Distillers Edition

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition 43%

Matkani Lagavulinin Distillers Edition -julkaisujen varhaisempaan aikakauteen jatkuu. Nyt maisteluun pääsi 1991/2007, joka seuraa kerrassaan erinomaista 1990/2006-pullotetta. Tähän mennessä en ole kuitenkaan kohdannut 1987/2003-pullotteen voittanutta.

Tästä 1991-vuosikerrasta löytyy muuten toinenkin Distillers Edition, joka on pullotettu vuotta myöhemmin eli 2008. Nyt kuitenkin käsissä tämä aiempi versio.

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition

(43%, OB, 1991–2007, Batch No. lgv 4/495, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja salmiakkia, runsasta suklaisuutta ja herkullisen kuivaa tammisuutta. Nyt ollaan taas tiiviin sherryisessä maisemassa, rusinaa ja kuivattuja luumuja riittää. Hilloisuus on pinnassa, vadelmaa etenkin. Hiukan tervaa, kevyttä suolaisuutta. Mehiläisvahaa, metisyyttä, tummaa yrttisyyttä, kamferia. Upea.

Maku: Tervainen ja tyylikäs. Salmiakkia, tuhkaista turvesavua, mehiläisvahaa. Savumakkaraa, kuivaa lakritsia, hiukan suolaa. Sitruksisuutta, omenaa, kirpeää yrttisyyttä. Hilloisuus maistuu, samoin rusinat. Kuiva tammi on aivan loistavaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko tuntuu jämerältä. Kuivalihaa, nahkaa. Jälkimaku alkaa todella suolaisena ja merellisenä. Sitruksisuus ja vihreä omena saavat seurakseen lakritsia, salmiakkia ja tervaa. Vähitellen nahka ja kuiva tammi saavat enemmän otetta, mutta alta nousee jatkuvasti lisää yrttejä ja sherryisen makeita sävyjä. Kamferia ja tuhkaa. Pitkä, nautinnollinen finaali.

Arvio: Kuivan sherryinen ja todella tyylikäs viski. Lajinsa ehdottomia valioita, joka osuu todella lujaa – alhaisista volteista huolimatta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition 43%

Pitkästä aikaa Caol Ilaa ja Distillers Editionia, kohtalaisen tuoretta erää. Tämä on itse asiassa Caol Ilan ainoa tislausvuodelle 2004 yksilöity OB-pullote, mikä on hyvä muistutus siitä, että jättitislaamon tuotannossa fokus on muualla kuin vuosikertajulkaisuissa.

Caol Ilan DE-julkaisuista on jäänyt aiemmin varsin hyvä maku suuhun, mutta samanlaisia suurherkkuja en ole vielä kohdannut kuin Lagavulinin tai Taliskerin kohdalla. Viimeksi olen maistanut kahta vuotta varhaisemman 2002/2014-pullotteen, joka oli kyllä aivan pätevä.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2004–2016, Batch No. C-si; 2-476, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean viininen, uskollinen tyylilajilleen. Kumisaapasta, rusinaa, suklaata, taatelia. Palvikinkkua, hiiltä, suolaa, sitruksisuutta, märkää villakangastakkia. Savussa on vegetaalinen puoli pinnassa, tammi tuntuu varsin makealta. Punaista omenaa, viinikumikarkkia.

Maku: Todella makea ja vahvan savuinen, pippurinen ja hiilinen. Viinisyys on nahkaista ja imelää, siirappia ja suklaata riittää. Kumisaapas ja uunijuurekset ovat vahvasti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Lihaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruksisuutta, omenaa, päärynää, hapokkuutta. Hedelmäsiirappia, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä. Jälkimaku lähtee erittäin hiilisenä ja makeana. Paahtunutta puuta, salmiakkia, tammea, suolaa, jodia. Päärynää, vaniljaa, hunajaa. Pippuri tulee myös mukana, samoin lihaisuus ja vegetaalisuus. Keskipitkä finaali.

Arvio: Savuinen ja viinisen makea Caol Ila, joka jää profiililtaan lopulta aavistuksen sekavaksi. Verrokkina piipahtanut Lagavulinin 1996/2012 Distillers Edition oli syvyydeltään merkittävästi eri tasolla tähän verrattuna. 85/100

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition 43%

Muutaman aivan erinomaisen mutta vähän vanhemman Lagavulinin Distillers Editionin (vuosien 1980, 1987 ja 1990 editiot) jälkeen olen taas hiukan innostunut sarjasta. Nyt maisteluun pääsi vuonna 1996 tislattu versio, joka on pantu pulloon 2012.

Lagavulin 1996/2012 Distillers Edition

(43%, OB, 1996–2012, Batch No. lgv 4/500, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, yrttinen ja tupakkainen. Turvesavua, chorizoa, rasvaisuutta, vahaa. Toisaalta puskee suklaisuus ja suolattu toffee. Tammi tuntuu melko reippaana, vaikka yleisilmeessä on myös nättiä kuivuutta. Hiukan tervaa, lakritsia, sikaria, vahattuja huonekaluja. Potkua saisi kyllä olla pykälä lisää.

Maku: Turvesavua, lihaisuutta, suklaata ja suolaa. Merellinen ote tuntuu mukavasti, mineraalisuutta ja märkää kalliota. Pieni lääkemäisyys myös. Savumakkaraa, omenaisuutta, tuhkaisuutta, lakritsia, tervaa. Suutuntuma on tasapainoinen mutta korkeintaan keskitäyteläinen. Edelleen sitä jytyä tähän toivoisi. Tammi tuntuu kuivempana kuin tuoksussa. Tikkunekkua ja siirappista hedelmäisyyttä riittää. Jälkimaku alkaa erittäin hedelmäisenä, omenaisena ja aprikoosisena. Vähitellen turvesavu, salmiakki, terva ja tumma suklaa tulevat mukaan. Chorizoa, suolaa, paahteisuutta, puuta, yrttejä, pippuria. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja jopa yllättävän hedelmäinen esitys. Jos hiukan olisi potkua lisää, tämä olisi eeppistä tavaraa. 88/100

Lagavulin 1980 Distillers Edition 43%

Nyt on käsissä Lagavulinin Distillers Editionin alkuvaiheen pullo, vuonna 1980 tislattua tavaraa. Se on viimeistelty jälleen ex-Pedro Ximénez -tynnyreissä, mutta pullotusvuotta ei ole tarkasti merkitty. Oletus on toki vahva, että vuosi on ollut 1999.

Olen vasta viime vuosien aikana päässyt kiinni näihin vähän vanhempiin DE-pullotteisiin. Tähänastinen huippuhetki on ollut vuoden 1987 DE, mutta myös vuoden 1990 DE kolahti lujaa. Odotukset ovat siis tätäkin viskiä kohtaan kovat.

Lagavulin 1980 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1999*, Batch No. lgv. 4/464, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savumakkaraa ja suklaisuutta. Kuiva tammisuus ja metisyys tuntuvat tyylikkäinä. Sherryisyyttä, yrttisyyttä, marjaisuutta. Piparkakkumainen vivahde, kevyesti lääkemäisyyttä ja tervaa. Hiukan hiiltä ja nokea, mustapippuria ja suolaisuutta. Kuivattua luumua, rusinaa, kovia toffeekarkkeja. Herkullista.

Maku: Turvesavua, salmiakkia ja pippurisuutta. Yllättävän jykevä ja painokkaan sherryinen makumaailma. Suklaata, napakkaa yrttisyyttä, piparkakun maustelientä, pähkinäistä happamuutta, pekonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka onkin osin melko rasvainen. Balanssi hetkellisesti hakee, aluksi tämä tuntuu kaikessa tervassaan ja lääkemäisyydessään jopa hyökkäävältä, mutta tunnelma sulaa ja maut siirtyvät. Tammi pysyy silti nautinnollisen kuivana. Jälkimaku on yskänlääkemäinen, pippurinen ja yllättävän savuinen. Savumakkaraa, hiiltä, herukkaisuutta, pähkinää. Varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Tavattoman hieno Lagavulin menneiltä vuosilta. Silti vuoden 1987 DE säilyy suosikkinani tähänastisista kokemuksista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8).

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Talisker 1986/1999 Distillers Edition 45,8%

Käsissä on varhainen Taliskerin Distillers Edition. Mielenkiintoista päästä maistamaan, kaikkien näiden uusien DE-pullotteiden jälkeen.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition

(45,8%, 1986–1999, Batch No. TD-S: 5AM, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja viininen, mutta samaan aikaan kuivan tamminen ja jopa metinen. Kiteistä hunajaa, yleensä refill-tynnyristä tuttua vahamaisuutta ja sokerisuutta. Napakka turvesavu, pieni lakritsi. Hiilisyyttä, pippurisuutta, marjaisuutta. Hyvin erilainen verrattuna myöhempiin pullotteisiin. Vesilisä tuo raikkautta, yrttisyys kevenee.

Maku: Hienosti synkassa tuoksun kanssa. Äärimmäisen kuiva ja vahamainen tammisuus kohtaa pippurisen ja kireällä tavalla turvesavuisen sherrytunnelman. Kermaisuutta, mustikkaa, lakritsia, yrttisyyttä. Viinisyys on tunkkaisuudessaankin hapokasta mutta hienosti balanssissa. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, silti juuri sopivan kuiva. Jälkimaku alkaa heti komealla pippurisuudella ja tammisuudella. Turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, viinisyyttä. Suolaisuutta ja pientä tervaisuutta löytyy myös. Hapokkuus ja tanniinit toimivat hyvin, kun jälkimaku kuivuu kasaan. Finaali jää kuitenkin vain keskipitkäksi. Vesilisällä löytyy eucalyptus ja tietty viileys.

Arvio: Todella herkullinen, kuivan tamminen ja silti runsas Talisker. Tuntuu kuin tähän olisi laitettu joukkoon myös jotain todella vanhaa viskiä, sen verran paljon pitkistä refill-kypsytyksistä tuttua metisyyttä irtoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Talisker 2006/2016 Distillers Edition 45,8%

Käsittelyssä on tänään tuttua DE-kamaa Taliskerilta, uusinta erää. Suunta on ollut tavallaan sama kuin Lagavulinin Distillers Editioneissa: täyteläisestä ja ylikypsästä sherrypommituksesta on siirrytty vuosi vuodelta napakampaan ja tammisempaan suuntaan. Mutta toisin kuin Lagavulineissa, Taliskereissa tämä kehitys on ollut paljolti hyvästä.

Talisker 2006/2016 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2006–2016, Batch No. TD-S: 5SE, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja imelän hedelmäinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, suolaa. Kovasti on pekonia ja savumakkaraa. Hedelmissä on ylikypsä vivahde, rancio-tunnelma on muutenkin vahva. Luumu tuntuu jopa ummehtuneelta. Varsin runsas ja tunkkainen kokonaisuus. Vesilisä avaa puunsavua vielä lisää.

Maku: Turvesavua ja hedelmäisyyttä riittää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja varsin helppo. Tammi ja mausteet pysyttelevät taka-alalla, punaista omenaa ja rusinaisuutta riittää. Salmiakkia ja suolaisuutta, pekonia ja savumakkaraa löytyy kyllä vähintään riittämiin. Suklaisuutta, marjaisuutta, hilloa, kinuskia. Jälkimaku pukkaa vihdoin tammen ja mausteet pintaan, eikä pippuriakaan tarvitse enää kysellä. Lääkemäinen ja mineraalinen puoli nousee kunnolla pintaan, kun jälkimaku ohenee. Tanniinit, marjaisuus ja rusinaisuus jäävät pintaan lopuksi. Keskipitkä finaali on lopulta yllättävänkin kevyt. Vesilisä tekee tästä nopeasti kitkerän, kun sitruksisuus ja tammisuus nousevat hallitseviksi.

Arvio: Oikein mainio lajissaan, vaikka jää silti paikoitellen vähän ohueksi. 86/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.