Month: toukokuu 2022

Port Charlotte 2010 OLC: 01, 55,1%

Lasissa tällä kertaa jo paperillakin haastavan oloinen setti Port Charlottelta. Nyt on kärrätty paikalle valtava lasti erinäisiä tynnyreitä, joista osa on vieläpä aiemmin käytetty viinin kypsytykseen.

Tämän OLC:n sekoitus on erinäisten tietojen mukaan tällainen: 40 % kakkostäytön jenkkitammea, 30 % ykköstäytön jenkkitammea, 25 % VDN-viinitynnyreissä kypsynyttä tavaraa ja 5 % toisen täytön syrah-viinitynskissä kypsyttä. Lopuksi koko settiä on finistelty 18 kuukauden ajan oloroso-kanistereissa, jotka ovat olleet vieläpä ahtaampaa ja siitä syystä myös tykimpää hogshead-kokoluokkaa.

Onkohan painavan savuisestakaan tisleestä jäänyt mitään alkuperäistä luonnetta jäljelle tällaisessa myllytyksessä? Sehän selviää vain maistamalla.

Port Charlotte 2010 OLC: 01

(55,1%, OB, 2010–14.10.2020, Mixed Oak & Oloroso Hogshead Finish, 30000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella lihaisa ja makea. Karamellipossua ja toskaomenaa, päärynähilloa ja tervaleijonaa. Turpeisuus on tuhtia ja siirappia riittää, mutta yllättäen viini ei mitenkään aja tätä. Maltaisuutta, tallisuutta, sherryä, raparperia, sitrusta. Härski ja päällekäyvä kaikin puolin. Vesilisä korostaa kinuskia ja (fariini)sokerisuutta.

Maku: Ensivaikutelma on erittäin painava, karamellinen ja lihaisa, mutta äkisti se tisle tulee sieltä selvästi esiin. Kaikesta finistelystä ja kikkailusta huolimatta tässä on jotain hyvin… tavanomaista. Turvesavua, vegetaalisuutta, tallia, tuhkaa, tervaa. Omenaa, päärynää, sitruunaa, mausteisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuus on yllättävänkin vahvaa, tanniinit kiristelevät. Sherryä ja sekavuutta. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja varsin tuhkainen, yllättävän kuivakin kaikkineen. Sitruunaa, hapokkuutta, tervaa, pippuria, vadelmaa, raparperia. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo sokerisen vaikutelman, jäljelle jää lopulta sokerilientä ja hedelmämehua.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys. Tynnyripuljaus ei ollut tuonut oikein tulosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

BenRiach 20 yo 2000/2021, Signatory 59,4%

Maistelussa lupaavan oloinen tuplakypsytetty sherryherkku BenRiachin tislaamosta. Signatoryn ykköstynnyrin liemi on levännyt ensin refill-sherryssä ja pyöräytetty sen jälkeen jostain syystä vielä kahdeksan kuukauden verran tuoreessa ex-sherrytynnyrissä.

BenRiach 20 yo 2000/2021, Signatory

(59,4%, Signatory, Cask Strength Collection, 24.5.2000–16.4.2021, Cask No. 1, Refill Butts, Finished in Fresh Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja varsin musteinen. Viinisyys puskee läpi. Tanniineja ja nahkaisuutta, tuoretta puuta ja salmiakkia. Hedelmäisyys on runsasta, ulottuu aina makeista omenista ylikypsään luumuun. Sherryn takaa pilkistää marsipaania ja vaniljaa, heinäisyyttä ja toffeeta. Vesilisä availee mokkaa ja mausteita.

Maku: Paksun viininen ja runsaan mausteinen, voimakas ja tamminen. Sherry tuntuu oudolla tavalla päälleliimatulta, kun sen alta pilkistää näin raikas hedelmäisyys. Vaniljaisuus ja manteli, omenaisuus, päärynäisyys ja mausteinen tammisuus jäävät nyt vähän viinisyyden jalkoihin. Salmiakin, rusinan ja luumun alta rupeaa heti etsimään, mikä tässä on kaiken takana. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava, mutta ytimessä on hedelmäinen luonne. Jälkimaku on suklainen, nahkainen, tamminen ja salmiakkinen. Viinisyys korostuu yhä, samoin musteisuus. Ylikypsää hedelmää, rusinainen, hapokas. Mausteinen ja vähän sekava, keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa paahteisuutta ja tuo pintaan maitokahvia ja suklaata.

Arvio: Tämä oli selvä pettymys. Kokonaisuus ei ole oikein tasapainossa millään tasolla. Ei tämä mikään huono viski ole missään nimessä, mutta luonne on saatu melkoisen sekavaksi tynnyreitä veivaamalla. Ylipäänsä mausta ei uskoisi, että tätä viskiä on kypsytetty melkein 21 vuotta. 84/100

Longrow 18 yo Release 2008, 46%

Maistelussa on tällä kertaa modernin aikakauden ensimmäistä pullotusvuoden mukaan merkittyä 18-vuotiasta Longrow’ta. Viimeksi olen maistanut tätä sarjaa vuoden 2017 editiosta, joka oli erinomainen. Odotukset ovat hyvin korkealla.

Longrow 18 yo Release 2008

(46%, OB, 2008, Matured in Oak, 2100 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja kuivan turvesavuinen, hapokkaan omenainen ja todella paljon iäkkäämmän oloinen kuin etiketti antaa ymmärtää. Tammi on metistä, vanhojen kirjojen tuoksu on mukana. Pähkinää, päärynää, ruohoisuutta, kuivaa multaa. Hunajaa, maltaisuutta, runsaasti suolaa. Vesilisä avaa heinäisyyttä ja marjaisuutta.

Maku: Kuivan turvesavuinen, erittäin mineraalinen ja limettinen, hapokkaan omenainen ja pölyisen tamminen. Älyttömän tyylikäs ja syvä profiili, voisi mennä sokkona hyvin iäkkäästä viskistä. Tyyli ei ehkä vastaa tyypillistä Longrow’ta, mutta vahaisuus, ruohoisuus ja toffee toimivat hienosti. Pippuri, merellisyys ja suola tuovat hetkellisesti mieleen vanhan Taliskerin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on erittäin sitruksinen, omenainen, napakan turvesavuinen ja kuivan mineraalinen. Tammi tuntuu pölyiseltä, tomusokeria ja vaniljaa erottuu. Pippurisuus saavuttaa eeppiset mitat. Limettiä, suolaista voita, päärynää, toffeeta, maltaisuutta. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisä availee hunajaa ja kamferia.

Arvio: Todella hieno viski. Ei ehkä tyypillisin Lonkkari, mutta laatu on kertakaikkisesti kohdallaan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020, 56,4%

Maistelussa nyt tämä itseltäni aiemmin välistä jäänyt Lagavulinin 12-vuotias vuodelta 2020, nyt taas tällaisella uudenaikaisella etiketillä. Otin tähän nyt rinnalle tuon hienon viimevuotisen 2021-edition, jotta syntyy vähän jotain kontrastia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2020

(56,4%, OB, 2007-2020, Spedial Release 2020, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turpeinen, vegetaalinen ja kuivalla tavalla lihaisa. Hiiltä ja tuhkaa riittää, mutta savu itsessään jää taka-alalle. Paahdettua mantelia, vaniljaa, jopa hiukan marsipaania. Kumi tulee melko selvästi läpi. Omenaa, aprikoosia, sitrusta. Runsaasti suolaisuutta ja hiukan jodia. Vesilisä avaa makeaa tammea ja hiukan maltaisuutta kaiken takaa.

Maku: Runsaan turpeinen, lihaisa ja yllättävän makea. Toimiva yhdistelmä oliiviöljyä ja suolaisuutta sekä vaniljaista makeutta ja pähkinäisyyttä. Savu on edelleen sivuroolissa, mutta tuhkaa ja hiiltä on sitäkin enemmän. Vegetaalisuus on suorastaan voimakasta. Suolavetisyys, merilevä ja jodi ovat hyvin esillä, samoin tiettyä mineraalisuutta ja kalkkisuutta nousee pintaan. Sitruunaa, omenaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja täyteläinen, runko on vahamainen ja suorastaan pureskeltavan pehmeä. Jälkimaku on todella hiilinen ja tuhkainen. Turpeisuus pysyy vegetaalisella puolella, mineraalisuus ja lihaisuus ovat kyydissä vahvasti. Tammea, valkopippuria, jodia, suolaa, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeaa tuhkaisuutta ja eräänlaista toffeemaisuutta.

Arvio: Laadukas ja runsaan vegetaalinen esitys. Paahdettu manteli nousee jossain määrin itselläni tässä keskiöön. Rinnakkain maisteltuna tuore 2021-pullote on selvästi tätä lääkemäisempi ja kamferisempi, mineraalisempi ja moniulotteisempi. Se osuu selvästi enemmän omaan preferenssiini, vaikka on tämä 2020-pullotekin selvästi mainettaan parempi esitys. Tässä vaniljaisuus ja turpeinen makeus tarjoilevat vähän erilaisen puolen nuorehkoon Lagavuliniin. 90/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 91/100.