Rare Malts

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts 63,8%

Maistelussa pitkästä aikaa Rare Maltsia. Tällä kertaa lasiin pääsi viittä vaille legendaarisen aseman saanut viski St Magdalenen sittemmin lopetetusta tislaamosta. Odotukset ovat luonnollisesti aivan tapissa.

St Magdalene 19 yo 1979/1998 Rare Malts

(63,8%, OB, Rare Malts Selection, 1979–10/1998, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja alkuun hyvin sulkeutunut. Omenaisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä, hiukan raakaa päärynää. Heinäisyyttä, mineraalisuutta, tammen mausteisuutta ja purevuutta. Maltaisuutta ja hunajaa, aromaattisuutta, anista. Tomusokeria, paahteisuutta, pölyistä ullakkoa. Aukeaa vähitellen upeasti lasissa. Vesilisä avaa pähkinää, etenkin mantelia, ja pientä savua.

Maku: Erittäin intensiivinen. Tammi tuo kaikki mausteet ja ulottuvuudet heti voimalla kehiin. Mehiläisvahaa, hunajaa, päärynää, hedelmäsiirappia, mineraalisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja voimakas. Sitruksisuutta, mangoa, persikkaa, paahteisuutta, pientä savuakin jopa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä ja vaniljaisena, kunnes tammi alkaa napata vähitellen kiinni. Pippuria, mineraalisuutta, hapokkuutta, maltaisuutta ja heinää nousee esiin, kunnes makeus tekee vähitellen taas paluun. Hunajaa, mandariinia, anista, paahteista karamellisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta, hedelmäisyyttä ja sävyjä huimasti lisää. Voltit ovat lähtökohtaisesti sen verran kovat, että vedellä tekee mieli pelata selvästi keskimääräistä enemmän, kun tämä sen vielä niin hienosti palkitsee.

Arvio: Harvoin on tullut pyöritettyä viskiä ihan näin pitkään lasissa, ennen kuin siitä sai kunnon käsityksen. Matka aluksi hyvin sulkeutuneesta tuoksusta erittäin voimakkaan maun kautta jälkimaun nyanssien erittelyyn on todella palkitseva. Kyseessä on komea viski, joka todella haastaa maistajansa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 17).

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts 62,2%

Keppana Kellarissa oli hyllyssä muutamia Rare Malts -sarjan viskejä. Itseltäni oli niistä kolme entuudestaan maistamatta: Benromach, Dufftown ja Mortlach. Kun yhden sai valita, valintani osui niistä viimeiseen (vaikka kaksi muuta olisivat olleet kenties hiukan harvinaisempia).

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(62,2%, OB, Rare Malts Selection, 1978–5/1998, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lihaisa, hedelmäinen ja mausteinen. Maukas tammisuus, hunajaa ja tervaista lakrisisuutta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Tumman paahteinen ja uloitteikas. Nam. Maltaisuutta, muromaisuutta, paahtoleipää. Yrttisyyttä riittää. Öljyinen ja painava vaikutelma. Vesilisällä löytyy savumakkaraa, pientä turpeisuutta.

Maku: Täyteläinen ja runsas, hedelmäinen ja öljyinen. Valtavan suuri viski. Tammista mausteisuutta, tervaa, lihaisuutta. Mineraalisuus on pinnassa. Tätä voisi melkein vain pureskella. Tammi on varsin purevaa ja mausteista, maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on yrttinen ja suolainen, tamminen ja kihelmöivä. Mineraalisuutta, kuivalihaa, turvesavua. Vaniljaisuutta, hunajaa. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Hieno, hieno Mortlach. Suurta herkkua. Ylitti odotukset isosti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts 60,9%

Port Elleniltä julkaistiin kaksi Rare Malts -pullotetta, 20-vuotias ja 22-vuotias. Nyt maistelussa tuo 20-vuotias yksilö, jossa on tiettävästi hiukan enemmän bourbonkypsytyksen tuntua kuin 22-vuotiaassa. Arvostettuja viskejä kumpikin.

Port Ellen 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(60,9%, OB, 1978–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Huikea heti kättelyssä. Suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja savuinen kokonaisuus. Upea sitruksisuus, joka toimii hiukan siirappisen makeuden kanssa komeasti yhteen. Omenaa, ruohoisuutta, toffeeta. Sammunutta nuotiota, hiiltä ja tuhkaa. Pehmeä turvesavu. Tammi tuoksuu melko makeana ja tyylikkäänä. Merellisyyttä, kosteaa laituria ja märkiä köysiä, mineraalisuutta. Vesilisällä tulee sitruunalakritsi paremmin esiin.

Maku: Loistava pehmeys ja silti valtava voima – on tämä uskomaton viski. Mineraalinen, tamminen ja herkän sitruksinen. Savua ja salmiakkia riittää. Ruohoisuutta, merivettä, suolaa, jodia. Märkää kalliota ja merilevää. Omenaista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, tammi upeassa balanssissa. Jälkimaku alkaa varsin paahteisena ja tyylikkään tammisena. Suolaisuus ja sitrus korostuvat. Salmiakkia, tervaa, makeaa tuhkaisuutta, maanläheisyyttä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Huikea! Vesilisä tuo lisää hedelmäisyyttä ja karkkisia sävyjä.

Arvio: Loistelias viski, aivan omaa luokkaansa. Sanat loppuvat jossain määrin kesken. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Michael Jackson), 90/100 (Jim Murray).

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts 59,4%

Ainoa Rare Maltsiin pullotettu Convalmore on ollut erityisen pidetty yksilö. Jos se on vähänkään tämän Special Releases -sarjan julkaisun tasoa, laatu saattaa olla erittäin korkea. Maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts

(59,4%, OB, 1978–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, ananasta, tammea, omenaa. Uhkuu voimakasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mehiläisvahaa, hunajaa, ananastölkin mehulientä. Hiukan savua taustalla, jopa ripaus kuivaa lihaisuutta ja lääkemäisyyttä. Apilaa, ruohoisuutta. Runsas, upea tuoksu. Vesilisällä saa esiin kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Vahamainen ja voimakas. Todella runsas omenaisuus ja mausteinen tammisuus dominoivat palettia. Kokonaisuus on silti hyvin balanssissa, erittäin runsas ja tyylikäs. Vaniljaa, hunajaa, kukkaisuutta, sitrusta, tölkkiananasta, oliiviöljyä, hiukan ruohoisuuttakin. Edelleen se pieni savu. Jälkimaku alkaa paahteisen tammisena mutta makeutuu vähitellen. Akaasiahunajaa, apilaa, hedelmäteetä, eucalyptusta, anista. Finaali on pitkä ja runsas, eikä kuivu yhtään liikaa. Herkkua. Vesilisällä sitruksisuus ja anis nousevat selvästi.

Arvio: Vahamainen, kireässä savuisuudessaan todella maukas Convalmore. Hieno on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 85/100 (Dave Broom). Whiskynotes 89/100.

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts 54,9%

Linkwoodilta julkaistiin vuosina 1995–2005 yhteensä viisi pullotetta Rare Malts -sarjassa. Tämä on niistä viimeinen ja kypsytysiältään vanhin.

Olisiko tässä nyt se Linkwood, joka tekee lopullisen vaikutuksen? Hyviä ne ovat olleet käytännössä lähes kaikki, mutta mitään veret seisauttavaa yksilöä en ole vielä kohdannut.

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts

(54,9%, OB, 1974–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Metinen makeus ja mausteisen napakka tammisuus nousevat hienosti heti esiin. Makeaa punaista omenaa ja hunajaisuutta. Kanelinen, korvapuustimainen ulottuvuus. Apilankukkaa, herukkaisuutta, mietoa sitruksisuutta. Taustalla tummaa suklaata ja piparkakun maustelientä. Hienosti ikääntynyt tuoksu, antiikkinen ja aromikkaan öljyinen. Vesilisä korostaa herukkaisuutta ja tuo hienosti laventelia mukaan.

Maku: Tammi ja sen mausteisuus ovat alkuun yllättävän kovia. Kestää hetken, ennen kuin omenainen ja hunajainen puoli tulee kunnolla esiin. Öljyinen ja napakan pippurinen suutuntuma, kihelmöivä ja jopa chilinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Korvapuustin maut ovat läsnä, kaneli etenkin. Jälkimaku on kuivan tamminen, metinen ja minttuinen. Paahteisuutta, hedelmäteetä, herukkaa, pippuria ja tummaa yrttisyyttä. Tumma suklaakin häivähtää lopussa. Finaali on pitkä ja varsin kuiva. Vesilisällä laventeli herää.

Arvio: Hiukan liikaa tammea, mutta muuten valioyksilö, tyylikkäästi ikääntynyt. Vesilisä tekee tälle hyvää, laventeli ja herukkaisuus alkavat löytyä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8). Whisky Magazine 70/100 (Arthur Motley), 75/100 (Dave Broom).

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts 58,1%

VYSin Brora-tastingin viimeisenä yksilönä oli vuonna 1982 tislattu 20-vuotias Rare Malts. Se edustaa myöhäiskauden vähemmän turpeista tyyliä. Voltteja on kuitenkin niin runsaasti, ettei se setin viimeisenä jää ainakaan sen takia jalkoihin.

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts

(58,1%, OB, 1982–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Makean vaniljainen ja tumman salmiakkinen, heti mielenkiintoinen. Kosteaa, pehmeää turpeisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Hedelmäsalaattia, omenaa. Suolaisuus ja merellisyys tulevat hyvin esiin. Uhkuu silkkaa voimaa. Vesilisä vapauttaa ruohoisia ja huonekaluvahamaisia sävyjä.

Maku: Suolainen ja kirpeän hedelmäinen. Tammi tuntuu rapsakkana ja mausteisena, varsin valkopippurisena. Merellisyyttä, mausteisuutta, hiukan ruutiakin. Suolaista voita, vaniljaista makeutta, kauniita bourbonsävyjä. Turpeisuus leijuu taustalla pehmeänä ja jokseenkin kosteana. Jälkimaku on suolainen, tamminen, lakritsinen ja sitruksinen. Vaniljaa, voitaikinaa, murokeksiä, omenaisuutta, mietoa turpeisuutta. Erittäin pitkä ja vaikuttava loppuliuku, voima tulee todella esiin. Vesilisä tuo makuun ruohoisia sävyjä ja lisää tasapainoa, ja kun tällaisissa alkoholiprosenteissa liikutaan, veden lisäämisestä on todella jo hyötyä.

Arvio: Rare Malts -tyylille uskollinen, voimakas ja tyylikkään tamminen viski. Hieno on. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 90/100Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts 56,6%

Glendullanin kontribuutio Rare Maltsiin oli peräti seitsemän julkaisun kokoinen. Tämä 26-vuotias vuodelta 2005 oli niistä viimeinen, ja sen jälkeen myös koko Rare Malts -sarja päättyi.

Klassikoiden äärellä ollaan taas, joten odotusten määrää on turha vähätellä. Kiinnostaahan tämä, vaikka kokemukseni Glendullanista ovat olleet tähän asti varsin vaatimattomat.

Glendullan 26 yo 1978/2005 Rare Malts

(56,6%, OB, 1978–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuiva. Vahamaisuutta, kuivakkaa tammisuutta, ruohoa, valkoviiniä, mineraalisuutta. Akaasiahunajaa, kovia hedelmäkarkkeja, hiukan murokeksiä. Minttua, sitruunamelissaa, tuoretta yrttisyyttä. Hiukan metisyyttä, apilankukkaa. Tiivis ja tyylikäs tuoksu. Vesilisä tuo pintaan päärynää ja vaniljaa.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa, valkoviinimaisuus ja maltaisuus kohtaavat kuivan tammen ja metisen makeuden. Erittäin öljyinen suutuntuma, ryhdikäs ja konsentroitunut maku. Mineraalisuutta ja runsaasti pippuria, taustalla minttua. Paljon paahteista karamellisuutta. Omenaa, aprikoosia, kurkkupastillia. Mielenkiintoinen viski, tiivis ja voimakas. Jälkimaku alkaa yrttisen teemäisenä, tummana ja tammisena. Öljyinen, siirappinen makeus ja kuivan kireä mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Aprikoosia, hiukan päärynää, kovia toffeekarkkeja… Hieno ja varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja anista. Nam.

Arvio: Todella kompleksinen ja kiinnostava viski. Silkkaa laatua. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 82/100 (Michael Jackson), 82/100 (Ian Wisniewski).

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).