The Glenallachie Distillers Company

Glenallachie 18 yo Release 2021, 46%

Lasissa tällä kertaa tuoretta 18-vuotiasta Glenallachielta. En ole ollut mitenkään hirveän innostunut näistä uusista Glenallachien julkaisuista, mutta tämä vaikuttaa kerrankin lupaavalta.

Glenallachie 18 yo Release 2021

(46%, OB, Bottled 4.5.2021, Sherry Cask Matured, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivattua hedelmää ja vähän raakaakin sitruksisuutta. Toisaalta runsaan siirappista sherryä, toisaalta pähkinäistä ja tammista karheutta. Voimakas mausteisuus ja maltaisuus tulevat kaikesta läpi. Tummaa suklaata, kahvia, nahkaa. Hiukan marjaisuutta. Vesilisä avaa minttua ja karamellia.

Maku: Todella erilainen kuin tuoksu. Nyt siirappinen makeus on selvästi kärjessä. Sherry maistuu makeana, suolaista toffeeta ja luumuhilloa riittää. Silti tässä on jotain lievästi epäkypsää, ruohoista ja jotenkin paljasta. Hedelmäisyys on sinänsä sopivasti ylikypsää. Maltaisuus tuntuu voimakkaana, tammi on jopa kitkerää. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä runko nyt kyllä kanna tätä kokonaisuutta ihan optimaalisesti. Pähkinää, kermaisuutta, marjaisuutta, viikunaa, hiukan balsamicoa. Jälkimaku on hedelmäinen, maltainen, sherryinen ja hiukan pippurinen. Pieni sekavuus vaivaa edelleen. Karheaa pähkinäisyyttä, kitkerähköä sitruksisuutta, suolaisuutta. Hiukan siirappisia ja nahkaisia piirteitä yhä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja tikkunekkua esiin.

Arvio: Jotenkin tämä ei nyt kolahtanut. En tajunnut tämän pointtia. Periaatteessa ihan hyvää, mutta jokin raakuus ja sekavuus tulee koko ajan vähän tielle. 83/100

Glenallachie 25 yo 48%

Tällainen 25-vuotias pullote oli yksi Billy Walkerin avauksista, kun uusi omistajajoukko otti Glenallachien haltuun. Olen tämän kertaalleen ohimennen maistanutkin, mutta ei jättänyt muistikuvaa. Ensimmäinen rotaatio taisi pyörähtää ulos jo vuonna 2018, tämä on nyt uudempaa erää.

Glenallachie 25 yo

(48%, OB, 2020, American Oak and Pedro Ximénez Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tamminen, nahkainen ja varsin tummasävyinen. Sherrynuotit ovat pinnassa, luumua ja suklaata riittää. Tammen mausteisuus ja aprikoosinen kireys saavat seurakseen pähkinäistä karvautta. Rusinaisuutta, vahaa, hapokkuutta, kosteaa kakkupohjaa. Vesilisä availee nätisti kamferia.

Maku: Sherryinen, tamminen ja kaikessa hedelmäisyydessäänkin hiukan kireä. Persikkaa, luumua, viinirypäleitä. Jugurttirusinaa, sekahedelmää, jotain vähän ylikypsää ja käynyttä. Marjaista kirpeyttä. Tummaa suklaata, inkivääriä ja hiukan pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Sherry on vahvasti esillä muttei oikein kunnolla integroituneena. Jälkimaku on nahkainen ja pähkinäinen, edelleen mennään tammen komennossa. Sherry pyörii pinnassa, tumman suklaan ja luumuhillon sävyjä riittää. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, hiukan karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia.

Arvio: En saa tästä vieläkään oikein kiinni, tammi ajaa hiukan liian isoilla rattailla ja yleisilme on levoton. Sherryviskien skaalalla liikutaan enemmän Glenfarclasin kuin Glendronachin päädyssä. Laatuviskiä sinänsä, muttei profiililtaan oikein osu omaan preferenssiini millään muotoa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.

Glenallachie 9 yo 2008, SMWS 107.13, 65%

Eilen alkoi Scotch Malt Whisky Societyn viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packin läpikäynti nuorella Laphroaigilla.

Seuraavana on vuorossa nuori sherryinen Glenallachie, joka on pullotettu vuoden 2018 Spirit of Speyside Whisky Festivalin juhlallisuuksiin. Voltit ovat jälleen aivan tapissa.

Glenallachie 9 yo 2008, SMWS 107.13

(65%, Scotch Malt Whisky Society, 26.8.2008, Andalusian gazpacho, Refill Ex-Oloroso Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja luumuinen. Todella voimakas oloroso, vaikea uskoa refilliksi. Siirappia, pähkinää, lihaisuutta, viikunaa, kuivattuja hedelmiä ja muhkeaa viinisyyttä. Kahvisuutta, balsamicoa. Maltaisuus ja viskin oma karaktääri jäävät sherryn taakse. Vesilisä avaa kinuskia ja yrttisyyttä.

Maku: Muhkean sherryinen, suklainen ja öljyisen painava. Voimakas ja mausteinen, mutta nyt myös viskin nuoruus tulee läpi. Maltaisuutta, jyväisyyttä, ruohoisuutta. Rusinaa, luumua, viikunaa, taatelia. Siirappia ja balsamicoa, reipasta kahvisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Lihaisuus on edelleen mukana, beef jerkyä ja savumakkaraa. Paahdettua pähkinää, voimakasta tammisuutta. Jälkimaku on pisteliään mausteinen, sherryinen ja yllättävänkin ohut. Paahteisuutta, kahvisuutta ja kuivattuja hedelmiä riittää, mutta jyväiset ja ruohoiset piirteet tulevat nopeasti läpi. Melko lyhyt finaali. Vesilisä nostaa toffeeta ja siirappista imelyyttä.

Arvio: Erittäin nuori sherryviski. Itse asia jää vähän tynnyrin varjoon tässä. Vaikea uskoa, että kyseessä on vain refill, niin voimakasta sherry tässä tosiaan on. 83/100

Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.