Glen-Garioch-15yo-Sherry-Cask-Matured

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured 53,7%

Glen Garioch julkaisi vuodenvaihteessa 2015–2016 tällaisen ex-sherryssä kypsyneen viskin tax free -myyntiin, tynnyrivahvuisena. Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured

(53,7%, OB, +/- 2015, Travel Retail, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja siirappisen makea, erittäin ruutinen ja taatelimainen. Todella paksu sherrytuoksu, joka on täynnä suklaata, luumuja, rusinoita ja ylikypsää kirsikkaa. Kaakaota ja munalikööriä, piimäkakkua ja rasvaa. Uuniomenaa, fariinisokeria, pähkinävoita, tammea ja mausteita. Vesilisä nostaa paahtuneisuutta ja mausteita pintaan.

Maku: Kermainen ja paksu, mutta ei aivan niin syvä kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappista makeutta, tammen purevuutta, ylikypsien hedelmien vyöryä. Ruutisuus on edelleen järeää. Tallimaisuus ja nahkaisuus saavat mukaansa runsaan mausteisuuden, jossa on pippuria, kanelia ja valtava kirjo muitakin makuja. Suutuntuma on pehmeä mutta tammi tuo sopivan särmän. Uuniomenaa, taatelia, rusinaa, viikunaa, hiukan likaista rasvaisuutta. Jälkimaku lähtee todella ruutisena ja rikkisenä, munaliköörimäisenä ja imelänä, kunnes tammi, mausteet ja nahkaisuus alkavat vyöryä. Keskipitkä, napakasti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa profiilia varsin herkästi, nuorekkaat elementit nousevat pintaan.

Arvio: Suurieleinen viski, muhkea sherryisyys syö kaiken. Ruutisuus kulkee rajoilla, mutta silti homma toimii. 87/100

glenlossie-10yo-ff

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna 43%

Maistelussa Flora & Fauna -sarjassa julkaistu kymppivuotias Glenlossie. Se kuului jo ensimmäiseen, vuonna 1991 julkaistuun F&F-sarjaan, mutta käsillä oleva pullote on peräisin sieltä loppupäästä, arviolta vuodelta 2004.

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen ruohoinen, makea ja pehmeä. Sekavaa kukkaisuutta. Hiivaleipää, aamiaismuroja, kevyttä ja makeaa omenaisuutta. Hiukan ummehtunut maltaisuus, aavistuksen eltaantunut ja lenseä. Viljaisuutta on runsaasti mukana, ja pieni pahvin vivahdekin löytyy. Kovin ohueksi jää.

Maku: Maltainen ja ruohoinen, hiukan tylppä ja kapea-alainen profiili. Leipämäisyyttä, puuroisuutta, kepeää mausteisuutta. Inkivääriä, aavistus valkopippuria. Kevyttä omenaisuutta, saippuaisella tavalla sitruksinen vivahde. Suutuntuma on kevyt ja osin ponneton. Jälkimaku on maltainen ja tuoreen tamminen, mausteinen ja edelleen varsin ruohoinen. Makeaa sitrusta, inkivääriä, muroja, vaniljaa. Keskipitkä, hiukan vetinen finaali.

Arvio: Hiukan keskimääräistä vaatimattomampi Flora & Fauna -esitys. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 5).

Springbank-11yo-2000-SMWS

Springbank 11 yo 2000/2011, SMWS 27.94, 54,6%

Käsissä mielenkiintoinen nuorehko Springbank Scotch Malt Whisky Societyn valikoimista. Freesistä sherrytynnyristä kaiken lisäksi.

Springbank 11 yo 2000/2011, SMWS 27.94

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/2000–9/2011, Cask 27.94, ’Enigmatic big floozy’, First Fill Sherry Hogshead, 351 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, karamellinen ja pehmeän turpeinen. Taateleita, rusinoita, kinuskikastiketta, siirappia. Kaikesta huolimatta korkeintaan keskiraskas kokonaisuus. Ruutia, tallisuutta, hiukan tervaa, lakritsia, omenahilloa, pähkinäisyyttä, suklaata. Kiinnostava, hiukan sekava tuoksu (nimen lupaama ”arvoituksellinen” ei aivan osu tällä kertaa). Vesilisä avaa pähkinävoita ja kermaisuutta.

Maku: Toffeemainen, rasvainen ja turvesavuinen. Hiukan tuoksua suoraviivaisempi suussa. Kinuski, karamelli, siirappi ja taatelit maistuvat. Suutuntuma on varsin kermainen mutta tekstuuri ei mitenkään erityisen tiivis, enemmänkin nuorekas ja osin pisteliäs. Aktiivista tammisuutta, mausteisuutta, bbq-sävyjä, likaista rasvaisuutta, hyvää Springbank-makumaailmaa. Jälkimaku lähtee rusinaisena, suklaisena ja lakritsisena, mukaan tulevat myös toffee ja mausteinen tammisuus. Likaisuutta, ruutia, hiukan rikkiäkin. Pähkinäinen vivahde ja tallimaiset sävyt löytyvät myös. Keskipitkä finaali. Vesilisällä irtoaa maitosuklaata ja mantelia.

Arvio: Nuorekas, osin vähän sekava mutta silti erittäin maukas Springbank. 87/100

Lagavulin-1998-2014-Distillers-Edition

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100

kilchoman-coull-point

Kilchoman Coull Point 46%

Kilchoman toi tax free -myyntiin tällaisen pullotteen vuonna 2013. Julkaisu täsmättiin World of Whiskies -ketjun myymälöihin Brittein saarten lentokentille.

Neljävuotiaaksi sanottu viski on peräisin ex-bourbontynnyreistä ja ex-olorososta. Nykyisin Travel Retail -pullotteilla on niin paha klangi, ettei tästäkään osaa oikein odottaa mitään.

Maantieteellinen Coull Point sijaitsee puolisen mailia Machir Baysta pohjoiseen.

Kilchoman Coull Point

(46%, OB, 2013, Travel Retail Exclusive, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turve kohtaa tuhkaisen hiilisavun. Makeaa omenaisuutta, sitruksista imelyyttä. Märkiä lehtiä ja maanläheisyyttä. Runsaasti suolaisuutta ja merellisiä piirteitä. Tiettyä tequila-osaston klangia myös. Nuorelta tuoksuu, mutta paljon houkutteleviakin elementtejä tässä on. Vesilisä vapauttaa kuivan valkoviinin sävyjä.

Maku: Savu on heti paksua ja hiilistä, mutta jollain tavalla se silti integroituu nätisti sitruksiseen ja suolaiseen yleisilmeeseen. Hiukan jodia ja lääkemäisyyttä. Minttua, kirpeää omenaisuutta, hiukan kuivakkaa tammea ja kireää mausteisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, mikä ei suinkaan ole tässä huono asia. Vegetaalisen turpeisuuden keskellä myös sokerisuutta nousee pintaan. Jälkimakua sävyttää jälleen vahva turvesavu, alkuun hedelmäisen ja sokerisen makumaailman ympäröimänä. Vähitellen suolaisuus ja tammi saavat enemmän otetta. Jodia, tuhkaa, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Esimerkiksi hiukan vastaavan sekoitussuhteen Machir Bay -pullotteisiin verrattuna tämä on todella kevyt, mutta kokonaisuus on silti sangen maukas ja nätti. 84/100

Dalmore-Cigar-Malt-Reserve

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Spey-18yo

Spey (Speyside) 18 yo 46%

Speysiden tislaamon viskit lanseerattiin uudelleen Spey-nimellä 2014. Kahden ikämerkityn lisäksi markkinoille saatiin muun muassa Chairman’s Choice, Golden Choice, Lord Byron’s Choice ja Royal Choice. Ei kovin houkuttelevaa, jos minulta kysytään.

Tämä 18-vuotias on tiettävästi kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Sen verran vaatimattomia ovat kokemukseni Speyside-tislaamosta, että odotuksia ei käytännössä ole yhtään.

Spey (Speyside) 18 yo

(46%, OB, 2014, Limited Edition, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maitosuklainen ja maltainen. Dooley’s-toffeelikööriä, maitokahvia, kermaisuutta. Vaniljakastiketta, pehmeää pähkinäisyyttä. Maltaisuudessa on kuitenkin tunkkainen ja osin päällekäyvä luonne. Kevyttä mausteisuutta, nuorta tammea. Likaista rasvaisuutta. Hiukan outo balanssi, vaikka paljon tässä on kiehtoviakin elementtejä. Vesilisä korostaa kermaisen suklaista makeutta entisestään.

Maku: Maltainen ja purevan mausteinen. Tammi ajelee isoilla vankkureilla. Mukana on kuitenkin myös runsaasti toffeeta, maitokahvia ja vaniljaisuutta. Suutuntuma on melko kermainen mutta tekstuuri tuntuu irtonaiselta. Karvasta pähkinäisyyttä, kanelia, neilikkaa, hiukan kireää appelsiinia. Edelleen pieni ummehtuneisuus on mukana, samoin happamuus heittelehtii. Jälkimaku alkaa vahvan kahvisena ja taatelisena, vaikka ote on toki kevyt. Pähkinäisyyttä, karvautta, tiettyä rosoisuutta. Pieni toffeen ja suklaan makeus löytyy sentään loppusuoralta. Keskipitkä, varsin tamminen finaali. Vesilisä lisää kermaisuutta ja keventää purevuutta heti.

Arvio: Nenässä mitä mainioin viski, mutta suussa vaikutelma hiukan karisee. Ei silti huono missään nimessä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

vys-cadenhead-speyside-tasting

Iäkkäitä Speyside-viskejä Cadenhead-tastingissa

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja jatkui lauantaina 10.9.2016 ravintola Carelian kellarissa. Iäkkäät harvinaisuudet -setti oli järjestyksessään 18:s, vaikka numero 17 jäikin väliin. Tuo kertaalleen peruttu BenRiach-tasting on vielä tulossa syksyn aikana, ja sille on kuulemma edelleen varattuna tuo numero 17.

Helsingin Töölössä sijaitsevan Carelian tunnelmalliseen ja hyväksi havaittuun kellaritilaan pakkautui jälleen sen verran viskiharrastajia, että jokaiselle riitti kaikista 70 senttilitran pulloista se oma siivu. Jos kaksisenttisistä ei ollut nipistetty, mukaan mahtui 35 maistelijaa – en tätä tarkemmin kyllä laskenut. Illan isäntänä toimi VYSin hallituksen jäsen Petri Vesanen, jonka vetämiin tastingeihin en ollut aiemmin päässyt.

vys-cadenhead-speyside-tasting-002Tastingtoiminta tuntuu menneen viime aikoina siihen, että mukaan pääseminen on minuuttipeliä eikä siltikään onnista. Yleensä kun ilmoittautumisviesti saapuu, pitäisi ehtiä järjestelemään vielä elämäänsä ja aikataulujaan, mutta nykyisin on vain pakko iskeä kiinni heti, jos mielii saada paikan. Tästä syystä olen itse päässyt viime aikoina heikommin mukaan mihinkään – olen ollut aina sen verran myöhässä. Tällä kertaa kuitenkin lykästi.

Kattauksessa oli Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan Cadenheadin viskejä, joiden yhteenlaskettu ikä oli 200 vuotta. Kun viidestä viskistä nuorin on 35-vuotias, suu kalibroituu välittömästi hiukan eri tavalla kuin sellaisena iltana, jolloin nautitaan nuorempaa tuotantoa. Viskit oli tähän tastingiin valittu Speysidelta: aloitus osui Glen Grantiin, sen perään tutustuttiin kolmeen Glenfarclasiin ja setti päätettiin Glenlivetiin. Jo ennakolta kimara kuulosti tasapainoiselta ja järkevästi rakennetulta.

Pitkän historialuennon sijaan Petri Vesanen kehotti tarttumaan ensimmäiseen lasiin. Mielessäni kyllä muistelin ensin joitain asioita Cadenheadista, mitä muistin, ja jouduin vähän terästämään muistiani Googlenkin kautta. Kyseessä on siis Skotlannin vanhin itsenäinen pullottaja, perustettu 1842. Itse William Cadenhead kuoli jo 1904, mutta kuin ihmeen kaupalla yhtiö selvisi vaikeista vuosikymmenistä ja päätyi 1970-luvulla Springbankin omistavan Mitchellin suvun haltuun. Vesanen pohdiskeli juonnossaan, miten yhtiöltä on tänä vuonna tullut ulos niin paljon iäkästä viskiä, liuta harvinaisuuksiakin. Myös VYSillä on kuulemma suunnitteilla toinenkin Cadenhead-tasting lähitulevaisuudessa.

vys-cadenhead-speyside-tasting-003Ensimmäisenä lasina nostettiin huulille Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s 40,5%. Harvemmin tulee lähdettyä tastingissa liikkeelle 35-vuotiaalla viskillä. Kevyt ja iäkkyyttä huokuva kokonaisuus miellyttää hedelmäisellä tuoksullaan, mutta mausta löytyykin melkoisesti hapokkuutta. Mielenkiintoinen viski on kuitenkin kyseessä, Authentic Collectionista ja vielä aivan tuore julkaisu. (Jos jotain pientä olisin illalta vielä toivonut, Cadenheadin eri pullotesarjat olisi voitu käydä vielä kootusti läpi – vaikka illan aikana hyvin edustetut AC ja SB ovatkin ne tunnetuimmat.)

Toisena viskinä oli kattauksessa varsin erikoinen tapaus. Pullo oli William Cadenheadin 40-vuotiasta Speyside-viskiä, mutta tislaamoa tai mitään muutakaan yksilöivää tietoa ei löytynyt. Vesanen oli kuitenkin Cadenheadilta varmistanut, että kyseessä oli täysin varmasti Glenfarclas.

vys-cadenhead-speyside-tasting-004Tämä Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s 40,2% oli kolmen börppätynnyrin vattaus, ja kuten nokkelimmat heti tajuavat, pari niistä oli mennyt alivahvuiseksi ja yhdellä se oli lopulta seivattu. Pullote oli peräisin vuoden 2016 alkupuolelta, ja oli hyvä muistutus siitä, että vasta 1990-luvulla oli alkanut tulla markkinoille indiepullotteita, joissa sai olla Glenfarclasin nimi kyljessä. Ilmeisesti Signatory sai tuolloin ensimmäisenä luvan käyttää tislaamon nimeä omissa pullotteissaan. Scotch Malt Whisky Society oli toki pullottanut indie-meiningillä ’Farclasia jo pitkään, olihan heidän 1.1-pullotteensakin sitä.

Kaikkineen 40-vuotias mysteeri-Glenfarclas oli sekin todella maistuvaa viskiä. Sitä toki mietittiin pitkään, miksi pullon kyljessä luki single cask, vaikka tislaamo oli kertonut Vesaselle tuotteen olevan kolmen tynnyrin sekoitus. Toisaalta tuntui kyllä siltä, että parempi uskoa puhetta kuin hiukan halvan näköisen pullon etikettiä; Vesasella on kuitenkin vuosien suhteet ja kanta-asiakkuus Cadenheadille. Itse viski oli kuitenkin täysin kunnossa. Tietty heinäisyys oli ominaisuus, jonka tämän jälkeen poimi kaikista muistakin tastingin Glenfarclaseista. Kolmantena ja neljäntenä viskinä nimittäin maistettiin myös Glenfarclasia.

vys-cadenhead-speyside-tasting-005Kolmantena maistettu Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s 40,7% oli välittömästi eri kaliiberia kuin kaksi aiempaa. Mehiläisvaha ja appelsiinisuus toivat ihan omanlaistaan ryhtiä mukaan, ja muutenkin tammen kompleksisuus oli itseäni suuresti miellyttävää. Toki näissä yli 40-vuotiaissa viskeissä usein tuoksu menee jo niin sfääreihin, että maulla on välillä vaikea päästä samoille tasoille. Joka tapauksessa tässä oli makukin kohdallaan.

vys-cadenhead-speyside-tasting-006Neljäntenä viskinä nautittiin Glenfarclas 42 yo 1973/2015, Cadenhead’s 40,2%. Se oli taas selvästi eri sarjaa kuin 41-vuotias, monien mielestä lähimpänä tastingin kakkosena maistettua 40-vuotiasta. Itse löysin siitä kovasti karkkisuutta ja sokerisuutta, vaikka tammi olikin rajoilla kuivattamassa kokonaisuutta. Hieno viski oli kyseessä, aivan ehdottomasti.

vys-cadenhead-speyside-tasting-007Tastingin viimeisenä lasina oli edessä The Glenlivet 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%. Pullo oli tyylikäs neliskanttinen dumpy ja jo ulkoisesti eri sarjaa kuin aiemmat. Sitä pohdittiin porukalla, oliko 630 pulloa saatu kolmesta vai neljästä tynnyristä, kun kyseessä olivat hogsheadit. Konsensus taisi olla, että neljä tynnyriä on tarvittu tämän ikäistä viskiä, koska taatusti ainakin jokin on päässyt väsähtämään ja muilla on pitänyt nostaa voltit ylös lain vaatimalle tasolle eli yli neljäänkymmeneen.

Kaikesta huolimatta Glenlivet oli upea viski, ja vanhana Glenlivet-skeptikkona se teki minuun jossain määrin vaikutuksenkin. Tammi tuntui toimivan tässäkin viskissä aivan loistavasti, vahamaisuus ja hedelmäisyys olivat sen kanssa erinomaisessa balanssissa. Melkoista herkkua, sanoisin.

Perinteiseen VYS-tyyliin ilta päätettiin kierrokseen, jossa jokainen sai laittaa mielestään kolme parasta viskiä järjestykseen ja halutessaan kertoa myös perustelut valinnoilleen. Nopeasti kävi ilmi, että yleinen järjestys oli sama kuin minullakin: 41-vuotias Glenfarclas ykkönen, 42-vuotias Glenlivet kakkonen, 42-vuotias Glenfarclas kolmonen.

vys-cadenhead-speyside-tasting-008Onneksi joukossa oli myös muutamia puufanaatikkoja ja jokunen karkkiviskien ystävä, jotta konsensus ei käynyt tylsäksi. Kaikesta huolimatta kolmosena maistettu 41-vuotias Glenfarclas keräsi peräti 85 pistettä maistelijoilta, kun taas kakkoseksi tullut Glenlivet sai 53 ääntä ja 42-vuotias Glenfarclas 41 pistettä. Glen Grant ja 40-vuotias Glenfarclas jakoivat nelossijan 20 pisteellä. Pisteet ovat toki vain yhteistä huvitusta, kyllä jokainen varmasti tiesi maistavansa upeita viskejä, joiden asettelu paremmuusjärjestykseen on osin hiusten halkomista.

Upea ilta jälleen kerran. Järjestäjille ja kanssamaistelijoille suuret kiitokset. Tamminen jälkimakujen kirjo pysyttelee suussa vielä muutaman päivän.

glenlivet-42yo-1973-cadenhead

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%

Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittynyt Viskin Ystävien Seuran tasting-ilta päättyi tällaiseen Glenlivetiin, joka oli illan ainoa pullote Small Batch -sarjasta. Ikää kunnioitettavat 42 vuotta.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch

(40,2%, Cadenhead Small Batch, 1973–2015, Bourbon Hogsheads, 630 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntynyttä tammisuutta, pientä omenaisuutta, kukkaisuutta. Pehmeän hedelmäkarkkinen. Hiukan sulkeutunut kaikkineen, mutta aukeilee vähitellen. Ripaus herukkaisuutta, pehmeää sitruksisuutta. Havuisuutta, pihkaisuutta. Edes aavistuksenomainen puisevuus ei sotke kokonaisuutta.

Maku: Pehmeä ja tyylikäs, heti paremmin auki kuin tuoksussa. Tammisuus on kuivaa ja antiikkista – puu on makupaletissa aivan loistavaa, jos tuoksussa olikin pientä hakemista. Vahamaisuutta, havuisuutta, hunajaa. Suutuntuma on tasapainoinen. Persikkaa, omenaisuutta, tarkemmin sanottuna hiukan murupohjaista omenapiirakkaa. Kanelia, sokerisuutta. Herukkaisuus tuo hiukan hapokkuutta mukaan. Jälkimaku kulkee taas tammisuus edellä, herukkaisuus ja hapokkuus tuntuvat runsaina ja miellyttävinä. Minttua, mallassokeria, hunajaa. Hedelmistä erottuvat ananas ja aavistuksen myös trooppiset hedelmät. Pitkä ja vallan uljas finaali.

Arvio: Oivallinen Glenlivet, joka pelaa isolla tammella, vaikka voltit ovat alhaalla. Luonnetta riittää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

glenfarclas-42yo-1973-cadenhead

Glenfarclas 42 yo 1973/2015, Cadenhead’s 40,2%

Viskin Ystävien Seuran Cadenhead-tastingissä saatiin peräkkäin kolmen Glenfarclasin suora, jossa aloitettiin 40-vuotiaalla, jatkettiin 41-vuotiaaseen ja päädyttiin tähän 42-vuotiaaseen. Vähän hiljaiseksi tällainen tietysti vetää.

Glenfarclas 42 yo 1973, Cadenhead’s

(40,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1973–12/2015, Bourbon Barrel, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja kukkainen. Vaniljainen, heinäinen, varsin sokerinen, jopa karkkinen. Makeaa appelsiinia, öljyisyyttä, huonekaluvahaa. Kukkaisuutta ja pientä purevuutta, jos näin alhaisilla volteilla varustetusta viskistä voi niin sanoa. Hedelmä on pinnassa, mutta tammen ehdoilla.

Maku: Pehmeän öljyinen, silkkinen, sokerinen ja kuivan tamminen. Leijuu vetten päällä. Sitruksisuutta, mietoa omenaisuutta, ripaus vaniljaa. Kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on varsin kevyt. Antiikkisuutta, huonekaluvahaa, kiteistä hunajaa, minttua. Jälkimaussa tammi kuivuu antaumuksella ja pitkällisesti. Sen rinnalla karkkisuus ja pieni pähkinäinen karvaus ottavat mittaa toisistaan. Ripaus anista. Heinäisyyttä, hiukan puisevuuttakin lopussa. Todella pitkä ja kauniisti kehittyvä finaali.

Arvio: Kevyt ja karkkinen, tasapainoinen ja tyylikäs Glenfarclas. Loistava jälkimaku. 90/100