Maistetut

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s 50,5%

Maistelussa erinomaisia arvioita vuosien saatossa saanut 28-vuotias Springbank ex-bourbonista. Odotukset ovat tapissa, vaikka usein olen ollut laajalti arvostettujenkin Springbankien kanssa vähän hankauksissa.

Springbank 28 yo 1975/2003, Chieftain’s

(50,5%, Ian MacLeod, Chieftain’s for Schotse Dagen in Ooidonk, Belgium, 7/1975–8/2003, Cask No. 1891, Bourbon Barrel, 186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vahamainen tuoksu. Hiukan paljas? Passionhedelmää ja omenaa, hiukan banaania. Marsipaania, kiteistä sokeria. Samalla kuitenkin kirpeää sitruksisuutta ja mineraalisuutta, raikkaita yrttejä ja vastaniitettyä heinää. Vahamaisuus korostuu vähitellen. Vesilisä tuo mantelimaista makeutta ja vaniljaa.

Maku: Nyt ollaan heti asian ytimessä. Todella vahamainen, intensiivinen ja hedelmäinen paletti. Omenaa, mangoa, ananasta, banaania ja appelsiinia. Tammi on silti varsin reipasta, ja tiettyä karvautta tästä löytyy. Palanutta puuta, aavistus savua. Suutuntuma on melko täyteläinen. Mineraalisuutta ja eucalyptuksen raikkautta. Jälkimaku on edelleen hedelmäisyyden, mineraalisuuden ja vahan leikkiä. Kiteistä sokeria, kitkerää sitrusta, pippuria. Pieni turpeisuus tulee taustalta paremmin esiin vähitellen, tammi alkaa kuivahtaa oikein kunnolla. Pitkä ja lopulta reippaasti kuivuva finaali. Vesilisä saa tammen pintaan hiukan raakana.

Arvio: Monin paikoin loistava viski, mutta silti kaikki elementit eivät täysin kolahda. Tuoksun tietty paljaus ja maun kitkerät elementit häiritsevät hiukan, vaikka vahamainen ja mineraalinen puoli puhutteleekin isosti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4).

Bowmore 12 yo 40% (2017)

Bowmoren klassinen 12-vuotias sai uudet kääreet vuonna 2017. Tajusin, että olen maistellut näitä Bowmoren tämän vuosikymmenen 12-vuotiaita peruspullotteita ajatuksella sangen harvakseltaan – viimeisin merkintä tässä blogissa on arviolta vuoden 2012 julkaisusta. Nyt oli vähintäänkin jo aika päivittää käsitykset.

Bowmore 12 yo

(40%, OB, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan tunkkainen hedelmäisyys, pehmeä herukkaisuus ja vieno turvesavu ovat pinnassa. Maltaisuus kääntyy yllättävänkin pahviseksi. Turpeisuuden märkä vivahde lisää hieman ummehtuneisuutta. Hedelmät toimivat silti raikkaina hyvin ja yleisilme on merellisen kutsuva. Tammi tuo makeutta ja mausteita.

Maku: Todella mehukas ja herukkaisen raikas. Sitruksisuutta, mangoa, passionhedelmää. Turvesavu on pehmeää ja hieman tervaista. Yrttisyyttä, ruohoisuutta, aavistus lihaisuutta. Tuoksua kypsempi kokonaisuus, vaikka pieni pahvin ja Weetabixin vivahde löytyykin taustalta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on melko aktiivista ja mausteista. Hiukan hunajaa ja vaniljaa taustalla. Jälkimaku on mehukkaan herukkainen, sitruksinen ja turpeinen. Hiukan pippuria, tervaa, hapokkuutta, ruohoisuutta ja suolaa. Merellinen ja raikas yleisilme, kunnes tammi alkaa purra kiinni ja kuivua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Aivan asiallinen ja maukas savuviski, mutta kilpailu tässä kategoriassa alkaa olla jo varsin kovaa. Laventelin aikakauden jälkeen tiettyä persoonallisuutta tästä 12-vuotiaasta olen jäänyt kieltämättä kaipaamaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Edelleen hyvä perus-Bowmore”.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376, 53,2%

Jälleen saapui maisteluun tummaa Glendronachia, tällä kertaa Ison-Britannian markkinoille pullotettuna versiona PX-tynnyristä.

Satsi on iso, 660 pulloa, joten jälleen sitä on rakenneltu parin tynnyrin sisällöistä. Runsaat 700 pulloa lienee kuitenkin teoreettinen maksimi umpitäydestä puncheonista ilman minkäänlaista enkelten osuutta. Ja nyt puhutaan sentään 22-vuotiaasta viskistä.

Glendronachin single caskien virta tuntuu edelleen varsin ehtymättömältä, vaikka tislaamon omistajakin vaihtui jo aikaa sitten. Itsekin olen maistanut näitä kohtalaisen kasan, mutta isossa kuvassa vasta pintaa on raapaistu.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376

(53,2%, OB, 18.11.1994–11/2016, UK Exclusive, Cask No. 1376, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, kirsikkainen ja taikinamainen. Pullataikinaa, voita, kermatoffeeta. Mukava maitokahvin vivahde. Uuniomenaa ja viikunaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Liköörimäistä, siirappista makeutta, rommirusinaa. Hiukan märkää maata ja tunkkaisuutta. Vesilisä tuo seetriä ja huonekaluvahaa.

Maku: Makea ja hiukan likainen. Ylikypsää kirsikkaa, viikunaa, rommirusinaa, appelsiinia, pientä kitkeryyttä. Kahvia ja saksanpähkinää, hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko jää hetkellisesti hieman ponnettomaksi, vaikka pippuria ja tammista räyhäkkyyttä löytyykin makupaletista. Lihaisuutta on reippaasti, kuivalihaa ja chorizoa. Jälkimaku lisää tammen purevuutta, tuo espressoa ja saksanpähkinää vahvasti esiin. Kirsikkaa, rommirusinaa, likööriä, nahkaa. Appelsiininkuorta, karvasmantelia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää happoja ja lisää suklaista makeutta.

Arvio: Perushyvä Glendronach, mutta runkoa, intensiteettiä ja syvyyttä jäin kaipaamaan. Hyviähän nämä ovat aina, mutta suuren luokan kompleksisuus vaatii käytännössä aina hedelmäisyyden ja yrtit isosti esiin. Nyt hedelmäisyys jäi hiukan varjoon eikä näin hapokas tammisuus antanut yrttiselle raikkaudelle elintilaa. 87/100

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland 58,7%

Maistoon tuli vaihteeksi nuorta Bowikkaa. Pullottajana on jälleen saksalainen Malts of Scotland.

Bowmore 9 yo 2000/2010, Malts of Scotland

(58,7%, Malts of Scotland, 15.4.2000–3/2010, Cask No. 800266, Bourbon Barrel, 219 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Mineraalinen, kevyen turvesavuinen ja hiukan herukkainen. Nuoren nykyaikaisen Bowmoren merkit ovat näkyvissä. Mangoa, punaista omenaa, hiukan hedelmäsalaattia. Kermaisuuden vastapainona on kuiva lääkemäisyys, antiseptiset aineet ja pieni tärpätti. Vesilisä availee anista ja hedelmäkarkkia.

Maku: Nyt on paljon suolaa. Pehmeä turvesavu ja herkullinen herukkaisuus ovat hyvin esillä, mutta jodinen ja mineraalinen puoli hallitsee. Hiukan mysliä, kuivaa maltaisuutta. Tammi loistaa poissaolollaan, tynnyri on ollut ilmeisesti todella lopussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Pientä hedelmäisyyttäkin sentään löytyy. Jälkimaku lähtee todella suolaisena. Lääkemäisyys ja mineraalit ovat pinnassa, savu pyörii kostean turpeisuuden ympärillä. Kovaa toffeekarkkia, hiukan sitruksista kitkeryyttä, vihdoin myös tammea ja pippurisuutta. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä pyöristää kitkeryyttä pois ja avaa hedelmiä ja hunajaa.

Arvio: Erittäin paljas Bowmore. Tarttumapinta jää hiukan vähäiseksi, mutta vaikea tästä on suuria vikojakaan osoittaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 52,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi ensimmäisen Port Charlottensa vuonna 2015. Sen jälkeen uusia editioita on tullut tähän mennessä vielä viisi lisää. Nyt maistelussa siis sarjan avausviski.

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(52,4%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2015, 183 bts., 50 cl)

Tuoksu: Suolaisen lihaisa ja muhkean turvesavuinen. Rasvaista pekonia, bbq-kastiketta, hiukan hiiltä ja nuotion tuhkaa. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, aavistus hunajaa. Aamiaismuroja, maltaisuutta. Tervaa. Tammi on varsin aktiivista ja pippurisen napakkaa. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja palvikinkkua esiin.

Maku: Suola, sitruuna ja savu ovat hyvin esillä, mutta kokonaisuus on vetinen ja ponneton. Lihaisuus jää ohimenevän palvikinkun pyyhkäisyksi. Enemmän huomiota saa vastasahattu tammilankku, sahanpuru ja pieni pippurisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko Port Charlotteksi jopa heikko. Todella jyrkkä pudotus lupaavan tuoksun jälkeen. Maltaisuutta, muroja, hiukan vaniljaa. Jälkimaku liikkuu edelleen nuoren tammen ja hiukan tuhkaisen turvesavun ympärillä. Pippurisuus nostaa päätään. Sitruunaa, omenaa, runsaasti vaniljaa, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee rasvaisuutta ja kermaista lihaisuutta.

Arvio: Lupaavan tuoksun jälkeen maku pettää. Rasvaisen lihaisuuden sijaan onkin jotain muuta. Viski on kokonaisuutena vielä ihan kelvollinen, mutta tuoksu pyörii aivan eri pallokentällä makuun verrattuna. 82/100

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%

Mallaswhiskyseuran talvipäiväseisauksen Highland Park -viskejä arvioineessa tastingissa yllätyspullona tuli eteen Ruotsin markkinoille pullotettu Bishop William The Old.

Ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote oli tähän mennessä kohtaamistani Highland Parkin tuoreista single caskeista ehdottomasti kaikkein sherryisin – ja samalla rikkisin.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old

(63,1%, OB for Sweden, 2004-2017, Cask No. 6712, European Oak Sherry Butt, 492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja varsin rikkinen. Luumua, rusinaa, toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Nyt on ruutia ja ylikypsää hedelmää vaikka muille jakaa. Erittäin voimakas kokonaisuus, jossa paksu suklaisuus pyörii hiukan metallisessa tummuudessa. Vesilisä availee tammea paremmin.

Maku: Sherryinen ja todella rikkinen. Ruutia, ruosteisuutta. Nyt on hämmentävää tavaraa. Erittäin iso sherry, luumua ja suklaata tulee ovista ja ikkunoista. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeän mausteinen, vaikka voimakkuus pistää alkoholiakin pintaan oikein kunnolla. Jälkimaku on mausteinen ja edelleen erittäin rikkinen. Ei tämä huono ole, vaikka muovailuvahaakin puskee pintaan. Kanervaa, havuja, tupakkaa. Tummaa suklaata, Van Houtens -kaakaojauhetta, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo hieman lisää mausteita.

Arvio: Sherryisintä Highland Parkin single cask- tavaraa tähän mennessä. Valitettavasti rikki menee hiukan överiksi, se tuo pienen häiriöäänen mukaan. 86/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%

Tämä Tanskan markkinoille pullotettu Vintersolhverv voitti lopulta Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin loppuäänestyksessä Norjaan pullotetun Vintersolsnu-pullotteen äänin 16-14.

Itse äänestin Norjaa, vaikka annoin omissa kirjoissani molemmille saman pistemäärän. Hienoja viskejä kumpikin.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv

(61,3%, OB for Denmark, 2001-2017, Cask No. 386, European Oak Sherry Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, mausteita ja pehmeää sherryä. Voimakkaampi kuin Norjan versio, puhuttelee heti ryhdikkyydellään. Tislaamon klassista kanervahunajaa, toffeeta, nahkaa. Uljas sherryisyys kaikin puolin, hilloisuutta ja hedelmää, sopivasti kirpeyttä joukossa. Vesilisä tuo aseöljyä ja pientä rikkiä pintaan.

Maku: Suklainen ja makean sherryinen. Hyvä balanssi, vaikka voimaa on kuin pienessä kylässä. Mausteinen, kanelinen, viikunainen, nahkainen. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta ei aivan niin pehmeä kuin Norja-pullotteessa. Vadelmahilloa, ylikypsää hedelmää. Jälkimaku on tumman suklainen ja kuivakan tamminen. Rusinaa, kuivattua hedelmää, mausteita. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo yrttejä.

Arvio: Kamppailee omissa papereissani tasaväkisesti Norja-pullotteen kanssa Highland Parkin talvipäivän pullotteiden parhaudesta. 89/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8%

Norjan markkinoille pullotettu Vintersolsnu nosti Mallaswhiskyseuran jo valmiiksi komean Highland Park -tastingin tasoa kotimaisen Sydäntalven ja Ruotsiin pullotetun Vintersolståndetin jälkeen. Tämä kamppaili oikeutetusti koko tastingin parhaan viskin tittelistä.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu

(58,8%, OB for Norway, 2001-2017, Cask No. 651, European Oak Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, luumuinen ja suklainen. Selvästi muhkeampi kuin refill-pullotteet. Karamellinen, kanervahunajainen, varsin siirappinen ja tiivisrakenteinen. Yskänlääkemäinen imelä vivahde. Tasapainoinen ja tyylikäs. Vesilisä tuo hyvin kaakaojauhetta ja pehmeyttä vielä lisää pintaan.

Maku: Sherryinen ja suklainen. Luumua, rusinaa, raskasta rasvaisuutta, sävykästä mausteisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen, suorastaan silkkinen. Havuisuutta, pippuria, aktiivista tammea, mokkanahkaa. Jälkimaku on siirappinen, sherryinen ja suklaisen pehmeä. Hyvät mausteet, reippaan ryhdikäs tammi, pieni havuisuus ja yrttisyys tukena. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta esiin.

Arvio: Oivallinen ja suurimuotoinen sherryviski. Paranee koko ajan. 89/100

Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet 59,9%

Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin talvipäivänseisauksen kunniaksi pullotetut pohjoismaiset viskit avattiin maistamalla tuttua Sydäntalvea, josta näkemykseni ei muuttunut mihinkään.

Sen jälkeen päästiin kiinni Ruotsiin tehtyyn Vintersolståndet-viskiin, joka mielestäni peittosi tuon Suomi-pullotteen selvästi kaikilla mittareilla, vaikka samantyyppisestä refill-kypsytetystä tavarasta on kyse.

Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet

(59,9%, OB for Sweden, 2001-2017, Cask No. 1674, Refill Butt, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja muhkean mausteinen. Luumua, rusinaa, viikunainen ja nahkainen vivahde. Havuinen ja hiukan pureva vivahde. Kanelista omenaa, hiukan vaniljaa, kaakaojauhetta, ruskeaa sokeria. Täyteläisempi ja pehmeämpi kuin viereinen Sydäntalvi. Vesilisä availee hiukan kinuskia.

Maku: Pehmeä ja makean sherryinen. Tammi tuntuu silti varsin kuivana, kuten hyvään refilliin kuuluu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mukavan aromaattinen. Luumua, rusinaa, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Mausteet ovat hyvin esillä. Jälkimaku on muhkean mausteinen, pippurinen ja reippaan tamminen. Suklaata, nahkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan raikkaan yrttisiä ja ruohoisia sävyjä.

Arvio: Nyt on hyvä, tästä pidän. Jälkimaku jää aavistuksen kapeaksi, muuten oltaisiin heittämällä mestaruussarjassa. On monella tapaa parempi esitys kuin Sydäntalvi, vaikka sekään ei mikään huono viski ole ollenkaan. 88/100