Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.