Suntory

Bowmore Bw4, Elements of Islay 51,6%

Maistelussa ex-bourbonissa kypsynyttä Bowmorea aina mielenkiintoisesta Elements of Islay -sarjasta. Tämä on vielä Speciality Drinksin alla pullotettua tavaraa, ei vielä uutta Elixirin nimissä kulkevaa.

Tämä Bw4 on peräisin neljästä refill-hogsheadista, joista kaksi on vuodelta 1995 ja kaksi vuodelta 1996. Laskennallinen ikä pyörii siis 18–19 vuoden kieppeissä, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Bowmore Bw4, Elements of Islay

(51,6%, Speciality Drinks, 2014, 4 Refill Hogsheads, 50 cl)

Tuoksu: Trooppista hedelmää valtavin mitoin. Papaijaa, mangoa, ananasta, sitruunaa, päärynää. Miellyttävä merellisyys, suolaa ja pärskeitä. Runsaasti vaniljaa ja kookosmaitoa. Turvesavu tulee varsin kuivana ja kevyenä läpi. Tiettyä herukkaisuutta löytyy myös. Ikäistään nuoremman oloinen. Vesilisä tuo mintun pintaan.

Maku: Kermainen ja painava, mutta edelleen tietty nuorekkuus on pinnassa. Turvesavu on paljon voimakkaampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Herukanlehteä, limettiä, päärynää, mangoa. Valkosuklaata, mantelia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Valkopippuria, suolaa, oliiviöljyä, anista. Jälkimaku on edelleen varsin raikas, trooppisen hedelmäinen ja karkkinenkin. Maltaisuus tulee vihdoin selvästi läpi, hiukan sokerisena. Herukkaisuutta, limettiä, mangoa, päärynää. Vaniljaa ja valkosuklaata, mausteisuutta, tammea, minttua, suolaa, hapokkuutta. Melko pitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisä availee ruohoisia piirteitä.

Arvio: Puhdas ja virheetön Bowmore. Luonteikkuudessa jää silti uljaasta Bw6:sta pykälän jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig 25 yo 2014 Edition 45,1%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarjasta vuoden 2014 julkaisu oli varsin pidetty. Oma suhtautumiseni on ollut näihin aavistuksen ristiriitainen, koska muutama vaatimattomampikin esitys on mahtunut mukaan.

Tosin esimerkiksi vuoden 2013 julkaisu oli suorastaan loistava. Toivotaan, että tämä on vähintään sillä tasolla.

Laphroaig 25 yo 2014 Edition

(45,1%, OB, 2014, Cask Strength Edition, Oloroso Sherry casks and American bourbon barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella lääkemäinen, yrttinen ja huikaisevan tyylikäs. Kuiva savu, koivuvihta, minttu ja kamferi leikittelevät ilmassa. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, kuivaa tammisuutta, jodia, mineraalisuutta, tuttua villaista karheutta. Raparperihilloa, vadelmaa, hiukan vaniljaa. Vesilisä availee mentholia ja suolavettä.

Maku: Lääkemäisyys ja yrttisyys ovat hienosti kärjessä. Sitruunalakritsia, minttua, omenaa, päärynää. Savu on edelleen kuivaa, tuhkaisuutta löytyy. Tammi on selvemmin esillä kuin tuoksussa, mutta balanssi on kaikin puolin loistava. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hilloisuutta on edelleen, mutta hedelmäisyys on tässä hyvin ambivalenttia ja kompleksista. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen, kuivan savuinen ja edelleen todella lääkemäinen. Jodia, suolaa, sitruksisuutta, kuivaa tammea. Minttua, laventelia, kamferia, vihreää teetä, pientä pähkinäisyyttä. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Silkkaa loistavuutta joka tasolla. Paras maistamani Lapparin 25-vuotias tähän mennessä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 91/100.

Bowmore 15 yo 43% (2017)

Vuoden 2017 uudistuksessa Bowmoren sherryviimeistellystä 15-vuotiaasta pudotettiin Darkest-liikanimi pois. En muutenkaan ihan tajua tätä Bowmoren uutta linjaa, jossa kilpailevana 15-vuotiaana tarjolla on täysin bourbonkypsytetty viski. Sillä kuitenkin on liikanimi, Golden & Elegant.

Saa olla tarkkana, mistä pullosta on milloinkin kyse.

Bowmore 15 yo

(43%, OB, 2017, Sherry Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suklainen, hiukan tervainen, soijainen ja kahvinen. Varsin ekspressiivinen kaikkineen. Saksanpähkinää, lakritsia, appelsiinia, tammea, mineraalisuutta, hapokkuutta. Rasvainen ja hiukan lihaisa, vaikka öljyisyys jääkin pinnalle eikä syvyyttä ole mitenkään valtavasti. Hyvä tasapaino kuitenkin.

Maku: Seuraa hyvin tuoksua. Turvesavu, suklaa, soija, lakritsi, terva ja mineraalisuus ovat vahvasti läsnä. Tammi kääntyy hiukan nahkaiseen suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jättää öljyisen hunnun kielen päälle. Hedelmäisyys on mukana omenaisena ja appelsiinisena, ex-bourbon välähtää taustalla vaniljaisena ja leivosmaisena. Lihaisat, maanläheiset ja pähkinäiset nuotit tuovat hyvin syvyyttä. Jälkimaku on turpeinen, lakritsinen ja varsin suolainen. Soija korostuu, samoin kahvinen hapokkuus ja tietty rasvaisuus. Pähkinää, mausteita, öljyä, toffeemaista makeutta aivan lopuksi. Kaikkineen melko pitkä finaali.

Arvio: Oikein pätevä perustason Bowmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1, 55,3%

Bowmoren hienot Tempest-pullotteet alkoivat tästä vuonna 2009 julkaistusta erästä. Olen maistanut kaikki viisi myöhempää Tempest-satsia, mutta juuri tämä ensimmäinen on ollut maistamatta. Nyt tilanne korjataan.

Erityisesti ensimmäisenä maistamani Batch #2 oli aikanaan suuri elämys. Sen sijaan pari uusinta erää ovat olleet jo melkoisia pettymyksiä. Vaatimaton ja väsynyt Batch #6 enteili jo omasta mielestäni koko sarjan päättymistä.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #1

(55,3%, OB, 2009, Small Batch Release #1, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, aniksinen ja herukkainen ensivaikutelma. Reilusti turvesavua, vanilliinisokeria ja kinuskikastiketta. Yrttisyyttä, kamferia, tuoretta ruohoa. Mantelimassaa, makeaa tammisuutta, hiukan mineraalisuutta ja suolavetisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo kosolti makeutta, hunajaa ja mandariinia.

Maku: Herukkainen ja erittäin tasapainoinen. Turvesavua, mineraalisuutta, sitruunaa, anista, vanilliinisokeria, toffeefudgea, tikkunekkua. Tammi tuntuu edelleen varsin makeana, kaiken kaikkiaan bourbonvaikutus on todella pinnassa. Hiukan pippuriakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja upeasti balanssissa. Greippiä, yrttisyyttä, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavun ja sitruunaisuuden kautta herukkaan ja anikseen etenevä tyylikäs liuku, jossa tammi on lopulta pääosassa. Hunajaisuutta, toffeeta, ruohoisuutta, hiukan tuhkaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa tammen ja availee trooppista hedelmää.

Arvio: Viimeisen päälle tyylikäs ja tasapainoinen Bowmore. Ei aivan niin yllättävä kuin Batch #2, koska lihaisuus ja tervaleijona puuttuvat täysin. Hieno tämä on siitä huolimatta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15). Smoke On The Water, ”Todella puhdaspiirteinen Bowmore”.

Bowmore No. 1, 40%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 aiemman Small Batch -pullotteen tilalle uuden No. 1 -version. Nimi on kieltämättä hämäävä, kun vähän aikaa sitten markkinoille tuli samasta tislaamosta Vault Edition No. 1. Se taas oli ihan eri tuote.

Bowmore No. 1

(40%, OB, NAS, 2017, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkaa, ruohoa ja nuotiosavua. Vasta kuorittua puuta, lakritsia, aavistus tervaa. Sitruunaa, suolaisuutta, kuivattuja sekahedelmiä, minttua, kurkkupastillia. Varsin hento tuoksu, mutta herukkaisena ja hedelmäisenä silti hyvin tunnistettava. Turpeisuus pysyttelee rauhallisena taustalla.

Maku: Pehmeä ja mieto. Kermainen, sitruunainen, kevyen turvesavuinen, hiukan saippuainen. Suolaisuus korostuu vähitellen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan rasvaiseen vivahtava. Vaniljaa, hunajaa, trooppista hedelmää, herukkaisuutta, tuttuja Bowmoren perusmakuja. Hiukan karvaita sivuääniä kuitenkin löytyy myös. Jälkimaku nousee hiukan happaman sitruunaisena ja osin ummehtuneenakin, kunnes turvesavu peittää ylimääräiset häiriöt. Herukkaa, minttua, ruohoisuutta, raikasta hedelmää, hiukan suolaa, salmiakkijauhetta. Varsin suoraviivainen finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Tuoksultaan lupaava mutta maku jää Small Batchista – paljon. Ehkä sitä toisen täytön tynnyriäkin olisi tarvittu sekoitukseen mukaan, mene ja tiedä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100Smoke On The Water, ”Ihan ok simppeli Bowmore edullisessa hintaluokassa”.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection 60,8%

Maisteluun pääsi tällä kertaa varsin nuori ja voimakas Laphroaig vähän tuntemattomammalta Single Cask Collectionilta. Ikä on varsin nuori ja kypsytys Lapparille hyvinkin tyypillinen. Näillä spekseillä ei voi mennä pahasti vikaan, mutta harvoin nämä täysin yllättävätkään.

Laphroaig 13 yo 1998/2011, Single Cask Collection

(60,8%, Single Cask Collection, 30.6.1998–19.8.2011, Cask No. 700287, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, jännällä tavalla banaaninen ja likainen ensivaikutelma. Reipasta turvesavua. Vaniljaa ja yrttejä, kahvia ja maitosuklaata. Rasvainen ja painava, mineraalinen ja lääkemäinen. Omenaa, sitruksisuutta, merellisiä sävyjä. Vesilisä saa jodin ja mineraalit paremmin pintaan, kuivattaa ilmettä.

Maku: Likainen ja vahva. Todella erikoinen oikeastaan. Öljy ja rasva, likaisuus ja metallisuus kohtaavat sitruunan, banaanin ja vaniljan. Turvesavu on jämäkkää, lääkemäisyys yrttistä ja vaativaa. Suutuntuma on painavan rasvainen ja todella voimakas. Outo rasvainen makeus tuo pintaan käsirasvaa. Omenapiirakkaa, briossia, antiseptisia aineita. Jälkimaku liikkuu metallisella ja rasvaisen likaisella puolella. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, vaniljaa, turvesavua, hapokkuutta. Imelä käsirasva ja merellinen kihelmöinti paiskovat käsiä yhteen. Sitruunaa, pippuria ja suolaa löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin merilevää ja äyriäisiä.

Arvio: Ei täysin kolahtanut. Oudolla tavalla tämä on kuitenkin kiinnostava viski – ja lopulta siis yllätti omalaatuisuudellaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 10 yo Dark & Intense 40%

Tämä 10-vuotias on Bowmoren uusilla liikanimillä varustetun ikämerkityn sarjan nuorin Travel Retail -pullote.

Hämäävästi Bowmorella on nyt kaksi rinnakkaista sarjaa, joissa on parilla pullotteella samat ikämerkinnät mutta eri kypsytykset. Vain liikanimistä siis erottaa, kummasta on aina kyse.

Tämä kymppivuotias erottuu sentään selvemmin, kun rinnalla on myynnissä vain se ”Inspired by the Devil’s Casks series” -versio.

Olen jo aiemmin maistanut tästä valikoimasta nuo mainitut, hämäävät 15-vuotiaan (Golden & Elegant) ja 18-vuotiaan (Deep & Complex), mutta nuotit ovat jääneet kummastakin kirjaamatta ylös. Ehkä niidenkin aika vielä tulee.

Maistellaan tämä kymppivuotias nyt kuitenkin ensin alta pois, ajatuksella.

Bowmore 10 yo Dark & Intense

(40%, OB, 2017, Travel Retail Exclusive, Spanish Oak Sherry Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Hiukan sekava, pistävän turvesavuinen ja hahmoton. Rusinakeittoa, marjamehumaisuutta, rapeaa maltaisuutta, teroitettua lyijykynää ja hiukan pahvisuutta. Hiukan luumua, maitosuklaata ja vadelmaa, mutta kokonaisuus on harvinaisen ohut ja ponneton. Tammi kuitenkin pysyy aikoissa.

Maku: Maussa perusasiat ovat taas kohdallaan. Sherryisyyttä, tummaa suklaata, runsaasti hedelmäisyyttä. Punaista omenaa, sitruksista happamuutta, hiukan lakritsia ja yrttilikööriä. Suutuntuma jää kuitenkin varsin ohueksi ja ulottuvuudet vähiin. Tammilastuja, lyijykynää, karvasta pähkinäisyyttä. Turvesavu on melko kuivaa ja nuotiosavumaista. Noki ja tuhkakin löytyvät. Jälkimaku liikkuu tumman suklaan, nokisen turvesavun ja karvaan sitruksisuuden maisemissa. Marjaisuutta, hapokasta sherryisyyttä, aavistus lakritsia ja yrttisyyttä. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen asiallinen esitys lajissaan. Vaikka moni on dissanut rankasti Bowmore 9 yo Sherry Cask Matured -pullotetta, omasta mielestäni se pieksee tämän yksilön kyllä mennen tullen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ihan kohtalainen edullisen hintaluokan Bowmore”.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition 48%

Laphroaigin kevätkaudella 2017 matkustajamyymälöihin lanseeraama The 1815 Legacy Edition on ilmeisesti melko pitkälle samaa tavaraa kuin aiempi An Cuan Mòr. Tynnyreinä on tiettävästi käytetty ensimmäisen täytön ex-bourbonia, ja kypsytystä on täydennetty uudella eurooppalaisella tammella.

Pullote on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistään Sergen rusikoinnin jälkeen huuto yltyi sellaiseksi, että siltä pitää mennä piiloon, kun tätä ryhtyy maistamaan.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition

(48%, OB, NAS, 2017, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kevyen tervainen ja varsin tamminen. Teroitettua lyijykynää, inkivääriä, erikoisen runsaasti currya ja kanelia. Sitruksisuutta, suolaisuutta, hiukan lääkemäisiä vivahteita ja kuivalihaisuutta. Vasta sahattua tammilankkua. Ohuemman oloinen kuin mainittu An Cuan Mòr. Vesilisä availee omenaisuutta.

Maku: Tuoksua paremmin kohdallaan. Silti runko on varsin ohut eikä suutuntuma ole järin vahva muutenkaan. Suolaisuutta ja turvesavua kyllä riittää, samoin kuivakkaa tammisuutta ja mausteiden kirjoa. Salmiakkia, pippurisuutta, rusinaisuutta, lääkemäisyyttä, hyvin kuivaa lihaisuutta myös. Tammi on mausteiden puolesta pinnassa ja tanniinit tuovat karheutta mukaan. Inkivääriä on runsaasti. Jälkimaku on tammen ja savun vuoropuhelua, jossa mausteisuutta riittää. Vähittäisen makeuden mukana tulee vaniljaa, hiukan hunajaa, rusinaa, keltaista luumua, suolaa, tervaa ja lääkemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo limettiä ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100.