Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection 55,9%

Lasissa vaihteeksi harvinaiseksi käyvää Caperdonichia. Nämä vuoden 1992 pullot ovat olleet aiemman kokemukseni perusteella ihan laadukkaita.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection

(55,9%, Berry Bros. & Rudd, Berry’s Own Selection, 1992–2012, Cask No. 121122, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen mutta hiukan ohut. Vesimelonia, päärynää, keltaista luumua, viinirypäleitä, mandariinia. Vaniljaviineriä, hunajaa, mausteisuutta. Pientä pihkaisuutta. Tammi tuntuu hiukan kuivalta ja jopa ujolta. Heinäisyyttä, hiukan minttua ja inkivääriä. Vesilisä avaa vartalovoiteen ja rasvan sävyjä.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen, selvästi kitkerämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Raakaa päärynää, limettiä, hapokkuutta. Mineraalisuutta ja heinäisyyttä. Karheaa maltaisuutta, melko aktiivista tammea, sahanpurua ja liimamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen mutta todella pisteliäs mausteissaan. Marjaisuutta, kiiviä, raakaa banaania, hiukan vaniljaa. Jälkimaku on kitkerä ja mausteinen, hedelmäisyydessään jo melko kalpea ja samalla erittäin tamminen ja pureva. Karvasmantelia, pippuria, sahattua tammilankkua, suolaisuutta. Sitruunamehua, mineraalisuutta, heinäisyyttä ja öljyä. Melko pitkä mutta todella väritön finaali. Vesilisä tuo hurjasti hedelmäkarkkisuutta ja maitosuklaata mukaan.

Arvio: Nyt ei osunut kohdalleen. Lupaava tuoksu, mutta kitkeryys kääntyy kalpeuteen. Vesilisällä pelaaminen kuitenkin kannattaa. 81/100

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate 58%

Lasissa jälleen The Ultimaten pullottamaa muhkeaa sherryttelyä Edradourin tislaamosta. Vierellä verrokkina samanikäinen lesti The Ultimaten pari vuotta aiemmasta setistä (Cask No. 242).

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate

(58%, Van Wees, The Ultimate, 27.2.2009–16.11.2018, Cask No. 45, Sherry Butt, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, runsaan suklainen ja toffeemainen. Maapähkinävoita, kinuskikuorrutettuja popcorneja, maitokahvia, silkkaa voita. Taatelia, makeaa omenahilloa, viikunaa. Mokkanahkaa, aavistus tallia ja likaisuutta. Mantelia, vaniljaa. Vesilisä avaa piimäkakkua ja marsipaania.

Maku: Suklainen ja kahvinen. Yllättävänkin kahvinen imelän tuoksun jälkeen. Pähkinäisyyttä, tallia, nahkaa, tammea. Sherryssä on hiukan hapokas vivahde. Ruskeaa sokeria, kuningatarhilloa, luumua, viikunaa. Melko täyteläinen suutuntuma, vaikka nuoren iän kyllä huomaa. Pientä lihaisuutta, aseöljyä ja likaisuuttakin löytyy. Sitruksisuutta, uuniomenaa. Silti selvästi kevyempi kuin Cask No. 242. Jälkimaku on edelleen todella kahvinen, varsin lihaisa ja nahkainen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat selvästi, rasvaisuus ja voi nousevat pintaan. Toffeeta, taatelia, mantelia, hapokkuutta. Luumua ja marjoja riittää, mutta lopuksi kitkerä ruohoisuus ja paljas tammi tulevat väkisin esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kermatoffeeta.

Arvio: Pätevä ja pehmeäsävyinen pullote, mutta hetkellisesti silti hiukan hampaaton verrattuna verrokkiinsa. 85/100

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar 62,3%

Maistelussa on tällä kertaa hyvin nuorta Caol Ilaa viinitynnyristä, jonka Signatory on pullottanut The Nectarille Belgiaan.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar

(62,3%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, 13.6.2013–27.9.2019, Cask No. 325555, Charred Wine Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja viininen. Hiilisyyttä ja hehkuviiniä, silkkaa voimaa. Runsaasti hedelmäistä makeutta, punaista omenaa ja luumua, makeaa appelsiinia ja vadelmahilloa. Tammi tulee ronskisti läpi, pukkaa vaniljaa ja pippuria. Hiukan kynttilävahaa. Vesilisä avaa marsipaania ja sokerikuorrutetta.

Maku: Voimakas, alkuun silkkaa rakettibensaa. Erittäin hiilinen, turvesavuinen ja viininen – toimii hienosti. Vahvaa mustaherukkaisuutta ja kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa, omenaa ja appelsiinia. Hehkuviiniä ja mausteisuutta, reippaasti pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on kuitenkin melko täyteläinen, vaikka runko paljastaa, että nuoresta viskistä on kyse. Tammi tuntuu mausteisena, vaniljaisena ja varsin aktiivisena. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen ja viininen. Pommitusta riittää, tammea ja pippuria, kirsikkaa ja mustaherukkaa, hiiltä ja lakritsia. Tervaisuus ja salmiakki nostavat päätään. Maltaisuus, siirappisuus ja omenaisuus tuovat makeutta. Maukas ja vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa siirappia ja hunajaa.

Arvio: Tynnyri tekee tässä tapauksessa viskin. Häpeilemätön viinitynnyripommitus, maistuu. 86/100

The Glenlivet 10 yo 2007/2017, Signatory for The Nectar 46%

Lasissa nuorta ja tanakkaa sherryttelyä vaihteeksi Glenlivetiltä. Signatoryn kymppivuotias on pullotettu The Nectarille Belgiaan.

The Glenlivet 10 yo 2007/2017, Signatory for The Nectar

(46%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, Belgium Exclusive, 27.3.2007–4.10.2017, Cask No. 900181, 1st Fill Sherry Hogshead, 425 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan suklainen, sherryinen ja makean luumuinen. Tumman nahkainen, lakritsinen ja hiukan soijamainen. Tallisuutta ja kosteaa multaa. Siirappia, mausteita, imelää tammea. Jägermeisteria, marjaisuutta, saksanpähkinää, pientä lihaisuutta, öljyä ja aromaattisuutta. Vesilisä availee eucalyptusta ja heinäisyyttä.

Maku: Tammen ja mausteiden ajama sherry tulee voimalla läpi. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, edelleen synkkää yrttisyyttä ja Jägermeisteria. Marjaisuutta ja soijaa riittää, rinnalle nousee lihaisuutta ja musteisuutta. Tallinen ja pähkinäinen sherryttely pysyy hyvin kasassa, suutuntuma on melko täyteläinen ja tasapainoinen. Makeaa hedelmää, hiukan siirappia, nuorta tammea. Jälkimaku on sherryinen, tamminen ja varsin hapokas. Nuoruus tulee tässä kohdassa selvästi esiin, ruohoisuutta ja paljaita mausteita, soijaa ja pientä raakuutta nousee esiin. Tumma suklaa ja pähkinät pysyvät silti mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa ja hedelmäsiirappia pintaan.

Arvio: Onnistunut kymppivuotias sherryttely, ylitti kevyesti odotukset. Isolla vaiheella mennään pitkälle, ja vasta jälkimaussa alkaa nuori ikä tulla selvemmin läpi. 86/100

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasissa tällä kertaa ex-portviinissä finistelty turpeinen Ardmore. Nuorihan tämä on, mutta kun muistelen SMWS:lle pullotettua 13-vuotiasta, jonka taannoin maistoin, avoimin mielin on syytä suhtautua.

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 7/2008–2017, Cask No. 823, Port Cask Finish, 420 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja todella viininen. Viinisyydessä on nahkainen ja hiukan tunkkainen vivahde, mutta kirsikkaa, keltaista luumua, uuniomenaa ja makeaa appelsiinia nousee pintaan. Maltaisuus on melko reipasta ja hiukan puuromaista. Nuoruus tuntuu. Vesilisä tuo esiin vaniljaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Reipasta turvesavua, muhkeaa viinisyyttä ja runsaasti lakritsia. Sitruksisuus on varsin hallitsevassa roolissa, makea appelsiini ja limetin kirpeys tuntuvat. Viinisyys kallistuu nahkaiseen ja vahamaiseen suuntaan, toskaomenassa löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus osin levoton. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja nuoren viskin jyväisiä piirteitäkin kyllä löytyy, samoin suolaisuutta. Jälkimaku on turpeinen, hehkuviinimäinen ja maltaisen karhea. Hapokkuus korostuu, ruohoisuus ja tanniinit tulevat vahvoina pintaan. Jyväisyyttä, sitrusta, salmiakkia, yhä voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta ja avaa musteisuutta.

Arvio: Viinisen suolainen savuviski, jossa on hedelmää ja muhkeutta. Ikäänsä nähden perusasiat ihan kohdallaan. 84/100

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286, 47,8%

Maistelussa jälleen yksi sherryinen Balvenie. Edellinen maistamani yksilö oli yllättäen aivan mahdottoman hyvä, joten odotukset ovat kohollaan. Toisaalta olen maistanut kehnompiakin julkaisuja tästä sarjasta.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286

(47,8%, OB, +/- 2014, Cask No. 16286, Oloroso Sherry Butt, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen ja hedelmäinen. Suklainen, hilloinen ja varsin tummasävyinen. Nahkaa, tallia, yrttisyyttä, aavistus lakritsia. Ylikypsiä luumuja, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Hiukan vaniljaa ja kiteistä hunajaa. Tammi tuntuu todella paahtuneena ja tummana. Vesilisä avaa eucalyptusta ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, mausteinen ja hunajainen. Kypsät luumut, rusina ja paahteinen tammi tervehtivät heti maistajaa. Tummaa yrttisyyttä, lakritsia, mustaherukkaa, uuniomenaa. Vadelmahilloa, hiukan mansikkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kompleksinen. Kuivattuja hedelmiä, kanelia, hunajaa, vaniljaa, pähkinäisyyttä. Aseöljyä, likaisuutta, aivan pieni ruudin ailahdus. Jälkimaku on luumuinen, suklainen ja kiteisen hunajainen. Yrttisyys käy yhä tummemmaksi ja lakritsi korostuu. Mustaherukkaa, rasvaisuutta, pientä lihaisuutta, hiiltynyttä puuta. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa sitruksista makeutta pintaan.

Arvio: Tasapainoinen ja sarjassaan hyvin onnistunut pullote. 89/100

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman 59,4%

Maistelussa tällä kertaa Meadowside Blendingin Kildalton-nimellä pullottamaa Islayn savuviskiä, joka on siis kaikkien tietojen mukaan silkkaa Ardbegia.

The Maltman -sarjan pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä, mutta sherryyn ei itse liemessä päällisin puolin viittaa kyllä mikään. Värikin on vaaleampi kuin tuoreessa Wee Beastiessa.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman

(59,4%, The Maltman for Alba Import, 10/2008–1/2018, Cask No. 5066, Butt, 709 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen. Omenaa, mineraalisuutta, runsaasti nahkaisuutta. Kuivakka lihaisuus on selvästi esillä. Tuhkaa ja lääkemäisyyttä, hapokkuutta ja jotain lievästi ummehtunutta. Suolakalaa, makrillia. Aseöljyä, likaisuutta, multaa, hiukan pippuria. Vesilisä tuo pintaan kumisuutta ja palanutta puuta.

Maku: Suolasilliä ja tuhkaa, kitkerää turvesavua ja reippaasti hapokkuutta. Lääkemäisyys ja tuhka tekevät mausta erittäin kireän ja kuivan välittömästi. Mineraalisuutta, kalkkia, nahkaa. Suolainen ummehtuneisuus tulee läpi. Suutuntuma on erittäin kuiva ja kireä. Omenaisuus yrittää hetkellisesti päästä esiin, mutta tanniinit iskevät heti kiinni. Kuivalihaa, hiiltä. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja mineraalinen, aktiivisen tamminen ja kireä. Kuiva lääkemäisyys ottaa vallan. Suolainen graavikala, ruohoisuus, palanut puu ja hapokkuus kulkevat yksioikoisen tien. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmää ja tuo pientä toffeemaista makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei valitettavasti oikein lähde. Hyvin omalaatuinen tynnyri. 80/100

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate 46%

Vaihteeksi lasissa iäkäs Glen Scotia. Näistä ei voi oikein koskaan etukäteen sanoa, mitä mahtaa olla luvassa. Kypsytystä ex-bourbonissa on kuitenkin takana kunnioitettavat 34 vuotta.

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 5.9.1977–29.11.2011, Cask No. 2748, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen mutta varsin mehukas. Hedelmäisyyttä riittää, pitkä kosketus tammen kanssa tuntuu. Metisyyttä, akaasiahunajaa, omenaa, aprikoosia ja sitruunaa. Pieni petrolisuus tulee esiin. Kuivaa yrttisyyttä, hiukan inkivääriä, runsaasti kuivakkaa ruohoisuutta. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja ja päärynää.

Maku: Ruohoinen, yrttinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin kitkerä. Ruohoisuus ja yrtit ottavat vallan, kun taas kuiva tammi ja metisyys jäävät taustalle. Hedelmäisyys on aavistuksen jäsentymätöntä, sitruunaa ja omenaa. Vaniljaa, marsipaania, hiukan pähkinäisyyttä ja suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma. Pieni petrolisuus ja liuotin tulevat esiin. Jälkimaku on ruohoinen ja varsin kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, kahvia, paahtunutta tammea, pippuria. Sitruunaa, suolaisuutta, mineraalisuutta, yrttejä, heinäisyyttä. Ylikypsää hedelmää, jotain hiukan palanutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti raikkautta hedelmäisyyteen.

Arvio: Nätin tuoksun jälkeen maku ja etenkin jälkimaku ovat pieniä pettymyksiä. Jotenkin tätä vaivaa yleinen hahmottomuus ja jäsentymättömyys. Viskin luonne ei oikein tule kunnolla esiin, vaikka koko ajan tämä tuntuu jokseenkin lupaavalta. 85/100

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition 46%

Kilchomanin valikoimassa Loch Gormilla on aina ollut paikka sydämessäni. Viimeksi maistamani 2018-julkaisu alkoi olla jo varsin kypsän oloista tavaraa, joten tähän kaksi vuotta myöhemmin julkaistuun pullotteeseen kohdistuu merkittäviä odotuksia.

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition

(46%, OB, 2020, Vatting of Twenty Oloroso Sherry Butts filled in 2007, 2008, 2009 and 2011, Bottled in Spring 2020, 15500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tervainen, salmiakkilakritsinen ja muhkea. Tummaa suklaata, luumuhilloa, paksua maltaisuutta. Herkullinen yhdistelmä sherryistä makeutta ja merellistä suolaisuutta. Paahteista tammea, rusinaa, kuivalihaa, pientä kumisuutta, tupakkaa. Houkutteleva kaikin puolin. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Hiilisavu ja terva kohtaavat komeasti sherryn ja suolaisuuden. Erittäin mehukasta salmiakkilakritsia, tummaa suklaisuutta ja paahteista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oivallisessa balanssissa. Tummasävyistä marjaisuutta, väkevää yrttisyyttä, yskänlääkettä, toffeeta ja pientä kumia. Savumakkaraa ja rusinaisuutta, maltaisuutta ja suolapähkinää. Jälkimaku on runsaan turvesavuinen, hiilinen ja edelleen varsin salmiakkinen. Terva ja suolaisuus pitävät otteessaan, tammessa on todella synkäksi paahtunut ja melko kuivaksi kääntyvä sävy. Suolapähkinää, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, savumakkaraa ja hilloisuutta. Rusinaa, luumua, pientä sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja siirappia vielä lisää.

Arvio: Todella maukas, kaikin puolin onnistunut pullote. Maistamistani sarjansa paras tähän mennessä. Pärjää volteista huolimatta hyvin jopa erinomaiselle 5-vuotiaalle Bresser & Timmer -pullotteelle, jota tuli verrokkina maistettua sivussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Iso parannus aiemmista versioista”.