Kuukausi: kesäkuu 2014

Glen Deveron 16 yo 40%

Vuonna 1962 perustettu Macduffin tislaamo on julkaissut viskiään vuorotellen Macduff- ja Glen Deveron -nimillä. Aiempaa kokemusta minulla on vain yhdestä IB:nä julkaistusta Macduffista, joten nyt mennään melko lailla sokkona.

Glen Deveron 16 yo

(40%, OB, Royal Burgh Collection, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja hunajaa. Imelä maltaisuus. Neilikkaa, minttua, karkkimaisuutta (Ässä Mix). Tuoretta tammea ja mietoja mausteita. Syvyys puuttuu, vaikka ei tässä selviä vikojakaan ole. Ei vain jää mieleen.

Maku: Maltaisuus on keskiössä, makea appelsiini ja tietty olutmaisuus (lager). Puiseva tuoretta tammi ajaa kuitenkin makupaletin yli, jättää tanniinisen ja kuivuvan suutuntuman. Kirpeää omenaa (valkea kuulas), neilikkaa ja mietoja mausteita löytyy tammisuuden alta. Yksioikoinen vaikutelma, ei oikein tasapainossa. Jälkimaku on tamminen, marmeladimaisen karvas, vasta lopussa hunajainen ja edes hiukan sävykäs. Finaalissa löytyy vaahterasiirappia ja uusia maltaisia sävyjä. Silti jää kokonaisuus ohueksi.

Arvio: Tavanomainen ja hetkittäin puisevan tamminen esitys. 79/100

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli 45%

Italialaisen Silvano S. Samarolin ponnistukset yksityisenä pullottajana ovat huomattavat. Hänen yhtiönsä on tuonut vuodesta 1968 saakka markkinoille legendaarisia viskejä monissa eri pullotussarjoissa.

Nyt käsissä on mielenkiintoinen Tamdhu, jonka Samaroli on pakannut puolen litran pulloon. Kyseinen ”Tanhu” on köllöttänyt 23 vuotta ex-sherryssä, ja ennakkotiedot lupailevat jopa pientä savuisuutta.

Tamdhu 23 yo 1988/2011, Samaroli

(45%, Samaroli, 1988–2011, Cask No. 3735, 250 bts., 50 cl)

Tuoksu: Nahkainen, maltainen ja ylikypsän hedelmäinen. Kuivahkon sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, appelsiinimarmeladia, uuniomenaa. Turpeisuus tunkee esiin joka välistä, imelä savu ja hiukan härskiintynyt lihaisuus. Nahkaisuus on tunkkaista, maltaisuus paksua ja makeaa. Tammisuutta, mausteita, siirappia, öljyisyyttä. Äärimmäinen viski, vaikutelma on kompromissiton mutta kiinnostava. Vesilisä nostaa estereitä esiin.

Maku: Maltainen, tamminen ja sherryinen. Rusinoita, luumua, ylikypsää makeaa appelsiinia, uuniomenaa, siirappista makeutta. Öljyinen suutuntuma, melko kevyt mutta uloitteikas. Makeaa, tummaa olutmaisuutta. Pistelevä mausteisuus ja runsas tammi, turpeinen ja likainen käsittely. Hiukan epäselvä paletti, räiskyy joka suuntaan. Jälkimaku alkaa makean maltaisena, tumman suklaisena ja tammisena (kuivuu reippaasti). Turvetta, öljyisyyttä, espressoa. Pitkähkö ja mukavasti kehittyvä finaali. Vesilisä ei tuo tähän juuri mitään lisää.

Arvio: Tunkkainen, likainen, öljyinen, turpeinen ja kehittyvä. Pienestä epätasapainosta huolimatta peittoaa monta tusinaviskiä mennen tullen. 86/100

Ardbeg Auriverdes 49,9%

On vaikea tarttua viskiin, jota on hypetetty yli oman tarpeen. Olin pitkään sitä mieltä, ettei Ardbeg Auriverdesin tarvitse kiinnostaa minua ollenkaan. Mutta lopulta halusin kuitenkin maistaa sen, kun tuli tilaisuus.

Futisteemaan nivottu Auriverdes on siis kädenojennus jalkapallon MM-kisoille: kultainen (auri) viski ja vihreä (verde) pullo ovat synkassa Brasilian maajoukkueen värien kanssa.

Viski on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, joiden päädyt ovat paahdettua uutta tammea.

Ardbeg Auriverdes

(49,9%, OB, 2014, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja tervainen, suolainen ja turpeinen. Salmiakkia, sammutettua nuotiota, makeaa tammisuutta, vaniljaa, sitruksisuutta, savumakkaraa, kuivattuja hedelmiä (aprikoosia). Hyvä balanssi makean ja suolaisen suhteen. Yrttisyys on houkuttelevaa, löytyy basilikaa ja rosmariinia ainakin. Ja samalla maitokahvimaista makeutta. Vesilisä tuo maanläheisyyttä ja tiettyä ruohoisuutta.

Maku: Turpeinen ja miellyttävä, ei yltiöpäisen savuinen. Vaniljan makeus on heti läsnä, samoin savumakkaran tietty imelyys ja kuivatut hedelmät. Niitä leikkaa tyylikkäästi salmiakkisuus ja tervaisuus. Tiettyä rasvaisuutta suutuntumassa, tämä sopisi varmaan savulohen kaveriksi. Taustalla pientä karvautta, tummaa paahtoa, kaakaota (Van Houten), tummaa suklaata. Jälkimaku alkaa vaniljaisena ja savuisena, syvenee yrttiseksi ja kahviseksi, lihaisaksi ja hienoksi. Vesilisä tuo sitruksisuutta mutta ei ole mitenkään välttämätön.

Arvio: Erinomainen esitys, tasapainoinen ja herkullinen. Nousee omissa merkinnöissäni Alligatorin tasolle, kevyesti ohi epätasapainoisen Galileon ja sekavan Ardbogin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Talisker 1998/2009 Distillers Edition 45,8%

Olen maistanut tähän mennessä vain yhden Taliskerin Distillers Edition -viskin, eikä kokemus varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaa. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi Ralfy rakastaa Taliskerin DE:tä, joten täytyyhän sille toinenkin mahdollisuus antaa.

Kyseessä on siis normaalisti ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski, joka on kuitenkin viimeistelty vähän poikkeavasti, aiemmin Amoroso-sherryyn käytetyissä tynnyreissä.

Talisker 1998/2009 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1998–2009, Double matured in Amoroso Sherry Wood, TD-S; 5LX, 100 cl)

Tuoksu: Makea ja viininen, melko turpeinen ja mausteinen. Runsas. Savuisuus tunkee terävänä läpi. Hehkuviiniä, rusinaa, luumua. Suolaisuutta, märkää rantakalliota, hiukan kumisaapasta taustalla. Ylikypsiä hedelmiä, siirappia. Huomattavan makea mutta silti varsin houkutteleva.

Maku: Viininen, siirappinen, turpeinen. Maistuu kunnolla hehkuviinimäiseltä, mausteiselta ja tammiselta. Luumua ja rusinaa, joulun jälkiruokia, pienellä savulla. Hyvä ryhti, yrttimäisyyttä ja voimaa. Suutuntuma on imelä ja samalla tanniinisen pisteliäs, korkeintaan keskitäyteläinen. Ylikypsiä hedelmiä, tuoretta tammea. Jälkimaku on siirappinen, viininen, turpeinen, luumuinen, tamminen ja mausteinen. Miellyttävä loppuliuku.

Arvio: Makea ja runsas, erittäin viininen esitys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Bowmore Small Batch 40%

Bowmoren uusi perustuote Small Batch tuli käsittääkseni ensin myyntiin Britannian supermarketteihin. Sittemmin sitä on saanut jo muualtakin.

Viski on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first and second fill bourbon casks). Niitä on sitten naitettu yhteen oikein antaumuksella. Voisi kuitenkin arvella, että nämä tisleet on pantu tynnyreihin 2000-luvun puolella.

Bowmore Small Batch

(40%, OB, NAS, 2014, 70 cl)

Tuoksu: Tervaa, puuta ja salmiakkijauhetta. Kuiva, miltei hiilisavuinen vaikutelma, mutta savu on toki hyvin kevyttä. Sitruunankuorta, kurkkupastilleja (eucalyptus), karambolaa, mietoa yrttisyyttä. Tammi tuoksuu tuoreena ja hivenen puisevana, turpeisuus tukee sitä. Vahva suolaisuus tuntuu myös. Silti kokonaisuus on houkutteleva.

Maku: Onpa maukas! Pehmeä, hiilisavuinen, salmiakkinen. Sitruunalakritsia, tervaisuutta, ruohoisuutta. Tuore tammi on nätisti balanssissa eikä dominoi yhtään. Suolaisuuden rinnalle nousee vaniljainen makeus. Suutuntuma on pyöreä ja rapsakka, tasapainoinen – tältä osaa kaivata vain makujen syvyyttä. Yrttisyys nousee jälkimaussa, samoin hunajaiset ja vaniljaiset nuotit. Finaali on pehmeän tamminen, kepeän mausteinen, kirpeän hedelmäinen, tervainen ja hiukan sitruunamehumainen. Ei kovin pitkä, mutta maukas.

Arvio: Oivallinen nuori Bowmore, jossa on yllättävänkin persoonallista tyyliä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100Whiskynotes 83/100Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 86/100 (Martine Nouet).

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve 40%

Isot pojat ovat kertoneet, että reserve-termiä viskin nimessä käytetään, kun kypsytyserästä vain 30–35 % on viimeistelty eri tynnyreissä.

Nyt reserve-osuudessa ovat asialla uudet ranskalaiset Limousin-valkotammitynnyrit, joita Ranskassa yleisesti käytetään konjakin kypsytyksessä. Muuten tämä viski on kypsynyt ex-bourbonissa.

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve

(40%, OB, Travel Retail, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Aprikoosia, omenaa, tammea – ja saippuaa. Nestesaippua puskee läpi, tietty suihkugeelimäisyys. Veriappelsiinia ja kiiviä, kirpeää omenaa, makeat ja samalla hapokkaat esterit. Maltaisuus tuntuu hiukan tylppänä taustalla, tuore tammi taas puskee vaniljaa. Ihan asiallinen tuoksu, balanssissa.

Maku: Mieto ja maltainen. Tuore tammi tuore sentään ryhtiä, mutta kovin kiinnostava paletti tässä ei ole. Tiettyä saippuaisuutta edelleen. Aprikoosi ja omena maistuvat, samoin tammen mausteet ja vanilja. Suutuntuma on hiukan ohut, body on mausteisuuteen nähden kovin kevyt. Jälkimaku alkaa mausteisena ja pistävän tammisena, makeutuu vaniljan myötä mutta kuivahtaa lopuksi. Finaali taitaa olla tässä parasta.

Arvio: Melko mitäänsanomaton perusviski. Vain finaalin runsas tammisuus jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 15).

Clynelish 14 yo Flora & Fauna 43%

Clynelishin ensimmäinen kontribuutio Flora & Fauna -sarjaan oli tämä 14-vuotias, joka julkaistiin heti ykkössarjassa 1991. Myöhemmin Clynelish päätyi myös tynnyrivahvuisten Flora & Faunojen sarjaan vuonna 1997.

Nyt maistelussa siis aito ja alkuperäinen versio, 43-prosenttisena. Arvioisin, että tämä on päätynyt pulloon joskus vuoden 2000 kieppeillä.

Clynelish 14 yo Flora & Fauna

(43%, OB, 2000*, 70 cl)

Tuoksu: Todella kukkainen, parfyyminen ja eloisa. Makeaa metisyyttä, mehiläisvahaa, kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Hento turpeensavu taustalla. Vihreää omenaa, minttua, mietoa sitruksisuutta. Mausteisuus tukee napakan maltaista kokonaisuutta. Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Makean kukkainen ja kuivan tamminen. Miellyttävä mehiläisvaha, toffeeta ja hunajaa. Pieni savu tuntuu kielen päällä, löytyy omenaa ja minttua. Seuraa kaikkineen hyvin tuoksua. Kevyt suutuntuma, erittäin rapsahtava, selväpiirteinen ja tasapainoinen. Kuiva tammisuus on taivaallista, mutta kaikkineen potkua saisi olla vielä hiukan enemmän. Mausteisuus nousee vähitellen, samoin vanilja. Jälkimaku on linjakkaalla tavalla kuivan tamminen, omenainen, aavistuksen suolainen ja turpeinen, hunajainen, piparminttuinen, jopa melko pitkä. Herkkua!

Arvio: Tähän mennessä parasta maistamaani Flora & Faunaa. Tasapainoinen ja tyylikäs viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 7). Smoke On The Water, ”Todella hyvä ’vanhan liiton’ viski!”

Longrow 11 yo ’Red’ Shiraz Finish 53,7%

Longrow’n aiempi Red-julkaisu oli kypsytetty Cabernet Sauvignon -tynnyreissä, mutta tämä toinen on nyt sitten Shirazissa viimeistelty.

Tarkemmin sanottuna viski on viettänyt ensin kuusi vuotta refill-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen viisi vuotta australialaisissa Shiraz-punaviinitynnyreissä. Eli aika pitkä viimeistely on kyseessä.

Longrow 11 yo ’Red’ Shiraz Finish

(53,7%, OB, 2013*, Australian Shiraz Casks, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja viininen. Pehmeän savuinen ja kypsän hedelmäinen. Omenaa, mangoa. Hiukan vahamainen vaikutelma, ei hyökkää yhtään. Mehiläisvahaa, kermatoffeeta. Makeaa mausteisuutta, neilikkaa. Miellyttävä! Vesilisä avaa hedelmiä ja tuo hillomaisuutta.

Maku: Viininen, turpeinen ja lihaisa. Kunnon savu, maistuu paksuna ja vahvana. Mukava hedelmäisyys, mutta syvyyttä on hiukan vähemmän kuin tuoksussa. Omena ja makea appelsiini löytyvät silti. Suutuntuma on rasvainen ja hiukan vahamainen. Tammisuus tuntuu mausteisena ja tuoreena, tanniinit iskevät vähitellen. Mehiläisvaha ja toffee löytyvät myös, samoin tietty glögimäisyys. Jälkimaku on appelsiininen, väkevän punaviininen, mausteinen, hiukan lihaisa, turpeinen, savuinen, keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lisää mausteita.

Arvio: Myönteinen yllättäjä, onnistunut punaviiniviimeistely savuiselle viskille. Toimii. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd 51,5%

Tormore on ruokkinut pääasiassa blendejä, mutta viime vuosina on nähty myös pari single malt -julkaisua. Aiemmat kokemukseni Tormoresta rajoittuvat tasan yhteen pullotteeseen.

Nyt maistelussa Berry Bros & Ruddin 20-vuotias, jonka kypsytyksestä ei ole minkäänlaista hajua. Värin perusteella ex-bourbonissa kypsyneestä voisi olla kyse.

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd

(51,5%, Berry Bros & Rudd, 1992–2012, Cask #100152, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan puiseva, vanerinen. Viiliä (!), hapanta kakkumaisuutta. Ruohoinen, voikukkaa ja märkiä lehtiä. Tammisuus on lenseää, kitkerää ja pinnassa. Myös maltaisuus on jotenkin kehittymätöntä, käynyttä ja hapanta. Ei hyvä. Vesilisä nostaa kermaisuutta esiin, tiettyä sitruksisuutta alkaa löytyä.

Maku: Omituinen. Tasapaino on aivan hukassa. Alussa on vahva tuntuma, sitrusta ja maltaisuutta ja runsaita mausteita tulee melkoisella tykityksellä. Sitten äkisti tammi ajaa kaiken yli ja tuo puhtaan alkoholin fiiliksen. Kun tylppä alkoholisuus hälvenee, esiin nousee ruohoisia sävyjä, lopulta hyvin kitkeriäkin (angostuuraa). Jälkimaku on ylikypsän appelsiininen, yrttinen ja hapokkaan maltainen. Tammisuus tuntuu tanniineina, jotka etsivät paikkaansa. Ei hyvä. Vesilisä tuo mukaan liimamaisia sävyjä ja kermaisuutta.

Arvio: Epätasapainoinen yksilö, mikään ei tässä nyt toimi. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Laphroaig 13 yo 1996/2009, Single Malts of Scotland 46%

Single Malts of Scotland -sarjan taustalla on Speciality Drinks, joka on osa viskikeräilijä-yrittäjä-monitoimimies Sukhinder Singhin imperiumia. Näkyvin osa tuota yhtiökokonaisuutta lienee The Whisky Exchange. Nyt maistelussa 13-vuotias Lappari suoraan suden suusta.

Laphroaig 13 yo 1996/2009, Single Malts of Scotland

(46%, Speciality Drinks, Single Malts of Scotland, 2.5.1996–8.6.2009, Cask No. 1983, 280 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhti turpeensavu on pinnassa. Runsaasti makeutta, vaniljaa ja hunajaa. Rasvaisia keksejä. Hiukan itämaisia mausteita, neilikkaa. Lääkemäisyyttä, suolaa, merilevää, märkää kalliota meren rannalla. Makeuden keskellä on myös jotain kuivaa ja pistävää, karkeaa villaisuutta. Silti ihan luonteikas vaikutelma.

Maku: Pisteliään savuinen ja alkuun hyvinkin kuiva. Vähitellen kovin turpeisuus antaa tilaa makeille nuoteille, vaniljalle ja hunajalle. Lääkemäisyys ja suolaisuus ovat hetken aikaa pinnassa, tammikin näyttäytyy. Maltaisuus maistuu makean keksimäisenä ja hiukan happamana. Jälkimaussa turpeisuus ja kuiva savuisuus tulevat päälle tosissaan, täydellä voimalla. Tammi iskee tanniineilla sivusta, mutta silti makeus pitää pintansa tietyn hunajaisen sitrusmaisuuden avulla. Oikein runsas ja monivaiheinen finaali. Hyvää!

Arvio: Loppua kohti hyvinkin nautittava Laphroaig. Erittäin selväpiirteinen yksilö. 87/100