The Macallan 18 yo 1970/1988, 43%

Maistelussa tällä kertaa sarjassaan täysin legendaarinen Macallan. Hiljaiseksi vetää.

The Macallan 18 yo 1970/1988

(43%, OB, 1970–1988, Sherry Wood, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja todella elegantti. Voimakas ja ekspressiivinen, kuivan tamminen ja metinen, erittäin mausteinen ja suklaisen runsas. Rusinaa, taatelia, uuniomenaa, viikunaa, hunajaa. Kukkainen ja metinen raikkaus toimii maagisen hyvin yhteen runsaan sherryisyyden kanssa. Upea tuoksu.

Maku: Nautinnollinen sherryisyys ja kuiva tammisuus luovat upean pohjan, jossa kypsän hedelmäisille ja runsaan suklaisille piirteille jää tilaa. Rusinaa, viikunaa, taatelia, kypsää omenaa. Suklaata, hunajaa, pientä kahvista karvautta, saksanpähkinää. Suutuntuma on täyteläinen ja hienosti balanssissa. Nyt ollaan siellä viskien Rolls-Royce-osastolla. Jälkimaku on metinen ja kuivan tamminen, mutta runsas hedelmäisyys jaksaa tuoda uusia piirteitä esiin. Viikunaa, pähkinää, hiukan suolaisuutta, vähitellen kuivuvaa sherryisyyttä, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja, eucalyptusta. Todella pitkä ja nautinnollisen mausteinen finaali.

Arvio: Onhan tämä nyt viskinä aivan omassa luokassaan. Yhdistää upealla tavalla kuivan tammen ja runsaan sherryisen hedelmäisyyden. Ja vaikka voltit ovat periaatteessa alhaalla, voima ei silti missään vaiheessa lopu kesken. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland 56,3%

Maistelussa ristiriitaisia tunteita herättänyt Bruichladdich Malts of Scotlandilta ex-sherrystä.

Bruichladdich 10 yo 2003/2013, Malts of Scotland

(56,3%, Malts of Scotland, 6/2003–10/2013, Cask MoS 13051, Sherry Hogshead Matured, 285 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaa ja rikkiä, tummaa sherryä ja paahdettua pähkinää. Riistamaisuutta, maakellaria, satulaa, runsaasti poltettua tulitikkua. Lihaisuus ja kahvisuus nousevat vähitellen yhä suurempaan rooliin. Rusinaa, ruskeaa sokeria, märkää heinää. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja merilevää sekä tiettyä vegetaalisuutta.

Maku: Tumman sherryinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin tasapainoinen. Rikki on edelleen todella voimakasta mutta pysyy miellyttävyyden rajoissa. Kahvia, tummaa suklaata, lihaisuutta – sekä raakaa pihvilihaa että palvikinkkua. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko varsin tiivis. Rusinaa, luumuhilloa, vadelmamarmeladia, runsaasti mausteisuutta, kanelia, inkivääriä. Jälkimaku on kahvinen ja nahkainen, maanläheinen ja pähkinäinen. Riistaa, satulaa, rusinaa, luumua, ylikypsää kirsikkaa, mausteisuutta, musteisuutta, tammista karvautta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja makeutta pintaan.

Arvio: Tätä ei sokkona erottaisi Bruichladdichiksi mitenkään. Rikin kanssa menee aikaa, ennen kuin siihen tottuu. Silti kunnon sherryjyrä, jossa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100.

Knockando 12 yo 1966/1978, 43%

Maistelussa tällä kertaa jotain vähän erilaista: vanha Knockando-pullote muinoin Italiaan viedystä satsista.

Knockando 12 yo 1966/1978

(43%, OB, 1966–1978, Dateo Import, Italy, 75 cl)

Tuoksu: Nautinnollinen metisyys! Kiteistä hunajaa, mehiläisvahaa, apilankukkaa, ruohoisuutta. Tällainen kolisee aina, osuu preferenssiin. Sitruksisuutta, vihreää teetä, omenanlohkoja. Heinää, kuivaa tammea, minttua, eucalyptusta. Suolaisuus tulee hienosti läpi kaiken takaa. Varsin kevyt kokonaisuus kaikkineen.

Maku: Erittäin vahamainen ja metinen, kevyen öljyinen ja tyylikäs. Kuivaa tammea, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, päärynämarmeladia, omenaa. Suutuntuma on kevyt ja herkkä, vaikka öljy pitääkin runkoa hyvin kasassa. Hunaja ja suolaisuus kohtaavat maussa hienosti. Mausteisuutta, minttua, hienostunutta raikkautta. Jälkimaussa maltaisuus nousee kunnolla esiin kuivan tammen ja sitruksisuuden keskeltä. Greipin happamuutta, pientä puisevuutta, yrttisyyttä. Minttu ja eucalyptus saavat hyvin tilaa, mutta kokonaisuutena jälkimaku jää muista osa-alueista jälkeen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Klassinen nosing whisky. Loistava tuoksu, oivallinen maku, vaatimaton jälkimaku. On todella sääli, ettei maku yllä tuoksun nostattamiin odotuksiin, koska tämän profiili on niin valtavan lupaava. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Caol Ila 21 yo 1975/1997 Rare Malts 61,3%

Tämä viski aloitti Caol Ila -julkaisut Rare Malts -sarjassa. Klassikkotavaraa, ehdottomasti. Olen aiemmin maistanut yhden Rare Maltsiin pullotetun Caol Ilan, ja se oli kyllä hyvä. Odotukset ovat siis jälleen korkealla.

Caol Ila 21 yo 1975/1997 Rare Malts

(61,3%, OB, 1975–4/1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja turvesavua. Vegetaalisuutta, kalkkia, maanläheisiä sävyjä. Jodia, antiseptisia aineita. Omenaa, mangoa, ananasta, makeaa appelsiinia, hedelmäsiirappia, painavaa öljyisyyttä. Hunajaa, suolaa ja paahdettua mantelia. Komea tuoksu kaikin puolin. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Maku: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja sitruunaa erittäin vahvassa paketissa. Kunnon rakettibensaahan tämä on. Jodia, mineraalisuutta, minttua, päärynää. Limoncelloa. Mangoa ja omenaakin. Suutuntuma on öljyinen ja suorastaan tehokas. Suolaa, merellisyyttä, vegetaalisuutta, tammea, vaniljaa. Lakritsia ja maanläheisiä piirteitä löytyy myös, samoin lihaisuutta ja happamuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, synkän lakritsinen ja komean paahtunut. Mineraalisuutta, kalkkia, yrttisyyttä, sitruunaa, tammea, paahdettua mantelia. Suolaa, hapokkuutta, pientä hunajaista makeutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hapanta teemäisyyttä.

Arvio: Erittäin suurimuotoinen ja lääkemäinen Caol Ila, silkkaa laatua menneiltä vuosilta. Päihittää 23-vuotiaan verrokkinsa ihan puhtaalla voimalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 10). Whisky Magazine 83/100 (Dave Broom), 83/100 (Michael Jackson).

Springbank 15 yo 2000/2016 for The Nectar 48,7%

Maistossa tällä kertaa belgialaiselle The Nectarille pullotettu single cask Springbankilta. Refill-tynnyrin luulisi lähtökohtaisesti aina toimivan tämän tisleen kanssa oivallisesti yhteen.

Springbank 15 yo 2000/2016 for The Nectar

(48,7%, OB for The Nectar, Belgium, 11/2000–7/2016, Refill Bourbon Barrel, 342 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja miedon turvesavuinen. Ananasta, päärynää, hiukan aprikoosia. Eucalyptusta, antiseptisia aineita ja kaiken keskellä herkullinen suolaisuus. Moottoriöljyä ja pientä likaista kierrettä. Toffeeta, murokeksiä, varsin aktiivista tammea. Vesilisä tuo yrttistä kepeyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, makean päärynäinen ja likaisen öljyinen. Pientä tervaa, savua ja lakritsia tulee mukaan, mutta tammi hyökkää varsin reippaasti ja kitkeröittää kokonaisuutta. Teroitettua lyijykynää, tupakkaisuutta, nahkaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Maltaisuutta, lääkemäisyyttä, vaniljaa. Ei oikein löydä tasapainoa. Jälkimaku on mineraalinen, tamminen ja hiukan karvas edelleen. Heinäisyyttä, raakaa päärynää, lääkemäisyyttä, nahkaa. Pippuria, inkivääriä, anista, tervaa, mietoa turpeisuutta. Öljy ja suola ovat loppuun asti tiukasti mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee mentholia ja sitruunalakritsia.

Arvio: Tuoksultaan likimain erinomainen mutta maultaan hieman turhan kitkerä ja levoton. Laatuviski, ehdottomasti, mutta ei vain täysin osu omaan makuhermooni. 86/100

Bunnahabhain 34 yo 1968/2002 Auld Acquaintance 43,8%

Tämä Auld Acquaintance lienee Bunnahabhainin tislaamopullotteista se kaikkien aikojen halutuin. Ainakin omilla listoillani tämä on ollut Se Yksi Bunna, jonka haluan jonain päivänä maistaa. Nyt on se hetki.

Bunnahabhain 34 yo 1968/2002 Auld Acquaintance

(43,8%, OB, 31.12.1968–2002, Sherry Casks, 2002 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan sherryinen, suklainen ja kahvinen. Huomattavan tumma ja intensiivinen. Luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa. Mineraalinen vivahde on harvinaisen tyylikäs, tammi tuntuu kuivana ja paahteisena kaiken yllä. Viikunahilloa, nahkaa, sikaria. Hieno on. Vesilisä avaa hiukan havuisuutta ja tuo mentholia esiin.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen, suklainen, silti kuivan tamminen ja herkkä. Yrttisyyttä, lakritsia, luumua, rusinaa, kaakaojauhetta. Suutuntuma on melko öljyinen, mausteinen ja hätkähdyttävänkin voimakas. Nahkaa, paahteisuutta, pähkinäisyyttä, mineraalisuutta, suolaa. Kompleksinen ja hieno, joskin hedelmäisyyden aukeamisessa kestää aikansa. Jälkimaku on sherryinen, yrttinen, kuivan tamminen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, luumua, mustaherukkahilloa, anista, mentholia. Mineraalisuus ja paahteisuus ottavat nautinnollisesti mittaa toisistaan. Pitkä finaali. Vesilisä saa tammeen lisää sävyjä, paahteisuuteen tervaa ja makeuteen kiteistä hunajaa.

Arvio: Kaikin puolin loistava sherryinen Bunna. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 15).

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy 48,7%

Bowmoren viinisarjan toinen osa on jälkikypsynyt ranskalaisissa viinitynnyreissä. Ykkösosa oli aivan pätevä esitys, joten tähänkin kohdistuu odotuksia.

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy

(48,7%, OB, 2017, The Vintner’s Trilogy, French Oak Barrique, Ex-Bourbon Barrels & Wine Barriques, 70 cl)

Tuoksu: Lakritsia ja herukkaa, mukavan pehmeää turvesavua ja eksoottista hedelmää. Aprikoosia, mangoa, minttua, raikasta yrttisyyttä. Hiukan hunajaa, kovaa toffeekarkkia, pientä suklaisuutta, kermaa. Samalla aavistus lihaisuutta ja suolaa. Tammi ja maltaisuus toimivat hyvin rungossa. Vesilisä availee nokisuutta.

Maku: Mustaherukkaa, hedelmäisyyttä, tammea ja hiukan karvautta. Pieni pettymys lupaavan tuoksun jälkeen, maku on aavistuksen ohut ja turhankin katkera. Sitruksisuutta, herukkaa, hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, viininen hapokkuus hallitsee. Turvesavu tulee lähinnä tuhkaisena läpi. Pientä lihaisuutta ja suolaisuutta, tummaa suklaata ja savumakkaraa. Jälkimaku on kaikessa hedelmäisyydessäänkin varsin hapan. Tammi saa otteen ja kuivuu heti hiukan liikaa. Tumma suklaa, luumu, rusina ja merelliset vivahteet jäävät sen jalkoihin melko pitkässä finaalissa. Vesilisä tuo hiiltä ja yrttejä esiin.

Arvio: Tuoksultaan todella kutsuva mutta makunsa puolesta aavistuksen sekava ja lopulta turhan karvas. Pieni pettymys, kun suhteuttaa koviin odotuksiin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Smoke On The Water, ”Maukas, mutta jotenkin sekavapiirteinen”.

David Stirk: The Distilleries of Campbeltown

Olen vuosia sitten hankkinut viskikirjan, joka jäi aikanaan kesken. Rehellisesti sanottuna en päässyt siinä alkua pidemmälle. En ollut ainoa, koska Just Peat It! -blogin Sampo kohtasi saman tilanteen ja kirjoitti siitä postauksenkin. Nyt päätin ottaa kirjasta revanssin, kun se tuntui jatkuvasti kummittelevan kirjahyllyssä eikä uusia viskikirjoja enää ilmesty ihan kuumimpien vuosien tahtiin.

Sittemmin yksityisenä pullottajana mainetta hankkinut David Stirk kirjoitti viime vuosikymmenen alkupuolella viskikirjan Campbeltownin kadonneista tislaamoista. The Distilleries of Campbeltown. The Rise and Fall of the Whisky Capital of the World (The Angels’ Share, 2005) on aiheen tasolla todella kiinnostava. Teos dokumentoi 35 tislaamon historian ja kertoo skotlantilaisen viskin pääkaupungista, jossa oli parhaimmillaan yhtäaikaisesti 26 toimivaa tislaamoa.

Ajatuksen tasolla kirjassa on ideaa. Valitettavasti toteutus vain ontuu pahemman kerran. Stirk on hankkinut kirjaa varten niin valtavasti materiaalia, että itse kirja on jäänyt kirjoittamatta. Jäntevän tarinakokonaisuuden sijaan teos on käytännössä vain kasa materiaalia, ajatus kirjan lähdeaineistoksi. Jotain kertoo sekin, että kirjan jälkipuolisko, toiset sata sivua, on käytännössä replikaa muun muassa Alfred Barnardin tislaamoesittelyistä 1800-luvulta, vanhoista kirjeistä, muisteloista ja muusta liitemateriaalista.

Minkäänlaisia tulkintaohjeita ei anneta eikä huomioita esitetä. Lukija päätelköön itse, mihin tällä kaikella pyritään ja mistä on mahdollisesti ollut kyse. Ei ihme, että monella on jäänyt kirja kesken. Toisaalta Stirk tunnustaa jo teoksen johdannossa, mitä tuleman pitää:

What I have written is not a definitive account, more a collection of evidence, anecdotal and otherwise, that will help to for some hypotheses about the industry.

Ongelma tosiaan on, että kyse ei ole toimitetusta tietoteoksesta vaan pinosta aineistoa. Teoskokonaisuutena se herättää suurta harmia, koska kaikki hyvät tarinat on jätetty kertomatta ja punainen lanka vetämättä. Minkäänlaista kokoavaa näkemystä teoksesta ei lopulta synny, ja vaikka itsekin olen muutaman viskikirjan elämäni aikana jo lukenut, tämä on ollut kokemuksena yksi tuskallisimmista.

Teos kyllä etenee kronologisesti, minkä luulisi auttavan lukijaa. Johdannossa saakin muutamassa sivussa yleispätevän kuvan siitä, miten irlantilaiset ovat saapuneet lännestä ja asuttaneet Islayn ja Kintyren niemimaan. Vähitellen tislaustaitokin on levinnyt sitä kautta alueelle. Campbeltowniin on syntynyt joukko tislaamoita, joiden ympärillä on ollut sopivasti viljavainioita ja hyvät vesivarastot.

Johdannon jälkeen kirjan tarina leviää täysin käsiin. Alkaa tulla kirjeitä ja kaikenlaista aineistoa, joita ei pohjusteta tai kontekstualisoida mitenkään. Vasta kirjan lopusta löytyy liite C, ”Distillery Histories”. Siinä on varsinaisesti kirjan kova ydin, jota viskistä kiinnostunut lukija etsii alusta asti. Itse kirjan pääosan tarinaa on vaikeaa seurata, jos ei ihan muista, mikä on Glen Nevis, milloin Ardlussa toimi ja missä Hazelburn sijaitsi, ennen kuin siitä tuli Springbankin tuotemerkki. Saati sitten, mikä tislaamo oli suuri ja merkittävä, mikä keskikokoinen ja kohtalainen, mikä pieni ja väliaikainen.

Teos siis käsittelee käytännössä näitä tislaamoita:

Albyn 1830–1927
Ardlussa 1879–1923
Argyll #1 (McKinnon) 1827–1844
Argyll #2 1844–1923
Benmore 1868–1927
Broombrae 1833–1834
Burnside 1825–1924
Caledonian 1823–1851
Campbeltown 1817–1924
Dalaruan 1825–1922
Dalintober 1832–1925
Drumore 1834–1847
Glengyle 1873–1925, 2004 –
Glen Nevis 1877–1923
Glenramskill 1828–1852
Scotia (myöh. Glen Scotia) 1832–
Glenside 1834–1926
Hazelburn 1825–1925
Highland 1827–1852
Kinloch 1823–1926
Kintyre 1825–1921
Lochead (Lochhead) 1824 –1928
Lochruan 1833–1925
Lochside 1830–1852
Longrow 1824–1896
Meadowburn 1824–1886
Mossfield 1834–1837
Mountain Dew (Thistle) 1834–1837
Riechlachan 1825–1934
Springbank 1828–
Springside 1830–1926
Tober an Righ (Toberanrigh) 1834–1860
Union 1826–1850
West Highland 1830–1850

Olisi ollut mielenkiintoista lukea näistä tislaamoista kootusti tarkempiakin kuvauksia kuin vain muutaman virkkeen tiivistelmät teoksen liitteistä. Moni kuitenkin esiintyy teoksessa moneen otteeseen erilaisten lehtileikkeiden ja kirjeiden aiheissa. Lisäksi lukijan kiinnostuksen herättävät erityisesti 1920-luvun tapahtumat, kun noin moni tislaamo suljettiin silloin.

Vain kymmenen Campbeltownin tislaamoa lopetti 1800-luvun puolella, melkein kaikki muut 1920- ja 1930-luvuilla. Tätä selventää hiukan luku otsikolla ”Closure”, mutta sekin epäonnistuu kokoavan selityksen luomisessa. Pattisonin kriisi rampautti aivan 1800-luvun loppuvuosina koko viskibisnestä, minkä jälkeen ensimmäinen maailmansota heikensi Campbeltownin yhteyksiä maailmalle entisestään. Kaupunki jäi osattomaksi kasvavasta treidauksesta. Vähitellen kaupungin suuret perhedynastiat hylkäsivät muusta maailmasta eristäytyneen Campbeltownin ja siirtyivät Glasgow’hun. Myös maku muuttui: blendereille Campbeltownin ”kalanhajuiset” viskit olivat liian raskaita, kun suuri yleisö oli jo tottunut kepeämpään Speyside-tyyliin.

Kaikkineen kirja sisältää valtavan määrän anedooteiksi kelpaavaa tavaraa sanomalehdistä ja aikalaiskirjoituksista. Esimerkkinä sellaisesta kelvatkoon vaikka tämä:

Campbeltown Courier
22nd November 1873

Extensive Theft of Whisky

We understand that a bonded warehouse connected with Springbank Distillery occupied by J & A Mitchell & Co., distillers, was broken into between Saturday night and Monday morning last by making a hole in the side wall through solid masonry and a large quantity of whisky stolen from a puncheon in the premises. Two men named respectively George McNaughton, labourer, formerly mashman in the distillery and Dougald Graham, a fisherman and son in law of the said George McNaughton are in custody charged with the theft.

Juttu on sinänsä veikeä, mutta ei liity oikein mihinkään. Kertooko se jotain Springbankin tislaamosta? Elämästä Campbeltownissa 1870-luvulla? Rikollisuudesta? Jostain? Varmaan se tosiaan jostain kertoo, mutta kirjan kontekstissa on hankala sanoa, mistä.

Kun kyse on materiaalipinosta, jopa parhaat tarinat tuntuvat katoavan sen alle. Yksi harvoista elämäntarinoista, jonka Campbeltownin viskihistoriasta entuudestaan kursorisesti tunsin, on sekin piilotettu liitteisiin.

Liitteestä I löytyy Duncan McCallumin nekrologiksi nimetty paketti, jossa kerrotaan tämän tislaajan itsemurhasta, vaiheista, hautajaisista ja muistoadressien allekirjoittajista (!). Varsinainen tarina katoaa hiukan siinäkin. Duncan McCallum kuitenkin muistetaan ikuisena poikamiehenä, joka hukuttautui joulun 1931 aatonaattona tislaamoiden käyttämään vesilähteeseen. McCallum oli perustanut Glen Nevisin tislaamon 1877 ja ostanut myöhemmin Glen Scotian ja osuuksia muistakin kaupungin tislaamoista. Yhtäkkiä mies vain riisti hengen itseltään ja jätti neljännesmiljoona puntaa käsittäneen omaisuutensa vaille perijää. Kuulemma McCallum kummittelee edelleen Glen Scotian tislaamolla. Sitä ei tässä teoksessa kuitenkaan mainita.

Jos jotain positiivista teoksesta hakee, vanhat kartat ja valokuvat ansaitsevat kiitoksen. Kartoista hahmottaa tekstiä paremmin, miten tiheässä tislaamoita on kaupungissa parhaimmillaan ollut. Myös vanhojen tislaamorakennusten kuvat nykyasussaan ovat mielenkiintoisia – yllättävän monesta on tullut jonkinlainen autotalli. Lisäksi esimerkiksi juliste ”Rules & Regulations to be Observed by the Workmen at Lochruan Distillery” muistuttaa hiukan vanhaa suomalaista kämppälakia. Sakkoa tulee, jos tappelemaan ryhtyy.

Kaikkineen The Distilleries of Campbeltown jättää pettyneen olon. Olen mielikseni nauttinut David Stirkin perustaman The Creative Whisky Companyn pullottamia viskejä ja lukenut hänen tekstejään Whisky Magazinesta, mutta tätä kirjaa ei voi missään mielessä pitää onnistuneensa suorituksena. Kyllä jokainen teos tarvitsee kuitenkin olemassaolon oikeutuksen. Pelkkä materiaali ei vielä oikein riitä, kun kirja pitäisi vielä kirjoittaa. Jos Skotlannin lopetetusta tislaamoista haluaa kokonaiskuvan, suosittelen lämpimästi Brian Townsendin teosta Scotch Missed (esittelyn ja arvion pokkariversiosta löydät täältä). Ja kenties joku vielä joskus kirjoittaa Campbeltownin tislaamoista oikein kunnon kirjan. Lähdeaineisto on kuitenkin tässä jo kerättynä.

Laphroaig 1998/2011, Malts of Scotland 52,9%

Maistelussa lupaavan oloinen, varsin perinteinen Laphroaig ex-bourbonista.

Laphroaig 1998/2011, Malts of Scotland

(52,9%, Malts of Scotland, 5/1998–5/2011, Cask No. 5921, Bourbon Hogshead Matured, 297 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhan liiton Laphroaig-tunnelmaa, jopa hiukan yllättäen. Raikasta mineraalisuutta, koivuvihtaa, sitruunalakritsia, ruohoisuutta, kuivaa nuotiosavua. Päärynää, hiukan tuhkaa, antiseptisia aineita. Hieno merellinen tunnelma, suolaa ja karheaa maltaisuutta. Vesilisä tuo bensaisia sävyjä esiin.

Maku: Maukas, mineraalinen ja merellinen kokonaisuus. Sitruunalakritsia runsaasti heti kärkeen. Päärynää, ruohoisuutta, hiukan tuhkaa ja kitkeryyttä. Turvesavu on melko vangitseva suorastaan. Lääkemäisyys ja suola ovat pinnassa, mutta tuoksun raikkaus ei täysin välity. Aavistuksen sekava profiili. Hiukan bensaa, puuromaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on tumman turvesavuinen, tuhkainen, nokinen ja aavistuksen karvas. Mineraalisuutta ja yrttisyyttä toki riittää, samoin päärynää ja sitruunalakritsia. Lääkemäisyys kääntyy todella synkäksi loppua kohti. Pippuria ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Arvio: Loistava tuoksu, mutta maku jää siitä melkoisesti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing 50%

Tämä Douglas Laingin pullottama Benrinnes on varsin vaaleaa, vaikka on peräisin ex-sherrytynnyristä. Se ei ehkä lupaa kovin hyvää.

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1998–3/2013, Cask No. DL 9631, Sherry Butt, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää villatumppua ja hapanmaitotuotteita. Ummehtunut ja outo. Jugurttia, smetanaa, jotain lihaisaa vivahdetta. Varsin hapan kaikessa hedelmäisyydessäänkin. Hunajaa, päärynää, sitruunaa, heinää, kermaisuutta, mausteita. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä availee hikeä.

Maku: Hapan ja tunkkainen. Jugurttia, sitruksisuutta, ruohoisuutta, metallisuutta. Selvästi erottuva lihaisa ulottuvuus, raakaa pihviä ja jotain makkaraa. Tammea, mausteita, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hiukan rusinaa, maitokahvia, kaakaojauhetta. Raakaa päärynää, hapokkuutta. Jälkimaku on hapokas ja kalkkinen. Tammi tuntuu reippaana ja pippuri nappaa kiinni. Ruohoa, metallisia, lihaisuutta, jugurttia. Oudot sivuäänet jatkuvat, nyt kahvi alkaa käydä tummaksi ja raaka liha paahtua. Raakaa päärynää, kaakaojauhetta, teroitettua lyijykynää. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisia piirteitä.

Arvio: Harvinaisen sekava esitys. Sivuääniä ja harhapolkuja riittää. 78/100