Ian MacLeod

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s 50,5%

Maistelussa erinomaisia arvioita vuosien saatossa saanut 28-vuotias Springbank ex-bourbonista. Odotukset ovat tapissa, vaikka usein olen ollut laajalti arvostettujenkin Springbankien kanssa vähän hankauksissa.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s

(50,5%, Ian MacLeod, Chieftain’s for Schotse Dagen in Ooidonk, Belgium, 7/1975–8/2003, Cask No. 1891, Bourbon Barrel, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vahamainen tuoksu. Hiukan paljas? Passionhedelmää ja omenaa, hiukan banaania. Marsipaania, kiteistä sokeria. Samalla kuitenkin kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta, raikkaita yrttejä ja vastaniitettyä heinää. Vahamaisuus korostuu vähitellen. Vesilisä tuo mantelimaista makeutta ja vaniljaa.

Maku: Nyt ollaan heti asian ytimessä. Todella vahamainen, intensiivinen ja hedelmäinen paletti. Omenaa, mangoa, ananasta, banaania ja appelsiinia. Tammi on silti varsin reipasta, ja tiettyä karvautta tästä löytyy. Palanutta puuta, aavistus savua. Suutuntuma on melko täyteläinen. Mineraalisuutta ja eucalyptuksen raikkautta. Jälkimaku on edelleen hedelmäisyyden, mineraalisuuden ja vahan leikkiä. Kiteistä sokeria, kitkerää sitrusta, pippuria. Pieni turpeisuus tulee taustalta paremmin esiin vähitellen, tammi alkaa kuivahtaa oikein kunnolla. Pitkä ja lopulta reippaasti kuivuva finaali. Vesilisä saa tammen pintaan hiukan raakana.

Arvio: Monin paikoin loistava viski, mutta silti kaikki elementit eivät täysin kolahda. Tuoksun tietty paljaus ja maun kitkerät elementit häiritsevät hiukan, vaikka vahamainen ja mineraalinen puoli puhutteleekin isosti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4).

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead 56%

Cadenheadin hienoon Small Batch -sarjaan on poimittu poikkeuksellisesti ex-bourbonkypsytettyä Tamdhua. Mielenkiintoista maistaa, miten sherryjyristä tunnetun tislaamon viski taipuu tällaiseen puuhun.

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead

(56%, Cadenhead Small Batch, 1991–6/2014, Bourbon Hogsheads, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen, mausteinen, öljyinen ja iso. Upea havuisuus, eucalyptusta ja intensiivistä metsäisyyttä. Hiukan savuisuutta, joka tulee kauniisti esiin. Samaan aikaan tuoksusta löytyy vartalovoidetta ja kukkaisuutta, hedelmäistä runsautta ja raikkautta. Mineraalisuuttakin. Hieno! Vesilisä nostaa vahaisuutta.

Maku: Öljyinen, tamminen ja pistelevän mausteinen, suuri makupaletti. Persikkaa, päärynää, makeaa ja runsasta hedelmäisyyttä. Öljyisyys tekee tästä täyteläisen ja intensiivisen. Tammi on ehkä hiukan liiankin ärhäkkää. Teen karvautta ja raa’an banaanin happamuutta tulee esiin, se leikkaa persikkanektarimaista makeutta lujalla otteella. Pieni laventelikin löytyy, siitä pidän aina. Eucalyptuksen raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkimaku leijuu savuisuuden äärellä, öljyisen hedelmäisyyden ja kurkkupastillin viileyden ympärillä. Eucalyptusta, piparminttua, havuisuutta. Kuivuus pitkästi ja komeasti. Vesilisä korostaa minttua mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen maku jää pykälän jälkeen, kunnes jälkimaku nousee taas sfääreihin. Kaikkineen oivallinen viski, vaikka ei silti täysin eeppinen. 89/100

Smokehead 18 yo Extra Black 46%

Ian MacLeodin mystery malt on herättänyt monet arvuuttelemaan, mistä Islay-viskistä on kyse. Ardbeg on ollut ehkä vahvimmin esillä, mutta myös Caol Ila ja Lagavulin ovat saaneet ääniä. Muutama on veikannut Port Charlotteakin.

Mielenkiintoinen ratkaisu sinänsä, pakata vähintään 18-vuotiasta  single malt -savuviskiä ihan keksityllä nimellä. Mistähän tässä Savupäässä on oikein kyse? Lienee syytä maistaa.

Smokehead 18 yo Extra Black

(46%, Ian MacLeod Distillers, Islay Single Malt, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen ja makea. Tervaisia köysiä, jodia, merellisyyttä, vihreää omenaa, sitruunankuorta. Tammisuutta ja raskaan rasvaista kukkaisuutta. Dieseliä, kosteaa turpeisuutta, lääkemäisyyttä. Vesilisä erottelee mangoa ja aprikoosia, hiukan likaisella tavalla.

Maku: Makean savuinen, melkein imelä. Vaniljainen, tammisen mausteinen, tervainen ja hiukan lakritsinen (sitruunalakritsia). Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen, jopa vahamainen. Yrttisyyttä ja juuresmaisuutta, säräjuureksia uunista. Vaniljainen makeus ja merellinen suolaisuus ovat mukavassa balanssissa. Toisaalta lääkemäisyys, jodi ja antiseptiset aineet tuntuvat reippaasti. Jälkimaku on hiukan imelä, edelleen juureksia ja lakritsia, yrttisyyttä, vaniljaa, tammisuutta, mausteita ja omenaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo trooppisia hedelmiä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta hiukan persoonaton. Imelyys kulkee aivan rajoilla. Tuoksussa eniten Ardbegiä, maussa enemmänkin Caol Ilaa tai bourbonvaikutteista Lagavulinia. Paha mennä sanomaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4).

Ardbeg 11 yo 1998/2009, Chieftain’s Choice 46%

Vuonna 1933 perustettu Ian MacLeod tunnettiin pitkään lähinnä blendiviskien tekijänä ja yksityisenä pullottajana. Vuonna 2003 yhtiö teki rohkean vedon, kun se osti Glengoynen tislaamon. Sittemmin se on hankkinut itselleen myös Tamdhun ja alkanut ottaa kunnolla roolia markkinoilla.

Nyt käsissä on Ian MacLeodilta kuitenkin Chieftain’s Choice -sarjan Ardbegiä mielenkiintoiselta ajalta: se on tislattu pian sen jälkeen, kun Glenmorangie oli aloittanut Ardbegin toiminnan uudelleen. Allied-Domecq oli sulkenut tislaamon jo aiemmin, Glenmorangie osti sen helmikuussa 1997.

Ian MacLeod osti uudelleen avatusta tislaamosta runsaasti tynnyreitä, koska tätäkin Arttua on saatu yli 5 000 pulloa.

Ardbeg 11 yo 1998/2009, Chieftain’s Choice

(46%, Ian MacLeod, Chieftain’s Choice, 7/1998–10/2009, Barrels, 5076 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja vaniljainen. Ei kovin kaukana peruskympistä, ei ihan niin rasvainen. Banaania, omenaa, makeaa sitruksisuutta, akaasiahunajaa. Vastapainona merellistä otetta, suolaisuutta, koneöljyä, lääkemäisyyttä, jodia. Tuoretta tammisuutta, teräviä mausteita. Oikein kutsuva tapaus, homma on näpeissä.

Maku: Peruskymppiä rajumpi. Suutuntuma on kuivempi ja terävämpi. Vaniljaisuus on silti esillä vahvan turpeensavun keskellä. Banaania ja omenaa löytyy niin kuin tuoksustakin. Sitruunankuori erottuu joukosta. Hiukan briossia, voitaikinamaisuutta. Jälkimaku on vahvan suolainen ja turpeinen, tumma ja aavistuksen karvas. Paletti menee melko yksioikoiseksi finaalissa, tammi ja mausteet dominoivat vyöryä. Melko pitkässä jälkimaussa on hyvin savuiset loppumetrit. Silti varsin maukas kokonaisuus.

Arvio: Mainio nuorehko Ardbeg, jonka isku on nykyistä peruskymppiä terävämpi mutta tekniikkavalikoima aavistuksen kapeampi. 86/100