Ardbeg

Ardbeg Grooves 46%

Ardbegin vuosittaiset Ardbeg Day -julkaisut menevät yhä oudommiksi ja oudommiksi. Tänä vuonna kesti harvinaisen kauan tarttua tähän.

Ardbeg Grooves

(46%, OB, 2018, Ex-Bourbon & Recharred Red Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, turvesavuinen, nahkainen ja viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, luumua, rusinaa. Tervaa ja suolaa löytyy jonkin verran, samoin salmiakkia ja lääkemäisiä vivahteita. Tammi on verraten aktiivista, mausteita riittää, samoin hienoisesti eucalyptuksen raikkautta. Vaniljaa ja paahteisuuttakin löytyy, suolaista voita. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä oikein kunnolla, omenaa ja persikkaa etunenässä.

Maku: Viininen ja tuhkainen, hiilisavuinen ja reippaan tamminen. Suklaata, luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja suklaisuus tuottaa rasvaisen tuntemuksen. Suolaa, jodia, hiukan salmiakkia, tuoksuakin reippaammin yskänlääkettä. Uuniomenaa, hiukan päärynää, vaniljaa, leivosmaisuutta, inkivääriä, hiukan marjaisuutta. Jälkimaku on nahkainen, tamminen, pippurinen ja hiilisavuinen. Viinisyys ja suklaa pysyvät kyydissä mukana, samoin suola ja salmiakki. Yskänlääkettä ja yrttisyyttä, mustaviinimarjaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa hedelmät kunnolla auki, makean persikan ja siirappisen päärynän etenkin.

Arvio: Vallan pätevä Ardbeg, jälleen kerran. Nuori puu maistuu ja pientä sekavuutta on, mutta kun vähän rajoittaa omaa kriittisyyttä, kyllähän itse viski maistuu suorastaan oivalliselta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Ardbeg Corryvreckan (2015) 57,1%

Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100

Ardbeg Corryvreckan (L9) 57,1%

Ardbeg Corryvreckan on ollut minulle mieluinen viski sen lanseerauksesta saakka. Joskus vuosia sitten mietin pääni puhki, pidänkö enemmän Corryvreckanista vai Uigeadailista, enkä päässyt asiasta selvyyteen. Viimeisin nuotitukseni on viiden vuoden takaa.

Corryvreckanissa on oma juttunsa. Kun tein pari vuotta sitten matkan Islaylle ja Ardbegin tislaamoon, pääsin Deconstructing The Dram -kierroksella maistelemaan varastossa sen komponentit. Tuore ranskalainen tammi tuo Corryvreckaniin sen pippurisen ja sopivasti purevan luonteen.

Olen kuullut huhuja, ettei Corryvreckan olisi enää entisellä tasollaan. Aion ottaa siitä selvää, mutta maistan pohjiksi tämän vanhemman version. Tämän ajan Ardbegeissa oli kai lähes järjestään vanhaakin varastoa hiukan mukana.

Ardbeg Corryvreckan (L9)

(57,1%, OB, Bottled 17.11.2009, Batch No. L9 321, 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Kuivan turvesavun, lääkemäisyyden ja tervan kombinaatio on välittömästi upea. Kirpeää sitruksisuutta, hiukan omenaa, mantelia, pippurisuutta. Pinnassa aktiivista tammea. Suolavettä ja merilevää. Pieni lihaisuus ja tallisuus on myös mukana. Loistava. Vesilisä availee mineraalisuutta hienosti.

Maku: Pippurinen ja savuinen lähtö on vastaansanomaton. Todella sitruunainen, suolainen ja turpeinen ote. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Varsin reippaat tanniinit, tammi tekee tässä hyvällä tavalla selvää jälkeä. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Omenaa, yrttisyyttä, hiukan heinää. Kuivalihaa ja nahkaa taustalla. Jälkimaku makeutuu nopeasti, vaikka roima turvesavu ja pippurisuus ovatkin pinnassa. Sitruunaa, omenaa, öljyä, lääkettä, tervaa, omenaa. Paahtunutta puuta, tallisuutta, teetä, hiukan pihkaisuutta, lopussa vaniljaa. Pitkä ja voimakas finaali. On tämä loistavaa viskiä. Vesilisä tuo mukaan yrttitipat, kamferin ja ruohoisuuden.

Arvio: Suuri moderni klassikkoviski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist 46%

Edellisen Airigh Nam Beistin perään tulee nyt vielä toinen samaa tarinaa.  Tämä pullo on sattumoisin viimeisen Beist-vuoden Suomea varten pullotetusta erästä L8 254.

Mielenkiintoista maistaa peräkkäin, mitä eroja on rotaation ensimmäisiin ja viimeisiin kuuluvilla pullotteilla. Kaksi vuotta lisää kypsymistä ainakin.

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että tällaiset viskit ovat parhaimmillaan ensimmäisessä erässä, mutta kun Beistia tehtiin vain pari vuotta, väite voi osua myös hutiin. Maistetaan.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–10.9.2008, Batch No. L8 254, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä, suolavettä ja omenamehua. Hiukan makeampi kuin vuoden 2006 erä. Hiilisyyttä, tervaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Rasvainen ja hiukan likainen. Bensaa, jodia, kirpeyttä. Lihaisuus on jo ylikypsän porsaankasslerin kaltaista, kolakastikkeessa. Vesilisä korostaa nokea ja rasvaa.

Maku: Suolainen, sitruksinen ja rasvainen. Muhkean turvesavuinen. Suolapähkinää, tervaisuutta, lääkemäisyyttä, pippuria. Suolavesi korostuu reippaasti, sen vastaparina on pientä kinuskisuutta ja lihaisuutta. Varsin merellinen kokonaisuus, johon omena ja hunaja tuovat pientä makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän kihelmöivä. Vuoden 2006 pullote on tätä mineraalisempi ja fokusoituneempi. Jälkimaku nostaa todella reippaasti pippuria ja jodia esiin. Turvesavua, sitruksisuutta, suolaisuutta. Suolapähkinä, lääkemäisyys ja hunaja kantavat komeasti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karheaa maltaisuutta ja vähän happamuutta mukaan.

Arvio: Komea ja monimuotoinen Ardbeg. Vierekkäin maisteltuna tämä on rasvaisempi, lihaisampi ja pykälän makeampi kuin vuoden 2006 eeppinen pullote. Makuasia, kumpi kolahtaa kovemmin, mutta omaan suuhuni se nuorempi oli vielä tätäkin uljaampi. Kyllä on osattu tehdä hienoa viskiä aikanaan Ardbegin tislaamossa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist 46%

Ardbegin vuonna 1990 tislattua Airigh Nam Beistia julkaistiin vuosina 2006–2008. Tiedän, että nämä ovat jakaneet mielipiteitä, mutta itse olen aina pitänyt näistä valtavasti.

Maistelussa on tarkalleen ottaen Batch L6 256, joka on kellonaikansa perusteella Isoon-Britanniaan pullotettua erää.

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–13.9.2006, Batch No. L6 256, 70 cl)

Tuoksu: Napakan turvesavuinen ja lääkemäinen. Merellisyyttä, kosteaa kalliota, suolaa, jodia, hiukan hiilisyyttä. Sitruunamehua, hapokkuutta, kirpeyttä, antiseptisia aineita. Mukana on muistamani rasvaisuus, bensaisuus ja pieni lihaisuus, mutta kuivahan tämä on silti. Ja upea. Vesilisä avaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Sitruunainen ja suolainen, turvesavu jää aluksi taustalle. Sitruunalakritsia, omenaisuutta, hiukan kuivaa pähkinäisyyttä. Rasvaisuus ja bensaisuus ovat edelleen mukana, vaikka timakka lääkemäisyys ja tuhkaisuus hallitsevatkin maisemaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisuus kihelmöi tyylikkäästi. Merellisyyttä ja jodia riittää, yrttitippojakin löytyy. Jälkimaku lähtee nostattamaan taas turvesavua pintaan. Suolaa, mineraalisuutta, jodia, hapokkuutta ja sitruksisuutta riittää. Omenainen ja hiukan hunajainen makeus pääsevät myös esille vähitellen. Upea, pitkä finaali. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden paremmin auki, omena nousee pintaan hienosti.

Arvio: Eeppinen viski, ikäänsä ja volttejansa isompi kaikin tavoin. En muistanut, että tämä on näin hyvää. Melkein tulee kyynel silmään. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 18).

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1998/2004 Very Young 58,3%

Ardbegin uutta tulemista dokumentoineen Peaty Path to Maturity -sarjan avausviski oli tämä Very Young, joka julkaistiin noin kuuden vuoden ikäisenä vuonna 2004. Tästä on olemassa myös For Discussion -versio, jonka olisin aikanaan päässyt maistamaankin, mutta en jostain syystä silloin hoksannut tarttua tilaisuuteen.

Nyt kuitenkin maistelussa tämä Ardbeg Committeen ”hyväksymä” virallinen pullote. Tätä seurasi Still Young vuonna 2006, sen perässä saatiin Almost There vuonna 2007 ja lopulta Renaissance vuonna 2008.

Ardbeg 1998/2004 Very Young

(58,3%, OB, 1998-2004, Committee approved, 2880 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja nuoren oloinen. Juureksia, artisokkaa, tuhkaa. Päärynää, vihreää omenaa, vaniljaa, kevyttä leivosmaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Merellisyyttä, suolaa, hiukan muovista vivahdetta, bensaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyinen, savuinen ja vaniljainen. Ruohoisuutta riittää. Hedelmäiset ja tuhkaiset sävyt ovat hyvin balanssissa. Suutuntuma on öljyinen ja tammisuus reipasta. Päärynää, sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku liikkuu turvesavuisissa ja juuresmaisissa tunnelmissa. Suolaa, jodia, öljyisyyttä. Korkeintaan keskipitkä finaali, mutta se, minkä tämä mitassa häviää, voimassa voittaa. Vesilisä availee vielä lisää vaniljaisia ja merileväisiä sävyjä.

Arvio: Maukas nuori Ardbeg, hyvässä tasapainossa ja voimakkaalla makumaailmalla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan mainio”.

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.