Tällainen 25-vuotias pullote oli yksi Billy Walkerin avauksista, kun uusi omistajajoukko otti Glenallachien haltuun. Olen tämän kertaalleen ohimennen maistanutkin, mutta ei jättänyt muistikuvaa. Ensimmäinen rotaatio taisi pyörähtää ulos jo vuonna 2018, tämä on nyt uudempaa erää.

Glenallachie 25 yo

(48%, OB, 2020, American Oak and Pedro Ximénez Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tamminen, nahkainen ja varsin tummasävyinen. Sherrynuotit ovat pinnassa, luumua ja suklaata riittää. Tammen mausteisuus ja aprikoosinen kireys saavat seurakseen pähkinäistä karvautta. Rusinaisuutta, vahaa, hapokkuutta, kosteaa kakkupohjaa. Vesilisä availee nätisti kamferia.

Maku: Sherryinen, tamminen ja kaikessa hedelmäisyydessäänkin hiukan kireä. Persikkaa, luumua, viinirypäleitä. Jugurttirusinaa, sekahedelmää, jotain vähän ylikypsää ja käynyttä. Marjaista kirpeyttä. Tummaa suklaata, inkivääriä ja hiukan pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Sherry on vahvasti esillä muttei oikein kunnolla integroituneena. Jälkimaku on nahkainen ja pähkinäinen, edelleen mennään tammen komennossa. Sherry pyörii pinnassa, tumman suklaan ja luumuhillon sävyjä riittää. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, hiukan karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia.

Arvio: En saa tästä vieläkään oikein kiinni, tammi ajaa hiukan liian isoilla rattailla ja yleisilme on levoton. Sherryviskien skaalalla liikutaan enemmän Glenfarclasin kuin Glendronachin päädyssä. Laatuviskiä sinänsä, muttei profiililtaan oikein osu omaan preferenssiini millään muotoa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.