Month: lokakuu 2019

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010, 58%

Lasissa uuden ajan Laphroaigin Cask Strength ja erä numero 010. Tämä joutuu kenties epäreiluun väliin, kun maistoin äskettäin vanhan liiton Red Stripen tästä CS-sarjasta, mutta toivottavasti tämäkään liemi ei ihan kauheasti petä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010

(58%, OB, Bottled 1/2018, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Tuhtia turvesavua ja jotain palanutta, pientä kumisuutta myös. Lääkemäisyyttä ja hiiltä riittää, samoin tuhkaa ja nokea. Omenaista ja hunajaista makeutta puskee läpi, samoin vaniljaa ja tammea. Tammi on voimallisempaa kuin aiemmin. Suolaa, jodia, hiukan tervaa. Vesilisä tuo mangon ja pihkan makeutta.

Maku: Turvesavu ja lääkemäisyys saavat heti seurakseen makean tammen ja vaniljaisuuden. Jokin on muuttunut vuosien saatossa. Suolan ja jodin rinnalla liikkuu omenaa, siirappisuutta ja hunajaa. Lyijyä ja tummaa tervaisuuttakin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, potkua ja jylyä kyllä riittää. Hiiltä, tuhkaa ja edelleen palaneita sävyjä, hiukan kumia. Jälkimaku on hiilisavuinen ja palanut. Tammi on pääosassa ja puskee pippuria ja tanniineja. Lääkemäisyyttä, suolaa, mineraalisuutta, happoja. Sitrusta ja merellisyyttä. Palaneen sävy voimistuu lopuksi. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja omenaa.

Arvio: Joko CS on muuttunut tai minä olen muuttunut. Aktiivisen tammen rooli tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja vahvan perusmaun sekaan tulee samalla nyt jo vähän liikaa liepeellistä tapahtumaa. Laatujuomaa tämä toki edelleen on, sitä ei käy kiistäminen. 88/100

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing 56%

Vielä löytyy maailman syvistä kätköistä synkän sherryistä Ellua. Douglas Laingin OMC-sarjaan pullotetuksi viskiksi tässä Port Ellenissä on poikkeuksellisesti vielä pykälää korkeampi vahvuus.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing

(56%, Douglas Laing for Alambic Classique, Old Malt Cask, 9/1982–10/2001, Sherry Cask, 390 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, kuivan turvesavuinen ja synkän tervainen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivalihaa, pähkinää, mustapippuria. Nahkaa, tupakkaa ja tammea. Luumuhillon rinnalle nousee sitrusta, herukkaa ja trooppista hedelmää. Ruutia ja rusinaa. Upea. Vesilisä avaa lääkemäisyyttä ja hiiltä.

Maku: Sherryinen, pippurinen ja vaativa. Todella intensiivinen, kuivan savuinen ja tervaisen tumma profiili. Nostaa vielä tuoksusta tasoa. Sitrusta, mustaherukkaa, rypälemäisyyttä, omenaa, luumua, rusinaa. Tammi toimii hienosti, hieman hapokkuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja komeasti balanssissa. Lakritsia, suolaisuutta, ruutia ilman rikkisiä sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja salmiakkinen, tervainen ja savuinen. Ruutia, hiiltä, suolaa, mustapippuria, nahkaa, tupakkaisuutta, kaakaojauhetta, kahvia. Tammi kuivuu kauniisti. Pitkä ja loppuun asti maukas finaali. Vesilisä tuo eucalyptuksen ja lääkemäisyyden esiin.

Arvio: Loistava Port Ellen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava esitys. Hiljaiseksi vetää. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Springbank 16 yo 1992/2009 Peat-Smoked, Berry’s Own Selection 46%

Lasissa pitkästä aikaa Campbeltownin nektaria. Etiketissä lukee Springbank, mutta monien mielestä tämä on todennäköisesti Longrow’ta. Oli mitä oli, savu on joka tapauksessa kyydissä mukana.

Springbank 16 yo 1992/2009 Peat-Smoked, Berry’s Own Selection

(46%, Berry Bros. & Rudd, 1992–2009, ’Peat-smoked’, Cask No. 71, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lääkemäinen, kuivan turvesavuinen. Sitruunaa, mangoa, passionhedelmää, omenaa. Suolaa, merellisyyttä, jodia. Varsin kevyt yleisilme, pieni tervaisuus ja lakritsi tuovat kuitenkin tummuutta. Antiseptisia aineita, ei juuri yhtään tammea tai rasvaa. Tyylikästä. Vesilisä tuo jotain palanutta esiin, hiiltä ja nahkaa.

Maku: Sitruksinen, mineraalinen ja upean lääkemäinen. Suolaa ja merellisyyttä riittää. Turvesavu on hyvin kuivaa ja tuhkaista, mutta hienosti esillä. Merellisyyden ja jodin keskellä myös hedelmille jää tilaa. Mangoa, ananasta, omenaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen napakka. Sitruuna ja kuiva lääkemäisyys kantavat komeasti. Pientä vegetaalisuuttakin löytyy. Jälkimaku on kirpeän sitruunainen, kuivan savuinen ja todella suolainen. Mineraalisuus ja lääkemäisyys ottavat lopultakin vallan. Vahamaista tammea, pientä tervaa ja lakrisia, jodia, ruohoisuutta. Melko pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä avaa valkosuklaata ja maapähkinän makeutta.

Arvio: Kuivan turpeinen ja merellisen lääkemäinen Springbank. Hyvää kuin mikä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Spey (Speyside) Fumare 46%

Lasissa tällä kertaa savuista Speyside-tislaamon viskiä pikkupullosta. Edelleen häiritsee tämä Spey-markkinointinimi. Olen yhden tällaisen uuden Speyn maistanut aiemminkin, mutta se ei jättänyt kyllä mitään muistijälkeä. Se oli sentään ikämerkittyä, kun tämä on ihan nassea.

Spey (Speyside) Fumare

(46%, OB, NAS, +/- 2019, Peated, 20 cl)

Tuoksu: Todella nuoren oloista, vähän kuin savuista new makea. Turvetta, vegetaalisuutta, liuotinmaisuutta, jyväisyyttä, puhdasta alkoholia. Melko makea ja hedelmäiseen vivahtava yleisilme. Tammea, liimaa, heinää, märkää ruohoa, ummehtuneisuutta. Ei säväytä millään tavalla. Vesilisä tuo runsaasti hunajaista makeutta.

Maku: Tuoksua tanakampi saman tien, mutta edelleen todella kypsymättömän ja raa’an oloinen kokonaisuus. Turvetta, jyväisyyttä, vegetaalisia sävyjä, märkää maalattiaa. Tammi on osin ilkeän liimamaista ja pippurista. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava. Heinää, hapokkuutta, hiukan omenaista hedelmäisyyttä ja hunajaista makeutta. Jälkimaku alkaa turvesavuisena ja maanläheisenä. Kosteaa tallimaisuutta, vegetaalisia sävyjä, tummuvaa tammisuutta, pientä suolaisuutta. Heinää, hapokkuutta, liuotinmaisuutta ja alkoholia. Sävyt kuolevat kuitenkin nopeasti pois, jäljelle jää lähinnä vain pieni maltainen paahteisuus ja tammen pistely. Melko lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta ja hiukan mentholia.

Arvio: Tämä kilpailee samoissa sarjoissa savuisten raakatisleiden kanssa. 76/100

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50, 58,6%

Maistossa tällä kertaa Glen Scotiaa ex-bourbonista. Pullottajana Scotch Malt Whisky Society ja viskin nimi jälleen lupaava: Kuumat kekäleet Helvetin porteilla.

Glen Scotia 20 yo 1991, SMWS 93.50

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 17.4.1991–2011*, Hot embers at the gates of Hell, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas, todella erikoinen. Lihaisa, vegetaalinen, kostean turpeinen ja todella tummasävyinen. Lakritsia, nyhtöpossua, bbq-kastiketta, palanutta rasvaa. Verilettuja, uunivihanneksia, hapokkuutta, yrttilikööriä, paahtoleipää, maltaisuutta. Huh. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja voita.

Maku: Rajun tuoksun jälkeen pykälää tavallisempi – ainakin aluksi. Tiukkaa tammea, pientä liuotinmaisuutta, vaniljaa, öljyä. Yrttisyyttä, pihkaa, vegetaalisuutta, turpeisia sävyjä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja suorastaan polttava. Chiliä, happoja, lakritsia, raakaa lihaa. Leipämäinen maltaisuus on edelleen mukana. Jälkimaku nousee kuitenkin lentoon oikein kunnolla. Havuja, pihkaa, tammea, muhkeaa pippurisuutta, rasvaa. Vegetaalinen turpeisuus ja kova fenolisuus menevät ihon alle. Yrttilikööriä, mustaa teetä, paahteisuutta. Varsin pitkä ja puhutteleva finaali. Vesilisä saa omenaiset ja sitruksiset piirteet esiin.

Arvio: Omalaatuinen ja mielenkiintoinen viskielämys. Siinä mielessä tämä on täysiverinen Glen Scotia, ettei niistä yleensä koskaan tiedä, mitä eteensä saa. Nyt osui kohtalaisen hyvin kohdilleen. 86/100

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034, 53,7%

Maistelussa vaihteeksi varsin nuori Glendronachin single cask. En ole näihin nuorikkoihin mitenkään erikoistunut, joten on aina mielenkiintoista päästä maistamaan. Tämä on pullotettu hyvänä vuonna 2013 hollantilaiselle De Wijnproeversille.

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034

(53,7%, OB for De Wijnproevers, 12.7.2002–11/2013, Cask #2034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 724 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherrryinen ja multainen. Marsipaanin ja vaniljan seuraan liittyy kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja toffeeta. Hieno eucalyptus ja tyylikäs öljyisyys. Appelsiinia, mansikkaa, minttua, raikasta sitruunaleivosta. Tallia ja nahkaa. Ikäistään vanhemman viskin tuoksu. Vesilisä tuo hiukan sikaria esiin.

Maku: Hilloinen ja hedelmäinen, sherryinen ja runsas. Mansikkahilloa, luumua, suklaata, pähkinää. Appelsiinia, sitruunaleivosta, hiukan ananasta, vaniljaa, öljyisyyttä, tyylikkäitä tallin ja nahkaisuuden piirteitä. Melko täyteläinen ja hienosti tasapainoinen suutuntuma. Murokeksiä, kuivaa tammea. Jälkimaku on hiukan ohentuva, runsaan sherryinen ja maukkaan hedelmäinen edelleen. Tammi tulee melko paljaana läpi vaniljan ja maltaisuuden keskeltä. Luumua, hilloisuutta, toffeeta, hiukan pippuria ja minttua. Multaisia ja tallisia piirteitä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa maakellarimaisia ja tumman lakritsisia piirteitä.

Arvio: Ikäistään huimasti kypsemmän oloinen viski. Hyvää. 88/100

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency 51,4%

Maistelussa erittäin kehuttu Tomatin-pullote refill-sherrystä. Odotukset ovat aivan tapissa.

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency

(51,4%, The Whisky Agency, Moody Lions, 1976–2011, Refill Sherry Wood, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa, hedelmiä ja kuivaa tammea. Aprikoosia, omenaa, mangoa, hunajamelonia. Minttua ja akaasiahunajaa, pientä havuisuutta ja pihkaa. Yrttisyyttä ja pähkinäisyyttä, hienoja sherryn sävyjä. Öljyinen ja kauniisti ikääntynyt. Refill-tammi toimii upeasti. Vesilisä tuo kamferia ja toffeeta esiin.

Maku: Yrttinen ja intensiivinen. Havuisuudessaan ja pihkassaan takuuvarma ikääntynyt Tomatin. Marjaisuus nostaa päätään, etenkin mustaherukka ja vadelma. Tammi on selvästi voimakkaammin läsnä kuin tuoksussa, nyt tulee läpi teetä ja sympatiaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisen keskittynyt. Hieno sherryisyys saa kylkeensä runsaasti hedelmää, etenkin mangoa ja aprikoosia. Jälkimaku liikkuu edelleen tammi edellä. Sherryisyys sulaa pähkinäiseksi ja hunajaiseksi makuelämykseksi, jota etenkin minttu ja havuisuus säestävät. Omenaa, aprikoosia, melonia. Pientä pippuria, vihreää teetä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa makeutta ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Klassinen Tomatin, joka elää vahvasti tammen komennossa. Upea on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 89/100.