Month: lokakuu 2013

Balblair Elements 40%

Ikämerkitsemätön Elements toi Balblairin mukaan OB-pullotteiden maailmaan aivan 2000-luvun alussa. Sittemmin tislaamo on noussut merkittäväksi peluriksi etenkin vintage-vetoisilla travel retail -markkinoilla.

Balblair Elements

(40%, OB, NAS, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kypsää appelsiinia, paksua maltaisuutta. Aamupuuroa – tai oikeastaan ohravelliä. Hiukan suolainen vaikutelma. Runsas yrttisyys (vahva basilika, aavistus persiljaa). Jotenkin tukkoinen, ei aukea. Eikä tunnu järin tuoreelta. Taustalla hiukan märkää pahvia?

Maku: Erittäin appelsiininen. Hetkellisesti kuin tuorepuristettua appelsiinimehua suun täydeltä. Maltaisuus on paksua ja hiukan hapokasta. Vahvasti Pastirol-pastillia, kovia hedelmäkarkkeja muutenkin. Yrtit seuraavat tuoksusta mukana, mutta suutuntumassa on jotain tukkoista. Ei aukea mihinkään suuntaan. Jälkimaku on kirpeä, glyserolinen, sitruksinen ja tylppä. Varsinaisesta loppuhuipennuksesta ei voi puhua.

Arvio: Vaisu ja hiukan mehumainen perustuote. 76/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Highland Park 16 yo 40%

Highland Parkin 16-vuotias perusmalli kuului 2000-luvun alkupuolella tiiviisti tislaamon travel retail -valikoimaan – aikana ennen Drakkaria, Leif Erikssonia ja myöhempiä soturiviskejä.

Highland Park 16 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Runsas ja paksu. Hedelmäinen, kanervahunajainen ja erottuvan savuinen. Miellyttävä turpeisuus, mukana märkiä lehtiä nuotiossa, havuja, metsäisyyttä. Appelsiinia, vadelmaa, karviaismarjaa. Toffeeta (kovia karkkeja). Hyvä!

Maku: Herkullista kanervahunajaa ja pehmeää turpeisuutta, mutta suutuntuma on auttamattoman vetinen – se myös kadottaa Highland Parkille ominaisuuden silkkisyyden. Makupaletti on toki kohdallaan: toffeeta, sitrusta, maltaisuutta, havuisuutta, tammisuutta. Jälkimaku kärsii myös tuosta ponnettomuudesta, vaikka mausteita tuleekin tammen ja hunajan tueksi (anista, minttua). Finaali on ohut eikä kestä kovin pitkään.

Arvio: Elementeiltään hyvä mutta rakenteeltaan häiritsevän vetinen Highland Park. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 82 (per 7).

Auchentoshan Three Wood 43%

Vuonna 1825 perustetun Auchentoshanin nimi tarkoittaa pellon kulmaa. Three Wood tuli 2002 ”sisarpullotteeksi” Bowmore 15 yo Darkestille.

Kolmipuu on kypsynyt nimensä mukaisesti kolmessa erilaisessa tynnyrissä: ensin ex-bourbonissa vähintään kymmenen vuotta, sitten vuoden verran ex-oloroso-sherryssä ja lopuksi puoli vuotta ex-Pedro Ximénez -sherryssä.

Auchentoshan Three Wood

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Menisi sokkona melkein konjakista. Todella paksu omenaisuus ja konjakkimainen makeus ovat heti läsnä. Maltaisuus kuitenkin puskee läpi ja paljastaa luonteen. Rasvainen, luumuinen, siirappinen ja tiiviin hedelmäinen kokonaisuus. Makeaa sherryä, mangoa, toffeefudgea, mausteita. Oikein kutsuva.

Maku: Todella öljyinen, makean mausteinen ja tuoreen tamminen ensivaikutelma. Punainen omena, luumu ja siirappi nousevat pintaan. Maltaisuus on hapahkoa ja suutuntuma hyvin rasvainen, vaikka body on kevyt. Jälkimaku ei ole enää ollenkaan makea, vaan tammisuus tuo mausteet ja mustan teen mukanaan, samoin tietyn sitruksisuuden. Finaali on hetkellisesti hyvinkin herkullinen ja mielenkiintoisesti kehittyvä.

Arvio: Omaan suuhuni vaikea tisle on saanut onnistuneen tynnyröinnin ja sekoituksen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whiskynotes 76/100. Dramming 82/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 7).

BenRiach 15 yo 1998/2013 for Suomen Mallaswhiskyseura, PX Sherry Finish 57,4%

Suomen Mallaswhiskyseuran 15-vuotisjuhlan kunniaksi pulloon päätyi hieman erilainen BenRiach, joka on poikkeuksellisesti tislattu kolmeen kertaan – edellinen omistaja teki tällaisen kokeilun vuonna 1998.

Juhlapullote ehti kypsyä noin 12 vuoden ajan ex-sherrytynnyrissä (3rd fill sherry butt), sen jälkeen noin kolme vuotta ex-Pedro Ximénez -tynnyrissä (PX puncheons, re-racked on September 1, 2010).

BenRiach 15 yo 1998/2013 for Suomen Mallaswhiskyseura, PX Sherry Finish

(57,4%, OB for Suomen Mallaswhiskyseura, 1998–9/2013, Cask No. 6393, 697 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiivisrakenteinen ja monipuolinen. Appelsiinimarmeladia, kuivattua luumua, rusinoita, kahvinpapuja, mantelia kuorineen, mustaherukkaa. Sherryinen, muttei kovin makea – enemmän tamminen ja paahteinen. Runsaasti konsentroitunutta hedelmää. Vesilisä irrottaa enemmän estereitä ja toffeen sävyjä.

Maku: Paksu ensituntuma suussa, suklainen ja runsas, mutta se sulaa vauhdilla. Alta nousee hedelmien vyöry, joka on hyvin synkassa tuoksun kanssa: appelsiinia, luumuja, rusinoita, mustaherukkaa. Body paljastuu melko kevyeksi, mutta runsaus tasapainottaa. Kahvisuutta ja paahteista pähkinäisyyttä. Kovia toffeekarkkeja. Jälkimaussa tammi nousee nätisti, löytyy mustaa teetä, mausteita, yrttejä, katajanmarjaa. Kovin pitkään jälkimaku ei kestä. Vesilisällä maltaisuus nousee, paletti tasapainottuu ja viski alkaa loistaa.

Arvio: Kolminkertaisesti tislattu, erittäin intensiivinen BenRiach. Hyvää! 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Plussaa haastavasta viskivalinnasta”.

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland 55,1%

Vuonna 1891 perustettu Strathmill julkaisi ensimmäisen virallisen single malt -pullotteensa vasta Flora & Fauna -sarjassa vuonna 2001. IB-pullotteitakin on niukasti.

Nyt käsillä kuitenkin Whiskies of Scotland -pullote, joka on jo värinkin perusteella viettänyt aikansa ex-sherrytynnyrissä.

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland

(55,1%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1990–2012*, 20 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viikunainen (kuivattuja, hiukan sokerisia). Paksun sherryinen, rusinainen, hiukan hapan. Kaakaota (Van Houten). Kuivaa joulukakkua, appelsiinimarmeladia. Mustaa teetä. Miellyttävä, jotenkin perinteinen. Taustalla yrttejä ja tammea. Ei kovin makea edes vesilisällä.

Maku: Runsaan sherryinen. Konsentroitunut viikunaisuus hallitsee. Appelsiininkuorta, rusinoita, kaakaota, kardemummaa. Hapahko maltaisuus. Erottuva tammisuus, jonka mukana tulee lakritsia ja suolaa. Runko on melko kevyt, mutta tasapaino on kohdallaan. Jälkimaku kuivuu entisestään, mutta maustepippuri, musta tee, rusinaisuus ja viikunaisuus puhuvat pitkään. Hiukan karvas finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Perinteinen, suoraviivainen ja hiukan hapan sherryviski. 84/100

Edradour 12 yo Caledonia 46%

Vuonna 1837 perustettu Edradour oli pitkään Skotlannin pienin tislaamo vain 90 000 litran vuosituotannollaan. Se valmistaa myös turpeistettua viskiä Ballechin-nimellä. Omistajana on Andrew Symingtonin Signatory, joka tunnetaan myös arvostettuna yksityisenä pullottajana.

Edradourin Caledonia on kypsynyt 12 vuotta ex-olorosossa. Väriäkin näyttää tarttuneen tynnyristä mukavasti.

Edradour 12 yo Caledonia

(46%, OB, Dougie MacLean’s Caledonia Selection, 2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja melko makea. Konsentroitunutta appelsiinia, omenatorttua. Vahva oloroso-vaikutus. Briossia, selvä leivosmaisuus. Hedelmäistä pussiteetä (Lipton). Hiukan mäskinen maltaisuus. Jännittävän makea nahkaisuus (!). Oikein maukas ja kutsuva paletti, hunajainen ja runsas.

Maku: Kermainen, hunajainen ja miellyttävä. Kermatoffee on voimakas, mutta sivussa on jo 10-vuotiaasta Edradourista tuttua teemäistä karvautta ja nahkaa – hyvä yhdistelmä sinänsä. Sherry on edelleen runsas, vaikka runko ei ole järin jykevä. Jälkimaku on maltainen (ale), teemäinen, hunajainen ja hiukan paahtunut. Myös kermaisuutta ja pähkinäisyyttä esiintyy. Melko keveästä luonteesta huolimatta jälkimaku kestää.

Arvio: Perinteinen, kermainen ja toffeemainen sherryviski. Oikein miellyttävä ja laadukas. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Dramming 78/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive 57,6%

Vuonna 1839 perustettu Dalmoren tislaamo on markkinoinnin taidonnäyte – on klaaneja, taisteluita, kuninkaita ja hirvenpäitä. Ja tietenkin Richard Paterson, maailman hillittömin viskimestari. Patersonin omaelämäkerta Goodness Nose on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle vähänkään viskistä kiinnostuneelle.

Osa Patersonin ekstravaganttia luonnetta on hehkuttaa joka käänteessä käyttämiään Matusalem-sherrytynnyreitä. Tämäkin Distillery Exclusive -pullote on viimeistelty tuollaisessa Gonzales Byass Matusalem Olorosossa. Eikä ole muuten mikään Finish, vaan oikein Finesse!

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive

(57,6%, OB, 1995–2013, Distillery Exclusive, Matusalem Finesse, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja rusinainen. Vahva ja iäkäs sherry hallitsee, mutta välistä kumpuaa runsaasti muutakin: juustoa (gouda), savumakkaraa, vadelmaa, maltaisuutta (real ale), marsipaania, vähän nahkaisuutta ja tupakkaa. Makeita, kuivattuja luumuja. Joulukakkua. Vesilisä avaa toffeen ja tammisuuden.

Maku: Kitkerän maltainen ja tamminen. Paljon kuivempi sherry kuin tuoksussa. Kirsikkaa, marsipaania, bitter-olutta, kuivattuja luumuja, savumakkaraa. Vahva runko, ryhdikäs. Jälkimaku on tamminen, rusinainen, kitkeröityvä, suklainen, pitkähkö. Vesilisä paljastuu ehdottomaksi, koska suutuntuma pehmenee huimasti. Toffee löytyy, jälkimaku viinimäistyy, makean ja karvaan balanssi osuu kohdalleen. Wow, onpa huima ero.

Arvio: Kerrankin Dalmore, joka ei ole liian makea – mutta vettä on lisättävä. Hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Bunnahabhain 12 yo 46,3%

Vuonna 1889 perustettu Bunnahabhain sijaitsee Islayn pohjoispäässä, ja sen ainoana naapurina on Caol Ila. Bunnan 12-vuotias on viime vuosina saanut hieman lisää potkua, kun alkoholiprosentti on nostettu 46,3:een. On aika maistaa, potkiiko se ihan oikeasti.

Bunnahabhain 12 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja rasvainen, silti raikas ja miedon sitruksinen. Hapokasta maltaisuutta (bitter). Apteekin salmiakkia. Vihreää omenaa. Jotain herukkaista, sokeroitua valkoviinimarjasurvosta. Hiukan suolaliuosta. Aavistus puhdistusainetta. Perustuotteeksi tästä löytyy mukavasti voimaa.

Maku: Erittäin suolainen ja salmiakkinen. Ale-tyyppinen maltaisuus, runsas ja maukas tammisuus ilman kovia tanniineja. Sangen puhdas ja sitruksinen. Keskimaussa on mustapippuria ja suolaa. Jälkimaku on entistä tervaisempi, mustaherukkainen, hienosti kitkeröityvä mutta silti miellyttävän omenainen ja yllättävän pitkä. Herkkä pippurisuus ja maukas suolaisuus jatkavat matkaansa suussa todella kauan. Nam.

Arvio: Laadukkaampi ja selkeämpi (salt & pepper) kuin mitä muistikuvat kertoivat. Oivallinen, erilainen Islay-viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 78/100. Whisky Monitor Database 83 (per 7).

Highland Park 12 yo 40%

Highland Parkin 12-vuotias on ollut tislaamon entry level -tuote varmaan aikojen alusta saakka. Se on kypsynyt amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa ex-sherrytynnyreissä (40 % first fill, 60 % refill).

Highland Park 12 yo

(40%, OB, +/- 2012, 5cl miniature)

Tuoksu: Erittäin maltainen. Jotenkin rasvainen ensivaikutelma. Havuja, hunajaa, mieto turpeisuus. Runsas hedelmäisyys, omenoita ja appelsiinia. Hiukan märkää pahvia ja tiettyä eltaantuneisuutta – ei aivan tuore. Lager-tyyppinen maltaisuus ylikorostuu, tietty likaisuus paikkaa ohutta rakennetta.

Maku: Varsin maltainen, siinä mielessä hyvin synkassa tuoksun kanssa. Kanervahunajaa on toki mukana, mutta suutuntuma on rasvaisuudestaan huolimatta hiukan ohut. Appelsiinimehu ja hunaja eivät löydä voimaa, mausteisuus on liian hentoa. Jälkimakua kohti löytyy turve, hyvin miedosti toki. Vähitellen myös tammi näyttäytyy, hunajaisuus ja havuisuus myös. Mieto ja melko vaatimaton finaali.

Arvio: Maltainen perusmalli odottaa vielä sieluaan. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84 (per 14).

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled, Cask #1618, 59,9%

Glendronachin tislaamon myymälässä saa itse pullottaa tuliaisviskinsä. Tämä yksilö on kypsynyt alkujaan butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä (500 litraa), mutta viimeiset päivänsä se on viettänyt myymälän nurkassa selvästi pienemmässä tynnyrissä.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Hand-filled

(59,9%, OB, 24.9.1993–25.9.2013, Distillery Exclusive, Sherry Butt #1618, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja siirappinen. Tummaa suklaata, taatelia, nahkaa, fariinisokeria, kermatoffeeta, vahattua mahonkihuonekalua. Upea. Tammea ja mausteita, neilikkaa ja joulukakkua. Jopa maltaisuus löytyy. Erittäin syvä ja rakenteeltaan kehittynyt tuoksu. Vesilisä erottelee makeuden lähteitä.

Maku: Alussa heti voimakkaan sherryinen ote, jossa makea rusinaisuus saa ryhtiä tammesta ja mausteista. Taatelit ja sokerit alkavat heti sulaa suussa. Body on huiman täyteläinen ja makupaletti runsas. Suklaa ja toffee kamppailevat uljaasti tanniineja ja mausteita vastaan. Samaan aikaan maltaisuus, punainen omena ja nahka erottuvat selvästi. Jälkimaku on rusinainen, taatelinen, suklainen, tamminen ja hienosti kitkeröityvä (mustaa teetä). Jälkimaku saisi jatkua ikuisesti, mutta tämäkin riittää. Toimii jopa ilman vesilisää.

Arvio: Klassinen, runsas ja yksinkertaisesti upea sherryviski. 94/100