Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead Small Batch 59,1%

Lasissa on tällä kertaa kaksikymmentä vuotta kypsynyt yksilö Glenallachien tislaamosta, Cadenheadin Small Batch -sarjassa pullotettuna. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead

(59,1%, Cadenhead Small Batch, 1992–2013, Bourbon Hogsheads, 516 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kypsän ja runsaan oloinen heti kärkeen. Öljyinen, paahteisen tamminen, pähkinäinen ja hiukan havuinen ensivaikutelma. Makea hedelmäisyys on täynnä ylikypsää luumua, uuniomenaa ja viikunaa. Mausteisuutta ja maltaisuutta, hiukan suklaata. Ruohoisuutta. Vesilisä availee sitrusta ja päärynää.

Maku: Maltainen, pähkinäinen ja mausteinen. Paahteinen ja voimakas. Tuoksustakin löytyvän luumun ja kypsän omenan rinnalle nousee sitruksisuutta ja yrttisyyttä. Ruohoisuus ja havuisuus toimivat hyvin yhteen hunajan ja vahvan suklaisuuden kanssa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja napakka. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, ruskeaa sokeria ja paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tumma ja syvä, havuisuuden ja suklaan ympärille kietoutuva kompleksinen esitys. Hilloisuus nousee hienosti esiin, vadelma edellä. Kuivatut hedelmät, yrttisyys ja paahteisuus kantavat komeasti. Hiukan lakritsia, runsaasti mausteisuutta. Pitkä ja maukas finaali on tämän viskin paras osa. Vesilisä tuo päärynäistä raikkautta ja karkkisuutta esiin.

Arvio: Odottamattoman maukas viski. Pähkinäisyyden ja mausteisuuden näytöstä alusta loppuun. 87/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

Maistelussa pitkästä aikaa tykkiä Lagavulinia yli kymmenen vuoden takaa. On mahdollisesti käynyt vuosien saatossa selväksi, että tämä sarja kuuluu ikisuosikkeihini. Näitä nuotteja kannattaa siis maistella sopivan suolan kanssa.

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

(57,9%, OB, Bottled 2009, 9th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, suolainen ja sitruksinen. Varsin suoraviivainen kaikessa hiilisyydessään ja lääkemäisyydessään. Kirpeää omenaa, mentholia, tervaisuutta, jodia. Kuivakkaa vegetaalisuutta, vaniljaista makeutta. Lihaisuutta ei juuri tunnu, enemmän ollaan pähkinän ja suolan ääressä. Aivan hiukan kumia löytyy taustalta. Vesilisä avaa lisää tuhkaa ja kuivaa hapokkuutta.

Maku: Muhkea, turvesavuinen ja voimakas. Hiilisyyttä, tuhkaa, sitruksisuutta. Pippuria, jodia ja lääkemäisyyttä. Makea vanilja kuitenkin tulee selvästi esiin, samoin hunajaisuus ja manteli. Kirpeää omenaisuutta, sopivasti happoja öljyn vastapainoksi. Oivallinen tasapaino. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja varsin pureva. Tuoksun tapaan maku on erittäin suoraviivainen ja vahva. Jälkimaku on hyvin turvesavuinen ja pippurinen. Tervaisuus pilkistää sitruksisuuden lomasta, mutta kokonaisuus pysyy erittäin puhtaana. Vaniljaa, tammea, omenaa. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaisuutta ja paahdettua tammea.

Arvio: Nautittava Lagavulin, tämän sarjan suoraviivaisimmasta päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 12). Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 86/100.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray 59,6%

Maistelussa tällä kertaa nuorta BenRiachia vaihteeksi A.D. Rattrayn valikoimista. Yksinkertaisen äärellä siis. Voltteja kuitenkin riittää.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray

(59,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 10.4.2008–26.9.2018, Cask No. 14, Bourbon Hogshead, 311 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunavaahtoa ja aprikoosihilloa, pehmeää tammisuutta ja kermaisuutta. Voltteihin ja ikään nähden yllättävänkin lempeä ensivaikutelma. Hiivaleipää, maltaisuutta, hiukan hapokkuutta ja paahteisuutta. Tammi pysyttelee taustalla. Kevyttä suolaisuutta. Vesilisä availee makeaa omenahilloa ja vaniljaisuutta.

Maku: Todella yllättävä! Maistuu aluksi aivan turpeiselle suolavedelle. Suolasta on pientä vihjettä tuoksussa, mutta näin selvä turvesavu tulee täytenä yllätyksenä. Sitruunan ohessa mukana on todella reipasta liuotinmaisuutta ja liimaa. Suutuntuma on melko öljyinen. Maltaisuutta, paljasta tammisuutta, öljyisyyttä, pippuria. Jälkimaku on sitruunainen, hiukan turvesavuinen ja edelleen todella suolainen. Heinäisyyttä, maltaisuutta ja paahteista tammea. Aprikoosia, kirpeyttä mutta vähitellen myös vaniljaista ja hunajaista makeutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin kevyttä hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta.

Arvio: Todellinen outolintu. Harvoin tulee turpeisuus näin täydellisenä yllätyksenä. Maussa on valitettavasti tiettyjä viheliäisiä piirteitä, jotka estävät innostumasta yhtään enempää. 78/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 2, 49,4%

Kilchomanin viimevuotinen Suomi-pullote oli miellyttävä yllätys. Vastaanotto taisi olla sen verran hyvä, että sarjaa kannatti jatkaa.

Nyt maistelussa kakkospullote, jossa on uutena komponenttina mukana ex-portviinissä kypsynyttä viskiä – peräti viidesosa vattauksesta. Vastaavasti sherryn osuus on pienentynyt ykkösbatchiin verrattuna selvästi. Ykkösessä siis mentiin Pareto-hengessä ex-bourbonilla ja ex-sherryllä suhteessa 80-20.

Maistelen nämä batchit nyt rinnakkain, kun kerrankin on tällaiseen eksperimenttiin mahdollisuus.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2

(49,4%, OB, NAS, 2020, 75% Bourbon, 20% Port & 5% Sherry Casks, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja varsin nahkainen. Portviini puskee tanniinisena ja marjaisena läpi. Vegetaalinen ja hiukan lenseä yleisvaikutelma, lievästi ummehtunutta maltaisuutta ja aktiivista tammea riittää. Kosteaa lehtikasaa, hiiltä ja tuhkaa, hiukan ylikypsää sekahedelmää. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja yrttistä raikkautta pintaan. Tähän verrattuna Batch No. 1 tuoksuu silkalta vaniljalta ja valkosuklaalta.

Maku: Parantaa tuoksusta huimasti. Hedelmäisyys ja marjaisuus ovat jo melko hyvässä tasapainossa hiilisen turvesavun ja tuhkaisuuden kanssa. Viinistä makeutta riittää, makeaa punaista marjaisuutta, uuniomenaa, kypsiä luumuja, banaania ja hunajaa. Tammi on yhä varsin aktiivista, vaniljaa ja pientä pippuria puskee läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Toffeeta, suolaisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaussa kokonaisuus tiivistyy yhä jämäkämmäksi ja suolaisuus korostuu. Hiilisavua, tuhkaa, merivettä, mineraalisuutta. Punaista viinimarjaa, mansikkaa, kirpeää sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta ja tuo pientä maitosuklaisuuttakin esiin. Vieressä Batch No. 1 pyörii selvästi enemmän hiilisavun ja lääkemäisyyden ympärillä, kun taas tämä Batch No. 2 on jatkuvasti hiukan levoton kaikessa viinisyydessään.

Arvio: Portviinin kanssa on omat haasteensa. Paljon tässä viskissä on myös hyvää. Vierekkäin maisteltuna valitsisin kaikissa olosuhteissa ykkösbatchin, vaikka se ei näin jännittävä olekaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen, tislaamolleen tyypillinen viski.”

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers 43%

Maistelussa vihdoin tämä legendaariseksi luokiteltava Lagavulin. Viskin väri on yllättävänkin punertava, sitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tämän vihreän pullon takia. Odotukset ovat todella korkealla.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers

(43%, OB, 1980’s, Green Glass, Creme Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Lääkemäinen, tiukan turvesavuinen, merellinen – ja varsin huikaiseva välittömästi. Kuiva sherry on voimakkaasti läsnä, samoin tietty kuivakka lihaisuus, savumakkara ja ilmakuivattu kinkku. Salmiakkilakritsia, konsentroitunutta hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä etenkin. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen ja paljon 12-vuotiasta iäkkäämmän oloinen. Sherryisyydessä on kuivan tamminen ja tyylikäs sävy, lakritsi maistuu kuivana ja hedelmäisyys paljastaa koko ajan uusia puolia itsestään. Omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, persikkaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja vaikuttava. Savumakkaraa, suolaisuutta, tervaa, mausteisuutta. Pientä antiikkisuutta ja maanläheisiä sävyjä myös, komea kompleksisuus. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja muhkean lääkemäinen. Tervaisuus nousee nyt selvemmin esiin. Lakritsia, kahvia, suklaisuutta. Tammi pysyy erittäin kuivana, sherryisyys on nautittavaa. Pientä pähkinäisyyttä, savumakkaraa, öljyisiä sävyjä, sitruksisuutta. Pitkä ja mahtava finaali.

Arvio: On tämä vain upea viski. Ylitti heittämällä kaikki kovatkin odotukset. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Smoke On The Water, ”Maukas esitys!”

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones 46%

Hoidetaan nyt tämä Game of Thrones -sarja tältä erää loppuun. Lasissa yhdeksäs ja viimeisenä julkaistu single malt, Mortlachin 15-vuotias.

Kerrankin siis ikämerkittyä GoT-viskiä, jossa on jopa viimeistelyyn käytetyistä tynnyreistä tietoa etiketissä. Odotukset eivät silti ole järin kummoiset, kun muistelen tätä sarjaa kokonaisuutena.

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones

(46%, OB, 2019, Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Pistävän tamminen ja varsin maltainen. Viinirypäleiden ja greipin kitkeryyttä, hapokkuutta, valkopippuria. Mineraalisuutta, vihreää omenaa, hiukan pähkinää ja pientä suolaisuutta. Hunajaa, vaniljaa, voitaikinaa, muroja, sokerisuutta. Jotain kerroksellista tässä on koko ajan. Vesilisä avaa paahteisuutta ja ilmakuivattua kinkkua. Alkaa tuoksua Beast of Dufftownille vähitellen.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja paljon ikäistään nuoremman oloinen. Teroitettua lyijykynää, pippuria, mineraalisuutta. Raa’ahkoa päärynää, viinirypälettä, keltaista luumua, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin miellyttävän öljyinen ja löytää vähitellen tasapainon hunajaisen makeuden ja melko rujon tammisuuden välillä. Suolaisuus nousee tyylikkäästi esiin pähkinäisyyden ja pienen lihaisuuden joukosta. Jälkimaku on hunajainen, maltainen ja nyt jo voimakkaan suolainen. Sitruksisuus saa seurakseen melko makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa ja kinuskia. Tammi jää kitkeränä taustalle. Suolapähkinää, voisarvea, tikkunekkua, pippuria, ruohoisuutta ja minttua. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kuivaa tammea ja mineraalista hedelmäisyyttä.

Arvio: Varsin vaatimattomasta tuoksusta kuljetaan suorastaan oivalliseen jälkimakuun. Tietty kerroksellisuus tässä häiritsee koko ajan eikä Mortlachin sielu ole kaikilta osin oikein mukana, mutta suuhun jää silti aivan hyvä maku tämän sarjan mittapuulla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja kohtuullisen hyvä, mutta lopulta kovin persoonaton Mortlach”.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

Maistelussa tällä kertaa tanakkaa Caol Ilaa vuoden 2014 Feis Ile -juhlinnoista. Caol Ilan aiemmasta festaripullotetarjonnasta maistoin tämän vuoden Uisgessa Feis Ile 2010 -pullotteen, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Myös muutamia vuosia sitten maistamani Feis Ile 2009 -editio oli aivan loistava. Vertailukohdat ovat siis kivikovat.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

(55,5%, OB, 2002–2014, Feis Ile 2014, Refill American Oak Hogsheads, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, suolainen ja lääkemäinen. Märkää kalliota, merilevää, kosteita laiturinlankkuja. Paahteisuutta ja tuhkaa. Märkää turpeisuutta, pientä tunkkaisuutta, suolapähkinää, hiukan sitruksisuutta. Nuori tammi ja vanilja korostuvat vähitellen. Vesilisä availee pientä kahvisuutta ja pippurisuutta.

Maku: Lääkemäinen ja öljyinen, hiilisavuinen ja sitruksinen. Turvesavu on varsin totaalista, tuhkaisuus ja paahteisuus korostuvat. Tammessa on edelleen voimakas vanilja mukana, pippuri tuo ryhtiä. Suutuntuma on varsin kermainen kaiken turvetykityksen keskellä. Suolaa, merilevää, hiukan suolaista kinuskia. Makean ja suolaisen kombo toimii hyvin, mutta pieni yksioikoisuus tätä vaivaa koko ajan. Jälkimaku on edelleen todella hiilisavuinen. Lakritsi nousee pintaan. Suolaisuutta ja yskänlääkemäisyyttä puskee edelleen, samoin paahteista tammea ja tuhkaista kitkeryyttä. Sitruunan rinnalle tulee raakaa päärynää ja turpeista hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tähän selvästi lisää terävyyttä ja paljasta yrttisyyttä.

Arvio: Herkullinen viski, mutta koviin odotuksiin nähden silti varsin simppeli. Aiemmat maistamani Feis Ile -pullotteet Caol Ilalta ovat olleet aivan loistavia, mikä korostaa vielä tasoeroa entisestään. 86/100

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

Bowmore 10 yo 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Bowmoren kymppiä miniatyyripullosta. Tämän pullotusajankohdasta ei ole kerrassaan mitään havaintoa. Jos jotain pitää veikata, veikataan 1990-luvun alkua, koska laventeli oli 1980-luvun tisleessä niin vahvasti läsnä.

Bowmore 10 yo

(40%, OB, early 1990’s (?), Batch No. L115 2813, 5 cl miniature)

Tuoksu: Totaalinen laventeli on välittömästi läsnä. Erittäin makea ja parfyymimäinen tuoksu, joka jakaa varmasti maistajien tunteita äärimmäisyyteen saakka. Hedelmäsiirappia, hunajaa, kinuskikastiketta. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, pehmeää nuotiosavua. Klassikkokamaa alusta loppuun. Ei voi erehtyä.

Maku: Pehmeä ja hedelmäinen, edelleen todella laventelinen ja makea. Nuotiosavua, lakritsisalmiakkia, hunajaa, hedelmäsiirappia ja makeaa omenaa. Persikka ja sitruksisuus säestävät. Suutuntuma on kevyt ja runko tuntuu runsaasta makupaletista huolimatta lievästi vetiseltä. Pieni turpeinen kitkeryys ja aktiivisen mausteinen tammi antavat kuitenkin nätisti särmää. Jälkimaussa laventelin ja hunajan rinnalle nousee jälleen huumaava parfyymisyys. On tämä hurjaa tavaraa, ei tällaista kukaan uskaltaisi tänä päivänä tuoda markkinoille. Lakritsia, pehmeää nuotiosavua, turpeisuutta ja vaniljaa. Makea omenaisuus ja persikka jatkavat kulkuaan. Kinuski, mausteet ja pieni tamminen kitkeryys toimivat hyvin yhteen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tällaista yhden aikakauden klassikkoa on todella vaikea arvioida. Pidän henkilökohtaisista syistä todella paljon. Silti samojen laventeliaikojen 12-vuotiaassa Screen Printed Labelissa on vielä pykälän verran enemmän jytinää. 87/100