Kuukausi: lokakuu 2017

Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa todella mielenkiintoinen viski. Tämä melkoisia kehuja saanut 21-vuotias on yksi harvoista Glen Speyn tislaamopullotteista koskaan. Siitäkin huolimatta, että tislaamo on ollut suuren ja mahtavan Diageon ja sen edeltäjien omistuksessa vuosikymmenet.

Oma kokemukseni Glen Speyn tuotannosta on varsin ohut. Tislaamo liikkuu tutkan alapuolella eikä ole edes yrittänyt löytää tietään harrastajien viskilaseihin. Ehkä tämä Special Release jää aikakirjoihin.

Glen Spey 21 yo 1989/2010

(50,4%, OB, 1989–2010, First Fill American Oak, 5844 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea bourbonvaikutus. Marsipaania, pähkinäöljyä, vaniljaa, omenapiirakkaa. Luumua, aprikoosihilloa, kuivattua hedelmää. Tammi on läsnä vahvana ja vaativana, mutta kokonaisuus puhuttelee. Hunajaa, rusinaa, hiukan nahkaisuutta, vanhoja kirjoja, mausteita. Vesilisällä löytyy tuoretta hedelmää, kiiviä ja viinirypäleitä etenkin.

Maku: Paksun öljyinen ja mausteinen, vahvan tamminen ja hedelmäinen. Aprikoosia, appelsiinia, kuivattua omenaa, rusinaa. Hunaja ja pähkinä ovat mukana myös, samoin muhkea mausteisuus ja napakat yrtit. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja vaikuttava. Tammessa on kookosta ja vaniljaa enemmän kuin laki sallii. Marsipaani ja menthol löytyvät myös. Jälkimaku on todella tamminen ja pähkinäinen. Kuivatut hedelmät ovat edelleen pinnassa, aprikoosi ja banaani etenkin. Kovia toffeekarkkeja, hunajaa, vihreää teetä, öljyisyyttä. Paahteisuus ja hapokkuus lisääntyvät lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä makeuttaa tätä selvästi, saa tiukan tammen aukeamaan ja nostaa tuoreita hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Erittäin vaativa ja samalla myös palkitseva viski. Eleganssia ja laatua loppuun asti, mutta kyllä näin totaalinen bourbonvaikutus myös vaatii, että sellaisista mauista nauttii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

 

Kohtaaminen Mars Shinsun kanssa Viskin Ystävien Seurassa

Viskin Ystävien Seuran maineikkaassa Iäkkäät harvinaisuudet -sarjassa pidettiin lauantaina 14.10.2017 hiukan erikoisempi tasting. VYS:n hallituksen jäsen ja japanilaisten viskien ekspertti Mikael Leppä johdatti kolmisenkymmentä viskiharrastajaa Mars Shinsun tuotantoon ravintola Carelian kellarikabinetissa. Iäkkäisiin harvinaisuuksiin oikeutti tällä kertaa yksi 30-vuotias viski, muuten tällä kattauksella olisi menty suoraan Huomisen klassikot -sarjaan.

Seuran edellinen japanilaisten viskien tasting järjestettiin viime vuoden alussa, joten aikaa oli ehtinyt kulua melkoisesti tässä välissä. Syykin on hyvin tiedossa: japanilaisten viskien saatavuus on ollut heikko ja hinnat sen myötä mahdottoman korkealla. Ja näistä syistä juuri kukaan tastingiin osallistujista ei ollut Marsin viskiä aiemmin maistanut. Vain muutama käsi nousi – enkä itsekään ollut näiden Shinsun tuntijoiden joukossa.

VYS:n aiemmista Japani-tastingeista olen missannut itse asiassa kummatkin, sekä Karuizawa vs. Yoichin syksyltä 2014 (siitä löytyy onneksi Mushimaltin kattava raportti) että Chichibun kevättalvelta 2016 (josta Mikko Hietanen raportoi VYS:n sivuilla).

Leppä aloitti Mars Shinsu -tastingin perusteellisella taustoituksella, joka tällä kertaa oli aivan erityisen tarpeellinen. Tislaamon historia on niin mutkikas ja monipolvinen, että vaikka olen itsekin sen lukenut monta kertaa monesta teoksesta, en osaisi lonkalta referoida siitä juuri mitään järjellistä tarinaa. Leppä kehottikin pitämään historiaosuuden aikana kirjaa siitä, miten monta kertaa tislaamo oli aloittanut viskin tekemisen ja miten monta kertaa sen lopettanut. Itse sekosin laskuissa heti alkuun.

Käytännössä tämä nykyään tuntemamme Mars Shinsu on siis monialayritys Hombo Shuzon tuote ja brändi. Yhtiö aloitti Kagoshimassa vuonna 1872 puuvillatuottajana ja on historiansa aikana harrastanut kaikkea metsänhoidosta alkoholijuomien tuottamiseen. Ensin Hombo teki sakea, sitten umeshua ja viinisekoitteita, myöhemmin myös viskiä. Leppä muistutti, miten japanilaisen viskin ylittämätön suurmestari Masataka Taketsuru liittyy myös Marsin historiaan: sillä samalla Taketsurun mustalla kirjalla on paikkansa myös Marsin tislaamopannujen suunnittelussa ja koko tuotannon rakentamisessa.

Käytännössä Hombo Shuzolle myönnettiin ensimmäinen lisenssi viskin tekoon vuonna 1949. Opportunistinen monialayhtiö oli huomannut, että sodanjälkeiset miehitysjoukot joivat viskiä Japanissa runsaasti.

Hombolle työskennellyt Kiichiro Iwai oli aikanaan työskennellyt Settsu Shuzolle, joka oli lähettänyt Taketsurun opintomatkalle Skotlantiin. Iwai oli tuohon aikaan onnistunut säästämään Taketsurun muistikirjan kopion, joka sitten kaivettiin uudelleen esiin 1960-luvulla, kun Hombo perusti tislaamon Yamanashiin. Tuolloin laatutietoisuus oli Japanissa vihdoin nousussa erilaisten väriviinojen juomisten ja liimanhaisteluiden jälkeen. Kilpailun seurauksena myös Hombon oli nostettava tasoa.

Myöhemmin 1980-luvulla yhtiö teki taas vähän yrityskauppoja ja laittoi uuden tislaamon kasaan Shinsuun ja siirrätti pannut sinne Yamanashista. Tislaaminen aloitettiin vuonna 1985 uudessa paikassa, joka sijaitsee Japanin mittakaavassa melko lähellä Karuizawaa. Tislaamossa tehtiin halvinta mahdollista viskiä, koska sitä japanilaiset tuntuivat ostavan. Vuonna 1992 homma laitettiin taas pakettiin, kun Shinsun varastot olivat täyttyneet eikä kysyntää enää ollut. Seisokki jatkui melkein 20 vuotta, kunnes tuli Lost In Translation ja sen jälkeen yllättävä japanilaisen viskin kysynnän kasvu.

Vuonna 2010 Hombo päätti laittaa viskituotannon uudelleen tulille. Kysyntä oli korkealla eikä Iwai ollut enää hengissä. Läheisestä Minami-Shinsun pienpanimosta otettiin tietotaitoa tislausprosessin alkupuoleen, ja vuonna 2011 alkoi tislaus uudestaan. Mars-brändin alla on nykyään useita erikoispullotteita. Mars Maltage Cosmo on ainoa viski, joka on yhtiön core rangea. Muuta ei vielä ole.

Tastingin vetäjä Mikael Leppä kertoi itsekin maistaneensa aiemmin vain muutaman Mars-viskin. Kyseessä on kuitenkin tislaamo, joka on tullut melkoisten vaikeuksien läpi tähän päivään eikä ole koskaan nauttinut suuren yleisön suosiota. ”Support the underdog”, Leppä totesi. Nyt käsillä oli todellinen altavastaaja: tuotanto on pientä ja toiminta todellista käsityöteollisuutta.

Shinsu tislaa nykyisellään 110 000 litraa vuodessa, eli tislaamo on siltä osin Chichibun kokoluokkaa. Tislaustoiminta on käynnissä kuusi kuukautta vuodessa ja nimenomaan talviaikaan. Käyminen kestää neljää päivää. Tislaamolla on ollut kolme eri hiivalajiketta kokeilussa, mutta niistä ilmeisesti Ale Yeast toimii parhaiten. Vuoden 1985 hiivakantaakin on vielä jäljellä. Tislettä odottaa noin 60-volttinen tynnyröinti, ja tarjolla on eniten ex-bourbonia. Jack Daniel’sin tynnyrit toimivat Shinsulle parhaiten, näin Leppää enemmän asioista perillä olevat kuulemma tietävät. Neljää eri tislettä tehdään: turpeistamatonta (0 ppm), hyvin kevyesti turpeista (3,5 ppm), reippaan turpeista (20 ppm) ja järeän turpeista (50 ppm).

Kolme pullotetta tästä Marsin tastingsetistä Leppä hankki itse Japanista keväällä – ja myyjä antoi new maken vielä kaupan päälle. Olimme siitä koko porukka erittäin kiitollisia, koska kyllähän raakatisle antaa aina valtavasti syvyyttä tastingiin ja ymmärrystä siitä, millaisesta juomasta on kyse.

Ensimmäisenä maistossa oli Mars Maltage Cosmo 43%. Se on siis vatted malt, ja tässä tapauksessa mukana on myös skottitislettä, jonka alkuperää yhtiö ei kerro – eli kyseessä ei ole täysin japanilainen viski. Vahingossa yhtiöltä kuitenkin aikanaan tuli julkaisuajankohtansa paras blended malt World Whisky Awardsiin (tuolloin kyseessä oli erikoinen pullote, 3+25), joten ei näitä voi täysin sivuuttaakaan.

Pakko kyllä myöntää, ettei Cosmo ole ihan kärkipään viskejä. Tietty raakuus tuntui kaikessa. Tammi oli varsin aktiivisesti läsnä ja makeudessa valtaa piti vahva esanssinen sävy. Tiettyä tylppää viinamaisuutta ei päässyt pakoon missään vaiheessa.

Seuraavana maisteluun pääsi Mars Maltage Kohiganzakura 52%, joka on yhdistelmä 3-6-vuotiasta ja 25-30-vuotiasta mallasviskiä. Kevyesti turpeista tislettä on mukana, ja etenkin tuoksussa on mietoa turvesavua mukana. Tosin ei tämäkään viski ole vielä mitään kovin ihmeellistä, vaikka kaikkien japaniviskien päällä tänä päivänä leijaileekin tiettyä kultapölyä.

Kolmantena maistovuoroon pääsi Mars Maltage 4 yo 2011/2015 Komagatake for Whisky Expo Japan 2015 Cask #1347, 61%. Se oli siis neljävuotias single cask, joka oli täysin turpeistamatonta tislettä ja edusti tislaamon nykytuotantoa tässä tastingissa. Viski on aiemmin mainitun Minami-Shinsun olutpanimon panimomestarin käsialaa. Kyseessä on noin 400 euron viski nykyään, vaikka hankintahinta oli aikanaan tätä tastingia varten satasen luokkaa. Rehellisesti sanottuna viski ei ollut ihan tuolla tasolla, vaikka joku voi harvinaisuuksista toki maksaa maailmassa mitä tahansa.

Neljäntenä maistettiin Marsmalt 4 yo 2012/2016 Le Papillon Cask #1558, 58%, joka on sarjassaan vielä kalliimpi viski. Harvinaisen perhosen mukaan nimetty single cask on jälleen neljävuotiasta ja edustaa tislaamon nykytuotannon yleistä linjaa. Kypsytys on ex-bourbonia eli amerikkalaista valkotammea, kuten kaikki muukin tässä tastingissa. Tosin yleisöstä tuli hyvä kysymys siitä, onko näissä Mars Shinsun viskeissä karamelliväriä mukana: moni oli todella vahvasti meripihkan sävyinen, vaikka kypsytystä olisi vain neljä vuotta takana. Pidän sitä itse varsin todennäköisenä, koska Japanissa ei muutenkaan ole oltu koskaan viskin kanssa niin tarkkoja säädösten suhteen.

Näissä kummassakin neljävuotiaassa single caskissa oli paljon samoja piirteitä. Itse paikansin makeuden johonkin korvapuustimaisuuteen ja pullataikinaan, jota muistan viimeksi poimineeni varhaisista Valamon viskeistä. Voi tietysti olla, että ex-bourbon dominoi selvästi kumpaakin viskiä ja tuottaa vahvan vaniljaisuuden jo itsessään. Mutta tätä tiettyä esanssista imelyyttä olin poimivinani melkein kaikista viskeistä tässä tastingissa – paitsi viimeisestä.

Tastingin kallein viski on tietysti se viimeinen varsinainen pullote, Mars Shinsu 30 yo 1986/2016, 61%. Viski on huhtikuussa 1986 tislattu ja kesäkuussa 2016 pullotettu, tynnyrityyppinä on ollut siis tässäkin amerikkalainen valkotammi. Kun tämä tastingissa avattiin, taas joutuu joku keräilijä Hongkongissa maksamaan satasia enemmän niistä jäljellä olevista pulloista. Pullosta oli maksettu hankintahetkellä 1700 euroa, mutta tällä hetkellä hinta liikkuu 4500-5000 euron tietämissä. Taas täytyy muistaa, ettei euroja tai etikettejä voi juoda, ainoastaan sitä viskiä. Voltit ovat niin korkeat, että tynnyröinti on tehty todennäköisesti suoraan, ilman dilutointia. Siitäkin käytiin hyvä pohdiskelu yleisön kesken.

Itse viski oli erittäin sokerinen ja samalla antiikkisen oloinen. Tuoksu yhdisti mielenkiintoisella tavalla pölyistä antiikkisuutta ja todella reipasta rommiliköörimäisyyttä. Sama tunnelma jatkui toki myös maussa, joka tuntui vielä aivan erityisen herkältä. Pitkä jälkimaku leijui hitaasti kaukaisuuteen kuin muisto niistä ajoista, jolloin Japanista sai vielä viskiä sellaiseen hintaan, joka tavallisella kuolevaisella on alkoholijuomasta varaa maksaa.

Tastingin viimeisenä yllätystuotteena oli aluksi mainittu viskikauppiaan lahjoitus lahjoitus, Mars Shinsu New Pot Heavily Peated 60%. Eli nyt oli vihdoin se järeästi turpeistettu 50 ppm:n tavara käsillä. Tuoksu oli rasvainen, erittäin maltainen ja rapsakan savuinen. Pintaan nousi tuhkaisuutta, turvesavua, happaman puuromaista ja tylppää viinaisuutta. Mukana oli myös hiukan tupakansavua, märkää turvetta. Maku oli monen new maken tapaan rasvainen ja todella viinainen. Joukkoon mahtui tammilastuja, puuroa, aamiaismuroja, tuhkaisuutta ja märkää turvetta. Tunkkaista savua riitti. Suutuntuma on ohut, kuten odottaa saattaa. Jälkimaku liikkui rasvaisen ja yltiöpäisen maltaisen savun tontilla. Melko lyhyt finaali vastasi odotuksia. Ylipäänsä moni osallistuja tästä kyllä tuntui pitävän.

Tastingin lopuksi Leppä oli ensin sitä mieltä, ettei VYSin tastingeista tuttua äänestystä ole tällä kertaa syytä edes järjestää, koska voittaja on kuitenkin selvä. Näin toki oli, mutta silti parhaasta viskistä pidettiin käsiäänestys. Kolmekymppinen Mars Shinsu totta kai dominoi, mutta myös neljävuotiaat single caskit saivat ääniä. Moni oli vahvasti sitä mieltä, että ne olivat tässä tastingissa ehdottomasti ne parhaat viskit, mutta itse kallistuin äänestämään kolmekymppistä. Oli siinä kuitenkin ylivoimaista iän tuomaa tyylikkyyttä, joka kaikista muista vielä puuttui.

Kaikkineen tasting oli jälleen äärimmäisen mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvä muistutus siitä, miten merkittävää tällainen seuratoiminta on. Tuskin kellään olisi varaa lähteä kokeilemaan tuntemattoman japanilaisen tislaamon tuotteita ihan itsekseen, kun pullojen hinnat ovat nykyään tätä luokkaa.

Nyt pääsimme varsin maltilliseen hintaan maistamaan kaksi mielenkiintoista perusviskiä, kaksi neljävuotiasta single caskia, yhden ikäviskin ja vielä raakatisleen. Tuskin maailmasta löytyy ihan kovin paljon ihmisiä, joilla on enemmän käytännön kokemusta Mars Shinsusta – ja vielä tällaisesta tislaamon tuotteiden keskinäisestä vertailusta. Suuret kiitokset Viskin Ystävien Seuralle, tastingin vetäneelle Mikael Lepälle ja kaikille osallistujille. Oli taas ilo viettää iltaa kanssanne.

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016, 61%

Viimeisenä varsinaisena viskinä Viskin Ystävien Seuran Mars Shinsu -tastingissa maistettiin tämä 30-vuotias pullote, joka alkaa olla jo aidosti erittäin harvinainen. Kyllähän tämän ääressä hiukan hiljaiseksi vetää.

Mars Shinsu 30 yo 1986/2016

(61%, OB, 4/1986–6/2016, American White Oak, 1137 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on upea. Ikääntynyttä tammisuutta, minttua ja yrttistä kirpeyttä. Rommilikööriä. Paperiohutta tyylikkyyttä, antiikkista herkkyyttä. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja. Kuivaa suklaista makeutta, sokerisuutta, vahamaista tammisuutta. Kaunista metisyyttä. Vesilisä korostaa edelleen tätä rommirusinaisuutta.

Maku: Suutuntuma on todella öljyinen. Tammi tuntuu kuivan vahamaiselta ja sokerisen herkältä, vaniljaiselta ja elegantilta. Edelleen tiettyä antiikkisuutta ja pölyisyyttä. Rommilikööri on vahvasti läsnä, joskin enemmän huntuna kuin päällekäyvänä voimana. Karvasmantelia, runebergintorttua, punssia. Pätevä kokonaisuus, mutta jää hiukan tuoksusta jälkeen – siinä mielessä tämä on enemmänkin nosing whisky. Jälkimaku on esanssinen ja rommiliköörinen, imelä ja fariinisokerinen. Mausteisuutta, kepeää sitruksisuutta. Antiikkisia sävyjä, kuivaa tammea, kevyttä vaniljaa. Pitkä ja kihelmöivän mausteinen finaali. Vesilisä antaa rommirusinaa enemmänkin.

Arvio: Oikein hieno viski, vaikka äkkiseltään tietty rommimaisuus vähän ylikorostuukin. Silti todella sykähdyttävä pala Japanin viskihistoriaa. 88/100

Marsmalt 4 yo 2012/2016 Le Papillon 58%

Viskin Ystävien Seuran harvinaislaatuisen Mars Shinsu -tastingin neljäntenä viskinä maistettiin tämä neljävuotias single cask. Etiketissä ja liikanimessä mainittu perhonen on S. divinus barine, jos jotakuta kiinnostaa.

Marsmalt 4 yo 2012/2016 Le Papillon

(58%, OB, 2/2012–12/2012, Cask No. 1558, American White Oak, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelä, esanssinen, öljyinen. Korvapuustia, sokerisuutta, kanelia, pullataikinaa. Piparkakkua, fariinisokeria. Edellisen kanssa varsin selvästi samalla tontilla. Tammea ja vaniljaisuutta riittää. Vesilisä tuo toffeefudgea pintaan.

Maku: Esanssinen, siirappinen, suklainen ja öljyinen. Ylikypsää hedelmää, viikunaa, hapokkuutta. Imelää sitruksisuutta, appelsiinia. Tammilastuja, vaniljaa. Suutuntuma on melko kevyt ja runko öljyinen. Jälkimaku on erittäin tislemäinen ja raa’an kovapintainen, vaikka makea öljyisyys ja esanssinen imelyys kulkeekin mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa sitruksista makeutta ja toffeefudgea.

Arvio: Esanssisuus korostuu varsin reippaasti. Kokonaisuus jää hiukan edellisenä viskinä maistetusta Komagatakesta jälkeen. 81/100

Mars Maltage 4 yo 2011/2015 Komagatake 61%

Kolmantena viskinä Viskin Ystävien Seuran Iäkkäiden harvinaisuuksien Mars Shinsu -tastingissa päästiin neljävuotiaan Komagataken ääreen. Kyseessä on Whisky Expo Japania varten pullotettu single cask vuodelta 2015.

Mars Maltage 4 yo 2011/2015 Komagatake

(61%, OB, Komagatake for Whisky Expo Japan 2015, 3/2011–5/2015, Cask No. 1347, American White Oak, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelä ja korvapuustinen. Siirappinen, öljyinen, ylimakea. Piparkakun maustelientä, maustepippuria. Rusinakeittoa, hapokkuutta. Viikunaa, sokerisuutta, kuivakkaa kaakaomaisuutta. Mausteita, kanelia ja inkivääriä etenkin. Vesilisä availee lisää vaniljaisuutta ja herkkää kukkaisuutta.

Maku: Erinomaisen mausteinen ja runsaan öljyinen. Piparkakun maustelientä, siirappia, suklaisuutta. Varsin miellyttävä. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko on miellyttävän öljyinen. Jälkimaku on varsin tamminen ja reippaan mausteinen. Paahteisuutta, hapanta sitruksisuutta, maustepippuria. Melko pitkä ja hapokas finaali. Vesilisä antaa hedelmäkarkkisia sävyjä.

Arvio: Ryhdikäs kokonaisuus, hetkellisesti hyvinkin lupaava viski. 83/100

Mars Shinsu Kohiganzakura 52%

Viskin Ystävien Seuran erikoisessa Mars Shinsu -setissä päästiin toiseksi Komagatake-viskin ääreen. Kyseessä on kirsikankukkateemainen Kohiganzakura.

Mars Shinsu Kohiganzakura

(52%, OB, NAS, 2016, Nature of Shinzu – Kohiganzakura, 5725 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sokerinen, rusinainen, oudon jälkiruokaviininen. Pieni turvesavu leijuu koko ajan ilmassa. Mausteinen, kevyen pippurinen, piparkakkuinen. Korvapuustia, pullamaisuutta. Öljyisyyttä. Esanssisia piirteitä löytyy runsaasti, jokin tätä kokonaisuutta häiriköi jatkuvasti eikä balanssi ole ihan kohdallaan. Vesilisä nostaa minttua ja eucalyptusta esiin.

Maku: Öljyinen ja mausteinen, esanssinen ja imelä. Hetkellisesti jopa outo kokonaisuus, turpeisuus tulee sisään eri ovesta. Piparkakkua ja pullataikinaa. Tammea, tammea ja tammea. Mausteisuus on pippurista ja erittäin lujaa. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Jälkimaku on todella tamminen ja jyrkän pippurinen. Mausteisuutta, hapokkuutta, raakaa tislemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä karkkisuutta paremmin yhteen, pientä piparminttua ja mausteisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja osin myös epäpuhdas viski. Hyvin haastava tapaus. 79/100

Mars Maltage Cosmo 43%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät Harvinaisuudet -sarjaan kuulunut Mars Shinsu -tasting aloitettiin tällä vatted malt -viskillä, joka ei siis ole täysin japanilainen, koska mukana on myös skotlantilaista tislettä. Erikoinen tapaus.

Mars Maltage Cosmo

(43%, OB, +/- 2015, blended malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, esanssinen ja raa’an tamminen. Runsaasti kukkaisuutta. Rusinakeittoa, hapokkuutta, maitosuklaata. Sahattua lankkua, tisle tulee läpi. Tylppä vaikutelma, pieni imelyys ja sokerisuus mukana. Vaniljaa, hiukan märkää kakkupohjaa. Ei kovin kaunis kokonaisuus.

Maku: Tamminen, appelsiininen, maltainen ja varsin kevyt. Maku on silti tuoksua parempi. Puuromaisuutta, tammilastuja. Tietty imelyys on vahvasti läsnä, esanssisena ja rasvaisen suklaisena. Suutuntuma on melko ohut. Jälkimaku liikkuu tammisuuden ja tisleisyyden maisemissa. Todella ohut ja kevyesti mausteinen. Keskipitkä finaali ei herätä suuria tunteita.

Arvio: Varsin vaatimaton viski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339, 53%

Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal 58,2%

Mortlach, tuo synkkien ja sateisten syysiltojen lihaisa herkku! Totta puhuakseni omat kokemukseni Mortlachista ovat olleet varsin ristiriitaisia. Eteen on joskus sattunut vähän vaatimattomampaakin tavaraa.

Maistelussa on tällä kertaa Mortlachia 1980-luvulta kunnianarvoisan Silver Sealin pullottamana. Spekseistä ei ole etiketissä tai muuallakaan tarkempaa tietoa, mutta ex-bourbontynnyri voisi olla ulkomuodon perusteella paras arvaus. Jos kyseessä on ex-sherry, täytyy olla noin kolmannen täyttökerran tynnyri kyseessä.

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal

(58,2%, Silver Seal, 1989–12/2011, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja tuhdisti vaniljaa. Yrttejä, kireää mausteisuutta, hapokkuutta. Aprikoosia, hiukan mangoa, appelsiinin makeutta, kukkaisuutta. Tammi hallitsee melko reippaasti tätä, höylättyjä lankkuja. Hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo tomusokerista makeutta.

Maku: Hedelmäisyys, vanilja ja tammi ovat vahvoina pinnassa. Todella napakka aprikoosi ja hapokas sitrus hallitsevat. Tammi on hiukan yliohjautuva, pippurisuus ja inkivääri tykittävät melkoisella voimalla. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Limettiä, anista, hiukan sitä Mortlachista tuttua lihaisuuttakin. Ei oikein balanssissa. Jälkimaku huuhtoo taas melkoisella tammella ja mausteiden vyöryllä. Aprikoosia, limettiä, persikkaa. Vaniljaa, vaniljaa ja vaniljaa. Pippurinen ja inkiväärinen purevuus säilyvät melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä antaa paremmin tilaa leivosmaisuudelle ja sokerille.

Arvio: Ei oikein parhaita Mortlacheja missään suhteessa. Pätevä ja voimakas esitys, mutta ei missään nimessä odotusten veroinen kohtaaminen. 84/100

Lagavulin Triple Matured Edition 2013, 48%

Pöydällä on tällä kertaa Lagavulinin järjestyksessään toinen FOCM-erikoispullote. Ensimmäinen oli siis se vuonna 1995 tislattu ja vuonna 2008 pullotettu yksilö, joka oli kypsynyt täysin ex-sherryssä.

Tätä toista FOCM-julkaisua kritisoitiin aikanaan jonkin verran, koska kolmen tynnyrityypin ikämerkitsemätön sekoitus ei monien mielestä tuntunut lähtökohtaisesti riittävän aidolta. Tynnyreistä ei edes kerrota sen enempää tietoja – provenienssiä siis oikeasti vähän tästä puuttuukin.

Kyllä tälle silti aito mahdollisuus pitäisi antaa, koska harvemmin Lagavulinin tislaamolta mitään ihan kelvotonta markkinoille tuodaan.

Lagavulin Triple Matured Edition 2013

(48%, OB for Friends of the Classic Malts, Bottled 8.5.2013, 4500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea, tervainen, salmiakkinen, savuinen ja lihaisa. Mineraalisempi ja hiukan sofistikoituneempi kuin moni Port Charlotte, mutta samalla tontilla liikutaan. Yllättävänkin vahva ja komea nenä. Savumakkaraa, nokea, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Viikunaa, rusinaa. Silkkaa laatua. Vesilisä tuo karamellin pintaan.

Maku: Mineraalinen, lääkemäinen ja odotettua ohuempi. Kevyen vahamainen profiili ei oikein jaksa kantaa tätä, vaan jotain olennaista hukkuu pippurisen ja aktiivisen tammen alle. Salmiakkijauhetta, hapokkuutta, tervaisuutta. Suutuntuma on hiukan ohut ja rungosta puuttuu sen yhden ratkaisevan pykälän verran ryhtiä. Silti sherryisen makeat, toffeemaiset nuotit soivat kauniisti turvesavun, savumakkaran ja merellisen öljyisyyden kanssa. Jälkimaku saa tämän tuntumaan varsin nuorekkaalta, turvesavussa on tiettyä paljautta ja tislemäisyys korostuu. Lääkettä, tuhkaa, hapokkuutta, paahtoleipää. Lääkettä, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulevat esiin glaseeratut hedelmät.

Arvio: Hetkellisesti todella herkullinen Lagavulin, mutta maku jää hiukan jälkeen. Tuoksu on erinomainen, jälkimaussa on potentiaalia. Ei kaikkein tasapainoisimpia esityksiä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.