Kilchoman 100% Islay 10th Edition 50%

Kilchomanin 100% Islay on ollut oman kokemukseni mukaan laadukas mutta ehkä lievästi väritön sarja muuten hyvin persoonallisen tislaamon kontekstissa. Nyt maistossa jo kymppierä. Viisi vuotta sitten kierros Kilchomanin tislaamossa alkoi viitoserällä, näin se aika vierii.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition

(50%, OB, 2020, 39 Bourbon Barrels & 2 Oloroso Sherry Butts, 12400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas ensivaikutelma, jopa kukkainen – vaikka turvesavu ja napakka tervaisuus ovatkin vahvasti läsnä. Sitruunaisuutta, mineraalisuutta, keltaista luumua, herukkaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, yrttejä, paahtuneisuutta, merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo pintaan suklaista makeutta.

Maku: Terävän turvesavuinen ja raikkaan hedelmäinen. Viherherukkaa, omenaa, raakaa päärynää, pientä sitruunaista kitkeryyttä. Suolaisuus ja tuhkaisuus ovat varsin voimakkaina mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko lopulta hiukan ohuenpuoleinen. Yrttisyyttä ja lääkettä, mineraalisuuttta, mysliä, jotain multaista ja kellarimaista. Hiukan merilevää ja anjovista, öljyisyyttäkin. Jälkimaku on edelleen napakan turvesavuinen, todella suolainen ja vahvasti tuhkainen. Tammi tuntuu kireänä ja pippurisena, sitruksisuus ja herukkaisuus kiristelevät ikenissä. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, edelleen kuivaa multaisuutta ja yrttistä pistävyyttä. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä nostaa hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Mielenkiintoinen tuoksu ei aivan yllä makuun saakka. Kokonaisuus jää lievästi yksioikoiseksi, ja jälkimaku etenkin jättää toivomisen varaa, vaikka sinänsä tätä ihan mielikseen nauttii. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Jälleen maukas esitys Kilchomanilta.”

Talisker 8 yo Special Release 2020, 57,9%

Nyt on lasissa vähän erilaista tavaraa, jamaikalaisissa rommitynnyreissä finisteltyä Taliskeria. Diageo pisti tällaisen Special Release -julkaisun liikkeelle 2020. Aiempi Taliskerin kasivuotias oli raakuudessaan kelpo tapaus, mutta se olikin selvästi tätä perinteisemmillä spekseillä kasattu.

Talisker 8 yo Special Release 2020

(57,9%, OB, 2011–2020, Special Release, Caribbean Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, nuori ja tunkkainen. Raaka maltaisuus paistaa heti läpi, hedelmäisyys on jotenkin käynyttä. Vahva vegetaalisuus. Limettiä, grilliananasta, oliiviöljyä, turvesavua, hiukan tervaa. Kumma keitos. Paljasta puuta, vaniljaa, jotain liuotinmaista. Raakaa on. Vesilisä korostaa villasukkamaista tunkkaisuutta ja ummehtunutta vegetaalisuutta.

Maku: Heti tuoksua parempi, turvesavu on jämäkkää ja mustapippuri puhuu. Hunajaisuutta, kanervaa, sitruunaa, mineraalisuutta. Kamferi tulee nätisti esiin saman tien. Maltaisuus ja tammi ovat kuitenkin raa’an puolella, eikä tietty hiilisyys ja palaneisuus mitenkään peittele sitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko vahva. Sinänsä toimiva yhdistelmä hedelmäistä makeutta ja suolaista purevuutta, mutta kokonaisuus on levoton ja osin sekava. Jälkimaku on turvesavuinen, raikkaan kamferinen ja napakan pippurinen. Limetti, vihreät oliivit, merilevä ja vegetaalisuus nousevat heti pintaan. Hapokasta omenaa, öljyisyyttä, suolaa, chiliä. Vaniljaa, piparminttua, paahtunutta puuta ja maltaisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ei tällä kertaa kolahtanut oikein millään tasolla. Raaka mutta lopulta melko sekava esitys. Tuoksu ei erityisemmin loista; maussa on hetkensä, kunnes jälkimaku hyytyy. Aiempi kasivuotias pesee tämän omissa papereissani mennen tullen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Aberlour A’bunadh Batch #57, 60,7%

Klassikkosarjan myöhempiä aikoja: maistelussa Aberlourin A’bunadh-sarjan Batch #57.

Tämäkin erä on jo viiden vuoden takaa. Ajan kulumista on jossain määrin vaikea käsittää. Viimeksi maistoin Batch #47:n, joka oli laadukas esitys. Niin oli myös tätä nyt käsillä olevaa edeltänyt Batch #56.

Aberlour A’bunadh Batch #57

(60,7%, OB, 2016, Batch No. 57, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Pähkinää ja tummaa suklaata. Melkoisesti tammea. Sherry tuntuu yllättävänkin kuivana, vaikka rusinainen ja siirappiseen vivahtava muhkeus toki löytyy. Tallisuus ja nahkainen kireys on selvempää kuin muistini mukaan näissä aiemmin. Paahtunutta puuta, grillihedelmää, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa sitrusta.

Maku: Erittäin vaikuttava saman tien. Todella muhkea ja mausteinen, intensiivinen ja herkullinen. Sherry toimii hienosti, nyt tulee luumua ja viikunaa läpi oikein urakalla. Tallisuus ja nahka tasapainottavat tyylikkäästi siirappista ja suklaista makeutta. Hiukan balsamicoa ja tummaa hilloisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja hyvin integroitunut. Tammi tuntuu kuivana ja moniuloitteisena, kuivaa lakritsia ja vaniljaa, hiukan pippuria ja yrttisyyttä. Jälkimaku on alkuun yllättävänkin kermainen ja pehmeä. Kermatoffeeta, maitokahvia, vaniljaa, tammea. Saksanpähkinää, nahkaisuutta, rusinaa, tummaa yrttisyyttä, balsamicoa. Lakritsi ja hiilisyys jäävät lopuksi pyörimään kielen päälle. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tammea.

Arvio: Todella onnistunut erä tästä laatusarjasta. Hienosti toimii tammen komennossa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414, 57,1%

Nyt on maistelussa todella tuhdin sherryistä Edradouria. Väri on niin tumma, ettei lasista juuri läpi näe. Ensivaikutelma on siis erittäin lupaava.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414

(57,1%, OB, Natural Cask Strength, 20.12.2006–25.3.2019, Cask No. 414, Sherry Cask, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkaa, luumua, rusinaa ja suklaata oikein kunnolla. Tallinen puraisu on heti mukana. Sherryn komennossa mennään eikä ollenkaan hassummin. Hyvä yrttisyys on mukana, tasapaino on kohdillaan, tammi ei keuli eikä rikkiä tunnu. Ruskeaa sokeria, mokkanahkaa, kermalikööriä. Vesilisä availee lisää yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, suklainen ja runsas. Ikäistään kypsemmän oloinen. Tallisuus ja nahka ovat hyvässä balanssissa suklaan, siirapin ja hedelmien kanssa. Luumua, rusinaa, maitokahvia, mukavaa kermaisuutta. Kirsikkaisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Mausteisuutta, maapähkinää, hiukan vadelmaa. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen. Nyt tulee pippurikin esiin, samoin tammi alkaa puskea kunnolla läpi. Nahkaa, happoja, espressoa. Silti ruskea sokeri, luumu, rusina ja kirsikka pitävät yleisilmeen makean puolella. Tämä on loppuun asti toimiva esitys. Melko pitkä finaali on varsinaista herkuttelua. Vesilisällä löytyy sekä kermaista pehmeyttä että havuisen yrttisiä ja sitruksisia sävyjä.

Arvio: Maukas sherryviski makeannälkään. Merkittävästi rotevampi ja mielenkiintoisempi kuin äskettäin maistamani kymppivuotias Signatoryn sarjasta. 88/100

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14, 46%

Lasissa vaihteeksi tuhdin sherryistä Edradouria.

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.1.2009–2.10.2019, Cask No. 14, First Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Tummasävyinen sherry hyökyy heti vaativana päälle. Kahvia ja tallisuutta, nahkaa ja rusinaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta sokeria. Vegetaalisuus ja multaisuus tulevat selvästi esiin, maatunutta lehtikasaa ja kellaria. Vesilisä availee hedelmäisyyttä, luumuja ja sitruksisuutta.

Maku: Iskevä ja metallinen. Edelleen todella maanläheinen ja multainen, vahvan sherryinen, mutta tiukka sitruksisuus ja kuparinen vivahde korostuvat. Kitkeryyttä ja happoja. Tallisuutta ja nahkaa riittää edelleen, mutta yleisilme on hiukan ohuempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko vähän levoton. Mustaa teetä, karvasta tammisuutta, hiukan saksanpähkinää ja mustaherukkaa. Jälkimaku on tumma ja varsin karvas, synkän sherryinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta puuta, vegetaalisuutta ja happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan rikkiä esiin ja korostaa kahvisuutta.

Arvio: Varsin tuima nuori Edradour, täyttä sherrypommitusta. Ei oikein omaan makuuni, hiukan karvas ja levoton. 83/100

Tamnavulin Sherry Cask Edition 40%

Tamnavulinilta tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tällainen vähän korkeamman profiilin edullinen julkaisu, joka on huomioitu laajalti eri puolilla. Sherryviimeistelty viski vaikuttaa hintaluokassaan kieltämättä lupaavalta.

Viimeistely on pakkauksen mukaan ranskalaishenkisesti ”finessed” ja batch-numeron kanssa pelataan, vaikka kyse on edullisen pään kuluttajatuotteesta. Tai ehkä näitä tulee vielä muitakin batcheja, mene ja tiedä. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä on pullon sisällä.

Tamnavulin Sherry Cask Edition

(40%, OB, +/- 2021, Batch No. 30502, American Oak Barrels and Finessed in Three Different Types of Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta tammea ja erottuvaa maltaisuutta. Sherry tulee esiin rusinaisena ja hitusen suolaisena mutta ei kovin syvänä. Hapokkuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Vaniljaa, mausteisuutta ja teroitettua lyijykynää tulee tammen kyytipoikana. Maitokahvinen vivahde, toffeeta ja pähkinää. Yleisilme hyvin nuori.

Maku: Suklaata, sherryä ja tammea. Ensivaikutelma on pehmeä ja hedelmäisen makea, mutta tammi ja kitkerä mausteisuus ottavat nopeasti kiinni. Lyijykynää, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta, marjaisuutta. Suutuntuma on varsin pehmeä mutta runko hiukan ohut. Maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, rusinaa, vaniljaa, pientä leipämäisyyttä ja jyväisyyttä. Jälkimaku on kahvinen ja hiukan karvas, vaikka sherry ja hedelmät pysyvätkin hetken kyydissä. Pähkinää ja kitkerää sitruksisuutta, hiukan kanelia ja jyväistä maltaisuutta. Mysliä, rusinaa, kuivattuja marjoja. Finaali jää lopulta melko lyhyeksi.

Arvio: Nuoren oloinen sherryviski on lopulta ihan miellyttävä kokemus näissä puitteissa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Mainio ponnahduslauta perusblendeistä ylöspäin”.

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa Benromachin tislaamon sherryinen erikoispullote. Jotenkin olen kovasti pitänyt näistä Gordon & MacPhailin aikakauden uusista Benromacheista, ja tällaisessa sherrypommissa on nyt muutenkin speksi ihan pätevästi kohdallaan, vaikka ikää on näin vähän.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40

(59,1%, OB, 2011–2.10.2019, Exclusive Single Cask Distillery Exclusive, Cask No. 40, First Fill Sherry Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, intensiivinen ja hiukan savuinen. Chorizomakkaraa ja savustettua lihaa. Salmiakkia, lakritsia, yrttisyyttä. Voimakas tammisuus ja mausteisuus. Sherryssä on tallimaista nahkaa ja runsaan hedelmäistä makeutta. Siirappia, tummaa suklaata. Nam. Vesilisä avaa vähän ruutia ja happoja.

Maku: Sherryinen, runsaan salmiakkinen ja yrttinen. Savumakkaraa, ylipäänsä turvesavua ja pientä tervaisuutta. Luumua, suklaisuutta, uuniomenaa, paahteisuutta. Tammi tulee melko kireänä läpi, siitä huomaa tämän nuoruuden, vaikka nautinnollinen sherrypommitus peittää pääosan. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painava. Mustapippuria, saksanpähkinää, kahvisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on sherryisen runsas ja salmiakkinen, luumuinen ja suklainen. Mausteisuus jatkuu hiukan kireänä ja kahvisuuden rinnalle tulee pientä kitkeryyttä. Pientä turvesavua, pippuria, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta pintaan.

Arvio: Erittäin muhkea ja sherryinen yksilö, laadukas nuori Benromach. Pieni savuisuus toimii loistavasti, mutta jälkimaku jättää vielä hiukan toivomisen varaa. 88/100