Distillers Edition

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa jälleen yksi vuonna 1997 pullotettu miniatyyri-DE. Tällä kertaa tislaamona on Dalwhinnie ja finistelyssä on käytetty ex-olorosoa.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Oloroso Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mausteinen ja rusinainen. Kuivaa tammea ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, metisyyttä, kukkaisuutta. Hiukan jalohomeinen vivahde on mukana, samoin kevyitä oloroson piirteitä. Tammea on melko runsaasti, maltaisuus on selvästi esillä. Muroja ja mysliä, hiukan ruohoisuutta.

Maku: Metinen ja mausteinen, hunajainen ja rusinainen. Tammi on melko kuivakkaa, mutta puskee varsin reippaasti katkeruutta mukaan. Suolaisuutta, maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Appelsiinia, uuniomenaa, kinuskia. Suutuntuma on kermainen mutta melko kevyt, kääntyy varsin kireäksi ja mausteisen pistäväksi. Happamuutta, kanelia, hiukan luumuliköörin ja rommin sävyjä. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, metinen ja edelleen varsin hedelmäinen. Sitruksisuutta, omenaa, hunajaisuutta. Mausteisuus pysyttelee loppuun asti pääroolissa, kanelin ja pistävän hapokkuuden saattelemana. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Hiukan ristiriitainen esitys. Tässä on paljon klassista eleganssia, mutta hapot lyövät lopulta aavistuksen yli ja kireys jää päällimmäiseksi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Oban 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa on tällä kertaa Distillers Edition -sarjassa julkaistu Oban. Tämä on varsin suurella varmuudella pullotettu vuonna 1997, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä kertaa viimeistely on tapahtunut Montilla-finotynnyreissä. Monelle tutumpi Amontillado tarkoittaa ”Montillan kaltaista” ja on määritelmällisesti pykälää väljempi termi kokonaiselle sherrytyylille, kun taas tämän viskin jälkikypsytystynnyrit ovat aiemmin pitäneet sisällään finoa Córdoban Montillasta.

Oban 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Montilla Fino Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mielenkiintoisen sherryinen, intensiivisen appelsiininen ja varsin kompleksinen. Hilloisuutta, hedelmäteetä. Seetripuuta ja sikarilaatikkoa. Maltaisuutta, havuisuutta, vahamaista tammisuutta. Persikkaa, passionhedelmää, keltaista luumua. Pientä ruohoisuutta myös, häivähdys savua ja merellisyyttä.

Maku: Karamellisuutta ja appelsiinia, vahamaisuutta ja mausteista. Sherryinen, pähkinäinen ja hiukan siirappinen yleisilme. Suolaisuutta runsain määrin. Keskitäyteläinen suutuntuma. Keltaisia luumuja, persikkaa, rypälemäisyyttä, hilloisuutta. Pieni metallinen vivahde löytyy myös. Tummassa päässä on hiukan lakritsia ja sikarisuutta. Jälkimaku on mausteinen ja hedelmäinen, edelleen hiukan merellinen ja varsin kinuskinen. Inkivääriä, pippuria, reippaasti suolaisuutta. Tupakkaisuutta, hiukan ruohoisuutta, pähkinäisyyttä ja merellisiä sävyjä. Melko pitkä finaali, jossa suola jää lopulta kielen päälle.

Arvio: Suolaiseksi kääntyvä ja kaikin puolin mielenkiintoinen Oban. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition 43%

Maistelussa taas hiukan kaukaisempaa Distillers Editionia Lagavulinilta. Nämä 1990-luvun alkupuolen editiot ovat olleet ilahduttavan laadukkaita. Erityisesti mieleen ovat jääneet 1990– ja 1991-pullotteet.

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition

(43%, OB, 1994–2010, Batch No. lgv 4/498, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Voimakas tervaleijona. Vahvasti salmiakkilakritsia, turvesavua ja lääkemäisyyttä. Houkutteleva yhdistelmä suolaisuutta, siirappisuutta ja savua. Chorizoa, käristettyä pekonia, tummaa suklaata, rusinaa, hiukan viinisyyttä. Makea tammi tulee taustalta läpi. Tummaa yrttisyyttä, hiukan hilloisia sävyjä.

Maku: Tervaleijona maistuu heti. Turvesavua, viinisyyttä, siirappia, suolaa. Alkuun aavistuksen sekava. Suklaata, rusinaa, mustaherukkahilloa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Chorizoa, pekonia, kuivaa lihaisuutta ylipäänsä. Lakritsia ja yrttejä, hapanta savuisuutta, yskänlääkettä. Tammi hiukan karkailee, aiempien vuosikertojen kuivan otteen lisäksi maistuu aktiivisempiakin sävyjä. Jälkimaku on tumma ja merellinen. Salmiakkilakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä, hiukan karvautta. Suklaiset ja rusinaiset sävyt tasapainottavat kokonaisuutta. Hiilisyyttä, hapokkuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tervaleijonaviski. Oikein hyvä DE-pullote, mutta ei silti aivan tätä edeltävien vuosikertojen huipputasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition 43%

Matkani Lagavulinin Distillers Edition -julkaisujen varhaisempaan aikakauteen jatkuu. Nyt maisteluun pääsi 1991/2007, joka seuraa kerrassaan erinomaista 1990/2006-pullotetta. Tähän mennessä en ole kuitenkaan kohdannut 1987/2003-pullotteen voittanutta.

Tästä 1991-vuosikerrasta löytyy muuten toinenkin Distillers Edition, joka on pullotettu vuotta myöhemmin eli 2008. Nyt kuitenkin käsissä tämä aiempi versio.

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition

(43%, OB, 1991–2007, Batch No. lgv 4/495, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja salmiakkia, runsasta suklaisuutta ja herkullisen kuivaa tammisuutta. Nyt ollaan taas tiiviin sherryisessä maisemassa, rusinaa ja kuivattuja luumuja riittää. Hilloisuus on pinnassa, vadelmaa etenkin. Hiukan tervaa, kevyttä suolaisuutta. Mehiläisvahaa, metisyyttä, tummaa yrttisyyttä, kamferia. Upea.

Maku: Tervainen ja tyylikäs. Salmiakkia, tuhkaista turvesavua, mehiläisvahaa. Savumakkaraa, kuivaa lakritsia, hiukan suolaa. Sitruksisuutta, omenaa, kirpeää yrttisyyttä. Hilloisuus maistuu, samoin rusinat. Kuiva tammi on aivan loistavaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko tuntuu jämerältä. Kuivalihaa, nahkaa. Jälkimaku alkaa todella suolaisena ja merellisenä. Sitruksisuus ja vihreä omena saavat seurakseen lakritsia, salmiakkia ja tervaa. Vähitellen nahka ja kuiva tammi saavat enemmän otetta, mutta alta nousee jatkuvasti lisää yrttejä ja sherryisen makeita sävyjä. Kamferia ja tuhkaa. Pitkä, nautinnollinen finaali.

Arvio: Kuivan sherryinen ja todella tyylikäs viski. Lajinsa ehdottomia valioita, joka osuu todella lujaa – alhaisista volteista huolimatta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition 43%

Pitkästä aikaa Caol Ilaa ja Distillers Editionia, kohtalaisen tuoretta erää. Tämä on itse asiassa Caol Ilan ainoa tislausvuodelle 2004 yksilöity OB-pullote, mikä on hyvä muistutus siitä, että jättitislaamon tuotannossa fokus on muualla kuin vuosikertajulkaisuissa.

Caol Ilan DE-julkaisuista on jäänyt aiemmin varsin hyvä maku suuhun, mutta samanlaisia suurherkkuja en ole vielä kohdannut kuin Lagavulinin tai Taliskerin kohdalla. Viimeksi olen maistanut kahta vuotta varhaisemman 2002/2014-pullotteen, joka oli kyllä aivan pätevä.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2004–2016, Batch No. C-si; 2-476, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean viininen, uskollinen tyylilajilleen. Kumisaapasta, rusinaa, suklaata, taatelia. Palvikinkkua, hiiltä, suolaa, sitruksisuutta, märkää villakangastakkia. Savussa on vegetaalinen puoli pinnassa, tammi tuntuu varsin makealta. Punaista omenaa, viinikumikarkkia.

Maku: Todella makea ja vahvan savuinen, pippurinen ja hiilinen. Viinisyys on nahkaista ja imelää, siirappia ja suklaata riittää. Kumisaapas ja uunijuurekset ovat vahvasti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Lihaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruksisuutta, omenaa, päärynää, hapokkuutta. Hedelmäsiirappia, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä. Jälkimaku lähtee erittäin hiilisenä ja makeana. Paahtunutta puuta, salmiakkia, tammea, suolaa, jodia. Päärynää, vaniljaa, hunajaa. Pippuri tulee myös mukana, samoin lihaisuus ja vegetaalisuus. Keskipitkä finaali.

Arvio: Savuinen ja viinisen makea Caol Ila, joka jää profiililtaan lopulta aavistuksen sekavaksi. Verrokkina piipahtanut Lagavulinin 1996/2012 Distillers Edition oli syvyydeltään merkittävästi eri tasolla tähän verrattuna. 85/100