Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray 56,2%

Tällä hetkellä tuntuu olevan päällä jonkinlainen Highland Park -mania. Uusia single caskeja metsästetään hullunkiilto silmissä ja niistä maksetaan poskettomia summia. Crazy shit.

Nyt maistossa Dewar Rattrayn pullottama 23-vuotias Highland Park, täysin ex-sherryssä kypsynyt. Jos tähän laittaisi tislaamon viralliset leimat päälle, hinnan voisi heti kolminkertaistaa.

Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray

(56,2%, A.D. Rattray, Individual Cask Bottling, 3.12.1990–11.8.2014, Cask No. 508, Sherry Butt, 526 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ah, distillery character on hienosti esillä välittömästi. Hunajaista kanervaisuutta, mietoa ja makeaa turpeisuutta, paksua öljyisyyttä ja sherryistä hedelmäisyyttä. Hiukan likaista rasvaisuutta, märkää ruohoa, kuningatarhilloa, toffeefudgea, mausteisuutta, tammea. Vesilisä avaa sitruksisen puolen komeasti.

Maku: Suutuntuma on silkkinen ja öljyisen painava, kanervahunajaisuus ja makea turpeisuus laskeutuvat kielelle. Runko tuntuu ehkä hiukan kevyemmältä kuin monissa vastaavissa Highland Parkeissa, mutta mausteisuus on erittäin intensiivistä ja tammi on voimastaan huolimatta hyvässä balanssissa. Tietty likaisuus tässä on vahvasti mukana, märkää ruohoa ja ylikypsää hedelmää. Rusinaa, punaista omenaa, hilloisuutta. Jälkimaku menee vahvasti tammen ja öljyn komennossa. Hunajaisuutta, kanervaa, havuja, yrttisyyttä, mausteisuutta, kaakaojauhetta, happoja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä todella pehmeän ja nostaa kermatoffeen ihan omalle tasolleen.

Arvio: Maukas Highland Park. Jotain pientä jää silti puuttumaan aivan terävimpään kärkeen verrattuna, sekä kompleksisuudessa että karaktäärissä. 88/100

Glendronach 16 yo Platinum 48%

Korskealla hopeisella etiketillä varustettu ja Etelä-Afrikan markkinoille pullotettu Glendronach vuodelta 2014, haluttua tavaraa nykyään. Pari vuotta sitten näitä Eurooppa-versioita pyöri ainakin Saksan markkinoilla ihan vaivaksi asti, mutta sittemmin ne hyllyt on tehokkaasti putsattu.

Glendronach 16 yo Platinum

(48%, OB for South Africa, Bottled 29.10.2014, Oloroso Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Erittäin tallinen ja suklainen. Multaisuutta, nahkaa. Jännä antiikkisen puun vivahde, johon yhdistyy hiukan laventelia. Taatelia, rusinaa, jogurttista happamuutta. Taustalta kyllä nousee siirappisia ja viikunaisen makeita sävyjä, mutta tammi pitää ne aisoissa. Roteva tapaus. Vesilisä antaa tilaa yrteille ja ruohoisuudelle.

Maku: Tumman suklainen, pähkinäisen karvas ja erittäin tallinen. Tammi on vahvasti läsnä, kuivattaa suuta. Taatelia, appelsiininkuorta, ylikypsää luumua, rusinaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja intensiivinen, vaikka runko ei ole silti mitenkään kovin raskas. Karvasmantelia, maltaista hapokkuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Hiukan kermaisuutta ja makeuttakin sentään. Jälkimaussa oloroso tulee oikein kunnolla näkyviin, pähkinöineen kaikkineen. Multaisuutta, tallisuutta, happamuutta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, tanniineja. Yrttisyyttä, viikunaa. Lopulta melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maukasta kermaisuutta, keventää happoja ja tekee tälle todella hyvää ylipäänsä.

Arvio: Hiukan turhan karvas omaan makuuni, vaikka hyvä viski on silti kyseessä. 87/100

Kilchoman 100% Islay 6th Edition 50%

Kädessä kuudes erä kevyemmin turpeistettua Kilchomania. Kypsytyksessä on jälleen käytetty pelkästään ex-bourbontynnyreitä, joista valtaosa on first filliä. Joukossa on tiettävästi mukana myös hiukan refill-tynnyreitä.

Paikallisen Rockside Farmin Concerto-ohra on tislaamon oman lattiamallastuksen jälkeen turpeistettu noin 12–15 ppm:n lukemiin, kun normaali fenolipitoisuus on Kilchomanilla noin 50 ppm.

Kilchoman 100% Islay 6th Edition

(50%, OB, 2010–2016, Fresh & Refill Buffalo Trace Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja kirpeä. Hiilisavu tulee kuivana läpi, mutta sitruksisuus ja suolaisuus ovat paljon savua hallitsevampia. Vihreää omenaa, runsaasti vaniljaisuutta. Valkosuklaata, kermaisuutta, toffeefudgea. Öljyisyyttä, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Miellyttävä kaikkineen. Vesilisä nostaa esiin oudon multaisuuden.

Maku: Raikkaan päärynäinen ja napakan yrttinen. Lääkemäisyys ja kihelmöivä mausteisuus korostuvat, hiilisavu jää hiukan taka-alalle. Kuivaa lihaisuutta. Erittäin aktiivinen tammisuus, jossa on vaniljaa ja mausteita vaikka muille jakaa. Silti refill tuo tähän sen kuivan tyylikkyyden myös mukaan. Suutuntuma on melko kevyt ja nuorekas. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja tuhkaisena, sitruksisena ja mineraalisena. Lääkemäisyyttä, kuivaa mausteisuutta, vaniljaa, omenaa, lopussa vielä pieni suklaisuus. Melko lyhyt finaali, paljastaa tämän nuoren iän. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja hiukan rasvaisuutta, sekoittaa vähän pakkaa.

Arvio: Oikein maukas nuori Kilchoman. Tässä on yllättävää eleganssia, kiitos refill-tynnyreiden. 86/100

BenRiach 11 yo 1997/2009 Cask #83038, 46%

Käsiin sattui BenRiachin single cask, joka on tislattu 1997 ja pullotettu 2009. Kyseessä on jaettu tynnyri, josta puolet on mennyt Whisky Festival Gentille ja puolet Premium Spiritsille. Kummatkin siis belgialaisia toimijoita.

BenRiach 11 yo 1997/2009

(46%, OB for Premium Spirits Belgium, 1997–2/2009, Cask No. 83038, Bourbon Barrel, 247 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, kermainen ja maltainen. Mukava piparminttuinen raikkaus, ruohoisuus ja yrttisyys ovat nätisti esillä. Tammi tuntuu melko aktiiviselta ja banaaniselta. Vaniljaa, omenaa, makeaa sitrusta, mietoa hunajaisuutta. Aavistuksen sulkeutunut kokonaisuus. Vesilisällä löytyy vähän palasaippuaa.

Maku: Paahteisempi ja tammen takia karvaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Vihreää omenaa, raakaa banaania, kiiviä, tölkkiananasta. Tammi nappaa oikein kunnolla kiinni ja suipistaa suuta. Suutuntuma on öljyisyydessäänkin keskitäyteläinen. Rasvaisuutta, hiukan likaisuutta, paahteisuutta. Tuoksun hedelmäiset piirteet ovat hiukan kateissa. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, hiukan kitkerä ja napakan yrttinen. Raakaa banaania, ruohoisuutta. Lopulta löytyy sentään vaniljaisuutta ja pientä lakritsista vivahdetta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa kitkerän ruohoisuuden nousemaan entistä selvemmin pintaan.

Arvio: Ihan juotava BenRiach ikäluokassaan, mutta kaikki loistokkuus tästä vielä valitettavasti puuttuu. Ei toki mikään huono viski. 82/100

Ardbeg Supernova SN2015, 54,3%

Ardbegin Supernova-sarjan viides ja tältä erää viimeinen editio SN2015 oli varustettu avaruusteemalla. Aiemmin olen maistanut tästä sarjasta sen ihan alkuperäisen julkaisun (josta ei valitettavasti jäänyt muistiinpanoja) ja myöhemmän SN2010-pullotteen, joka oli kyllä melkoinen savupommi.

Itse asiassa maistoin myös tämän SN2015:n Ardbegin Warehouse 3:ssa syyskuussa 2016, mutta siinä oli jo niin paljon hienoja viskejä alla, että ainoaksi muistiinpanoksi jäi: hyvää oli.

Ardbeg Supernova SN2015

(54,3%, OB, Bottled 13.5.2015, Ardbeg Committee Exlusive, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen, tuhkainen ja mineraalinen. Kuivalihaa, sitruksisuutta, mentholista raikkautta. Merellisyys ja suolaisuus ovat selvästi läsnä, samoin tietty lääkemäisyys ja napakan mausteinen tammi. Vaniljaa, hiukan omenaa, antiseptisiä aineita. Hyvä balanssi. Vesilisä nostaa hiukan ruohoisuutta.

Maku: Todella savuinen, muhkean tamminen ja lihaisalla tavalla suolainen. Pehmeä kermaisuus ja napakka mausteisuus toimivat hyvin yhteen. Mentholia, sitruksista raikkautta, anista, kirpeää omenaa, vastapainona vaniljaa ja hunajaa. Antiseptiset aineet, mineraalisuus ja tuhkaisuus pysyvät koko ajan kielen päällä. Suutuntuma on suurimuotoinen ja öljyisen painava. Jälkimaku alkaa todella tammisena ja mausteisena, kunnes lääkemäiset ja suolaiset piirteet vapautuvat. Carmolis-tippoja, mentholia, chiliä. Turvesavu on loppuun asti erittäin jykevää, kuivaliha ja tuhka mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta.

Arvio: Hyvin tasapainonsa pitävä, erittäin turvesavuinen Ardbeg. Maukas tapaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Vahva turvejyrä”.

Tomatin 12 yo 2003/2015 for Bresser & Timmer 58,5%

Maistelussa Hollannin markkinoille pullotettu Tomatin. Viimeksi maistamassani Tomatinin single caskissa sherry oli lyönyt yli, joten mielenkiintoista maistaa, miten tässä on onnistuttu.

Tomatin 12 yo 2003/2015 for Bresser & Timmer

(58,5%, OB for Bresser & Timmer, 18.4.2003–22.9.2015, Cask No. 35327, Bourbon & PX Sherry Cask Finish, 642 bts., 70 cl)

Tuoksu: Valtavasti tikkunekkua. Siirappia, kermatoffeeta, päärynää, maitosuklaata. Hunajainen ja maltainen runko, taustalla tuntuu vähän happoisuutta ja liköörimäisyyttä. Rusinaa, lakritsia, maitokahvia. Todella raskaan ja öljyisen oloinen tapaus. Vesilisä aukoo vihreää teetä ja heinäisiä sävyjä.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, mutta runko tuntuu siihen nähden yllättävän ohuelta. Tikkunekku ja siirappi hallitsevat makumaisemaa. Todella paljon toffeeta, rusinaa ja maitosuklaata. Hunajaa ja vaniljaa. Suutuntuma on kermainen ja intensiivinen, mausteisuus ja tammisuus potkivat varsin reippaasti. Tietty rasvainen likaisuus tässä on mukana. Jossain määrin kerrostunut kokonaisuus. Jälkimaku on öljyinen ja raskas, alkuun todella makea ja päärynäinen, kunnes taipuu vähitellen kahviseksi ja rusinaiseksi. Tikkunekku, toffeefudge ja lakritsi ovat mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja keventää happoja entisestään.

Arvio: Järeä Tomatin, jossa on paljon kaikkea. Balanssissa on hakemista, kerrostuneisuus vähän häiritsee. Myös jälkimaulta olisi toivonut enemmän. 84/100

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’ 61,6%

Lasissa noin kuusivuotiasta modernin ajan Port Charlottea. Mukana vattauksessa on myös ex-madeiratynnyreitä.

Nämä PC-sarjan julkaisut ovat olleet järjestään kiinnostavia tapauksia, ja esimerkiksi viimeksi maistamani PC8 oli aivan huippu.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’

(61,6%, OB, 2001–2007, Bourbon/Madeira Casks, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja muhkea. Kreosoottia. Imelä, siirappinen, jälkiruokaviininen, kypsän hedelmäinen. Hedelmäkarkkia, salmiakkia, yrttisyyttä, kanervaa. Mokkatakkia. Aprikoosia, uuniomenaa. Mielenkiintoinen tammisuus, tuore ja mausteinen. Hiukan lihaisuutta, suolaa. Vesilisä nostaa pintaan paljasta turvetta.

Maku: Todella makea, paksun turvesavuinen ja siirappisen hedelmäinen. Madeira on vahvasti läsnä. Aprikoosia, veriappelsiinia, greippiä. Tunkkaisuutta, lihaisuutta, erittäin raskasta salmiakkia ja suolaa. Suutuntuma on paksun öljyinen ja erittäin painava. Hedelmäkarkkia, viinisyyttä, nahkaisuutta. Pieni kreosootti tuntuu maussakin. Jälkimaku alkaa todella voimakkaalla Fisherman’s Friend -pastillilla ja suolalla, kehittyy vähitellen aktiivisen tammiseksi ja edelleen imelän hedelmäiseksi. Savu ja viinisyys ovat mukana loppuun asti, samoin mokkanahka ja mausteisuus. Keskipitkä finaali. Nam. Vesilisä availee lisää hedelmiä, vesimelonia ja päärynää.

Arvio: Todella järkälemäinen viski. Makea ja viininen turvejyrä, herkkua on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 19).

Glenfarclas 30 yo 43%

Olen maistanut melko hyvin koko Glenfarclasin perustuotannon, mutta jostain syystä kolmekymppinen on aina kiertänyt minut kaukaa. Nyt sain napattua kiinni.

Glenfarclas 30 yo

(43%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Kauniin suklainen ja kuivan tamminen. Yrttisyyttä, kanelia, öljyisyyttä. Pieni nuotiosavu jossain taustalla, kuivattuja luumuja, paahteisuutta. Kiteistä hunajaa, fariinisokeria. Todella tyylikäs kaikin puolin. Vesilisä availee minttuisia ja iäkkäille viskeille tyypillisiä kuivia sävyjä.

Maku: Erittäin öljyinen, kuivan tamminen ja rasvaisen suklainen. Upea balanssi. Roteva makeus kantaa tätä mainiosti, tietty rasvaisuus muistuttaa jopa tiettyjä japanilaisia viskejä. Suklaata, fariinisokeria, hunajaisuutta. Suutuntuma on kepeän öljyinen mutta tekstuuri kantaa. Maltaisuus tuntuu napakkana. Kuivaa luumua, hiukan taatelia ja viikunaa. Jälkimaku on erittäin mausteinen ja yllättävän vahvasti kuivuva, vaikka tanniineja ei juuri maussa tunnu. Hieno kanelisuus, yrttisuus, minttuisuus ja kardemumma. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta. Erittäin pitkä ja komeasti kehittyvä finaali. Vesilisä antaa hyvin lisätilaa suklaan ja mausteiden kompleksiselle yhteispelille.

Arvio: Hieno Glenfarclas. Suoraan sanottuna ylitti kaikki odotukset. Pykälää rotevampi kuin neljäkymppinen90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Nikka Yoichi 45%

Muutama vuosi sitten huippuluokan japanilaiset viskit olivat melkeinpä jokaisen viskiharrastajan ulottuvilla. Japanista sai 20-vuotiasta Yoichia noin 120 eurolla ja 15-vuotiasta tuota vielä selvästi halvemmalla. Yoichin ja Yamazakin single caskeja pyöri markkinoilla kosolti, ja todellinen kiihko oli alkanut vasta Karuizawan kanssa.

Sitten, muutamassa viikossa, lähes kaikki ikämerkityt viskit katosivat hyllyistä Japanissa ja viimeisten hinta nousi pilviin. Nikka vaihtoi monen muun japanilaisen toimijan tavoin ikämerkityt viskit NAS-tuotteisiin laajalla rintamalla. Noiden tapahtumien jälkeen on tullut maisteltua japanilaisia viskejä selvästi vähemmän.

Nyt maistelussa on ikämerkitsemätön Nikka Yoichi. Tuntuu jotenkin suoraviivaiselta, kun ikämerkinnät on riisuttu ja sisältö voi olla nyt melkein mitä vain. Täytyy toivoa, että japanilaisten kunnia on edelleen arvossaan.

Nikka Yoichi

(45%, OB, NAS, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Turkkilaista jogurttia. Ummehtunut ja erittäin maltainen ensivaikutelma, puuroinen ja hiukan lenseä. Makeaa omenaa, hunajamelonia, suolaa. Aavistus nuotiosavua. Tammi tuntuu nuorelta ja aktiiviselta, mausteita riittää. Kanelinen ja kevyen maitosuklainen puoli on tässä parasta. Vesilisä tuo pehmeyttä lisää.

Maku: Öljyinen ja tuoksua tasapainoisempi. Turkkilainen jogurtti ja aamupuuro jäävät hiukan taka-alalle, ummehtuneisuus hellittää. Omenaa, hunajamelonia, persikkaa, appelsiinimarmeladia, maitosuklaata. Tammi on melko reippaasti kehissä, mausteita riittää. Suutuntuma tietyssä rasvaisuudessaan saa tämän kyllä heti tuntumaan japanilaiselta viskiltä, suuhun jää tietty kalvo ja rasvan tuntu. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, mutta kuivuu nopeasti. Maltaisuutta, happamuutta, mietoa marjaisuutta, kanelia, nuotiosavua. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä saa mausteet ja yrtit aukeamaan tästä yllättävänkin nätisti.

Arvio: Perusviski. Tuoksussa tämä tuntuu erittäin nuorelta, mutta maku on jo heti kiinnostavampi. Tietty lenseys tässä ei oikein kaikilta osin puhuttele. 81/100

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance 46%

Maistelussa kahdessa refill hogsheadissa huhujen mukaan noin yhdeksän vuotta kypsynyt Talisker, joka on vaaleaa kuin vesi. Pullottajana on Douglas Laingin omistama Douglas McGibbon, sarjana Provenance.

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Small Batch Bottling, Bottled Spring 2014, Refill Hogsheads, DMG 10227 & 10229, 70 cl)

Tuoksu: Todella raju raakatisleen hyöky heti kärkeen. Tylppä, turvesavuinen, raaka. Hiukan lihaisuutta, merivettä, pientä ummehtuneisuutta. Mietoa sitruunaisuutta, suolaa, märkää ruohoa. On kyllä erittäin suoraviivainen tuoksu, puhdasta tislettä ilman tammea. Huh. Vesilisä avaa raakaa banaania ja hunajamelonia.

Maku: Öljyinen ja suolainen, hiukan tuoksua jalostuneempi kokonaisuus. Maistuu ihan kypsyneeltä viskiltä jo, vaikka tammesta ei ole varsinaisesti vieläkään tietoa. Pehmeää turvesavua, parmankinkkua, sitruunaisuutta, raakaa omenaa. Mineraalisuus ja merivesi ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on öljyinen ja varsin painava. Hiukan tuhkaa, hapokkuutta, salmiakkia. Jälkimaussa tuhkaisuus vielä korostuu entisestään. Kuivaa turvesavua, napakkaa mausteisuutta, oliiveja, suolavettä. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tunteen kielen päälle. Vesilisä ei tuo juuri mitään lisää makuun, keventää vain tiukkaa otetta.

Arvio: Erittäin paljas ja suoraviivainen Talisker. Mielenkiintoinen, raaka ja hienostelematon. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.