Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414, 57,1%

Nyt on maistelussa todella tuhdin sherryistä Edradouria. Väri on niin tumma, ettei lasista juuri läpi näe. Ensivaikutelma on siis erittäin lupaava.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414

(57,1%, OB, Natural Cask Strength, 20.12.2006–25.3.2019, Cask No. 414, Sherry Cask, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkaa, luumua, rusinaa ja suklaata oikein kunnolla. Tallinen puraisu on heti mukana. Sherryn komennossa mennään eikä ollenkaan hassummin. Hyvä yrttisyys on mukana, tasapaino on kohdillaan, tammi ei keuli eikä rikkiä tunnu. Ruskeaa sokeria, mokkanahkaa, kermalikööriä. Vesilisä availee lisää yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, suklainen ja runsas. Ikäistään kypsemmän oloinen. Tallisuus ja nahka ovat hyvässä balanssissa suklaan, siirapin ja hedelmien kanssa. Luumua, rusinaa, maitokahvia, mukavaa kermaisuutta. Kirsikkaisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Mausteisuutta, maapähkinää, hiukan vadelmaa. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen. Nyt tulee pippurikin esiin, samoin tammi alkaa puskea kunnolla läpi. Nahkaa, happoja, espressoa. Silti ruskea sokeri, luumu, rusina ja kirsikka pitävät yleisilmeen makean puolella. Tämä on loppuun asti toimiva esitys. Melko pitkä finaali on varsinaista herkuttelua. Vesilisällä löytyy sekä kermaista pehmeyttä että havuisen yrttisiä ja sitruksisia sävyjä.

Arvio: Maukas sherryviski makeannälkään. Merkittävästi rotevampi ja mielenkiintoisempi kuin äskettäin maistamani kymppivuotias Signatoryn sarjasta. 88/100

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14, 46%

Lasissa vaihteeksi tuhdin sherryistä Edradouria.

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.1.2009–2.10.2019, Cask No. 14, First Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Tummasävyinen sherry hyökyy heti vaativana päälle. Kahvia ja tallisuutta, nahkaa ja rusinaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta sokeria. Vegetaalisuus ja multaisuus tulevat selvästi esiin, maatunutta lehtikasaa ja kellaria. Vesilisä availee hedelmäisyyttä, luumuja ja sitruksisuutta.

Maku: Iskevä ja metallinen. Edelleen todella maanläheinen ja multainen, vahvan sherryinen, mutta tiukka sitruksisuus ja kuparinen vivahde korostuvat. Kitkeryyttä ja happoja. Tallisuutta ja nahkaa riittää edelleen, mutta yleisilme on hiukan ohuempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko vähän levoton. Mustaa teetä, karvasta tammisuutta, hiukan saksanpähkinää ja mustaherukkaa. Jälkimaku on tumma ja varsin karvas, synkän sherryinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta puuta, vegetaalisuutta ja happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan rikkiä esiin ja korostaa kahvisuutta.

Arvio: Varsin tuima nuori Edradour, täyttä sherrypommitusta. Ei oikein omaan makuuni, hiukan karvas ja levoton. 83/100

Tamnavulin Sherry Cask Edition 40%

Tamnavulinilta tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tällainen vähän korkeamman profiilin edullinen julkaisu, joka on huomioitu laajalti eri puolilla. Sherryviimeistelty viski vaikuttaa hintaluokassaan kieltämättä lupaavalta.

Viimeistely on pakkauksen mukaan ranskalaishenkisesti ”finessed” ja batch-numeron kanssa pelataan, vaikka kyse on edullisen pään kuluttajatuotteesta. Tai ehkä näitä tulee vielä muitakin batcheja, mene ja tiedä. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä on pullon sisällä.

Tamnavulin Sherry Cask Edition

(40%, OB, +/- 2021, Batch No. 30502, American Oak Barrels and Finessed in Three Different Types of Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta tammea ja erottuvaa maltaisuutta. Sherry tulee esiin rusinaisena ja hitusen suolaisena mutta ei kovin syvänä. Hapokkuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Vaniljaa, mausteisuutta ja teroitettua lyijykynää tulee tammen kyytipoikana. Maitokahvinen vivahde, toffeeta ja pähkinää. Yleisilme hyvin nuori.

Maku: Suklaata, sherryä ja tammea. Ensivaikutelma on pehmeä ja hedelmäisen makea, mutta tammi ja kitkerä mausteisuus ottavat nopeasti kiinni. Lyijykynää, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta, marjaisuutta. Suutuntuma on varsin pehmeä mutta runko hiukan ohut. Maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, rusinaa, vaniljaa, pientä leipämäisyyttä ja jyväisyyttä. Jälkimaku on kahvinen ja hiukan karvas, vaikka sherry ja hedelmät pysyvätkin hetken kyydissä. Pähkinää ja kitkerää sitruksisuutta, hiukan kanelia ja jyväistä maltaisuutta. Mysliä, rusinaa, kuivattuja marjoja. Finaali jää lopulta melko lyhyeksi.

Arvio: Nuoren oloinen sherryviski on lopulta ihan miellyttävä kokemus näissä puitteissa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Mainio ponnahduslauta perusblendeistä ylöspäin”.

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa Benromachin tislaamon sherryinen erikoispullote. Jotenkin olen kovasti pitänyt näistä Gordon & MacPhailin aikakauden uusista Benromacheista, ja tällaisessa sherrypommissa on nyt muutenkin speksi ihan pätevästi kohdallaan, vaikka ikää on näin vähän.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40

(59,1%, OB, 2011–2.10.2019, Exclusive Single Cask Distillery Exclusive, Cask No. 40, First Fill Sherry Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, intensiivinen ja hiukan savuinen. Chorizomakkaraa ja savustettua lihaa. Salmiakkia, lakritsia, yrttisyyttä. Voimakas tammisuus ja mausteisuus. Sherryssä on tallimaista nahkaa ja runsaan hedelmäistä makeutta. Siirappia, tummaa suklaata. Nam. Vesilisä avaa vähän ruutia ja happoja.

Maku: Sherryinen, runsaan salmiakkinen ja yrttinen. Savumakkaraa, ylipäänsä turvesavua ja pientä tervaisuutta. Luumua, suklaisuutta, uuniomenaa, paahteisuutta. Tammi tulee melko kireänä läpi, siitä huomaa tämän nuoruuden, vaikka nautinnollinen sherrypommitus peittää pääosan. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painava. Mustapippuria, saksanpähkinää, kahvisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on sherryisen runsas ja salmiakkinen, luumuinen ja suklainen. Mausteisuus jatkuu hiukan kireänä ja kahvisuuden rinnalle tulee pientä kitkeryyttä. Pientä turvesavua, pippuria, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta pintaan.

Arvio: Erittäin muhkea ja sherryinen yksilö, laadukas nuori Benromach. Pieni savuisuus toimii loistavasti, mutta jälkimaku jättää vielä hiukan toivomisen varaa. 88/100

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo 63,6%

Lempo on järjestyksessään kuudes Suomeen pullotettu Highland Park. Viski on peräisin ykköstäytön hogshead-kokoisesta sherrytynnyristä, josta on riittänyt 292 pulloa tänne pohjolan perukoille.

Aiemmat Suomi-pullotteet ovat olleet siis SMWS & VYS, Suomi 100, Sydäntalvi, Routa ja Sisu. Varmaan kaikki ovat olleet yllättyneitä siitä, että näiden HP:n maakohtaisten single caskien vyöry on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Ja ihan hyviä tuotteita ne ovat keskimäärin olleetkin.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo

(63,6%, OB for Viskien Ystävien Seura, 2007–2020, Cask No. 4638. 1st Fill European Oak Sherry Hogshead, 292 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherry on pinnassa, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Luumua, rusinaa, nahkaista tammisuutta. Kermatoffeeta, hunajaa. Mausteisuus on runsasta ja pistävää, sitruksisuutta ja omenaa löytyy. Kanervahunajaa, pientä turvesavua, havuisuutta, yrttisyyttä. Vesilisä availee lakritsia ja makeutta.

Maku: Iskee välittömästi ja voimalla. Tummaa suklaata, tammea, mausteisuutta. Paahteisuutta, yrttistä karvautta, kanervaisuutta ja synkkää turvesavua. Hiilisyyttä ja jotain hiukan palanutta, tummaa lääkemäisyyttä, salmiakkilakritsia. Sherry maistuu varsin kuivana, vaikka rusinaa ja luumua löytyykin. Siirappisuus ja toffee häivähtävät hetken. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino tuntuu huojuvan. Jälkimaku on täynnä tummaa yrttisyyttä, hapanta liköörisyyttä ja havuja. Kanervaisuus ja savu nousevat tyylikkäästi esiin, samoin mausteinen tammi. Tumma suklaa, kahvi ja hapot säestävät. Kaakaojauhetta, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta pintaan ja korostaa tiettyä lakritsista makeutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja tummasävyinen Highland Park. Mielikuvissani hyvin lähellä Routaa, vaikka en niitä nyt vierekkäin maistanutkaan. Tämä jatkaa edelleen Highland Parkin Suomi-pullotteiden laadukasta sarjaa, vaikka ei nyt suuresti muista vastaavista single caskeista erotukaan. 86/100