Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009, 57,1%

Markku Ristevirran vetämässä Feis Ile -tastingissa Uisge 2020 -tapahtumassa nautittiin toisena viskinä 9-vuotias Bowmore.

Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009

(57,1%, OB, 1999–14.6.2009, Feis Ile 2009, Sherry, Bourbon & Wine Cask, 900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin viininen ja luumuinen. Rusinaa, turpeisuutta. Hiukan rikkiseen suuntaan kääntyvää viinisyyttä, tammea ja suklaisuutta. Tervaa, merilevää, märkää köyttä. Kahvisuutta, rommirusinaa. Vesilisä avaa vielä lisää kahvia ja suklaata.

Maku: Muhkean luumuinen ja viininen, turvesavuinen ja pippurinen. Toffeefudgea, karamellia, kinuskikastiketta. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteinen, pistävä. Tammea, vaniljaa, maitokahvia ja suklaata. Lievästi karvas vivahde kaiken hedelmänkin keskellä. Jälkimaku on rusinainen ja nahkainen, mustapippurinen ja runsas. Pieni ruutisuus mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää maitosuklaata ja kinuskia.

Arvio: Pätevä Bowmore, mutta vähän karkailee. Ei omiin suosikkeihin. Jää itselläni tämän tastingin lineupissa hännille. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006, 56%

Vuoden 2020 Uisgessa lauantai-iltapäivän Feis Ile -tastingin avausviskinä oli Laphroaigin varhainen Feis Ile -pullote. Olihan upea tapa avata sessio. Tastingin vetänyt Markku Ristevirta oli kaivanut pullon autotallinsa perukoilta ja avannut sen puolisen tuntia aiemmin.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006

(56%, OB, 1994–2006, Feis Ile 2006, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia, turvesavua, ruohoisuutta, minttua, kamferia. Ihan mahtava klassinen Laphroaig. Vaniljainen makeus tulee intensiivisesti esiin. Vaahtokarkkia, vaniljasokeria, hiukan hunajaa ja karkkisuutta. Vesilisä avaa vielä lisää tomusokeria ja marsipaania.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa. Nuotiosavua, koivuvihtaa, yrttistä raikkautta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvin mieto turvesavuisuus. Hiukan chiliä, tammea, minttua. Jälkimaku on savuinen, tuhkainen ja edelleen sitruunalakritsinen. Vaniljaa, pippuria, lääkemäisyyttä, yrttistä raikkautta. Mukava kamferi ja pieni mentholisuus. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä availee lisää sitruksisuutta ja raikasta yrttiä.

Arvio: Todella onnistunut pullote, vanhan 15-vuotiaan henkeä kovemmilla volteilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Highland Park Valfather 47%

Jostain syystä tämä Highland Parkin legendasarjalainen on jäänyt aiemmin maistamatta. Uisgessa tuli tilaisuus, tartuin siihen.

Highland Park Valfather

(47%, OB, 2019, Viking Legend, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja hiukan ummehtunut. Klassista kanervahunajaa, märkää villasukkaa, maltaisuutta. Yllättävän tunkkainen kyllä, hiukan lenseä ja puuroinen. Paahtunut, valkosuklainen, vaniljainen, mausteinen.

Maku: Turvesavuinen ja hedelmäinen. Parantaa selvästi tuoksusta, syvyyttä on siihen verrattuna jopa yllättävänkin paljon. Hedelmäisyyttä, marjaisuutta, selvimmin omenaa, päärynää ja karviaismarjaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, Highland Parkin silkkisyys on läsnä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja mausteisena. Jälkimaku on yhä todella turvesavuinen, hedelmäinen ja aavistuksen metallinen. Tammi iskee reippaasti kiinni ja ravistelee. Maltaisuus maistuu yhä hiukan puuroisena, paahteisena ja ummehtuneena. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksu ei erityisemmin houkuttele, mutta maku nostaa tasoa merkittävästi. Kokonaisuutena ei huono pullote ollenkaan, vaikka tasopudotus Valkyriesta on silti merkittävä. 85/100

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Tomatin 36 yo Batch #5, 46%

Uisge-viskifestivaalin avausviskinä vuonna 2020 nautin 36-vuotiaan Tomatinin. Ajattelin, että siinä on sopivan herkkä ja hedelmäinen avausviski. Ja hyvä aloitus olikin.

Tomatin 36 yo Batch #5

(46%, OB, 2019, Batch No. 5, First Fill Spanish Oloroso Sherry Butts & Traditional Oak Casks, 800 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, metinen, herkkä. Akaasiahunajaa, kuivattua aprikoosia, nektariinia, omenahilloa. Intensiivinen hedelmä ja kuiva tammisuus toimivat hienosti yhteen. Pieni havuisuus ja pihkaisuus muistuttavat kypsän Tomatinin luonteesta. Eucalyptusta, hiukan minttua.

Maku: Upea. Havuisuus ja eucalyptus ovat hienosti kärjessä, metisyys ja hedelmäisyys tulevat laajalla paletilla heti perässä. Kuiva tammi ja akaasiahunaja maistuvat, samoin aprikoosi ja omena. Mielenkiintoinen yhdistelmä kuivaa mineraalisuutta ja runsasta hedelmää. Suutuntuma on melko kevyt ja reippaan mausteinen. Pihkaisuutta, vahaa. Jälkimaku on havuinen, mineraalinen ja yhä kuivemman hedelmäinen. Vanhaa tammea, aprikoosinkiveä, eucalyptusta, minttua. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella herkullinen, intensiivisen hedelmäinen ja hyvin mineraalinen Tomatin. Tietyt havuiset elementit muistuttivat minua kovasti pitämästäni 25-vuotiaasta aiemmasta pullotteesta. 90/100

Ardbeg Uigeadail (L6) 54,2%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon vanhan liiton Uigeadailia vuoden 2006 rotaatiosta. Mielenkiintoista pohdiskella, mihin tämä asettuu suhteessa aiemmin maistamiini L7– ja L8-pullotteisiin. Ja tietysti nykytuotteeseen.

Tässä reseptiikka on tietysti kohdallaan, vanhoja sherrytynnyreitä oli näihin aikoihin vielä Ardbegin varastossa viljalti ja iäkästäkin tavaraa oli mahdollista pistää joukkoon. Näillä uudelleensyntyneen Ardbegin maine luotiin, nopeasti ja vakuuttavasti. Sitten tapahtui… kaikenlaista.

Ardbeg Uigeadail (L6)

(54,2%, OB, Bottled 19.4.2006, Batch No. L6 109 08:07 4ML, 70 cl)

Tuoksu: Todella tervainen, kuivan hiilisavuinen ja lääkemäinen. Vanhanaikaista Hansaplast-laastaria, haavanhoitoainetta, suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Sherry on mukana kuivan luumuisena ja tumman suklaisena, muttei erityisen makeana. Jodia, merellisyyttä, havuja. Vesilisä tuo eucalyptuksen oikein kunnolla pintaan.

Maku: Kaukana kavala maailma. Todella lääkemäinen, tervainen, suolainen, salmiakkinen ja kuivan savuinen ensipuraisu. Tervaleijonaa, jodia, yrttistä giniä. Tammi tuntuu erittäin kuivana ja turvesavu tiukan hiilisenä. L8 oli tätä selvästi muhkeampi, mutta tässä yrttinen lääkemäisyys määrää. Katajaa, havuisuutta. Suutuntuma on kuiva ja napakka. Jälkimaku pyörii lääkkeen, kuivan savun ja napakan tammen ympärillä. Suolaa ja jodia, hiukan tummaa suklaata, pientä luumuisuutta. Vanhan Ardbegin kuivuus ja tammen napakkuus soivat hienosti. Katajaa, havuja, punaviinimarjaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa aavistuksen verran hunajaa kaiken mineraalisuuden keskelle.

Arvio: Upea, aiemmin maistamiani kuivempi ja lääkemäisempi Uigeadail. Tynnyreissä saattaa olla muutamia hyvinkin vanhoja mukana, koska niin vakuuttava refillien tunnelma tässä on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Tomatin 1997/2019, Malts of Scotland 52,4%

Maistelussa monien pelkäämä punkkukypsytys. Tällä kertaa kyse on Tomatinin tisleestä ja Malts of Scotlandin pullotteesta.

Tomatin 1997/2019, Malts of Scotland

(52,4%, Malts of Scotland, 1997–2019, Cask No. MoS 19036, Red Wine Hogshead, 245 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin viininen, nahkainen ja rypälemäinen. Parkkihappo puskee välittömästi nenään, melkoisesti mansikkaa ja makeutta tulee mukana. Ei erityisen viskimäinen tuoksu, vaikka maltaisuuden voi taustalta silti löytää. Appelsiinia, tammea, tomusokeria, vaniljaa, varsiselleriä. Hiukan outo, punaviini on sen verran kerroksellisena pinnassa. Vesilisä tuo hunajaa ja imelää siirappisuutta esiin.

Maku: Viininen ja makea heti kärkeen. Tammi on vahvasti mukana, yllättävän paahteisena ja varsin vaniljaisena. Punaviini maistuu tanniineja myöten. Vadelmaa ja mansikkaa, makeita viinirypäleitä, appelsiinia, karkkisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja kielen päällä erittäin voimakas. Maltaisuus löytyy mutta sen mukana on tunkkaisuutta ja pientä pahvin vivahdetta. Jälkimaku pysyy edelleen vahvasti viinisellä laidalla. Vadelmaa, sitrusta, viinikumikarkkia, tammea, tanniineja, hapokkuutta. Pientä pähkinäisyyttä ja kitkeryyttä, märkää villasukkaa, pientä pahvia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karkkisuutta, tomusokeria ja vaniljaa.

Arvio: Ristiriitainen punaviinikypsytys, juuri niin kuin tällaiset usein ovat. Paljon mielenkiintoista, mutta viskiksi outo, outo… 84/100

BenRiach Cask Strength Batch #1, 57,2%

Karkauspäivä vasta lähestyy, mutta hoidetaan tämä varmuudeksi jo etukäteen, ettei mene ohi. Maistelussa siis edellisenä karkauspäivänä vuonna 2016 pullotettu tynnyrivahva BenRiach.

BenRiach Cask Strength Batch #1

(57,2%, OB, Bottled 29.2.2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja kermainen, varsin tamminen ja vaniljainen. Vaahtokarkkia, marsipaania, kookosta, kypsää banaania, päärynää, aamiaismuroja. Pölyinen ja sahanpurumainen puoli on vahvasti läsnä. Kanervahunajaa, hiukan minttua, kovia toffeekarkkeja. Vesilisä avaa päärynämehua ja raikkautta selvästi.

Maku: Todella voimakas, hedelmäinen ja heinäinen. Tammi tulee kaikesta läpi bourbonhenkisenä, vaniljaisena ja marsipaanisena. Mausteita riittää, inkivääriä ja kanelia etenkin. Tölkkipersikkaa, banaania, päärynää, limettiä, kookosta, kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja voimakkuus vastaansanomatonta. Maltaisuutta, omenaa, hyvä balanssi happojen ja öljyn välillä. Jälkimaku on sitruksinen ja tamminen, kaikin puolin voimakas. Heinäinen ja hiukan suolainen vivahde. Vaniljaa, kookosta, banaania, minttua ja toffeeta. Tammen pölyinen, inkiväärinen ja napakan valkopippurinen puoli nousee pintaan. Öljyisyyttä, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa päärynäisen karkkisuuden ja kepeyden.

Arvio: Voimakas ja hedelmäinen, tisleelle varsin uskollinen BenRiach. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks 57,9%

Tämänkin The Family Casks -pullotteen julkaisusta alkaa olla jo aikaa, vaikka sarja tuntuu yhä melko uudelta. Alkujaan nämäkin Glenfarclasit olivat vielä sopuhinnoissa, mutta se oli tietysti silloin muinaisuudessa.

Glenfarclasilla on paikka sydämessäni, koska ensimmäinen hankkimani todella iäkäs viski oli Glenfarclas 40 yo 46% sydäntalvella 2013. Pullo maksoi maailmalla silloin yli kaksi sataa euroa. Jos hinta olisi ennallaan, voisin hankkia pahan päivän varrelle vaikka toisenkin pullon.

Senkin jälkeen on tullut paljon hyviä ’Farclasin pullotteita vastaan, vaikka perussarjan nuorempi pää ei olekaan minua varten. Usein The Family Casks ja hyvä sherrytynnyri ovat olleet laadun tae.

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks

(57,9%, OB, 14.6.1991–1.3.2007, Cask No. 5623, Sherry Butt, 613 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen sherry. Uuniomenaa, sitruksisuutta, kypsiä päärynänlohkoja kinuskissa. Vaniljakastiketta ja maapähkinöitä, kiteistä hunajaa ja toffeefudgea. Tammi erottuu varsin kuivana ja eleganttina. Aromaattisuutta ja mentholista raikkautta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja minttua selvästi.

Maku: Hedelmäisyys, sherry ja kiteinen hunaja ovat kärjessä, mutta tammi tulee sivusta melko reippaalla otteella. Mausteisuutta ja hiukan karvautta, nahkaisuutta ja happoja. Toffeefudgea, suolapähkinöitä, rapsakkaa maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma on hyvässä balanssissa. Öljyisyyttä, maitosuklaata, vaniljatankoa ja ruohoisia sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja hedelmäinen, mutta yhä mausteisempi ja tammisempi. Paahteisuutta, ruohoisuutta, hiukan kitkeryyttä, nahkaa. Sitruksisuus ja pähkinä ovat mukana, samoin öljy ja mentholi. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa kermatoffeen hienosti kärkeen ja paljon sävyjä yrttisyyteen.

Arvio: Hedelmäinen ja tyylikäs sherryviski. Jos maku vain olisi huikean tuoksun tasolla… 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).