyttä, tummaa suklaata, espressoa, pähkinää. Yrttisyys kantaa, mukaan tulee paahteisia sävyjä ja kuivan tammen vivahteita. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin myönteinen yllätys, öljyinen ja runsas viski. Sarjassaan mainio. 84/100

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

BenRiach 25 yo 1990/2015 Cask #4936, 50,4%

Maistelussa 25-vuotias BenRiach ex-bourbontynnyristä, vaihteeksi ilman viimeistelyitä tai muita kikkoja.

BenRiach 25 yo 1990/2015

(50,4%, OB, 25.4.1990–6/2015, Batch No. 12, Cask No. 4936, Bourbon Barrel, 196 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen. Persikkaa, päärynää, banaania, makeaa nektaria ja öljyisyyttä. Hunajaa, varsin aktiivista tammisuutta, mausteisuutta. Ruohoisuutta, ihan pieni happamuus taustalla. Vaniljainen imelyys on kyllä ihan suoraan bourbontynnyristä. Varsin suoraviivainen. Vesilisä saa irkkuviskin fiiliksen vahvasti pintaan.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja makean tamminen. Persikka, banaani, tölkkiananas, kaikki hedelmäiset komponentit ovat läsnä. Hiukan karvas tammisuus leikkaa yllättäen vaniljaa ja hunajaa, mukaan tulee karvautta ja pippuria. Suutuntuma on kaikesta öljystä huolimatta ”vain” keskitäyteläinen. Vaahterasiirappia, maltaisuutta. Jälkimaku kääntyy paahteisempaan suuntaan, tammi kuivuu reippaasti eikä imelä hedelmäisyys enää hallitse. Enää löytyy vain hiukan kiiviä ja vihreää viinirypälettä. Mustaa teetä, lakritsia, heinäisyyttä. Pippuri, tanniinit ja ruohoisuus ovat mukana melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo vaniljan esiin todella voimakkaasti.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja maun puolesta osin vähän tympeäkin viski. Odotukset olivat valtavasti korkeammalla. Ei kelvoton esitys, mutta ulottuvuudet jäävät vähiin. 83/100

Bunnahabhain 25 yo 46,3%

Bunnahabhainin 25-vuotias oli pari vuotta sitten vielä ikäänsä nähden hyvin edullinen Islay-tuote. Sitten yhtäkkiä puulaatikkoon pakatun version hinta suurin piirtein tuplaantui maailmalla. Hämmentävää, kun vastaavaa ilmiötä ei ole tapahtunut Caol Ilan 25-vuotiaan kohdalla.

Olen tätä Bunnan kaksvitosta toki aiemminkin maistanut, mutta nyt tuli aika kirjata nuotit vielä ylös.

Bunnahabhain 25 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, Wooden Box, 70 cl)

Tuoksu: Luonnonkumia, rasvaista maitosuklaata. Jännittävä mineraalisuus, voimakas rikkisyys. Kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa. Huomattava sherryvaikutus, joka tuntuu ummehtuneen marjaisana ja hiukan päälleliimattuna. Pientä lihaisuutta, kassleria ja savumakkaraa. Vesilisä avaa lisää poltettuja tulitikkuja.

Maku: Mineraalinen, kuivalla tavalla lihaisa ja mausteinen. Varsin rikkinen, se seuraa myös maussa mukana. Sherryisyys ei ole aivan niin totaalista kuin tuoksussa, mausta löytyy enemmänkin sävyjä. Suklaisuutta, kumia, marjaisuutta, uuniomenaa. Suutuntuma on silti varsin kevyt, vaikka profiili on näinkin runsas. Reipasta maltaisuutta ja kuivakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku on maltainen ja mineraalinen, heinäinen ja edelleen hiukan lihaisa. Kumia, sherryä, rikkiä. Omenaisia, kanelisia ja mausteisia sävyjä nousee runsaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toffeeta ja siirappisuutta mukaan.

Arvio: Varsin kevyellä rungolla varustettu hedelmäinen ja mineraalinen sherryviski, jossa on hiukan liikaa rikkisyyttä omaan makuuni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna 43%

Blair Atholin viralliset julkaisut ovat olleet tiukassa, mutta tämä pysyi pitkään markkinoilla. Olen maistanut tätä viimeksi keväällä 2012, joten mielenkiintoista palata uudelleen tämän ääreen.

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeeta ja karamellia, varsin rasvainen vaikutelma. Kermaisuutta, pekaanipähkinää, reilusti maltaisuutta. Yllättävän muhkea näissä volteissa. Nahkasohvaa, sherryisyyttä, luumuja, maitosuklaata, kanelia, neilikkaa, makeaa sitrusta. Likaisuudessa on pieni turpeinen ailahdus mukana.

Maku: Makeaa sherryä, maitosuklaata, toffeefudgea, maltaisuutta, kaikkineen runsasta mausteisuutta ja makujen vyöryä. Pähkinäisyys ja karamelli ovat edelleen isosti kehissä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko yllättävänkin painava. Makeaa sitruksisuutta, uuniomenaa, luumua, kuivattuja hedelmiä. Tietty likaisuus tässä on mukana myös. Jälkimaku liikkuu suklaan suhteen tummemmaksi, mukaan tulee myös lakritsin ja kahvin sävyjä. Kovia toffeekarkkeja, mausteisuutta, edelleen sitä pekaanipähkinää, hiukan rusinaa. Tammi pysyy varsin pehmeänä, maltaisuus on edelleen pinnassa. Keskipitkä finaali, kuivuu nätisti.

Arvio: Oikein maukas perusviski. Hiukan isompi viski kuin mitä muistin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 12).

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100

Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray 56,2%

Tällä hetkellä tuntuu olevan päällä jonkinlainen Highland Park -mania. Uusia single caskeja metsästetään hullunkiilto silmissä ja niistä maksetaan poskettomia summia. Crazy shit.

Nyt maistossa Dewar Rattrayn pullottama 23-vuotias Highland Park, täysin ex-sherryssä kypsynyt. Jos tähän laittaisi tislaamon viralliset leimat päälle, hinnan voisi heti kolminkertaistaa.

Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray

(56,2%, A.D. Rattray, Individual Cask Bottling, 3.12.1990–11.8.2014, Cask No. 508, Sherry Butt, 526 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ah, distillery character on hienosti esillä välittömästi. Hunajaista kanervaisuutta, mietoa ja makeaa turpeisuutta, paksua öljyisyyttä ja sherryistä hedelmäisyyttä. Hiukan likaista rasvaisuutta, märkää ruohoa, kuningatarhilloa, toffeefudgea, mausteisuutta, tammea. Vesilisä avaa sitruksisen puolen komeasti.

Maku: Suutuntuma on silkkinen ja öljyisen painava, kanervahunajaisuus ja makea turpeisuus laskeutuvat kielelle. Runko tuntuu ehkä hiukan kevyemmältä kuin monissa vastaavissa Highland Parkeissa, mutta mausteisuus on erittäin intensiivistä ja tammi on voimastaan huolimatta hyvässä balanssissa. Tietty likaisuus tässä on vahvasti mukana, märkää ruohoa ja ylikypsää hedelmää. Rusinaa, punaista omenaa, hilloisuutta. Jälkimaku menee vahvasti tammen ja öljyn komennossa. Hunajaisuutta, kanervaa, havuja, yrttisyyttä, mausteisuutta, kaakaojauhetta, happoja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä todella pehmeän ja nostaa kermatoffeen ihan omalle tasolleen.

Arvio: Maukas Highland Park. Jotain pientä jää silti puuttumaan aivan terävimpään kärkeen verrattuna, sekä kompleksisuudessa että karaktäärissä. 88/100

Glendronach 16 yo Platinum 48%

Korskealla hopeisella etiketillä varustettu ja Etelä-Afrikan markkinoille pullotettu Glendronach vuodelta 2014, haluttua tavaraa nykyään. Pari vuotta sitten näitä Eurooppa-versioita pyöri ainakin Saksan markkinoilla ihan vaivaksi asti, mutta sittemmin ne hyllyt on tehokkaasti putsattu.

Glendronach 16 yo Platinum

(48%, OB for South Africa, Bottled 29.10.2014, Oloroso Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Erittäin tallinen ja suklainen. Multaisuutta, nahkaa. Jännä antiikkisen puun vivahde, johon yhdistyy hiukan laventelia. Taatelia, rusinaa, jogurttista happamuutta. Taustalta kyllä nousee siirappisia ja viikunaisen makeita sävyjä, mutta tammi pitää ne aisoissa. Roteva tapaus. Vesilisä antaa tilaa yrteille ja ruohoisuudelle.

Maku: Tumman suklainen, pähkinäisen karvas ja erittäin tallinen. Tammi on vahvasti läsnä, kuivattaa suuta. Taatelia, appelsiininkuorta, ylikypsää luumua, rusinaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja intensiivinen, vaikka runko ei ole silti mitenkään kovin raskas. Karvasmantelia, maltaista hapokkuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Hiukan kermaisuutta ja makeuttakin sentään. Jälkimaussa oloroso tulee oikein kunnolla näkyviin, pähkinöineen kaikkineen. Multaisuutta, tallisuutta, happamuutta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, tanniineja. Yrttisyyttä, viikunaa. Lopulta melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maukasta kermaisuutta, keventää happoja ja tekee tälle todella hyvää ylipäänsä.

Arvio: Hiukan turhan karvas omaan makuuni, vaikka hyvä viski on silti kyseessä. 87/100

Kilchoman 100% Islay 6th Edition 50%

Kädessä kuudes erä kevyemmin turpeistettua Kilchomania. Kypsytyksessä on jälleen käytetty pelkästään ex-bourbontynnyreitä, joista valtaosa on first filliä. Joukossa on tiettävästi mukana myös hiukan refill-tynnyreitä.

Paikallisen Rockside Farmin Concerto-ohra on tislaamon oman lattiamallastuksen jälkeen turpeistettu noin 12–15 ppm:n lukemiin, kun normaali fenolipitoisuus on Kilchomanilla noin 50 ppm.

Kilchoman 100% Islay 6th Edition

(50%, OB, 2010–2016, Fresh & Refill Buffalo Trace Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja kirpeä. Hiilisavu tulee kuivana läpi, mutta sitruksisuus ja suolaisuus ovat paljon savua hallitsevampia. Vihreää omenaa, runsaasti vaniljaisuutta. Valkosuklaata, kermaisuutta, toffeefudgea. Öljyisyyttä, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Miellyttävä kaikkineen. Vesilisä nostaa esiin oudon multaisuuden.

Maku: Raikkaan päärynäinen ja napakan yrttinen. Lääkemäisyys ja kihelmöivä mausteisuus korostuvat, hiilisavu jää hiukan taka-alalle. Kuivaa lihaisuutta. Erittäin aktiivinen tammisuus, jossa on vaniljaa ja mausteita vaikka muille jakaa. Silti refill tuo tähän sen kuivan tyylikkyyden myös mukaan. Suutuntuma on melko kevyt ja nuorekas. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja tuhkaisena, sitruksisena ja mineraalisena. Lääkemäisyyttä, kuivaa mausteisuutta, vaniljaa, omenaa, lopussa vielä pieni suklaisuus. Melko lyhyt finaali, paljastaa tämän nuoren iän. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja hiukan rasvaisuutta, sekoittaa vähän pakkaa.

Arvio: Oikein maukas nuori Kilchoman. Tässä on yllättävää eleganssia, kiitos refill-tynnyreiden. 86/100