Maistetut

BenRiach 10 yo The Original Ten 43%

Sitkeä flunssa on vihdoin taittunut, joten on aika työntää nenä jälleen viskilasiin. Nyt nokan edessä varsin hedelmäistä tuotetta.

BenRiachin uusi core range näki päivänvalon vuonna 2020, kun uusi omistaja oli astunut kehiin ja Rachel Barrie tarttunut toimeen uudenlaisen reseptiikan kanssa. Perussarjan kymppivuotias on jo heti melkoinen keitos, kypsynyt ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-virgin oakissa. Siitä huolimatta hintapiste on hyvin alhaalla. Maistelen mielenkiinnolla, BenRiach on aina ollut lähellä sydäntäni.

BenRiach 10 yo The Original Ten

(43%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon Barrels, Sherry Casks and Virgin Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja viljainen, suorastaan puhdas. Mantelia, hunajaa, humalaa, puuta. Kaikista tynnyreistä ex-bourbon tulee selvimmin läpi, hiukan pippurisena suorastaan. Hedelmäteetä, hedelmäsalaattia, vaniljavanukasta. Hiukan oliiviöljyä, päärynää, keltaista luumua. Kevyt ja helposti lähestyttävä kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen ja maltainen, varsin suoraviivainen esitys ja tuoksun kanssa samoilla linjoilla alusta asti. Sitruksisuus, pehmeä omenaisuus ja hiukan raaka päärynäisyys tulevat selvästi esiin. Manteli, hunaja ja ex-bourbonin vaikutus tukevat hedelmiä. Vaniljaisuus saa seurakseen melkoisesti valkopippuria, joka tuo tähän itse asiassa ihan mukavasti jämäkkyyttä, kun samaan aikaan pullotusvahvuus tuntuu varsin alhaiselta. Suutuntuma on keskitäyteläisen napakka ja runko hyvin tasapainossa. Jälkimaku pyörii mukavasti maltaisuuden ja hunajan ympärillä. Musta tee tulee esiin, tiettyä kitkeryyttä ilmaantuu tammen mukana. Mausteita, sitruunaa, hiukan minttua, keltaista luumua. Keskipitkä, kevyt ja tamminen finaali.

Arvio: Myönteinen yllätys. Hyvin tehty, konstailematon perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Kilchoman Casado 2022, 46%

Olen alkuvuonna pelannut vähän tavallista enemmän Kilchomanin kanssa, kun tuli osallistuttua myös Uisgen Kilchoman-tastingiin. Nyt kohdalle osui vielä tällainenkin pullote. Casadon nimi tarkoittaa portugaliksi ilmeisesti naitettua.

Kyseessä on viski, joka on pantu kasaan kuuden vuoden ex-bourbonkypsytyksen jälkeen Douron alueen jättimäisissä 6000 litran punaviinisammioissa. Liemi on kypsynyt niissä vielä kaksi vuotta. Whiskynotesin Ruben esittää tästä keissistä blogissaan ihan relevanttia pohdintaa, koska skotlantilaisten itse itselleen laatimien ankarien teknisten säädösten perusteella kypsytysastian maksimikoko saa olla 700 litraa.

Oli miten oli, tällaista punaviiniläträttyä tavaraa on nyt sitten lasissa. Otetaan selvää, mistä itse viskissä on kyse.

Kilchoman Casado 2022

(46%, OB, NAS, 2022, Married in Portuguese Red Wine Vats, 12900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, merellinen ja suolainen. Sitruunaa, jonkin verran makeampaakin hedelmää, banaania, makeaa omenaa ja persikkaa etenkin. Marjoista vadelma korostuu, mutta mitenkään erityisen viiniseltä tämä ei tuoksu. Jodia, merilevää. Vaniljaa ja tuoretta tammea. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja lakritsia esiin.

Maku: Makean ja suolaisen kamppailu alkaa saman tien. Merellisyyttä ja nuotiosavua, sitruunaa ja makeaa omenaa, vähän banaania ja edelleen myös persikkaa. Bbq-kastikemaisuutta, pientä lihaisuutta, hunajaa ja toffeeta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt ja runko tuntuu kaikkineen vähän ohuelta, vaikka makua tässä silti riittää. Kokonaisuus on ehkä vähän yksinkertainen. Tuhkaisuutta, tuoretta tammea, edelleen hyvin niukasti viiniä tai marjaisuutta. Jodin ja yskänlääkkeen vivahteita. Jälkimaku on edelleen merellinen ja nuotiosavuinen, melko tuhkainen ja hiukan pippurinenkin. Yrttisyyttä, inkivääriä, hapokkuutta, tuoretta tammea. Vadelmaa, sitrusta. Melko lyhyt finaali jää hiukan valjuksi. Vesilisä avaa päärynää ja salmiakkia.

Arvio: Kevyt ja hiukan kypsymätön, kaiken kypsyttelyn jälkeen yllättävänkin tavanomainen Kilchoman. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

Longrow 10 yo ’Red’ Refill Malbec Matured 52,5%

Melkoisesti laajentunut tämäkin sarja. Muistan maistaneeni yhden Red-pullotteen aiemmin, se oli Shiraz-tynnyreistä ja kymmenen vuotta sitten. Tämä on nyt sitten Malbecia, ilmeisesti seitsemän vuotta ensin ex-bourbonissa ja sen jälkeen ex-viinitynskissä kolme vuotta. Jos Lonkkari yleensäkin jakaa mielipiteitä, nämä viinitynnyreissä kypsytetyt tekevät sitä vielä rajummin.

Longrow 10 yo ’Red’ Refill Malbec Matured 2020

(52,5%, OB, Bottled 1.12.2020, Refill Malbec Matured, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja marjaisa. Mineraalinen, melko kuiva ja melko hillityllä tavalla turvesavuinen. Punaviini tulee tanniinisena ja hapokkaana nätisti läpi. Tammea, suolaista karamellia, salmiakkia, kuivalihaa, Longrow’n likaisuutta. Vaniljaa ja sitrusta, öljyä ja mansikkaa. Vesilisä korostaa vaniljaa ja kinuskista makeutta.

Maku: Napakka turvesavu on selvästi enemmän esillä kuin tuoksussa, myös pieni lihaisuus jää täysin punaviinin varjoon. Runsasta marjaisuutta, mansikkaa ja vadelmaa, punaherukkaa ja karpaloa. Suolaisuus on voimakasta, samoin kuiva tuhkaisuus ja mineraalisuus. Suutuntuma on öljyinen ja pippurisen pisteliäs. Tummaa suklaata, kuivattua luumua, nahkaa. Suolaista toffeeta, salmiakkia, savumakkaraa, taustalla hiukan rasvaista likaisuutta. Jälkimaku on suolainen ja salmiakkinen, edelleen hyvin punaviininen ja tammisen rapsahteleva. Mineraalisuutta, hiilisyyttä, hapokkuutta. Likaisuutta ja pippuria. Marjaisuus pysyy mukana läpi keskipitkän finaalin. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja lakritsia, pehmentää tammen otetta.

Arvio: Mielenkiintoinen ja laadukas pullote. Hiukan tiukempi ja terävämpi muinainen Shiraz-versio eikä puoliksikaan niin lihaisa kuin monet viime vuosina maistamani Lonkkarit. 86/100

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

Maistelussa kesältä 2022 julkaistu sherryinen Glenfarclas. Kypsytystä on takana suunnilleen neljännesvuosisata. Pidin taannoin maistamastani vastaavan pullotusajankohdan ’Farclas-pullotteesta todella paljon, mutta nämä single cask -julkaisut ovat kokemukseni perusteella usein hyvin erilaisia eläimiä. Vaikea taas tietää, mitä tuleman pitää. Se selviää vain maistamalla.

Glenfarclas 1997/2022 The Family Casks 56%

(56%, OB, 1997–26.7.2022, The Family Casks Summer 2023 Release, Cask No. 3, Sherry Butt, 549 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, maltainen ja napakan sherryinen. Hiukan sulkeutunut, mutta öljyisen intensiivinen ja yrttisen syvä kokonaisuus. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivaa tammilankkua, hiukan havuisuutta. Hunajaisuus, vanilja ja omenaisuus hyvin esillä. Vesilisä tuo toffeeta ja vähän poltettua tulitikkua esiin.

Maku: Kahvi ja suklaa kohtaavat yrttisyyden ja maltaisuuden. Maku on linjassa tuoksun kanssa. Sherry tuo nyt hapokkuutta ja melkoisesti katkeruuttakin mukaan. Pähkinäisyys ja mysli, ehkä pieni muovailuvahakin tulevat esiin. Marjaisuutta ja tanniineja puskee pintaan, tammi tuntuu karkealta ja maltaisuus maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko öljyisen napakka, mutta yleisfiilis pysyy vähän sulkeutuneena. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan pippuria. Jälkimaku on todella runsas, maltainen ja suklainen. Sherry pyörii happamassa ja karvaassa maisemassa, pähkinäisyyttä ja reipasta tammea riittää. Marjaisuus ja yrtit tuntuvat vähän kireiltä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa kermaisuutta ja lisää toffeeta ja sokerista karkkisuutta, saa tämän aukeamaan heti hiukan paremmin.

Arvio: Tässä on jotain todella uljasta, mutta kokonaisuus jää silti vähän suppuun. Vesilisä on ehdottomasti paikallaan ja tekee tälle hyvää. Kaikesta huolimatta pidin saman kesän 2001-julkaisusta selvästi enemmän. 87/100

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle 62,7%

Maistelussa todella järeä, volttipuolueen ehdottomasti hyväksymä Port Charlotte -pullote freesistä ex-bourbonista. Tämä on tietääkseni saksalaisen Whisky-Fässlen ainoa PC-julkaisu tähän mennessä. Erityistä huomiota piireissä on herättänyt myös etiketin typo viskin alkuperässä: Isaly Scotland. Olkoon se vain persoonallista.

Port Charlotte 10 yo 2008/2019, Whisky-Fässle

(62,7%, Whisky-Fässle, 2008–2019, Cask No. 3201, Fresh Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan järeä. Turvesavua, sitruunaa, suolaa, jodia. Terävä ja mineraalinen, lääkemäinen ja yrttinen kokonaisuus. Vaniljaa ja valkopippuria, Hansaplastia ja kamferia, hiukan kuivalihaa. Kirkas niin kuin vanhat Islay-viskit, ilman tuhkaa tai tunkkaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa makeutta, toffeeta.

Maku: Voimakas, tuhdin turvesavuinen ja pykälää tuoksua sekavampi kokonaisuus. Sitruunaa ja suolaa, pippuria ja lihaisuutta. Mineraalinen ja yrttinen, mutta varsin kitkerä kokonaisuus, jossa kuitenkin riittää huimasti makua. Vihreää omenaa, vaniljaa, hiukan toffeeta. Suutuntuma on öljyinen ja jopa kermainen, runko hyvin kasassa. Merellisyyttä ja vegetaalisuutta, tuoretta tammea ja nyt jopa vähän sitä tuoksusta kateissa ollutta tuhkaa. Jälkimaku on pippurinen ja suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan kahvinen. Vihreää omenaa, sitruunaa, lääkemäisyyttä ja jodia. Tuhkaa ja tammea. Pippurisuutta, maanläheisiä nuotteja, yrttisyyttä, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa hedelmäisyyttä ja hieman yllättäenkin sokerisuutta.

Arvio: Taivaallinen tuoksu, jota olisin voinut sokkona veikata jopa vanhaksi Ardbegiksi. Maku palauttaa maan pinnalle. Lopulta ”vain” oikein hyvä kokonaisuus. 88/100

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe 56,6%

Maistelussa tällä kertaa tummaa tavaraa Billy Walkerin pajalta. Tällainen Glenallachie päätyi Hollannissa majaansa pitävälle, sangen maineikkaalle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glenallachie 12 yo 2009/2021 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 6.4.2009–9/2021, Cask No. 699, Oloroso Puncheon, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen, nahkainen ja tallinen. Enemmän kahvisessa kuin hedelmäisessä päädyssä sherrykypsytykseltään. Tummaa suklaata, kaakaota, luumuhilloa, hiukan siirappiakin. Pähkinäisyyttä, paahtuneisuutta, tammea, märkiä lehtiä ja kanelista mausteisuutta. Vesilisä avaa havuisuutta ja mustetta.

Maku: Järeän sherryinen, tumman suklainen ja napakan marjaisa. Kahvisuutta, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, rusinaa ja luumuhilloa. Jännä viinikumisuus ja kolakarkki mukana, kokonaisuus tuntuu kypsemmältä kuin normaali 12-vuotias sherryviski. Tammi on toki selvästi mukana ja puskee kanelia, pippurisuutta ja pientä karvauttakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jopa järeä. Mustaherukkaa, mustikkaa. Jälkimaku on intensiivisen tumma, tamminen ja suklainen. Marjaisuus ja karvaus käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua sherryn, siirapin ja kaakaon kanssa. Espressoa, pippuria, hiukan lakritsia, viinikumia ja kolakarkkiakin. Paahteisuus ja tammi korostuvat lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Laadukas pullote, yksi parhaista tähän mennessä kohdalleni osuneista Glenallachien viskeistä. Tyyliltään hyvin lähellä Douglas Laingin myönteisesti yllättänyttä 12-vuotiasta, mutta vieläkin kypsemmän ja vakuuttavamman oloinen tapaus. 87/100

Talisker Wilder Seas X Parley 48,6%

Maistelussa tällä kertaa Taliskerilta ex-konjakkitynnyreissä viimeistelty erikoisuus. Tämä on saanut yllättävänkin myönteisen vastaanoton. Olin jo sen verran innostunut Taliskerin uudehkosta The Wild Explorador -julkaisusta, että tämäkin kiinnostaa ehkä jopa tavallista enemmän.

Talisker Wilder Seas X Parley

(48,6%, OB, NAS, Bottled 25.–28.03.2023, XO Cognac Finish, 17940 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja merellinen, suolainen ja hiukan tervainenkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä makean toffeemaisia ja hunajaisia elementtejä, jotka lyövät kättä pippurin, mentholin, tuhkan ja märän kallion kanssa. Rusinaa, sitrusta, pientä konjakkimaisuutta taustalla. Vesilisä korostaa savua ja tervaa.

Maku: Selvästi enemmän Talisker kuin tuoksussa. Nyt on mustapippuria ja turvesavua, suolaisuutta ja savukalaa. Tuhkaisuus on myös läsnä, samoin tietty vegetaalisuus. Makeaa leipämäisyyttä, maltaisuutta, rusinaa, chiliä ja hiukan oliiviöljyäkin. Konjakkimainen makea omenaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko varsin öljyinen. Sitruksisuutta, anista, hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen todella taliskermainen kaikessa mustapippurissaan ja suolaisuudessaan. Turvesavu on yhä tuhkaisella ja vegetaalisella puolella. Anista ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja chiliä. Konjakkimaiset vivahteet säilyvät mukana, rusinaisina ja uuniomenaisina. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suolavetisiä piirteitä lisää esiin.

Yhteenveto: Oikein pätevä moderni Talisker. Tuoksun luomien odotusten jälkeen paletti on viime kädessä ehkä kuitenkin hiukan… tavanomainen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 86/100.

The Balvenie 18 yo Pedro Ximénez Cask 48,7%

Leuhkin tasan kolme viikkoa sitten Uisge-postauksessani, miten olen aina päässyt osallistumaan kyseiseen tapahtumaan flunssakauden keskelläkin, ja sen jälkeen iski tietysti instant karma ja maailmanlopun flunssaputki, josta olen vihdoin suurin piirtein toipunut. Sen kunniaksi maistossa nyt 18-vuotiasta Balvenieta tax free -valikoimasta. Kovin korkealle ei ole uskaltanut odotuksia hilata tämän ääressä.

The Balvenie 18 yo Pedro Ximénez Cask

(48,7%, OB, 2022, Travel Retail, American Oak and Finished in PX Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa ja tammea, murokeksejä ja voita. Rusinaa ja kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta ja kanelia. Tammen mausteisuus on niin reipasta, että sherry jää aivan taustalle. Nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, marjaisuutta. Maitosuklaata ja kermaisuutta. Vesilisä avaa hiukan paahteisuutta ja tuo jostain taustalta jopa nuotiosavun ailahduksen.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen, hunajainen ja reippaan tamminen kokonaisuus. Sherryä tästä joutuu vähän etsimään, PX ei tule läpi mistään. Kuivattuja hedelmiä, murokeksiä, hiukan inkivääriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisuudessaankin varsin kermainen. Hunajamelonia, viinirypäleitä, keltaista luumua, hiukan herukkaisuutta. Tammen mukana tulee reippaat mausteet ja napakka nahkaisuus. Mantelia, maitokahvia, hiukan suklaisuutta. Jälkimaku on edelleen reippaan tamminen ja mausteinen. Hunajaisuutta, kirpeää omenaa, appelsiinia, mustaherukkaa, tummaa suklaata, hiukan kahviakin. Tammen mausteet ovat reippaat ja kuiva nahkaisuus valtaa nopeasti alaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää särmää ja kahvisuutta.

Arvio: Aivan maukas kokonaisuus, jossa on paljon tutkittavaa. PX ei liity tähän kyllä oikein mitenkään, ja jos sitä merkintää ei olisi etiketissä ollut, tätä olisi ehkä lähestynyt vähän toiselta kantilta. 85/100

Kilchoman 16 yo 2023, 50%

Uisge 2024:ssa järjestyssä Kilchoman-tastingissa tämä viski päätti setin. Global brand ambassador Emma McHarrie totesi, että 16-vuotias viski oli ollut tislaamon perustajan Anthony Willsin ja tämän perheen unelmana vuosikaudet, ja tässä se nyt toteutui. Ex-bourbonin lisäksi kyydissä on ex-olorosotynnyreitä, jotka ovat olleet kuulemma kunnon kamaa, eivät mitään sherry-seasoned caskeja.

Kilchoman 16 yo

(50%, OB, 2023, Sherry & Bourbon Casks, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, salmiakkinen ja makean turvesavuinen. Kovaa toffeekarkkia, rusinaa, vahaisuutta, paahdettua pähkinää. Omenaisia ja vaniljaisia sävyjä kaiken savun alla. Suolaisuutta ja merellisyyttä. Hiukan marjaisuutta. Taustalla pientä muovailuvahaisuutta.

Maku: Turvesavua ja sherryä. Salmiakkia, suklaata, luumua. Rusinaa, kypsää mangoa, makeaa omenaa, hiukan hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mineraalisuutta ja vegetaalisia piirteitä, suolaisuutta ja merilevää. Marjaisuutta, valkopippuria, hiukan vaniljaa. Jälkimaku on turvesavuinen, suolainen ja edelleen varsin sherryinen. Marjaisuutta, kinuskia, vahaisuutta, mausteita, tammea. Keskipitkä finaali jää lopulta ehkä hiukan kevyeksi.

Arvio: Oikein pätevä kokonaisuus, vaikka paikoin hiukan kevyeltä tuntuukin. 85/100