Maistetut

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33, 59,1%

Maistossa erittäin muhkea kaksikymppinen Glendronach kultaiselta vuodelta 1993. Päiväkin on se kaikkein kuuluisin, 15. tammikuuta. Odotukset ovat taivaissa: speksien perusteella en keksi mitään parempaa yhdistelmää tältä tislaamolta näistä ikäluokista.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33

(59,1%, OB for Abbey Whisky, 15.1.1993–11/2013, Cask No. 33, Oloroso Sherry Butt, 592 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, muhkea oloroso. Runsaasti suklaata, kahvia, rusinaa, luumua ja sikaria. Kaikesta huolimatta myös uuniomenat ja appelsiini pääsevät esiin. Musteisuutta ja viinisyyttä, tammen mausteita ja napakkuutta. Piimäkakkua, kuivattuja hedelmiä, lihaisuutta, nahkaa. Loistava tuoksu. Vesilisä avaa yrttejä ja aprikoosia.

Maku: Suklainen, luumuinen ja kautta linjan mahtava. Oloroson sävyjä, kahvisuutta, rusinaa, tallista runsautta, mausteita, nahkaa, uuniomenaa, appelsiinia, pähkinää, lihaisuutta. Kuningatarhilloa, hiukan viikunaa, todella hyvä tekstuuri ja fantastinen balanssi. Suutuntuma on täyteläinen ja silkkaa nautiskelua. Tammi toimii upeasti kautta linjan. Jälkimaku on edelleen todella suklainen, sherryinen ja runsas. Kahvia, mausteisuutta, appelsiinin kirpeyttä, pähkinää, hiukan siirappia. Tammi leikkaa makeutta juuri sopivasti. Viinisyyttä, nahkaa, nautinnollista hapokkuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa herukkaisuutta ja yrttejä.

Arvio: Todella loistelias Glendronach, nyt ymmärrän tämän pullotteen jälkimaineen. Omalta preferenssiini tässä on kaikki kohdallaan: Uskomattoman muhkea sherryisyys, joka ei kuitenkaan tukahduta raikasta ja runsasta hedelmäisyyttä. Täydellinen balanssi suklaisen makeuden ja tammisen nahkaisuuden välillä, jatkuva vuoropuhelu imelän ja karvaan kesken. Ja vesilisällä pelaaminen availee vielä jatkuvasti lisää ulottuvuuksia. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask 54,6%

Harvoin näitä Gleneskejä tulee vastaan. Yhden olen aiemmin maistanut, Silver Sealin pullottamana vuoden 1971 tuotannosta. Se oli odottamattoman hyvä.

Vuonna 1897 perustettu Glenesk toimi vuoteen 1985 saakka, kunnes viskin teko päättyi ja rakennukset muunnettiin asuinkäyttöön. Tislaamon yhteydessä toimiva mallastamo jatkaa kuitenkin tiettävästi edelleen. Viimeiset tunnetut Gleneskin viskit on pantu pulloon vuoden 1984 tuotannosta.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask

(54,6%, Blackadder Raw Cask, 16.11.1983–1/2012, Statement Edition No. 2, Cask No. 4929, Refill Sherry Butt, 248 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, paksu ja hiukan lihaisa. Muhkea maltaisuus, tallisuus ja nahka ovat pinnassa. Mustaherukanlehteä, kookosta, vaniljaa. Yrttistä napakkuutta. Appelsiinia, viikunaa, rusinaa. Tammi tulee vahvana esiin, sahanpurua ja mausteisuutta riittää. Vesilisä aukoo sientä, kellaria ja antiikkista vivahdetta.

Maku: Maltainen, sherryinen, nahkainen ja edelleen varsin lihaisa. Todella ekspressiivinen ja luonteikas. Tammi on roimasti esillä, hiukan metallisuutta ja vahvaa appelsiinin hapokkuutta. Suklaata, rusinaa, taatelia. Kookosta ja vaniljaa, pientä imelyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, tasapaino ei ole aivan täydellinen mutta ulottuvuuksia riittää. Leipämäisyyttä, hapokkuutta, palvikinkkua. Jälkimaku on metallinen ja maltainen, varsin tummasävyinen ja voimakkaan sherryinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, appelsiinia, pähkinää. Tammi on yhä vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta esiin.

Arvio: Maukas ja runsas Glenesk. Tässä on paljon hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 60,4%

Bruichladdich toi vuonna 2017 kolme tällaista pienjulkaisua Octomorelta. Ponnistus oli osa digitaalista live-tastingkuviota – siitä siis hashtag. Tämä on se viiniversio, kun aiemmin maistelin sen puhtaan ex-bourbonpullotteen. Satsissa on kolmaskin pullote, mutta sitä ei ole nyt valitettavasti tähän hätään saatavilla.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(60,4%, OB, 2.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4468, 2nd Fill Rivesaltes Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Viinisyyttä ja turvesavua. Ex-bourbonissa kypsyneen version tapaan tässäkin on voimakas multaisuus tuoksussa, mitä vielä heinäisyys korostaa. Sitruksisuutta, hapokkuutta, omenaa, hunajamelonia, maltaisuutta ja tuoretta puuta. Mokkanahkaa ja marjaisuutta. Vesilisä korostaa multaa ja märkää heinää.

Maku: Viininen, savuinen ja varsin maanläheinen. Nahkaisuutta, vahvaa tammea, makeaa omenaa, kuningatarhilloa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä, mutta viinikään ei peitä nuoren savuviskin hiukan rujoja piirteitä. Marjaisuutta, maltaista karheutta, inkivääriä, hiukan pippuria. Jännä havuisuus. Jälkimaku on viininen ja edelleen todella turvesavuinen. Vegetaalisuus tulee selvemmin esiin ja multaisuus korostuu. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, heinäisyyttä, nahkaa. Käy loppua kohti hiukan karvaaksi. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa multaa ja happoja.

Arvio: Pidän tästä vähemmän kuin ex-bourbonissa kypsyneestä. Sekava esitys, vaikka ihan hyviä piirteitä onkin seassa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Bruichladdich toi vuonna 2017 myyntiin kolme tällaista Octomore-pienjulkaisua, siis pienissä pulloissa tarjottuja rajallisia eriä. Tämä on se perinteisin niistä, muissa on viinitynnyreitä pelissä.

Octomore 6 yo 2010/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 15.12.2010–2017, #LADDIEMP6, Cask No. 4819, Fresh Bourbon, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Makea, multainen savu. Imelää vaniljaisuutta, tuoretta puuta, tuhkaa. Merellinen ja suolainen vivahde kasvaa vähitellen voimakkaaksi. Valkosuklaata, mantelia, päärynää, hunajaa. Tietty ruohoisuus ja maanläheisyys pysyy läsnä koko ajan. Voimaa riittää. Vesilisä tuo esiin makeaa murokeksiä ja voita.

Maku: Paksun öljyinen pistävyys ja muhkea turvesavu jyräävät kaiken alleen. Päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta tammea, mantelimassaa. Ei silti ollenkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa. Tuhkaa, sieniä, vegetaalisuutta, hiukan palvikinkkua. Täyteläinen suutuntuma. Pippuri iskee oikein olan takaa, palanutta puuta ja nokea tulee mukaan. Jälkimaku kääntyy todella tummaksi ja karvaaksi. Mustapippuri ottaa vallan pitkäksi aikaa, suolaisuutta ja happoja riittää. Tammi tulee kaikesta läpi, samoin turvesavu. Ruohoisuutta, multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Melko pitkä finaali kuitenkin. Vesilisä korostaa ruohoa ja heinää.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja levoton nuori turvejyrä. On tässä silti oma hienoutensa, pakko myöntää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 82/100.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli 45%

Lasissa vaihteeksi kohtalaisen ikääntynyttä Highland Parkia italialaisen Samarolin ehtymättömistä varastoista. Tynnyristä ei ole tietoa, mutta kovasti tämä ex-bourbonilta tuoksahtaa.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1992–2013, Cask No. 1245, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja omenainen, maltainen ja sitruunainen. Vahamaisuutta, suolaisuutta, aivan aavistus nuotiosavua. Varsin kuiva ja selväpiirteinen yleisilme. Päärynää, viinirypälettä, öljyisyyttä, yrttistä napakkuutta. Sitruksisuus on selvästi koko ajan vallalla. Vesilisä avaa mentholia ja heinää.

Maku: Todella sitruunainen ja mineraalinen, erittäin raikas ja suoraviivainen. Edelleen vahamaisuutta ja tiettyä kuivaa öljyisyyttä on runsain mitoin. Vihreää omenaa, raikasta päärynää, viinirypälettä. Pieni hunajainen vivahde. Nuotiosavunkin löytää kyllä hakemalla. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Suolaisuutta, pientä maltaisuutta. Jälkimaku on sitruunainen ja suolainen, eucalyptusmainen ja kirpeän mausteinen. Omena ja päärynä ovat edelleen hapokkaina mukana. Paahteisuutta, nuotiosavua, kevyttä öljyisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa vahaisuutta ja happoja.

Arvio: Sitruunaisen raikas Highland Park. Sarjassaan todella hyvä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove 46%

Prinssi Charlesin Highgrove-hyväntekeväisyysjärjestön nimiin tehdyt Laphroaigin viralliset erikoispullotteet ovat aina olleet haluttua tavaraa.
Tässä on mielenkiintoista se, että kypsytyksen kestoksi mainitaan vähintään 12 vuotta, mutta tynnyröinti- ja pullotushetkien välissä on kuitenkin melkein 14 vuotta.

Ilmeisesti etikettipohja on vakioitu, jotta viskiä voidaan myydä samalla nimellä ja etskalla, vaikka tynnyrit vaihtuvat. Tätä kyseistä tynnyriä #5162 on kohtalaisesti myös kehuttu.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove

(46%, OB, 30.9.1999–7/2013, Matured for a minimum of 12 years, Cask No. 5162, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja sitruunalakritsia. Ruohoinen, omenainen ja vanilliinisokerinen. Muistuttaa jossain määrin vanhempaa virallista 15-vuotiasta, mutta on vielä hedelmäisempi. Runsaasti ananasta, banaania, kiiviä ja viinirypälettä. Tammea, maltaisuutta, antiseptisia aineita, hiukan salmiakkia. Vesilisä avaa raikkaita yrttejä, sitruunamelissaan ja mentholia.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa, reipas hedelmäisyys tukee. Savu on melko maltillinen, salmiakki ja lääkemäisyys kuitenkin maistuvat reippaina. Grillattua ananasta, vihreää omenaa, kiiviä, rypälemäisyyttä, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Pientä nokisuutta ja tammen karheutta. Vihreää teetä, heinäisyyttä, vaniljaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen, nokinen ja varsin suolainen. Tammi käy paahteiseksi ja heinäisyys korostuu. Hedelmäisyys jää savun alle, piparminttua ja lääkemäisyyttä riittää. Pientä vaniljaisuutta on silti loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mentholin pintaan.

Arvio: Herkullinen, klassisella tavalla sitruunalakritsinen Laphroaig, jossa raikas hedelmäisyys on pääosassa. 89/100

Smögen 5 yo 2013/2018 Sherry Project 2:2, 61%

Vuorossa on tämän blogin ensikosketus ruotsalaiseen Smögen-viskiin. Etiketissä lukee isolla Sherry Quarters, eli kyseessä on ensimmäisen täytön ex-sherry-Quarter Caskeissa kypsynyt viski. Tisle on tehty vahvasti turpeistetusta Opticista.

Smögen 5 yo 2013/2018 Sherry Project 2:2

(61%, OB, 5/2013–12.5.2018, Sherry Quarters, Cask No. 36–45/2013, American White Oak, Heavily Peated Optic Malt, 1725 bts., 50 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen ja reippaan turvesavuinen. Varsin aktiivinen tammi tulee kaikesta läpi. Nuoren sherryviskin kerroksellisuus korostuu, viinisyys leijuu hiukan jyvämäisen rungon päällä. Mysliä, leipää, paahteisuutta. Vaahterasiirappia, vaniljaa, kermatoffeeta. Vesilisä paljastaa rikkisyyttä ja popcornia.

Maku: Muhkea ja pistelevä turvesavu ottaa yhteen siirappisen sherryn kanssa. Tumman yrttinen ja lakritsinen savu puskee pippuria ja pientä karvautta, kun toisaalla paksu sherry rakentaa omia imeliä kerroksiaan. Tammi on aktiivista ja karheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi hiukan karkailee. Luumua, rusinaa, suklaata, omenaa. Maltaisuus ja jyväisyys ovat sen verran paljaina pinnassa, ettei tätä ikäviskiksi voisi vahingossakaan luulla. Jälkimaku on turpeinen ja varsin tumma. Paahteisuutta, pippuria, karvautta, maltaisuutta ja jyvää. Tammi puree vahvasti, finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo rasvaa pintaan.

Arvio: Hetkittäin todella lupaava, kun tuhti sherry ja vahva savu osuvat yksiin. Tasapaino kuitenkin hieman karkailee ja makupaletti jää osin sekavaksi. 83/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 1, 46%

Aina hienoa, kun Suomeen saadaan eksklusiivinen viski loistavasta tislaamosta. Nyt maistelussa on Kilcholmanin tuore Suomi-pullote. Muistoihin tietysti nousevat omat kokemukseni tislaamolta. Se oli nimittäin mahtava reissu.

Kilchoman Finland Small Batch No. 1

(46%, OB, NAS, 2019, 80% Bourbon & 20% Oloroso Sherry Casks, 550 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen ja vegetaalinen. Öljyinen ja painava ensivaikutelma, runsaasti vaniljaa ja uuniomenaista makeutta. Mantelia, päärynää, hiukan banaania. Hiukan hiiltä ja tuhkaa, pieni lääkemäisyys. Tammi on reippaasti esillä, mausteisena ja melko makeana. Vesilisä avaa hiukan tervaista vivahdetta.

Maku: Hiilisavuinen ja öljyinen, vegetaalinen ja vaniljainen. Herkullinen salmiakki ja turvesavu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti varsin suuri, tätä voi melkein pureskella. Hyvää balanssi. Omenaa, päärynää, makeaa sitruunaisuutta. Suolavetisyyttä, jodia. Lääkemäisyys on vielä tuoksua selvemmin esillä, varsin purevana. Pippurisuutta ja tammista karheutta, mutta samalla myös hunajaa ja hiukan valkosuklaata. Jälkimaku on turvesavuinen ja tuhkainen, sitruksisen kitkerä. Tamminen makeus toimii kuitenkin hyvin yhteen öljyn ja pienen salmiakkisuuden kanssa. Lääkemäisyyttä, pippuria, omenaa, rypälemäisyyttä, banaania ja hiukan yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaa ja merellisyyttä.

Arvio: Maukas Suomi-pullote. Hyvä runko ja balanssi, perusasiat kaikki oivallisesti kohdallaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena pehmeä, maukas ja tasapainoinen Kilchoman”.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland 56,5%

Nyt ollaan lempilajissani. Maistelussa tuhdin sherryinen Bowmore Pohjois-Saksan ylpeydeltä Malts of Scotlandilta.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland

(56,5%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 1995–2011, Cask No. 111, Sherry Hogshead, 189 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Salmiakkinen, sherryinen ja vastustamattoman savuinen. Tervaa ja turvesavua, lakritsia ja omenaa, hyvä suolaisuus ja napakka tammi. Kypsää luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Mausteisuutta ja minttua, yrttisyyttä ja hiukan laventelia. Nahkaisuutta ja tallia. Nam. Vesilisä tuo käristynyttä paahtoleipää esiin.

Maku: Salmiakkinen, tervainen ja tuhdin savuinen. Muhkea sherry ja suklaisuus, mutta runko ei ole yhtä täyteläinen kuin vaikkapa Maltmen’s Selectionissa. Tervaleijonaa ja suolaisuutta kuitenkin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Luumua, rusinaa, suklaisuutta, kypsää kirsikkaa, selvästi erottuvaa laventelia. Kahvia ja maapähkinää, minttua, inkivääriä, kahvista purevuutta. Jälkimaku on lakritsinen, tervainen ja savuinen. Suolaa, sherryä, luumua, rusinaa, hapokkuutta, pippuria. Kahvia. Laventeli nousee roimasti loppua kohden. Melko pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa mineraalisia ja sitruksisia sävyjä runsaasti.

Arvio: Todella herkullinen Bowmore, joka on saanut paljon irti sherrytynnyristä. Yllättävän mojovat laventelit ysäripullotteeksi – maistuu. 90/100

Glendronach 20 yo 1995, 43%

Maistelussa Glendronachin laajasta tuotannosta miniatyyrispesiaali, jota on ilmeisesti jaeltu Saksan markkinoille. Alhainen alkoholiprosentti kieltämättä epäilyttää, kun henkisenä vertailukohtana on tietysti tynnyrivahvoja single caskeja samalta aikakaudelta.

Glendronach 20 yo 1995

(43%, OB, 1995–2015*, Pedro Ximénez Cask Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja luumuinen. Maitosuklaata, maltaisuutta, uuniomenaa, kanelia. Rusinaa, viikunaa, makeaa sitruksisuutta, tammea, hiukan kahvisuutta. Kinuskikastiketta, maapähkinävoita, siirappisuutta. Varsin imelä kaikkineen, PX on vahvasti esillä. Rikin ja ruudin ailahdus on mukana.

Maku: Suklainen, luumuhilloinen ja makea. Ei kuitenkaan aivan niin imelä kuin tuoksu antoi odottaa, koska tammi ja mausteet antavat kunnolla ryhtiä. Melko täyteläinen suutuntuma. Edelleen rusinaa, uuniomenaa, kinuskia ja luumua on vähintään riittävästi. Sitruksista kitkeryyttä ja pippurista kihelmöintiä. Nahkaisuutta ja hiukan tallisia sävyjä, kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja paahteinen. Tietty leipämäinen sävy on mukana. Maltaisuutta, pippuria, kanelia, kahvia, kaakaojauhetta. Omenaa ja vaniljaa löytyy. Karhea ja saksanpähkinäinen loppuliuku. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Perushyvä PX-viritys. Ei loista millään osa-alueella, mutta maistuu. Eikä edes suuremmin kärsi alhaisista volteista. 86/100