Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail 40%

Gordon & MacPhail on ehtinyt pullottaa melkoisen kimaran 1970-luvun Ardbegia ikonisessa Connoisseurs Choice -sarjassaan. Olen muutamia niitä onnistunut satunnaisesti kohtaamaan maailmalla, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt käsittelyyn pääsee miniatyyri, joka koodin perusteella sisältää vuonna 1998 pullotettua viskiä.

Ardbeg 1975/1998, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1975–1998, Bottle Code IH/AGF, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän makea. Persikkaa, punaista omenaa, kypsää päärynää. Turvesavu ja terva tulevat kyllä hedelmäsiirapin läpi esiin, mutta paino on öljyisessä imelyydessä. Vaniljaa, mausteisuutta, minttua, hiukan lääkemäisiä sävyjä. Tiettyä ruohoisuutta sekä tammista purevuutta ja happamuutta löytyy myös.

Maku: Turvesavu on selvemmin etujoukoissa kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, salmiakkia, tervaa. Toki siirappi ja tölkkihedelmät ovat edelleen mukana voimakkaasti, mutta nyt tallisuus ja multaisuus tuovat vähän lisää kompleksisuutta kokonaisuuteen. Suutuntuma on melko öljyinen, mutta alhainen pullotusvahvuus saa rungon tuntumaan hiukan ponnettomalta. Silti sitruuna, pippurisuus, aktiivinen tammisuus ja hapan ruohoisuus tuovat tähän särmää ja voimaa. Jälkimaku alkaa hiilisenä ja varsin savuisena. Ruohoisuutta, hiukan kitkerää sitruksisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Omenaa, persikkaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Ei aikakautensa parhaita Ardbeg-julkaisuja missään nimessä. Kitkeryys ja ruohoisuus saavat tasapainon hiukan sekaisin. Totta kai tätä mielikseen siemailee, siitä ei ole kyse – herkullinen viski. Mutta kun tietää potentiaalin, tämä ei sitä oikein kunnolla vielä ulosmittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory 46%

Maistelussa tällä kertaa klassista Bunnahabhainia 1960-luvun tuotannosta, tällä kertaa miniatyyripullosta. Pullotuskin on tehty jo helmikuussa 1990. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory

(46%, Signatory Vintage, 30.11.1964–2/1990, Cask No. 4852–4856, Oak Wood, 2400 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljaa, banaania ja aktiivisen kihelmöivää tammisuutta. Runsas aromaattinen öljyisyys on vahvasti pinnassa. Päärynää, omenaa, viinirypäleitä, hiukan hedelmäsiirappia. Suolaisuutta, teetä, hiukan vaniljaviineriä. Volttejaan voimakkaamman oloinen. Vesilisä avaa mukavasti minttua ja tuoretta ruohoa.

Maku: Todella tiukka avaus, suolaisuus ja tammisuus iskevät välittömästi. Mineraalisuus ja jodi hallitsevat, tammen mausteet ja pieni pippuri seuraavat perässä. Omenaa, kiiviä, viinirypäleitä, mustaa teetä. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Vanilja ja hunaja jäävät auttamatta jalkoihin. Jälkimaku lähtee edelleen todella suolaisena liikkeelle. Tammi, inkivääri, pippuri ja hapokkuus seuraavat mukana. Vähitellen vanilja, omena ja päärynä sentään heräävät, mukaan tulee rusinaista ja maltaisen sokerista makeutta. Jälkimaku on lopulta melko pitkä. Vesilisä tuo hiukan kermaisuutta ja keltaista luumua.

Arvio: Odotuksia kovempi Bunna. Olisi voinut viihtyä tammessa pidempäänkin. Sokkona tätä olisi voinut luulla tynnyrivahvuiseksi ja pykälää nuoremmaksikin, sen verran tiukka ote tässä on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2012)

Royal Lochnagar on jo pitkään julkaissut ikämerkitsemätöntä Selected Reserveä kohtalaisen säännöllisesti. Olen yhden tällaisen maistanut aiemmin, vuoden 2009 julkaisun. Kauniita viskejä pienestä tislaamosta, sellainen fiilis näistä yleisesti on.

Royal Lochnagar Selected Reserve (2012)

(43%, OB, NAS, 2012, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja muhkean mausteinen. Kanelikeksejä ja luumuhilloa, tummaa suklaata ja paksua nahkaisuutta. Kaunis viikunaisuus. Uuniomenaa, saksanpähkinää, hilloisuutta. Tammi tulee tyylikkäästi läpi, inkivääriä ja seetriä löytyy. Pieni eucalyptus tekee vielä oman säväyksensä. Hieno tuoksu!

Maku: Maukkaan sherryinen ja suklainen. Muhkea rusinaisuus, luumu ja viikuna antavat tukea, tammi pysyy kauniisti balanssissa. Suutuntuma on näillä volteilla sopivan keskitäyteläinen ja runko silti riittävän painava. Hilloisuutta, lihaisuutta, kahviseksi kääntyvää karvautta. Maltaisuus ja mausteet toimivat hyvin, samoin tietty paahteisuus ja herkkä pippurisuus. Saksanpähkinää, inkivääriä, hapokkuutta. Jälkimaku lähtee nahkaisena ja tumman suklaisena, kunnes kuivattu luumu, rusina ja hillo tulevat mukaan. Tammi kuitenkin pitää tätä varsin tiukasti otteessaan. Espressoa, paahteisuutta, pientä nuotiosavua. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen ja herkän tyylikäs sherryviski. Kerrankin en ole edes ihan varma, voisiko tämän tasoa nostaa tästä enää korkeamman alkoholiprosentin avulla ollenkaan. 89/100

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’ 59,2%

Port Charlotten PC-sarjaan keskittyneessä kotitastingissa maistoin eräällä tavalla uutena viskinä myös tämän PC9:n. Olen sen kyllä kohdannut kerran aiemminkin, mutta mitään nuotteja ei jäänyt talteen. Nyt asiaan saatiin korjaus.

PC9 oli sarjassa siinä mielessä poikkeus, että kypsytykseen käytettyjä tynnyreitä ei ole kerrottu julkisuuteen. Vierekkäin PC5:n, PC7:n, PC10:n ja PC12:n kanssa maisteltuna se on rusinaisen makea ja sävyiltään todellinen ruutitynnyri, joten varmaan kypsytyksellä on ollut jotain tekemistä sherrytynnyrien kanssa.

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’

(59,2%, OB, 2002–2011, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja ruutinen, turpeinen ja lihaisa. Metallisuutta, savuavaa asetta, nahkavyötä, pientä suklaisuutta, luumua. Lihaisuus pysyttelee kuivana ja hiukan taka-alalla. Eri tavalla makea kuin siirappinen PC7. Likaisen hiilinen savuisuus, ilotulitusrakettia, poltettua tulitikkua. Yrttilikööriä, mentholia, kamferia. Vesilisä tuo mysliä ja aprikoosia.

Maku: Hedelmäinen ja muhkea, edelleen varsin ruutinen ja rikkinen. Turvesavuinen, hiilinen, lihaisa, pehmeän lakritsinen ja hiukan tervainen. Yrttilikööriä, munkkitippoja, eucalyptusta. Rusinaa, luumuhilloa, kuivalihaa, poltettua tulitikkua, hapokkuutta. Suutuntuma on muhkean öljyinen ja painava. Jälkimaku on yrttinen, ruutinen ja luumuinen. Rikkinen, rusinainen, öljyinen, hapokas, pippurinen. Pähkinää, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa aprikoosia ja limettiä.

Arvio: Erinomainen Port Charlotte, yrttisempi ja syvempi kuin sarjan vähän aiemmat julkaisut. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).

Port Charlotte PC5 ’Evolution’ 63,5%

Pidimme viskiä harrastavan ystäväni kanssa pitkään rakennetun Port Charlotte -tastingin, joka keskittyi PC-sarjaan. Maisteltavaksi pääsivät PC5, PC7, PC9, PC10 ja PC12.

Niistä itselleni ainoa täysin uusi oli tämä PC5, vaikka myös PC9:stä olivat kunnon nuotit jääneet aikanaan kirjaamatta ylös. Näiden myötä tulin nyt ajatuksella maistaneeksi koko PC-sarjan. Laatu on kyllä huikean korkealla suhteessa viskien ikään.

Mielenkiintoista oli myös havaita, miten erilaisia nämä ovat keskenään. Yleensä perusmakuna on turpeinen ja rasvainen lihaisuus, joka yhdistyy sitruksisen hapokkaaseen salmiakkiin. Kuitenkin eroja löytyy rinnakkain maisteltuna varsin paljon.

Tämä PC5 on selvästi sarjan mineraalisimmasta ja sitruksisimmasta päästä.

Port Charlotte PC5 ’Evolution’

(63,5%, OB, 2001–2006, Bourbon Casks, 6038 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja hedelmäinen. Punaista omenaa, keltaista luumua, sitruksista hapokkuutta. Lihaisuus tulee voimalla läpi, nyhtöpossua kolakastikkeessa löytyy. Tuhkaisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo eucalyptusta, raikkautta.

Maku: Todella hedelmäinen ja öljyinen, voimakas ja muhkean savuinen. Lihaisuutta, mineraalisuutta, tuhkaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Pippurisuutta, hapokkuutta, ruohoista purevuutta. Jälkimaku on omenainen, sitruunainen ja varsin tuhkainen. Kuivalihaa, rasvaa, voita, nokisuutta, likaista turpeisuutta. Hiukan lyhyeksi jäävä finaali. Vesilisä tarjoilee minttua ja sitruunalakritsia.

Arvio: Mineraalinen ja varsin tiukka Port Charlotte. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Talisker 18 yo 45,8% (2017)

Taliskerin 18-vuotias on edelleen viskimaailman klassikoita, mutta jostain syystä se on itselläni jäänyt aina hiukan väliinputoajan asemaan. Taliskerin kymppivuotias on ollut paremmin saatavilla ja toisessa päässä 25-vuotiaan ylivoima taas suhteettoman suuri.

Huomasin kuitenkin, että aiemmalla etiketillä varustetun 18-vuotiaan maistosta on ehtinyt vierähtää runsaasti vuosia. Tuli uudelleenkohtaamisen aika, tällä kertaa varsin tuoreen erän kanssa.

Talisker 18 yo (2017)

(45,8%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen, pehmeän turvesavuinen. Mentholia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta. Hiukan pähkinää ja tuhkaa, vaniljaa ja oliiviöljyä. Omenaviineriä, kirpeällä vivahteella. Pieni tervaisuus on tyylikkäästi mukana. Vesilisä availee kamferia ja laventelisuutta.

Maku: Mentholinen ja sitruksinen, kihelmöivän pippurinen ja runsaan hedelmäinen. Yllättävän laaja ja vaikuttava makupaletti, koko spektri kamferista tervan ja turvesavun kautta hunajaan ja maltaisuuteen. Tietty karvaus ja hapan sitruksisuus erottaa tämän kuitenkin 25-vuotiaista. Suutuntuma on öljyinen ja pehmeän täyteläinen. Suolaa, inkivääriä, aavistus tuhkaa ja lihaisuutta. Jälkimaku on muhkean pippurinen. Turvesavuisuus voimistuu, samoin inkivääri, terva ja hiilisyys. Hunaja kääntyy toffeemaiseen suuntaan. Omenaa, sitruunaa, persikkaa, karvautta, mentholia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja  pientä suuveden vivahdetta.

Arvio: Luokkansa laatuviski, tällä kertaa paljon mentholisempana ja turvesavuisempana kuin muistinkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen Talisker”.

Jura Tastival 2016, 51%

Juran festaripullote 2016 on viimeistelty peräti kolmessa eri sherrytynnyrityypissä. Valinnat olivat Palomino Fino, Amoroso ja Apostoles Oloroso. Melkoinen kimara yhteen vattaukseen, pakko myöntää.

Olen yhden tällaisen Tastival-pullotteen maistanut aiemmin, tätä edeltäneen 2015-julkaisun. Sekin oli tynnyröinniltään vähintään haastava mutta lopulta oikein nautittava viski. Ja asettaa tällekin pieniä paineita.

Jura Tastival 2016

(51%, OB, 2016, Triple Sherry Finish ’Palomino Fino, Amoroso, Apostoles Oloroso Casks’, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja luumuinen, tuhdin maltainen ja hilloinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä siirappista imelyyttä ja merellistä suolaisuutta. Kosteaa turpeisuutta, vegetaalisuutta, märkää tuhkaa. Rusinaa ja taatelia, ylikypsää sekahedelmää. Haastava, herättää ristiriitaisia tunteita. Vesilisä tuo esiin mokkanahkaa ja pähkinää.

Maku: Todella hapokas ja metallisen iskevä, vaikka runko ei ole järin runsas. Viinisyys ja sherryinen makujen kimara painaa päälle, mutta samalla tulee myös märkiä lehtiä, kosteaa turvetta, merivettä ja epälukuisa joukko sekavan lihaisia piirteitä. Rusinaa, luumua, taatelia, kypsää appelsiinia, uuniomenaa. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta ei aivan balanssissa. Makeaa maltaisuutta, outoja sinappisia sivuääniä. Jälkimaku palaa selvemmin sherryisiin, siirappisiin ja suklaisiin sävyihin. Tammi näyttäytyy lopulta kunnolla. Turpeisuus, nahkaisuus ja rusinaisuus jatkavat kulkuaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suklaan pintaan mutta sekoittaa mausteisuutta.

Arvio: Varsin kompleksinen Jura, ampuu joka suuntaan. Ei osu täysin omaan preferenssiini, hiukan on liikaa yleistä sekalaisuutta. Toisaalta tässä kyllä riittää tutkittavaa todella paljon, sitäkään ei voi jättää huomioimatta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Magazine 92/100 (Chris Goodrum), 89/100 (Joel Harrison).

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’ 59,8%

Port Charlotten PC-sarjan numero kymppi on peräisin amerikkalaisesta tammesta. Gaelinkielinen liikanimi tarkoittaa tällä kertaa ”halki sukupolvien”. Maistiaisesta menee kiitos ja kumarrus Kertomuksia savuista -blogin Veskulle.

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’

(59,8%, OB, 2002–28.8.2012, American Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ollaan heti Port Charlotten kovassa ytimessä, paksun lihaisassa turvesavussa ilman lääkemäisyyttä. Rosvopaistia ja nuotion tuhkaa, paistirasvaa, hiiltynyttä puuta, bbq-kastiketta, lakritsia. Karamellisoituneita uunivihanneksia, siirappia, öljyisyyttä. Tammi on varsin aktiivista. Vesilisä avaa hiukan hunajaa ja minttua.

Maku: Painava ja lihaisa, muhkean turvesavuinen ja varsin pippurinen. Paistirasvaa, bbq-kastiketta, siirappia, kuivaa luumua, lakritsia. Edelleen tietty tuhkaisuus ja nokisuus painavat päälle, tammi puree yllättävänkin reippaasti ja pippuri kihelmöi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Omenaa, sitruksisuutta, salmiakkia, tervaa, merellisyyttä, hiukan minttua. Jälkimaku puhaltaa melko reippaalla savulla ja tuhkaisuudella, kunnes paistirasva ja hunajainen lihaisuus pääsevät taas valloilleen. Pippuri ja terva pitävät lujasti otteessaan, tammi kihelmöi ja tietty suolainen sitruksisuus tuo hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maakellaria ja rosoista maltaisuutta paremmin esiin.

Arvio: Erinomaisen maukas Port Charlotte. Hiukan kovempi kuin PC8, mutta on tässä kyllä aseistariisuvaa voimaa, joka ei jätä kylmäksi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden 59,7%

Highland Parkin single caskit ovat olleet Suomea varten varsin herkullisia kaikki, vaikka pieniä eroja onkin ollut. Nyt maisteluun pääsi Ruotsiin pari vuotta sitten pullotettu yksilö.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden

(59,7%, OB for Sweden, 2002–2016, Cask No. 2121, 1st Fill American Oak Sherry Butt, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella suklainen ja hiukan myskinen. Kaakaojauhetta, lihaisuutta, maakellaria. Nuotiosavua, toffeeta. Sitruksinen särmä, mineraalisuutta ja havuisuutta. Maltaisuutta, kanervahunajaa, nahkasatulaa, tallia. Komea ja hilloinen. Vesilisä tuo toffeeta ja kinuskikastiketta pintaan.

Maku: Tumman suklainen ja nahkainen, multainen ja paksu. Komea kanervahunaja, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, hilloisuutta. Maltaisuus on rouheaa, suutuntuma paksu ja täyteläinen. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, luumuhilloa, yrttilikööriä. Jälkimaku on edelleen tumman suklainen ja luumuinen. Salmiakkia, tervaa, pippuria, rusinaisuutta, tammea. Lihaisuutta ja maakellaria. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa maltaisuuden ja lakritsin vielä paremmin auki.

Arvio: Aivan oivallinen Highland Park. Ikäistään jopa pykälän verran iäkkäämmän oloinen. Äkkiseltään tuntuu olevan Suomi-pullotteista lähimpänä Sisua. 87/100

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100