Kun maistelin viimeksi nuorta Bruichladdichia sellaisen sarjan, jonka pointtina oli tutkia erilaisten ohralajikkeiden ja maaperän vaikutusta tisleeseen, lopputulos oli sinänsä hienosta ideasta huolimatta varsin karu.

En kuitenkaan usko tätäkään asiaa kerralla, joten maistelen vielä toistamiseen nuorta Bruikkaa vähän vastaavanlaisesta sarjasta. Tällä kertaa kyse on #LADDIEMP7-hashtagilla varustetusta live-tastingsetistä, jossa on ollut sama idea kuin Octomoren vastaavassa.

Nyt maistettava kolmen viskin kimara on kautta linjan peräisin ensimmäisen täytön ex-bourbonista, joten ohralajikkeiden ja kypsytysajan vaikutuksen pitäisi tulla selvemmin esiin kuin Octomoren kanssa. Voltit ovat taas rakettibensan tasolla.

Tämä ensimmäinen on siis kuusivuotiasta viskiä, johon on käytetty Concerto-, Propino- ja Publican-ohrasta tehtyä mallasta. Tisleeseen käytetty ohra on peräisin kymmeneltä Islaylla sijaitsevalta pellolta, joita ei sen tarkemmin etiketissä yksilöidä.

Bruichladdich 6 yo 2011/2017, Micro-Provenance Series

(61,5%, OB, 11.7.2011–2017, #LADDIEMP7, Cask No. 2431, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Voikukkainen, ruohoinen ja varsin mieto. Nestesaippuaa, puuromaisuutta, maltaisuutta, päärynää ja hiukan vaniljaa. Tammea, hapokkuutta, hiukan lakritsia ja pientä bensaisuutta. Sitruksisuutta, suolaista voita. Kevyttä leivosmaisuutta, murokeksiä. Vesilisä tuo hiukan piparmintun raikkautta mukaan.

Maku: Heinäinen ja bensainen. Voita, suolaa, ruohoisuutta, hapanta tammea. Puuromainen ja lenseä, kunhan bensan maku ensin hiukan hälvenee. Tuoksunkin jälkeen maku on karu pettymys. Jotain ällöttävääkin tässä on, märkää pahvia ja säilörehua. Käynyttä hedelmäisyyttä, likaisia ja epäselviä piirteitä. Suutuntuma on melko rasvainen mutta syvyys puuttuu. Jälkimaku on bensainen ja hapan, tummuva ja likaisen rasvainen. Ruohoa, heinää, voikukkaa, hapanta tammisuutta. Maltaisuus ja lenseä pahvisuus pysyvät mukana. Finaali jää lopulta varsin lyhyeksi. Vesilisä tuo hiukan toivoa, avaa yrttejä ja hunajaisuutta.

Arvio: Harvinaisen vaatimaton Bruichladdich. On hiukan vaikea käsittää, miksi näitä tällaisia on toistuvasti julkaistu. 72/100