Suntory

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666, 58%

Kävin Laphroaigin tislaamossa neljä vuotta sitten. Se tuntuu tapahtuneen jossain muinaisuudessa. Pullotin varastossa itse pikkupullon tynnyristä 2534. Ystäväni poimi sieltä vastaavan tynnyristä 700040. Hyviä viskejä molemmat, mutta jälkikäteen maisteltuna totta kai tajusi, mikä vaikutus sillä tislaamon miljööllä oli alkuperäiseen kokemukseen.

Nyt sain maisteluun näytteen paria vuotta myöhemmin pullotetusta tynnyristä, johon itselläni ei ole tislaamokierroksen kokemusta lainkaan mukana. Mielenkiintoista päästä maistamaan ihan kylmiltään.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666

(58%, OB, 2006–2018, Distillery Only, Cask No. 666, Bourbon Cask, 25 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, lääkemäinen, hiilinen ja voimakas. Yllättävänkin lähellä uusinta tynnyrivahvaa kymppiä. Hunaja ja sitruksisuus tulevat tässä kuitenkin selvemmin esiin. Suolaisuutta, mineraalisuutta, tervaa ja yrttejä. Vihreä omena ja sitruunalakritsi ovat klassikko-osastoa. Vesilisä availee raikkautta.

Maku: Vahva lääkemäisyys on välittömästi kehissä. Turvesavu on tuhtia ja hiilistä, pippuria, tuhkaa ja jodia riittää. Mineraalisuutta ja suolaa. Sitruunalakritsi erottuu, samoin tietty hunajaisuus. Uuden tynnyrivahvan kympin syvyyttä tässä ei kuitenkaan ole, vaan ilme on tynnyrin numerosta huolimatta pykälää ”kiltimpi”. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukkaan öljyinen. Hiukan tervaakin löytyy. Jälkimaku on turvesavuinen ja tiukan lääkemäinen. Suolaa, jodia, mineraalisuutta, merilevää. Pippuri tulee rotevana läpi, salmiakki ja pieni terva säestävät. Tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin ja tasapainottavat kokonaisuutta. Sitruunalakritsikin pysyy mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja tomusokeria pintaan.

Arvio: Todella maukas Laphroaig, mutta ei rinnakkaismaistelussa aivan pärjää synkän kompleksiselle Batch 012:lle. 88/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012, 60,1%

Klassikko jatkaa kulkuaan: Laphroaigin tynnyrivahva kymppivuotias on sarjana kestänyt aikaa, vaikka tynnyrien laatu ja kypsytyksen lopputulos ovat hiukan vaihdelleet erästä toiseen. Nyt etiketissä on jälleen vihreä raita.

Huomaan, että viime vuosien julkaisuista Batch 011 on jäänyt välistä maistamatta, koska Batch 010 oli ehkä pieni pettymys kuitenkin. Sen sijaan esimerkiksi Batch 009 oli vielä varsin pätevä julkaisu. Toisaalta näistä uusista on hyvin pitkä matka menneisiin Red Stripeihin ja muihin muinaisiin suurherkkuihin.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012

(60,1%, OB, Bottled 2/2020, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Selvästi taas pykälää kuivempi kuin edelliset maistamani tästä sarjasta. Tuhkaa, suolaisuutta, kalkkia, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, merilevää, hiukan hunajaa. Tammea, yrttisyyttä, pientä tervaa. Vesilisä avaa minttua ja raikasta yrttiä.

Maku: Nyt on voimaa. Todella jykevä turvesavu ja lääkemäisyys iskevät heti. Hiilisyyttä, pippuria, tuhkaa, mineraalisuutta, jodia. Sitruunaisuus ja omena tulevat hyvin läpi, mukana on myös anista ja tuoretta tammea. Suutuntuma on painavan öljyinen. Pientä kitkeryyttä on myös mukana, vaikka maltaisuuden kyljessä hunajaa ja vaniljaa löytyykin. Märän villaista ”laphroaigmaisuutta”. Jälkimaussa on jytinää, vahvan turvesavun ja tiukan lääkemäisyyden rinnalla puskee pintaan merellisyyttä ja salmiakkia, tervaa ja suolaisuutta. Pippuria, yrttisyyttä, merilevää, jodia. Hunajaisuutta ja tuoretta tammea tulee esiin eikä kokonaisuus ole liian kova tai kitkerä. Melko pitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisä availee piparminttua ja raikkautta.

Arvio: Kunnianpalautus tälle sarjalle saman tien, mitään kumisuutta tai muita sivuääniä ei ole mukana. Jotenkin tämä tuntuu olevan Laphroaigin kovassa ytimessä ensimmäistä nuuhkaisusta aina viimeiseen jälkimakuun saakka. Hieno viski. 90/100

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasissa tällä kertaa ex-portviinissä finistelty turpeinen Ardmore. Nuorihan tämä on, mutta kun muistelen SMWS:lle pullotettua 13-vuotiasta, jonka taannoin maistoin, avoimin mielin on syytä suhtautua.

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 7/2008–2017, Cask No. 823, Port Cask Finish, 420 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja todella viininen. Viinisyydessä on nahkainen ja hiukan tunkkainen vivahde, mutta kirsikkaa, keltaista luumua, uuniomenaa ja makeaa appelsiinia nousee pintaan. Maltaisuus on melko reipasta ja hiukan puuromaista. Nuoruus tuntuu. Vesilisä tuo esiin vaniljaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Reipasta turvesavua, muhkeaa viinisyyttä ja runsaasti lakritsia. Sitruksisuus on varsin hallitsevassa roolissa, makea appelsiini ja limetin kirpeys tuntuvat. Viinisyys kallistuu nahkaiseen ja vahamaiseen suuntaan, toskaomenassa löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus osin levoton. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja nuoren viskin jyväisiä piirteitäkin kyllä löytyy, samoin suolaisuutta. Jälkimaku on turpeinen, hehkuviinimäinen ja maltaisen karhea. Hapokkuus korostuu, ruohoisuus ja tanniinit tulevat vahvoina pintaan. Jyväisyyttä, sitrusta, salmiakkia, yhä voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta ja avaa musteisuutta.

Arvio: Viinisen suolainen savuviski, jossa on hedelmää ja muhkeutta. Ikäänsä nähden perusasiat ihan kohdallaan. 84/100

Hakushu Distiller’s Reserve 43%

Maistossa tällä kertaa kevyesti turpeinen viski Hakushun tislaamosta. Hakushun viskiä ei ole juuri tässä blogissa näkynyt, mutta se johtuu vain siitä, että maistelut ovat jääneet merkitsemättä ylös.

Viimeksi nautin Hakushun perusvalikoiman keskeiset viskit rinnakkaismaistelussa Tokiossa muutama vuosi sitten. Rehellisesti on myönnettävä, että olisin voinut niistäkin muistiinpanot tehdä, jos olisin kokenut ne riittävän mielenkiintoisiksi.

Hakushu Distiller’s Reserve

(43%, OB, +/- 2019, 70 cl)

Tuoksu: Kermainen, päärynäinen ja miedon nestesaippuainen. Vaniljaa, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, hedelmäsiirappia. Varsin kevyt ja pehmeä. Kermatoffeeta, karamellia, maltaisuutta, makeaa tammea. Ruohoisuutta ja aavistus paahteisuutta. Vaahtokarkkia ja Hubba Bubbaa.

Maku: Sitruunainen, minttuinen ja vaniljainen. Hedelmäsiirappia ja imelyyttä riittää. Öljyisyyttä. Tölkkipersikkaa, tölkkipäärynää, tölkkiomenaa, tölkkiä. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä, yleistä ponnettomuutta. Tammi pukkaa makeutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hahmoton. Kaikenlainen turve loistaa poissaolollaan, mutta hiukan märkiä lehtiä taustalta voi hakea. Maltaisuus tuntuu makeana. Jälkimaku on sitruunainen, mausteinen ja hunajaisen makea. Kermaisuutta, vaniljaa, minttua, pientä suolaisuutta. Inkivääriä, hedelmäteetä, purukumia. Aivan pieni turpeisuus näyttäytyy. Maltaisuutta, aktiivista tammea, edelleen tiettyä ruohoista kitkeryyttä. Melko lyhyt finaali.

Yhteenveto: Helppo mutta hahmoton viski. Ei tee erityisemmin vaikutusta tämäkään Hakushu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008, 55%

Tänään olisi ollut Laphroaigin päivä Feis Ilessä, mutta se jäi nyt väliin virtuaalisestikin. Maistelussa on tänään silti varhaista Feis Ileen pullotettua Laphroaigia menneiltä ajoilta.

Tämän vuoden 2008 Cairdeas-pullotteen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty nuoria quarter caskeja (alkaen 9-vuotiaita viskejä) ja pari iäkkäämpää sherrytynnyriä (17-vuotiasta). Jostain syystä tämä festivaalipullote ei ole jälkimaineeltaan niitä suurimpia, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008

(55%, OB, 2008, Feis Ile, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, merellinen ja varsin pistävä. Kuivaa lääkemäisyyttä, jodia, kalkkia, liitua. Melko reipasta tammisuutta, katkeraa sitruunaisuutta, merilevää, jotain käynyttä. Märkää lehtikasaa, tuhkaa, kookosta, teollista kumin vivahdetta. Vaniljainen makeus jää irtonaiseksi. Vesilisä avaa pesuainemaista, imelää sävyä.

Maku: Öljyinen, sitruksinen, nuotiosavuinen ja varsin mineraalinen. Kuiva turpeisuus ja napakka tammi tulevat hyvin esiin. Lääkemäisyyttä, runsaasti suolaa, happoja ja karvautta. Vaniljainen makeus ei oikein löydä paikkaansa, tasapaino karkailee muutenkin. Suutuntuma on melko kuiva ja pippurisen tiukka. Tuhkaisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja karhea. Sitruksisuus jää mineraalisuuden ja villamaisen tunkkaisuuden taakse. Alussa näyttäytyvä vanilja katoaa nopeasti. Tammi puree reippaasti kiinni pippurisena ja pistävänä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin mutta ei saa sekavuutta kasaan.

Arvio: Tämä oli kyllä nyt pieni pettymys kuitenkin. Valitettavasti. Jos tämän vuoden Cairdeas jostain syystä ei olisikaan aivan huippuviskiä, eivät nämä kaikki aiemmatkaan ole olleet täysosumia. Toki hyvin tehty Laphroaig on aina hyvää, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Bowmore 15 yo Mariner 43% (2005)

Pidin aikoinaan kovasti Bowmoren 15-vuotiaan Marinerin Screen Printed Label -versiosta. Nyt maistossa on sitä seurannut Mariner-pullote paperietiketillä. Laventelin pitäisi olla vielä mukana kyydissä, ja sehän jakaa kansaa rajusti edelleen.

Tällainen lesti oli tosiaan sattumalta jäänyt vuosien saatossa kaappiin, joten pitihän se korkata – ja korkki tietysti rikkoa pulloon. Onneksi ei käynyt muita vahinkoja.

Bowmore 15 yo Mariner

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuttua laventelia, pehmeää turvesavua ja tervaisuutta. Salmiakkia, suolaisuutta, melko reippaasti sherryistä makeutta. Öljyinen ja aromaattinen kokonaisuus. Karamellia, toskaomenaa, pähkinää, sitruksisuutta, luumua. Mokkanahkaa, vaahterasiirappia, pinjansiemeniä, havuisuutta. Nam.

Maku: Hedelmäinen, pehmeän turvesavuinen, salmiakkinen ja reippaan laventelinen. Erinomainen yhdistelmä pähkinäistä suolaisuutta ja siirappista hedelmäisyyttä. Tikkunekkua, merellisyyttä, toffeefudgea. Omenaa, sitruksisuutta, luumua ja hapokasta mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aromaattisen pehmeä. Hyvä tasapaino, vaikka kokonaisuus toki hyötyisi vielä pienestä lisäpotkusta. Hunajaa, vaniljaa, hiukan tamminen vivahde. Jälkimaku on edelleen reippaan laventelinen ja salmiakkinen, turvesavuinen ja tervainen. Suolaisuus korostuu, mutta toffee taittaa. Omenaa, sitrusta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Laventelin viimeisiä aikoja. Herkullinen viski, jossa suolaisuus ja makeus mittelevät. Hyvin lähellä muistikuvaani SPL-versiosta, mutta jälkimaku jää kyllä lyhyemmäksi. Hyötyisi todennäköisesti pykälää korkeammasta pullotusvahvuudesta. Herkkua silti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä ja maukas Mariner!”

Bowmore 12 yo Brown Dumpy Miniature 43%

Vanhaa Bowmoren 12-vuotiasta ruskeasta dumpy-pullosta miniatyyrinä. Alkuperä on jostain varhaiselta kasarilta.

Bowmore 12 yo Dumpy Brown Miniature

(43%, OB, early 1980’s, Dumpy Brown Bottle with Golden Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella paljon iäkkäämmän viskin tuoksu. Merellinen, suolainen, trooppisen hedelmäinen ja avoimella tavalla raikas. Mietoa turvesavua, mineraalisuutta, kukkaisuutta ja pehmeän maitosuklaista makeutta. Omenaista mehukkuutta, kuivaa tammea, vahamaisuutta, tumman yrttistä ryhdikkyyttä. Hieno on.

Maku: Makean mehukas hedelmäisyys ja kuivan tamminen turpeisuus muodostavat heti täydellisen liiton. Vahamaisuutta, öljyä, mineraalisuutta, turvesavua. Kukkaista kirpeyttä ja tumman yrttistä sävykkyyttä samassa paketissa. Tuoksussa tuntuva avoin kompleksisuus jatkuu upeasti maussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aivan loistavasti balanssissa. Hiukan vegetaalisuutta ja farmista sävyä, vanhaa sherryä, vaniljaa ja maitosuklaata. Omenaa ja aprikoosia, hiukan hunajaa. Jälkimaku on turvesavuinen, mehukkaan omenainen, yrttinen ja hunajainen. Tammi tuntuu yhä vahamaisena ja vaniljaisena, mineraalisuus tuo kompleksisuutta. Maltaisuutta ja tallia, vanhaa sherryä. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Odotin tältä paljon ja yllätyin silti myönteisesti. Tuntuu paljon iäkkäämmältä viskiltä kuin mitä etiketti väittää. Syvyyttä ja tasapainoa riittää todella pitkälle. Itselleni tämä toi jälleen täysin uuden kulman 12-vuotiaaseen Bowmoreen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Smoke On The Water, ”Hienon tiivis ja tasapainoinen kokonaisuus”.

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing 47,8%

Lasissa tällä kertaa varsin vaaleaa Laphroaigia ex-bourbonista Belgian markkinoille. Pullottajana on Douglas Laing, joten laatua on lupa odottaa.

Laphroaig 16 yo 2000/2017, Douglas Laing

(47,8%, Douglas Laing for Cinoco Belgium, Old Particular, 6/2000–1/2017, Cask No. DL 11516, Refill Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, lääkemäinen ja varsin kuiva. Salmiakkijauhetta, hiilisavua ja palanutta puuta. Tuhkaisuus, merellisyys ja tervaisuus ovat pinnassa. Antiseptisia aineita, vihreää omenaa, sitruunaisuutta. Hiukan ruohoa ja heinää, suolaa ja merilevää. Vesilisä avaa runsaasti mentholia ja päärynää.

Maku: Tervainen, mineraalinen ja tuoksua pykälän makeampi. Hunajaa, omenaa, hiukan vaniljaisuutta. Hiilisavu ja lääkemäisyys ovat silti jämäkästi läsnä, samoin salmiakki. Hapokkuutta, limetin kitkeryyttä, mangon makeutta, trooppista hedelmää, herkullista sitruunalakritsia. Suutuntuma on melko kuiva ja hyvin tasapainossa. Vihreää teetä, hiukan chiliä, yrttistä raikkautta. Jälkimaku kääntyy tervaleijonaksi ja mentholiseksi. Lääkemäisyyttä, yrttistä syvyyttä, kamferia, pippurisuutta. Trooppista hedelmää, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, nuotiosavua. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa mentholisuutta ja raikkautta.

Arvio: Onnistunut pullote kaikin puolin. Sävykäs ja tasapainoinen, tisleelle uskollinen ja varsin kompleksinenkin. 89/100

Laphroaig 25 yo 2016 Edition 48,6%

Maistelussa vaihteeksi Laphroaigin 25-vuotias. Vuosikerta saisi lukea kyllä selvästi etiketissä, koska tuntuu tyhmältä googlata, mikä on LL0033. Se nyt on sitten tosiaan 2016.

Modernin aikakauden suosikkini kaksvitosten sarjasta on edelleen mustaetikettinen 2014-julkaisu, vaikka tuoreempi 2017-pullote oli sekin kerrassaan mainio. Menneen vuosikymmenen alkupuolella ehti tulla vastaan muutama vähän vaatimattomampikin esitys.

Laphroaig 25 yo 2016 Edition

(48,6%, OB, 2016, Batch No. LL0033, Oloroso Sherry & American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen, mineraalinen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, vahvaa suolaisuutta ja merilevää, tiettyä kalkkisuutta ja kuivaa otetta. Hiiltä ja jodia. Sitruunaa, hapokasta vihreää omenaa, trooppista hedelmää, viinikumikarkkia. Pieni lihaisuus on mukana. Vesilisä avaa minttua ja raikkautta.

Maku: Merellinen, lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Ruohoisuutta ja kitkeryyttä, vihreää teetä ja tuhkaa. Mineraalisuus ja jodi ovat tässä julkaisussa varsin hallitsevia. Sitruunaisuus ja omena jäävät taka-alalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeydessäänkin varsin hapokas. Tummaa yrttiä, salmiakkia, pientä pippuria. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin tamminen. Vanilja puskee pintaan, samoin pippuri. Suolaisuutta ja mineraalisuutta silti riittää, samoin vihreää teetä ja ruohoisuutta. Sitruunaisuutta ja omenaa saa melkein hakemalla hakea. Melko pitkä finaali makeutuu lopuksi. Vesilisä pitää kitkeryyden pinnassa ja korostaa Laphroaigille tyypillistä villaista karheutta.

Arvio: Aivan laadukas viski, mutta profiili on melko kitkerä ja mineraalisuus saa vallan. Sitruksinen syvyys on toki iän tuoma etu. 88/100