Ardbeg

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Ardbeg Kelpie 46%

Ardbegin uudet NAS-julkaisut ovat saaneet murskaavan vastaanoton viskipiireissä. Uusi Kelpie on jo julistettu kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi. Massaversiokin on tällä kertaa dilutoitu suoraan tynnyrivahvasta Committee-versiosta, eli ilmeisesti erillisiä batcheja ei ole edes lähetty rakentelemaan.

En haluaisi yhtyä valitusvirteen, vaikka välillä mieli aina tekeekin. Täytyy nyt antaa tälle Kelpparille ainakin mahdollisuus. Onhan Dr Bill Lumsden taas nähnyt paljon vaivaa: tuttuun ex-bourbonissa kypsyneeseen Arttuun on sekoitettu tällä kertaa mukaan tuoreessa tammessa kypsynyttä viskiä.

Nämä virgin oak -tynnyrit Dr Bill on järkännyt Mustaltamereltä Adygeian tasavallasta (virgin Black Sea oak casks from the Adyghe Republic in Russia). Kyllä on kovasti taas rakenneltu tarinaa yhden viskin ympärille.

Ardbeg Kelpie

(46%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hurjan lyijyinen. Raskas ja likaisen merileväinen ensivaikutelma, tunkkaista turpeensavua ja hiiltä. Savustettua makrillia, sitrusta, suolaa, jodia. Pippurisuutta, terävää yrttisyyttä, raakaa ja nuoren oloista tammisuutta. Jotain outoa kumisuutta tai juustoisuutta tässä tuoksussa on. Vesilisä avaa hiukan estereitä.

Maku: Edelleen varsin raskas ja lyijyinen ote jatkuu, mutta maku on kaikkineen hiukan terävämpi ja fokusoituneempi kuin tuoksu. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, yrttejä, merilevää. Turve on hiilisempää ja tuhkaisempaa kuin tuoksussa. Tammi tulee aktiivisena ja pippurisena läpi kaikesta, tämä tuntuu kaikin puolin nuorelta viskiltä. Omenaa, hiukan ananasta. Tuoksusta tuttu kuminen tai juustoinen elementti myös maistuu tässä. Suolapähkinää. Suutuntuma on likaisen öljyinen. Jälkimaku on edelleen lyijyinen ja pippurinen, mineraalinen ja suolainen. Jodia, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan suklaata mukaan.

Arvio: Olisin halunnut pitää tästä kovasti enemmän, mutta tietyt off-notet yksinkertaisesti tökkivät. Viski tuntuu kaikin puolin nuorelta ja osin kypsymättömältä, olkoonkin, että sydämessäni on aina pehmeä kohta Ardbegille. 83/100

Ardbeg Ardbog 52,1%

Vuoden 2013 Ardbeg Day -julkaisu kypsyi ex-bourbontynnyreissä ja ex-manzanillatynnyreissä. Olen tämän toki aiemminkin maistanut, mutta otetaan uusintaotto, jotta saadaan asianmukaiset merkinnät kirjoihin.

Ardbeg Ardbog

(52,1%, OB, NAS, 2013, Limited Edition, Ex-Bourbon Barrels & Manzanilla Sherry Butts, 13000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja makean turvesavuinen. Salmiakkia, kumia, kreosoottia. Yllättävän viininen, vaikka manzanilla itsessään on yleensä kuivaa kuin mikä, finon kaltaista. Rancio-fiilis on voimakas, löytyy pekonia ja savumakkaraa yhdistettynä sekahedelmäsoppaan. Sikaria ja tammea. Vesilisä korostaa mausteita, currya ja muita vahvoja piirteitä.

Maku: Karamellinen ja tervainen, turvesavuinen ja lakritsinen. Viinisyys hallitsee myös makupalettia, vaikka mukana on myös aktiivista nuorta tammea. Rasvaista savumakkaraa, pekonia, rusinaisuutta, ylikypsää luumua. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko aavistuksen ohuen oloinen. Sekahedelmiä, pähkinäisyyttä. Sikarisuutta, tupakkaisuutta, kumia. Hiukan sekava. Jälkimaku lähtee erittäin turvesavuisena ja pippurisena liikkeelle, vähitellen aktiivinen tammi, inkivääri ja muu mausteisuus nousevat pintaan. Pekonia, lakritsia, hapokkuutta, tupakkaisuutta, kumia, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa voimakkaasti tammea ja mausteita.

Arvio: Runsas ja savuinen tapaus, joka on kuitenkin viinisyydessään hiukan sekava. Edelleen – sama fiilis tästä on ollut aiemminkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 3). Whisky Magazine 88/100 (Sophie Donovan), 85/100 (Rob Allanson).

Ardbeg Supernova SN2015, 54,3%

Ardbegin Supernova-sarjan viides ja tältä erää viimeinen editio SN2015 oli varustettu avaruusteemalla. Aiemmin olen maistanut tästä sarjasta sen ihan alkuperäisen julkaisun (josta ei valitettavasti jäänyt muistiinpanoja) ja myöhemmän SN2010-pullotteen, joka oli kyllä melkoinen savupommi.

Itse asiassa maistoin myös tämän SN2015:n Ardbegin Warehouse 3:ssa syyskuussa 2016, mutta siinä oli jo niin paljon hienoja viskejä alla, että ainoaksi muistiinpanoksi jäi: hyvää oli.

Ardbeg Supernova SN2015

(54,3%, OB, Bottled 13.5.2015, Ardbeg Committee Exlusive, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, tuhkainen ja mineraalinen. Kuivalihaa, sitruksisuutta, mentholista raikkautta. Merellisyys ja suolaisuus ovat selvästi läsnä, samoin tietty lääkemäisyys ja napakan mausteinen tammi. Vaniljaa, hiukan omenaa, antiseptisiä aineita. Hyvä balanssi. Vesilisä nostaa hiukan ruohoisuutta.

Maku: Todella savuinen, muhkean tamminen ja lihaisalla tavalla suolainen. Pehmeä kermaisuus ja napakka mausteisuus toimivat hyvin yhteen. Mentholia, sitruksista raikkautta, anista, kirpeää omenaa, vastapainona vaniljaa ja hunajaa. Antiseptiset aineet, mineraalisuus ja tuhkaisuus pysyvät koko ajan kielen päällä. Suutuntuma on suurimuotoinen ja öljyisen painava. Jälkimaku alkaa todella tammisena ja mausteisena, kunnes lääkemäiset ja suolaiset piirteet vapautuvat. Carmolis-tippoja, mentholia, chiliä. Turvesavu on loppuun asti erittäin jykevää, kuivaliha ja tuhka mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta.

Arvio: Hyvin tasapainonsa pitävä, erittäin turvesavuinen Ardbeg. Maukas tapaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Vahva turvejyrä”.

Ardbeg Uigeadail (L8) 54,2%

Varhaisemmissa Uigeadail-pullotteissa oli usein paljonkin vanhaa Ardbegia mukana. Vähitellen iäkkäämmät komponentit katosivat alta pois, kun uusi omistaja Glenmorangie sai tuotantonsa kunnolla vauhtiin ja varastot kypsymään.

Nyt maistelussa vuonna 2008 pullotettu L8-koodilla varustettu Uigeadail. Vierellä verrokkina on aivan erinomainen vuoden 2011 pullote (L11), kun tuoreempaa ei juuri nyt sattunut käsiin.

Väriltään nämä erät ovat sherryisessä punaisuudessaan huomattavan lähellä toisiaan, kun muistetaan, että Uigeadailit ovat olleet välillä hyvinkin vaaleita. Smoke On The Water havainnollistaa hyvin L5:n ja L8:n välisen eron.

Ardbeg Uigeadail (L8)

(54,2%, OB, Bottled 2008, Batch L8, 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, tervainen ja hunajainen. Turpeensavu hallitsee hienosti kokonaisuutta, jossa salmiakkisuus, suolaisuus ja lääkemäisyys liikkuvat vetten päällä. Jodia, antiseptisia aineita, merellisyyttä. Sammunutta nuotiota, tummaa suklaata, pekonia. Huh huh. Vesilisä availee hiiltä ja siirappisuutta.

Maku: Sherryinen, salmiakkinen ja muhkea. Turvesavua, tervaleijonaa, suolaisuutta, lääkettä. Uskomaton voima ja valtava ulottuvuus. En muistanut, että nämä olivat näin upeita viskejä. Savumakkaraa, pekonia, hiilisyyttä. Lääkemäisyys toimii kuin tauti. Tumman suklainen ja hiukan hunajainen makeus kohtaa tammen ja mausteet komealla tavalla. Suutuntuma on muhkea ja voimakas. Jälkimaku on hiilinen, savuinen, tervainen ja upea. Hunajaisuutta, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, mausteisuutta, edelleen jonkin verran lihaisuutta. Erittäin pitkä ja monimuotoinen finaali. Vesilisä tuo uuden tason hunajaisuuteen.

Arvio: Aivan loistava viski, hands down. Vierellä maisteltu L11 on myös yllättävän lähellä tätä, vaikka sen tamminen purevuus ja kihelmöivä mausteisuus vievät lopulta hiukan eri tunnelmaan. Tässä sherryiset elementit ovat huipussaan. Aina välillä tulee mietittyä, ovatko vanhat nuotit ja pisteet vielä relevantteja, kun olen Uigeadailista aikoinaan niin valtavasti pitänyt. Tämän viskin kohdalla ei tarvitse enää miettiä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Järisyttävän hyvä viski”.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’ 46%

Tämä 21-vuotias Ardbeg jäi kovan hintansa takia vuonna 2016 hiukan pimentoon. Muutamia kehuja kuului, mutta siihen se oikeastaan jäi. Todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä vihdoin. Ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’

(46%, OB for Ardbeg Committee, 2016, Ex-Bourbon Casks, 8268 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, heinäinen, vaniljainen ja mentholinen. Haastava tapaus heti alkuun, jännittävä yhdistelmä hapanta ja makeaa. Bensaa, mineraalisuutta, suolavettä, merilevää, jodia, hiukan lääkemäisyyttä. Jogurttirusinoita, suolapähkinöitä, kermaisuutta. Kuiva tammi ja nuotiosavu. Vesilisä tuo omenaisuuden mukavasti esiin.

Maku: Todella turvesavuinen, suolainen ja tuhkainen. Meriheinää, mineraalisuutta, sitruunaa, lääkettä, jodia. Kermainen suutuntuma, raikkaan hedelmäinen makeus ottaa mittaa napakasta turpeisuudesta. Vaniljaisuus ja tamminen imelyys muodostavat erikoisen kerroksellisuuden tähän. Lääkemäiset ja mentholiset sävyt jäävät hiukan niiden taakse, vaikka ovat tässä ehdottomasti parasta. Jälkimaku on sentään puhdaspiirteinen – ja suoraan sanottuna ihan silkkaa juhlaa. Mentholia, pippurisuutta, jodia, mineraalisuutta, mausteista ja kuivaa tammea. Vaniljaa, suolapähkinää, kermaisuutta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo mukaan hiukan kookoskermaa.

Arvio: Haastava ja mielenkiintoinen Ardbeg, joka todella loistaa jälkimaussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Matka Islaylle 2016: Tislaamokierros Ardbegilla

Perjantaina 30.9.2016 olimme saaneet täyden annoksen Lagavulinia, kun lähdimme puoli yhdeltä kävelemään Ardbegille.

Laitoimme aurinkolasit silmille ja lähdimme tallustelemaan Kildalton Roadia itään. Autotien viereen oli rakennettu ihan erillinen kävelytie, jota pitkin pääsi suoraan Ardbegille. Kuljimme sitä pitkin kuin kuninkaat.

Oli täysin epätodellista nähdä Ardbegin tulevan vähitellen näkyviin rannasta. Pagodat loistivat auringossa, lampaat kulkivat niityllä, keli tuntui lämpimältä ja komealta kaikin puolin.

Ardbegin pihalla kaikki näytti valtavan suurelta ja sliipatulta. Ranskalaisten samppanja- ja luksuslaukkumiljoonat kiilsivät ympärillä. Otimme valokuvia ja ihmettelimme tunnelmaa, ennen kuin astelimme sisään Old Kiln Caféhen. Ajatuksena oli syödä siellä lounas.

Kahvilassa Jackie Thomson palveli meitä kovassa kiireessä. Kaikki pöydät olivat lopulta varattuja, meteli melkoinen. Päädyimme pääsalin sijaan baarin puolelle syömään, ja sekin tila täyttyi nopeasti ihmisistä. Ihmettelimme ulkona sisäpihalla näkyvää maisemaa, täysin puhdasta ja viimeisen päälle laitettua tislaamoympäristöä.

visit-ardbeg-2016-002Kahvilassa ystäväni söi Cheese Macaroni -annoksen, joka on jonkinlainen paikallinen erikoisuus – ilmeisesti hyvää oli. Otin itse Argyll Steak Pien, joka oli maukas mutta konseptiltaan tavanomaisempi annos. Oluet juotiin kyytipojaksi ja lopuksi otettiin vielä kahvitkin. Tuntui kuin olisi ollut lomalla.

Vähän ennen kahta siirryimme tislaamokaupan puolelle. Hyllyissä nähtiin vinot pinot uutta Ardbeg Twenty Onea ja rivikaupalla Supernova SN2015 -pulloja sekä paljon kaikkea vähän tavanomaisempaakin. Kassalta saimme ostaa liput kierrokselle, joka oli jälleen varattu etukäteen.

Kahden ja puolen tunnin mittainen Deconstructing The Dram piti sisällään sekä kierroksen että tastingin. Hintaa sillä oli 40 puntaa, ja tuolla hinnalla saatiin oikeat kultatiketitkin vielä käteen.

visit-ardbeg-2016-003Noin 25-vuotiaan oloinen Ross tuli hakemaan meidät kierrokselle vähän kahden jälkeen. Meitä oli kymmenkunta, muutama saksalainen, pari jenkkiä, kaksi edinburghilaista ja me kaksi suomalaista.

Ross aloitti melko pitkällä, noin puolen tunnin historialuennolla mallastamon päätyhuoneessa. Saimme selonteon myös turvesavuisen viskin kemiallisista yhdisteistä ja siitä, millaista kisaa ppm-luvuilla oli käyty erään toisen tislaamon kanssa.

Luentohuoneesta noustiin yläkertaan, jossa kamerat piti laittaa pois. Ranskalaisilla omistajilla oli tällainen fiksaatio, ettei kuvauksen kanssa saanut ottaa paloturvallisuusriskiä. Itse muistin aiemmin kohdanneeni yhtä ehdottoman kuvauskiellon vain Dalmorella.

Kierros paljasti, että Ardbeg oli fyysisesti pienempi tislaamo kuin miltä se henkisellä tasolla tuntuu. Tislaimia oli todella vain kaksi, ja vaikka ne olivat hyvän kokoisia, täydellä kapasiteetilla ajaminen ei tosiaan tuota kuin sen 1,2 miljoonaa litraa alkoholia vuodessa. Muistiin jäi myös, että Ardbeg on yksi harvoista tislaamoista, joilla on Robert Boby Mill tavallisemman Porteuksen sijaan.

visit-ardbeg-2016-006Käymisastioista päästiin nuuhkimaan vierrettä ja maistamaan yhtä niistä, varsin valmiin oloista ja erittäin savuista ja makeaa lientä. Washbackien välistä ikkunasta näkyi aurinkoinen iltapäivä ja vaahtopäitä pärskivä meri. Sieltä kuljettiin tislauspannujen kautta ulos laiturille, jossa Ross korkkasi pullon Dark Covea ja kaatoi kaikille siivut. Aurinko paistoi, kun nostimme maljat Ardbegille.

Rannasta kävelimme pihan poikki Ardbegin Warehouse 3:een, johon Ross oli kattanut mielenkiintoisen setin. Pääsimme maistamaan viskit, joista tunnetuimmat Ardbegit rakennetaan – siitä siis kierroksen nimi, Deconstructing The Dram.

visit-ardbeg-2016-009

Ensin maistettiin kaksi bourbonkypsytettyä viskiä, joista rakennetaan Ardbeg Ten. Ensimmäinen viski oli vuodelta 2006, peräisin tynnyristä 1960 ja alkoholiprosenteiltaan 56,7%. Kyseessä oli first fill bourbon, ja sen kyllä huomasi. Tammi oli erittäin aktiivista ja viskin makean banaaninen puoli puski vahvasti pintaan.

Toinen kymppivuotiaan rakennusosa oli peräisin refill bourbon barrelista. Se oli tislattu vuonna 2004, tynnyri oli numeroltaan 1213 ja voltit olivat tasolla 56,6%. Refillin ja first fillin eron huomasi välittömästi. Sävy oli refillissä paljon kuivempi, ja samalla tietty merellinen purevuus oli noussut pintaan. Hyviä viskejä nämä kumpikin kyllä olivat.

Tenin ainesosien jälkeen katsottiin, miten Ardbeg Uigeadail syntyy. Käytännössä se rakennetaan sekoittamalla bourbonkypsytettyä ja sherrykypsytettyä keskenään. Tällä kertaa sherrysample oli vuodelta 2005, peräisin tynnyristä 1322 ja voimakkuudeltaan 57,6%. Viski oli tummaa ja voimakasta tavaraa, aivan priimaa. Harmi, että Rossin näytepullossa oli niin vähän jäljellä – saimme tätä herkkua kaikkein pienimmät siivut.

Viimeisenä viskinä purettiin osiin Ardbeg Corryvreckan, joka vastaavasti rakentuu bourbonkypsytetystä ja ranskalaisessa tammessa kypsyneestä viskistä. Näytepullo oli vuodelta 2005, tynnyri oli 4586 ja voltit 55,6%. Upeaa viskiä oli sekin, mutta jakoi selvästi eniten mielipiteitä kaikista maistetuista näytteistä. Muutaman mielestä tanniineja oli liikaa ja pippurisuus tuntui liian vahvalta, mutta omaan suuhuni sekin kyllä toimi todella hyvin. Upeaa viskiä.

visit-ardbeg-2016-010Tämän yltäkylläisen setin jälkeen saimme nauttia vielä 4,5-litraisista jättipulloista haluamaamme viskiä. Tarjolla oli Supernova SN2015, Alligatorin Committee Release, Galileo, Auriverdes ja Ardbog. Mielessä kävi, että olisin voinut vaihtaa niistä minkä tahansa lasilliseen Ardbegin new makea, mutta se jäi kokematta.

Otin tarjotuista vaihtoehdoista lopulta Supernovaa, ystäväni nautti lasillisen Alligatoria. Jälkimmäinen vei siitä kaksikosta voiton. Saksalaiset alkoivat höpistä jo ”halligallista”, mikä on tiettävästi Ruhrin alueen saksalaisten tapa puhua juovukkeeseen hankkiutumisesta, ’halligalli machen’.

Varastosetin aikana ulkona satoi hetken aikaa lujasti vettä, mutta kun pääsimme ulos, sade oli lakannut. Kävelimme tislaamokauppaan ja tuliaisten kanssa suoraan minibussiin, joka kuskimme oli pysäköinyt pihalle varttia vaille viisi.

Saimme taas vauhdikkaan autokyydin Bowmoreen, keli oli edelleen upea. Hotellihuoneessa odotti Bowmoren kassi, jossa oli kaksi pulloa Stillman’s Selectionia ja kuitti. Hehkutimme saalista kiitollisina, fiilistelimme pulloja ja juhlimme suurta voittoa.

Puoli kuuden jälkeen olimme jo Bowmoren laiturilla katsomassa maisemia, kun keli oli kerrankin kääntynyt upeaksi. Sadekuuro oli juuri ylittänyt Loch Indaalin ja liikkunut Bridgendin suuntaan. Sen jäljiltä näimme upean sateenkaaren, joka ulottui Loch Indaalin rannalta rannalle.

Viimeisen illan kunniaksi söimme vielä Lochside Hotelissa erinomaisen illallisen ja pakkasimme tavarat. Seuraavana aamuna olisi lähdön aika. Islay oli jäämässä lopullisesti taakse, kolme upeaa päivää oli koettu paratiisisaarella. Enää olisi jäljellä viikonloppu Glasgow’ssa.

visit-ardbeg-2016-011

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).