Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland 61,3%

Lasissa viivähti tällä kertaa nuorta sherrykypsytettyä Caol Ilaa tällä kertaa Elixirin Distillersin pullotussarjoihin kuuluvan The Single Malts of Scotlandin valikoimista. Kovin suuria odotuksia ei ollut. Näin nuoret Caol Ilat ovat varsin geneerisiä tuotteita, eikä sherrytynnyrin vaikutusta pysty edes värin perusteella tästä päättelemään.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, The Single Malts of Scotland

(61,3%, The Single Malts of Scotland, 10.1.2011–16.7.2019, Cask No. 300158, Sherry Butt, 434 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, sitruksinen ja varsin makea. Tuttua vegetaalisuutta ja mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisiä sävyjä. Päärynäkarkkeja ja anista, hiukan tuhkaa. Hunajaa, vaniljaa, tölkkiananasta. Ei ollenkaan niin bensainen tai kuminen kuin moni vastaava Caol Ila. Vesilisä tuo pintaan käsivoidetta ja korostaa tämän rasvaisia piirteitä ylipäänsä.

Maku: Turvesavuinen, sitruunainen ja hiilinen. Makeus korostuu heti, päärynäinen ja toffeemainen puoli on pinnassa. Hunajaa, vaniljaa, ruohoisuutta, sitruunamelissaa, anista. Merilevää, jodia, hiukan pippuria. Kirpeyttä ja hapokkuutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta volteista huolimatta tämä ei tunnu miltään rakettibensalta, vaan kokonaisuus on jopa varsin miellyttävä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakka. Jyväiset ja raa’an tammiset piirteet kuitenkin paljastavat, että todella nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on suolainen ja lääkemäinen, todella turvesavuinen ja pippurisen iskevä. Tuhkaisuus ja vegetaalisuus nousevat esiin. Sitruunaa, hapokasta omenaa, tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia ja popcornia, voita ja suolaa.

Arvio: Lievästä geneerisyydestään huolimatta varsin pirteä Caol Ila. Ikäisekseen sieltä paremmasta päästä, ei häiritseviä sivuääniä vaan puhdasta turvesavutykitystä alusta loppuun. 83/100

Lindores Abbey ’MCDXCIV’ 46%

Maistossa tällä kertaa aivan uuden skottitislaamon esitys, jota on kokkailtu kasaan ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-viinitynnyreissä. Varmaan on niin nuorta viskiä kuin ikinä. Ei voi paljon odottaakaan.

Lindores Abbey ’MCDXCIV’

(46%, OB, NAS, 2021, Bourbon, Sherry and Wine Barriqué, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nyt on nuorta. Raakatisle tulee jyväisenä ja varsin liimamaisena läpi. Hiivaisuutta ja puuroa riittää. Viinirypäleitä, sitruunaa, runsaasti varsin raikasta päärynää. Viinitynnyristä tulee siiderin vivahteita ja jotain jälkiruokaviinisyyttäkin. Aprikoosia, hapokkuutta. Vesilisä availee banaania ja vaniljaa.

Maku: Leipämäinen ja sitruunainen kokonaisuus. Todella nuorelta maistuu, raakatisleen päällä on vain pari ohutta kerrosta tuomassa sävyjä. Silti ei ole mitenkään epämiellyttävä eikä varsinaisesti liimamainenkaan, enemmän ollaan hiivaleivän ja raa’an tammen ympärillä. Suutuntuma on kevyt ja runko vielä hyvin ohut. Jogurttia, banaania, hunajaa, hiukan kanelia. Tammea, maltaisuutta, pippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, raakaa omenaa, happoja. Jälkimaku on tamminen, pippurinen, maltainen ja ruohoinen. Jogurttinen ja hiivaleipämäinen, sitruksinen ja jyväinen finaali jää varsin lyhyeksi. Vesilisä ei tuo juuri mitään uutta esiin.

Arvio: Pykälän odotuksia parempi. Hyvin nuori, muttei lopulta juuri ollenkaan epämiellyttävä. Haasteena on raakatislemäinen tilanne ja runsas kattaus tynnyreitä, jotka paljolti vain sekoittavat ohutta pakkaa. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish 50,6%

Jostain Deanston on keksinyt luomutynnyrit. Nyt maistelussa on ex-olorosossa viimeistelty 16-vuotias. Tätä on kovasti kehuttukin, joten odotuksia on ilmassa.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish

(50,6%, OB, 2002–16.6.2019, Organic Oloroso Cask Finish, 3492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja luumua, rusinaa ja maitokahvia. Miellyttävän leivosmainen vaikutelma, siirappia ja maapähkinävoita. Maltaisuutta, nahkaisuutta, mantelia. Makeaa sitruksisuutta, hunajaa, suklaisuutta ja kaakaojauhetta. Paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä. Tyylikäs esitys. Vesilisä korostaa mokkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja toffeemainen. Sherry tulee maussa selvemmin esiin kuin tuoksussa. Pähkinäisyyttä ja kahvia, siirappia ja hedelmäkakkua, vaniljaa, rusinaa, hiukan mansikkahilloa. Sitruksisuus käy kitkerällä puolella, ja pähkinä on melko karvasta. Pippurisuus näyttäytyy tammisen paahteisuuden keskeltä. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan pistelevä. Jälkimaku on heti varsin karvas, pähkinäisyys ja tammi saavat kunnon otteen saman tien. Espressoa, hapokkuutta, melkoisesti pippuria. Maltaisuus tuntuu karheana ja sitruksisuus on kirpeää. Hedelmäisyys pyörii luumun ja appelsiinin ympärillä. Rusinaa, toffeeta, nahkaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää hedelmää pintaan, päärynää ja omenaa erityisesti.

Arvio: Tuoksultaan erittäin vetoava mutta maultaan varsin karvas ja karhea tapaus. Laadukas viski silti. 85/100

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

The Glenlivet 12 yo Unblended 43%

Tällä kertaa maisteluun pääsi vanhan aikakauden Glenlivet. Nyt etiketissä lukee Unblended All Malt, joten jostain 1970-luvun lopun tai 1980-luvun alun miniatyyristä lienee kyse.

The Glenlivet 12 yo Unblended 43%

(43%, OB, Unblended All Malt Scotch Whisky, +/- 1980, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, multainen ja maanläheinen tapaus. Runsasta heinäisyyttä ja samalla pientä kuivaa turpeisuuttakin. Pähkinäisyyttä, hapokasta omenaisuutta, ruskeaa sokeria, paahtunutta tammea, aavistus lakritsia. Jonkinlainen metallisuus pyörii myös kuvassa mukana. Yllättävänkin särmikäs tapaus.

Maku: Runsas, hedelmäinen ja maltainen kokonaisuus. Heti alkuun on metallisuus selvästi mukana. Multaisuus, heinäisyys ja pieni kellarimaisuus pyörivät ympärillä. Hedelmäisyys on vähän happamampaa kuin tuoksu antoi odottaa, nyt ollaan ylikypsän puolella ja hedelmätorttujen ääressä. Pieni turvesavu pilkistää edelleen kaiken paahteisuuden välistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Jälkimaku on painava ja paahteinen. Maltaisuus, metallisuus ja hapahko hedelmäisyys hallitsevat ilmatilaa. Mustaa teetä, heinäisyyttä, hapokkuutta, paahdettua tammea ja runsaasti kuivaa lakritsia. Tanniinit kiristelevät suupieliä, pähkinäisyys ja kuivatut hedelmät korostuvat loppusuoralla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja yllättävän tuhti Glenlivet. Varsin särmikäs perusviski vanhoilta ajoilta. 84 /100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing 57,8%

Maistossa vaihteeksi tällainen Douglas Laingin pikkupullo, jossa on roudattu 11-vuotiasta Laphroaigia Saksanmaalle vuonna 2004.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing

(57,8%, Douglas Laing for Alambic Classique Germany, The Old Malt Cask, Advance Sample, 4/1992–3/2004, Cask No. DL REF 1080, Refill Butt, 20 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, reippaan tuhkainen, varsin makea ja hedelmäisen sherryinen. Luumua, vaahterasiirappia, rusinaa ja hiukan lakritsia. Ylikypsää hedelmää ja pekonia, rancio-fiilistä ja hiiligrillissä paistettua paprikaa. Lihaisuus, hedelmät ja savu toimivat mojovasti yhteen. Vesilisä tuo toffeen ja poltetun sokerin voimakkaasti pintaan.

Maku: Turvesavu vyöryy päälle melko kuivana ja pistävänä, mutta siirappinen sherry ja ylikypsä hedelmä leikkaavat nopeasti enimmän tuhkaisen kitkeryyden. Toffeeta, salmiakkilakritsia, tervaa, rasvaista lihaisuutta. Hiiligrilli käy jälleen kuumana, paprikaa ja ananasta riittää. Chorizo-makkaraa, paistirasvaa, omenahilloa, paahtunutta tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyssään miellyttävä. Jälkimaku on edelleen mineraalisen ja kuivan turvesavun ja paksun, rasvaisen ja lihaisan hedelmäisyyden kaksinkamppailua. Hiilistä, tuhkaa, suolaa, hapokkuutta. Toisaalta myös lakritsia, nahkaisuutta, luumua, rusinaa ja siirappia. Tammi tuntuu pistävänä ja vähän kireänä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta, viinikumia ja sokerisuutta.

Arvio: Nuoren viskin pistävyydestä huolimatta tässä on jotain tavattoman nautinnollista. Ei mikään tyylipuhdas sherryinen Laphroaig, mutta lihaisana ja pidäkkeettömän tuhtina tapauksena mielenkiintoinen herkutteluviski. 86/100

Glenfiddich 8 yo Pure Malt 43%

Vanhan liiton viskiä tällä kertaa lasissa. Glenfiddichin miniatyyri on peräisin täysin itse tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella jostain 1980-luvun alkupuolelta.

Glenfiddich 8 yo Pure Malt

(43%, 86° US Proof, OB, Gay Lussac, +/- 1980, Label No. 7238, 4.68 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, kukkainen ja miellyttävän kuiva. Mineraalisuus, kalkkisuus ja kuiva tammi tulevat nätisti esiin. Omenaa, metisyyttä, koivunlehteä. Miellyttävä vaniljaisuus ja hento hunajaisuus. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, sitruuksisuutta, pientä kirpeyttä. Hiukan hailakka ehkä, mutta varsin elegantti tuoksu.

Maku: Pehmeän maltainen ja miedon hedelmäinen. Tammi tuntuu raaemmalta kuin tuoksu antoi odottaa. Ylipäänsä makua hallitsee tietty metallinen kovuus, joka tulee pehmeiden sävyjen välistä ja häiriköi karvaana. Hunajaisuus ja vähäinen vanilja eivät pärjää hapoille, joita puskee esiin. Kukkaisuus kääntyy nopeasti saippuaiseksi ja heinäisyys kitkeräksi. Suutuntuma on kevyt ja runko hyvin ohut. Sitrusta, mehiläisvahaa, saksanpähkinää ja jotain paahtunutta. Parfyyminen ja ohut jälkimaku latistaa valitettavasti tunnelman lopullisesti. Yllättävän voimakas nestesaippua tulee kaikesta läpi. Omenaa, vaniljaa, tammea, paahteisuutta. Finaali jää lyhyeksi, suuhun jää karvauden ja parfyymisyyden outo yhdistelmä.

Arvio: Tuoksun perusteella syntyi odotus nätistä ja kukkaisesta viskistä. Maku petti. 79/100