Kuukausi: tammikuu 2013

Bruichladdich 10 yo ’The Laddie Ten’ 46%

Vuonna 1881 rakennettu tislaamo aloitti toimintansa 1886 Bruichladdich Distillery Companyna. Heinäkuussa 2012 se myytiin ranskalaiseen omistukseen Rémy Cointreaulle.

Laddie Ten on viettänyt kymmenen vuotta ex-bourbontynnyreissä ja pieneltä osin ex-sherrytynnyreissä (American oak matured).

Bruichladdich 10 yo ’The Laddie Ten’

(46%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Toffeeta, vaniljaa ja moottoriöljyä kuin Springbankissa ikään – sokkona menisi varmasti sekaisin. Herkullinen! Lihaisa vaikutelma, jännittävä kinuskinen hedelmäisyys. Etiketissä hämää sana ”unpeated”, koska turpeisuuden tuntu leijuu vahvana (ilmeisesti tässä on silti 5 ppm). Turveviskin elementit ovat läsnä.

Maku: Hiukan vähemmän rasvaa ja potkua kuin tuoksun perusteella sopi odottaa. Yllättävän tavallinen maltaisuus, joka kuitenkin toimii hienosti, puhtaan bourbonkypsytyksen tapaan. Kirpeä hedelmäisyys (greippi) säestää. Suutuntuma on pyöreä muttei kovin tukeva. Toffeefudge sulaa mausteiksi: inkivääriksi ja maustepippuriksi. Jälkimaussa lihaisuus korostuu jälleen, lopuksi tulee pitkä kepeä liuku mausteisiin.

Arvio: Loistava tuoksu, toimiva makupaletti. Springbankin maltainen velipuoli. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 90/100Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Glengoyne 21 yo 43%

Glengoynen tuotannon arvostetuin osa ovat olleet nämä täysin ex-sherrytynnyreissä kypsyneet viskit. Glengoyne-kimaran viimeisenä viskinä 21-vuotias noin vuodelta 2012.

Glengoyne 21 yo

(43%, OB, +/- 2012, Sherry Matured, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rotevan maltainen ja makea. Vahva säilykekirsikka, imelää suitsuketta. Kun viski on viettänyt hetken aikaa lasissa, tuoksuista nousee esiin kanervahunaja. Sen jälkeen löytyy rommirusina-toffeefudge. Oikeastaan aika hyvä tasapaino, sherry toimii hienosti.

Maku: Kevyestä rungosta huolimatta oikein herkullinen. Maltaisuus toimii hyvin. Alussa nousee aavistuksen savuinen kanervahunaja (joka tuo mieleen Highland Parkin), sitä seuraa tummien hedelmien kirjo (uuniomenaa, luumua, taatelia). Sherry kantaa makuja, kokonaisuus on lempeä. Keskipitkä jälkimaku on hento mutta kermaisen sherryinen ja makean karamellinen.

Arvio: Kevyellä profiililla tämä on parasta, mitä sherrytynnyrillä voi tehdä. Kun tisle on rungoltaan näin ohut, tätä on pakko pitää onnistuneena kokonaisuutena lajissaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Glengoyne 17 yo 43%

Glengoyne-kimara jatkuu 17-vuotiaalla pullotteella. Tunnen tislaamon tuotantoa hiukan ohuesti, ehkä siksi, että siitä on ollut vaikea saada otetta.

Ian MacLeod osti Glengoynen tislaamon Edringtonilta ja aloitti toiminnan 16.4.2003. Sen jälkeen logokin on muuttunut jo pariin kertaan.

Glengoyne 17 yo

(43%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pistävän sherryinen, tukevan maltainen. Vahva appelsiini: kuorta, hedelmälihaa, tuoremehua. Rusinaa, kuminaa, luumukiisseliä. Saippuaa, vaahtoavaa pesuainetta. Ei kovin kutsuva kokonaisuus – äitelä ja pisteliäs yleisvaikutelma.

Maku: Tuoksuun nähden jälleen kohtuuttoman ohut ja kevyt. Sherry tulee ensin yhdessä humauksessa, sitten kunnon puraisu tuoretta appelsiinia, se taas jakautuu kahviin, mausteisiin – ja hiipuu pois. Maun keskivaihe on ontto. Jälkimaku alkaa taas puskea pintaan ylikorostunutta sherryä (finon hapokkuutta ja oloroson makeutta) ja hedelmäkakkua. Mutta paletti on kapea, siitä ei pääse mihinkään.

Arvio: Sherryisempi versio kevyestä kymppivuotiaasta. Ei säväytä tämäkään. Kymppivuotias maistuu tämän rinnalla todella maltaiselta, saippuainen suolaisuus tuntuu heti. On tämä parempi kuin se. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 81/100Whisky Monitor Database 82/100 (per 13).

Glengoyne 10 yo 40%

Edessä on kolmen Glengoynen kimara miniatyyrisetistä. Vuonna 1833 perustettu Glengoynen tislaamo uudistettiin vuosina 1966–1967. Huomattava osa sen kevyestä viskistä menee Cutty Sark ja Famous Grouse -sekoiteviskeihin.

Glengoyne 10 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)

Tuoksu: Siirappisen makea, öljyinen, ruohoinen. Kosteaa hedelmäkakkua, käyneitä luumuja. Paksu ja hiukan tunkkainen vaikutelma.

Maku: Karamellinen, hedelmäinen ja maltainen. Tuoksun herättämiin lupauksiin verrattuna pettymys. Maku on niin hento, että siitä on vaikea saada otetta – blendimäinen fiilis. Aamupuuroa, ruohoa. Jälkimaku tulee vaisuna, makean tammisena, kevyen mausteisena ja hennon sherryisenä.

Arvio: Vain hiukan blendien yläpuolella. Ei juuri säväytä missään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 75/100Whisky Monitor Database 79/100 (per 11).

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar 48,5%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on julkaissut niukasti virallisia pullotteita. Pääosa tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin. Tämä The Nectarin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glenburgie 26 yo 1983/2010, The Nectar

(48,5%, The Nectar of the Daily Drams, 1983–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, mineraalinen. Kirsikkasurvosta ja appelsiinimarmeladia. Sulanutta vaniljajäätelöä. Omenaviineriä ja leipomotuotteita. Vahva vaikutelma, maltaisuus taustalla.

Maku: Marmeladimainen, hapan hedelmäisyys tulee ensin. Mineraalimainen ensivaikutelma. Makeus nousee nopeasti, hillosokeri ja appelsiinimehu maistuvat. Keskivaihe on maltainen ja hiukan pisteliäs, mutta jälkimaun vyöry on mahtava. Maku muuttuu täyteläiseksi, siinä on hilloja, mausteita, tammisuutta, leivonnaisia. Hieno, pitkään jatkuva ilotulitus.

Arvio: Tasapainoinen ja moniuloitteinen kokonaisuus. Tätä on ilo nauttia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection 46%

Macduffin tislaamo sijaitsee Deveronin laaksossa, ja sen viskejä myydään pääasiassa Glen Deveronin nimellä. Tällä kertaa maistossa The Ultimate Selectionin ex-bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö (refill butt, 500 litraa).

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 3.3.1995–1.10.2012, Cask No. 7886, 618 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja rasvainen. Pistävän alkoholinen – luulisi, että tässä olisi enemmänkin voltteja. Vahvasti merisuolaa. Kosteaa pahvia. Kukkaisuudessa on jotain esanssista, happaman parfyymimäistä. Ananasta, vahvasti omenaa, aavistus päärynää. Öljyisyys ei oikein houkuttele.

Maku: Pistävän kukkainen aloitus. Rikki maistuu, samoin pahvi. Sitä seuraa ohut hedelmäisyys (omenaa), jonka jälkeen suutuntuma kuivuu rajusti – en muista vähään aikaan näin kovia tanniineja. Kun suu on kuivunut tammilankuiksi, nousee vielä kermainen ja pehmeän hedelmäinen jälkimaku, joka jatkuu yllättävän pitkään. Loppu on taas kuiva ja paahtunut.

Arvio: Jälkimakua kohti tämä vaihtuu toiseksi viskiksi. Outo kokemus. 76/100

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray 55,9%

Vuonna 1821 rakennettu Linkwood laajeni vuonna 1971 toisella tislaamolla, ja nykyään nämä tislaamot tunnetaan nimillä Linkwood A ja Linkwood B. Tuotanto kuitenkin kypsyy yhdessä paikassa. Tämä Linkwood-yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray

(55,9%, A.D. Rattray, 15.3.1984–22.10.2010, Cask No. 1624, 306 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman hedelmäinen ja karamellinen. Säilykekirsikkaa. Paahdettua vaahtokarkkia (!). Mausteita, lähinnä kanelia. Mustaa teetä. Erittäin jykevä maltaisuus. Vesilisällä tuoksun kukkaisuus lisääntyy.

Maku: Onpa omaperäinen! Jopa ilman veden lisäystä täysin juotava. Uskomattoman jykevä maltaisuus, josta tuli esimakua jo tuoksussa. Karamelli maistuu, suu suorastaan vuoraantuu sillä. Tumma hedelmäisyys tuntuu taustalla, uuniomenat ja kypsät luumut. Jälkimaku on vähintään erikoinen: suussa tuntuu aivan samanlainen karhea hapokkuus kuin tšekkiläisen pils-oluen jälkeen. Tammisuus alkaa kuivattaa suuta sen jälkeen. Vesilisä pehmentää makuja tasaisesti, mutta ei tuo mitään lisää. Jälkimaku on uljaan pitkä kuitenkin.

Arvio: Upealla jälkimaun kirjolla varustettu yllättäjä. Hyvä kokemus kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43%

Glen Speyllä on hämmentävä yhtäläisyys naapuriinsa Glenrothesiin. Glen Speyn viskistä suurin osa päätyy Lontoon St. Jamesilla sijaitsevalle Justerini & Brooksille J&B-sekoiteviskin komponentiksi. Samalla kadulla sijaitsee Berry Bros. & Rudd, jonka omistama Glenrothes on Cutty Sark -sekoiteviskin pääainesosa.

Nyt maistossa Glen Speyn Flora & Fauna -pullote, joka on sitä viimeistä neljän uuden pullotteen sarjaa 2000-luvun puolelta.

Glen Spey 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Kirpeän kukkainen ja vahvan maltainen. Maltaisuuden keskellä merisuolaa ja kuivaa heinää. Esterit jyräävät. Saippuaa ja huokeaa parfyymiä. Imelyys ja kirpeys eivät oikein löydä tasapainoa.

Maku: Makean maltainen, aavistuksen terävä ja runsaan kukkainen. Pilsneriä ja sitruunaa. Maun keskivaiheilla suutuntuma sakkaa ja lievä puisevuus nousee esiin. Jälkimaku on kuitenkin vahvasti makeutuva ja pirteän hunajainen. Lopuksi suolaisuus noustaa taas päätään. Jälkimaku keskipitkä ja runsas.

Arvio: Maltainen ja kukkainen perusviski. Plussaa suolaisuudesta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 6).

Glenmorangie 10 yo Original 40%

Vuonna 1843 perustettu Glenmorangie aloitti tislaamisen marraskuussa 1849. Sen kymppivuotias on klassikko omalla sarallaan, kuuluisien Tainin kuudentoista miehen aikaansaannosta.

Glenmorangie 10 yo Original

(40%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pirskahtelevan hedelmäinen. Päärynälimonadia ja Pommacia. Hunajaa, appelsiinimarmeladia – makeus on konsentroitunutta. Maltaisuutta löytyy myös, samoin hiukan mehiläisvahaa. Houkutteleva vaikutelma.

Maku: Seuraa hyvin tuoksua. Vahva päärynä tulee ensin, sitten appelsiinin kanssa muut hedelmät. Maku kääntyy vähitellen tammiseen suuntaan, suutuntuma kuivuu, kunnes hunaja nousee pintaan. Maltaisuus voimistuu loppua kohden, tietty hapokkuus samoin. Hiukan kirpeä jälkimaku, vihreää teetä ja sitruunaa maltaisuuden seassa.

Arvio: Tasapainoinen, päärynäinen ja pirskahteleva kymppivuotias. Ei hassumpi viski ollenkaan, limonadimaisuudessaan jopa omaperäinen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 77/100Whisky Monitor Database 77/100 (per 12).

Port Charlotte 10 yo 46%

Vuonna 1881 perustettu Bruichladdich on tuonut viime vuosina markkinoille viskiä myös kahdella uudella tuotenimellä. Ensimmäinen Port Charlotte -viski ilmestyi hyllyihin vuonna 2006 ja ensimmäinen Octomore vuonna 2008. Edellisessä turpeistus on noin 40 ppm:n luokkaa, jälkimmäisessä aina yli 80 ppm.

Port Charlotte 10 yo

(46%, OB, 2002–2012, 70 cl)

Tuoksu: Todella lihaisa. Turpeensavu on täynnä makeaa BBQ-possua, pinnassa luumuhilloa ja kypsää uuniomenaa. Herkullisen kutsuva vaikutelma, tervaa ja lakritsia.

Maku: Ensituntuma on nokisavuinen, sen alta nousevat lihaisuus, turpeisuus ja makeus. Alun täyteläisen hyökkäävyyden jälkeen suutuntuma hiukan ohenee, tuntuu tervaisuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja hiukan jopa vaniljaa. Jälkimaku on kuin grillissä käristettyä kassleria, jonka pinta on palanut ja rasva sulanut. Makean hedelmäinen, joskin hiukan ohut finaali, joka kuitenkin jatkuu miellyttävänä ja melko pitkään.

Arvio: Oivallinen savuviski, jossa on läskiä. Sweet & sour -fiilis. Vielä vähän ulottuvuuksia ja potkua, niin on huippuviski käsillä. Vaikuttavaa tämä on jo näinkin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.