Suntory

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead 54,4%

Maistossa vaihteeksi Bowmorea perusasetuksilla vuodelta 1992. Sarja on Cadenheadin klassinen Authentic Collection ja tynnyrinä Bourbon Hogshead. Harvemmin nämä ihan huonoja ovat. Tosin nyt on itselleni rakas laventeli jo kadonnut tähän tislausvuoteen mennessä.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead

(54,4%, Cadenhead, Authentic Collection, 1992–11/2006, Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja tuhkainen, voimakkaan sitruksinen ja omenainen. Runsaasti trooppista hedelmää ja vaniljaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta ja lääkemäinen ailahdus. Vegetaalinen ja lievästi rasvainen vivahde johtaisi sokkona harhaan. Herukkaisuutta silti löytyy. Vesilisä avaa anista ja minttua.

Maku: Runsaan turvesavuinen, hiilinen ja pippurinen. Sitruksinen, merivetinen ja hapokas kokonaisuus, kirkas ja suoraviivainen. Omenaa ja trooppista hedelmää löytyy, mutta ne jäävät hiukan tuhkaisuuden alle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Vegetaalisuus ja pieni lihaisuus ovat korostuneita, vaikka herukkaakin toki löytyy. Jälkimaku on sitruunainen, herukkainen ja kirpeän omenainen. Vanilja ja Key Lime Pie tulevat hyvin esiin. Pippuria ja sinappia riittää, mutta tammi pitää ne kurissa. Turvesavu kevenee, tuhka ja hiili ovat toki mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja tumman yrttisiä piirteitä.

Arvio: Runsas ja maukas Bowmore, joka ei pelaa kuitenkaan niillä tutuimmilla korteilla. Paikoin hiukan levoton kokonaisuus. 86/100

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Maistelussa vaaleaa Bowmorea vuosien takaa Signatoryn valikoimista. Näitä kahden hogsheadin vattauksia on samoilta vuosilta tuotu markkinoille parikin kappaletta. Liemi vaikuttaa lupaavalta.

Bowmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 29.3.1990–1.2.2007, Casks No. 631 & 632, Hogsheads, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja tiukan turvesavuinen. Napakka sitruksisuus ja omenaisuus. Vaniljan ja hunajaisen makeuden keskellä on kuitenkin tervainen ja jopa hiukan bensainen vivahde. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Marsipaania, parafiinia, öljyjä. Vesilisä availee sitruunamelissaa ja anista.

Maku: Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat pääosassa. Turvesavu on hiukan maltillisempaa kuin tuoksussa. Tammista kitkeryyttä ja vegetaalisia sävyjä tulee pintaan. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, pientä ponnettomuutta on osittain. Trooppista hedelmää, vaniljaa, marsipaania, pippuria, osin sekava paletti. Jälkimaku on jälleen selvästi jämäkämpi. Turvesavu puskee pintaan ja pippuria riittää. Sitruksisuutta, omenaa, edelleen voimakasta viherherukkaa. Bensaisuutta, suolaa, jodia, hapokkuutta. Tammi myllertää aktiivisena ja kuivahtaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja ruohoisuutta mukaan.

Arvio: Perustason Bowmore ja oman aikakautensa pätevä edustaja. Lajissaan ihan kelvollista muttei millään muotoa poikkeuksellista. 85/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010, 58%

Lasissa uuden ajan Laphroaigin Cask Strength ja erä numero 010. Tämä joutuu kenties epäreiluun väliin, kun maistoin äskettäin vanhan liiton Red Stripen tästä CS-sarjasta, mutta toivottavasti tämäkään liemi ei ihan kauheasti petä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 010

(58%, OB, Bottled 1/2018, Seasoned Charred Oak Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Tuhtia turvesavua ja jotain palanutta, pientä kumisuutta myös. Lääkemäisyyttä ja hiiltä riittää, samoin tuhkaa ja nokea. Omenaista ja hunajaista makeutta puskee läpi, samoin vaniljaa ja tammea. Tammi on voimallisempaa kuin aiemmin. Suolaa, jodia, hiukan tervaa. Vesilisä tuo mangon ja pihkan makeutta.

Maku: Turvesavu ja lääkemäisyys saavat heti seurakseen makean tammen ja vaniljaisuuden. Jokin on muuttunut vuosien saatossa. Suolan ja jodin rinnalla liikkuu omenaa, siirappisuutta ja hunajaa. Lyijyä ja tummaa tervaisuuttakin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, potkua ja jylyä kyllä riittää. Hiiltä, tuhkaa ja edelleen palaneita sävyjä, hiukan kumia. Jälkimaku on hiilisavuinen ja palanut. Tammi on pääosassa ja puskee pippuria ja tanniineja. Lääkemäisyyttä, suolaa, mineraalisuutta, happoja. Sitrusta ja merellisyyttä. Palaneen sävy voimistuu lopuksi. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja omenaa.

Arvio: Joko CS on muuttunut tai minä olen muuttunut. Aktiivisen tammen rooli tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, ja vahvan perusmaun sekaan tulee samalla nyt jo vähän liikaa liepeellistä tapahtumaa. Laatujuomaa tämä toki edelleen on, sitä ei käy kiistäminen. 88/100

Ardmore 20 yo 1996, 49,3%

Maistossa Ardmoren tislaamon oma vintage-julkaisu, joka on pantu tynnyreihin 1996. Julkaisu on ollut vuoden 2017 puolella.

Ardmore 20 yo 1996

(49,3%, OB, 1996–2016*, First Fill Ex-Bourbon and Ex-Islay Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, raikas ja mineraalinen. Eucalyptusta, omenaa, aprikoosia. Mieto turvesavu leijuu vetten päällä. Sitruksisuutta, vaniljaa, heinäisyyttä, aavistus cantaloupemelonia ja vaahtokarkkia myös. Nätti hunajaisuus, puhdas tammi. Yllättävänkin monitahoinen ja kaunis tuoksu. Vesilisä avaa marsipaania ja mantelia.

Maku: Ei aivan yllä tuoksun nostattamiin koviin odotuksiin. Öljyinen ja happaman sitruksinen ensikosketus. Melko kuiva turvesavu ei heti löydä tasapainoa tammen ja hedelmien kanssa. Persikkaa, tammea, valkopippuria, hapokkuutta. Mineraalisuus ja heinä ovat edelleen mukana. Suutuntuma on melko öljyinen ja karhean mausteinen. Jälkimaku on varsin pippurinen ja happaman hedelmäinen. Mineraalisuutta, kuivaa turvesavua, happoja, heinää. Persikkaa, aprikoosia, sitruunaa, yrttisyyttä, hiukan kaakaojauhetta ja tummaa suklaata. Nahkaa, tanniineja. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa bourbontynnyrit kunnolla esiin, vaahtokarkkia ja vaniljaa tulee pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja varsin omalaatuinen viski. Maku jäi silti pykälän odotuksista, kun tuoksu oli niin kompleksinen ja tyylikäs. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja nätti Ardmore”.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Red Stripe 55,7%

Vuorossa on sarjansa klassikkoviski. Vähän tietoa, paljon makua. Olen maistanut tämän aikoinaan, mutta siitä on kymmenen vuotta. Nyt tuli aika vierailla uudestaan tämän parissa.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Red Stripe

(55,7%, OB, +/- 2007, Bottle Code LG110R1K, 100 cl)

Tuoksu: Suuri kotiinpaluu, aito Laphroaig-tuoksu. Todella kuiva ja tumma lääkemäisyys saa tämän lentämään. Turvesavu on isosti esillä, mutta ei silti tapa sävyjä. Tervaisuutta, suolaa, merilevää, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja mentholia. Kevyitä vaniljan ja banaanin sävyjä. Nam. Vesilisä avaa päärynää ja makeutta, toffeeta ja kinuskia.

Maku: Upea, on upea. Turvesavua ja tuhkaa, lääkemäisyyttä ja sitruksisuutta. Merilevän ja suolan sävyt ovat läsnä, samoin mentholi. Suutuntuma on melko öljyinen ja nautinnollisen tasapainoinen. Kuivakkaa tammea, napakkaa pippuria, hieman toffeeta, lakritsia ja tummaa suklaatakin. Jälkimaku on tumman yrttinen ja lääkemäinen. Pippuri tulee todella hienosti kaikesta läpi. Kuiva tammi, terva, suolaisuus ja hiili tekevät tehtävänsä. Kuivattua hedelmää ja eucalyptusta. Öljyisyys kannattelee jälkimakua komeasti. Pitkä ja kaikin puolin uljas finaali. Vesilisä tuo pintaan makean hedelmäisiä sävyjä ja vaniljaisuutta.

Arvio: Tällaista Laphroaigin pitää olla. Pidän todella paljon. Tämä vie välittömästi ajatukset kymmenen vuoden taakse. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 89/100.

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled 52,9%

Vierailin Islayn paratiisisaarella kolme vuotta sitten ja pullotin Laphroaigin hienon kierroksen lopuksi itse viskin. Valintani osui tislaamon ykkösvarastossa Maker’s Markin barrel-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä kypsytettyyn tavaraan. Ystäväni otti tuolloin 17-vuotiaan sherryversion, jonka taannoin pääsin jo ajatuksella nuotittamaan täällä blogissakin.

Kun lähdin saarelta, ajattelin, että säilön tätä omaa pikkupulloon pakattua nektariani varmaan ikuisesti. Yhtenä päivänä katselin pahvista lahjapakkausta ja kokeilin ihan varmuudeksi pikkupullon korkkia. Se irtosi niin kevyesti, niin kertakaikkisen kevyesti…

Laphroaig 2007/2016 Hand-filled

(52,9%, OB, 2007–28.9.2016, Hand-filled at the Distillery, Cask No. 2534, Bourbon Barrel from Dunnage Warehouse No. 1, 25 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean tamminen, nuorekas tämän päivän Laphroaig. Hiilen ja tuhkan rinnalle nousee miellyttävä mentholi ja raikas sitruksisuus. Vihreää omenaa, merivettä, kirpeää lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan lihaisuutta. Vesilisä tuo esiin pikeä ja paahteisuutta.

Maku: Todella hiilisavuinen. Alun pehmeän makeuden jälkeen kaikki räppänät ovat täynnä turvesavua ja tuhkaa. Suolavetisyyttä, lääkemäisyyttä, enää aavistus mentholia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin rasvainenkin. Vegetaalisuutta, raakaa tammisuutta ja sitruksista kirpeyttä. Nuorekas maltaisuus maistuu myös. Jälkimaku on hiilisavuinen, tuhkainen ja turpeinen. Tammea ja lääkemäisyyttä, suolaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, vaniljaa, hiukan hunajaa ja yrttisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, mutta vähän tukkoinen tämä on loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja raikkaita piirteitä.

Arvio: Mikään ei voita muistoa tästä viskistä. Kylmän analyyttinen tulkinta on: nuori savuviski. Tuoksu on paremmin auki, maku jää osin tukkoon. Mutta tunnevaikutus on suuri ja vie ajatukset välittömästi sateiseen päivään tislaamon varastossa. 85/100

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield 43%

Vuorossa on tämän vaatimattoman blogin sadas Bowmore. Olen näissä totta kai täysi nöösipoika verrattuna Smoke On The Waterin Sir Bowmoreen, mutta vahingossa täälläkin ollaan silti jo menossa toiselle sadalle Bowmore-arvioiden lukumäärässä.

Lasissa on nyt sitten asiaan kuuluvasti jotain vähän erilaista, Prestonfieldin 16-vuotias pullote vuoden 1972 tuotannosta. Tämä on pistetty pulloon joko vuonna 1988 tai 1989.

Bowmore 16 yo 1972, Prestonfield

(43%, Prestonfield, 28.2.1972–1988*, Matured in Sherry Casks, Casks No. 1036–1039, 75 cl)

Tuoksu: Mustaherukkainen, tumman yrttinen ja rauhallisen tamminen. Lakritsinen ja öljyinen, aromaattinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Kolakarkkia, hiukan sitrusta, maitosuklaata, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Trooppiset hedelmät ovat mukana, hiukan sokeroituina. Kaunis tuoksu.

Maku: Sherryinen ja lakritsinen, suklainen ja tumman nuotiosavuinen. Tammi on kuivaa mutta yllättävänkin isossa roolissa. Sitruksisuutta, päärynää, mangoa. Aromaattinen ja mustaherukkainen, tummasävyinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tekstuuri lopulta hiukan hento. Hyötyisi luultavasti pykälää jykevämmästä pullotusvahvuudesta. Maitosuklaata, kahvia, vahaa, hentoa turpeisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja sherryinen, sitruksinen ja tamminen. Pehmeä ja mieto turvesavu saa rinnalleen lakritsia, kolakarkkia, rusinaa, maitosuklaata, trooppista hedelmää. Pitkä finaali pysyy varsin kevyenä loppuun asti.

Arvio: Todella herkullinen ja varsin herkkä Bowmore, hieno kaikin puolin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 5). Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen, mutta aavistuksen yksioikoinen makuprofiili”.

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory 43%

Lasiin kaatui tällä kertaa Bowmorea kasarilta. Tämä on ihan FWP-jakson eli laventelisen aikakauden loppuvaiheissa tislattua tavaraa. Vattaus on tehty kolmen ex-bourbontynnyrin voimin.

Bowmore 16 yo 1988/2005, Signatory

(43%, Signatory, Vintage Collection, 15.12.1988–24.8.2005, Casks No. 42506, 42507 & 42522, Hogsheads, 1568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis laventeli tulee läpi välittömästi. Pidän paljon. Hentoa nuotiosavua, herukkaa, kukkaisuutta, akaasiahunajaa, pientä sitruksisuutta. Trooppista hedelmää. Pieni terva ja lakritsi löytyvät taustalta. Kypsää mangoa, hiukan banaania ja vaniljaa. Merellisyyttä ja suolaa, tammisuutta, aprikoosia. Hieno tuoksu!

Maku: Pehmeä ja klassisen laventelinen. Tammi on yllättävänkin selvästi pinnassa, samoin maltaisuus. Lakritsia, tervaa, sitruksisuutta. Saippuaisuus on kuitenkin hiukan ylikorostunutta, tietty rasvaisuus tekee tästä aavistuksen levottoman. Suutuntuma on melko kevyt ja kukkaisen raikas. Metisyyttä, vaniljaa, akaasiahunajaa, herukkaa. Pieni metallinen ailahdus, savua ei juuri maista. Jälkimaku on edelleen selvän laventelinen ja sitruksinen. Kirpeää tammisuutta, nyt suolaisuus ja turpeisuus nostavat jo päätään. Paahteisuutta, hapokkuutta, omenaa, trooppisia hedelmiä. Melko suoraviivainen, keskipitkä finaali.

Arvio: Raikas ja helposti lähestyttävä FWP-juoma. Tuoksu tosin antoi odottaa tästä vielä paljonkin enemmän. 86/100