Kuukausi: kesäkuu 2015

Glenfarclas 1986/2012 Family Casks Release IX, 58,4%

Glenfarclasin Family Casks -julkaisujen suosio on kasvanut tasaisesti. Nyt maistelussa refill-sherryssä kypsynyt yksilö vuodelta 1986.

Glenfarclas 1986/2012 Family Casks Release IX

(58,4%, OB, 1986–21.2.2012, Refill Sherry Butt, Cask No. 4336, 574 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja suklainen, hienon monitasoinen sherrytuoksu. Yrttisyyttä, kanelia, piparkakkua, luumuhilloa, viikunaa. Tammisuudessa on hienostuneen antiikkinen, nahkainen ja kuiva luonne. Pieni ummehtuneisuus tästä löytyy myös, aavistus rikkiä ja metallisuutta. Vesilisä korostaa rikkiä entisestään.

Maku: Nahkainen, tallinen ja erittäin voimakkaasti kuivuva. Sahapuru pölähtää melkein välittömästi, tanniinit liimaavat kielen kitalakeen. Maanläheisyyttä, heinää, rusinaa, viikunaa. Tammi ohjautuu yli, suutuntuma on mahdottoman kireä. Tummaa suklaata, kanelia, piparkakkutaikinaa, ummehtunutta nahkaisuutta, melko runsaasti rikkiä. Tasapaino on jossain määrin hukassa. Jälkimaku nostaa tumman suklaisen, rusinaisen ja sherryisen puolen hiukan paremmin esiin. Piparkakkua, viikunaa, rikkiä, karvautta, saksanpähkinää, vahvaa tammisuutta. Melko pitkä ja kovasti kuivattava. Vesilisä tuo sentään kermaisuutta ja auttaa kuivumisen oireisiin.

Arvio: Hyvistä lähtökohdista huolimatta tämä ei säväytä, koska rikkisyys ja tammi lyövät täysin yli. Suutuntuma kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).

Springbank 2001 Batch No. 1, 55,3%

Springbank julkaisi vuonna 2009 tämän kahdeksanvuotiaan ihmeviskin, jota on paljon kehuttu. Ilmeisesti kyseessä on tislaamon oma Quarter Cask -kokeilu, siksi kahdeksan vuoden kypsytysaika on ollut riittävä.

Springbank 2001 Batch No. 1

(55,3%, OB, 2001–2009, Batch No. 1, Sherry & Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, lihaisa ja yllättävän mineraalinen. Vahva suolaisuus ja sitruksinen kirpeys korostuvat tuoksussa. Palvikinkkua ja paistinrasvaa riittää, suolaista voita ja karamellisoituneita pannuvihanneksia. Yllättävän pirteä hedelmäisyys kaikesta rasvasta huolimatta, omena ja mango tuovat mukavasti raikkautta. Toffee ja tikkunekkumainen karamellisuus tuntuvat selvästi. Vesilisä nostaa esiin ruohoisuutta ja vaniljaa.

Maku: Paksu suutuntuma, silkkaa rasvaa ja toffeeta. Pehmeä, kasslerimainen lihaisuus maistuu, samoin suolaisuus ja sitruksinen mineraalisuus. Tuore tammi tuntuu voimakkaana, pippurisena ja tiukkana. Kirpeä limetti ja vihreä omena tuntuvat ryhdikkäinä, hapokkuutta riittää. Tiettyä kumisaapasta ja bensaisuutta löytyy myös, tasapaino ei ole ihan täydellinen. Jälkimaussa bensainen pistävyys korostuu. Mineraalisuus korostuu, samoin pippuri ja tammisuus, omena ja limetti. Ei kovin pitkä finaali. Vesilisä tuntuu yllättävästi suolan lisäyksenä.

Arvio: Pidin tämän tuoksusta paljon enemmän kuin mausta. Melko raaka kaveri vielä, vaikka peruselementit ovat toki erittäin toimivia. Kovin hienostunut viski ei tosiaan ole kyseessä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2014, 54,4%

Kun tämän kauden Baby Lagavulin -julkaisua vielä odotellaan, täytyi tarttua viimevuotiseen. Tästä aina suunnilleen tietää, mitä tulossa on. Olen pitänyt näistä aina valtavan paljon.

Lagavulin 12 yo Special Release 2014

(54,4%, OB, 2014, 14th Release, 31428 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas mutta varsin kuiva turpeensavu, piparjuurta ja sinappisuutta. Hunajainen makeus ja merellinen suolaisuus samassa tuoksussa. Paahtopaistia, uunijuureksia, hiukan tuhkaisuutta ja hiilisyyttä. Karamellisoitunutta makeutta, vaniljaa, tuoretta tammisuutta. Hiukan kuivempi kuin edelliset editiot? Upea kokonaisuus kaikkineen. Vesilisä tuo sitruksista makeutta ja pehmeyttä.

Maku: Täyteläinen ja öljyinen, erittäin savuinen ja runsas. Bourbonkypsytys toimii puhtaasti ja tyylikkäästi, maussa on leveyttä ja syvyyttä. Kiteistä suolaisuutta ja jodia, antiseptisia aineita, tuhkaa ja hiiltä. Kuivalihaa. Hunajaista ja hiukan hedelmäistäkin makeutta. Tammi maistuu tuoreena ja siitä huolimatta tasapainoisena ja hienona. Suutuntuma on muhkean täyteläinen, ja vielä tässä iässä – on tämä mahtava viski. Jälkimaku on komean savuinen, makean turpeinen ja erittäin suolainen. Piparjuuritahnaa, sinappia, balsamicoa, soijaa, lakritsia. Sitruksista hedelmäisyyttä ja valkopippurista tammisuutta. Pitkä ja jykevä finaali. Vesilisä tuo metistä makeutta ja ruohoisuutta esiin.

Arvio: Loistava, loistava viski – etenkin tässä iässä. Aavistuksen kuivempi kuin pari aiempaa, mikä on oikeastaan vain hyvästä. Ikisuosikkini pelittää vuodesta toiseen, pakko nostaa hattua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 88/100.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line 52,9%

Aberlour-julkaisu saksalaisen Jack Wiebersin Old Train Line -sarjasta on kerännyt kehuja. Kiinnostavaa kohdata jälleen ex-bourbonissa kypsynyt Aberlour.

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line

(52,9%, Jack Wiebers, Old Train Line, 5/1988–8/2014, Cask No. 05291, Bourbon Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella runsas, mausteinen ja vaniljainen. Voimakas omenaisuus, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mehiläisvahaa. Upea tammisuus, tavallaan melkein päällekäyvä mutta hyvässä mielessä. Lakritsia, anista, apilankukkaa, metisyyttä. Hienon öljyinen ja aromikas. Vesilisä tuo ananasta ja hunajamelonia esiin.

Maku: Öljyinen ja varsin tiukka, tammi on jo todella rajoilla. Mausteisuus menee valkopippuriin ja inkivääriin asti. Vihreää omenaa, vaniljaa, vahamaisuutta. Suutuntuma on napakka. Kireä bourbonsävy, tölkkiananasta ja terävää puuta. Jälkimaussa ruohoisuus ja kukkaisuus nousevat jälleen, samoin hento lakritsi. Inkivääriä, pippuria, vaniljaista tammisuutta. Öljyisyys ja aromien kirjo ovat kiitettävällä tasolla. Erittäin mausteinen finaali on myös varsin pitkä. Vesilisällä tasapaino paranee ja hedelmäisyys nousee.

Arvio: Tuoksultaan likimain loistava mutta makunsa puolesta hiukan liian tamminen ja ärjy. 86/100

Stuart Delves, Jamie Jauncey & Damian Mullan (ed.): 26 Malts – Some Joy Ride

Jos saisit tehdä viskipullolle etiketin mutta et saisi mainita siinä tislaamon nimeä, millaisen tekisit? Tällaisen haasteen The Scotch Malt Whisky Society heitti 2000-luvun alussa 26 graafikolle ja 26 ammattikirjoittajalle, jotka valittiin tekemään etiketit 26 viskipulloon. Society julkaisi nuo pullot ja projektista kertovan kirjan vuonna 2005.

Stuart Delvesin, Jamie Jaunceyn ja Damian Mullanin toimittama 26 Malts – Some Joy Ride (Cyan Books, 2005) on todella erilainen viskikirja. Se tulee tavallaan tyhjästä. Kirjoittajat eivät Charles MacLeania lukuun ottamatta sano suomalaiselle lukijalle yhtään mitään, eikä graafikoissakaan ole yhtään tuttua nimeä. Delves_et_al_26_Malts_002Tosin hauskana yllätyksenä tekijäjoukosta nousee esiin suomalainen Nina Grönblom, jonka yhdessä Jules Hornen kanssa tekemä etiketti 41.33-pullotteeseen on mielestäni sarjan parhaita esityksiä.

Jossain määrin ärsyttävää on, ettei kirjassa ole kerrottu, minkä tislaamon tuotteista on ollut kyse – vain muutamassa tekstissä vilahtaa tislaamon nimi. Toisaalta se on SMWS:n hengen mukaista, toisaalta… vähän turhaa. Kun koodeja ei kuitenkaan muista ulkoa, koko ajan pitää käydä vilkaisemassa, mistähän viskistä tässäkin jutussa puhutaan lääkemäisenä tai vahamaisena. Sarjaan valitut viskit olivat siis nämä:

64.8 (Mannochmore 12 yo 57,2%)
29.44 (Laphroaig 13 yo 1991/2005, 58,4%)
2.62 (Glenlivet 16 yo 57,8%)
3.109 (Bowmore 12 yo 1992/2005, 60,7%)
44.29 (Craigellachie 11 yo 1993/2005, 59,7%)
4.104 (Highland Park 16 yo 1988/2005, 54,6%)
64.9 (Mannochmore 12 yo 56%)
3.105 (Bowmore 12 yo 54,8%)
3.108 (Bowmore 12 yo 1992/2005, 59,6%)
41.34 (Dailuaine 14 yo 59,8%)
122.10 (Loch Lomond/Croftengea 12 yo 60,5%)
41.33 (Dailuaine 14 yo 1990/2005, 60,4%)
37.26 (Cragganmore 18 yo 59,9%)Delves_et_al_26_Malts_005
55.15 (Royal Brackla 11 yo 58,4%)
77.10 (Glen Ord 17 yo 57,6%)
24.86 (The Macallan 20 yo 55,2%)
3.110 (Bowmore 12 yo 1993/2005, 63,6%)
2.63 (The Glenlivet 16 yo 1988, 59,8%)
53.92 (Caol Ila 25 yo 59,1%)
66.19 (Ardmore 20 yo 1985/2005, 54,1%)
77.11 (Glen Ord 17 yo 58,7%)
45.16 (Dallas Dhu 29 yo 1975, 49,2%)
37.27 (Cragganmore 19 yo 59,6%)
27.60 (Springbank 15 yo 1989/2005, 54,9%)
26.40 (Clynelish 12 yo 53,9%)
26.42 (Clynelish 12 yo 58,5%)

Jokainen pullotettiin hiukan poikkeavasti 50 cl:n koossa. Lisäksi erät olivat sen verran pieniä (155–445 pulloa), ettei noita lestejä ole juuri viime vuosina enää missään näkynyt. Esimerkiksi Whiskybasen tietokannassa on kuva ainoastaan viidestä 26 Malts -sarjan etiketistä (55.15:stä eli Royal Bracklasta, 24.86:sta eli The Macallanista, 27.60:sta eli Springbankista ja kummastakin Clynelishista, 26.40:stä ja 26.42:sta).

Viskivalinnat kuvaavat 26 Malts -hankkeen henkeä, josta huokuu tietty randomness, sattumanvaraisuus. On otettu, mitä on sattunut tulemaan. On kutsuttu kirjoittajia ja graafikoita ilmoittautumaan, on pistetty toisilleen tuntemattomat ihmiset pareiksi ja kaikille eteen jotain viskiä, mistä ei ole mitään tietoa. Ideassa on jotain viehättävää, mutta se on toisaalta tämän kirjan heikkous: kaiken näennäisen innostuksen välistä paistaa yhdentekevyys.

Delves_et_al_26_Malts_003Kirjan tekstit ovat suoraan sanottuna tylsiä. Kenelläkään ei ole näistä viskeistä oikein mitään sellaista sanottavaa, mikä ei kääntyisi joko a) oman erinomaisuuden ylistämiseksi tai b) saavutetun lopputuloksen apologiaksi. Yleensä tarinan kaava on vielä täysin samanlainen, väkisin väännetty kronologinen sepustus. On saatu hassu samplepullo, jolle on vähän naureskeltu. On käyty SMWS:n linnoituksessa saamassa maisteluoppia Annabel Meiklelta. On ideoitu vimmatusti, on väännetty ensimmäiset ideat paperille, on napattu jokin niistä ideoista, on hierottu etiketti valmiiksi. Ja sitten on ollut pakko kirjoittaa tämä selostus etiketin synnystä, kiviäkin kiinnostaa, hoh-hoi.

Rehellisesti sanottuna en pidä edes sarjan etikettejä keskimäärin kovinkaan vaikuttavina graafisina esityksinä. Vain muutamassa oivallus tuntuu sellaiselta, ettei se ole ollut parivaljakon puoliväkinäisessä ensitapaamisessa syntynyt ensimmäinen ja ilmeisin idea. Vaikka säkkipillit ja nummimaisemat puuttuvat, viskilasin ympärille on lähdetty todella monessa tapauksessa rakentamaan jotain ihan käsittämätöntä himmeliä. Graafikko olisi todennäköisesti halunnut heittää kirjoittajan kiusalliset runorimssut pois sotkemasta perusideaa, mutta projektin hengen mukaisesti ne säkeet on ollut sinne pakko työntää. Lopputulos on liian monessa tapauksessa kompromisseja ja kömpelyyttä, joka ei voi mitenkään kunnioittaa kyseiseen pulloon laitettua viskiä tai sen maistajan tyylitajua.

Delves_et_al_26_Malts_004Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Jos tällainen viskipullojen etiketteihin liittyvä semipinnallinen esitys vetää puoleensa, 26 Malts on ihan mukavaa selailtavaa. Ja varmasti se toimii jonkinlaisena lähihistoriallisena dokumentaationa siitä, miten vaikeaa on löytää jotain aidosti uutta graafista tai tekstillistä ideaa viskipullon etikettiin, kun siitä on ensin poistettu brändi ja tarina. Tämän jälkeen muistaa jälleen kunnioittaa ikonisia logoja ja sitä työtä, jota viskien tarinateollisuudessa on sitkeästi vuosikymmenien ajan tehty. Ihmisiä kunnioittavalle markkinoinnille on maailmassa aina paikkansa. Se ei perustu temppuihin eikä kikkoihin.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #13, 52,6%

The Whisky Fairia varten on pullotettu klassinen Glendronach ex-olorosotynnyristä. Ei voi olla ihan huonoa. Nämä vuosikerran 1993 tynnyrit ovat olleet keskimäärin aivan päällikkötavaraa.

Glendronach 20 yo 1993/2013

(52,6%, OB for The Whisky Fair, 15.1.1993–9/2013, Cask 13, Oloroso Sherry Butt, 688 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen, suklainen, luumuhilloinen ja iso. Piimäkakkumainen happamuus kohtaa hienosti lakritsikastikemaisen makeuden. Huomattavan lihaisa, ihan kunnolla pihvilihaa. Runsaasti tallia ja farmimaisia sävyjä. Ruokosokeria, rusinoita, karamellisoitua omenaa. Pähkinää. Vesilisällä saa pintaan tiettyä kermaisuutta.

Maku: Täyteläinen ja suuri, silti tasapainoisen ja nyansoidun tuntuinen. Tummaa suklaata, taatelia, kahvia. Herkullinen, mausteinen tammisuus, kanelia ja piparkakkuisia sävyjä. Kiteistä sokerisuutta, karamellisoituja sitrushedelmiä, kermatoffeeta. Vahva lihaisuus, joka maussa tuntuu kuivempana ja tummempana kuin tuoksussa. Pähkinäisyys on voimakasta, samoin kahvinen paahteisuus. Jälkimaku alkaa komealla suklaisuudella, jota taateli tukee. Rusinaisuus, kuivatut luumut, ylikypsät sekahedelmät ja pekoni tukevat. Rancio-fiilis on vahva. Tammi on paahteista ja kuivuu hienosti. Finaali on yhtä pitkää herkuttelua. Vesilisä tuo pehmeää maitosuklaata esiin.

Arvio: Erittäin maukas, monitasoinen ja varsin helposti lähestyttävä Glendronach, jonka taatelit ja lihaisuus jäävät heti mieleen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore Cask Strength Screen Printed Label 56%

Bowmoren Cask Strength tuli tislaamon perusvalikoimaan Screen Printed Label -aikakaudella. Julkaisu oli silloin jotain hiukan muuta kuin nykypäivänä, koska laventeli.

Bowmore Cask Strength Screen Printed Label

(56%, OB, +/- 2000, 70 cl)

Tuoksu: Laventelia, piparminttua, salmiakkia ja pehmeää savuisuutta. Klassista FWP-aikakauden Bowmore-henkeä, toimii kuin tauti. Voimakas herukkaisuus, sitruksisuutta ja suolaisuutta. Viinikumikarkkeja, tammisuutta, hedelmäteetä, hiukan tervaa. Nam. Vesilisä korostaa trooppisia hedelmiä.

Maku: Voimakas ja makea. Laventeli ja piparminttu ovat vahvasti esillä, samoin salmiakki ja suola. Savuisuus maistuu hiukan sekavana ja melko tervaisena. Limettiä, mangoa ja persikkaa löytyy. Suutuntuma on pehmeä ja runko keskitäyteläinen. Tammi maistuu hiukan paahteisena ja miedon mausteisena. Jälkimaussa laventeli ja salmiakki korostuvat edelleen, paahteisuus ja pippurisuus tulevat kunnolla mukaan kuvaan. Hedelmäteetä, turpeisuutta, lakritsia, tervaa, ripaus suolaa. Varsin pitkä ja kokonaisuutena karkkisen makea finaali. On tämä hyvää. Vesilisä tuo kirpeää hedelmäisyyttä selvemmin esiin, samoin nuorta tammea.

Arvio: Makean laventelinen ja salmiakkinen savuherkku. Ei silti mikään pommi, vaan monitasoinen kokonaisuus. Edellyttää tietysti, että pitää tämän aikakauden Bowmoresta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 66/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 6). Smoke On The Water, ”Makea ja maukas, todella herkullinen Bowmore”.

Tomatin Cù Bòcan 46%

Tästä julkaisusta Tomatinin kevyesti turpeiset Cù Bòcanit lähtivät. Omat kokemukseni sarjasta ovat olleet ristiriitaiset näiden uusien julkaisujen myötä, mutta kiinnostavaa silti päästä maistamaan, millainen sen perustuote alkujaan oli.

Pakkauksen perusteella ainakin tämä avaruuskoirahomma on silkkaa dadaa, mutta ei siitä sen enempää. Joku markkinointiheebo on sen kännispäissään keksinyt, ei anneta sen häiritä itse tuotetta. (”A distillery worker, out walking late, was once relentlessly pursued by an imposing black beast…” Pffft!)

Tomatin Cù Bòcan

(46%, OB, NAS, 2013, Virgin Oak, Bourbon & Sherry Casks, Peated at 15ppm, 13000 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voitaikinaa ja turvetta, erikoinen yhdistelmä. Todella rasvainen. Maltaisuus tuntuu puuromaisena ja hiukan ummehtuneena. Pehmeää sitruksisuutta, aprikoosisosetta, puolukkahilloa. Savu on kosteaa lehtisavua, hyvin vaimeaa. Kokonaisuus ei vakuuta. Vesilisällä nousee makeaa toffeeta.

Maku: Rasvaisen taikinamaisuuden ja pistävän savun jälkeen tämä tuntuu jopa kuivalta. Sitruksisuus on napakkaa, mausteisuus potkii hyvin ja tammi maistuu terävänä. Maltaisuudessa on edelleen puuromaisen lenseä sävy, mutta se jää taustalle. Suutuntuma on melko kuiva, body keskitäyteläinen. Omenaa, mangoa, aprikoosia, makeaa yrttisyyttä. Savu on yllättävän terävää ja tuhkaista, joskaan ei ollenkaan suurimuotoista. Jälkimaku alkaa ohuen sherryisellä ja toffeemaisella makeudella, kunnes turpeisuus alkaa nousta. Tammea, mausteita, suolaisuutta, karkkisuutta, hiukan sekavaa kaikkineen. Melko lyhyt ja yksinkertainen finaali. Vesilisä tuo kosolti kermaisuutta.

Yhteenveto: Sekava ja varsin epätasapainoinen esitys, jossa on sentään pienet hyvätkin hetkensä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).