Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 43%

Maistelussa tällä kertaa klassikoiden klassikko, Bowmoren vanha 12-vuotias ja nimenomaan Screen Printed Label -versio. Tästä viskistä löytyy tästäkin blogista jo 40-volttisen version arvio vuosien takaa, mutta nyt käsissä on 43-volttinen versio ja vieläpä muhkeasta litran pullosta.

Tämän aikakauden Bowmore on jakanut aina rajusti mielipiteitä, mutta itselleni nämä SPL-pullotteet ovat aina iskeneet kuin miljoona volttia. Arviotakin kannattaa lukea sillä silmällä. Kilpailevan näkemyksen saa vaikkapa Serge Valentinilta.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1999, 100 cl)

Tuoksu: On tämä vain täysin mahtava heti ensinuuhkaisusta. Laventelia, salmiakkia, tervaa ja juuri sopiva annos nuotiosavua. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Tervaleijonaa, runsasta hedelmäisyyttä, aprikoosihilloa, omenasosetta, mangoa. Tammi ja maltaisuus ovat integroituneet tyylikkäästi. Nam.

Maku: Laventelin, tervan ja salmiakin yhdistelmä alkaa heti potkia. Hedelmäinen makeus ja pehmeän suolainen savuisuus toimivat mahtavasti yhteen. Nuotiosavu on tuoksua selvemmin esillä. Kokonaisuus räiskyy samalla tavalla joka suuntaan kuin 40-volttinenkin versio, kun herukkaisuus, sitruksisuus, hedelmäkarkkisuus, hunajaisuus, suolaisuus, tammi ja maltaisuus hakevat jatkuvasti uutta kulmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja näissäkin volteissa ponnekas. Jälkimaku on täyttä Tervaleijonaa ja laventelia. Suolainen salmiakki ja tervaisuus jatkavat nuotiosavun kanssa kohti lopun hedelmäistä ilotulitusta. Keltaista luumua, kukkaisuutta, hunajaista makeutta ja pientä tuhkaisuutta. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Tämä viski on klassikon asemansa ansainnut. Vihaajien mielestä saippuainen ja pilalla, meidän muiden mielestä jumalainen kokonaisuus. Mitään ratkaisevaa eroa tässä 43-volttisessa versiossa ei äkkiseltään löydy 40-volttiseen verrattuna. Upeita molemmat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Herkkua!”

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun 48,1%

Maistelussa tällä kertaa kasari-Benkku Liquid Sunin valikoimista. Viski on kypsynyt neljännesvuosisadan ex-bourbonissa.

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1985–2010, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja hedelmäinen, mutta lievästi väritön. Omenaa, päärynää, banaania, mangoa. Hunajaa ja vaniljaa, tammen mausteisuutta. Hiukan minttua. Heinäisyyttä, mietoa yrttisyyttä, ananasmehua. Maltaisuutta, hedelmäsokeria. Vesilisä availee käsirasvaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen ja selvästi tuoksua ryhdikkäämpi. Runsaan hedelmäsalaatin rinnalla on vahaisuutta, öljyisyyttä ja reipasta potkuakin. Ananasta, omenaa, päärynää, sitruksisuutta, viinirypäleitä, trooppista hedelmäisyyttä. Tammi tulee läpi tiukkana ja jopa pippurisena. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakka. Vaniljaisuutta, glyserolia – tämä voisi mennä sokkona irkkuviskistä. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen ja kirpeä. Tammi puskee pippuria ja hedelmäisyys kitkeröityy. Heinäisyys ja yrttisyys tulevat vähitellen kunnolla esiin, hunajaisuutta ja vaniljaa nousee sitä tasapainottamaan. Keskipitkä finaali jää kuitenkin lopulta melko kalpeaksi. Vesilisä nostaa esiin karheaa maltaisuutta ja suolaisuutta.

Arvio: Pieni pettymys lopulta. Yleisilme on kauttaaltaan hiukan väritön. Muistuttaa etäisesti irkkuviskiä, mutta ei kunnolla sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.