Bruichladdich

Bruichladdich 20 yo ’Twenty’ 46%

Lasissa vaihteeksi Bruichladdichin tislaamon uudelleenaukaisun jälkeisiä julkaisuja vuosien takaa. Tämäkin on tullut maistettua pari kertaa aiemminkin, mutta on aina jäänyt nuotteja vaille. Viimeksi taisin hörpätä tätä ajatuksella Timo McAaltosen vetämässä tastingissa juuri äsken kahdeksan vuotta sitten. Clachlan A Choin!

Bruichladdich 20 yo

(46%, OB, 2001, First Edition, American Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, vahamainen ja varsin merellinen. Hunajamelonia, persikkaa, omenaa, kiivihedelmää, minttua. Mantelia, heinäisyyttä, paahtunutta tammea ja melkein savun ailahduskin jostain taustalta. Voita, mokkanahkaa, maltaisuutta ja kukkaisuutta. Tyylikäs kuin mikä. Vesilisä tuo kinuskia ja sokeria pintaan.

Maku: Mehukas, hedelmäinen, maltainen ja sitruksisen raikas. Hyvä yhdistelmä suolaisuutta ja rasvaisuutta, kirpeyttä ja makeutta. Hedelmäkakkumaisuus ja vahamaisuus ovat vahvasti esillä. Metisyyttä, hunajaa, vaniljaa, sokeria. Pähkinäisyyttä, tammea, merellisyyttä, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hunajamelonia, kiiviä. Minttuinen ja eucalyptusmainen raikkaus tulee nautinnollisesti esiin. Jälkimaku on tamminen, maltainen ja varsin mausteinen. Päärynää, omenaa, kiiviä, ruohoisuutta. Yrttisyys pyörii mintun ja eucalyptuksen ympärillä, kunnes inkivääri ja pippurikin tulevat mukaan. Mineraalisuutta ja merellisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumikarkkia ja kinuskista makeutta.

Arvio: Tämä oli selvästi parempi kuin muistin. Nautittavaa laatua alusta loppuun. 88/100

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli ’Wild and Primitive’ 57%

Maistelussa erittäin rouhea Samarolille pullotettu nuori Bruikka. Nimestä ja etiketistä tulee mieleen italialainen Primitivo.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli

(57%, Samaroli, Wild and Primitive, 2002–2013, Cask No. 561, First Fill Bourbon Barrel, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja mineraalinen, erittäin voimakas. Tynnyri tulee isosti läpi vaniljaisena ja tammisena, vahvan mausteisena ja aktiivisena. Kermaa ja voita, painokasta sitruksisuutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, merilevää, jodia, tiikeribalsamia, aavistus märkää turpeisuutta. Vesilisä availee pientä liuotinmaisuutta.

Maku: Yllättävän turpeinen. Suolainen ja mineraalinen ote on tiukka. Sitruksisuutta, öljyä, pippurisuutta. Ruohoinen ja lääkemäinen perusvire, merellisyys pysyy vahvasti esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän voimakas. Tammisuus ja vanilja pysyvät makeina, tietty kermaisuus on mukana koko ajan. Maanläheisiä ja multaisia sävyjä, hiukan hiilisyyttä. Ei todella mikään tavallinen Laddie! Jälkimaku on tamminen, ruohoinen ja vaniljainen. Turvesavu tuo hiilisen ja lääkemäisen vivahteen. Pippuria, jodia, suolaisuutta, hiukan lääkemäisyyttä. Sitruksinen makeus toimii nätisti. Merilevää, mineraalisuutta, mangoa ja ananasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä ja viinirypäleitä.

Arvio: Vaikuttava nuori viski. Avaa ihan uudenlaisen oven Bruichladdichiin pienellä savullaan. Tutkittavaa riittää todella paljon. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series 63,4%

Eilen maistettu nuorin pullote tästä Bruichladdichin Micro-Provenance Seriesistä oli harvinaisen heikko esitys. Nyt on vielä kaksi pirulaista suoritettavana. Odotukset ovat aivan pohjalla, mutta minkä viskibloggari aloittaa, sen viskibloggari vie loppuun.

Toisin kuin kollegani Smoke On The Water toteaa, ei täällä nyt aina mitään harvinaisuuksia maistella. Tai ainakaan mitään järjestään hyviä harvinaisuuksia. Pelkään, että näiden kolmen nuoren Bruichladdichin jälkeen elämänhalu on jo lähes menetetty.

Onneksi hyllyssä on yksi Ben Bracken vielä odottelemassa. Yhdenhän taannoin jo maistoin.

Mutta nyt Bruikan kimppuun. Tällä kertaa ohra on lajikkeeltaan Oxbridgeä ja peräisin Sunderlandin farmilta. Tynnyrinä on ollut edelleen vastaava ykköstäytön ex-bourbon kuin eilisessäkin pullotteessa.

Bruichladdich 8 yo 2008/2017 Micro-Provenance Series

(63,4%, OB, 17.12.2008–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 4019, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Yrttinen ja mineraalinen, selvästi jalostuneempi kuin nuorempi pullote. Suolaa, minttua, vastaleikattua ruohoa, hiukan hunajaa. Vaniljainen ja murokeksimäinen makeus on tuttua. Mukana on kuitenkin tallimainen ja multainen vivahde sekä tummaa myskisyyttä. Vesilisä avaa mentholin.

Maku: Todella tykki, käy päälle kovalla voimalla. Jättihyppy edellisestä pullotteesta. Tumma yrttisyys ja moottoriöljymäinen rommisuus ottavat mittaa mineraalisuudesta ja ruohoisuudesta. Tammea, hapokkuutta, maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Rommisävyt ovat hyvin erikoisia, mustia oliiveja ja tummaa rantahiekkaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jälkimaku on tumman yrttinen, salmiakkinen, pippurinen ja mineraalinen. Tammi kuivuu rajusti, sitruksisuus ja multaisuus jäävät vain hetkeksi leijumaan. Pientä hunajaa ja sitrusta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin tölkkiananasta ja hiukan erikoisia metallisia sävyjä.

Arvio: Komea parannus 6-vuotiaasta. Outoa kamaahan tämäkin on, siitä ei pääse mihinkään. Parempi julkaista tällaisina pikkupulloina harrastajille kuin yrittää saada isompia satseja liikkeelle markkinoilla 80/100

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series 61,5%

Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa. Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still 50,7%

Jim McEwanin käsistä lähti vuonna 2006 tällainen Blacker Stilliksi nimetty ja sittemmin melko tunnetuksi noussut Bruichladdich. Tarina kertoo muita tummemmasta pannusta, jonka tuottama sävy tisleeseen on ollut tietysti ylimaallisen kultivoitunut.

Liemi on kypsynyt 20 vuotta sherrytynnyreissä. Tosin Whiskyfunin Serge kirjoittaa, että osa satsista olisi ollut peräisin portviinitynnyreistä, mutta tätä tietoa pullon kylki ei vahvista. Voi olla, että tästä on jokin toinen versiokin ollut jakelussa hetken, mene ja tiedä (tai sitten on ollut vain sekaannusta Black Artin kanssa).

Bruichladdich 20 yo 1986/2006 Blacker Still

(50,7%, OB, 1986-2006, Sherry Casks, 2840 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hienosti tulee Bruichladdichin ruohoinen ja merellinen puoli läpi aromaattisesta olorososta. Kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, rusinaa, omenalohkoja, viikunaa, luumuja. Kahvisuutta, balsamicoa. Nahkaisuutta, tallisuutta, maakellaria, riistamaisia sävyjä. Nätti suolainen vivahde, hennosti ruutia. Hyvin auki volteista huolimatta. Vesilisä tuo rikin selvemmin esiin, mutta ei onneksi mitenkään ummehtuneesti.

Maku: Aprikoosia, omenaa, sherryisyyttä ja runsasta aromaattisuutta. Herkkä ja hieno kokonaisuus. Tallinen ja satulainen tuntu on hyvin läsnä, samoin tuttu ruohoinen ja yrttisen napakka puoli. Kahvisuutta riittää. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti ilmeikäs ja napakka. Tammea, mausteisuutta, hapokkuutta, hiukan rusinaa ja suklaata. Jälkimaku on nahkainen, rusinainen ja viikunainen. Tammi puree melko reippaasti kiinni ja kuivahtaa. Aprikoosia, suolaisuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja kinuskista makeutta tammen takaa hyvin esiin.

Arvio: Hieno kokonaisuus, mutta jälkimaku ei ole aivan muun loiston tasolla. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland 56,3%

Maistelussa ristiriitaisia tunteita herättänyt Bruichladdich Malts of Scotlandilta ex-sherrystä.

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland

(56,3%, Malts of Scotland, 6/2003–10/2013, Cask MoS 13051, Sherry Hogshead Matured, 285 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaa ja rikkiä, tummaa sherryä ja paahdettua pähkinää. Riistamaisuutta, maakellaria, satulaa, runsaasti poltettua tulitikkua. Lihaisuus ja kahvisuus nousevat vähitellen yhä suurempaan rooliin. Rusinaa, ruskeaa sokeria, märkää heinää. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja merilevää sekä tiettyä vegetaalisuutta.

Maku: Tumman sherryinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin tasapainoinen. Rikki on edelleen todella voimakasta mutta pysyy miellyttävyyden rajoissa. Kahvia, tummaa suklaata, lihaisuutta – sekä raakaa pihvilihaa että palvikinkkua. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko varsin tiivis. Rusinaa, luumuhilloa, vadelmamarmeladia, runsaasti mausteisuutta, kanelia, inkivääriä. Jälkimaku on kahvinen ja nahkainen, maanläheinen ja pähkinäinen. Riistaa, satulaa, rusinaa, luumua, ylikypsää kirsikkaa, mausteisuutta, musteisuutta, tammista karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja makeutta pintaan.

Arvio: Tätä ei sokkona erottaisi Bruichladdichiksi mitenkään. Rikin kanssa menee aikaa, ennen kuin siihen tottuu. Silti kunnon sherryjyrä, jossa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100.