Glenfarclas 185th Anniversary 46%

Vuoden 2022 Uisge-viskifestivaalilta eli Uisge X+1:stä olin etukäteen valinnut yhden viskin, jonka maistan ajatuksella ennen tastingia. Valintani osui tähän Glenfarclasiin. Tiettävästi tässä ikämerkitsemättömässä sekoituksessa on viskiä kuudelta eri vuosikymmeneltä aina 1960-luvulta saakka.

Pidin aikanaan kovasti 175th Anniversary -julkaisusta, josta onnistuin saamaan käsiini vuonna 2015 sen Chairman’s Reserve -version. Odotukseni tätäkin viskiä kohtaan olivat erittäin korkealla, vaikka en minkäänlaisena suurena ’Farclas-fanina itseäni pidäkään.

Glenfarclas 185th Anniversary

(46%, OB, 2021, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, hedelmäisen napakka ja tyylikäs. Mehiläisvahaa, rusinaa, kuivattua luumua, mysliä. Kuivaa tammea, appelsiinimarmeladia. Metisyyttä, akaasiahunajaa, minttua, marjaisuutta. Mineraalinen vivahde, raikasta yrttisyyttä, hiukan nahkaisuutta.

Maku: Sherryinen, tamminen ja metinen. Rusinaa, hunajaa, kanelia. Pientä myskisyyttä ja kovia toffeekarkkeja. Kuiva tammi toimii kokonaisuudessa varsin nautinnollisesti, vahaisuutta ja aavistus kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko hyvässä balanssissa. Marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, muroja, hiukan hedelmäsiirappia. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen, tamminen, maitokahvinen ja runsas. Mysliä, heinäisyyttä, nahkaa, pientä mineraalisuutta. Hunaja ja metisyys pysyvät mukana tuomassa makeutta. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Laadukas ja kaikin puolin tyylikäs Glenfarclas. Silti jotain särmää tästä vähän jäin kaipaamaan, ehkä odotukseni olivat ehkä sittenkin pykälän liian korkealla. Mutta hyvä viski tämä silti on, ehdottomasti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 90/100.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium 56%

Harvoin on näkynyt An Cnocia näillä raukoilla rajoilla. Edellinen merkintä tässä blogissa on kaukaa kuuden vuoden takaa.

Tällä kertaa lasiin lorahti sellaista An Cnocia, jossa on pelattu turpeen kanssa, aivan kuten tehtiin aikanaan tämän Knockdhun tislaamon julkaisemissa Peaty Collection -viskeissä. Nyt etiketti väläyttää lukeman 14,7 ppm.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium

(56%, OB for Premium Spirits Belgium, Selection of Excellency, 2005–2020, Cask No. 420, Peated Cask, 216 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turpeinen, hedelmäisen makea ja minttuinen. Omenaa ja banaania, vaniljaa ja hunajaa. Viinikumikarkkeja ja toffeefudgea. Turvesavu on napakkaa, kyydissä on jotain tallista ja maanläheistä, maalattiaa ja kosteaa kalliota. Hiukan heinää ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo pientä tervaisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen ja turvesavuinen, mineraalinen ja mausteinen. Banaanin ja omenan makeat sävyt toimivat nätisti yhteen suolaisuuden ja napakan pippurin kanssa. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Yrttisyyttä, vaniljaa, hiukan paahdettua pähkinää, herukkaisuutta ja hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen sangen turvesavuinen, mineraalinen ja pippurisen pistelevä. Yrtit nousevat mintun vetämänä esiin, salmiakkiakin esiintyy. Omenanlohkoja, banaanilastuja, kovia hedelmäkarkkeja. Suolavetisyys, herukkaisuus ja trooppiset hedelmät toimivat nätisti yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiiltä ja tuhkaa pintaan.

Arvio: Odottamattoman hyvä viski. Pitää maistaa jatkossakin An Cnocia. 86/100

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits 52,5%

Speyburn on alkanut terhentyä viime vuosina, vaikka en itse olekaan kovin paljon kyseisen tislaamon tuoretta tuotantoa maistanutkaan. Nyt maistossa on viskiä, joka on pullotettu ex-bourbonista Belgiaan.

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits

(52,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 2006–2019, Cask No. 188, Bourbon Barrel, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja minttuinen ensivaikutelma. Tisle puhuu. Päärynää ja aprikoosia, mangoa ja hunajamelonia. Kukkaisuutta ja hiukan kermaisuutta. Kinuskinen vivahde. Vaniljaa ja tuoretta puuta, vähän jopa havuja. Hiukan puuromaisuutta ja jyväisyyttäkin. Vesilisä tuo hiukan lenseää rasvaisuutta esiin.

Maku: Tammea ja vaniljaa, hedelmiä ja ruohoisuutta. Tisle edellä mennään myös maussa. Mysliä ja mariekeksiä, hiukan hunajaa, omenaa ja päärynää. Pippurisuus antaa tulitukea, samoin suolaisuus on hiukan yllättäen pinnassa. Kermaisuutta ja edelleen pientä kinuskisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti napakka. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta. Kukkaisuus ja heinäisyys ovat myös selvästi läsnä. Jälkimaku pyörii edelleen paljaan tammisuuden ja vaniljan ympärillä. Minttu tulee selvästi esiin, samoin päärynä ja trooppiset hedelmät. Ruohoisuus kantaa pitkälle, samoin havuisuus ja pieni pihkaisuus ovat läsnä. Pippuri ja yrttisyys tuovat napakkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa erikoista rasvaisuutta.

Arvio: Tislevetoista tavaraa, vaniljaa ja tuoretta puuta riittää. Ei oikein omaan preferenssiini, vaikkei mitään suurta vikaa. Tällaisille viskeille on omat faninsa, tiedän sen. 82/100

Ledaig 12 yo 2008/2020, Malts of Scotland 55,8%

Ex-bourbonissa kypsyteltyä Ledaigia tällä kertaa, ikää kaksitoista vuotta. Näitä tällaisia on nähty markkinoilla viime vuosina runsain määrin, ja olen monesta ihan tykännytkin.

Ledaig 12 yo 2008/2020, Malts of Scotland

(55,8%, Malts of Scotland, 2008–2020, Cask No. MoS 20034, Bourbon Hogshead, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa ja likaista, oikein hyvällä tavalla. Kunnon paksu turvesavu on heti vastassa. Päärynäinen, sitruksinen, vaniljainen, sokerinen makeus tulee voimalla ja vegetaalisena läpi. Paahdettua maapähkinää, hiukan ilmakuivattua kinkkua, pekonia, mineraalisuutta. Suolaa ja kermaa. Vesilisä availee vaahtokarkkia, pehmeää karkkisuutta.

Maku: Tasapainoinen ja tuhdin vegetaalinen turpeisuus toimii hyvin yhteen sitruksisen makeuden ja mineraalisen terävyyden kanssa. Varsin reipas farmisuus korostuu heti. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, rasvaista likaisuutta ja pientä villaisuuttakin. Suutuntuma on öljyisen painokas ja hyvässä tasapainossa. Merellisyys, yrttisyys ja pippurisuus ovat kyydissä mukana. Voita, kermaa, pekonia, oliiviöljyä, hiukan suolakalaakin. Mentholia, inkivääriä, viinikumia. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen, tuhkainen ja melko hiilinenkin. Lihaisuus korostuu entisestään, samoin suola. Heinäisyyttä, multaisuutta, pähkinää. Yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Finaali on keskipitkä. Vesilisä tuo esiin minttua, omenaa ja lisää tuhkaa.

Arvio: Erittäin maukas ja tasapainoinen Ledaig. Nuoresta iästään huolimatta aivan oivallista laatuviskiä. 87/100

Glen Scotia 15 yo 2003/2019 Campbeltown Malts Festival 51,3%

Glen Scotia on aina ollut vähän erilainen tislaamo, ja sen tuotannosta olen ainakin itse kohdannut viskejä ihan laidasta laitaan. Välillä laatutaso on ollut kohdallaan, välillä eteen on tullut erikoisempiakin tuotteita.

Nyt ei ole mitään hajua ennalta tästä viskistä. Voi olla millaista tahansa. Speksi ainakin on sieltä erikoisemmasta päästä, kun kyseessä on turvesavuista ja rommitynnyrissä viimeisteltyä tavaraa.

Glen Scotia 15 yo 2003/2019 Campbeltown Malts Festival

(51,3%, OB for Campbeltown Malts Festival 2019, 2003–13.3.2019, Peated, Rum Cask Finish, 9500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turpeinen, mineraalinen, vahamainen ja trooppisen hedelmäinen. Erittäin kutsuva nenä. Limettiä, kiiviä, hunajamelonia, ananasta. Tiettyä likaisuutta ja öljyisyyttä, mutta sokerinen makeus ja raikas ruohoisuus toimivat sen kanssa upeasti yhteen. Ihan loistavaa. Vesilisä korostaa tuhkaisuutta ja rasvaa.

Maku: Turvesavu, mineraalisuus ja sitruksisuus soivat heti upeasti yhteen. Vahamaisuus, ruskea sokeri, suklaisuus ja runsas hedelmäisyys ovat kohdillaan. Ananasta, viinirypäleitä, kiiviä, papaijaa, hunajamelonia. Inkivääriä ja mausteisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja pureskeltavan herkullinen. Kermaisuus ja kirpeys ovat harvoin näin loistavasti balanssissa. Merellisyyttä, heinää, hiukan kalkkia ja hiiltä. Jälkimaku on nautinnollisen turvesavuinen, kirpeän limettinen, mineraalinen ja pirskahteleva. Kiiviä, omenaa, sokeria, paahteisuutta, hiukan pippuria ja hapokkuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo eucalyptusta ja mentholia esiin.

Arvio: Nyt tuli ällistyttävä elämys aivan puun takaa. Parhaita koskaan kohtaamiani Glen Scotian viskejä. Harvoin on tällaisella speksillä saatu aikaan näin vakuuttavaa viskiä. Kaikki kohdallaan. Hattu päästä. 90/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2004, 58,2%

Maistelussa aivan ensimmäisten joukkoon kuuluva julkaisu tästä Lagavulinin hienosta sarjasta. Näistä varhaisvaiheen pullotteista olen maistanut vain tätä edeltäneen kolmosedition vuodelta 2003. Jatkan nyt tätä fanipoikahommaa ja täydennän maistettujen sarjaa.

Olen hyvin tietoinen, että kaikki eivät pidä tästä viskistä lähtökohtaisesti lainkaan. Toki siltäkin kannalta voi suhtautua, että kyseessä on raaka tavara. Itselleni nämä ovat edustaneet aina raakaa laatua. Otin rinnalle verrokiksi vuoden 2020 edition, jonka korkkasin kesäksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2004

(58,2%, OB, 2004, 4th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, mutta nyt ollaan merellisellä ja sitruksisella tontilla, ei niinkään siellä lihaisalla puolella. Suolaa, jodia, melko tuoretta tammea (joskin ei kovin makeana), vihreää omenaa, anista. Mantelia, hiukan vaniljaa, aamiaismuroja. Hiiltä ja tuhkaa. Vesilisä availee tikkunekkumaista makeutta.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja varsin vegetaalinen. Hiilisyys, tuhka ja pippuri ovat keskiössä. Jodia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pieni makeus pyörii omenan, vaniljan, mantelin ja hunajan ympärillä. Varsin suoraviivainen kokonaisuus, aivan pieni tervaisuus tulee taustalta esiin mutta lihaisuutta ei juurikaan. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, varsin pureva. Suolaa kyllä riittää. Jälkimaku on vyöryy tuhdin turvesavun, hiilen ja tuhkan varassa. Vegetaalisuuden, mineraalisuuden ja merellisyyden lisäksi terva ja salmiakki tulevat vihdoin esiin. Sitruksisuus, suola ja voimakas pippuri ovat ytimessä. Heinäisyyttä, minttua, anista. Pitkä ja melko rujo finaali. Vesilisällä esiin tulee kinuskia, päärynää ja kirpeää hedelmäkarkkisuutta.

Arvio: Suoraviivainen ja voimakas esitys. Ei kompleksisimpia näistä, mutta toimii omalla tavallaan tyylikkäästi. Tämän rinnalla 2020-editio on erittäin tuhkainen ja vielä selvästi enemmän mantelimainen, paahteinen ja tammisuudessaan vähän makeampi. Pidän kovasti molemmista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bruichladdich 20 yo ’Twenty’ 46%

Lasissa vaihteeksi Bruichladdichin tislaamon uudelleenaukaisun jälkeisiä julkaisuja vuosien takaa. Tämäkin on tullut maistettua pari kertaa aiemminkin, mutta on aina jäänyt nuotteja vaille. Viimeksi taisin hörpätä tätä ajatuksella Timo McAaltosen vetämässä tastingissa juuri äsken kahdeksan vuotta sitten. Clachlan A Choin!

Bruichladdich 20 yo

(46%, OB, 2001, First Edition, American Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, vahamainen ja varsin merellinen. Hunajamelonia, persikkaa, omenaa, kiivihedelmää, minttua. Mantelia, heinäisyyttä, paahtunutta tammea ja melkein savun ailahduskin jostain taustalta. Voita, mokkanahkaa, maltaisuutta ja kukkaisuutta. Tyylikäs kuin mikä. Vesilisä tuo kinuskia ja sokeria pintaan.

Maku: Mehukas, hedelmäinen, maltainen ja sitruksisen raikas. Hyvä yhdistelmä suolaisuutta ja rasvaisuutta, kirpeyttä ja makeutta. Hedelmäkakkumaisuus ja vahamaisuus ovat vahvasti esillä. Metisyyttä, hunajaa, vaniljaa, sokeria. Pähkinäisyyttä, tammea, merellisyyttä, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hunajamelonia, kiiviä. Minttuinen ja eucalyptusmainen raikkaus tulee nautinnollisesti esiin. Jälkimaku on tamminen, maltainen ja varsin mausteinen. Päärynää, omenaa, kiiviä, ruohoisuutta. Yrttisyys pyörii mintun ja eucalyptuksen ympärillä, kunnes inkivääri ja pippurikin tulevat mukaan. Mineraalisuutta ja merellisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumikarkkia ja kinuskista makeutta.

Arvio: Tämä oli selvästi parempi kuin muistin. Nautittavaa laatua alusta loppuun. 88/100

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100