Bunnahabhain Ceòbanach 46,3%

Maistelussa tällä kertaa rajatun erän Bunnahabhain melko tanakalla turpeistuksella. Nimi on taas jotain lausumiskelvotonta, mutta toivottavasti itse viski on hyvää…

Bunnahabhain Ceòbanach

(46,3%, OB, NAS, 2014, Batch 01, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Vaniljainen, tomusokerinen, heinäinen. Jodia, kuivaa ja hiukan kukkaistakin lääkemäisyyttä. Mielenkiintoinen, herkkä kokonaisuus. Tammi tuntuu varsin paljaana kaiken läpi. Pieni tervainen ja lakritsinen nuotti on mukana. Vesilisä ohentää savua entisestään.

Maku: Kevyen öljyinen, sitruksinen, merellinen ja turvesavuinen. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaa. Omenaa, sitruunaa, ruohoisuutta, kevyttä yrttisyyttä, suolaa, jodia. Suutuntuma on melko kevyt ja maukas. Vaniljainen tammisuus pysyy hyvin aisoissa. Hyvin kompleksinen tämä ei ole ja sieltä täältä paistaa viskin ilmeinen nuoruus, mutta mineraalinen tyylikkyys on korkealla tasolla. Jälkimaku alkaa varsin ohuena ja paljaan turvesavuisena, kunnes vähitellen tervaisuus ja lääkemäisyys tuovat siihen vähän sävyjä. Omenaa, paahteisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruunalakritsia.

Arvio: Tämä löi ällikällä. Hiukan simppeli ja silti aivan tavattoman maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany 46%

Maistelussa on tällä kertaa Saksaan pullotettu Imperial. Tislaamohan pistettiin säppiin 1998 ja tuhottiin lopullisesti vuonna 2013. Imperialin viskeissä on yleensä sellainen mukava karkkimaisuus mukana.

Tästä Nectarin pullotteesta on tietoa varsin niukasti saatavilla, mutta lopettamisvuotta edellisenä vuonna tämä on tislattu. Pulloon on viskit pistetty vuonna 2010.

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany

(46%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 1997–2010, 70 cl)

Tuoksu: Todella kypsän ja jopa iäkkään oloinen ensivaikutelma. Kiteistä hunajaa, kukkaisuutta, yrttejä, mentholia. Mandariinimaista makeutta, aprikoosihilloa, makeaa omenaa. Vaniljaa, kevyttä ja kuivaa tammisuutta. Puuvahaa, apilaa, mineraalisuutta. Vesilisä saa tietyn rasvaisuuden (käsirasvan) pintaan.

Maku: Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Kiteinen hunaja, vanilja ja makea kukkaisuus hallitsevat herkkää kokonaisuutta. Kuivaa tammea, mineraalisuutta, metisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti kauniin öljyinen. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta. Nallekarkkeja. Hiukan hapokkuutta, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku kääntyy yllättäen hiukan happamaksi ja tanniinit pääsevät tammesta esille. Rasvaa, hapokkuutta. Hunajaisuus, vaniljaisuus ja sokerisuus tulevat kuitenkin väkisin läpi. Keskipitkä finaali liikkuu mineraalisuuden kautta vähitellen karkkiseksi ja herkän yrttiseksi. Nam. Vesilisä tuo jogurttimaisen happamuuden ja rasvaisuuden pintaan.

Arvio: Ikäistään kypsyneemmän oloinen viski, vaikka nuori onkin. Suorastaan odottamaton herkku, jonka hunajaiset ja raikkaan yrttiset nuotit osuvat kohdalleen. 86/100

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #89, 57%

Rinnakkaismaistelussa on tällä kertaa kaksi vuoden 1992 Glendronachia, jotka julkaistiin kesällä 2017 osana Batch No. 15 -ulostuloa. Tämä Cask #89 ja volteiltaan karvan verran jykevämpi Cask #52 on kumpikin kypsynyt ex-sherryssä, joka on tällä kertaa ilmoitettu lakonisesti vain muodossa sherry butt.

Näiden 25-vuotiaiden viskien rinnalla verrokkina toimi 18-vuotias Glendronach 1995/2014 Cask #3025. Vaikka sekin on oivallinen viski, ero näihin iäkkäämpiin pullotteisiin tuntui välittömästi. Olen aina pitänyt noin kahtakymmentä vuotta Glendronachin parhaana ikänä, mutta olen joutunut korjaamaan asennettani koko ajan.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #89

(57%, OB, 15.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 89, Sherry Butt, 595 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja kahviliköörinen. Selvästi sulkeutuneempi kuin Cask #52, silti erittäin intensiivinen ja upea. Voimakas kirsikkaisuus, jota luumu ja rusina tukevat. Tammi tuntuu varsin selvästi ja tutut uuniomenan ja ylikypsien sekahedelmien sävyt kantavat. Vesilisä avaa heti hiukan ruutisuutta.

Maku: Tummasävyinen, yrttinen, suklainen ja jopa synkkä esitys. Erittäin vahvaa lakritsia, hiukan kumia. Ylikypsää hedelmää, uuniomenaa, luumua, jopa aavistus ruutia ja aserasvaisuutta. Suutuntuma on jykevän öljyinen, täyteläinen ja voimakas. Sherryisyys tuntuu pähkinäisenä ja tammisena, tallisena ja vahvana. Yleisilme on lopulta melko kuiva, vaikka tietty kirsikkaisuus ja kahvilikööri ovatkin mukana. Jälkimaku on varsin kahvinen ja lakritsinen. Yrttisyyttä, mausteita, hiukan chiliä. Tammi, nahkaisuus ja loistelias sherryisyys vievät hienolle matkalle. Eeppinen ja kaunis finaali. Vesilisä tuo toffeefudgen hyvin esiin.

Arvio: Todella nautinnollinen Glendronach. Makukysymyksiä nämä ovat, mutta Cask #52:een verrattuna tämä jää aavistuksen sulkeutuneemmaksi, vaikka huippuviskistä on totta kai kyse. Suurherkkua, hands down. 91/100

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #52, 58,5%

Maistelussa on tällä kertaa Glendronachin uuden Batch No. 15:n kaksi viskiä vuodelta 1992, tämä Cask #52 ja spekseiltään lähes identtinen Cask #89.

Kummassakin viskissä tynnyrityypiksi on kirjattu lakonisesti sherry butt. Jos pitäisi jonkinlainen arvaus tehdä, ihan puhdasta olorosoa tai Pedro Ximéneziä ei ole tynnyrissä sellaisenaan kypsytetty, kun tietoa ei ole pullon kylkeen painettu. Voi olla, että siinä tynnyrissä on aikanaan käynyt monenlaistakin sherrytuotetta. Tai sitten tynnyrikauppoja on tehty aikanaan täysin sokkona.

Tässäkin pullomäärä on jälleen sitä luokkaa, että buttiin kypsymään laskettu viski on sekin ollut peräisin parista eri tynnyristä.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #52

(58,5%, OB, 13.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 52, Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva, nahkainen, suklainen ja tallinen. Todella muhkea maanläheisyys, multaa ja farmisävyjä. Uuniomenan ja siirapin makeus ovat hyvin balanssissa rouhean puolen kanssa. Luumuhilloa, viikunaa, rusinaa. Eräänlaista tuhdin punaviinin tunnelmaa myös. Selvästi makeampi ja monin tavoin myös vivahteikkaampi tuoksu kuin Cask #89:ssä. Vesilisä avaa hiukan ruusunmarjaa ja hunajaa.

Maku: Järeä, tumman suklainen ja todella tallinen. Vahva nahkaisuus, runsas tammisuus ja hyvin erottuva salmiakki hallitsevat kokonaisuutta. Aivan maagisen hieno viski. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, paksun öljyinen ja melkein pureskeltavan jykevä. Silti hedelmäiset, luumuiset ja kirsikkaiset sävyt erottuvat kauniisti. Tässä tämä ottaa kaulaa Cask #89:ään. Jälkimaku hakee miellyttävästi makeutta siirappisuuden kautta, kun vastapuolella on tammista ja nahkaista sherryisyyttä. Salmiakkia, kahvisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta. Erittäin pitkä ja hallitusti kuivuva finaali. Suurenmoista herkkua. Vesilisä keventää otetta ja nostaa hunajan ja maitosuklaan esiin.

Arvio: Todella upea Glendronach, silkkaa laatua alusta loppuun. Käytännössä virheetön. Kokonaisuus on joka osa-alueella juuri sen ratkaisevan pykälän edellä Cask #52:ta. Sherryviskifani nauttii suunnattomasti. 92/100

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition 46%

Vuonna 2017 Kilchoman julkaisi järjestyksessään viidennen Loch Gorm -julkaisun. Ikää tällä viskillä on noin kahdeksan vuotta.

Olen aina kovasti näistä Loch Gormeista pitänyt. Eri vuosien julkaisuissa on ollut myös pientä vaihtelua, mikä on pitänyt mielenkiinnon yllä. Ensimmäinen maistamani oli vuoden 2013 julkaisu, joka oli vielä vähän kypsymätön, mutta myöhemmin vuoden 2015 editio suorastaan räjäytti pankin. Myös vuoden 2016 versio oli aivan mainio.

Ja nyt sitten lasiin tätä uusinta versiota. Jälleen on olorosotynnyreissä ollut sen verran paljon tavaraa kypsymässä, että pullomääräkin on messevät 13 500. Vielä kun tämän saisi tynnyrivahvuisena, speksissä olisi kaikki kohdallaan.

Kilchoman Loch Gorm 2017 Edition

(46%, OB, 2009–2017, Oloroso Sherry Butts, 13500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman salmiakkinen ja hiilinen. Hiukan tunkkainen turvesavu hallitsee. Kumisaapas on jälleen esillä, samoin tiettyä suolaisuutta ja lääkemäisyyttä löytyy. Tummaa suklaata, ylikypsää luumua, rusinaa. Miellyttävä piparkakku erottuu joukosta. Hiukan rasvaisuutta ja nokea. Vesilisällä saa… kypsymättömyyttä, raa’ahkoa tammisuutta ja lihaisuutta.

Maku: Lääkemäinen, hiilisavuinen ja salmiakkinen. Rasvainen ja mukavan keskitäyteläinen suutuntuma, rungossa on hyvin ryhtiä. Suklaisuutta, hiukan siirappia, rusinaa, luumuhilloa. Hedelmäinen sherryisyys tuntuu, pieniä oloroso-nuotteja suorastaan. Pekonia. Melko reipas lääkemäisyys, yskänlääkettä ja yrttistä mausteisuutta on vaikka muille jakaa. Tammikin löytyy joukosta varsin pippurisena. Hiukan sekava kokonaisuus tällä kertaa. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja salmiakkisena. Tervaa, yskänlääkettä, tummaa yrttisyyttä. Tammea, nokea, suolaisuutta, raakakumia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää siirappia pintaan.

Arvio: Oikein maukas viski. Pientä sekavuutta, mutta yleisilme on edelleen oiva. 86/100

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail 43%

Tällä kertaa lasissa on menneen maailman kaikuja vuonna 1992 toimintansa lopettaneesta Lochsiden tislaamosta. Gordon & MacPhail on pullottanut Connoisseurs Choice -sarjassaan refill-tynnyreitä oikein urakalla ja tasannut viskin 43:een tilavuusprosenttiin.

Lochsidea tulee sen verran harvoin enää vastaan, että on vaikea muodostaa ennakkokäsityksiä, millaisesta yksilöistä mahtaa olla kyse. Kokemukseni ovat tähän mennessä olleet voittopuolisesti myönteisiä, vaikka viimeksi maistettu Gordon & MacPhailin pullottama Reserve-sarjan Lochside 1991/2009 ei niitä onnistuneimpia ollutkaan.

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1991–2008, Refill Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja mineraalinen. Minttua, sitruunamelissaa, salviaa. Vasta leikattua ruohoa. Suolakiveä, kamferia, tiukkaa viinirypälemäisyyttä, tölkkiananasta, sitruksisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuromaisena taustalla. Tammenkin tästä kyllä löytää, kuivana ja napakkana.

Maku: Sitruksinen, ruohoinen ja yrttinen. Vihreää teetä, kamferia, kuivaa omenaisuutta, vihreää viinirypälettä. Silti mukana kulkee kermainen makeus, joka muodostaa mielenkiintoisen vastaparin tämän mineraaliselle ja kuivan mausteiselle puolelle. Akaasiahunajaa, hunajakarkkeja. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Tammi on edelleen mukana ja saa tämän tuntumaan varsin iäkkäältä viskiltä, kun sitruunamelissa ja minttu leijuvat pinnassa. Jälkimaku jää yrttisenä ja mineraalisena hiukan kevyeksi, vaikka ruohoisuus ja lakritsi ovatkin vahvasti läsnä. Minttua, kamferia, kuivaa sitruksisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tasapainoinen ja aivan tyylikäs Lochside. Ei hienoimpien Lochside-julkaisujen joukossa missään nimessä, mutta todella yrttisenä ja mineraalisena hoitaa oman tonttinsa mukavasti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Glen Scotia 1972/2013, Malts of Scotland 44,9%

Glen Scotia on yksinäinen susi Mitchellien omistamassa Campbeltownin tislaamoskenessä. Nykyisellään Loch Lomond Groupille kuuluva, kaupunkirakennuksessa sijaitseva tislaamo on yksi Skotlannin pienimmistä: 500 000 litran vuosittaisesta maksimikapasiteetista tuotetaan vuosittain vain noin 20 prosenttia.

Glen Scotia on ollut tuotannoltaan epätasainen ja näin harrastajan näkökulmasta hyvinkin haastava tislaamo. Tällä kertaa maisteluun on valikoitunut saksalaisen Malts of Scotlandin poiminta vuoden 1972 tuotannosta. Sarjana on Diamonds, johon on yleensä päätynyt niitä parhaita tynnyreitä, joten odotukset ovat tällä kertaa melko korkealla.

Glen Scotia 1972/2013, Malts of Scotland

(44,9%, Malts of Scotland, Diamonds, 9/1972–4/2013, Cask No. MoS 13024, Bourbon Hogshead, 128 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen viskin kuivaa hedelmäisyyttä, mentholia ja tiettyä pölyisyyttä. Tomusokeria. Metisyyttä, makeaa kurkkupastillia. Appelsiinia, banaania, tölkkiananasta, kookosta. Erittäin tyylikäs ja herkkä kokonaisuus, kukkainen ja vaniljainen. Vesilisä tuo kookoskermaista puolta pintaan.

Maku: Napakan tamminen ja jopa tiukka. Yllättävän tanniininen ja karhea erittäin kevyen tuoksun jälkeen. Mausteisuutta, kuivaa puuta, mentholia, sitruksista yrttisyyttä, kukkaisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt ja hienon öljyinen. Omenaa, vaniljaa, kookosta, pientä suolaisuutta. Jälkimaku tuo esiin vielä paahteisenkin puolen, saksanpähkinää ja lakritsia. Erittäin metinen ja akaasiahunajainen vaihe lipuu vähitellen suolaisuuteen, mentholiin ja sitruksiseen kirpeyteen. Tammi tuntuu hiukan puisevana, tanniinit ovat jo kadonneet mutta mausteita riittää. Varsin pitkä ja kevyesti liukuva finaali. Vesilisä keventää tiukkuutta ja vapauttaa kermaisia nuotteja.

Arvio: Oikein hienostunut viski, mutta maussa pieni balanssin hakeminen leikkaa parasta terää. Herkkyydessään silti erittäin mielenkiintoinen. 88/100

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 53,8%

Tobermory on yksi tämän blogin räikeimmin aliedustetuista viskeistä. Myönnän, etten ole koskaan päässyt siihen oikein sisään – yhteensä olen maistanut vuosien saatossa ehkä hädin tuskin viisi Tobermorya (Ledaigit ovat sitten asia erikseen).

Ajattelin korjata tilannetta ainakin hiukan. Nyt maistelussa on That Boutique-y Whisky Companyn Tobermory, ensimmäinen erä sitä sarjaa.

Tobermory Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(53,8%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Melko makea ja tunkkainen. Rusinaa, paksua hedelmäisyyttä ja hiukan outoa rasvaisuutta. Aseöljyä, autotallia, maalattiaa. Ylikypsää luumua. Hiivaleipää, hiivaisuutta, maltaisuutta. Varsin erikoinen kokonaisuus. Pihkaa, havuja, mausteisuutta, mutta hedelmä tässä tuntuu käyneeltä. Vesilisällä saa esiin vielä märkiä lehtiä.

Maku: Ryhdikäs, merellinen ja napakan mausteinen. Tuoksun kanssa maku on aivan eri sarjaa. Nyt on suolaa, raikasta sitruksisuutta, marjaisuutta. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Suutuntuma on varsin kermainen, joskin pippurisuus tekee myös kihelmöivyyttä. Oliiviöljyä, hapokasta valkoviiniä, sitruksista olutmaisuutta. Jälkimaku on erittäin suolainen ja pirskahtelevan merellinen. Öljyisyyttä, sitruksisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Tammi kulkee reippaasti mukana, pippuria ja tanniinejakin riittää. Hedelmäkarkkeja, pientä hedelmäistä makeutta lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä. Mukana tulee myös aivan loistava kiteinen hunajaisuus ja metinen kukkaisuus. Nam.

Arvio: Oudon tuoksun jälkeen maku saapui eri rekalla. Varsin mainio esitys, mutta osittain ilkeä tuoksu rokottaa valitettavasti tunnelmaa. 83/100

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful 64,1%

Maistelussa mielenkiintoinen Bruichladdich vuodelta 2015. Pullottajana on uudehko Rest and Be Thankful, jonka takana on tietääkseni herefordilainen Fox Fitzgerald Whisky Trading Co Ltd. Yhtiö on hinnoitellut nämä Rest and Be Thankful -viskinsä kautta linjan varsin reippaalla kädellä.

Tässä Bruikan tapauksessa myös voltit ovat erittäin korkeat, jopa korkeammat kuin monilla muilla siinä vaiheessa, kun viskiä edes pistetään tynnyriin. Yleensähän moni vannoo 63,5%:n tynnyröintivoimakkuuteen, jotta tammesta saadaan paras irti, mutta tässä on pistetty paremmaksi.

Bruichladdich on käyttänyt paljonkin reipasta 70%:n tynnyröintivahvuutta, ja tässä yksilössä saattaisi olla juuri sellaisesta kyse. Kahdentoista vuoden jälkeenkin voltit ovat pysyneet todella korkealla.

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful

(64,1%, Rest and Be Thankful, 20.7.2002–9.3.2015, Cask No. 588, Bourbon Cask, 233 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viinirypäleitä, kiiviä, makeaa persikkaa, raikasta trooppista hedelmää. Cantaloupemelonia, vaniljaa, makeaa heinäisyyttä. Todella hedelmäinen tapaus, hunajainen makeus ja sauternesin kaltainen ulottuvuus vielä mukana. Tammi tuntuu aktiivisena ja voimakkaana kautta linjan. Kosteaa nurmikenttää, hapokkuutta. Vesilisä tuo mineraalisuutta runsaasti esiin.

Maku: Makean persikkainen, viinirypälemäinen, vaniljainen, öljyinen ja raikas. Todella hieno kaikin puolin, aivan parasta tämän tyylilajin Bruichladdichia. Kiiviä, omenaa, hunajaisuutta, kevyttä heinäisyyttä ja kukkaisuutta. Hapokkuutta, mineraalisuutta, hiukan sitruksisuutta. Suutuntuma on erittäin öljyinen ja äärimmäisen voimakas (vesilisä on kyllä tarpeen). Tammi ei aja yli, vaan tukee tätä hyvin. Jälkimaku on varsin ruohoinen, omenaisen paahtunut ja heinäisyydessään maanläheinen. Mineraalisuutta, valkoviinin hapokkuutta, hiukan suolaa. Melko pitkä, sitruksinen ja tamminen finaali. Vesilisä availee kermaisuutta ja saa hunajan vielä selvemmin pintaan.

Arvio: Varastossa kokeiltujen tynnyrinäytteiden ohella parasta maistamaani Bruichladdichia. Erittäin kova. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Glendronach 24 yo 1993/2017 Cask #43, 59,2%

Glendronachin tuotannossa 15. tammikuuta 1993 on merkittävä päivä. Silloin on tislattu melkoinen määrä legendaarista tuotantoa, jota on sittemmin tuotu single caskeina markkinoille alkaen ykköstynnyristä.

Omalle kohdalleni sattuneista Glendronachin viskeistä suurinumeroisin tämän päivän tynnyri on ollut numero 38, kunnes tänä kesänä tislaamo toi myyntiin Batch No. 15:ssa numero 43:n. Suurella mielenkiinnolla sen nyt maistan.

Tynnyrityypiksi ilmoitetaan tällä kertaa suurpiirteisesti vain sherry butt.

Glendronach 24 yo 1993/2017 Cask #43

(59,2%, OB, 15.1.1993–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 43, Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja kahvinen. Kirsikkalikööriä, mausteisuutta, selvästi erottuvaa omenaisuutta. Huokuu voimaa. Intensiivinen rusinaisuus, hiukan luumuhilloa ja tummaa suklaata. Siirappisuuden, liköörin ja mausteisuuden ympärille rakentuva tuoksu, jossa ei tallia tai nahkaa oikeasti tunnu. Vesilisä tuo vaniljaa ja aavistuksen mentholia mukaan.

Maku: Kirsikkalikööriä, kahvisuutta, siirappia ja mausteita. Erittäin voimakas ja iskevä heti alkuun. Punaista omenaa, hiukan mansikkaa, vadelmamarmeladia. Suutuntuma on täyteläinen ja runko muhkea. Viikunaa, rusinaa, luumuhilloa. Tummaa suklaisuutta ja jopa hiukan yskänlääkettä ja lakritsia. Tammi on napakasti mukana, mutta sherryn tallisia sävyjä ei tunnu. Jälkimaku alkaa kahvisena, siirappisena ja tumman suklaisena, paahteisena ja mausteisena. Pippuria, espresson karvautta, tanniinisuutta. Kirsikka, yrtit, lakritsi ja saksanpähkinä maistuvat pitkään. Varsin pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja vaniljaa ja saa lopulta myös pienen tallisen ja nahkaisen sävyn tähän mukaan.

Arvio: Todella korkeaoktaaninen Glendronach. Suutuntuma on hetken aikaa kuin A’bunahdissa. Tuoksu ja maku liikkuvat kirsikkaisessa ja liköörisessä suunnassa, eikä tallinen sherrymeininki juuri tule esiin. Kaikesta huolimatta erittäin maukas ja painokas esitys. 89/100