Month: joulukuu 2021

The Dalmore 15 yo 40%

Arvostan Richard Patersonin työtä Dalmoren tislaamolla, mutta sen tuotanto ei ole kuitenkaan omalla kohdallani oikein osunut kohdalleen. Ehkä pitäisi joskus päästä maistamaan jotain oikein erityistä Dalmorea, mutta kun perussarja ei oikein vakuuta, sellaisestakaan ei haluaisi maksaa.

Olen myös vieraillut tislaamolla, enkä varsinaisesti vaikuttunut sielläkään. Ranskalaiseen tapaan juuri mitään ei päässyt näkemään eikä mitään saanut kuvata. Kun monessa muussa tislaamossa pääsee varastoon maistelemaan, siellä nähtiin vain tynnyreitä ovelta, ja sen jälkeen piti vielä katsella puuduttava markkinointivideo ennen tastingia. Myös se tasting oli täysin normipullotteista rakennettu, eikä yhtään spesiaalia ollut mukana. Eikä Patersoniakaan näkynyt.

Maistelussa nyt kuitenkin vielä tällaista perussarjan 15-vuotiasta Dalmorea arviolta vuodelta 2018. Olen maistanut tätäkin julkaisua monta kertaa vuosien saatossa, myös siellä tislaamolla, mutta aina on jäänyt nuotittamatta. Ehkä sekin kertoo jotain.

The Dalmore 15 yo

(40%, OB, +/- 2018, American White Oak & Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, appelsiinimehumainen, rusinainen ja hiukan lenseä. Kanelia, vaniljaa, karheaa tammisuutta. Sherryssä on tiettyä kerroksellisuutta, mausteita ja rasvaista suklaisuutta, joka ei aivan asetu kohdilleen. Toffeeta ja hiukan jouluisia sävyjä. Toskaomenaa ja jotain karamellisoitua kautta linjan.

Maku: Maltainen ja rusinainen. Leipämäinen paahteisuus saa tämän tuntumaan ikäistään nuoremmalta, tammi on melko päällekäyvää ja tietty puuromainen lenseys on mukana. Voita ja toffeeta, rasvaista suklaata, kevyttä kahvisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Sherry tuntuu maussakin kerrokselliselta ja levottomalta. Sitrusta, kanelia, jouluisia mausteita ja pientä kuparisuutta. Jälkimaku on varsin napakka kaikessa mausteisuudessaan. Maltaisuus pysyy yhä vahvana, rusina ja suklaa tuovat hiukan makeutta. Sitruksisuus on varsin kirpeää. Tammi ottaa vähitellen vallan, myslistä ja jyväistä karheutta puskee pintaan, kirpeää hilloisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen haastava tapaus. Hiukan rakennetulta tuntuva kokonaisuus, jossa maltainen lenseys on lopulta vähän karua omaan makuuni. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt 43%

Maistelussa on tällä kertaa perinteinen Strathisla, jollaisia muistan noin vuoden 2006 tienoilta. Mausta ei ole jäänyt juuri muistikuvaa, mutta ehkä sekin herää henkiin tässä samalla.

Strathisla 12 yo Pure Highland Malt

(43%, OB, +/- 2006, glass printed label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja hunajainen, hedelmäinen ja tammisen karhea. Appelsiinia ja omenaa, aprikoosia, hiukan pähkinäisyyttä ja mysliä. Hiukan sherryisiä vivahteita, nahkaa ja paahteisuutta. Pieni puuromainen ja pahvinenkin lenseys on mukana, kukkaisuuden ja ruohoisuuden seassa. Vanhoja kirjoja, ummehtuneisuutta.

Maku: Pähkinäinen ja maltainen, tamminen ja kahvinen. Tietty paahteinen suoraviivaisuus tästä tulee heti mieleen. Sherryvivahteetkin jäävät myslin ja kuivattujen hedelmien jalkoihin. Yllättävän kuiva yleisilme, jossa omenaisuus ja aprikoosikin ovat hiukan kireitä. Happamuutta ja mausteisuutta, hiukan kanelia ja kirpeää marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko tasapainoinen ja jämäkkä. Jälkimaku on tammisen karhea, pähkinäinen, kahvinen ja jopa hiukan savuinen. Paahteisuutta riittää, samoin mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Kuivaa sherryä, vihreää omenaa. Maltaisuutta ja pippurisuutta, vasta lopussa ilmaantuu hiukan hunajaista makeutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tämä oli kuivempi kuin muistin, maltaisuudessaan silti varsin roteva. Ei herättänytkään juuri muistoja ensimmäiseltä Skotlannin-matkaltani, vaikka tätä siellä taatusti nautin. 82/100

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory 55,5%

Maistelussa jälleen muhkea sherryttely Edradourilta. Väri on heti varsin vakuuttava. Kyllä tällaiset viskit ovat pimeiden talvi-iltojen herkkuja.

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory

(55,5%, Signatory, 21.1.2009–9.4.2021, Ibisco Decanter, Cask No. 8, Ex-Sherry, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella jykevää sherryä, tallia ja nahkaisuutta, luumua ja rusinaa. Tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Tasapainoinen yhdistelmä siirappista makeutta ja tammista napakkuutta. Saksanpähkinää, kypsää kirsikkaa, kahvia, hapokkuutta, puhdasta voimaa. Vesilisä availee lakritsia ja paahteisuutta.

Maku: Voimakas sherry hyökyy päälle. Tumma suklaa ja siirappisuus vyöryvät yhteen tallisuuden ja nahkaisuuden kanssa. Kahvisuutta ja tummaa yrttisyyttä, rusinaa, pähkinäisyyttä. Sherrypommien skaalalla ollaan tammisten ja hapokkaiden viskien päädyssä, hedelmäisyys jää piiloon. Marjaisuutta ja luumuhilloa silti pilkottaa joukosta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko melkein pureskeltava. Maltaisuutta, lakritsia, tikkunekkuja, kinuskikastiketta, voita. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen ja suklainen ja hetkellisesti jopa makeutuu. Vähitellen nahkaisuus, hapokkuus ja tammisuus saavat otteen. Kahvia, saksanpähkinää, rusinaa ja tummaa yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa yrtit paremmin esiin.

Arvio: Onnistunut nuorekas sherrypommi, oikein tummaa paahtoa alusta loppuun. Jos jotain pieniä heikkouksia yrittää hakea, sherryviskiksi tämä ei ole sävykkäimmästä päästä, mutta ehdottomasti silti kyseessä on yksi ikäluokkansa valioita Edradourin jykevistä sherryttelyistä. 88/100

Glenallachie 25 yo 48%

Tällainen 25-vuotias pullote oli yksi Billy Walkerin avauksista, kun uusi omistajajoukko otti Glenallachien haltuun. Olen tämän kertaalleen ohimennen maistanutkin, mutta ei jättänyt muistikuvaa. Ensimmäinen rotaatio taisi pyörähtää ulos jo vuonna 2018, tämä on nyt uudempaa erää.

Glenallachie 25 yo

(48%, OB, 2020, American Oak and Pedro Ximénez Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tamminen, nahkainen ja varsin tummasävyinen. Sherrynuotit ovat pinnassa, luumua ja suklaata riittää. Tammen mausteisuus ja aprikoosinen kireys saavat seurakseen pähkinäistä karvautta. Rusinaisuutta, vahaa, hapokkuutta, kosteaa kakkupohjaa. Vesilisä availee nätisti kamferia.

Maku: Sherryinen, tamminen ja kaikessa hedelmäisyydessäänkin hiukan kireä. Persikkaa, luumua, viinirypäleitä. Jugurttirusinaa, sekahedelmää, jotain vähän ylikypsää ja käynyttä. Marjaista kirpeyttä. Tummaa suklaata, inkivääriä ja hiukan pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Sherry on vahvasti esillä muttei oikein kunnolla integroituneena. Jälkimaku on nahkainen ja pähkinäinen, edelleen mennään tammen komennossa. Sherry pyörii pinnassa, tumman suklaan ja luumuhillon sävyjä riittää. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, hiukan karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia.

Arvio: En saa tästä vieläkään oikein kiinni, tammi ajaa hiukan liian isoilla rattailla ja yleisilme on levoton. Sherryviskien skaalalla liikutaan enemmän Glenfarclasin kuin Glendronachin päädyssä. Laatuviskiä sinänsä, muttei profiililtaan oikein osu omaan preferenssiini millään muotoa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.