Suntory

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray 49,1%

Maistelussa tällä kertaa kohtalaisen iäkäs Glen Garioch ex-bourbonista.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray

(49,1%, Dewar Rattray, 1988–2015, Cask No. 5187, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen. Mäntymetsää, pihkaisuutta, hiukan vahaa. Appelsiinia, omenaa, kevyttä hedelmäsalaattisuutta. Kuivakka tammi tulee melko selvästi läpi. Vaniljaa ja yrttisyyttä, minttua ja kamferia. Toffeemaista makeutta, kiteistä hunajaisuutta. Hento savu taustalla. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Maltainen, sitruksinen, hunajainen ja edelleen melko havuinen. Kuiva tammi, pihkaisuus ja vahaisuus muodostavat kiinnostavan yhdistelmän. Sitruksisuus on greippisen karheaa ja maltaisuus on melkein jyväistä. Paahteisuutta, poltettua sokeria, kahvisuutta, hapokkuutta ja minttua riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Hiukan laventelia tulee esiin, samoin pientä savua. Mausteisuudessa riittää sävyjä. Jälkimaku on sitruunainen, maltainen ja varsin hapan. Greippisyys, pihkaisuus, jyväisyys ja vahamaisuus pyörivät yrttisen ja paahteisen ytimen ympärillä. Tammi tuntuu nyt aktiivisemmalta. Minttua, kamferia, pientä savua. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa tammisen karheuden oikein kunnolla esiin.

Arvio: Laadukas ja mielenkiintoinen viski, mutta käy lopulta varsin happamaksi. 86/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011, 58,6%

Laphroaigin Cask Strength -sarja vaihtoi tässä julkaisussa vihreään. Pakko oli hankkia tämä maistamatta jäänyt pullo käsiin, kun Batch 012 palautti uskoni. Se on nyt tässä verrokkina vierellä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011

(58,6%, OB, Bottled 3/2019, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, hiilinen ja kalkkinen. Tuhkaisuuden ja lääkemäisyyden seassa kirpeä omenaisuus kuitenkin nostaa päätään. Mineraalinen, sitruksinen, tamminen ja hunajainen. Märkää kalliota, suolaisuutta, pientä minttua. Hiukan makeampi kuin Batch 012. Vesilisä availee merilevää, mineraalisuutta ja vaniljaisuutta.

Maku: Klassinen, voimakas Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuu välittömästi. Muhkea turvesavu, hiilisyys, tuhkaisuus ja pippuri ottavat saman tien luulot pois. Suolaisuutta, jodia, kirpeää sitruksisuutta ja vahvaa tammisuutta. Omenaisuus pysyy edelleen hyvin mukana. Märkää villaa, maltaista karheutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja pieni vanilja tuovat pientä makeutta, mutta kyllä nyt ollaan enemmänkin petroolin sävyissä. Hyvin lähellä Batch 012:n kuivia sävyjä, mutta nyt on makeaa yrttisyyttäkin mukana. Jälkimaku on todella turvesavuinen, hiilinen ja lääkemäinen. Suolaisuutta ja tammea, jodia ja hapokkuutta. Pippuria ja yrttejä todella riittää. Merellisyyttä, apteekin salmiakkia, sinappisuutta, hiukan kitkerää ruohoisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja päärynää esiin, saa tämän tuntumaan selvästi nuoremmalta viskiltä heti.

Arvio: Todella vahva ja vaikuttava Laphroaig. Laadullisesti varsin tarkasti Batch 012:n tasolla, mutta pykälää makeampi, kun Batch 012 taas liikkuu pidemmälle mineraaliseen ja lopulta tervaiseen suuntaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307, 55,9%

Nyt maistelussa hyvin ikääntynyt ja tumman sherryinen Bowmore viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packista. Tämä vaikuttaa ennalta koko setin mielenkiintoisimmalta viskiltä, eli odotukset ovat korkealla.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307

(55,9%, Scotch Malt Whisky Society, 25.9.1997, A journey into joy, Refill Ex-Sherry Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaisen sherryinen, mausteinen ja jo alkuun hiukan sulkeutunut. Kuiva nuotiosavu, mineraalinen yleisilme ja tumma suklaa pyörivät pähkinäisen ja hedelmäisen ytimen ympärillä. Hiukan salmiakkilakritsia. Rusinaa, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Osin hiukan yksiulotteinen. Vesilisä avaa hiukan uuniomenaa ja kinuskia.

Maku: Välittömästi tuoksua vaikuttavampi. Nyt on sherryinen, salmiakkinen ja savuinen makuyhdistelmä heti kielen päällä. Mineraalisuus ja kuiva hedelmäisyys saavat tämän kuitenkin tuntumaan hiukan ohuelta. Suolaisuutta, kovia toffeekarkkeja, yrttisyyttä, inkivääriä, paahtunutta tammisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin ohut, vaikka maut sinänsä ovat kohdallaan. Pähkinäisyyttä, nahkaisuutta, havuisuutta ja kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen, mineraalinen, kuivan turvesavuinen ja salmiakkinen. Suolaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, minttua. Vähitellen lakritsi ja luumu nousevat paremmin esiin ja tammi kuivuu tyylillä. Pitkä finaali on tämän viskin paras osuus. Vesilisä tuo karheaa tammea ja pientä karvautta esiin.

Arvio: Selvästi odotuksia ohuempi esitys, vaikka syveneekin jälkimaussa hienosti. Aiemmin kohtaamani taso tämänikäisissä sherryisissä Bowikoissa on ollut erittäin korkealla, joten pakko tätä on pienenä pettymyksenä pitää, kaikesta huolimatta. 87/100

Laphroaig 8 yo 2009, SMWS 29.244, 62,2%

Maisteluun lähtee nyt Scotch Malt Whisky Societyn viiden festivaaliviskin pakkaus parin vuoden takaa: Festival Flavours Discovery Pack. Puolikkaisiin miniatyyripulloihin – oikeastaan muoviampulleihin – on pakattu viskejä Feis Ileista ja Speyside Whisky Festivaleista.

Setti vaikuttaa oikein lupaavalta, ja se alkaa vuoden 2018 Feis Ileen pullotetulla nuorella Laphroaigilla.

Laphroaig 8 yo 2009/2018, SMWS 29.244

(62,2%, Scotch Malt Whisky Society, 21.1.2009, Feis Ile 2018, Weaving wondrous dreams, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Tiukan turvesavuinen ja makean vaniljainen. Tammi tuntuu erittäin tuoreena ja runsaana, vaikka hiilisyys ja tuhka pyrkivät läpi joka kolosta. Lääkemäisyyttä, öljyä, hunajaisuutta, makeaa maltaisuutta. Raakatisleen tuntua hetkittäin. Pientä puuroisuutta ja muroja. Vesilisä avaa hiukan minttua ja karkkisuutta.

Maku: Todella nuorta ja paljasta savuviskiä. Nyt tammi ei peitä enää niin paljon, vaan edessä on liuotinmainen ja jyväinen kattaus. Vegetaalista turpeisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on todella öljyinen ja pistävä. Paletti on todella uskollinen savuiselle raakatisleelle, tynnyristä ei ole tarttunut juuri mitään mukaan. Runsaasti makeaa maltaisuutta, hiukan lääkemäisiä piirteitä, vaniljaa ja hiukan hunajaa. Liimamaisuutta, vahvaa pippurisuutta. Jälkimaku on todella savuinen ja vegetaalisen pistävä, makean maltainen ja edelleen erittäin tiukka. Liimamaisuutta, ruohoa, vaniljaa, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta.

Arvio: Tiukkaa ja raakatisleen oloista Lapparia. Ei mikään järin suuri elämys. 80/100

Bowmore 10 yo 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Bowmoren kymppiä miniatyyripullosta. Tämän pullotusajankohdasta ei ole kerrassaan mitään havaintoa. Jos jotain pitää veikata, veikataan 1990-luvun alkua, koska laventeli oli 1980-luvun tisleessä niin vahvasti läsnä.

Bowmore 10 yo

(40%, OB, early 1990’s (?), Batch No. L115 2813, 5 cl miniature)

Tuoksu: Totaalinen laventeli on välittömästi läsnä. Erittäin makea ja parfyymimäinen tuoksu, joka jakaa varmasti maistajien tunteita äärimmäisyyteen saakka. Hedelmäsiirappia, hunajaa, kinuskikastiketta. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, pehmeää nuotiosavua. Klassikkokamaa alusta loppuun. Ei voi erehtyä.

Maku: Pehmeä ja hedelmäinen, edelleen todella laventelinen ja makea. Nuotiosavua, lakritsisalmiakkia, hunajaa, hedelmäsiirappia ja makeaa omenaa. Persikka ja sitruksisuus säestävät. Suutuntuma on kevyt ja runko tuntuu runsaasta makupaletista huolimatta lievästi vetiseltä. Pieni turpeinen kitkeryys ja aktiivisen mausteinen tammi antavat kuitenkin nätisti särmää. Jälkimaussa laventelin ja hunajan rinnalle nousee jälleen huumaava parfyymisyys. On tämä hurjaa tavaraa, ei tällaista kukaan uskaltaisi tänä päivänä tuoda markkinoille. Lakritsia, pehmeää nuotiosavua, turpeisuutta ja vaniljaa. Makea omenaisuus ja persikka jatkavat kulkuaan. Kinuski, mausteet ja pieni tamminen kitkeryys toimivat hyvin yhteen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tällaista yhden aikakauden klassikkoa on todella vaikea arvioida. Pidän henkilökohtaisista syistä todella paljon. Silti samojen laventeliaikojen 12-vuotiaassa Screen Printed Labelissa on vielä pykälän verran enemmän jytinää. 87/100

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666, 58%

Kävin Laphroaigin tislaamossa neljä vuotta sitten. Se tuntuu tapahtuneen jossain muinaisuudessa. Pullotin varastossa itse pikkupullon tynnyristä 2534. Ystäväni poimi sieltä vastaavan tynnyristä 700040. Hyviä viskejä molemmat, mutta jälkikäteen maisteltuna totta kai tajusi, mikä vaikutus sillä tislaamon miljööllä oli alkuperäiseen kokemukseen.

Nyt sain maisteluun näytteen paria vuotta myöhemmin pullotetusta tynnyristä, johon itselläni ei ole tislaamokierroksen kokemusta lainkaan mukana. Mielenkiintoista päästä maistamaan ihan kylmiltään.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666

(58%, OB, 2006–2018, Distillery Only, Cask No. 666, Bourbon Cask, 25 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, lääkemäinen, hiilinen ja voimakas. Yllättävänkin lähellä uusinta tynnyrivahvaa kymppiä. Hunaja ja sitruksisuus tulevat tässä kuitenkin selvemmin esiin. Suolaisuutta, mineraalisuutta, tervaa ja yrttejä. Vihreä omena ja sitruunalakritsi ovat klassikko-osastoa. Vesilisä availee raikkautta.

Maku: Vahva lääkemäisyys on välittömästi kehissä. Turvesavu on tuhtia ja hiilistä, pippuria, tuhkaa ja jodia riittää. Mineraalisuutta ja suolaa. Sitruunalakritsi erottuu, samoin tietty hunajaisuus. Uuden tynnyrivahvan kympin syvyyttä tässä ei kuitenkaan ole, vaan ilme on tynnyrin numerosta huolimatta pykälää ”kiltimpi”. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukkaan öljyinen. Hiukan tervaakin löytyy. Jälkimaku on turvesavuinen ja tiukan lääkemäinen. Suolaa, jodia, mineraalisuutta, merilevää. Pippuri tulee rotevana läpi, salmiakki ja pieni terva säestävät. Tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin ja tasapainottavat kokonaisuutta. Sitruunalakritsikin pysyy mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja tomusokeria pintaan.

Arvio: Todella maukas Laphroaig, mutta ei rinnakkaismaistelussa aivan pärjää synkän kompleksiselle Batch 012:lle. 88/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012, 60,1%

Klassikko jatkaa kulkuaan: Laphroaigin tynnyrivahva kymppivuotias on sarjana kestänyt aikaa, vaikka tynnyrien laatu ja kypsytyksen lopputulos ovat hiukan vaihdelleet erästä toiseen. Nyt etiketissä on jälleen vihreä raita.

Huomaan, että viime vuosien julkaisuista Batch 011 on jäänyt välistä maistamatta, koska Batch 010 oli ehkä pieni pettymys kuitenkin. Sen sijaan esimerkiksi Batch 009 oli vielä varsin pätevä julkaisu. Toisaalta näistä uusista on hyvin pitkä matka menneisiin Red Stripeihin ja muihin muinaisiin suurherkkuihin.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012

(60,1%, OB, Bottled 2/2020, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Selvästi taas pykälää kuivempi kuin edelliset maistamani tästä sarjasta. Tuhkaa, suolaisuutta, kalkkia, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, merilevää, hiukan hunajaa. Tammea, yrttisyyttä, pientä tervaa. Vesilisä avaa minttua ja raikasta yrttiä.

Maku: Nyt on voimaa. Todella jykevä turvesavu ja lääkemäisyys iskevät heti. Hiilisyyttä, pippuria, tuhkaa, mineraalisuutta, jodia. Sitruunaisuus ja omena tulevat hyvin läpi, mukana on myös anista ja tuoretta tammea. Suutuntuma on painavan öljyinen. Pientä kitkeryyttä on myös mukana, vaikka maltaisuuden kyljessä hunajaa ja vaniljaa löytyykin. Märän villaista ”laphroaigmaisuutta”. Jälkimaussa on jytinää, vahvan turvesavun ja tiukan lääkemäisyyden rinnalla puskee pintaan merellisyyttä ja salmiakkia, tervaa ja suolaisuutta. Pippuria, yrttisyyttä, merilevää, jodia. Hunajaisuutta ja tuoretta tammea tulee esiin eikä kokonaisuus ole liian kova tai kitkerä. Melko pitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisä availee piparminttua ja raikkautta.

Arvio: Kunnianpalautus tälle sarjalle saman tien, mitään kumisuutta tai muita sivuääniä ei ole mukana. Jotenkin tämä tuntuu olevan Laphroaigin kovassa ytimessä ensimmäistä nuuhkaisusta aina viimeiseen jälkimakuun saakka. Hieno viski. 90/100

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasissa tällä kertaa ex-portviinissä finistelty turpeinen Ardmore. Nuorihan tämä on, mutta kun muistelen SMWS:lle pullotettua 13-vuotiasta, jonka taannoin maistoin, avoimin mielin on syytä suhtautua.

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 7/2008–2017, Cask No. 823, Port Cask Finish, 420 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja todella viininen. Viinisyydessä on nahkainen ja hiukan tunkkainen vivahde, mutta kirsikkaa, keltaista luumua, uuniomenaa ja makeaa appelsiinia nousee pintaan. Maltaisuus on melko reipasta ja hiukan puuromaista. Nuoruus tuntuu. Vesilisä tuo esiin vaniljaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Reipasta turvesavua, muhkeaa viinisyyttä ja runsaasti lakritsia. Sitruksisuus on varsin hallitsevassa roolissa, makea appelsiini ja limetin kirpeys tuntuvat. Viinisyys kallistuu nahkaiseen ja vahamaiseen suuntaan, toskaomenassa löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus osin levoton. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja nuoren viskin jyväisiä piirteitäkin kyllä löytyy, samoin suolaisuutta. Jälkimaku on turpeinen, hehkuviinimäinen ja maltaisen karhea. Hapokkuus korostuu, ruohoisuus ja tanniinit tulevat vahvoina pintaan. Jyväisyyttä, sitrusta, salmiakkia, yhä voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta ja avaa musteisuutta.

Arvio: Viinisen suolainen savuviski, jossa on hedelmää ja muhkeutta. Ikäänsä nähden perusasiat ihan kohdallaan. 84/100

Hakushu Distiller’s Reserve 43%

Maistossa tällä kertaa kevyesti turpeinen viski Hakushun tislaamosta. Hakushun viskiä ei ole juuri tässä blogissa näkynyt, mutta se johtuu vain siitä, että maistelut ovat jääneet merkitsemättä ylös.

Viimeksi nautin Hakushun perusvalikoiman keskeiset viskit rinnakkaismaistelussa Tokiossa muutama vuosi sitten. Rehellisesti on myönnettävä, että olisin voinut niistäkin muistiinpanot tehdä, jos olisin kokenut ne riittävän mielenkiintoisiksi.

Hakushu Distiller’s Reserve

(43%, OB, +/- 2019, 70 cl)

Tuoksu: Kermainen, päärynäinen ja miedon nestesaippuainen. Vaniljaa, tölkkipersikkaa, makeaa omenamehua, hedelmäsiirappia. Varsin kevyt ja pehmeä. Kermatoffeeta, karamellia, maltaisuutta, makeaa tammea. Ruohoisuutta ja aavistus paahteisuutta. Vaahtokarkkia ja Hubba Bubbaa.

Maku: Sitruunainen, minttuinen ja vaniljainen. Hedelmäsiirappia ja imelyyttä riittää. Öljyisyyttä. Tölkkipersikkaa, tölkkipäärynää, tölkkiomenaa, tölkkiä. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä, yleistä ponnettomuutta. Tammi pukkaa makeutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hahmoton. Kaikenlainen turve loistaa poissaolollaan, mutta hiukan märkiä lehtiä taustalta voi hakea. Maltaisuus tuntuu makeana. Jälkimaku on sitruunainen, mausteinen ja hunajaisen makea. Kermaisuutta, vaniljaa, minttua, pientä suolaisuutta. Inkivääriä, hedelmäteetä, purukumia. Aivan pieni turpeisuus näyttäytyy. Maltaisuutta, aktiivista tammea, edelleen tiettyä ruohoista kitkeryyttä. Melko lyhyt finaali.

Yhteenveto: Helppo mutta hahmoton viski. Ei tee erityisemmin vaikutusta tämäkään Hakushu. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).