Brora

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561, 56,4%

Tavallisen tiistai-illan kunniaksi vuorossa on henkilökohtainen juhlaviski, omien listojeni skotlantilainen mallasviski numero 1 500. Tässä blogissa niitä on paljon vähemmän, koska tilastointini alkaa vuodesta 2004 eikä ollut etenkin alkuvuosina mitenkään kovin jäsentynyttä. Lisäksi joukossa on sellaisiakin liemiä, joita on tullut maisteltua vähemmän keskittyneesti.

Mutta tuhannestaviidestäsadasta skotlantilaisesta on jäänyt merkintä omiin kirjoihin tähän mennessä. Eipä käynyt mielessä kahdeksan vuotta sitten, kun tätä harrastusta aktiivisemmin aloittelin, että tällaisiin lukumääriin vahingossakaan saavuttaisiin. Ja tietysti skotlannin ulkopuoliset viskit, blendit, raakatisleet ja muut kummallisuudet vielä päälle. Silti siteeraan tässä arvostamaani Viskisieppoa: makua, ei määrää.

Juhlaviskiksi valikoitui tällä kertaa Broraa, yksinkertaisesti siksi, koska se oli kerrankin mahdollista. Nyt ollaan loppuvaiheen vähemmän turpeisessa tuotannossa, mutta tynnyrillä onkin sitten hiukan enemmän tekemistä lopputuloksen kanssa. Odotukset ovat totta kai tapissa, kun Broraa maistetaan. Hattu päästä ja kädet ristiin.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561

(56,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 8.12.1981–6.10.2004, Cask No. 1561, Sherry Butt, 611 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja kahvinen, kevyesti turvesavuinen ja hiukan tallinen. Sherry tulee läpi mokkanahkaisena ja rusinaisena. Suklaisuutta, espressoa, luumua. Hiukan hapokkuutta ja mustaa multaa. Sitruksisuutta ja raa’ahkoa banaania, heinäisyyttä. Kompleksinen, jopa vaikea tuoksu. Vesilisä avaa suolaisuutta ja ruohoa.

Maku: Haastavan tuoksun jälkeen paremmin kasassa. Mineraalisuutta, metisyyttä, kiteistä hunajaisuutta, muistuttaa joitain 1990-luvulla tislattuja hienoja Clynelishejä. Sitruksisuutta, tallisuutta, suklaata, kahvia. Turvesavu tulee reippaasti läpi. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteisuudessaan napakka. Lakritsia, luumua, paahteista tammea, runsaasti pippuria. Jälkimaku on mineraalinen, turvesavuinen ja varsin pippurinen. Kahvisuus ja suklaisuus makeutuvat selvästi, tietty toffeemainen pehmeys valtaa alaa pippurin keskellä. Hedelmäsalaattia, omenaa, sitrusta. Hieno, pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kitkeryyttä.

Arvio: Kompleksinen ja haastava yksilö. Hetkittäin jopa loistokas, mutta lievästi levoton. On tätä silti juhlallista nauttia, siitä ei pääse mihinkään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 9).

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Brora 25 yo 2008 Edition 56,3%

Maistelussa välimallin virallinen Brora, vain 25-vuotias. Totta kai tämä on yksi viskiharrastukseni huippuhetkistä tänä vuonna, tiedän sen jo nyt. Brora alkaa olla niin älyttömän harvinaista tavaraa, että näiden kanssa on syytä ottaa välittömästi hattu päästä ja kengät jalasta.

Brora 25 yo 2008 Edition

(56,3%, OB, 1982–2008, 7th Release, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, vahainen ja miedon savuinen. Kevyt turpeisuus leijuu ilmassa märkien lehtien ja kostean nurmen ympärillä. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta, hunajaa, eucalyptusta. Yrttisyyttä, maanläheisyyttä, inkivääriä, pientä purevuutta. Tyylissä löytyy. Vesilisä tuo paahteisuutta ja lakritsia, paljastaa lisää ulottuvuuksia monellakin tapaa.

Maku: Mineraalinen, pippurinen ja varsin napakka. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Piparjuurta ja inkivääriä. Maanläheisyyttä, kosteaa heinää, siitakesieniä. Minttua, mantelia, hieman lakritsia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko todella tiivis ja vahamainen. Turvesavu pysyttelee taustalla melko vegetaalisena. Pippurin, suolan ja sokerisen makeuden yhteispeli on upeaa. Jälkimaku on edelleen mineraalinen ja ruohoinen, varsin tummasävyinen ja yrttinen. Lakritsia, omenaa, hedelmäsiirappia, suolaa, minttua, maitosuklaata. Runsaasti pippuria ja dijon-sinappia. Pitkä finaali. Vesilisä avaa makuja upeasti ja nostaa tämän vielä uudelle tasolle. Mukaan tulee hilloisuutta ja hedelmäistä makeutta, kun taas toisaalla turve ja tumma maanläheisyys erottuvat entistä selvemmin.

Arvio: Herkullinen, tasapainoinen ja voimakas laatuviski. Tuoksu on aluksi melko sulkeutunut eikä maku paljasta heti kaikkia puoliaan, mutta vähitellen ja vesilisän kanssa tästä irtoaa huikea elämys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Whisky Magazine 88/100 (Dominic Roskrow), 85/100 (Martine Nouet).

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman 53,3%

Eteen sattui jälleen yksi single cask Clynelishin hyviltä 1990-luvun vuosilta. Tiettävästi tämä on ex-sherrytynnyristä, vaikka virallista tietoa on varsin rajallisesti tarjolla.

Clynelish 17 yo 1996/2013, The Whiskyman

(53,3%, The Whiskyman, Age Matters, 1996–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, kuivan tamminen, rusinainen ja hiukan nahkainen. Refill-sherryn tunnelmaa, huonekaluvahaa, antiikkinojatuolia. Mausteita ja öljyä, saksanpähkinää, kuivattua aprikoosia, kiteistä hunajaa, viikunaa. Hiukan lihaisuutta ja lakritsia. Vesilisä availee omenaa ja yrttisyyttä.

Maku: Tyylikäs! Kuivan sherryinen, kahvinen ja mausteinen. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, sitruksisuutta, viikunaa. Vahaisuus ja pippuri toimivat hienosti yhteen hunajaisten ja pähkinäisten ulottuvuuksien kanssa. Suutuntuma on täyteläisen vahamainen ja kihelmöivä. Pihkaa, mausteöljyä, lakritsia, tummaa hapokkuutta. Sitruksisuus on todella reipasta, sitä ei tuoksussa tuntunut. Jälkimaku lähtee tummana ja yrttisenä, kääntyy vähitellen mehiläisvahan kautta tammiseksi ja varsin nahkaiseksi. Tammi kuivuu reippaasti, pähkinät, rusinat ja pippuri korostuvat. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti hunajaa ja pehmeää vaniljaa.

Arvio: Monella tavoin onnistunut Clynelish-pullote. Etenkin tuoksu on poikkeuksellisen hieno näissä puitteissa. 88/100

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra 53,7%

Maistelussa tällä kertaa varsin vaalea Clynelish, joka on kuitenkin pullotettu ex-sherrytynnyristä 16 vuoden iässä. Refill-tynskä saattaa olla jo useita kertoja käytetty ennen tätä. Pullomäärä on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen alhainen, vain 90 lekaa on saatu.

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 12/1995–11/2012, Cask No. 2156, Refill Sherry Butt, 90 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raa’an maltainen. Varsin tamminen ja ohut. Jyvämäisyyttä, purevuutta, sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, mutta sherryisiä sävyjä tästä ei löydy hyvällä tahdollakaan – korkeintaan pientä rikkisyyttä. Hapokkuutta, raakaa banaania, hiukan pähkinäistä öljyisyyttä. Vesilisä korostaa rikkiä varsin rajusti.

Maku: Parantaa tuoksusta, mutta liikkuu edelleen epäkypsän maltaisuuden ja ruohoisen happamuuden maastossa. Vahaisuus on läsnä, kuten asiaan kuuluu. Sitruksisuutta runsain mitoin. Vaniljaa, karamellisuutta, omenaa, saksanpähkinää. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi puskee kovasti läpi ja tanniinit jauhavat. Mausteisuus käy kihelmöiväksi, pippuria riittä. Jälkimaku jää pyörimään vahaisuuden, maltaisuuden ja kovan tammen ympärille. Rikkisyys tekee myös paluun. Hiukan luumuhilloa, suklaisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa kookoskerman pintaan ja pehmentää tanniineja.

Arvio: Tavattoman vaatimaton Clynelish, kun yleensä taso on todella korkealla. Tynnyri taisi todella olla käyttöikänsä päässä. 81/100

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100