Distell

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory 46%

Maistelussa tällä kertaa klassista Bunnahabhainia 1960-luvun tuotannosta, tällä kertaa miniatyyripullosta. Pullotuskin on tehty jo helmikuussa 1990. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory

(46%, Signatory Vintage, 30.11.1964–2/1990, Cask No. 4852–4856, Oak Wood, 2400 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljaa, banaania ja aktiivisen kihelmöivää tammisuutta. Runsas aromaattinen öljyisyys on vahvasti pinnassa. Päärynää, omenaa, viinirypäleitä, hiukan hedelmäsiirappia. Suolaisuutta, teetä, hiukan vaniljaviineriä. Volttejaan voimakkaamman oloinen. Vesilisä avaa mukavasti minttua ja tuoretta ruohoa.

Maku: Todella tiukka avaus, suolaisuus ja tammisuus iskevät välittömästi. Mineraalisuus ja jodi hallitsevat, tammen mausteet ja pieni pippuri seuraavat perässä. Omenaa, kiiviä, viinirypäleitä, mustaa teetä. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Vanilja ja hunaja jäävät auttamatta jalkoihin. Jälkimaku lähtee edelleen todella suolaisena liikkeelle. Tammi, inkivääri, pippuri ja hapokkuus seuraavat mukana. Vähitellen vanilja, omena ja päärynä sentään heräävät, mukaan tulee rusinaista ja maltaisen sokerista makeutta. Jälkimaku on lopulta melko pitkä. Vesilisä tuo hiukan kermaisuutta ja keltaista luumua.

Arvio: Odotuksia kovempi Bunna. Olisi voinut viihtyä tammessa pidempäänkin. Sokkona tätä olisi voinut luulla tynnyrivahvuiseksi ja pykälää nuoremmaksikin, sen verran tiukka ote tässä on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bunnahabhain Toiteach 46%

Bunnahabhain toi tällaisen vahvasti turpeisen pullotteen markkinoille alkujaan jo kymmenen vuotta sitten. Muistan maistelleeni tätä viimeksi keväällä 2013, mutta nyt tuli aika freesata muistikuvat uudemman erän kanssa.

Ammattilaisten artikulaation perusteella nimi muuten lausutaan suunnilleen kuin torch. Gaelinkielinen nimi tarkoittaa yksinkertaisesti savuista.

Bunnahabhain Toiteach

(46%, OB, NAS, +/- 2017, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja turvesavuinen. Omenaa, päärynää ja vaniljaa, hiukan siirappista makeutta ja rusinaa. Kuivattuja hedelmiä, mysliä, maltaisuutta. Merellinen vivahde on mukana, mutta ei ole kovin vahva. Pieni pippurisuus ja hapokkuus ovat kuitenkin mukana. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta.

Maku: Hiiltä ja nokea, runsaasti suolaa. Turvesavua, lakritsia, aavistus tervaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ja mustapippuri tuo jytäkkyyttä. Kovin ekspressiivinen tämä ei silti ole, vaan tuoksun tapaan melko sulkeutunut turpeisuutensa taakse. Happamuutta, sitruksisuutta, rusinaa, siirappia. Omena ja päärynäkin löytyvät, mutta savustettuina. Jälkimaku nousee tumman hiilisenä ja erittäin suolaisena, kunnes hunajaiset ja hedelmäiset sävyt pääsevät esille turvesavun takaa. Omenaa, pähkinäisyyttä, tuhkaa, hapokkuutta, mustapippuria. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä raikastaa sävyjä mutta vie nopeasti rungon.

Arvio: Perustason turpeinen Bunna, ei herätä suuria tunteita eikä loista erityisesti millään osa-alueella. Ei tässä kuitenkaan mitään vikaa ole. Menneisyydestä muistan tämän kuitenkin vähän puhtaampana ja terävämpänä, nyt on likaisuutta ja turpeisuutta vaikka muille jakaa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency 47,1%

Bunnahabhain ei ole yleisesti ollut suosikkitislaamoitani, mutta kun puhutaan yli 30-vuotiaista viskeistä, Bunna on aina listoillani aivan kärkipäässä. Jotain tislaamon tuottamassa tisleessä ja sen tynnyrivalinnoissa on sellaista, että pitkä kypsytysaika tekee viskille usein ihmeitä – syntyy parhaimmillaan aivan maagisia pullotteita.

Itse muistan esimerkiksi Silver Sealin Bunnan vuodelta 1972 yhdenlaisena huippukohtana koko oman viskiharrastukseni ajalta.

Kaiken hyväkkään lisäksi nykyvinkkelistä ikivanhat 1960- ja 1970-luvulla tislatut Bunnat eivät maksaneet vielä muutamia vuosia sitten mitenkään kohtuuttomasti. Reilulla satasella sai tuosta kategoriasta Euroopasta jo hyviä viskejä, kahdella sadalla jopa aivan huippuja. Ja puhutaan siis iältään noin 30-vuotiaista single caskeista tai hyvin pienen erän pullotteista.

Ne ajat ovat toki kaukana takana, mutta moniin muihin Islay-viskeihin verrattuna Bunnahabhain on etenkin indiepuolella edelleen kohtuullisesti hinnoiteltua. Siellä puolella Bunnan ikäviskeihin on edelleen mahdollista päästä käsiksi, ja niitä näkee muidenkin hyllyissä.

Usein parhaissa vanhoissa Bunnissa on ollut käytössä erittäin laadukas refill butt. Tällä kertaa maistoon pääsi The Whisky Agencyn pullotussarjoista The Perfect Dramin 34-vuotias Bunnahabhain, jossa lukee näkyvästi etiketissä, että kypsytys on tapahtunut refill buttissa. Pullomäärä on varsin iso ja voltit maltilliset, joten sitä tynnyriä on saatettu rakentaa matkan varrella eri alkuperää olevilla samanikäisillä viskeillä. Lähtökohdat ovat kuitenkin lupaavat.

Etiketissä myös lukee, että kyseessä on mestarimaistelija F. Thomasin valitsema tynnyri. Enää pitäisi tietää, kuka hän on. Tai ehkä sillä ei ole niin väliä, maistellaan nyt tämä viski ensin.

Bunnahabhain 34 yo 1980/2014, The Whisky Agency

(47,1%, The Whisky Agency, The Perfect Dram, 1980–2014, Refill Butt, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja aromaattinen tuoksu. Mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, suklaata, kiteistä hunajaa, metisyyttä. Kukkaisuutta ja ruohoisuutta löytyy myös. On kyllä upea tuoksu. Kuivattuja hedelmiä, kovia toffeekarkkeja, aprikoosia, yrttisyyttä. Tietty mineraalisuus kruunaa kaiken. Vesilisä tuo kirsikan esiin taustalta.

Maku: Öljyinen ja kaunis. Aprikoosin ja suklaan makeus yhdistyy kuivattuihin hedelmiin ja vahamaiseen tammisuuteen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat upeasti läsnä, samoin kiteinen hunajaisuus ja toffeefudge. Suutuntuma on herkkä ja öljyinen, hienosti tasapainoissa. Heinäisyys, metisyys ja akaasiahunaja kantavat. Tammi on hiukan isompi kuin tuoksussa, tuo mausteita ja ryhtiä. Jälkimaku nostattaa edelleen suklaisuuden etulinjaan, mineraalisuus ja kuivat hedelmät eivät jätä rauhaan. Vadelmahilloa, hiukan kirsikkaa, beef jerkyä, pähkinäisyyttä, inkivääriä, suolaisuutta. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä korostaa pientä happamuutta ja keltaisen luumun sävyjä.

Arvio: Hieno viski kerta kaikkiaan. Tuoksu on jumalainen ja maussakin kaikki kohdallaan. Tällaisten viskien ääressä aina muistaa elämän katoavaisuuden ja sen, että jonain päivänä tällaiset viskit ovat enää kauniita muistoja. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 89/100.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish 46,3%

Tobermory on julkaissut turpeisten Ledaig-viskiensä joukossa satunnaisesti myös vintage-julkaisuja. Nyt maistelussa vuosikertaa 1996 Oloroso-viimeistelyllä. Laskennallisesti tällä on ikää noin 19 vuotta, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Ledaig 1996/2015 Oloroso Finish

(46,3%, OB, 1996–2015, Spanish Sherry Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja palanut. Autonrenkaita ja hapanta tummaa suklaata. Ylikypsiä luumuja, käristettyä pekonia, chorizomakkaraa, grillattua paprikaa. Savu on melkoisen ummehtunutta ja makeaa, mutta tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Vesilisä keventää härskiyttä ja tekee tästä kuivemman oloisen.

Maku: Oivallinen. Savuinen, pehmeä, hedelmäinen ja suklainen. Hyvä balanssi, kermainen suutuntuma. Chorizo ja grillattu paprika ovat edelleen vahvasti mukana, ylikypsää luumua ja kirsikkaa nousee pintaan paljon. Hiukan härski yleisvaikutelma, nokea ja rasvaisuutta todella riittää. Vähän jotain juustoakin tulee esiin, samoin kinuskia ja karamellipossua. Jälkimaku on hiilisen savuinen, suklainen ja nopeasti varsin kevyeksi kääntyvä. Luumua, viikunaa, yrttejä, turvetta. Suolaisuutta ja vähän merellistä otetta lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia ja vähän metallisuutta mukaan.

Arvio: Todella häiriintynyt tuoksu, mutta maku on hienosti kohdallaan. Jälkimaku jää hiukan vaisuksi, tammisuus tästä vähän puuttuu. Mutta kokonaisuus on vetoava ja vähintäänkin omalaatuinen. 86/100

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin neljännesvuosisadan kypsynyt Bunnahabhain. Jotenkin tuntuu, että hyvä Bunna vaatii aina varsin pitkän tynnyröintiajan, jotta sen todellinen luonne tulee esiin.

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland

(50,4%, Single Malts of Scotland, 1998–3/2014, Cask No. 4344, Hogshead, 193 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja ruohoinen, varsin hedelmäinen ja rasvainen. Käsirasvaa, aloe veraa. Tammi tuntuu vielä varsin aktiivisena. Kookosmaitoa, vaniljakastiketta, omenahilloa, päärynähilloketta, briossia ja muuta kampaviinerimäistä leivonnaista. Varsin mukava, mutta ei tunnu vielä oikein Bunnalta. Vesilisä tuo käsirasvaa vielä selvemmin pintaan ja sekoittaa pakkaa.

Maku: Jos tuoksu ei tunnu selvästi Bunnalta, maku palauttaa uskon heti. Erittäin tyylikäs, kiteisen sokerinen ja kuivan tamminen ote saapuu välittömästi. Hienoa metisyyttä, apilaa, mineraalisuutta, vähitellen voimistuvaa suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja upeasti balanssissa. Omenaisuutta, kevyen karvasta sitruksisuutta, merellistä otetta, aavistus mehiläisvahaa, toffeefudgea. Hiukan hapan yleisilme kuitenkin, kaikesta huolimatta. Jälkimaku liikkuu edelleen kuivan tammisella ja metisellä puolella, mutta joukkoon nousee hiukan hapokasta maltaisuutta myös. Ruohoisuutta, vaniljaa, akaasiahunajaa, omenahilloa, leivosmaisuutta. Pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo joukkoon rasvaa ja lisää yleistä sekavuutta varsin herkästi.

Arvio: Oikein herkullinen Bunna. Vain hiukan hahmoton tuoksu ja maun pieni happamuus jäävät kaihertamaan, koska hyvin lähellä ollaan jo mestaruussarjaa. 89/100

Bunnahabhain 35 yo 1976/2011, Liquid Sun 46,4%

Maistelussa vanhaa Bunnahabhainia ex-bourbonista. Vielä muutama vuosi sitten tällaista indie-Bunnaa pyöri hirveät määrät eri puolilla ja joskus jopa todella huokeaan hintaan. Tänä päivänä näitä saa metsästää jo ihan tosissaan.

Bunnahabhain 35 yo 1976/2011, Liquid Sun

(46,4%, Liquid Sun, 1976–2011, Ex-Bourbon Wood, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, kuivan tamminen ja kaikin puolin iäkkään oloinen. Metisyyttä, murokeksejä, mineraalisuutta, tölkkiananasta, kevyttä ruohoisuutta. Kuivaa heinää. Tammi tuntuu itse asiassa jopa erittäin kuivalta. Aprikoosia, apilankukkaa, hiukan suolaisuutta. Vesilisä avaa makean metisiä sävyjä vielä lisää.

Maku: Kuivan tamminen, ruohoinen ja varsin suolainen. Tammi taittuu alusta asti aavistuksen puisevaan suuntaan. Vihreää omenaa, kirpeää mausteisuutta, hapokkuutta, paahteisuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Aprikoosia, sitruksisuutta, murokeksejä, heinää, happamuutta. Ei täysin aukea, balanssi on melko hankala. Jälkimaku alkaa erittäin suolaisena, tumman yrttisenä ja kaikkineen varsin happamana. Jägermeisteria, ruohoisuutta, palanutta puuta, mustaa teetä ja kitkeryyttä. Varsin kapea-alainen mutta pitkä finaali kuivuu totaalisesti. Vesilisä hiukan keventää kovinta paahdetta ja kitkeryyttä.

Arvio: Ei ihan parhaita viskejä lajissaan. Kauniin hunajainen tuoksu ei ole oikein samalla kartalla paahteisen makumaailman ja synkän jälkimaun kanssa. 86/100