Ian MacLeod Distillers

Glengoyne Cask Strength Batch #2, 58,9%

Glengoynen Cask Strengthin ykkösbatchistä laajalti pidettiin, joten sarja sai jatkoa vielä samaisena vuonna 2013. Itselleni ei se ykkönenkään tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mutta ehkä pääsen tähän kakkossatsiin paremmin kärryille – maistetaan.

Glengoyne Cask Strength Batch #2

(58,9%, OB, Bottled 27.11.2013, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeefudgea ja heinäisyyttä. Maltaisuus on vahvasti pinnassa. Hunajaa, paahdettuja pähkinöitä, mehiläisvahaa. Tallimainen sherryhenkisyys ja hapokas purevuus. Ruohoisia ja kireän omenaisia sävyjä. Raakaa banaania. Kuitenkin siirappinen sherrykin on mukana. Vesilisä tuo voikeksiä ja riisimuroja pintaan.

Maku: Kermainen, mausteinen ja järeä viski. Edelleen maltaisuus on melko raakana kärjessä, samoin hapokkuus. Suutuntuma on täyteläinen mutta maku silti hiukan sulkeutunut. Hedelmäisyys jää kuivan omenan ja kitkerän appelsiinin tasolle. Toffeefudgea, maitosuklaata ja kuorrutettuja maapähkinöitä toki riittää, samoin ruohoisia ja hapokkaita piirteitä. Tammikin tuntuu aktiivisena, pippurisena ja inkiväärisenä. Jälkimaku ajaa maltaisuudella ja tammella heti aivan rajoille. Kuivumisen yhteydessä tanniinit, hapokkuus, kuiva sitruksisuus ja mausteet tekevät selvää jälkeä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee todella hyvää, avaa reippaasti maitosuklaisuutta ja hillitsee happoja.

Arvio: Melkeinpä ykkösbatchin tasolla. Vesilisän kanssa tekee mieli pelata paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glengoyne 15 yo 43%

Glengoynen perusvalikoima täydentyi vuonna 2013 tällä 15-vuotiaalla julkaisulla. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. Koko Glengoynen perussarja on jättänyt tähän asti varsin haljun kuvan.

Glengoyne 15 yo

(43%, OB, 2013, 20 cl)

Tuoksu: Mallassokerinen ja imelä. Taikinaa, hunajamuroja, sekahedelmiä siirapissa. Ummehtunut maltaisuus hallitsee. Tunkkainen hedelmäisyys, luumu ja persikka kärjessä. Tammi tulee läpi aavistuksen rujona ja vaniljaisena. Mausteisuudessa on joulukakkua vähintään omiin tarpeisiin. Jossain määrin epäkypsän oloinen kokonaisuus, ei tee vaikutusta.

Maku: Pehmeä, makea ja hedelmäinen. Maltaisuus on edelleen imelänä ja ummehtuneena läsnä, mutta mausteisuus potkii mukavasti ja hedelmäisyydessä on jo selvästi enemmän raikkautta kuin tuoksu antoi odottaa. Appelsiinia, punaista omenaa, persikkaa. Nätti vanilja nousee esiin, tuore tammi on pinnassa. Suutuntuma on varsin kevyt ja tekstuuri hento. Jälkimaku alkaa kuivuvalla tammella, hunajalla, kurkkupastilleilla, omenalla ja vaniljalla. Pehmeää yrttisyyttä, kovia toffeekarkkeja, rusinoita. Keskipitkä finaali, jossa tammi kuivuu aavistuksen liikaa.

Arvio: Raa’an tuoksuinen mutta nätin mausteinen perusviski. Ei silti suuremmin pysäytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 5).

Glengoyne Cask Strength Batch #1, 58,7%

Glengoynen 2010-luvun hitteihin ovat kuuluneet nämä Cask Strength -pullotteet, joista maistossa nyt se sarjan ensimmäinen julkaisu.

Glengoyne Cask Strength Batch #1

(58,7%, OB, NAS, 2013*, Batch No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, toffeemainen ja jokseenkin viininen. Todella siirappinen, milteinpä imelä vaikutelma. Appelsiinimarmeladia, vaniljaviineriä, hedelmäkakkua. Rusinoita, luumua. Maltaisuus on korostunutta, sekahedelmäisyys on hiukan käynyttä ja ylikypsää. Vesilisä tuo kermaisia ja jopa saippuaisia piirteitä.

Maku: Sekahedelmäinen ja kermainen, maltainen ja makea. Luumua, rusinaa, suklaisuutta. Joulukakun mausteisuutta. Toffeemainen ja hunajainen makeus, tietyllä tavalla sliipattu fiilis. Tanniinista ja nahkaista puolta löytyy, mutta ei läheskään niin robustilla tavalla kuin tuoksu antoi odottaa. Neilikkaa ja tammisuutta toki. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pehmeä. Ylikypsä ja käynyt vaikutelma on edelleen läsnä, maltaisuus ei ole omaan suuhuni kaikilta osin mitenkään herkullista. Jälkimaku on toffeemainen, hunajainen, siirappinen, joulukakkumainen, rusinainen ja suklainen. Keskipitkä. Vesilisä nostaa appelsiinin makeutta selvemmin esiin.

Arvio: Näin korosteinen ja paksu maltaisuus on aina makukysymys. Myös makeus menee mielestäni hiukan yli. Sinänsä hyvin tehty viski, mutta ei vain kolahda makuprofiiliini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s 46%

VYSin Brora-tastingin toisena viskinä oli Chieftain’sin makeassa Pedro Ximenez -sherrytynnyrissä kypsynyt yksilö, joka oli ainoana ei-tynnyrivahvuinen.

Vaarana myös oli, että se kärsii tastingissa paikasta Douglas Laingin pullottaman vuoden 1972 Broran perässä. Siitä huolimatta tuoksusta kävi heti ilmi, että hyvin erilaisesta viskistä on kyse.

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s

(46%, Chieftain’s, 11/1981–12/2004, Pedro Ximenez Sherry Wood, Cask No. 1511, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella rusinainen ja makean sherryinen. Ruokosokeria ja siirappia. Hiukan luonnonkumia, toffeeta, suklaakastiketta. Aivan pieni nuotiosavu taustalla. Yrttisyyttä, karpaloa, lakritsia. Kuivan vahamaista tammisuutta. Upea on. Vesilisällä tuoksusta tulee todella suklainen, Sukulakua ja rusinaa riittää.

Maku: Hyvin öljyinen ja sherryinen. Alkuun makea, lakritsinen ja rusinainen. Suklaata ja ruokosokeria riittää, tiettyä vahamaisuutta ja suolaisuuttakin. Mansikkahilloa, makeaa marjaisuutta ylipäänsä. Kumimaisuutta ja mietoa turpeisuutta. Jälkimaussa tämä varsinaisesti räjähtää, todella suuri ja muhkea finaalin avaus. Mausteisuudessa on lakritsinen, yrttinen ja pippurinen kierre. Tervaa ja kaakaojauhetta, suolaa ja merellisyyttä. Loppua kohti ruokosokeri ja pehmeä turpeisuus nousevat. Erittäin pitkä ja mahtava finaali, jossa minttu ja antiikkinen vahamaisuus leikkivät todella pitkään. Vesilisä tuo aavistuksen eltaantunutta, makrillimaista sävyä, merellisyyttä ja hikeä – eli vesilisästä ei ole tässä liiemmin iloa.

Arvio: PX:n todella huomaa, tynnyri on ollut vähällä ottaa tästä yliotteen. Erinomainen viski pienestä levottomuudesta huolimatta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Smokehead 18 yo Extra Black 46%

Ian MacLeodin mystery malt on herättänyt monet arvuuttelemaan, mistä Islay-viskistä on kyse. Ardbeg on ollut ehkä vahvimmin esillä, mutta myös Caol Ila ja Lagavulin ovat saaneet ääniä. Muutama on veikannut Port Charlotteakin.

Mielenkiintoinen ratkaisu sinänsä, pakata vähintään 18-vuotiasta  single malt -savuviskiä ihan keksityllä nimellä. Mistähän tässä Savupäässä on oikein kyse? Lienee syytä maistaa.

Smokehead 18 yo Extra Black

(46%, Ian MacLeod Distillers, Islay Single Malt, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen ja makea. Tervaisia köysiä, jodia, merellisyyttä, vihreää omenaa, sitruunankuorta. Tammisuutta ja raskaan rasvaista kukkaisuutta. Dieseliä, kosteaa turpeisuutta, lääkemäisyyttä. Vesilisä erottelee mangoa ja aprikoosia, hiukan likaisella tavalla.

Maku: Makean savuinen, melkein imelä. Vaniljainen, tammisen mausteinen, tervainen ja hiukan lakritsinen (sitruunalakritsia). Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen, jopa vahamainen. Yrttisyyttä ja juuresmaisuutta, säräjuureksia uunista. Vaniljainen makeus ja merellinen suolaisuus ovat mukavassa balanssissa. Toisaalta lääkemäisyys, jodi ja antiseptiset aineet tuntuvat reippaasti. Jälkimaku on hiukan imelä, edelleen juureksia ja lakritsia, yrttisyyttä, vaniljaa, tammisuutta, mausteita ja omenaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo trooppisia hedelmiä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta hiukan persoonaton. Imelyys kulkee aivan rajoilla. Tuoksussa eniten Ardbegiä, maussa enemmänkin Caol Ilaa tai bourbonvaikutteista Lagavulinia. Paha mennä sanomaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4).

Ardbeg 11 yo 1998/2009, Chieftain’s Choice 46%

Vuonna 1933 perustettu Ian MacLeod tunnettiin pitkään lähinnä blendiviskien tekijänä ja yksityisenä pullottajana. Vuonna 2003 yhtiö teki rohkean vedon, kun se osti Glengoynen tislaamon. Sittemmin se on hankkinut itselleen myös Tamdhun ja alkanut ottaa kunnolla roolia markkinoilla.

Nyt käsissä on Ian MacLeodilta kuitenkin Chieftain’s Choice -sarjan Ardbegiä mielenkiintoiselta ajalta: se on tislattu pian sen jälkeen, kun Glenmorangie oli aloittanut Ardbegin toiminnan uudelleen. Allied-Domecq oli sulkenut tislaamon jo aiemmin, Glenmorangie osti sen helmikuussa 1997.

Ian MacLeod osti uudelleen avatusta tislaamosta runsaasti tynnyreitä, koska tätäkin Arttua on saatu yli 5 000 pulloa.

Ardbeg 11 yo 1998/2009, Chieftain’s Choice

(46%, Ian MacLeod, Chieftain’s Choice, 7/1998–10/2009, Barrels, 5076 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja vaniljainen. Ei kovin kaukana peruskympistä, ei ihan niin rasvainen. Banaania, omenaa, makeaa sitruksisuutta, akaasiahunajaa. Vastapainona merellistä otetta, suolaisuutta, koneöljyä, lääkemäisyyttä, jodia. Tuoretta tammisuutta, teräviä mausteita. Oikein kutsuva tapaus, homma on näpeissä.

Maku: Peruskymppiä rajumpi. Suutuntuma on kuivempi ja terävämpi. Vaniljaisuus on silti esillä vahvan turpeensavun keskellä. Banaania ja omenaa löytyy niin kuin tuoksustakin. Sitruunankuori erottuu joukosta. Hiukan briossia, voitaikinamaisuutta. Jälkimaku on vahvan suolainen ja turpeinen, tumma ja aavistuksen karvas. Paletti menee melko yksioikoiseksi finaalissa, tammi ja mausteet dominoivat vyöryä. Melko pitkässä jälkimaussa on hyvin savuiset loppumetrit. Silti varsin maukas kokonaisuus.

Arvio: Mainio nuorehko Ardbeg, jonka isku on nykyistä peruskymppiä terävämpi mutta tekniikkavalikoima aavistuksen kapeampi. 86/100

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland 54,3%

Nyt maistelussa on vuoden 1999 Glengoyne-tuotantoa, jonka Malts of Scotland on pannut pulloon 2013. Oma vaatimaton kokemukseni nuorehkoista Glengoyneista on sen sorttinen, että vastaan voi tulla melkein millaista viskiä tahansa.

Tässä tapauksessa neljäntoista vuoden kypsytysaikaa voi pitää luontevana, kun viski on päätynyt vain hogshead-kokoiseen ex-sherrytynnyriin. Siinäkin voidaan mennä jo rajoille, jos kyseessä on first fill. Värin perusteella mahdollisesti on.

Glengoyne 14 yo 1999/2013, Malts of Scotland

(54,3%, Malts of Scotland, 7/1999–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13044, 247 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Sherryinen ja marjaisa. Erittäin suklainen. Kuningatarhilloa, siirappia, luumua, kahvia, hiukan rusinaa. Tammisuus on makean vaniljaista, mutta erottuu selvästi. Houkutteleva kokonaisuus, vaikkei kovin jykevä olekaan. Vesilisä erottelee makeahkoa sitruksisuutta ja tiettyä keksimäisyyttä.

Maku: Suklaata ja makeaa sherryä. Melkein PX-fiilistä. Marjaisuus on pinnassa, mustikat ja vadelmat etenkin. Suklaisuus on makeaa ja runsasta, vaikka viskin runko ei ole mitenkään tuhti. Mukava mausteisuus tulee tammen kyydissä, leikkaa nätisti makeutta. Siirappi ja kinuski saavat seurakseen anista ja maustepippuria. Luumu ja digestivekeksit maistuvat. Jälkimaku on varsin mausteinen ja tamminen, tanniineja riittää. Kahvinen ja hiukan kitkerä vaikutelma korostuu. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä heikentää runkoa herkästi mutta lisää kahvisuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkullinen sherryttely, joka saisi jatkua jälkimaussa vielä pidempäänkin. 86/100

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli 45%

Italialaisen Silvano S. Samarolin ponnistukset yksityisenä pullottajana ovat huomattavat. Hänen yhtiönsä on tuonut vuodesta 1968 saakka markkinoille legendaarisia viskejä monissa eri pullotussarjoissa.

Nyt käsissä on mielenkiintoinen Tamdhu, jonka Samaroli on pakannut puolen litran pulloon. Kyseinen ”Tanhu” on köllöttänyt 23 vuotta ex-sherryssä, ja ennakkotiedot lupailevat jopa pientä savuisuutta.

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli

(45%, Samaroli, 1988–2011, Cask No. 3735, 250 bts., 50 cl)

Tuoksu: Nahkainen, maltainen ja ylikypsän hedelmäinen. Kuivahkon sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, appelsiinimarmeladia, uuniomenaa. Turpeisuus tunkee esiin joka välistä, imelä savu ja hiukan härskiintynyt lihaisuus. Nahkaisuus on tunkkaista, maltaisuus paksua ja makeaa. Tammisuutta, mausteita, siirappia, öljyisyyttä. Äärimmäinen viski, vaikutelma on kompromissiton mutta kiinnostava. Vesilisä nostaa estereitä esiin.

Maku: Maltainen, tamminen ja sherryinen. Rusinoita, luumua, ylikypsää makeaa appelsiinia, uuniomenaa, siirappista makeutta. Öljyinen suutuntuma, melko kevyt mutta uloitteikas. Makeaa, tummaa olutmaisuutta. Pistelevä mausteisuus ja runsas tammi, turpeinen ja likainen käsittely. Hiukan epäselvä paletti, räiskyy joka suuntaan. Jälkimaku alkaa makean maltaisena, tumman suklaisena ja tammisena (kuivuu reippaasti). Turvetta, öljyisyyttä, espressoa. Pitkähkö ja mukavasti kehittyvä finaali. Vesilisä ei tuo tähän juuri mitään lisää.

Arvio: Tunkkainen, likainen, öljyinen, turpeinen ja kehittyvä. Pienestä epätasapainosta huolimatta peittoaa monta tusinaviskiä mennen tullen. 86/100

Tamdhu 10 yo 40%

Tamdhu teki viime vuonna ison paluun, joka ei jäänyt noteeraamatta. Nyt vihdoin lasissa uusi kymppivuotias, jonka valttina on täysi sherrykypsytys.

Tamdhu 10 yo

(40%, OB, 2013, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja rasvainen. Hiukan ummehtunut ja puuromainen. Häivähdys märkää pahvia. Petrolia ja kumisaapasta taustalla. Sherryisyys on hunajaista ja karamellimäistä, miedon mausteista. Inkivääriä. Hyvin mieto ja harmiton vaikutelma.

Maku: Maku parantaa tuoksusta selvästi, joskin kokonaisuus on edelleen melko suoraviivainen ja hento. Sherryisyys on mukavasti pinnassa, rusinaisuus ja neilikkaisuus löytyvät heti. Maltaisuus maistuu pyöreänä ja leivosmaisena. Suutuntuma on kevyt, tekstuuri ohut mutta kokonaisuus miellyttävä ja helppo. Tuoretta omenamehua, karamelliä, makeaa tammisuutta, hiukan viinimäisyyttäkin. Jälkimaku menee aavistuksen vetiseksi, se tuntuu korostuneen maltaiselta, karamelliseltä ja mandariinimaiselta. Inkivääriä löytyy myös. Kovin pitkälle finaali ei kanna.

Arvio: Mieto ja harmiton perusviski, jonka hyöty sherrytynnyreistä jää vielä rajalliseksi. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 82/100. Dramming 67/100Whisky Monitor 83/100 (per 4).  Whisky Magazine 82/100 (Neil Ridley), 83/100 (Rob Allanson).

Tamdhu 8 yo 2004/2012, The Ultimate Selection 60,2%

Vuonna 1896 perustettu Tamdhu on ollut viime vuosina myllerryksessä. Edrington pani tislaamon naftaliiniin 2009, kunnes myi sen Ian MacLeodille 2011. Toiminta alkoi uudelleen 4.5.2013.

Tämä The Ultimate Selectionin pullote on viettänyt kahdeksan vuotta butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Nyt nähdään, riittääkö tuollainen aika mihinkään.

Tamdhu 8 yo 2004/2012, The Ultimate Selection

(60,2%, van Wees’ The Ultimate Selection, 29.6.2004–4.10.2012, Cask No. 5447, Sherry Butt, 639 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aivan poikkeuksellisen viikunainen. Makea, suorastaan imelä sherry. Siirappia, toffeefudgea, rusinaa. Paksu ja aika mukava. Ei kovin laaja-alainen, mutta vaikuttaa silti ikäistään vanhemmalta. Viinimäinen, ei puuroa eikä kakkua. Houkutteleva kaiken kaikkiaan.

Maku: Paksu ja makea sherry, juuri niin kuin tuoksu lupaa. Viikunaisuus on pinnassa, samoin rusinaisuus. Makeudessa on rommimaista melassisuutta ja sokerisuutta. Maun keskivaihe on yllättävän kevyt, eikä jälkimakukaan nosta tätä vielä seuraavalle tasolle. Loppu on sherryn, siirapin, kanelin ja tammen näytöstä. Juotavan pehmeä jopa yli 60-prosenttisenakin. Vesilisä avaa mausteita ja tekee tästä hiukan pistävämmän.

Arvio: Hyvällä sherrytynnyrillä voi tehdä ihmeitä lyhyessä ajassa – juuri näin. 85/100