Brora

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman 53,3%

Eteen sattui jälleen yksi single cask Clynelishin hyviltä 1990-luvun vuosilta. Tiettävästi tämä on ex-sherrytynnyristä, vaikka virallista tietoa on varsin rajallisesti tarjolla.

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman

(53,3%, The Whiskyman, Age Matters, 1996–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, kuivan tamminen, rusinainen ja hiukan nahkainen. Refill-sherryn tunnelmaa, huonekaluvahaa, antiikkinojatuolia. Mausteita ja öljyä, saksanpähkinää, kuivattua aprikoosia, kiteistä hunajaa, viikunaa. Hiukan lihaisuutta ja lakritsia. Vesilisä availee omenaa ja yrttisyyttä.

Maku: Tyylikäs! Kuivan sherryinen, kahvinen ja mausteinen. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, sitruksisuutta, viikunaa. Vahaisuus ja pippuri toimivat hienosti yhteen hunajaisten ja pähkinäisten ulottuvuuksien kanssa. Suutuntuma on täyteläisen vahamainen ja kihelmöivä. Pihkaa, mausteöljyä, lakritsia, tummaa hapokkuutta. Sitruksisuus on todella reipasta, sitä ei tuoksussa tuntunut. Jälkimaku lähtee tummana ja yrttisenä, kääntyy vähitellen mehiläisvahan kautta tammiseksi ja varsin nahkaiseksi. Tammi kuivuu reippaasti, pähkinät, rusinat ja pippuri korostuvat. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti hunajaa ja pehmeää vaniljaa.

Arvio: Monella tavoin onnistunut Clynelish-pullote. Etenkin tuoksu on poikkeuksellisen hieno näissä puitteissa. 88/100

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra 53,7%

Maistelussa tällä kertaa varsin vaalea Clynelish, joka on kuitenkin pullotettu ex-sherrytynnyristä 16 vuoden iässä. Refill-tynskä saattaa olla jo useita kertoja käytetty ennen tätä. Pullomäärä on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen alhainen, vain 90 lekaa on saatu.

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 12/1995–11/2012, Cask No. 2156, Refill Sherry Butt, 90 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raa’an maltainen. Varsin tamminen ja ohut. Jyvämäisyyttä, purevuutta, sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, mutta sherryisiä sävyjä tästä ei löydy hyvällä tahdollakaan – korkeintaan pientä rikkisyyttä. Hapokkuutta, raakaa banaania, hiukan pähkinäistä öljyisyyttä. Vesilisä korostaa rikkiä varsin rajusti.

Maku: Parantaa tuoksusta, mutta liikkuu edelleen epäkypsän maltaisuuden ja ruohoisen happamuuden maastossa. Vahaisuus on läsnä, kuten asiaan kuuluu. Sitruksisuutta runsain mitoin. Vaniljaa, karamellisuutta, omenaa, saksanpähkinää. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi puskee kovasti läpi ja tanniinit jauhavat. Mausteisuus käy kihelmöiväksi, pippuria riittä. Jälkimaku jää pyörimään vahaisuuden, maltaisuuden ja kovan tammen ympärille. Rikkisyys tekee myös paluun. Hiukan luumuhilloa, suklaisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa kookoskerman pintaan ja pehmentää tanniineja.

Arvio: Tavattoman vaatimaton Clynelish, kun yleensä taso on todella korkealla. Tynnyri taisi todella olla käyttöikänsä päässä. 81/100

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company 45,8%

David Stirkin vetämän Creative Whisky Companyn poimima Clynelish, oletettavasti ex-bourbontynnyristä. Pullotussarjana on Exclusive Range, joten maistetaan, onko ekslusiivisuutta.

Clynelish 15 yo 1997/2013, Creative Whisky Company

(45,8%, Creative Whisky Company, Exclusive Range, 14.7.1997–2013, Cask No. 6894, 296 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuta. Vaniljaisuus on pinnassa, samoin kynttilävaha. Kermaisuutta ja kukkaisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuroisena ja tammi hyvin aktiivisena. Ruohoisessa sitruksisuudessa on kuitenkin jotain hyvin clynelishmaista, vaikka tuoksu ei muuten juuri säväytä. Vesilisä availee eucalyptusta ja havuja.

Maku: Upean öljyinen ja paksun vahamainen. Hiukan epäkypsän nenän jälkeen maku on aivan eri sarjaa –nyt ollaan siellä ekslusiivisella alueella. Kynttilävaha, kermaisuus ja vanilja saavat kylkeensä hienon mausteisuuden, mehukkaan sitruksisuuden ja maukkaan akaasiahunajan. Minttua ja ruohoisuutta löytyy, tammi on upeassa balanssissa. Suutuntuma on silkkaa vahamaisuuden juhlaa. Jälkimaku on täyteläisen mausteinen, sitruksinen ja vahamainen. Tammi tuntuu jälleen hiukan liian aktiiviselta, samoin maltaisuus puskee muromaisuutta pintaan. Hyvä pähkinäisyys kuitenkin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo herkästi tiettyä saippuaisuutta mukaan.

Arvio: Todella maukas Clynelish, jonka tuoksu valitettavasti alisuoriutuu selvästi. 87/100

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal 50%

Italialainen yksityinen pullottaja Sestante vaihtoi Silver Seal -nimeen vuonna 2001, ja yhtiö julkaisi tuona vuonna muutamia viskejä sarjana, joka kantoi nimeä First Bottling. Tuosta setistä maininnan arvoisia ovat etenkin sen Port Ellen, Ardbeg, Highland Park ja tämä Brora.

Käsillä oleva 19-vuotias Brora on siis tislattu tislaamon elinkaaren loppuvaiheessa vuonna 1982. Mielenkiintoista, ehdottomasti.

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1982–9/2001, Sherry Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja mehiläisvahainen, suolainen ja hedelmäinen. Makeaa omenaa, viinirypäleitä. Pieni toffee on mukana, aavistus rusinaa. Tammi tuoksuu houkuttelevasti, vaniljaa riittää. Märkää kalliota, merellisyyttä. Kevyt ja kaunis kokonaisuus. Vesilisällä esiin nousee hiukan metallisuutta, jopa lyijyä.

Maku: Hedelmäisyys ja suolaisuus kohtaavat todella mielenkiintoisella tavalla. Sitruksisuutta ja kirpeyttä riittää, mutta sen vastapainona tulee runsaasti makeaa omenaisuutta, hilloisuutta, ananasta ja vaniljaa. Tammisuus on robustia mutta tyylikästä, suolavetisyydessä on merellinen sävy. Suutuntuma on vahamainen ja tasapainoinen. Mineraalisuuden keskellä tuntuu kuin tässä olisi pieni turpeinen sävy taustalla. Jälkimaku alkaa varsin yrttisenä ja paahteisena, mutta aukeaa vähitellen hedelmäisyyden ja suolaisuuden näytökseksi. Mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, merellisyyttä, pippuria. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo siirappisuutta ja avaa lisää makeita, sherryisiä sävyjä.

Arvio: Kaunis viski, joka on alusta loppuun suolan ja hedelmien näytöstä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100Whisky Monitor Database 89/100 (per 8).

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask 53,6%

The Whisky Caskin pullottama Clynelish on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä, ja väri on yllättävänkin intensiivinen. Edellinen kokemukseni Clynen vuoden 1995 vuosikerrasta ja samasta ikäluokasta oli messevä, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask

(53,6%, The Whisky Cask, 1995–2012, Sherry Butt, 4 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja ummehtunut. Jopa vähän mädäntynyt vaikutelma, ylikypsä hedelmäisyys on tästä miedosti sanottu. Maltaisuus on paksua ja märän pahvista. Rikkisyyttä, rautaa, muovailuvahaa. Venäläistä suklaata, toffeefudgea, kahvilikööriä. Ei kutsu maistamaan. Vesilisä tuo omenahilloa mukaan, sekin jotenkin käyneen oloista.

Maku: Parantaa roimasti tuoksusta, mutta maussa on silti rikkinen ja pahvinen ulottuvuus. Rusinakeittoa, luumuhilloa, kinuskikastiketta, toffeefudgea, puuroista maltaisuutta. Siirappia, voimakasta vaniljaa, joulukakkua, taatelia. Suutuntuma on tekstuuriltaan yllättävän kevyt ja silti pisteliäs. Jälkimaussa tämä on kotonaan, hedelmäinen runsaus löytyy ja häiritsevät sivuäänet hälvenevät lopulta täysin. Tumman olutmainen paahteisuus, reipas tammisuus ja makea rusinaisuus hallitsevat finaalia. Kanervainen, mausteinen ote. Yrttisyyttä, suklaata. Jälkimaku on kaikkineen varsin pitkä. Vesilisä korostaa toffeeta selvästi.

Arvio: Nyt ei sattunut tynnyri ihan kohdalleen. Jälkimaku pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 80/100

Broraa Tammisaaressa

Pimeänä tammikuisena perjantaina joukko Viskin Ystävien Seuran jäseniä nousi Punavuoren Ahvenen edestä bussiin ja matkusti Tammisaareen. Perillä odotti Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kanssa yhdessä järjestetty Brora-kattaus.

Sessio oli jo kahdestoista VYSin Iäkkäät harvinaisuudet -tasting ja ainakin itselleni se kaikkein odotetuin. Parhaiden Brora-pullotteiden hinnat ovat jo kauan sitten karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin, joten tällainen tasting on suurin piirtein ainoa mahdollisuus päästä käsiksi tislaamon tuotantoon niin, että rinnakkain on maisteltavana useampia pullotteita.

Tastingin pitopaikkana toimi Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kotiluola, Odd Fellows -järjestölle kuuluva kellariholvi, jossa oli järjestetty yhteistasting VYSin kanssa jo pari kertaa aiemminkin tammikuussa. VYSin puheenjohtaja Jarkko Nikkanen kehuikin seuran jäsenten tuntevan Tammisaaren nimenomaan hienona talvikaupunkina.

Itse olin ensimmäistä kertaa mukana ja pidin paikkaa varsin vaikuttavana. Aikoinaan kellari oli ollut kuulemma täynnä hiekkaa, se oli kaivettu maan alta esille ja pantu kuntoon. Katosta törröttävät lihakoukut lisäsivät jylhää tunnelmaa. Lämpötila oli säädetty tällä kerralla noin 18 asteeseen, ja kun ulkona ei ollut enempää pakkasta, viskitkin olivat likimain juotavassa lämpötilassa saman tien. Pöytäkaverini tiesi kertoa, että vuotta aiemmin tastingissa oli Rare Malts -viskejä lämmitelty patterienkin päällä, kun oli ollut sen verran kylmä päivä. Nyt laseille riitti pieni pyörittely käsissä.

VYS_Brora-tasting_002Broran ääreen saapui yhteensä kolmisenkymmentä viskin ystävää. Tammisaarelaiset avasivat tilaisuuden ja toivottivat porukan tervetulleeksi jo perinteeksi muodostuneeseen tammikuun tastingiin. Puheenjohtaja Martin Kevin pahoitteli, että eteen oli katettu vain (!) neljä viskiä mutta toivoi niiden maistuvan – ja lupaili tastingin jälkeen vielä lisää juotavaa janoisille. Tastingin pullojen hankinnasta oli vastannut Tammisaaren viskiaktiivi, VYSin hallitukseenkin kuuluva Henrik Malmberg. Seinustalle katettuja pulloja käytiin ihailemassa ja valokuvaamassa ahkerasti, ennen kuin päästiin aloittamaan.

Tastingin vetäjäksi lupautunut Jarkko Nikkanen myönsi heti kärkeen, että Broran mutkikkaan historian takia lunttilappu on poikkeuksellisesti mukana. Olen itsekin lukenut Broran historiaa verran, että tiedän, kuinka erityisesti Brora/Clynelish -vaihe 1960–1970-lukujen vaiheessa pistää pään sekaisin keneltä tahansa. Käytännössä siis ennen vuotta 1969 julkaistu Clynelish-viski on Broraa, sen jälkeen uudessa tislaamossa tehtiin Clynelish-viskiä ja vanhassa Clynelishissä Broraa. Got it?

Nikkanen nosti esiin vuonna 1819 perustetun alkuperäisen tislaamon aloituksesta kaksi pointtia: 1) se avattiin heti lailliseksi viskitislaamoksi ja 2) se avattiin sellaiseksi suoraan, eikä sitä konvertoitu esimerkiksi puuvillatehtaasta.

Tislaamo oli aloituksensa aikoihin nykyisen Teerenpelin kokoluokkaa, yhdessä pannuparissa oli noin 900-litrainen wash still ja noin 400-litrainen spirit still. Siellä oli myös tiettyä kokeiluasennetta tynnyreiden suhteen jo 1910-luvulla. Arkistoista löytyneen dokumentin perusteella tislaamolla oli käytössä viskin kypsyttämiseen entisiä sherry-, portviini- ja malagatynnyreitä. Nikkanen muistutti, että malagakypsytettyjä viskejä ei tänä päivänä näe juuri missään, mutta Valamon luostarista sellaista on näillä näkymin tulossa. (Tuo kyseinen marraskuun 1911 kirjanpitosivu löytyy muuten Serge Valentinin ylittämättömästä Brora-historiikista, sivulta 4.)

Clynelishin nimellä kulkeneen Broran tarina oli omalla tavallaan varsin normaali 1960-luvulle saakka. Toki fokusoiminen mallasviskiin on nykyharrastajan näkökulmasta mahtavaa ja ajan oloihin nähden poikkeuksellista, kun muut tislaamot tuottivat viskiä lähinnä blendien tarpeisiin. Nikkanen muistutti myös, että Brora oli Pohjois-Skotlannin ensimmäinen kylä, joka sai sähköt vuonna 1965. Kylästä tuolloin käytetty nimi ”Electric City” herättää kieltämättä nykyisellään hilpeyttä.

Kuusikymmenluvun lopussa luonto puuttui peliin ja muutti historian kulun. Islay kärsi kuivuudesta eikä Caol Ilasta ja Port Ellenistä saatu riittävästi tuotantoa Johnnie Walkeria varten. Tuolloin Distillers Company Limited (DCL) päätti rakentaa uuden tislaamon vanhan Clynelishin viereen: vanha lopetti tuotannon toukokuussa 1968 ja uusi aloitti kesäkuussa 1968. Erityisesti kesä 1968 oli Islaylla erittäin kuiva, joten raskaasti turpeistetulle viskille oli akuutti tarve – tuolloin Port Ellen oli veden puutteen takia jopa kokonaan alhaalla. Tarvittiin korvaavaa tuotantoa, ja sitä päätettiin tislata Brorassa. Kun toinen tislaamo oli pystyssä, tapahtui kuitenkin jotain, mikä saa pään hiukan sekaisin.

Uudella tislaamolla haluttiin hyötyä Clynelishin nimestä, joten uusi tislaamo oli Clynelish I ja vanha oli Clynelish II. Sitten ne olivat Clynelish A ja Clynelish B. Loogista olisi ollut nimetä ne vähintään toisinpäin, mutta skotlantilaiset ovat aina olleet varsin innovatiivista porukkaa.

Brora-nimi otettiin käyttöön joulukuussa 1969. Tislaamo tuotti turvesavuista viskiä, jonka savuisuus oli luokkaa 40 ppm. Kuivuuden jälkeen tislaamojätti DCL päätti panna Caol Ilan remonttiin, joten turvesavuisen viskin tuottaminen Brorassa jatkui. Kesällä 1973 DCL sai tuotantonsa Islaylla lopulta rullaamaan täydellä teholla, millä oli välittömiä vaikutuksia Broraan. Tuon kesän jälkeen ei kukaan tiedä, millaisia turvepitoisuuksia Brorassa milloinkin käytettiin. Välillä tislattiin myös ilman savua.

Broran 1970-luvun jälkipuoli oli tuotannoltaan varsin vaihtelevaa, mutta yleinen trendi oli turvesavuisuuden jatkuva väheneminen. Turvesavun määrä laski vähitellen nollaan, kun tultiin 1980-luvun alkuun. Silloin viskiteollisuudella alkoi tulla ylikapasiteetin takia suuria vaikeuksia, ja maaliskuussa 1983 Brora lopetti toimintansa kokonaan. Eikä sitä sen jälkeen enää avattu uudelleen milloinkaan. Nikkanen kertoi, että vuonna 1986 tislaamopäällikkö Bob Robertson yritti saada Broran tuotantoa herätettyä henkiin, mutta epäonnistui. Sen jälkeen Broran tarina päättyi lopullisesti. Mutta legenda alkoi kasvaa.

VYS_Brora-tasting_003Illan setti oli valittu mielenkiintoisesti. Ex-sherrytynnyrissä kypsyneet olivat vuosilta 1972 ja 1981, toinen siis vahvasti turvesavuiselta aikakaudelta ja toinen hyvin vähäisen turpeisuuden ajalta. Kaksi muuta valittua viskiä näytti jo sävyltään paljon enemmän ex-bourbontynnyreissä aikansa viettäneiltä, ensimmäinen ennen vuotta 1973 tislattua ja toinen vuodelta 1982. Jälleen toinen siis vahvasti turvesavuiselta ajalta ja toinen savuttomalta. Tällä perusteella tuo neljän viskin kattaus oli siis tasapainoisesti ja loogisesti rakennettu.

Ennen kuin ryhdyttiin maisteluhommiin, Nikkanen kysyi, kuinka moni ei ole maistanut Broraa aiemmin. Huomattava osa käsistä nousi pystyyn. Oma käteni pysyi alhaalla, koska olin sentään yhden Broran päässyt kokemaan. Nikkanen muisti, että vuonna 2006 Suomeen tuli ravintolamyyntiin muutama Brora, mutta Alkossa sitä ei kukaan muistanut nähneensä.

Tein tässä Brora-tastingissa poikkeuksellisesti kunnolliset muistiinpanot. Pöydässä oli tarjolla kurkkua ja vesikeksejä, joilla sai neutraloitua suun viskien välillä. Neljän viskin kanssa oli aikaa tehdä analyysia, tunnelma oli keskittynyt. Kellariin oli tultu maistelemaan vakavasti, vaikka yleinen fiilis oli toki rento ja hauska.

Viskihankinnoista vastannut Henkka Malmberg oli maistellut tuotteet etukäteen läpi (ikävä duuni!), ja hänen ehdotuksestaan ensimmäisenä maistettiin Brora 30 yo 1972, Douglas Laing Platinum 49,7%. Ex-sherrytynnyrissä kypsynyt yksilö oli viski, mistä odotin etukäteen kaikkein eniten, joten sen paikka oli äärimmäisen vaikea. Tuote kuitenkin ylitti odotukseni monin verroin – olin täysin myyty. Sen tasapaino, moniulotteisuus ja kompleksisuus olivat omaa luokkaansa verrattuna mihinkään, mitä olin koskaan aiemmin maistanut. Kaikki, mitä olin lukenut ja kuullut Broran 1972-vuosikerrasta etukäteen, tuntui pitävän paikkansa.

Malmberg sai Nikkasen pyynnöstä myös kertoa, minkä hintaista viskiä maistettiin: pullon hintaluokka oli tässä tapauksessa 3 500 puntaa. Vaikka en ole koskaan pystynyt maistamaan viskistä sen hintalappua, hiljaiseksi tuollainen vetää. Monelle Brora 1972 on tullut valkoiseksi valaaksi, etenkin ne Rare Malts -julkaisut, joista maksetaan jo aivan käsittämättömiä summia. Tällainen Iäkkäät harvinaisuudet -konsepti on juuri siinä mielessä pirun toimiva, koska ei tällaisia kattauksia pääsisi koskaan missään muualla maistamaan.

Seuraavaksi maistetulla viskillä oli hankala paikka tuon Douglas Laingin jälkeen. Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s 46% oli totta kai aivan eri hintaluokkaakin, pullon hinta noin kymmenesosa edellisestä, minkä lisäksi PX-kypsytyksessä on aina omat riskinsä. Viski oli siis viettänyt koko aikansa Pedro Ximenez -tynnyrissä, minkä näki väristä ja haistoi tuoksustakin välittömästi. Se oli myös illan ainoana ei-tynnyrivahvuinen, joskin vain parin tilavuusprosentin verran laimeampi kuin aiempi viski. Chieftain’s oli mielestäni erittäin kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, mutta pienet tasapaino-ongelmat pudottivat sen aivan terävimmästä kärjestä. Mutta kun illan vertailukohdat olivat mitä olivat, huippuviskistä oli mielestäni kyse.

Kolmanneksi maistettu Brora oli jälleen näitä 1970-luvun alun uskomattomia viskejä, Brora 30 yo 2003 Edition 55,7%. Tuoksu oli jo täysin poikkeuksellinen kahden sherrykypsytetyn viskin jälkeen, jälleen mahtavan turpeinen ja merellinen. Maussa oli sellaista vahaisuutta, joka toimii omaan makupalettiini aina täydellisesti. Pohdin todella pitkään, oliko kyseessä jopa ensiksi maistettua viskiä suurempi yksilö. Kuitenkin Douglas Laing -pullotteen mahtava tuoksu ja huima sherryisyys pitivät sen omalla listallani kärkipaikalla.

Viimeiseksi vuorossa oli Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts 58,1%. Se oli ennakkotietojen perusteella siis täysin turpeistamatonta, mutta itse huomasin poimivani siitä jatkuvasti turpeisia elementtejä – ei tietenkään suoranaista savua, vaan kosteaa turvetta, sellaista maanläheistä sävyä, joka Broralle paljastui minulle tässä tastingissa varsin tyypilliseksi.

VYS_Brora-tasting_004Rare Malts oli fiksusti sijoitettu sarjan viimeiseksi, koska sen voimakkuus oli aivan omaa tasoaan. Siinä vesilisälle oli todella käyttöä, koska fiksulla vedenkäytöllä makujen tasapaino nousi erinomaiseksi. Tämä viski oli siis vielä muutama vuosi sitten noin 200 euron pullo, mutta nykyisellään senkin hinta on kivunnut jo 500 euron pahemmalle puolelle. Setin kolmantena maistetusta 2003-pullosta saa nykyisellään maksaa jo yli tuhat euroa. Yritin olla tastingin loppuun saakka ajattelematta, että joukkue kumosi neljän pullon setissä nykyhinnoilla ilmeisesti vähintään kuuden tuhannen euron arvosta viskiä kurkkuunsa. Ja setissä oli tosiaan tuo vuoden 1972 Douglas Laing -pullote, joka oli yksi 222 pullosta. Kuinkahan monta niitä on vielä maailmassa avaamattomana? Eipä silti tee mieli ryhtyä hankintaa tekemään, vaikka hurjasta kaverista oli kyse.

Illan päätteeksi toteutettiin VYSin aiemmista tastingeista tuttu arvostelukierros, jossa jokainen antoi viskeille omat sanalliset arvionsa ja asetti ne paremmuusjärjestykseen. Yleinen mielipide oli lopulta sama kuin omani: ensimmäisenä maistettu nousi ykköstilalle, kolmantena nautittu vuoden 2003 julkaisu oli kakkospaikalla ja Rare Malts kolmosena. Chiftain’sin oli tyytyminen jumbosijaan, vaikka mahtava viski sekin oli. Kaikkineen kattaus oli mielestäni erinomaisen tasapainoisesti rakennettu ja laadultaan ensiluokkainen. Vain vuoden 1972 Rare Malts -julkaisua olisin kaivannut, ellen tietäisi sen hinnan siirtyneen pahimmillaan jo viisinumeroisiin lukemiin.

Tastingin päätteeksi nautittiin asiallinen illallinen ja siinä ohessa vielä muutama Martin Kevinin etukäteen mainostama lisäjuoma. Helsingin joukko-osasto nousi linja-autoon yhdentoista jälkeen ja aloitti moottorimarssin takaisin pääkaupunkiin. Olipa uskomaton ilta, kiitos järjestäjille ja osallisille.