Arran 21 yo Lochranza Castle 47,2%

Arran julkaisi viime vuonna 20-vuotiaan Brodick Bayn, joka oli ensimmäinen esitys uudesta The Explorers Series -sarjasta. Se on edelleen tässä blogissa maistamatta, mutta lasiin pääsi sen sijaan sarjan kakkosjulkaisu Lochranza Castle, joka on 21-vuotiasta viskiä.

Tätä on pidetty pienikokoisissa sherrytynnyreissä ennen siirtoa Amontilladoon. Nämä Arranin omistamat Amontillado-tynnyrit ovat tiettävästi erittäin vanhoja, solerasysteemissä käytettyjä tynskiä.

Arran 21 yo Lochranza Castle

(47,2%, OB, 2019, The Explorers Series Volume Two, Ex-Sherry Hogsheads & Amontillado Finish, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja aromaattinen, runsaan maltainen ja varsin hapokas. Lopulta melko kuiva yleisilme, mutta täysin ilman vahamaisuutta. Perusmalt, ei erotu joukosta mitenkään. Melko aktiivista tammea, kanelia, inkivääriä, mausteisuutta. Sherryisyyttä, toffeefudgea ja öljyä. Mysliä ja aamiaismuroja.

Maku: Parantaa tuoksusta selvästi. Nyt on ryhtiä ja syvyyttäkin. Toffeeta ja uuniomenaa, mausteita ja maltaisuutta. Tammi toimii hyvin eikä yliohjaudu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävä, jopa helppo. Muromaisuutta, mysliä ja kuivattuja hedelmiä tulee mukaan vähitellen. Appelsiinimarmeladin happamuutta, yrttiteetä, rusinaa. Jälkimaku on appelsiininen, tamminen ja mausteinen. Kanelia ja kuivattavia piirteitä. Hiukan maustepippuria, rusinaa. Murokeksiä, karvasmantelia. Melko pitkä finaali.

Arvio: Aivan asiallinen Arran, mutta jotenkin tämä ei silti säväytä. Jälkimaku on sentään oikein nätti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram 43,4%

Maistelussa viimein tämä kohuttu Mortlachin paluu. Tästä Distiller’s Dramista laitettiin ensin markkinoille huomattavan komea esitys, joka tuskin sisälsi mitään ihan tavallista 16-vuotiasta viskiä. Kun hype oli saatu liikkeelle, uusi batch oli ihan tavallista viskiä.

Tässä nyt tämä ihan tavallinen Mortlach. Ilahduttavaa tässä kuitenkin on se, että pullokoolla kikkailu on vihdoin ohi.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram

(43,4%, OB, 2019, Ex-Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tuhti. Punaista omenaa, appelsiinia, maltaisuutta. Melko runsas tammi ja aavistuksen sekava kattaus marjaisuutta. Teroitettua lyijykynää ja pistäviä sherrysävyjä. Mortin klassinen lihaisuus tuntuu taustalla. Öljyisyyttä ja painoa riittää, karamellia ja toffeefudgea.

Maku: Muhkean öljyinen ja karhean maltainen. Hyvä viskositeetti, lihaisuutta ja appelsiinia riittää. Toffeeta, omenaa, havuisuutta, pihkaa. Melko täyteläinen suutuntuma kaikkineen. Tammea, tiettyä happamuutta, kakkupohjaa, murokeksiä. Hiukan suklaisuutta ja viikunaa. Jälkimaku on sitruksinen ja öljyinen, edelleen melko lihaisa ja mausteinen. Pippuria, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Tammi pysyy melko reippaasti pinnassa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Mortlach palailee kotiin. Peruspätevää tavaraa, mutta ei mitenkään poikkeuksellista. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Parhaita viskibaareja: Fiddler’s, Drumnadrochit

Jos satut joskus kulkemaan läntisillä Ylämailla Invernessistä Fort Williamin suuntaan, on suorastaan rikollista olla pysähtymättä Drumnadrochitin kylään ja poikkeamatta siellä sijaitsevaan Fiddler’siin. Paikka on Loch Nessin järven länsirannan tuntumassa, suurin piirtein puolivälissä järven molemmista kärjistä. Fiddler’sin edestä kulkee A82-maantie ja takana virtaa Enrick-joki Loch Nessiin. Matkaa Invernessistä kertyy runsaat 25 kilometriä lounaaseen. Fort Williamista kilometrejä Fiddler’siin kertyykin jo yli 80.

Sinne ei osu ihan vahingossa, joten sen kerran, kun sattuu kohdalle, kannattaa varata aikaa.

Fiddler’s Highland Restaurant & Whisky Bar tarjoaa oivallista pubiruokaa, huikean viskivalikoiman ja yösijoja uupuneille. Paikan omistaa loistava Jon Beach, joka tunnetaan maailman viskipiireissä erityisesti Port Ellen -keräilijänä ja Malt Maniacsin velmuilevana ulkojäsenenä. Jon Beachin meriitteihin kuuluu muun muassa täysin kreisien Glug Glug Clubin viskireissujen järjestäminen ja maailman harvinaisimpien viskipullojen tarjoileminen usein hyväntekeväisyyteen liittyvissä tastingtilaisuuksissa.

Olen käynyt Fiddler’sissä yhden ainoan kerran, mutta jo sen perusteella uskallan nimetä paikan maailman parhaiden viskibaarien joukkoon. Eikä kyse ole pelkästään yksityisestä ajattelusta, koska Fiddler’s on itse asiassa valittu jo neljä kertaa maailman parhaaksi viskibaariksi skotlantilaisen SLTN:n äänestyksessä. Paikka on ollut Beachin omistuksessa vuodesta 1996 saakka, ja majoitustilaa on Fiddler’sin seitsemän huoneen lisäksi toiset seitsemän huonetta vastapäisessä Oakdalessa. Mikäli matkustusreitti sattuu sopivasti Loch Nessin rannoille, en pitäisi huonona ideana pidempääkään pysähdystä Fiddler’sissä.

Syksyllä 2013 kohtasin vierailullani myös itsensä Jon Beachin, joka muina miehinä toi ruokaa pöytään, kaatoi real ale -tuoppeja hanasta ja ehdotti hyviä viskejä maistettavaksi. Jonin isä Dick on ollut aikanaan kovan luokan viskiharrastaja, ja äitinsä Ellenin takia keräilykohteeksi Jon on valinnut Port Ellenin, selviää Angus MacRaildin pari vuotta sitten Scotch Whiskyyn tekemästä haastattelusta. Tuolloin syksyllä kuusi vuotta sitten Jon väläytti myös kaikenlaisia pulloja, joita ei hyllyssä edes näkynyt, ja meidän seurueellamme hän maistatti nopeasti yhtä ikivanhaa blendiviskiä, Crawford’s Specialia. Aikamoista.

Itsessään Fiddler’s on erinomaisen viihtyisä pubi, jossa on normaalia kaupunkijuottolaa enemmän pöytäpaikkoja ja rauhallisia soppeja vetäytyä maistelemaan maailman parhaita viskejä. Viskihyllyt kiertävät seiniä ja ilman lukittuja vitriinejä esillä olevat pullot houkuttelevat lähempäänkin tarkasteluun. Olin omalla reissullani matkalla tislaamosta toiseen, joten en yltynyt mihinkään massiivisiin mukitteluihin, vaan otin kaksi pientä dramia ja keskityin tutkimaan hyllyjä. Port Elleniä, Broraa, Rosebankia ja monia muita harvinaisuuksia oli helppo poimia silmällä hyllyistä.

Hyllyille on annettu nimikylttejä teemojen perusteella. Local Heroes -hyllyissä oli paikallisia tai lähialueen viskejä, eli enimmäkseen Ben Nevisiä, Glen Mhoria ja muita Black Islen pulloja. Flights of Fancy -hylly oli tarjolla sellaisille vierailijoille, jotka halusivat maistaa jotain kohtuuhintaista mutta asiallista perusviskiä. Award-Winning Whiskies -hyllyllä oli viime aikojen palkittuja pulloja. Ja pitkät pätkät hyllymetrejä mennään tietysti myös aakkosjärjestyksessä, Aberfeldy–Balmenach, Glen Albyn–Glenfiddich… Valikoimaa toden totta riittää.

Tämän päivän hintatasosta en osaa luonnollisesti sanoa mitään, mutta syksyllä 2013 hinnat olivat vielä varsin kohtuullisia.

Toisaalta pitää muistaa, että baariin päästäkseen täytyy jo pulittaa matkustamisesta sen verran paljon rahaa, ettei yksittäisen lasillisen hinta enää juuri keikuta venettä, vaikka tilasin vähän kalliimmankin dramin. Sitä voi sitten kehnommalla kelillä nauttia sisällä pöydän ääressä, tiskillä tai terassilla. Ulkona on kesäisin myös järeästi varusteltu ruokakärry, josta voi tilata purtavaa helposti – Fish & Chipsistä lähtien.

Mikäli tulee siis asiaa Loch Nessin rantamaille, kannattaa välittömästi koukata Drumnadrochitiin ja astua sisään Fiddler’siin. Hyvällä tuurilla Jon Beachilla on sillä hetkellä jotain uutta kerrottavaa ja erikoista viskiä lasiin kaadettavaksi.

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled 52,9%

Vierailin Islayn paratiisisaarella kolme vuotta sitten ja pullotin Laphroaigin hienon kierroksen lopuksi itse viskin. Valintani osui tislaamon ykkösvarastossa Maker’s Markin barrel-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä kypsytettyyn tavaraan. Ystäväni otti tuolloin 17-vuotiaan sherryversion, jonka taannoin pääsin jo ajatuksella nuotittamaan täällä blogissakin.

Kun lähdin saarelta, ajattelin, että säilön tätä omaa pikkupulloon pakattua nektariani varmaan ikuisesti. Yhtenä päivänä katselin pahvista lahjapakkausta ja kokeilin ihan varmuudeksi pikkupullon korkkia. Se irtosi niin kevyesti, niin kertakaikkisen kevyesti…

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled

(52,9%, OB, 2007–28.9.2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 2534, Bourbon Barrel from Dunnage Warehouse No. 1, 25 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean tamminen, nuorekas tämän päivän Laphroaig. Hiilen ja tuhkan rinnalle nousee miellyttävä mentholi ja raikas sitruksisuus. Vihreää omenaa, merivettä, kirpeää lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan lihaisuutta. Vesilisä tuo esiin pikeä ja paahteisuutta.

Maku: Todella hiilisavuinen. Alun pehmeän makeuden jälkeen kaikki räppänät ovat täynnä turvesavua ja tuhkaa. Suolavetisyyttä, lääkemäisyyttä, enää aavistus mentholia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin rasvainenkin. Vegetaalisuutta, raakaa tammisuutta ja sitruksista kirpeyttä. Nuorekas maltaisuus maistuu myös. Jälkimaku on hiilisavuinen, tuhkainen ja turpeinen. Tammea ja lääkemäisyyttä, suolaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, vaniljaa, hiukan hunajaa ja yrttisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, mutta vähän tukkoinen tämä on loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja raikkaita piirteitä.

Arvio: Mikään ei voita muistoa tästä viskistä. Kylmän analyyttinen tulkinta on: nuori savuviski. Tuoksu on paremmin auki, maku jää osin tukkoon. Mutta tunnevaikutus on suuri ja vie ajatukset välittömästi sateiseen päivään tislaamon varastossa. 85/100

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield 43%

Vuorossa on tämän vaatimattoman blogin sadas Bowmore. Olen näissä totta kai täysi nöösipoika verrattuna Smoke On The Waterin Sir Bowmoreen, mutta vahingossa täälläkin ollaan silti jo menossa toiselle sadalle Bowmore-arvioiden lukumäärässä.

Lasissa on nyt sitten asiaan kuuluvasti jotain vähän erilaista, Prestonfieldin 16-vuotias pullote vuoden 1972 tuotannosta. Tämä on pistetty pulloon joko vuonna 1988 tai 1989.

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield

(43%, Prestonfield, 28.2.1972–1988*, Matured in Sherry Casks, Casks No. 1036–1039, 75 cl)

Tuoksu: Mustaherukkainen, tumman yrttinen ja rauhallisen tamminen. Lakritsinen ja öljyinen, aromaattinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Kolakarkkia, hiukan sitrusta, maitosuklaata, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Trooppiset hedelmät ovat mukana, hiukan sokeroituina. Kaunis tuoksu.

Maku: Sherryinen ja lakritsinen, suklainen ja tumman nuotiosavuinen. Tammi on kuivaa mutta yllättävänkin isossa roolissa. Sitruksisuutta, päärynää, mangoa. Aromaattinen ja mustaherukkainen, tummasävyinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tekstuuri lopulta hiukan hento. Hyötyisi luultavasti pykälää jykevämmästä pullotusvahvuudesta. Maitosuklaata, kahvia, vahaa, hentoa turpeisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja sherryinen, sitruksinen ja tamminen. Pehmeä ja mieto turvesavu saa rinnalleen lakritsia, kolakarkkia, rusinaa, maitosuklaata, trooppista hedelmää. Pitkä finaali pysyy varsin kevyenä loppuun asti.

Arvio: Todella herkullinen ja varsin herkkä Bowmore, hieno kaikin puolin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 5). Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen, mutta aavistuksen yksioikoinen makuprofiili”.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones 40%

Maistelussa Royal Lochnagarin eräänlainen rinnakkaisjulkaisu 12-vuotiaasta GoT-sarjassa. Viski ei kuitenkaan ole sama, siitä todistavat kaikki lukemani asiantuntevat lausunnot. En näe syytä kiistää niitä. Sitä paitsi rinnalla ei nyt ole sitä klassista 12-vuotiasta.

Jälleen lähestyn Game of Thrones -tuotteistusta avoimin mielin. Aiemmin sarjasta maistamani Lagavulin ja Talisker pettivät molemmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin osuu kohdalleen. Royal Lochnagarin kanssa olen kuitenkin viihtynyt aina.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones

(40%, OB, +/- 2019, Game of Thrones – House Baratheon, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen. Omenaa, vesimelonia, makeaa mandariinia, hiukan ananasta. Maltaisuus on hiukan puuromaista. Vaniljaa ja jugurttia, jotain vähän hapanta ja jopa piimäistä. Tuoretta heinäisyyttä, aamiaismuroja ja mysliä. Weetabixiä. Hiukan yksioikoinen ja melko makea kaikkineen.

Maku: Maltainen, raikkaan hedelmäinen ja pirteän mausteinen. Parantaa vaatimattomasta tuoksusta selvästi. Makeaa päärynää, omenaa, hiukan banaania, ananasta. Vaniljaa, toffeefudgea. Maltaisuus on edelleen vähän puuromaista, mutta tammi ja mausteet pelastavat paljon. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus helposti lähestyttävä. Jugurtti ja mysli ovat yhä selvästi mukana. Jälkimaku on varsin tamminen ja suoraviivainen. Napakkaa mausteisuutta, hiukan pippuria, mandariinia, päärynää. Vaniljaa ja hunajaa, hieman toffeeta ja maltaista makeutta. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi.

Arvio: Vaatimaton tuoksu latistaa tunnelmaa, mutta muuten tämä on ihan kelpo entry-level-viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen Royal Lochnagar”.

Kavalan 6 yo 2009/2015 Solist Sherry Cask 57,8%

Maistossa vaihteeksi erittäin tanakkaa sherryistä Kavalania. Yhden tällaisen olen päässyt maistamaan miniatyyristä, mutta nyt on käsissä hiukan myöhempi pullote ja täysikokoinen leka.

Appiukkoni muuten – innokas viskimies hänkin – taannoin pohti, millaisen viestin tällainen pullo liikelahjana antaisi: onko Kavalan-viski kavalan viski? Sitä sopii itse kunkin kelailla.

Kavalan 6 yo 2009/2015 Solist Sherry Cask

(57,8%, OB, 2.1.2009–31.1.2015, Cask No. S090102027, Oloroso Sherry Cask, 502 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat, nyt on jytäkkää sherrypommitusta. Muhkea oloroso hevostalleineen kaikkineen. Satulaa, multaa, uuniomenaa, tummaa suklaata, luumuhilloa. Pähkinä ja kahvi ovat tyylikkäästi esillä. Rusinaa, kuivattua hedelmää, ullakkoa, vanhoja kirjoja. Upea. Vesilisä avaa balsamicoa ja lakritsia.

Maku: Todella intensiivinen ja hilloinen sherry. Suklaata, nahkaa, maanläheisyyttä, lakritsia, tummaa yrttisyyttä. Luumuhilloa ja rusinaa, uuniomena on enää häivähdys. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tekstuuri suorastaan pureskeltava. Pähkinää ja kahvia tulee esiin taustalta, mutta siirappi ja mausteet ajavat tätä kokonaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, luumuinen ja siirappinen. Hilloisuus korostuu entisestään, samoin tammi alkaa purra kiinni ja puskea mausteita. Pähkinä ja nahkaisuus tulevat kuivumisen myötä mukaan, kahvisuus korostuu entisestään. Varsin pitkä ja nautinnollisen makea finaali. Vesilisä korostaa yllättäen tämän kuivia piirteitä ja tuo hiukan musteisuutta esiin.

Arvio: Eeppisen herkullinen sherryjättiläinen. 90/100

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory 43%

Lasiin kaatui tällä kertaa Bowmorea kasarilta. Tämä on ihan FWP-jakson eli laventelisen aikakauden loppuvaiheissa tislattua tavaraa. Vattaus on tehty kolmen ex-bourbontynnyrin voimin.

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 15.12.1988–24.8.2005, Casks No. 42506, 42507 & 42522, Hogsheads, 1568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis laventeli tulee läpi välittömästi. Pidän paljon. Hentoa nuotiosavua, herukkaa, kukkaisuutta, akaasiahunajaa, pientä sitruksisuutta. Trooppista hedelmää. Pieni terva ja lakritsi löytyvät taustalta. Kypsää mangoa, hiukan banaania ja vaniljaa. Merellisyyttä ja suolaa, tammisuutta, aprikoosia. Hieno tuoksu!

Maku: Pehmeä ja klassisen laventelinen. Tammi on yllättävänkin selvästi pinnassa, samoin maltaisuus. Lakritsia, tervaa, sitruksisuutta. Saippuaisuus on kuitenkin hiukan ylikorostunutta, tietty rasvaisuus tekee tästä aavistuksen levottoman. Suutuntuma on melko kevyt ja kukkaisen raikas. Metisyyttä, vaniljaa, akaasiahunajaa, herukkaa. Pieni metallinen ailahdus, savua ei juuri maista. Jälkimaku on edelleen selvän laventelinen ja sitruksinen. Kirpeää tammisuutta, nyt suolaisuus ja turpeisuus nostavat jo päätään. Paahteisuutta, hapokkuutta, omenaa, trooppisia hedelmiä. Melko suoraviivainen, keskipitkä finaali.

Arvio: Raikas ja helposti lähestyttävä FWP-juoma. Tuoksu tosin antoi odottaa tästä vielä paljonkin enemmän. 86/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW 59,7%

Lasissa pitkästä aikaa maagisen päivän tummaa sherryherkkua. Näitä yhä harvemmin enää löytyy, mutta jollain konstilla näköjään aina kuitenkin. Arvioihini Glendronachin tämän vuosikerran tuotannosta on syytä suhtautua sillä varauksella, että olen fanaatikko.

Viimeksi maistoin tämän saman päivän tuotannosta tynnyrin numero 33. Olen itse pullottanut oman pullon vuoden 1993 tuotannon tynnyristä numero 1618. Odotukset ovat taivaissa tätäkin tynskää kohtaan.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW

(59,7%, OB for La Maison du Whisky, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 30, Oloroso Sherry Butt, 626 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrytuoksu, joka virittyy luumun ja lihaisuuden suuntaan. Tummaa kahvisuutta, hasselpähkinää, rusinaa, suklaata. Aromaattisuutta ja tallisuutta, nahkaa ja paahteisuutta, sikaria. Oloroso tulee läpi tummana, makeus jää taustalle. Uuniomenaa, viinisyyttä, taatelia. Vesilisä avaa metsää ja umamia, paistettuja sieniä ja rustiikkisuutta.

Maku: Totaalinen, tumma ja kahvinen. Paljon synkempi kuin Cask #33, pykälää lihaisampi ja karvaampi. Tallisuutta, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä ja mausteita riittää. Tummaa suklaata, olorosoa, taatelia, viikunaa. Suutuntuma on täyteläinen ja intensiivinen. Sitruksisuutta, rusinaa, paksua liköörimäisyyttä, kuningatarhilloa. Jälkimaku on tumman sherryinen, kahvinen ja lakritsinen. Kuningatarhilloa, lihaisuutta, nahkaa, pähkinää ja suklaisuutta. Viinin ja taatelin sävyjä riittää, samoin runsasta mausteisuutta ja tallisuutta. Musteisuutta, mustikkaa, kaakaojauhetta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo makeutta ja avaa kermaisuutta, lisää suklaata ja nougatia.

Arvio: Jälleen kerran yksi erinomainen Glendronach-elämys vuodelta 1993. Tällä kertaa lihaisuus ja kahvisuus ovat pääosassa eikä hedelmäisyys loista aivan yhtä suvereenisti kuin Cask #33:ssa. Mutta aivan upea viski tämäkin on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155, 58,6%

Maistelussa vaihteeksi ykköstäytön ex-bourbonissa kypsynyt Highland Park. Kalliita pulloja nykyisellään nämä nuoretkin SMWS-julkaisut, vaikka ei tässä tietenkään seteleitä nautita.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1999–10/2011, Blackpool rock with threads of chili, First-Fill Ex-Bourbon Barrel, 239 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin raikas ja merellinen. Omenaa, aprikoosia, viinirypäleitä, kypsää kiiviä, makeaa sitrusta. Ruohoisuutta, kuivaa turvesavua, jodia. Hiukan suihkugeeliä, pientä rasvaisuutta, muroja. Tammi tuntuu melko aktiivisena, vaniljaa ja valkopippuria. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja puuromaista lenseyttä.

Maku: Sitruunainen ja ruohoinen, ei erotu joukosta. Highland Parkista muistuttaa vain pieni suola ja kevyt turvesavu, muuten tämä on niin yleinen kuin olla ja saattaa. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Tammi on varsin reipasta, pippurista ja sinappista. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Piparminttua, hammastahnaa, hedelmäistä kirpeyttä. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja ruohoisena, merellisena ja jodisena, mutta aukeaa vähitellen lakritsiin ja kuivaan savuun. Rasvaisuutta, suolaa, vaniljaa, bourbonsävyjä. Melko pitkä finaali on tämän viskin parasta antia. Vesilisä irrottaa lisää suolaa ja miellyttävää kirpeyttä.

Arvio: Korkeintaan keskitason Highland Park. Vasta jälkimaku alkaa puhua. 83/100