The Macallan 12 yo Sherry Wood 43% (2003)

Vanhalla etiketillä varustettu 12-vuotias Macallan oli vielä aitoa tavaraa asianmukaisista sherrytynnyreistä. Tiedän, että olen tässä ehkä asenteellinen, mutta jotenkin nämä aiemmat peruspullotteetkin sykähdyttävät ihan eri tavalla kuin uudet ja korskeat.

The Macallan 12 yo Sherry Wood (2003)

(43%, OB, +/- 2003, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja mehukas. Runsas hedelmäisyys, vahva maltaisuus ja roteva likaisuus yhdistyvät hienosti. Pientä rasvaista nokisuutta, luumua, suklaata, paahdettua pähkinää, hedelmäkakkua. Aivan aavistus savua, kypsää omenaa, hiukan heinää.

Maku: Tyylikäs, sherryinen, suklainen ja kuivan tamminen. Metisyyttä, hunajaa, apilaa. Suklaassa on pieni rasvaisuus koko ajan mukana, mutta tammi pysyy kuivalla ja mehukkaalla puolella. Omenaa, rusinaa, luumua, maapähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapaino oivallinen. Maltaisuutta, hiukan likaisuutta, pähkinäsekoitusta, kuivakakkua. Jälkimaku on mausteinen ja suklainen. Uuniomenaa, taatelia, viikunaa, rusinaa, sitruksisuutta. Hunajaa, kanelia, rasvaisuutta. Savun aavistus näyttäytyy jälleen. Tammi pysyy kuivana ja metisenä loppuun saakka. Keskipitkä finaali.

Arvio: Erittäin herkullinen, mieto ja tasapainoinen sherryviski. Silkkaa laatua, olkoonkin, että kyseessä on periaatteessa ihan perusviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition 43%

Maistelussa taas hiukan kaukaisempaa Distillers Editionia Lagavulinilta. Nämä 1990-luvun alkupuolen editiot ovat olleet ilahduttavan laadukkaita. Erityisesti mieleen ovat jääneet 1990– ja 1991-pullotteet.

Lagavulin 1994/2010 Distillers Edition

(43%, OB, 1994–2010, Batch No. lgv 4/498, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Voimakas tervaleijona. Vahvasti salmiakkilakritsia, turvesavua ja lääkemäisyyttä. Houkutteleva yhdistelmä suolaisuutta, siirappisuutta ja savua. Chorizoa, käristettyä pekonia, tummaa suklaata, rusinaa, hiukan viinisyyttä. Makea tammi tulee taustalta läpi. Tummaa yrttisyyttä, hiukan hilloisia sävyjä.

Maku: Tervaleijona maistuu heti. Turvesavua, viinisyyttä, siirappia, suolaa. Alkuun aavistuksen sekava. Suklaata, rusinaa, mustaherukkahilloa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Chorizoa, pekonia, kuivaa lihaisuutta ylipäänsä. Lakritsia ja yrttejä, hapanta savuisuutta, yskänlääkettä. Tammi hiukan karkailee, aiempien vuosikertojen kuivan otteen lisäksi maistuu aktiivisempiakin sävyjä. Jälkimaku on tumma ja merellinen. Salmiakkilakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä, hiukan karvautta. Suklaiset ja rusinaiset sävyt tasapainottavat kokonaisuutta. Hiilisyyttä, hapokkuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tervaleijonaviski. Oikein hyvä DE-pullote, mutta ei silti aivan tätä edeltävien vuosikertojen huipputasoa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on pitkään pullottanut tätä 8-vuotiasta Highland Parkia. Olikin jo korkea aika maistaa ja nuotittaa tämä. Erä on kohtalaisen tuore.

Highland Park 8 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, The MacPhail’s Collection, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan sitruksinen ja päärynäinen. Pieni metallinen vivahde, kuparia ja pientä likaisuutta. Kanervainen hunajaisuus tulee yllättävän nätisti esiin. Hiukan havuisuutta, runsas maltaisuus. Pieni savun ailahdus, hapan paahteisuus. Varsin yksinkertainen mutta perusolemukseltaan miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Pehmeä ja suoraviivainen. Maltaisuus ja kanervahunaja ovat rouheina päällä, tammi paljastaa tämän hyvin nuoreksi. Edelleen sitruksisuus ja päärynäisyys ovat makeina mukana, mutta tietty havuinen ja pihkainen puoli taittaa niiden raikkautta. Suutuntuma on lopulta melko kevyt, jopa mehumainen. Hiukan puuromaista vivahdetta. Jälkimaku on varsin metallinen ja havuinen. Kuparia, likaisen öljyisiä piirteitä, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Mieto turvesavu käy kääntymässä. Pihkaisuutta, kanervaa, happamaksi kääntyvää sitruksisuutta. Melko lyhyt mutta miellyttävä finaali.

Arvio: Nätti ja helposti lähestyttävä entry-level-viski. Hetkellisesti jopa parempi kuin moni viikinkipakattu veljensä. 81/100

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003, 57,8%

Maistelussa tällä kertaa vuonna 2003 markkinoille tullut virallinen tynnyrivahva Dalwhinnie-julkaisu. Käytetyt tynnyrityypit eivät ole tiedossa, joten sekoitus on varmasti sisältänyt monenlaista viskiä. Erä on ollut kuitenkin varsin iso, yli 5 000 lestiä.

Dalwhinnie ei ole koskaan herättänyt minussa sen suurempia tunteita, mutta ehkä nyt on se hetki.

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003

(57,8%, OB, 1973–2003, Limited Edition, 5220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kiteisen hunajainen ja kaunis. Kuivaa tammea, sokeroituja sitrushedelmiä, vaniljaa, mehiläisvahaa, heinäisyyttä. Runsas trooppinen hedelmäisyys kohtaa inkiväärin ja kanervaisuuden. Taustalla mielenkiintoinen paahteisuus ja pieni lihaisuus. Tyylikäs. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta pintaan.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, hunajainen ja kuivan tamminen. Nautinnollinen vahaisuus. Varsin reipas pippuri tukee makeaa ja vaniljaista profiilia, jossa mehiläisvaha, toffeefudge ja sokeroidut hedelmät kohtaavat. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja loistavasti balanssissa. Tumma paahteisuus ja lihaisuus (beef jerky) vaanii taustalla. Maltaisuutta, kermaisuutta, pihkaa, heinää, inkivääriä. Jälkimaku on vahamainen, sokerinen ja herkkävireinen. Inkivääri ja valkopippuri ovat edelleen reippaasti läsnä. Pieni savun ailahdus, paahtunut tammi, lihaisuus ja mehiläisvaha maistuvat. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja.

Arvio: Metinen, iäkkäällä tavalla tamminen mutta silti hedelmäisen kompleksinen ja iso viski. Ylitti aivan kevyesti kaikki odotukset. Todella upea esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557, 53,8%

Olorosotynnyrit alkoivat jossain vaiheessa jäädä Glendronachilla vähemmistöön uusissa single cask -julkaisuissa. Siinäkin mielessä tämä Saksaan pullotettu yksilö on mielenkiintoinen.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557

(53,8%, OB for Germany, 3.3.1995–8/2013, Cask No. 1557, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja kellarimainen, tumman suklainen ja muhkea. Luumuhilloa, rusinaa, kaakaojauhetta. Jalohomeinen vivahde. Uuniomenaa, saksanpähkinää, maltaisuutta, paahteisuutta. Piimäkakkua. Hiukan sitruksisuutta, kuivattua aprikoosia, vaniljaa. Vesilisä availee hiukan ruutisia ja tumman yrttisiä ulottuvuuksia.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen ja yllättävänkin tamminen. Tanniinit saavat kuitenkin hyvää vastapainoa uuniomenasta, hedelmäsiirapista ja rusinasta. Luumua, taatelia, pähkinää. Ei erityisen makea, vaan enemmänkin paahteinen ja intensiivisen nahkainen. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja runko tukeva. Aavistus rikkiä ja jopa pieni savun ailahdus. Kuivattu aprikoosi, maltaisuus ja pieni sitruksinen pirteys seuraavat tuoksua. Maanläheisyys on melko hallitsevaa. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja runsas. Makeus nousee vihdoin, pähkinät ja rusinat saavat vaniljan ja piimäkakun mukaansa. Hiukan lakritsia, sherryisyyttä, edelleen pientä rikkisyyttä ja savun ailahduksia. Pitkähkö finaali. Vesilisä tuo makeita piirteitä vielä irtonaisemmin esiin kahvisuuden alta.

Arvio: Herkullisen kahvinen Glendronach, joka jää kuitenkin hiukan sulkeutuneeksi, jos jotain kritisoitavaa on ihan pakko löytää. Kokonaisuus on kuitenkin konsistentti ja todella maistuva. 88/100

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead 54,7%

Maisteluun pääsi tällä kertaa Cadenheadin varsin äskettäin pullottama perustason Glen Spey. Näistä ei voi tietää.

Taannoin maistelemani pari muuta vuoden 2018 Cadenhead-pullotetta eivät antaneet aihetta juhlaan, joten siltäkään osin tältä ei oikein osaa odottaa mitään. Tämä onkin nyt tältä erää viimeinen minityyri tätä sarjaa.

Glen Spey-Glenlivet 16 yo 2001/2018, Cadenhead

(54,7%, Cadenhead Authentic Collection, 2001 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 288 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko roteva. Puuromainen maltaisuus on pääosassa, mutta hedelmäisyys tukee profiilia. Omenaa, päärynää, hiukan sitrusta, viherherukkaa. Taustalla hyvin erikoinen tuhkakuppimainen vivahde. Pullataikinaa, vaniljaa ja miedosti minttua. Vesilisä availee ruohoisuutta ja limettiä.

Maku: Heikon tuoksun jälkeen jopa odottamattoman maukas. Paksu ja öljyinen, makean hedelmäinen ja runsas. Rusinaa, suklaata, uuniomenaa, vaniljaa. Maltaisuus on kuitenkin edelleen aavistuksen lenseää ja puuromaista. Suutuntuma on silti roteva ja runko tasapainossa. Hapokkuutta, heinäisyyttä, ananasta, hiukan valkopippuria. Jälkimaussa makea hedelmäsiirappi kohtaa parkkihapon ja pippurin. Tammessa on paahteinen ja tumma sävy, makeus jää vähitellen sen varjoon. Tummaa suklaata, öljyä, sitrusta, vaniljaa. Pullataikina tekee jälkimaussa paluun, kanelilla ja kardemummalla. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo nallekarkkeja mukaan.

Arvio: Näissä puitteissa jopa varsin maukas viski, vaikka tuoksu ei lupaa kerrassaan mitään. Pieni yleispätevyys näitä tämänikäisiä Cadenheadin speysidereita nyt vaivaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 82/100

Longrow 18 yo 2017 Edition 46%

Longrow’n täysi-ikäisistä on tullut kausijulkaisuja, ja nyt maistelussa on vuoden 2017 editio. Kypsytykseen on käytetty tiettävästi 60-prosenttisesti refill-sherrytynnyreitä ja 40-prosenttisesti ex-bourbontynnyreitä. Satsin koko oli muhkeat 4500 pulloa.

Longrow 18 yo 2017 Edition

(46%, OB, Bottled 3.4.2017, Refill Sherry & Bourbon Casks, 4500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, vahamainen ja tyylikkään turvesavuinen. Suklainen ja vaniljainen makeus toimii todella hyvin, kun toisella puolella on vastassa hiukan likaista turvetta ja ylikypsää hedelmää. Kiteistä hunajaisuutta, toffeeta ja suolapähkinää. Kompleksinen ja hieno tuoksu. Vesilisä avaa rikkiä selvästi.

Maku: Kiteinen hunaja, yrttisyys, vaha ja mineraalisuus toimivat mahtavasti yhteen turvesavun kanssa. Tämä tuntuu paljon ikäistään vanhemmalta viskiltä. Toffee ja suolapähkinä ovat hienosti läsnä. Suklaata, uuniomenaa, hiukan sitruksisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko upean öljyinen. Kuivaa tammea, ylikypsää sekahedelmää, hiukan lihaisuutta, aavistus (hyvää) rikkisyyttä. Jälkimaku on minttuinen ja maltainen, kuivan tamminen ja sokerinen, savuinen ja suolainen. Eucalyptusta, vaniljaa, hunajaa, keltaista luumua, omenaa, hiukan rikkiä. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali. Vesilisä saa ruutisia ja likaisia sävyjä esiin.

Arvio: Todella herkullinen Longrow, ylitti reippaasti kaikki odotukset. Menisi sokkona paljon vanhemmastakin viskistä. 90/100

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’ 53,3%

Edradourin tislaamon turpeiset Ballechinit ovat olleet kokemukseni mukaan varsin laadukkaita. Tällä kertaa lasiin pääsi tuore portviinikypsytetty versio.

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’

(53,3%, OB, 15.4.2004–15.1.2018, Cask No. 199, Port Cask, 396 bts., 50 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kumisaapasmainen ja viininen. Hyvä portviinisyys oikeastaan, kaikessa muhkeassa hedelmäisyydessään ja öljyisyydessään. Salmiakkia, hiilisyyttä, mineraalisuutta, kuivaa multaisuutta. Hiukan tummaa suklaata ja kinuskikastiketta. Vesilisä availee omenaa.

Maku: Suklainen, viininen ja turvesavuinen. Kumisaapas ja mausteisuus ovat intensiivisiä, tammi iskee hyvin pippuriakin mukaan. Reipas kahvisuus, intensiivinen luumu. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen. Hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja salmiakkia. Hyvä balanssi, vaikka ei juhli kompleksisuudella. Jälkimaku on kahvisen tumma ja suklainen, kuivuvan viininen ja turpeinen. Salmiakkia, kumia, happamuutta, pientä pippuria. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa mineraalisia ja yrttisiä piirteitä.

Arvio: Pätevä portviinikypsytys, vaikka vielä melko suoraviivaisella otteella. Toimii näissä puitteissa oivallisesti. 86/100

Tamdhu 24 yo 1991/2016, Cadenhead Small Batch 54,4%

Tamdhussa ja etenkin sen tisleessä on aina ollut jotain lähtökohtaisesti kiinnostavaa. Viimeksi maistamani, hiukan nuorempi saman tislaamon Cadenheadin Small Batch oli suorastaan erinomaista, joten tähänkin ”Tanhuun” kohdistui pieniä odotuksia.

Tamdhu 24 yo 1991/2016, Cadenhead Small Batch

(54,4%, Cadenhead Small Batch, 1991–2016, 2 Bourbon Hogsheads, 486 bts., 70 cl)

Tuoksu: Banaania, vaniljaa, päärynää – mallasviskille klassinen bourbontuoksu. Maltaisuutta, makeaa tammea, minttua, raikasta sitruksisuutta, mehiläisvahaa. Trooppista hedelmää, hiukan kermaisuutta, pölyisyyttä, mukavaa kuivaa tammisuutta. Vesilisä tuo eucalyptuksen raikkautta pintaan.

Maku: Vaniljaa, banaania ja omenaa on heti erittäin runsaasti. Eucalyptusta, akaasiahunajaa, sitruksisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen vahamainen. Maltainen ja tamminen perussävel, jossa paahteisuus ja yrttinen raikkaus saavat hyvin tilaa. Jälkimaku on erittäin tamminen ja vaikuttavan voimakas. Eucalyptusta, minttua, kiteistä hunajaa, vaniljaa. Pitkä ja hienovireinen finaali. Vesilisä raikastaa ja avaa itämaisia mausteita paremmin.

Arvio: Maukas ja todella runsas bourbonsävyinen Tamdhu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glendronach Peated 46%

Glendronachin tislaamosta saatiin vuonna 2015 turpeistettua viskiä. Sittemmin Peated-julkaisua on jatkettukin. Olen todella suuri 1990-luvun sherryisen Glendronachin ystävä, mutta tähän en oikein osaa suhtautua, vaikka viimeistelyssä onkin käytetty oloroso- ja PX-tynnyreitä. Maistetaan avoimin mielin.

Glendronach Peated

(46%, OB, +/- 2016, Bourbon Barrels & Oloroso + PX Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja märän turpeinen. Säilörehua, päärynää, märkää nahkatakkia, lihaisuutta, suolaisuutta. Silti kuitenkin jotain hunajaista ja mantelimaista makeutta, pientä kermaisuutta. Tätä en sokkona taatusti tunnistaisi Glendronachiksi. Sitruksisuutta, kosteaa kalliota. Vesilisä availee päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Maku on heti tutumpi. Likaisen turpeisuuden alta löytyy tutun tisleen sävyjä. Suklaisuutta, kanelia, pehmeää toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maltaisuutta, tammea, purevaa mausteisuutta. Nuoren viskin vihreää happamuutta. Turvesavu on jossain määrin multaista ja märkää. Jälkimaku on mineraalinen ja hapan. Nahkaa, tammen purevuutta, sitruksisuutta, suolaa. Turpeisuus ja likaisuus pysyy mukana loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja omenaa selvemmin pintaan.

Arvio: Perustason nuorta viskiä. Jotain hyvin tuttua, jotain hyvin… erilaista. Tavallaan tässä on paljon kehityskelpoisia piirteitä, mutta kokonaisuutta en vielä pidä kovin toimivana. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 83/100.