Maistetut

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa andorralaiselle Cava Benito -viskikaupalle pullotettu Glendronach. Jälleen ollaan legendaarisen vuoden 1993 tuotannon äärellä, vaikka tammikuun 15. päivän sijaan maaliskuun puolella.

Tynnyrityyppi on yleispätevästi vain Sherry Butt. Tummalta näyttää. Vieressä verrokkina on saman vuoden nuorempi esitys, loistava Cask #26.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659

(59,1%, OB for Cava Benito, 19.3.1993–2018, Cask No. 659, Sherry Butt, 556 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja syvä, balsamicoa ja soijakastiketta. Espressoa, luumuhilloa ja mustaherukkaa. Lihaisuus on mukana vahvana, savumakkaraa ja tallisuutta riittää. Sherryä, nahkaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, hehkuviiniä. Tämän rinnalla Cask #26 on makea ja osin jopa siirappinen, vaikka sävykkäämpikin samalla. Vesilisä tuo pientä toffeeta esiin.

Maku: Synkkä ja vaativa sherrypommi. Kahvi ja balsamico iskevät kiinni heti, makeutta ei ole enää nimeksikään. Pähkinää, kypsää ja karvasta luumua, lihaisuutta, nahkaa. Tallisuutta ja savulihaa, ranciohenkisyyttä ja paahtunutta puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja mausteisen voimakas. Öljyinen ja mineraalinen yleisilme. Van Houtenin kaakaojauhetta, kellarimaisuutta. Jälkimaku on edelleen synkän sherryinen, lakritsinen ja soijamainen. Balsamicoa, mustaa oliivia, paahtunutta tammea, jopa hiilisyytä. Mineraalisuutta, espressoa, pähkinää. Pitkä ja syvä finaali. Vesilisä avaa makeita sävyjä ja toffeeta.

Arvio: Laadukas ja vaativa. Nyt ollaan tontilla, jossa pähkinät ja kahvi ottavat vallan eikä hedelmäisyyttä juuri löydy. Tämän rinnalla Cask #26 on pehmeä nautiskeluviski. 89/100

Glenfarclas 10 yo 40% (2000)

Maistelussa on tällä kertaa lasillinen vanhaa Glenfarclasin perussarjaa.

Glenfarclas 10 yo (2000)

(40%, OB, +/- 2000, old label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja pehmeän sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pähkinäsekoitusta. Tammi pilkistää myös taustalta, mutta jää mausteisuuden taakse. Jokseenkin tuhti yleisilme, vahamainen ja painavan öljyinen. Kevyttä kahvisuutta, paahtoleipää, tilkka paksua sitruslikööriä.

Maku: Maltainen ja öljyinen, toffeemainen ja miedon kahvinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä pähkinäistä karvautta ja sherryistä pehmeyttä. Tammi on kuivaa kuin iäkkäämmässä viskissä konsanaan, mutta vahamaisuus pitää paketin kasassa. Suutuntuma on miellyttävän öljyinen ja pehmeä. Tummia sävyjä, lakritsia ja marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja hiukan sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen ja edelleen varsin maltainen. Suklaisuutta ja kahvia riittää, samoin kuivattuja hedelmiä. Tammi käy vähitellen karvaammaksi, marjaisuus ja sitruksisuus kiristyvät. Keskipitkä finaali.

Arvio: Yllättävänkin tanakka ja kypsän oloinen kymppivuotias. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläisen sherryinen Glenfarclas”.

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810, 58,5%

Lasissa vaihteeksi teini-ikäistä BenRiachia tuoreesta tammesta Belgian markkinoille. Benkun tislaamopullotteilla on ollut ainakin omalla kohdallani hyvä onnistumisprosentti näissä virgin oakeissa, koska laji on keskimäärin vaikea. Tämä Cask #2532 vuodelta 1980 on jäänyt erityisesti mieleen.

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810

(58,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 1999–1/2014, Cask No. 2810, Virgin Oak Hogshead, 243 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti marsipaania ja vaniljakastiketta. Juuri avattu pussi viinikumikarkkeja. Tuore tammi on erittäin vahvasti läsnä, hiukan liimamaisena ja hyvin aktiivisena. Persikkaa, ananasta, tölkkipäärynää, siirappista hedelmäsalaattia. Öljyinen ja painava kokonaisuus. Vesilisä tuo Vihreät kuulat esiin.

Maku: Alkuun yllättävän… viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, persikkaista ja omenaista hedelmäisyyttä, siirappia ja öljyisyyttä. Suutuntuma on pehmeän öljyinen ja runko keskitäyteläinen, yllättävänkin nätisti balanssissa. Mantelia, vaniljajäätelöä, pippuria, erittäin voimakkaita tuoreen tammen aromeja. Viinikumikarkkista ja hunajaista makeutta, hedelmäsalaattia ja aavistus glyserolia. Jälkimaku on todella tamminen ja liimapuumainen. Karvasmantelilikööriä, hapokkuutta, lakritsia. Käy todella tummasävyiseksi. Paahtunutta puuta, mustapippuria, hiiltä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Arvio: Vaativa viski, jossa on paljon hyvää. Jälkimaku käy erittäin lopulta synkäksi. Erottuu kuitenkin joukosta ja jää mieleen. Laatu on kohdallaan. 86/100

Ben Bracken 12 yo 40%

Ben Bracken on Lidliä varten pullotettua Speyside-viskiä. Maistoin taannoin tästä uuden 8-vuotiaan version, mutta nyt lasissa pykälää vanhempaa pullotuserää neljä vuotta iäkkäämmästä viskistä.

Tästä on myös blendiversio olemassa, mutta nyt kyseessä on sentään single malt. Ilmeisesti tavara on siis peräisin Tamnavulinin tislaamosta.

Ben Bracken 12 yo

(40%, Wallace & Young for Lidl, +/- 2015, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen. Kedon kukkia, timotei-heinää, voikukkaa, apilaa. Hyvin kepeä ja varsin raikas tuoksu, jossa maltaisuus tulee melko pistävästi läpi. Tammi tuntuu aktiivisena myös. Käsirasvaa, hiukan minttua. Aavistus vaniljajäätelöä. Varsin kapea tuoksujen spektri, tuntuu nuorelta viskiltä.

Maku: Päärynäinen ja maltainen, varsin kevyt ja ohut viski. Ei silti mitään suoranaisen epämiellyttävää tai lenseää, ainoastaan kapeaa ja yksinkertaista. Jyväisyyttä, aamupuuroa, vastasahattua tammilankkua. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri hyvin huokoinen. Laimeaa omenamehua, ruohoisia ja heinäisiä piirteitä, aavistus sitruksisuutta ja viinirypäleitä. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, mutta pieni metallinen vivahde pyrkii pintaan ja hedelmät kitkeröivät. Raakaa päärynää, tanniineja, karvasta sitruksisuutta. Jyväisyyttä ja mysliä, sahanpurua, ruohoisuutta. Melko lyhyt ja kovasti yksinkertainen finaali.

Arvio: Äärimmäisen simppeli perusviski. Tuoksu on jopa hiukan kutsuva ja maussa on hetkensä, mutta kokonaisuus lässähtää viimeistään jälkimaussa. Tätä on tietenkin arvioitava myös hintaluokassaan, koska nyt ollaan syväkyykyssä talousviskien äärellä. 73/100

Laphroaig 25 yo 2016 Edition 48,6%

Maistelussa vaihteeksi Laphroaigin 25-vuotias. Vuosikerta saisi lukea kyllä selvästi etiketissä, koska tuntuu tyhmältä googlata, mikä on LL0033. Se nyt on sitten tosiaan 2016.

Modernin aikakauden suosikkini kaksvitosten sarjasta on edelleen mustaetikettinen 2014-julkaisu, vaikka tuoreempi 2017-pullote oli sekin kerrassaan mainio. Menneen vuosikymmenen alkupuolella ehti tulla vastaan muutama vähän vaatimattomampikin esitys.

Laphroaig 25 yo 2016 Edition

(48,6%, OB, 2016, Batch No. LL0033, Oloroso Sherry & American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen, mineraalinen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, vahvaa suolaisuutta ja merilevää, tiettyä kalkkisuutta ja kuivaa otetta. Hiiltä ja jodia. Sitruunaa, hapokasta vihreää omenaa, trooppista hedelmää, viinikumikarkkia. Pieni lihaisuus on mukana. Vesilisä avaa minttua ja raikkautta.

Maku: Merellinen, lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Ruohoisuutta ja kitkeryyttä, vihreää teetä ja tuhkaa. Mineraalisuus ja jodi ovat tässä julkaisussa varsin hallitsevia. Sitruunaisuus ja omena jäävät taka-alalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeydessäänkin varsin hapokas. Tummaa yrttiä, salmiakkia, pientä pippuria. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin tamminen. Vanilja puskee pintaan, samoin pippuri. Suolaisuutta ja mineraalisuutta silti riittää, samoin vihreää teetä ja ruohoisuutta. Sitruunaisuutta ja omenaa saa melkein hakemalla hakea. Melko pitkä finaali makeutuu lopuksi. Vesilisä pitää kitkeryyden pinnassa ja korostaa Laphroaigille tyypillistä villaista karheutta.

Arvio: Aivan laadukas viski, mutta profiili on melko kitkerä ja mineraalisuus saa vallan. Sitruksinen syvyys on toki iän tuoma etu. 88/100

Bowmore 16 yo 2000/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasiin löytyi ex-bourbonissa kypsynyttä Bowmorea Cooper’s Choicelta.

Bowmore 16 yo 2000/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 12/2000–2017, Cask No. 223, Bourbon Cask, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen ja suolainen, parafiininen ja pehmeän turvesavuinen. Raikasta sitruksisuutta ja viherherukkaisuutta, mineraalisuutta. Modernin Bowmoren peruselementit ovat puhtaina läsnä. Mantelia, aktiivista tammea, vaniljajäätelöä, kermavaahtoa. Vesilisä korostaa makeutta ja akaasiahunajaa.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, pehmeä ja miedon turvesavuinen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvässä balanssissa sitruunan ja kermaisuuden kanssa. Tammi tuntuu aktiivisena ja vaniljaisena. Öljyä ja parafiinia riittää. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko napakka. Paahteisuutta ja tuhkaisuutta nousee esiin, pippuria ja bensaisuutta. Jälkimaku on suolainen ja turvesavuinen, kaikkineen varsin öljyinen ja merellinen edelleen. Sitruunaa, viherherukkaa, mineraalisuutta. Tammi pysyy aktiivisena pinnassa pippurisena ja varsin napakkana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo paahteisuutta ja pähkinäisyyttä pintaan.

Arvio: Oivallinen moderni Bowmore. Hyvin suolainen ja kirkas profiili. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ballechin 11 yo 2007/2019, Signatory 55,7%

Edradourin tislaamolta maistelussa tällä kertaa viinitynnyrissä kypsynyt turpeinen Ballechin.

Ballechin 11 yo 2007/2019, Signatory

(55,7%, Signatory Vintage for Kirsch Whisky, 8.2.2007–24.1.2019, Cask No. 24, Bordeaux Cask, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella lihaisa ja härskiintyneen rasvainen, jakaa taatusti mielipiteitä. Tältä tuoksuu Irlannin maaseudulla, kun turvetta poltetaan takassa ja kaikkialla on märkää ja mutaista. Vegetaalinen, turvesavuinen ja imelän punaviininen. Hiiltä, luumua, kypsää omenaa. Nam. Vesilisä avaa salmiakkia ja suolaa, tiettyä heinäisyyttä ja yrttisiä vivahteita.

Maku: Rajun tuoksun jälkeen yllättävän rauhallinen ja tasapainoinen. Punaviinisyys korostuu, tammi ja nahkaisuus ovat hyvin esillä. Paahteisuutta ja hiiltä, vegetaalisuutta ja turvesavua. Persikka nousee esiin kypsän omenan ja marjaisuuden rinnalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen napakka. Bbq-kastiketta, meetvurstia, happoja. Jälkimaku liikkuu edelleen hiilisellä ja paahteisella tontilla. Turvesavu jää hiukan suppuun, kun tammi kiristää suupielissä ja vegetaalisuus kitkeröityy. Pippuria ja viinistä imelyyttä, tanniineja ja salmiakkia. Finaali on enintään keskipitkä ja jää osin ohueksi. Vesilisä tuo viinirypäleitä ja kiiviä esiin.

Arvio: Omaleimainen viski. Tuoksua on helppo rakastaa, mutta jälkimaku vähän pettää. 85/100

Glenfarclas 11 yo 2004/2015 The Family Casks #2623, 60,4%

Maistelussa vaihteeksi nuorta Glenfarclasia The Family Casks -sarjasta. Hollantiin pullotettu spesiaali on peräisin ykköstäytön olorosotynnyristä.

Glenfarclas 11 yo 2004/2015 The Family Casks #2623

(60,4%, OB for The Netherlands, Special Release, 2004–8.9.2015, Cask No. 2623, 1st Fill Oloroso Butt, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Intensiivinen, nahkainen ja todella kuiva sherrytuoksu. Kuivattuja sieniä, rusinoita, multaa ja pitkään muhinutta lehtikasaa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja mysliä, hiukan vadelmaa. Vahattua tammilautaa, saksanpähkinää, hapokkuutta ja marjaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä, eucalyptusta ja minttua.

Maku: Kuivan sherryinen ja varsin tyylikäs. Umami on tuoksun tapaan vahvasti läsnä, kuivatut sienet ja vegetaalisuus. Pähkinäisyyttä, mausteisuutta ja napakkaa tammea. Suutuntuma on varsin kuiva mutta silti nätisti tasapainossa. Nahkaisuus ja kuivatut hedelmät kulkevat vahvasti mukana, samoin rusinat ja aprikoosi. Tummaa suklaata ja hyvin tummaa soijakastiketta, hiukan musteisuutta ja mustaherukkaa. Jälkimaku on mausteinen, kuivan sherryinen ja varsin hapokas. Kuivattuja hedelmiä ja sieniä, multaisuutta, hiukan rikkistä vivahdetta ja saksanpähkinää. Mustetta ja soijaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa vegetaalisuutta ja tuo hunajaista makeutta pintaan.

Arvio: Persoonallinen ja mielenkiintoinen Glenfarclas. Kaikin puolin positiivinen yllätys, ei huku massaan ja tutkittavaa riittää. 87/100

Longmorn 23 yo Double Cask Matured 48%

Lasissa tällä kertaa varsin iäkästä Longmornia tuoreena OB-pullotteena. Uutuus on kylvetetty parissa erilaisessa ex-bourbonintynskätyypissä.

Longmorn 23 yo Double Cask Matured

(48%, OB, 2019, Special Edition, American Oak Barrels & Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja raikkaan tamminen. Päärynää, omenapiirakkaa, kypsää banaania, aprikoosia ja makeaa sitruksisuutta. Vahva jenkkitammen fiilis, marsipaania ja vaniljakastiketta riittää. Hunajaa ja pientä imelyyttä, mausteisuutta ja heinäisyyttä. Vesilisä avaa limettiä ja kermavaahtoa, Key Lime Pien sävyjä.

Maku: Hedelmäinen, tamminen ja varsin öljyinen. Longmornin tisle pääsee hyvin esiin, vaikka jenkkitammen komento on kova. Marsipaani ja vaniljakastike tunkevat läpi joka kolosta. Vastasahattua lautaa ja tuoretta ruohoisuutta, heinää ja mausteita. Sitruunalikööriä, tölkkipersikkaa ja päärynämehua. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri jämäkkä. Maltaisuus korostuu. Jälkimaku on edelleen todella tamminen ja raikkaan hedelmäinen, vaikka öljyinen yleisilme jatkaa kulkuaan. Vaniljaa, hunajaa, sitruksisuutta, päärynää, heinää, mausteisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja havuisuutta esiin, samoin pientä metisyyttä.

Arvio: Tässä genressä on vaikea loistaa, mutta tämä on silti keskitasoa parempi lajissaan. Longmornin öljyinen tisle toimii kauniisti yhteen näin pitkän bourbonkypsytyksen kanssa. 87/100

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium 64,1%

Maistelussa Highland Parkilta vaihteeksi Belgiaan pullotettu single cask. Tynnyrinä on refill-sherryä, ja voltit ovat aivan tapissa.

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium

(64,1%, OB for Belgium, 2004–2018, Cask No. 6577, Refill Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja varsin hedelmäinen. Trooppista hedelmää, omenaa ja pientä kitkeryyttä. Sherryistä purevuutta ja puhdasta voimaa. Hiukan turvesavua ja kanervaisen kiteistä hunajaisuutta, tuttuja sävyjä. Viikunaa, rusinaa, hiukan suklaatakin. Nahkaisuutta, karvasta tammea, mineraalisia piirteitä, lääkemäisyyttä ja yrttejä, pientä rikkisyyttä. Vesilisä availee ruohoisuutta ja minttua, keventää ilmettä kovasti.

Maku: Järkälemäisen aloituspotkun jälkeen sulaa mielenkiintoiseksi ja pehmeäksi elämykseksi. Hallitseva salmiakkilakritsi, terva ja nuotiosavu ovat läsnä. Tummaa yrttisyyttä, yskänlääkettä, mustaherukkaa ja mustikkaa, ruskeaa sokeria ja toffeefudgea. Mahtava tekstuuri, täyteläinen suutuntuma. Hedelmäisyys pysyy myös mukana, omenaisena ja hiukan sitruksisena. Saksanpähkinää, mustapippuria ja yllättävänkin maukasta rikkisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja painokas, toffeemainen ja lakritsinen, mustikkainen ja vahva. Yskänlääkettä, suolaa, hiukan ruohoisuutta ja kanervahunajaa. Edelleen pieni nuotiosavu pysyttelee kyydissä mukana, samoin mineraalisuus ja rikkisyys. Pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoista kitkeryyttä ja availee hedelmäisyydestä sitruksisia piirteitä.

Arvio: Komea esitys, todella vaikuttava kaikessa tummassa lakritsissaan ja yskänlääkemäisyydessään. Ei mikään kepeä seurusteluviski vaan kunnon karhupainia saunan takana yön pimeydessä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.