Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate 59,8%

Erittäin tuhti sherryttely Edradourilta. Tällä kertaa pullottajana on Van Wees ja sarjana The Ultimate.

Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate

(59,8%, Van Wees, The Ultimate, 1.6.2006–20.8.2015, Sherry Butt, 694 bts., 70 cl)

Tuoksu: Oikein kunnon sherrymonsteri. Muhkean suklainen ja hasselpähkinäinen. Luumua, kypsää kirsikkaa, kahvia. Hiukan muovailuvahaa ja happamuutta. Paksua kuningatarhilloa, lihaisuutta, pekonia. Hedelmäisyys jää sitruksen ailahdukseksi. Tammi tulee järeänä läpi. Vesilisä avaa omenahilloa ja hunajaa.

Maku: Todella järeän sherryinen, tumman suklainen ja kahvinen. Tamminen, nahkainen, tupakkainen ja muhkea. Hasselpähkinä, luumuhillo ja kypsät kirsikat maistuvat. Sitruksisuudessa on hapan sävy, jota espressomainen kahvisuus korostaa. Amarettoa, pippuria. Melko täyteläinen suutuntuma ja vaativa kattaus yleensäkin. Lihaisuus ja pekoni ovat kyydissä mukana. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen, luumuinen ja mustaherukkahilloinen. Lihaisuus ja paahtunut puu, espresso ja kypsät kirsikat hallitsevat maisemaa. Tammi puskee järeänä läpi kaiken pippurin keskeltä. Tumma suklaa pysyy mukana, nahkaisuus ja tupakkaisuus samoin. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, paljastaa toffeen ja hedelmäisyyden.

Arvio: Vaativa sherryhirviö, joka ei päästä uhriaan helpolla. Paljon hyvää mutta jotain katkeraa. Kahvinen ja tiukan suklainen kattaus jättää hedelmäisyyden hiukan piiloon. Mutta jos supervahvoista sherrypommeista tykkää, onhan tämä näin nuoreksi viskiksi varma valinta. 86/100

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008, 55%

Tänään olisi ollut Laphroaigin päivä Feis Ilessä, mutta se jäi nyt väliin virtuaalisestikin. Maistelussa on tänään silti varhaista Feis Ileen pullotettua Laphroaigia menneiltä ajoilta.

Tämän vuoden 2008 Cairdeas-pullotteen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty nuoria quarter caskeja (alkaen 9-vuotiaita viskejä) ja pari iäkkäämpää sherrytynnyriä (17-vuotiasta). Jostain syystä tämä festivaalipullote ei ole jälkimaineeltaan niitä suurimpia, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008

(55%, OB, 2008, Feis Ile, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, merellinen ja varsin pistävä. Kuivaa lääkemäisyyttä, jodia, kalkkia, liitua. Melko reipasta tammisuutta, katkeraa sitruunaisuutta, merilevää, jotain käynyttä. Märkää lehtikasaa, tuhkaa, kookosta, teollista kumin vivahdetta. Vaniljainen makeus jää irtonaiseksi. Vesilisä avaa pesuainemaista, imelää sävyä.

Maku: Öljyinen, sitruksinen, nuotiosavuinen ja varsin mineraalinen. Kuiva turpeisuus ja napakka tammi tulevat hyvin esiin. Lääkemäisyyttä, runsaasti suolaa, happoja ja karvautta. Vaniljainen makeus ei oikein löydä paikkaansa, tasapaino karkailee muutenkin. Suutuntuma on melko kuiva ja pippurisen tiukka. Tuhkaisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja karhea. Sitruksisuus jää mineraalisuuden ja villamaisen tunkkaisuuden taakse. Alussa näyttäytyvä vanilja katoaa nopeasti. Tammi puree reippaasti kiinni pippurisena ja pistävänä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin mutta ei saa sekavuutta kasaan.

Arvio: Tämä oli kyllä nyt pieni pettymys kuitenkin. Valitettavasti. Jos tämän vuoden Cairdeas jostain syystä ei olisikaan aivan huippuviskiä, eivät nämä kaikki aiemmatkaan ole olleet täysosumia. Toki hyvin tehty Laphroaig on aina hyvää, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020, 55,8%

Feis Ile ei tänä vuonna toteutunut Islayn saarella koronaviruksen takia lainkaan, joten juhlallisuudet on siirretty täysin verkkoon. Lagavulinin päivä aloitti virtuaalijuhlat lauantaina 24. toukokuuta, ja sitä seurasi Bruichladdichin päivä sunnuntaina 24. toukokuuta.

Otan nyt tuon jälkimmäisen kiinni päivää myöhässä. Laddie Lock-inin hengessä maisteltavana on Port Charlotten tämän vuoden festivaalijulkaisu.

Kyseessä on tähän mennessä vanhin Port Charlotte -pullote. Bruichladdichin tislaamon selonteon mukaan vuonna 2003 skottiohrasta tehty muhkean turpeinen PC-tisle on aikanaan loroteltu kolmenlaisiin tynnyrityyppeihin.

Ensimmäinen saitsi meni refill hogsheadeihin, joista viskit siirrettiin vuonna 2012 ykköstäytön ex-bourboniin. Toinen satsi taas vietti aikansa vuodesta 2003 vuoteen 2013 saakka ykköstäytön ex-bourbonissa, kunnes siirtyi ex-Sauternesiin.

Kolmas satsi taas on peräisin epälukuisasta joukosta ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja virgin oakissa kypsyneitä 16-vuotiaita viskejä tuosta samasta vuoden 2003:n erästä.

Melkoinen keitos on siis kyseessä. Kolme tuhatta pulloa tätä on pistetty liikkeelle ympäri maailmaa.

Ja mitä tulee Feis Ileen, tänään maanantaina olisi Caol Ilan päivä, tiistaina Laphroaig, keskiviikkona Bowmore, torstaina Kilchoman, perjantaina Bunnahabhain ja lauantaina tietysti juhlat päättävä Ardbeg. Melkoinen sankari saa olla, jos kupittelee kotonaan kaikki nuo asianmukaisesti läpi.

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020

(55,8%, OB, 2003–2020, Feis Ile – Digital Exclusive, Refill Hogsheads, First Fill Bourbon Barrels, Ex-Sauternes, Ex-Sherry, Ex-Bourbon & Virgin Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, lihaisa ja yllättävänkin lääkemäinen. Yrttitippoja, kamferia, antiseptisia aineita. Grillattua lihaa ja käristettyä pekonia, hiukan bbq-kastiketta, maitosuklaata ja hunajaisuutta. Kuivan turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja pippurinen. Pieni Hansaplastin vivahde nousee esiin. Kermaisuutta ja sitrusta, makeaa hedelmäsiirappia ja hiukan lakritsia. Vesilisä avaa karkkisuutta, jelly beans ja viinikumi tulevat esiin.

Maku: Ikä maistuu nyt selvästi. Tammi, turvesavu ja lihaisuus ovat kaikki varsin kuivalla puolella – ja kokonaisuus on herkullinen. Suolaa, pippuria, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Hunajaa, limoncelloa, runsasta yrttisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nyanssit kohdallaan. Grillihiilet ja pekoni ovat mukana, mutta kermaisuus, toffee ja pieni viinisyys ovat paljon enemmän pinnassa. Sitruunaa, hiukan omenaa, lakritsia, aavistus musteisuutta. Jälkimaku on lääkemäinen, sitruksinen ja kompleksinen. Hiilisyys ja pekoni ottavat yhteen hedelmien ja hunajan kanssa, vähitellen tulee viinisyyttä ja suklaisuutta, sen jälkeen suolaa ja pippuria. Lihaisuus ja tammi pysyvät kuivina. Kamferia, inkivääriä. Pitkä ja hieno finaali, josta aukeaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Vesilisä avaa trooppista hedelmää ja nostaa tiettyä karkkisuutta pintaan.

Arvio: Port Charlotten idea oli tehdä savuviskiä ilman lääkemäisyyttä. Väittäisin, että nyt se lääkemäisyys alkaa sieltä iän mukana nousta pintaan – eikä mitenkään pilaa tätä viskiä, päinvastoin. Onnistunut pullote, ylitti odotukset. 90/100

Glenfarclas 25 yo for the Netherlands 52,5%

Maistelussa on tällä kertaa Hollantiin pullotettu 25-vuotias sherryviski Glenfarclasilta. Oma suhteeni Glenfarclasiin on aina ollut hyvin kompleksinen, se on pakko todeta heti tähän alkuun. Hiukan niin kuin Bunnahabhainin kohdallakin, Glenfarclasin parhaat viskit ovat yleensä viettäneet tammessa yli 30 vuotta, ennen kuin todellinen sielu on tullut esiin. Tätä mieltä siis itse olen.

Tiedän monia, joille Glenfarclasin 21-vuotias on jonkinlainen ydinviski, johon aina palataan. En kuulu heihin. Sen sijaan Glenfarclasin 40-vuotias oli ensimmäisiä todella iäkkäitä viskejä, jollaisen pääsin itse hankkimaan. Join suurella nautinnolla pullon pois jo vuosia sitten.

Verkossa kiertävien epämääräisten huhujen perusteella tämä 25-vuotias Glenfarclas olisi peräisin kahdesta hogshead-kokoluokan sherrytynnyristä. Jos pitäisi veikata pidemmälle, tynnyrit voisivat olla refill olorosoa, mutta maistetaan nyt ensin. Melko heleän kullankeltainen väri ei ainakaan viittaa first filliin.

Glenfarclas 25 yo for the Netherlands

(52,5%, OB for The Netherlands, Bottled 3.12.2019, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kuivan tamminen ja pähkinäisen sherryinen. Aromaattinen yleisilme, runsaasti yrttisyyttä ja kuivattuja hedelmiä. Rusinaa, aprikoosia, kuivattuja luumuja, sitrusta ja hunajaa. Toffeefudgea, hiukan kirsikkaa, nahkaisuutta ja marjaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa minttua ja eucalyptusta hienosti.

Maku: Mausteinen ja varsin napakka. Kuivaa sherryisyyttä ja metisyyttä, kuivattuja hedelmiä ja yrttisyyttä. Kamferia. Rusinainen, kuivan luumuinen ja marjaisa paletti myötäilee tuoksua. Pähkinäisyyttä ja vahaa, sitruksista purevuutta, hiukan toffeeta ja kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Kypsää päärynää, inkivääriä ja aavistus anista. Tammi on aktiivisempaa kuin tuoksussa, nahkaisuus maistuu selvästi. Jälkimaku on sherryinen, kuivatun hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja melkoisen mentholinen. Mineraalisuus ja aromaattisuus ottavat nopeasti vallan yhdessä tammen kanssa. Sitruksisuutta, pähkinää, marjaisuutta. Keskipitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Tyylikäs, mausteinen ja aromaattinen sherryviski. Ei silti vie miestä polvilleen; tuoksu on niin kertakaikkisen upea, ettei maku aivan vastaa huutoon. Mutta laadukas ja vaikuttava kokonaisuus tämä on. Refillin henki on vahvasti läsnä. 88/100

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 58,4%

Lasissa tällä kertaa Ardbegia vuoden 1998 satseista. Pullottajana Malts of Scotland italialaisille viskikaupoille.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(58,4%, Malts of Scotland for Whisky&Co & Whisky Antique, 1998–2015, Cask No. MoS 15009, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, lääkemäinen ja yrttisen raikas. Hiilisyyttä, tuhkaa, jodia, heinäisyyttä. Eucalyptusta ja mentholia, hiukan piparminttua. Runsaasti omenaisuutta, pientä rypälemäistä makeutta ja herukkaisuutta. Pieni bensainen sivuääni taustalla. Vesilisä korostaa makeutta ja tuo hiukan kreosoottia esiin.

Maku: Tyylikäs! Kuivan turvesavuinen ja lääkemäinen perusvire kohtaa hedelmäisen raikkauden. Runsaasti omenaa ja aprikoosia, hiukan viinirypälettä. Tuhkainen ja varsin kuiva turpeisuus pyörii lääkemäisyyden ympärillä. Jodia, heinää, edelleen lievää bensaisuutta. Kuivakkaa tammea ja pientä pippuria, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku kääntyy turvesavun ja lääkemäisyyden keskeltä yllättävänkin makeaksi. Hunajaa, aprikoosihilloa, makeaa tammisuutta. Yrttinen raikkaus pitää pintansa, eucalyptus edellä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä hedelmäinen makeus pääsee vielä paremmin esiin.

Arvio: Oikein maukas ja monella tavalla tasalaatuinen Ardbeg. Ehkä pientä persoonallisuutta kaipasin lisää, jotain mieleenpainuvaa. Toki nautinto tämäkin on, ei siinä mitään. 89/100

BenRiach 24 yo 1994/2019 Cask #6500, 51,8%

Lasissa on tällä kertaa turpeistettu marsalaviski, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Toisaalta BenRiachiin on voinut yleensä luottaa näissä erikoisemmissakin kombinaatioissa. Maistelen suurella mielenkiinnolla.

BenRiach 24 yo 1994/2019 Cask #6500

(51,8%, OB, 15.7.1994–2019, Batch No. 16, Cask No. 6500, Peated, Marsala Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tanakka turvesavu ja varsin makea viinisyys ovat heti läsnä. Runsaasti kypsää hedelmää, mangoa ja viinirypäleitä, persikkaa, mandariinia ja omenaa. Hiukan hiilinen paahteisuus toimii varsin hyvin yhteen hedelmäsiirappisen öljyisyyden kanssa. Hiukan vaniljaa ja hunajaa. Nam. Vesilisä avaa tallia ja nahkaa.

Maku: Hiilisavuinen, hedelmäinen ja paahteinen. Tammisempi, kuivemman viininen ja rungoltaan kevyempi kuin olisi tuhdin tuoksun perusteella odottanut. Tuhkaa, tervaisuutta, pippuria. Hedelmäisyys on edelleen runsasta, persikka ja rypälemäisyys kulkevat yhä sitruksisuuden ja omenan kanssa hedelmäsalaattiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Jälkimaku on todella paahteinen ja hiukan kitkerästi savuinen. Reippaasti aktiivista tammea ja mustapippuria. Hedelmäisyys jää taustalle omenaisena ja hapokkaana. Viinisyyttä ei enää juuri huomaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa siirappisuutta ja vie tammea sivuun.

Arvio: Karkkipäivän savuviski. Lopulta kokonaisuutena pykälää kevyempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. 87/100

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48, 54,6%

Jälleen on lasissa täysi-ikäinen Bladnoch Scotch Malt Whisky Societylta. Pari kuukautta on edellisestä vastaavasta.

Bladnoch 18 yo 1992/2012, SMWS 50.48

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1992–1/2012, Capering on a riverbank, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makean omenainen. Ruohoinen ja sitruksinen yleisilme. Käsirasvaa, öljyisyyttä, mineraalisuutta, pientä vahamaisuutta. Heinäisyyttä ja kukkaisuutta, runsaasti tammisuutta. Vaahtokarkkia ja marsipaania, hiukan mantelia. Valkopippuria, hapokkuutta. Vesilisä tuo minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Ruohoinen, vaniljainen, sitruksinen ja hämmästyttävän intensiivinen. Nousee tuoksusta uudelle tasolle. Todella kompleksinen ja syvä paletti, vahamainen ja hedelmäinen. Valkopippuria ja mineraalisuutta riittää. Maltaisuus on korostunutta ja hiukan puuromaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyisen runsas. Hapokkuutta, omenaisuutta, hiukan aprikoosia. Jälkimaku on heinäinen, mineraalinen ja yllättävän kuiva. Menee hiukan yksiulotteiseksi, kun tammi ja maltaisuus alkavat kiristää otettaan. Hapokkuutta, sitruksisuutta, hiukan vaniljaa ja öljyisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa raikkautta ja suolaisuutta.

Arvio: Oman lajinsa valioyksilö, kaikkineen myönteinen yllätys. Käytännössä joka alueella persoonallisempi kuin edellinen täällä maistettu. Maku hetkellisesti jopa loistaa. 85/100

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018, 46,3%

Maistelussa tällä kertaa ex-olorosossa peräti 13 vuotta viimeistelty Ledaig. Sitä ennen liemi on levännyt jo kuusi vuotta ex-bourbonissa.

Ledaig 19 yo Oloroso Cask Finish 2018

(46,3%, OB, 2018, Oloroso Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua, kumia ja tuhkaa. Robusti esitys. Rusinaa, suolaista toffeekrokanttia, siirappia, mantelia. Vegetaalisuutta ja turvesavua kyllä riittää. Jotain hiukan palanutta, bbq-kastiketta. Luumua, sitruksisuutta, rypälemäisyyttä, tölkkisekahedelmää. Pieni pippuri ja mineraalisuus. Vesilisä avaa mentholia ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, turvesavuinen ja hiilinen. Grillattua paprikaa, chorizomakkaraa, bbq-kastiketta, happoja. Siirappia, pähkinää, suolaa, vegetaalisuutta. Tölkkisekahedelmistä persikka ja päärynä korostuvat. Lakritsia, edelleen jotain palanutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakan pippurinen. Sherryssä on kuminen sävy. Suklaisuutta ja luumua toki myös. Jälkimaku on nuotiosavuinen, mineraalinen ja selvästi ohuempi kuin härski ja tanakka maku antaisi odottaa. Suolaisuutta, salmiakkilakritsia, pähkinää, hiilisyyttä, kumia. Sekahedelmää, hapokkuutta, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo raikkaita sävyjä ja mentholia esiin.

Arvio: Tutun härskiä ja likaista Ledaigia. Aavistuksen sekava lopulta, jälkimaku ei aivan nouse odotuksiin. Mutta oikein maukas viski on kyseessä, jos vain tällainen tyyli puhuttelee. 86/100

Glendronach 28 yo 1990/2019 Cask #7905, 51,7%

Glendronachin single caskien vyöry on edelleen varsin ehtymätön. Nyt ollaan jo erässä numero 17 ja sen osana julkaistussa 28-vuotiaassa viskissä. Maistoin aiemmin tästä erästä 26-vuotiaan Cask #847:n eikä se ollut ainakaan pilalla.

Glendronach 28 yo 1990/2019 Cask #7905

(51,7%, OB, 25.4.1990–2019, Batch 17, Cask No. 7905, Pedro Ximénez Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja kahvinen. Hasselpähkinää, espressoa, tallisuutta, tummaa suklaata. Aprikoosinen ja omenainen hedelmäisyys pilkistää taustalta. Aavistus kirsikkamarmeladia ja luumuhilloa. Paahteisuutta, rusinaa, antiikkihuonekaluja, vahvaa tammea. Melko tiukka. Vesilisä avaa toffeeta ja vaahterasiirappia.

Maku: Tumman suklainen, kahvinen ja öljyinen. Hasselpähkinää, siirappia, tallisuutta. Tammi on yllättävänkin isossa roolissa ja hedelmäisyys jää sen taakse. Aprikoosi ja luumu ovat silti mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pippurinen. Kanelia, rusinaa, kirpeää hilloisuutta. Nahkaisuus ja tallinen karvaus ovat pääosassa. Jälkimaku on espressoinen, pähkinäinen ja tumman yrttinen. Luumuhilloa, lakritsia, tummaa suklaata. Mustapippuria, kanelia, antiikkisia sävyjä, nahkaa, happoja. Van Houtenin kaakaojauhetta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo selvästi lisää makeutta ja sitruksista hedelmäisyyttä.

Arvio: Varsin jämäkkä ja osin jopa ankara esitys. Pakko myöntää, että odotukset olivat vielä hitusen tätä korkeammalla. Vesilisä nostaa kuitenkin merkittävästi tasoa. 88/100