Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium 51,1%

Lasissa tällä kertaa Loch Lomondin Inchmurrin-brändin nimissä pullotettu kymppivuotias Belgia-spesiaali. En ole tislaamon tuotteiden suuri ystävä, mutta aina innokas kokeilemaan uutta, pettymyksen uhallakin.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium

(51,1%, OB for Belgian Friends of Loch Lomond, 1/2008–3/2018, Cask No. 52, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, vahainen, hedelmäinen ja oudon pahvinen. Kuiva pahvi tulee kaikesta läpi. Kuivattuja hedelmiä, sahanpurua. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, hapokkuutta, tölkkihedelmää ja metallisuutta. Marsipaania, banaania, vaniljaa. Tammi tuntuu nuorekkaana kaikessa. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta löytyy. Vesilisä availee yrttistä raikkautta, eucalyptusta ja minttua etenkin.

Maku: Yllättävän pehmeä ja miellyttävä, suorastaan silkkinen suutuntuma. Hedelmäisyyden rinnalla on huomattava suolaisuus. Sitruksisuus, omenaisuus ja hunajameloni maistuvat. Heinäisyyttä, happamuutta, edelleen pientä pahvista karheutta. Kuivatut hedelmät ovat mukana, samoin tölkkihedelmät ja sahanpuru. Tammisuus ja jyväisyys tulevat läpi voimalla, pientä puisevuutta on kautta linjan. Jälkimaku on todella suolainen ja heinäinen. Hedelmäisyys ja makeus kuolevat nopeasti, tilalle tulee runsaasti pippuria ja kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta pintaan.

Arvio: Melko vaatimaton viski, mutta maistamistani tämän tislaamon parhaimmistoa silti. 80/100

Eddie Ludlow: Whisky. A Tasting Course

Aina ilahduttavaa, kun joku tekee perustason viskikirjan, jossa keskitytään nimenomaan viskin nauttimiseen eikä esimerkiksi hienoihin viskibrändeihin tai markkinointilegendojen kertaamiseen. Eddie Ludlow’n Whisky. A Tasting Course. A New Way to Think – and Drink – Whisky (Dorling Kindersley, 2019) tavoittelee ison kustantamon julkaisemana suuria massoja nimenomaan aistihavainnot edellä.

Eddie Ludlow’n nimi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta kaveri on aloittanut myyntiavustajana ja pakettiautokuskina Oddbinsillä Newcastlessa jo 1990-luvun lopussa. Vuosina 2005–2007 hän työskenteli Ardbegin ja Glenmorangien brand ambassadorina Isossa-Britanniassa, kunnes perusti vuonna 2000 vaimonsa kanssa The Whisky Loungen. Se järjestää viskitapahtumia, tastingeja ja muuta viskitoimintaa saarivaltiossa. Ja onpa Ludlow’lla myös Keeper of the Quaichin arvonimi, joten kirjalta on lupa odottaa ainakin faktojen paikkansapitävyyttä.

Whisky. A Tasting Course on Ludlow’n ensimmäinen kirja, mutta DK:n katalogissa se on jatkoa Marnie Oldin Wine. A Tasting Course -teokselle vuodelta 2013. En ole sitä lukenut, joten en pysty näitä teoksia vertaamaan, mutta Ludlow’n teoksen rakenne on ainakin hyvin suoraviivainen, ja voisin kuvitella, että sukunäköisyyttä kirjoilla on runsain määrin.

Viiteen päälukuun jaettu teos alkaa viskin määrittelystä, jatkuu maistelun yksityiskohtiin, sitten viskityyleihin, sen jälkeen viskialueisiin ja lopulta tietopakettiin viskin hankkimisesta, säilyttämisestä ja yhdistelemisestä muun muassa juomasekoituksiin. Teosta rytmittää 20 tasting-aukeamaa, joissa neljä aiheeseen liittyvää viski on laitettu rinnakkain ja vertailtu eri parametreilla. Laajuutta koko teoksella on 224 sivua, ja se on taitettu niin miellyttävän väljästi, että lukemiseen ei yhtä iltaa kauemmin kulu.

Teoksen genre on näin viskiharrastajan näkökulmasta se kaikkein vaikein, kattava yleisteos. Siinä Whisky. A Tasting Course asettuu jonnekin Dave Broomin Whisky. The Manualin, David Wishartin Whisky Classifiedin ja Charles MacLeanin World Whiskiesin välimaastoon. Lähestymistapa on viskin käyttöön kannustava, ja sen (melko vähäiset) viskiesittelyt on toteutettu ”tieteelliseltä” näyttävään tyyliin. Kokonaisuus painottuu voimakkaasti maantieteelliseen lähestymistapaan, eikä yksittäisiä tislaamoita käsitellä varsinaisesti lainkaan – muutamia kuvatekstejä ja pieniä katkelmia lukuun ottamatta. Tässä mielessä rakenteen voi hyvin kuvitella saaneen vaikutteita kustantamon vastaavasta viinikirjasta.

Teos lähtee sujuvasti liikkeelle hyvin nopealla historiakatsauksella, kunnes päästään jo tastingin rakentamiseen. Jopa pipetin käyttöä pohditaan, vaikka muilta osin ollaan perusasioissa kiinni. Kiitosta on annettava viskinuottien kielenkäytön asiallisesta perkaamisesta, mikä taatusti laskee normaalin aloittelijan ryhtymistä maisteluhommaan. Ludlow käy hyvin läpi makuympyrää, ja vaikka niiden yksityiskohdista voi olla ehkä monta mieltä, oikeiden nyanssien etsimiseen ne antavat kuitenkin kättä pidempää kenelle tahansa.

Viskityylien läpikäynti on kirjassa varsin perinteistä, mutta oman blendin tekemiseen Ludlow uhraa kuitenkin kokonaisen aukeaman – ja aivan hyvällä menestyksellä. Kaikkineen viskityylien perkaus on varsin toimiva osuus, ja esimerkiksi jenkkiviskien erot aukeavat lukijalle yhdellä silmäyksellä. Visuaalinen tyyli on infografiikkamaista ja helposti sulavaa.

Viskialueita käsittelevässä osuudessa tislaamot ja klassikkoviskit jäävät täysin itse alueiden varjoon. Aluejako on myös hyvin perinteinen, mutta Ludlow kuitenkin rikkoo kaavaa nostamalla esiin Benromachin Peat Smoken ja BenRiachin Curiositasin kaltaisia savuviskejä Speysidelta. Alueissa mielenkiintoista on sekin, että Intialle on annettu kokonainen aukeama. Suomikin mahtuu Pohjois-Euroopan aukeamalle yhdellä tislaamolla: Teerenpeli on nostettu kartalle. Sitä seuraavaan tasting-kattaukseen pääsee myös Kyrön ruisviski. Ruotsista siinä on mukana Mackmyra, jonka verrokiksi tarjotaan Boxia (joka taas on vaihtanut nimensä High Coastiksi tässä välissä).

Teoksen mielenkiintoisin ja harrastajalle relevantein on viides luku, jossa pohdiskellaan muun muassa sitä, miksi viski maistuu tislaamossa usein niin hyvältä, mikä rooli yksityisillä pullottajilla on ja mikä on viskin ihanteellinen ikä. Lisäksi pohditaan, onko olemassa kesä- ja talviviskejä, ja milloin mitäkin viskiä on luontevaa nauttia.

Erityistä kiitosta täytyy antaa myös viskin ostamista käsittelevälle osuudelle, jossa tavallisuudesta poiketen varoitetaan lukijaa haksahtamasta lentokenttien hienolta näyttäviin viskipulloihin:

We’ve all been there. You are passing through an airport and you spot a whisky you have never seen before from a distillery you like. You reach for you credit card, ready to hand over your hand-earned cash that airport retail units absorb so efficiently. Beware: these airport-based ”travel exclusives” are not alway as exciting to taste as they are to look at. There is usually someone on hand to offer you a sample, so always try before you buy if at all possible.

Vasta-alkajan viskikirjassa tämä lausunto on erityisen arvokas ja kuvastaa muutenkin hyvin teoksen eetosta. Aina maista, ota selvää, älä haksahda. Teoksen loppupuolen cocktail-ohjeet voi tämän ansiosta jopa antaa anteeksi, vaikka niitä on tottunut näkemään tällaisissa viskikirjoissa viime vuosina lähinnä blendi- ja jenkkiviskien myynninedistämistarkoituksissa. Lopuksi pohditaan myös aivan relevantteja asioita siitä, miten viskiä ja ruokaa voi yhdistellä.

Whisky. A Tasting Course on lisäys erittäin kilpailtuun genreen eikä se kieltämättä erityisesti siellä nouse esiin, kun tarjontaa katsoo näin aktiiviharrastajan näkökulmasta. Viskistä kiinnostuneelle se tarjoaa kuitenkin aivan pätevää perustietoa ja ohjaa ajatukset yksittäisten tislaamoiden sijaan aistihavaintojen tekemiseen. Makuympyröihin tehdyille hämähäkkikuvioille voi vaikka nauraa, mutta jos nämä asiat auttavat jotakuta saamaan viskistä enemmän irti, siitä vain. Whisky. A Tasting Course on helposti lähestyttävä perusteos sellaista tarvitsevalle.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5, 53%

Olen vältellyt keräilijäksi ryhtymistä, koska sellainen tulee viskiharrastajalle helposti todella kalliiksi. Huomaan kuitenkin, että olen hankkinut vuosien varrella jonkinlaisen pakkomielteen 1990-luvun alkupuolen Glendronach-pullotteisiin.

Erityisesti olen jahdannut 15.1.1993 tynnyriin laitettuja yksilöitä. Valitettavasti niiden hinnat ovat nousseet viime vuosina jo huomattaviksi, joten jahtaaminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi.

Nyt on lasissa kuitenkin yksi noista kaikkein halutuimmista ysikolmosista, Cask #5. Jos taso on vähänkään Cask #3:n luokkaa, ollaan tukevalla maaperällä. Verrokiksi sattui tällä kertaa Cask #26, aivan erinomainen sekin.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5

(53%, OB, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 5, Oloroso Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja mausteinen. Hienosti auki, ei yhtään liian suklainen tai siirappinen, vaan balanssi on välittömästi hahlossa. Kypsää luumua ja omenaa, viikunaa, sitrusta, rusinaa, nahkaisuutta. Kuivaa tammea, metisyyttä, tallisuutta, hiukan kahvia ja sikaria. Nam. Vesilisä avaa minttua ja hunajaa. Tämän rinnalla Cask #26 on selvästi viinisempi ja jopa suorastaan rommisempi.

Maku: Tumman suklainen, sherryinen ja mausteinen. Nahkaisuutta, kuivaa tammea, metistä hunajaisuutta, tyylikästä kahvisuutta ja herkkää luumua. Suutuntuma on täyteläinen ja erinomaisessa balanssissa, maku elää ja kehittyy jatkuvasti. Rusinaa, viikunaa, omenaa, sitrusta, taatelia, pähkinäisyyttä. Kahvisuus, mausteisuus ja tumma yrttisyys tuovat komean pohjavireen. Hilloisuutta, balsamicoa, tallisia ja rustiikkisia sävyjä. Jälkimaku on mausteinen, sherryinen, tumman suklainen ja edelleen kuivan tamminen. Nahkaisuutta ja tallia riittää, samoin luumua ja viikunaa. Mausteisuus ja yrttisyys nousevat vähitellen yhdessä kahvin kanssa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, inkivääriä ja pientä lihaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin. Cask #26 on rinnakkain maisteltuna selvästi tätä kahvisempi ja siirappisempi.

Arvio: Aivan loistava yksilö, upeassa balanssissa, täynnä jatkuvaa eloa ja liikettä. Nousee Cask #33:n rinnalle suosikkieni joukkoon näistä 15.1.1993 tynnyröidyistä pullotteista. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail 40%

Maistoin taannoin 1980-luvun alkupuolen Inverlevenin Gordon & MacPhailin valikoimista. Se ei vakuuttanut. Nyt maistossa on 1970-luvun lopun settiä samasta sarjasta. Toivotaan parempaa osumaa.

Inverleven 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1979–1992*, Licensed Bottling, Bottle Code IB/EI, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenainen, appelsiininen ja varsin pahvinen. Maltaisuutta ja ylikorostuneen pölyistä tammisuutta. Ruohoisuutta ja öljyisyyttä riittää, mutta aavistuksen lenseän vaikutelman tämä antaa. Hedelmäisyydessä on juomasekoituksen tuntua, ananasta ja kiiviä ja rypäleitä. Varsin vaatimaton ja karkea kattaus tämä tuoksu.

Maku: Todella makea, hedelmäinen ja jotenkin keinotekoinen. Aiempaan kitkerään 1984-pullotteeseen verrattuna tämä on toisesta ääripäästä imelää ja sekavaa. Omenaa, päärynää, ananasta, banaania. Suutuntuma on melko kevyt. Hunajaa, imelää maltaisuutta, inkivääriolutta, edelleen märän pahvin vivahteita. Pölyistä ullakkoa, karheaa tammea, hiukan yrttisyyttä. Jälkimaku on maltainen, pippurinen ja hedelmäinen. Edelleen näitä samoja tölkkihedelmiä pyörii, minkä lisäksi inkivääri tulee selvemmin esiin pippurisuuden rinnalla. Öljyä ja ruohoisuutta. Appelsiinia ja omenaa riittää, mutta finaali jää silti melko lyhyeksi.

Arvio: Varsin vaatimaton viski tämäkin. Jos on pakko valita näistä kahdesta, tämä voittaa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 5).

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor 53,4%

Maistossa on vaihteeksi nuorta Bunnaa pienestä sherrytynskästä. Octave-tynnyri on pullotettu tällä kertaa Premium Spiritsille Belgiaan. Odotukset ovat hyvin matalalla, mutta näistä saa silti hyvän vertailukohdan Bunnan iäkkäämpää tuotantoa vastaan.

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor

(53,4%, Duncan Taylor for Premium Spirits Belgium, The Octave, 2008–2018, Cask No. 3821674, Sherry Octave Finish, 107 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen, rusinainen ja muovailuvahamainen. Sherryistä pähkinäisyyttä, happamuutta, jugurttirusinaa. Nuoren viskin jyväisyyttä ja aktiivista tammea. Tikkunekkua, valkosuklaata, omenahilloa ja raparperia. Ruohoisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo nestesaippuaa pintaan.

Maku: Erittäin ruohoinen ja sekava. Alkuun tuoksua miellyttävämpi, toffee ja sherry tulevat nätisti esiin, mutta sen jälkeen alkaa sekamelska. Kitkerää jyväisyyttä, puuroa, happamuutta, karkailevaa rusinaista imelyyttä. Mineraalinen napakkuus ei löydä tasapainoa hunajan ja uuniomenan kanssa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta kireähkö mausteisuus antaa ryhtiä. Kanelia, muskottipähkinää, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on sherryinen, mausteinen, jyvämäinen, todella ruohoinen ja kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, puuromaisuutta. Hiukan toffeeta ja hedelmää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja vahaa.

Arvio: Eräänlainen aihio Bunnaksi. Ei erityisemmin maistu. 78/100

Aberlour A’bunadh Batch #47, 60,7%

A’bunadh on klassista Aberlouria, johon on voinut vuodesta toiseen luottaa. Totta kai alkupään erät olivat parhaillaan niin hienoja, ettei vastaavaa ole enää tullut hyllyihin myöhemmin, mutta on näissä uudemmissakin ollut ihan komeita viskejä mukana.

Aberlour A’bunadh Batch #47

(60,7%, OB, 2014, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea ja paksun sherryinen. Taatelia, rusinaa, luumuhilloa, tummaa suklaata. Oloroson alta pilkistää mineraalinen ja nuorekas perusluonne. Tuoretta tammea, vaniljaa, aavistus jotain liuotinmaista. Toffeefudgea, hiukan maitokahvia, marjaisuutta. Vesilisä tuo jotain kellarimaista ja jalohomeista mukaan.

Maku: Sherryinen, suklainen ja pippurinen. Tammi maistuu reippaasti rusinan ja taatelin keskellä. Luumua, uuniomenaa, kuningatarhilloa, kuivattuja hedelmiä, hiukan kirsikkaa, toffeeta. Kahvisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahtuneena, mukana on lakritsinen sävy. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta jotain hiukan kerrostunutta tässä on. Tallisuus ja nahkaisuus tuovat kuitenkin hienosti syvyyttä. Jälkimaku on sherryinen ja varsin tummasävyinen. Espressoa, paahtunutta puuta, lakritsia, soijakastiketta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Luumuhilloa, mustikkaa, kahvisuutta. Nahkaisuutta ja tupakkaisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja korostaa tiettyä mineraalisuutta.

Arvio: Erittäin järeä ja näillä rajoituksilla varustettuna vallan herkullinen laatuviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Ralfy Mitchell: Search For A Whisky Bothy

Kaikki Ralfyn eli Ralph Mitchellin viskivideoihin joskus törmänneet ovat todennäköisesti ensimmäiseksi kysyneet itseltään, mitähän tämä mahtaa olla: viisikymppinen skotlantilainen hautausurakoitsija juo viskiä, antaa pullolle arvionsa ja puhuu siinä ohessa kameralle monenlaista juttua.

Vuonna 2009 aloitetut Youtube-videot ovat keränneet aikojen saatossa valtavat määrät katsomiskertoja ja Ralfy.com uskollisen fanikunnan. Aikuistubettajana Ralfy oli tavallaan epätodennäköinen edelläkävijä ilman käsikirjoitusta suoraan purkitetuille Youtube-videoille, joissa dokumentoidaan mahdollisimman autenttinen reaktio. Itsenäisyys, suoruus ja autenttisuus ovat Ralfyn perusarvoja, joille hän on pysynyt uskollisena alusta asti.

Nyt Ralfy on kirjoittanut muistelmansa. Kun tällainen julkaisu tuli, pitihän se heti hankkia. Search For A Whisky Bothy (Irish Sea Trading, 2019) kertoo Ralfyn matkan viskiharrastajaksi, viskivloggaajaksi ja itsenäiseksi toimijaksi viskin blogosfäärissä. Siitä tavallaan kirjan nimikin: viskimökin etsintä huipentuu mökkeröön, johon mies on vetäytynyt juomaan viskiä hoidettuaan ensin parikymmentä vuotta Glasgow’n asukkaita multiin ja kohdattuaan monenlaista elämää ja kuolemaa.

Laajuudeltaan 168-sivuinen teos jakautuu yhteentoista lukuun ja niitä seuraavaan lyhyeen epilogiin. Aloitukseen kuuluu luonnollisesti viskiä nauttiva isä, sen jälkeen myöhemmällä iällä Smithyn pubi Glasgow’ssa ja sitä kautta vihkiytyminen viskiin omin päin. Vuonna 1988 Ralfy ryhtyy aloittaa Funeral Director -harjoittelijana Glasgow’n hautausosuuskunnassa. Hautaushommien yhteydessä alkaa viskikokoelman kerääminen ja aktiivinen viskiharrastaminen. Kun Smithyn pubi vaihtaa omistajaa ja menee pilalle, lokaatio vaihtuu Bon Accordiin, josta myös itselläni on lämpimiä muistoja. Ralfy osallistuu tastingeihin ja viskitapahtumiin, hankkii tietoa ja kokemuksia, tutkii ja opettelee. Suomi-kulmasta mielenkiintoinen hahmo on Glasgow’s Whisky Clubissa piipahteleva Jarkko, joka on baletissa töissä ja aktiivinen tastingien osanottaja:

”Jarkko the athletic Finnish ballet dancer is always good for a laugh, a later member of the Club he brought a torch of the libertine into the group which lent the cosmopolitanised, urbane air to Club nights. Generally, unless a brand ambassador rep was presenting their offerings, there would be about twenty opened bottles sitting on an up-ended cask and we would just help ourselves. After a ’few’, Jarkko would regale us with stories of his military training in Finland where conscription is still in force and describe how to break someone’s neck on the battlefield followed by the rigours of ongoing dance training as one of the Royal Scottish Ballet Corps dancers. I popped in a few undertaker related tales of family feuds, drunken clergy and mishaps with carrying coffins.”

Ralfy puhuu kauniisti viskin parissa työskentelevistä ammattilaisista, vaikka muistuttaa jatkuvasti heidän roolistaan myynti-ihmisinä ja tekee pesäeroa alalta toimeentulonsa saavista työntekijöistä. Myös Richard Paterson saa hehkutusta ja muistutuksen siitä, millaisia haasteita Dalmorella on edessä Patersonin jälkeen (”I do wish his successor all the best, but it will be a hard gig”). Luonnollisesti Ralfy ottaa myös väkevästi kantaa skotlantilaisen viskiteollisuuden puoliin, joista ei pidä. Kovimman ryöpytyksen saa karamellivärin edelleen sallittu käyttö viskissä:

”If I was in charge of Scotch whisky, ALL USE OF E150a WOULD BE BANNED, BANNED, BANNED! from single malts.”

Kirjan vahvimmat osuudet tulevat yllättäen hautaamisesta. Ralfy rinnastaa hienosti elämän ja kuoleman osuuksissa, joissa kertoo surullisia tarinoita hautausurakoitsijana kohtaamistaan ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat olleet kuolleita läheisilleen jo ennen kuolemaansa. Ihmisistä, joiden elämältä on kadonnut tarkoitus jo kauan sitten. Sitä taustaa vasten Ralfyn näkemys viskistä saa lisää syvyyttä, asioiden ja hetkien kohtaamisesta sellaisina kuin ne konkreettisesti näyttäytyvät.

Viskivlogi tulee teoksessa kuvaan vasta loppusuoralla. Ensimmäisen videonsa Ralfy lataa Youtubeen jo palvelun perustamisvuonna 2005. Flip Cam UltraHD -kamerasta tulee työväline, ja Ralfy.com aloittaa toimintansa 2009. Pienen harjoittelun jälkeen kuvaaminen alkaa sujua ja videokuvassa toimivat asiat löytyä. Ralfy löytää oman rakonsa sieltä, mihin BBC:n kaltainen jättitoimija ei koskaan suostuisi menemään. Autenttisia videoita alkeellisella kalustolla mutta sellaisella otteella, joka sopii kanavan tyyliin. Haastateltavat ihmettelevät ensin, mutta ymmärtävät lopuksi, mistä oikeasti on kyse. Ei valomiehiä, ei äänimiehiä, ei hienouksia – vain mies, kamera, vähän valoa ja kovat jutut.

Kirjan lopussa Ralfy on monen vuosikymmenen jälkeen viimein lopettanut työnsä hautausurakoitsijana ja muuttanut lapsuudestaan tuttuihin maisemiin Man-saarelle. Siellä on lopulta myös viskimökki, jossa kuvaukset sujuvat nykyään. Ohessa Ralfy auttaa vanhaa äitiään ja elää ilman televisiota, mediaa ja muita virikkeitä.

Ralfyn eetos on vahva, ja se resonoi voimakkaasti myös tällaiseen vaatimattomaan viskiharrastajaan Euroopan laitamailla. Ralfy ei ole myynnissä, hän ei ota vastaan tarjottuja sampleja tai pulloja, häntä ei voi ostaa mihinkään mukaan. Vlogi pyörii täysin omaehtoisesti eikä Ralfysta saa influnsseria millään rahalla millekään tuotteelle. Siinä missä Ralfy ei varsinaisesti näyttäisikään mihinkään brändi-imagoon sopivalta mannekiinilta, myös suomalainen viskibloggari voi tehdä välttämättömyydestä hyveen, koska ilmaisia viskisampleja ei ole tässä maailmankolkassa näkynyt.

Search For A Whisky Bothy on ralfymainen kirja, ja tiukan kustannustoimittamisen puutteen voi jopa ajatella sopivan sen aitoon tyyliin. Ralfy paukuttelee tarinoitaan ja mielipiteitään niitä ilmeisesti sen kummemmin sensuroimatta. Jos Ralfy.comin jutut maistuvat, kirja antaa hauskasti syvyyttä siihen, millainen mies niitä purkittaa ja miksi. Jutut ovat parhaimmillaan myös todella hauskoja. Lisäksi kirja on yhdenlainen ajankuva viskikulttuurin muutoksesta vuosien saatossa. Vaikka kaikki virtaviivaistuu, Ralfyn rosot tulevat taatusti pysymään. Ehkä häneltä saadaan seuraavakin kirja, koska Malt-Moments & Malt-Mates elää ja voi hyvin.