Suntory

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1, 47%

Maistelussa on pitkästä aikaa Auchentoshania. Tähän The Bartender’s Maltin ykkösjulkaisuun on sekoiteltu hyvin erikoinen setti monenlaista tavaraa. Ilmeisesti baarimikkojen sekoitus on peräisin ex-rommista, ex-punaviinistä, ex-saksantammesta, ex-bourbonista ja ex-Laphroaigista. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Auchentoshan 2017 The Bartender’s Malt Edition 1

(47%, OB, Bottled 2017, Annual Limited Edition, Edition No. 1, 70 cl)

Tuoksu: Tynnyreistä on saatu ainakin tammi esiin. Reippaasti tuoretta tammea, teroitettua lyijykynää, vaniljaa ja heinäisyyttä. Sitruksisuutta, ruohoisuutta, jotain vähän vaikeasti hahmotettavaa muovisuutta. Muovailuvahaa, pientä suklaisuutta, kuivattua aprikoosia, marsipaania. Vesilisä avaa päärynämarmeladia ja hiukan minttua.

Maku: Kitkerä ja edelleen muovinen. Lenseän maltainen, sitruunainen ja puuromainen. Suolaista voita, inkivääriä, edelleen runsaasti tammea. Kermainen ja vaniljainen imelyys ja ruohoinen kitkeryys eivät toimi omaan makuuni yhtään yhteen. Suutuntuma on melko kevyt. Kaikista tynnyreistä pieni viinisyys erottuu tanniinisena, mitään muuta ei pysty yksilöimään. Inkivääriä ja terävää yrttisyyttä. Jälkimaku on tamminen ja pureva. Appelsiinia, päärynää, vaniljaa, ruohoisuutta. Kanelia, punaherukkaa. Muovisuus ja liima ovat mukana. Maltaisuutta, marsipaania, sahanpurua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sokerisuutta pintaan.

Arvio: Muoviset sivuäänet häiritsivät tässä melkoisesti. Ei ollut oikein viski minun makuuni. 78/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 79/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing 57,8%

Maistossa vaihteeksi tällainen Douglas Laingin pikkupullo, jossa on roudattu 11-vuotiasta Laphroaigia Saksanmaalle vuonna 2004.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing

(57,8%, Douglas Laing for Alambic Classique Germany, The Old Malt Cask, Advance Sample, 4/1992–3/2004, Cask No. DL REF 1080, Refill Butt, 20 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, reippaan tuhkainen, varsin makea ja hedelmäisen sherryinen. Luumua, vaahterasiirappia, rusinaa ja hiukan lakritsia. Ylikypsää hedelmää ja pekonia, rancio-fiilistä ja hiiligrillissä paistettua paprikaa. Lihaisuus, hedelmät ja savu toimivat mojovasti yhteen. Vesilisä tuo toffeen ja poltetun sokerin voimakkaasti pintaan.

Maku: Turvesavu vyöryy päälle melko kuivana ja pistävänä, mutta siirappinen sherry ja ylikypsä hedelmä leikkaavat nopeasti enimmän tuhkaisen kitkeryyden. Toffeeta, salmiakkilakritsia, tervaa, rasvaista lihaisuutta. Hiiligrilli käy jälleen kuumana, paprikaa ja ananasta riittää. Chorizo-makkaraa, paistirasvaa, omenahilloa, paahtunutta tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyssään miellyttävä. Jälkimaku on edelleen mineraalisen ja kuivan turvesavun ja paksun, rasvaisen ja lihaisan hedelmäisyyden kaksinkamppailua. Hiilistä, tuhkaa, suolaa, hapokkuutta. Toisaalta myös lakritsia, nahkaisuutta, luumua, rusinaa ja siirappia. Tammi tuntuu pistävänä ja vähän kireänä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta, viinikumia ja sokerisuutta.

Arvio: Nuoren viskin pistävyydestä huolimatta tässä on jotain tavattoman nautinnollista. Ei mikään tyylipuhdas sherryinen Laphroaig, mutta lihaisana ja pidäkkeettömän tuhtina tapauksena mielenkiintoinen herkutteluviski. 86/100

Laphroaig 10 yo Hiram Walker 43%

Maistossa vaihteeksi Ranskaan vietyä Lapparia jostain 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Tämän miniatyyrin etiketti on herättänyt minussa aina mielikuvan siitä, että kyseessä on takaetiketti – yritän aina kääntää pulloa ja etsiä sitä ”oikeaa” etskaa.

Laphroaig 10 yo Hiram Walker

(43%, OB, Hiram Walker France, +/- 1990, Batch No. L40804, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin savuinen ja tervaisen lääkemäinen. Yllättävän roteva ja suorastaan synkkä. Hiilisyyttä, bensaisuutta, runsasta lihaisuutta. Tuhkainen ja kalkkinen vivahde, nuotiolla kuivunutta villakangastakkia ja haavansidontatarpeita. Suolavettä, merilevää, savukalaa. Likainen ja yllättävänkin rasvainen yleisilme. Nam.

Maku: Turvesavua ja hiilisyyttä, lääkkeitä ja merivettä. Likaisuus on pinnassa, mutta maku on tuoksua kevyempi ja jopa sitruksisen herkkä. Ostereita, sitruunamehua, lakritsia. Paahdettuja manteleita, hiukan tunkkaista tammea, karvautta ja hapokkuutta. Vähän levoton kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi osin hakusessa. Lenseä maltaisuus tulee läpi, samoin tietty villaisuus ja outo liimamaisuus. Jälkimaku on tuhkainen ja hyvinkin karvas. Turvesavu on toki edelleen pääosassa, hiiltä ja tuhkaisuutta riittää. Lääkemäisyys tuntuu karvaana ja kitkeränä, tammella on luja ote. Savukala, merilevä ja suolaisuus pysyvät kyydissä pitkään. Vaniljaa ja sitruunaa tulee esiin vielä lopuksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Synkkä ja vakuuttava tuoksu antoi odottaa paljon, mutta maku jäi vähän ohueksi ja epätasapainoiseksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland 57,5%

Tällä kertaa käsissä on Laphroaigia Speciality Drinksin valikoimista, pullotettuna The Single Malts of Scotlandin nimissä ja miniatyyrikoossa. Tästä on myös täysikokoinen pullote, jossa on pullotuspäivä kerrottuna, mutta tässä minissä sitä tietoa ei ole näkyvissä lainkaan.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland

(57,5%, Speciality Drinks, 2.5.1996–10.9.2007*, Cask No. 50, Hogshead, 464 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja hiilinen, runsaasti tervaa ja lääkemäisyyttä. Erittäin tummasävyinen ja yrttinen. Merellisyyttä, märkää kalliota ja merilevää, kosteita köysiä ja laiturinlankkuja. Salmiakkijauhetta, vegetaalista turpeisuutta. Tuhti ja komea esitys. Vesilisä tuo pintaan vaniljaa ja kypsää päärynää.

Maku: Turvesavuinen, hiilinen ja tervainen. Silti hiukan paljaampi ja tammisuudessaan purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Lääkemäisyys ja suolavetisyys ovat vahvasti esillä. Salmiakkia, merilevää, yrttitippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin jämäkkä. Öljyisyyttä, pippurisuutta, hapokkuutta. Omenaisuutta ja mangoa tulee hiukan esiin kaiken paahteisuuden ja vegetaalisen turpeisuuden keskeltä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, hiilinen ja paahteisuudessaan suorastaan palanut. Tuhkaa, kalkkia, salmiakkijauhetta, yrttitippoja. Tammi tuntuu melko raakana ja nuorekkaana tässä vaiheessa. Ruohoisuutta, merilevää, hiukan omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeemaista makeutta ja vaniljaa.

Arvio: Todella jämäkkä Laphroaig-esitys. Hyvää. Nuoruus tästä välillä paistaa, mutta kokonaisuus on silti kunnossa. 87/100

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray 49,1%

Maistelussa tällä kertaa kohtalaisen iäkäs Glen Garioch ex-bourbonista.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray

(49,1%, Dewar Rattray, 1988–2015, Cask No. 5187, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen. Mäntymetsää, pihkaisuutta, hiukan vahaa. Appelsiinia, omenaa, kevyttä hedelmäsalaattisuutta. Kuivakka tammi tulee melko selvästi läpi. Vaniljaa ja yrttisyyttä, minttua ja kamferia. Toffeemaista makeutta, kiteistä hunajaisuutta. Hento savu taustalla. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Maltainen, sitruksinen, hunajainen ja edelleen melko havuinen. Kuiva tammi, pihkaisuus ja vahaisuus muodostavat kiinnostavan yhdistelmän. Sitruksisuus on greippisen karheaa ja maltaisuus on melkein jyväistä. Paahteisuutta, poltettua sokeria, kahvisuutta, hapokkuutta ja minttua riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Hiukan laventelia tulee esiin, samoin pientä savua. Mausteisuudessa riittää sävyjä. Jälkimaku on sitruunainen, maltainen ja varsin hapan. Greippisyys, pihkaisuus, jyväisyys ja vahamaisuus pyörivät yrttisen ja paahteisen ytimen ympärillä. Tammi tuntuu nyt aktiivisemmalta. Minttua, kamferia, pientä savua. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa tammisen karheuden oikein kunnolla esiin.

Arvio: Laadukas ja mielenkiintoinen viski, mutta käy lopulta varsin happamaksi. 86/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011, 58,6%

Laphroaigin Cask Strength -sarja vaihtoi tässä julkaisussa vihreään. Pakko oli hankkia tämä maistamatta jäänyt pullo käsiin, kun Batch 012 palautti uskoni. Se on nyt tässä verrokkina vierellä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011

(58,6%, OB, Bottled 3/2019, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, hiilinen ja kalkkinen. Tuhkaisuuden ja lääkemäisyyden seassa kirpeä omenaisuus kuitenkin nostaa päätään. Mineraalinen, sitruksinen, tamminen ja hunajainen. Märkää kalliota, suolaisuutta, pientä minttua. Hiukan makeampi kuin Batch 012. Vesilisä availee merilevää, mineraalisuutta ja vaniljaisuutta.

Maku: Klassinen, voimakas Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuu välittömästi. Muhkea turvesavu, hiilisyys, tuhkaisuus ja pippuri ottavat saman tien luulot pois. Suolaisuutta, jodia, kirpeää sitruksisuutta ja vahvaa tammisuutta. Omenaisuus pysyy edelleen hyvin mukana. Märkää villaa, maltaista karheutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja pieni vanilja tuovat pientä makeutta, mutta kyllä nyt ollaan enemmänkin petroolin sävyissä. Hyvin lähellä Batch 012:n kuivia sävyjä, mutta nyt on makeaa yrttisyyttäkin mukana. Jälkimaku on todella turvesavuinen, hiilinen ja lääkemäinen. Suolaisuutta ja tammea, jodia ja hapokkuutta. Pippuria ja yrttejä todella riittää. Merellisyyttä, apteekin salmiakkia, sinappisuutta, hiukan kitkerää ruohoisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja päärynää esiin, saa tämän tuntumaan selvästi nuoremmalta viskiltä heti.

Arvio: Todella vahva ja vaikuttava Laphroaig. Laadullisesti varsin tarkasti Batch 012:n tasolla, mutta pykälää makeampi, kun Batch 012 taas liikkuu pidemmälle mineraaliseen ja lopulta tervaiseen suuntaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307, 55,9%

Nyt maistelussa hyvin ikääntynyt ja tumman sherryinen Bowmore viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packista. Tämä vaikuttaa ennalta koko setin mielenkiintoisimmalta viskiltä, eli odotukset ovat korkealla.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307

(55,9%, Scotch Malt Whisky Society, 25.9.1997, A journey into joy, Refill Ex-Sherry Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaisen sherryinen, mausteinen ja jo alkuun hiukan sulkeutunut. Kuiva nuotiosavu, mineraalinen yleisilme ja tumma suklaa pyörivät pähkinäisen ja hedelmäisen ytimen ympärillä. Hiukan salmiakkilakritsia. Rusinaa, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Osin hiukan yksiulotteinen. Vesilisä avaa hiukan uuniomenaa ja kinuskia.

Maku: Välittömästi tuoksua vaikuttavampi. Nyt on sherryinen, salmiakkinen ja savuinen makuyhdistelmä heti kielen päällä. Mineraalisuus ja kuiva hedelmäisyys saavat tämän kuitenkin tuntumaan hiukan ohuelta. Suolaisuutta, kovia toffeekarkkeja, yrttisyyttä, inkivääriä, paahtunutta tammisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin ohut, vaikka maut sinänsä ovat kohdallaan. Pähkinäisyyttä, nahkaisuutta, havuisuutta ja kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen, mineraalinen, kuivan turvesavuinen ja salmiakkinen. Suolaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, minttua. Vähitellen lakritsi ja luumu nousevat paremmin esiin ja tammi kuivuu tyylillä. Pitkä finaali on tämän viskin paras osuus. Vesilisä tuo karheaa tammea ja pientä karvautta esiin.

Arvio: Selvästi odotuksia ohuempi esitys, vaikka syveneekin jälkimaussa hienosti. Aiemmin kohtaamani taso tämänikäisissä sherryisissä Bowikoissa on ollut erittäin korkealla, joten pakko tätä on pienenä pettymyksenä pitää, kaikesta huolimatta. 87/100