Duncan Taylor

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor 53,4%

Maistossa on vaihteeksi nuorta Bunnaa pienestä sherrytynskästä. Octave-tynnyri on pullotettu tällä kertaa Premium Spiritsille Belgiaan. Odotukset ovat hyvin matalalla, mutta näistä saa silti hyvän vertailukohdan Bunnan iäkkäämpää tuotantoa vastaan.

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor

(53,4%, Duncan Taylor for Premium Spirits Belgium, The Octave, 2008–2018, Cask No. 3821674, Sherry Octave Finish, 107 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen, rusinainen ja muovailuvahamainen. Sherryistä pähkinäisyyttä, happamuutta, jugurttirusinaa. Nuoren viskin jyväisyyttä ja aktiivista tammea. Tikkunekkua, valkosuklaata, omenahilloa ja raparperia. Ruohoisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo nestesaippuaa pintaan.

Maku: Erittäin ruohoinen ja sekava. Alkuun tuoksua miellyttävämpi, toffee ja sherry tulevat nätisti esiin, mutta sen jälkeen alkaa sekamelska. Kitkerää jyväisyyttä, puuroa, happamuutta, karkailevaa rusinaista imelyyttä. Mineraalinen napakkuus ei löydä tasapainoa hunajan ja uuniomenan kanssa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta kireähkö mausteisuus antaa ryhtiä. Kanelia, muskottipähkinää, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on sherryinen, mausteinen, jyvämäinen, todella ruohoinen ja kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, puuromaisuutta. Hiukan toffeeta ja hedelmää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja vahaa.

Arvio: Eräänlainen aihio Bunnaksi. Ei erityisemmin maistu. 78/100

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor 42,1%

Maistelussa Bunnaa kultaiselta vuodelta 1968. Tunnelma on harras. Ei näitä enää kovin usein tule vastaan.

Bunnahabhain 37 yo 1968/2006, Duncan Taylor

(42,1%, Duncan Taylor, Peerless, 7/1968–3/2006, Cask No. 7010, Oak Cask, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja hunajainen, runsaan mangomainen ja päärynäinen. Hiukan pölyinen tammisuus kohtaa marsipaanin ja viinikumikarkit. Hiukan pihkaisuutta, kevyttä kukkaisuutta. Ananasrahkaa, pieni jugurttirusinan ailahdus. Sitruksisuutta ja anista. Hyvin kevyt yleisilme. Vettä ei juuri uskalla lisätä.

Maku: Varsin suoraviivainen heti alkuun. Tammi tulee reippaasti läpi. Päärynää ja banaania, mangoa ja ananasta. Marsipaania, vaniljaa, runsaasti bourbonsävyjä ja mausteita. Sitruksisuutta ja inkivääriä, happamuutta ja jugurttisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Metisyys nostaa heti veden kielelle, tiettyä suolaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin hedelmäinen ja mausteinen. Tammi kuivuu todella kauniisti. Metisyyttä, pihkaa, mangoa, ananasta, banaania, vaniljaa. Pölyisyyttä, suolaisuutta, hiukan pippuria. Heinäisyyttä, kuivaa ruohoa, minttua. Melko pitkä finaali.

Arvio: Pätevä Bunna, mutta lopulta hiukan… simppeli. Ei aivan osu omaan preferenssiini. Jotain hiukan liian dominoivaa tässä happamassa jugurttisuudessa on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor 42,5%

Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland 47,6%

Vuonna 1812 perustettu Royal Brackla sai kuninkaallisen etuliitteen vuonna 1835, kun tislaamosta tuli kuningas William IV:n hovihankkija. Nykyään suurin osa sen tuotannosta menee Dewar’s-sekoiteviskiin.

Nyt kuitenkin maistelussa Duncan Taylorin omistaman Whiskies of Scotlandin pullote, joka on kypsynyt oletettavasti ex-bourbontynnyrissä. Tuotteen iästäkään ei ole tarkkaa tietoa, mutta noin 20 vuotta on paras arvaus.

Royal Brackla 1993, Whiskies of Scotland

(47,6%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1993–2013*, 20 cl)

Tuoksu: Erottuva päärynä, miellyttävä makeus. Smurffilimua, Vihreitä kuulia. Keväinen, vihreä tuoksu – silti runsas ja pyöreä bourbonfiilis. Tuoretta tammilankkua, kirpeitä mausteita, kookosta. Jotain vartalovoidetta, rasvaisuutta. Houkutteleva.

Maku: Päärynäinen, maltainen ja hiukan hapokas, mineraalinen. Ruohoa, kukkaisuutta, vahvaa tammisuutta. Vihreää omenaa ja tiettyä karvautta. Kookosta taustalla. Tammi ottaa nopeasti vallan sinänsä maukkaasta ja pyöreästä suutuntumasta, ja jälkimaku alkaa kirpeän tanniinisuuden vallassa. Vähitellen ote sulaa – hunaja, mausteisuus (minttu, anis) ja tietty muromaisuus pääsevät esiin. Pitkä, mausteinen ja herkkä finaali.

Arvio: Selväpiirteinen ja ryhdikäs bourbonkypsytetty Brackla. 84/100

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland 55,1%

Vuonna 1891 perustettu Strathmill julkaisi ensimmäisen virallisen single malt -pullotteensa vasta Flora & Fauna -sarjassa vuonna 2001. IB-pullotteitakin on niukasti.

Nyt käsillä kuitenkin Whiskies of Scotland -pullote, joka on jo värinkin perusteella viettänyt aikansa ex-sherrytynnyrissä.

Strathmill 1990, Whiskies of Scotland

(55,1%, Duncan Taylor, Whiskies of Scotland, 1990–2012*, 20 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viikunainen (kuivattuja, hiukan sokerisia). Paksun sherryinen, rusinainen, hiukan hapan. Kaakaota (Van Houten). Kuivaa joulukakkua, appelsiinimarmeladia. Mustaa teetä. Miellyttävä, jotenkin perinteinen. Taustalla yrttejä ja tammea. Ei kovin makea edes vesilisällä.

Maku: Runsaan sherryinen. Konsentroitunut viikunaisuus hallitsee. Appelsiininkuorta, rusinoita, kaakaota, kardemummaa. Hapahko maltaisuus. Erottuva tammisuus, jonka mukana tulee lakritsia ja suolaa. Runko on melko kevyt, mutta tasapaino on kohdallaan. Jälkimaku kuivuu entisestään, mutta maustepippuri, musta tee, rusinaisuus ja viikunaisuus puhuvat pitkään. Hiukan karvas finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Perinteinen, suoraviivainen ja hiukan hapan sherryviski. 84/100