Maistetut

Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa todella mielenkiintoinen viski. Tämä melkoisia kehuja saanut 21-vuotias on yksi harvoista Glen Speyn tislaamopullotteista koskaan. Siitäkin huolimatta, että tislaamo on ollut suuren ja mahtavan Diageon ja sen edeltäjien omistuksessa vuosikymmenet.

Oma kokemukseni Glen Speyn tuotannosta on varsin ohut. Tislaamo liikkuu tutkan alapuolella eikä ole edes yrittänyt löytää tietään harrastajien viskilaseihin. Ehkä tämä Special Release jää aikakirjoihin.

Glen Spey 21 yo 1989/2010

(50,4%, OB, 1989–2010, First Fill American Oak, 5844 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea bourbonvaikutus. Marsipaania, pähkinäöljyä, vaniljaa, omenapiirakkaa. Luumua, aprikoosihilloa, kuivattua hedelmää. Tammi on läsnä vahvana ja vaativana, mutta kokonaisuus puhuttelee. Hunajaa, rusinaa, hiukan nahkaisuutta, vanhoja kirjoja, mausteita. Vesilisällä löytyy tuoretta hedelmää, kiiviä ja viinirypäleitä etenkin.

Maku: Paksun öljyinen ja mausteinen, vahvan tamminen ja hedelmäinen. Aprikoosia, appelsiinia, kuivattua omenaa, rusinaa. Hunaja ja pähkinä ovat mukana myös, samoin muhkea mausteisuus ja napakat yrtit. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja vaikuttava. Tammessa on kookosta ja vaniljaa enemmän kuin laki sallii. Marsipaani ja menthol löytyvät myös. Jälkimaku on todella tamminen ja pähkinäinen. Kuivatut hedelmät ovat edelleen pinnassa, aprikoosi ja banaani etenkin. Kovia toffeekarkkeja, hunajaa, vihreää teetä, öljyisyyttä. Paahteisuus ja hapokkuus lisääntyvät lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä makeuttaa tätä selvästi, saa tiukan tammen aukeamaan ja nostaa tuoreita hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Erittäin vaativa ja samalla myös palkitseva viski. Eleganssia ja laatua loppuun asti, mutta kyllä näin totaalinen bourbonvaikutus myös vaatii, että sellaisista mauista nauttii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

 

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016, 61%

Viimeisenä varsinaisena viskinä Viskin Ystävien Seuran Mars Shinsu -tastingissa maistettiin tämä 30-vuotias pullote, joka alkaa olla jo aidosti erittäin harvinainen. Kyllähän tämän ääressä hiukan hiljaiseksi vetää.

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016

(61%, OB, 4/1986–6/2016, American White Oak, 1137 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on upea. Ikääntynyttä tammisuutta, minttua ja yrttistä kirpeyttä. Rommilikööriä. Paperiohutta tyylikkyyttä, antiikkista herkkyyttä. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja. Kuivaa suklaista makeutta, sokerisuutta, vahamaista tammisuutta. Kaunista metisyyttä. Vesilisä korostaa edelleen tätä rommirusinaisuutta.

Maku: Suutuntuma on todella öljyinen. Tammi tuntuu kuivan vahamaiselta ja sokerisen herkältä, vaniljaiselta ja elegantilta. Edelleen tiettyä antiikkisuutta ja pölyisyyttä. Rommilikööri on vahvasti läsnä, joskin enemmän huntuna kuin päällekäyvänä voimana. Karvasmantelia, runebergintorttua, punssia. Pätevä kokonaisuus, mutta jää hiukan tuoksusta jälkeen – siinä mielessä tämä on enemmänkin nosing whisky. Jälkimaku on esanssinen ja rommiliköörinen, imelä ja fariinisokerinen. Mausteisuutta, kepeää sitruksisuutta. Antiikkisia sävyjä, kuivaa tammea, kevyttä vaniljaa. Pitkä ja kihelmöivän mausteinen finaali. Vesilisä antaa rommirusinaa enemmänkin.

Arvio: Oikein hieno viski, vaikka äkkiseltään tietty rommimaisuus vähän ylikorostuukin. Silti todella sykähdyttävä pala Japanin viskihistoriaa. 88/100

Marsmalt 4 yo 2012/2016 Le Papillon 58%

Viskin Ystävien Seuran harvinaislaatuisen Mars Shinsu -tastingin neljäntenä viskinä maistettiin tämä neljävuotias single cask. Etiketissä ja liikanimessä mainittu perhonen on S. divinus barine, jos jotakuta kiinnostaa.

Marsmalt 4 yo 2012/2016 Le Papillon

(58%, OB, 2/2012–12/2012, Cask No. 1558, American White Oak, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelä, esanssinen, öljyinen. Korvapuustia, sokerisuutta, kanelia, pullataikinaa. Piparkakkua, fariinisokeria. Edellisen kanssa varsin selvästi samalla tontilla. Tammea ja vaniljaisuutta riittää. Vesilisä tuo toffeefudgea pintaan.

Maku: Esanssinen, siirappinen, suklainen ja öljyinen. Ylikypsää hedelmää, viikunaa, hapokkuutta. Imelää sitruksisuutta, appelsiinia. Tammilastuja, vaniljaa. Suutuntuma on melko kevyt ja runko öljyinen. Jälkimaku on erittäin tislemäinen ja raa’an kovapintainen, vaikka makea öljyisyys ja esanssinen imelyys kulkeekin mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa sitruksista makeutta ja toffeefudgea.

Arvio: Esanssisuus korostuu varsin reippaasti. Kokonaisuus jää hiukan edellisenä viskinä maistetusta Komagatakesta jälkeen. 81/100

Mars Maltage 4 yo 2011/2015 Komagatake 61%

Kolmantena viskinä Viskin Ystävien Seuran Iäkkäiden harvinaisuuksien Mars Shinsu -tastingissa päästiin neljävuotiaan Komagataken ääreen. Kyseessä on Whisky Expo Japania varten pullotettu single cask vuodelta 2015.

Mars Maltage 4 yo 2011/2015 Komagatake

(61%, OB, Komagatake for Whisky Expo Japan 2015, 3/2011–5/2015, Cask No. 1347, American White Oak, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelä ja korvapuustinen. Siirappinen, öljyinen, ylimakea. Piparkakun maustelientä, maustepippuria. Rusinakeittoa, hapokkuutta. Viikunaa, sokerisuutta, kuivakkaa kaakaomaisuutta. Mausteita, kanelia ja inkivääriä etenkin. Vesilisä availee lisää vaniljaisuutta ja herkkää kukkaisuutta.

Maku: Erinomaisen mausteinen ja runsaan öljyinen. Piparkakun maustelientä, siirappia, suklaisuutta. Varsin miellyttävä. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko on miellyttävän öljyinen. Jälkimaku on varsin tamminen ja reippaan mausteinen. Paahteisuutta, hapanta sitruksisuutta, maustepippuria. Melko pitkä ja hapokas finaali. Vesilisä antaa hedelmäkarkkisia sävyjä.

Arvio: Ryhdikäs kokonaisuus, hetkellisesti hyvinkin lupaava viski. 83/100

Mars Shinsu Kohiganzakura 52%

Viskin Ystävien Seuran erikoisessa Mars Shinsu -setissä päästiin toiseksi Komagatake-viskin ääreen. Kyseessä on kirsikankukkateemainen Kohiganzakura.

Mars Shinsu Kohiganzakura

(52%, OB, NAS, 2016, Nature of Shinzu – Kohiganzakura, 5725 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sokerinen, rusinainen, oudon jälkiruokaviininen. Pieni turvesavu leijuu koko ajan ilmassa. Mausteinen, kevyen pippurinen, piparkakkuinen. Korvapuustia, pullamaisuutta. Öljyisyyttä. Esanssisia piirteitä löytyy runsaasti, jokin tätä kokonaisuutta häiriköi jatkuvasti eikä balanssi ole ihan kohdallaan. Vesilisä nostaa minttua ja eucalyptusta esiin.

Maku: Öljyinen ja mausteinen, esanssinen ja imelä. Hetkellisesti jopa outo kokonaisuus, turpeisuus tulee sisään eri ovesta. Piparkakkua ja pullataikinaa. Tammea, tammea ja tammea. Mausteisuus on pippurista ja erittäin lujaa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Jälkimaku on todella tamminen ja jyrkän pippurinen. Mausteisuutta, hapokkuutta, raakaa tislemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä karkkisuutta paremmin yhteen, pientä piparminttua ja mausteisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja osin myös epäpuhdas viski. Hyvin haastava tapaus. 79/100

Mars Maltage Cosmo 43%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät Harvinaisuudet -sarjaan kuulunut Mars Shinsu -tasting aloitettiin tällä vatted malt -viskillä, joka ei siis ole täysin japanilainen, koska mukana on myös skotlantilaista tislettä. Erikoinen tapaus.

Mars Maltage Cosmo

(43%, OB, +/- 2015, blended malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, esanssinen ja raa’an tamminen. Runsaasti kukkaisuutta. Rusinakeittoa, hapokkuutta, maitosuklaata. Sahattua lankkua, tisle tulee läpi. Tylppä vaikutelma, pieni imelyys ja sokerisuus mukana. Vaniljaa, hiukan märkää kakkupohjaa. Ei kovin kaunis kokonaisuus.

Maku: Tamminen, appelsiininen, maltainen ja varsin kevyt. Maku on silti tuoksua parempi. Puuromaisuutta, tammilastuja. Tietty imelyys on vahvasti läsnä, esanssisena ja rasvaisen suklaisena. Suutuntuma on melko ohut. Jälkimaku liikkuu tammisuuden ja tisleisyyden maisemissa. Todella ohut ja kevyesti mausteinen. Keskipitkä finaali ei herätä suuria tunteita.

Arvio: Varsin vaatimaton viski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339, 53%

Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal 58,2%

Mortlach, tuo synkkien ja sateisten syysiltojen lihaisa herkku! Totta puhuakseni omat kokemukseni Mortlachista ovat olleet varsin ristiriitaisia. Eteen on joskus sattunut vähän vaatimattomampaakin tavaraa.

Maistelussa on tällä kertaa Mortlachia 1980-luvulta kunnianarvoisan Silver Sealin pullottamana. Spekseistä ei ole etiketissä tai muuallakaan tarkempaa tietoa, mutta ex-bourbontynnyri voisi olla ulkomuodon perusteella paras arvaus. Jos kyseessä on ex-sherry, täytyy olla noin kolmannen täyttökerran tynnyri kyseessä.

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal

(58,2%, Silver Seal, 1989–12/2011, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja tuhdisti vaniljaa. Yrttejä, kireää mausteisuutta, hapokkuutta. Aprikoosia, hiukan mangoa, appelsiinin makeutta, kukkaisuutta. Tammi hallitsee melko reippaasti tätä, höylättyjä lankkuja. Hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo tomusokerista makeutta.

Maku: Hedelmäisyys, vanilja ja tammi ovat vahvoina pinnassa. Todella napakka aprikoosi ja hapokas sitrus hallitsevat. Tammi on hiukan yliohjautuva, pippurisuus ja inkivääri tykittävät melkoisella voimalla. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Limettiä, anista, hiukan sitä Mortlachista tuttua lihaisuuttakin. Ei oikein balanssissa. Jälkimaku huuhtoo taas melkoisella tammella ja mausteiden vyöryllä. Aprikoosia, limettiä, persikkaa. Vaniljaa, vaniljaa ja vaniljaa. Pippurinen ja inkiväärinen purevuus säilyvät melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä antaa paremmin tilaa leivosmaisuudelle ja sokerille.

Arvio: Ei oikein parhaita Mortlacheja missään suhteessa. Pätevä ja voimakas esitys, mutta ei missään nimessä odotusten veroinen kohtaaminen. 84/100

Lagavulin Triple Matured Edition 2013, 48%

Pöydällä on tällä kertaa Lagavulinin järjestyksessään toinen FOCM-erikoispullote. Ensimmäinen oli siis se vuonna 1995 tislattu ja vuonna 2008 pullotettu yksilö, joka oli kypsynyt täysin ex-sherryssä.

Tätä toista FOCM-julkaisua kritisoitiin aikanaan jonkin verran, koska kolmen tynnyrityypin ikämerkitsemätön sekoitus ei monien mielestä tuntunut lähtökohtaisesti riittävän aidolta. Tynnyreistä ei edes kerrota sen enempää tietoja – provenienssiä siis oikeasti vähän tästä puuttuukin.

Kyllä tälle silti aito mahdollisuus pitäisi antaa, koska harvemmin Lagavulinin tislaamolta mitään ihan kelvotonta markkinoille tuodaan.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013

(48%, OB for Friends of the Classic Malts, Bottled 8.5.2013, 4500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea, tervainen, salmiakkinen, savuinen ja lihaisa. Mineraalisempi ja hiukan sofistikoituneempi kuin moni Port Charlotte, mutta samalla tontilla liikutaan. Yllättävänkin vahva ja komea nenä. Savumakkaraa, nokea, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Viikunaa, rusinaa. Silkkaa laatua. Vesilisä tuo karamellin pintaan.

Maku: Mineraalinen, lääkemäinen ja odotettua ohuempi. Kevyen vahamainen profiili ei oikein jaksa kantaa tätä, vaan jotain olennaista hukkuu pippurisen ja aktiivisen tammen alle. Salmiakkijauhetta, hapokkuutta, tervaisuutta. Suutuntuma on hiukan ohut ja rungosta puuttuu sen yhden ratkaisevan pykälän verran ryhtiä. Silti sherryisen makeat, toffeemaiset nuotit soivat kauniisti turvesavun, savumakkaran ja merellisen öljyisyyden kanssa. Jälkimaku saa tämän tuntumaan varsin nuorekkaalta, turvesavussa on tiettyä paljautta ja tislemäisyys korostuu. Lääkettä, tuhkaa, hapokkuutta, paahtoleipää. Lääkettä, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulevat esiin glaseeratut hedelmät.

Arvio: Hetkellisesti todella herkullinen Lagavulin, mutta maku jää hiukan jälkeen. Tuoksu on erinomainen, jälkimaussa on potentiaalia. Ei kaikkein tasapainoisimpia esityksiä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 10 yo Rebus30, 40%

Highland Park julkaisi 10-vuotiaan viskinsä kesällä 2017 tällaisessa paketoinnissa: mustassa pullossa, juhlaversiona, rajoitetun erän leimat päällä.

Skotlantilaisen Ian Rankinin (s. 1960) luoman John Rebusin vaiheita kuvaava dekkarikirjasarja on kasvanut vuosien saatossa 17 romaanin mittaiseksi, ja sarjan teoksia on käännetty jo 36 kielelle.

Highland Park juhlistaa Rebusin 30-vuotiasta taivalta tällä pullotteella. Ensimmäinen Rebus-teos Knots and Crosses ilmestyi 1987 (suomennos Ristinolla saatiin vuonna 2001).

Myönnän, etten ole yhtään Rebus-kirjaa lukenut, vaikka hahmon tiedänkin. En anna tämän vaikuttaa maisteluun, nyt arvioidaan vain itse viski.

Highland Park 10 yo Rebus30

(40%, OB, 2017, 30th Anniversary of John Rebus, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen, maltainen ja kevyen turpeinen. Hiukan kypsymätön sävy, raakatisle paistaa läpi ja maltaisuudessa on pieni pahvisuus mukana. Omenaa, toffeeta, hapokkuutta, tammea. Varsin yksinkertainen ja osin lenseä yleisilme. Ei lähelläkään aiemman 10 yo:n monimuotoisuutta.

Maku: Suussa tämän luonne muuttuu, tuoksun raakuus jää hetkeksi taustalle. Esiin nousevat hedelmäiset sävyt, mineraalinen ja suolainen merellisyys sekä tislaamon tuotannosta tuttu silkkinen suutuntuma. Pieni raakatisleen henki on silti läsnä, juureksina ja artisokkana, alkoholin paljautena. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa. Oliiviöljyä, hiukan pippuria, aktiivisen tammen purevuutta ja mausteisuutta. Maltaisuus ja paljas turpeisuus hallitsevat maisemaa. Jälkimaku herää selvästi makeampaan sitruksisuuteen, herukkaisuuteen ja mineraalisuuteen. Ruohoa, turvetta, nuotiosavua, suolaa. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Keskitason nuori Highland Park, jota ex-bourbontynnyrien sävyt hallitsevat. Maussa on hetkensä, mutta kauas tämä jää aiemmasta Highland Park 10 yo:sta. 82/100