Maistetut

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland 49,6%

Maistelussa tällä kertaa mehukasta ex-bourbonissa kypsynyttä Laphroaigia Malts of Scotlandilta. Laskennallisesti viskillä voi olla ikää jopa 22 vuotta, joten ihan huolella kypsyneestä tavarasta on kyse.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland

(49,6%, Malts of Scotland, 1994–2016, Cask No. MoS 16032, Bourbon Hogshead, 228 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja pehmeän turvesavuinen. Grillattua ananasta, runsaasti banaania, päärynää siirapissa. Sitruksista öljyisyyttä, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Sammutettua nuotiota, tuhkaa, merellisiä sävyjä, etenkin merilevää. Hiukan sitruunalakritsia, muuten hyvin moderni ja tamminen. Vesilisä avaa antiseptisia aineita, pölyisyyttä ja palanutta puuta.

Maku: Vaikuttava ja hyvin pehmeä ensipuraisu. Tuntuu paljon ikäistään nuoremmalta savuviskiltä. Intensiivistä sitruksisuutta, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä, aktiivista tammea. Trooppista hedelmää, ananasta, mangoa, hunajamelonia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko pyöreä. Nuotiosavua, merellisyyttä ja hiukan lääkemäistä purevuutta. Jälkimaku on sitruunalakritsinen, hiukan tervainen ja tummuva. Hiilisavua, yrttisyyttä, paahtunutta puuta. Trooppiset hedelmät pysyvät yhä mukana, öljy tuo kompleksisuutta. Merellisyyden rinnalle nousee yskänlääkettä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja lisää yrttistä raikkautta.

Arvio: Upea jälkimaku nostaa tämän tasoa selvästi, koska tuoksu ei vielä täysin vakuuta. Hieno viskihän tämä lopulta on, kun klassinen sitruunalakritsi ja synkkä lääkemäisyys ottavat vallan. 87/100

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191, 57,1%

Härkäviikot my ass, nyt on Jura-putki päättynyt for good. Lasissa tällä kertaa Tamdhun väkivahvaa sherryttelyä Edinburghin lentokentän valikoimia varten. Laskennallista ikää tällä pullotteella on 16 vuotta, ja liemi on peräisin asianmukaisesta ykköstäytön eurotammesta.

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191

(57,1%, OB for Edinburgh Airport and World Duty Free, 25.11.2002–2/2019, Cask No. 6191, European Oak First Fill Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherry. Muhkean suklaisuuden ja nahkaisuuden keskeltä löytyy kuitenkin hieno hedelmäisyys. Kypsää luumua, toskaomenaa, taatelia, rusinaa, inkivääristä mausteisuutta. Tallinen ja hiukan lihaisa, vahvan kahvinen ja syvän yrttinen. Intensiivinen kokonaisuus. Vesilisä avaa siirappia ja kermaisuutta, hiukan ruohoisuutta ja mintun vivahteikkuutta.

Maku: Muhkea ja herkullinen. Upea tasapaino suklaisen makeuden ja nahkaisen tammen välillä. Runsasta kahvisuutta, kuivaa lihaisuutta ja intensiivistä yrttisyyttä, salmiakkilakritsia. Luumua, rusinaa, tallisuutta ja saksanpähkinää. Omenaisuus ja pieni sitruksisuus tulevat hyvin läpi. Sherryn komennossa riittää viikunaa ja taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on edelleen vahvan kahvinen ja sherryinen, todella tallinen, yrttinen ja lakritsinen. Viinisyyttä ja tammea tulee vähitellen enemmän esiin, saksanpähkinää ja kypsää hedelmäisyyttä todella riittää. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, kermatoffeeta ja maitokahvisuutta.

Arvio: Tuhdin sherryviskin ystävälle kiistaton tähtihetki. Eikä yhtään liian makea. 90/100

Jura 10 yo ’Map Label’ 43%

Viskiharrastajasta lyötiin tällä härkäviikolla ilmat pihalle Juran tuoreella miniatyyrisetillä. Ensin pehmitettiin Journeylla, sitten iskettiin vyön alle 10-vuotiaalla ja lopulta annettiin säälimätön koukku niskaan Seven Woodilla.

Onneksi kaapin perukoilta löytyi vielä pelastus. Lasissa tältä erää viimeisenä Jura-koitoksena vanhaa perussarjaa 1990-luvulta. Smoke On The Waterin Hannun mukaan tässä oli vielä sitä jotain.

Jura 10 yo ’Map Label’

(43%, OB, 1990’s, Old Square Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, suklainen ja miellyttävän likainen. Hiukan kumisuutta ja öljyä. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rusinoissa löytyy. Luumua, appelsiinimarmeladia, valkosuklaata. Tammi on kypsän ja paahtuneen oloisesti esillä. Pieni turpeinen vivahde on mukana. Mausteisuutta ja aromaattisuutta.

Maku: Hedelmäinen, mausteinen ja yllättävänkin sherryinen. Selvästi erottuva laventeli tulee vastaan. Maltaisuus on napakkaa ja tammi melko kuivaa, siinä tämä on aivan erilainen verrattuna nykypullotteisiin. Rusinaa, kypsää luumua, hedelmäteetä, valkosuklaata, yrttejä, itämaisia mausteita. Likainen öljyisyys tuo tähän särmää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on maltainen ja mausteisen kirpeä. Metallisuutta, hiukan turpeisuutta, keltaista luumua, sitrusta, hiukan aprikoosia. Tammi tulee pintaan voimakkaan paahteisena ja kuivuu vähitellen. Sherryiset ja rusinaiset sävyt näyttäytyvät kauniisti, tumma yrttisyys toimii hyvin. Laventelin ailahdus. Kumia ja likaisuuttakin esiintyy sopivasti. Keskipitkä ja maukas finaali.

Arvio: Mainio peruspullote vuosien takaa. Aivan eri sarjassa uusiin verrattuna. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan varsin mainio ja turhaan aliarvostettu pullote”.

Jura Seven Wood 42%

Vuorossa on Juran miniatyyrisetin viimeinen koitos. Journey oli vaatimaton viski, minkä jälkeen uusi kymppivuotias vielä petti pahemman kerran. Härkäviikkojen vesi ja reikäleipä täydentyy nyt viimeisellä eväällä.

Jura on käyttänyt tässä julkaisussa peräti seitsemää erilaista tynnyrityyppiä, jotka ovat listalta luettuna seuraavat: First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels.

Mitä seuraavaksi, Eight Wood? Eleven Wood? Melko naurettavaksihan tämä menee.

Jura Seven Wood

(42%, OB, NAS, +/- 2019, First-fill ex-Bourbon American White Oak, Vosges, Bertranges, Jupilles, Allier, Tronçais & Limousin Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja jugurttinen, maltainen ja tamminen. Happamuutta, puuromaisuutta, suoranaista viljaisuuttakin. Runsaasti aprikoosia ja pientä sitruksisuutta. Tammessa on kitkerä sävy, mutta hiukan hunajaa ja suklaata on sitä tasapainottamassa. Tummaa marjaisuutta, mustaa teetä, painavaa rasvaisuutta.

Maku: Maltaisuutta ja hedelmää riittää. Tammen komennossa mennään, mutta aprikoosille ja sitrukselle jää silti tilaa. Puuromainen viljaisuus ja hapan jugurttisuus ovat mukana. Kitkeryyttä ja viinimäistä tanniinisuutta, mustaa teetä, hapokkuutta. Mustaviinimarjahilloa, toffeeta, hunajaisuutta, hiukan maitosuklaata. Suutuntuma on melko kevyt ja osin sekava. Jälkimaku avautuu todella tammisena, en hetkeen muista kokeneeni vastaavaa. Tanniinit iskevät joka suunnasta ja suutuntuma kuivuu reippaasti. Ruohoa, tummaa hedelmäisyyttä, kitkerää marjaisuutta, aprikoosia. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Voimakkaasti tammen käskyttämä viski. Jälkimaun ansiosta näistä paras, koska jää mieleen. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 77/100. Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen ja erilainen, joskin haastava Jura”.

Jura 10 yo 40% (2019)

Härkäviikot jatkuvat. Varsin vaatimattoman Journeyn jälkeen maistelussa Juran miniatyyrisetistä uutta kymppivuotiasta. En pitänyt aiemmasta 10-vuotiaasta Origin-pullotteesta suoraan sanottuna yhtään, kun sitä muinoin maistelin. Nyt on näytön paikka.

Jura 10 yo (2019)

(40%, OB, +/-2019, American White Oak Bourbon Barrels, Finished in Aged Oloroso Sherry Butts, 5 cl miniature)

Tuoksu: Likainen ja maltainen, oudon metallinen ja lievästi paahtunut. Tietty lenseys on tässäkin mukana, puuroa ja jotain vähän härskiintynyttä. Ylikypsää hedelmää, sitrusta, omenahilloa, kanelia, aavistus turvetta jossain taustalla. Teroitettua lyijykynää, muovailuvahaa, rusinaa, karamellia. Sekava kokonaisuus.

Maku: Pehmeä mutta ponneton, maltainen ja hiukan pahvinen. Parantaa silti tuoksusta, kunhan märkä pahvi vähän väistyy. Puuroa, hunajamuroja, ylikypsää hedelmää, tölkkipersikkaa, toffeefudgea. Suutuntuma on melko kevyt ja osin hengetön. Tammea ja suolaisuutta, tiettyä karvautta ja jyväistä kitkeryyttä. Saksanpähkinää ja nahkaa. Jälkimaku on ruohoinen ja kostean pahvinen, hedelmäinen ja varsin härskiintynyt. Voita, suolaa, saksanpähkinää, puuroa. Appelsiininkuorta, tammea ja happamuutta. Jyväinen kitkeryys ottaa nopeasti vallan. Kanelia, karvautta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Yllättävästi jopa pykälää heikompi kuin Journey. Vierekkäin maisteltuna se on vaniljainen ja karkkinen, tämä on kitkerä ja likainen. On kyllä kovat härkäviikot, pakko sanoa. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 73/100. Smoke On The Water, ”Ok kymppivuotias”.

Jura Journey 40%

Joulun jälkeiset pyhättömät viikot ovat kansanperinteen mukaan härkäviikot, jolloin vedetään vain vettä ja reikäleipää. Viskiharrastajan härkäviikot tarkoittavat joutumista Juran perusvalikoiman äärelle.

Maistelussa tällä viikolla siis Juran uutta perustavaraa kolmen viskin miniatyyrisetistä. Ensin on vuorossa Journey, nasseviski ex-bourbonista, eikä tosiaan herätä suuria tunteita. Mutta joskus näitäkin on maistettava, kun on kaappiin eksynyt.

Jura Journey

(40%, OB, NAS, +/- 2019, American White Oak Ex-Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja mieto. Tietty kypsymättömän viskin lenseä puuromaisuus iskee heti nokkaan. Toisaalta alhaiset voltit tuntuvat tiettynä pehmeytenä, omenahillona ja vaniljana. Päärynää, märkää heinää, pientä kosteaa pahvisuutta. Karamellin ja hunajan makeutta, hiukan kanelia.

Maku: Yksinkertainen ja mieto kokonaisuus. Maltaisuus maistuu puuromaisuutena, aamiaismuroina ja tiettynä jyväisenä lenseytenä. Tammi pukkaa ilmoille kanelia ja pientä happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja lievästi vetinen. Ruohoisuutta, päärynää ja sitruksisuutta, johon vanilja ja karamelli tuovat hiukan makeutta. Jälkimaku on kitkerä ja ruohoinen. Muromaisuus ja pahvisuus korostuvat. Tammista ja jyväistä happamuutta, hiukan raakaa päärynää ja märkää heinäisyyttä. Mausteisuudessa on pistävä sävy, hiukan kanelia ja pippuria. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Entry-level-viskiä on arvioitava sellaisena. Mutta eihän tämä kovin hyvää ole. 77/100

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337, 55%

Lasissa on tällä kertaa jälkiruokaviinitynskässä kypsytelty Glen Moray, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Kyseinen Private Edition on pullotettu Saksaan muutama vuosi sitten.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337

(55%, OB for Germany, 2006–2016, Private Edition, Master Distiller’s Selection, Sauternes Cask, 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen ja maltainen. Puuroa ja leipämäistä hiivaisuutta, karkkista makeutta. Jugurttirusinaa, happamuutta, sahattua tammilankkua, runsaasti ruohoisuutta. Aprikoosinkiveä ja hiukan sitruksisuutta, mutta varsinainen viinisyys pysyy hyvin piilotettuna. Vesilisä avaa ruutisuutta ja metallisuutta, tölkkihedelmää.

Maku: Hedelmäinen, pippurinen ja todella voimakas. Persikkaa, aprikoosia, kirpeää päärynää. Tammi on todella aktiivisena pinnassa, samoin maltaisuus rouhii oikein kunnolla. Ruohoisuutta ja yrttisyyttä, todella hapanta mustaa teetä, happoja. Suutuntuma on melko kevyt mutta todella pistelevä. Puuromaisuus ja pieni lenseys pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on maltainen, ruohoinen ja pistävän tamminen. Aprikoosia, omenaa, happoja, sitruksisuutta. Yrttisyyttä ja mustaa teetä riittää. Mikään erityisen nautinnollinen viski tämä ei ole, enemmänkin kova löylytys. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja kermaisuutta esiin.

Arvio: Erittäin tiukka veto, todella kireä ja armoton viski. Sauternes ei oikein lähde puuromaisen lenseyden ja tammisen tiukkuuden alta. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Glendronach 1994/2018, Malts of Scotland 50,2%

Vuoden 2020 maistelut tässä blogissa saa kunnian aloittaa varsin pienen pullotusmäärän single cask Glendronach Malts of Scotlandilta. En muistakaan maistaneeni aiemmin sellaista Glendronachin sinkkua, jonka tarkka ikä ei olisi ollut tiedossa.

Glendronach 1994/2018, Malts of Scotland

(50,2%, Malts of Scotland, 1994–2018, Cask No. MoS 18011, Sherry Hogshead, 240 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella rusinainen ja piimäkakkumainen. Reippaasti mausteisuutta, kanelia ja inkivääriä etenkin. Taatelia ja kypsää luumua, kuivattuja hedelmiä, hiukan sitruksisuutta ja marjaisuutta. Tummaa suklaata ja pähkinäistä happamuutta. Hiukan tallia ja nahkaa, klassista sherryttelyä. Vesilisä tuo kermaisuutta ja kahvia.

Maku: Yllättävän kuiva ja maltainen. Mausteisuus tulee pippurisena ja hapokkaana päälle. Rusinaa, pähkinää ja kuivattua hedelmää. Hiukan yksiulotteinen ja kireä alkuun, mutta avautuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Tammi tulee aktiivisena esiin, vanilja maistuu ja pippuri jatkaa kulkuaan. Nahkaisuutta ja happoja riittää. Sherryinen suklaisuus ja hedelmäisyys jäävät taka-alalle. Jälkimaku on mausteinen, maltainen ja tammisen rouhea. Pippuria ja kanelia tulee runsaasti esiin, samoin mysliä ja hapokkuutta. Nahkaa, kahvia, kuivaa hedelmää. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja maitokahvista makeutta.

Arvio: Nyt ei osunut hyppy lankulle. Tasapaino on hiukan hukassa alusta asti. Vesilisä korjaa sentään jonkin verran kovimpia happoja sivuun ja päästää kermaisuutta esiin, mutta silti kokonaisuus ei yllä lähellekään parhaita tämän lajin edustajia. 85/100