Highland

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339, 53%

Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100

Glendronach 27 yo 1990/2017 Cask #7005, 54,3%

Glendronachin viimeisimmän Batch No. 15:n viskit pullotettiin toukokuussa 2017, ja ne tulivat myyntiin kesä–heinäkuussa. Kysyntä on ollut melkoista. Muistan vielä ajat, jolloin Glendronachin single caskeja sai valita edullisesti monessakin maassa kauppojen hyllyistä eikä tislaamon nimi sanonut monelle harrastajallekaan paljon mitään. Nyt on toisin.

Tällä kertaa maisteluun päätyi Batch No. 15:n vanhin pullote, 27-vuotias Cask #7005, joka on tislattu vuonna 1990. Glendronachilla on aina ollut pieni haaste pitkän tynnyröinnin kanssa, kun ex-sherry antaa sille niin ankaran käsittelyn. Maistetaan, miten on onnistuttu tällä kertaa.

Glendronach 27 yo 1990/2017 Cask #7005

(53,4%, OB, 4.4.1990–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 7005, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 546 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja sherryinen, mutta selvästi erilainen verrattuna vaikkapa saman erän pari vuotta nuorempiin Cask #89:aan tai Cask #52:een. Nyt tammi on todella vahvasti läsnä, kuivana ja vahamaisena, hiukan nahkaisena. Balsamicoa, kirsikkaa, rusinaa, metisyyttä, hunajaisuutta, uuniomenaa. On kyllä todella upea tuoksu. Vesilisä irrottaa öljyjä ja hiukan keksimäisiä sävyjä.

Maku: Intensiivinen, yrttinen ja runsas, mutta samalla kuiva ja kompleksinen. Hedelmäisyys liikkuu kirsikan, viikunan ja omenan ympärillä, mutta marjaisuus ja tumma suklaa tekevät tähän syvemmän tason. Minttua, eucalyptusta, mausteisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jopa herkkä, kun muistaa tisleen perusluonteen. Vadelmaa, mustaherukkaa. Vahattua tammea, antiikkisuutta, hiukan nahkaa. Jälkimaku on tumman yrttinen, mausteinen, pähkinäisen sherryinen ja tumman suklainen. Balsamicoa, hiukan lakritsia, kirsikkahilloa, uuniomenaa. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisällä alkaa löytyä mehiläisvahaa, toffeeta, kevyttä vaniljaisuutta.

Arvio: Eeppisen hieno Glendronach. Nyt ikä näkyy ja tuntuu kaikessa, hyvällä tavalla. Tammi on sen verran kuivana ja komeana mukana, ettei mitään väsymistäkään löydy. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glenturret 10 yo 1998/2008, Gordon & MacPhail 56,6%

Mielenkiintoinen Glenturret ex-sherrytynnyristä ja vielä tynnyrivahvuisena. Väri on melko vaalea, mutta tuskin refillistä vielä kymmenessä vuodessa voi mitään kovin synkkää viskiä odottaakaan.

Glenturret 10 yo 1998/2008, Gordon & MacPhail

(56,6%, Gordon & MacPhail, Reserve, 29.6.1998–10.4.2008, Cask No. 555, Refill Sherry Butt, 643 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja suklainen, taatelinen ja kukkainen – mutta kaikkineen hiukan ohut. Siirappinen ja piparkakkumainen makeus tuntuu osin eripariselta sitruksisen ja ananaksisen hedelmäisyyden kanssa. Mangoa, aprikoosia, hapokkuutta. Mausteisuutta ja maltaisuutta. Erittäin vahva, polttaa taatusti varomattomalta nenäkarvat. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja yrttisyyttä.

Maku: Siirappisen makea, suklainen ja herukkainen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, hapokasta hilloisuutta. Mausteita, pippurisuutta. Rusinaa, pähkinää ja taatelia riittää edelleen. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja sellaisenaan liki polttavan mausteinen. Maltaisuutta, aktiivista tammisuutta. Herkullinen kaurakeksimäinen vivahde. Jälkimaku tarjoilee edelleen suklaisia ja sherryisiä nuotteja yhdistettynä sitruksiseen hapokkuuteen, makeaan ananakseen ja napakkaan pippuriin. Yllättävänkin hyvä balanssi näissä voimakkuuksissa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toskaomenaisia ja toffeemaisia sävyjä. Vedenkestoa tosiaan riittää.

Arvio: Mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka onkin nuori viski. Suklaiset ja keksimäiset nuotit soivat parhaimmillaan hyvin nätisti yhteen hedelmäisyyden kanssa. 85/100

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #89, 57%

Rinnakkaismaistelussa on tällä kertaa kaksi vuoden 1992 Glendronachia, jotka julkaistiin kesällä 2017 osana Batch No. 15 -ulostuloa. Tämä Cask #89 ja volteiltaan karvan verran jykevämpi Cask #52 on kumpikin kypsynyt ex-sherryssä, joka on tällä kertaa ilmoitettu lakonisesti vain muodossa sherry butt.

Näiden 25-vuotiaiden viskien rinnalla verrokkina toimi 18-vuotias Glendronach 1995/2014 Cask #3025. Vaikka sekin on oivallinen viski, ero näihin iäkkäämpiin pullotteisiin tuntui välittömästi. Olen aina pitänyt noin kahtakymmentä vuotta Glendronachin parhaana ikänä, mutta olen joutunut korjaamaan asennettani koko ajan.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #89

(57%, OB, 15.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 89, Sherry Butt, 595 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja kahviliköörinen. Selvästi sulkeutuneempi kuin Cask #52, silti erittäin intensiivinen ja upea. Voimakas kirsikkaisuus, jota luumu ja rusina tukevat. Tammi tuntuu varsin selvästi ja tutut uuniomenan ja ylikypsien sekahedelmien sävyt kantavat. Vesilisä avaa heti hiukan ruutisuutta.

Maku: Tummasävyinen, yrttinen, suklainen ja jopa synkkä esitys. Erittäin vahvaa lakritsia, hiukan kumia. Ylikypsää hedelmää, uuniomenaa, luumua, jopa aavistus ruutia ja aserasvaisuutta. Suutuntuma on jykevän öljyinen, täyteläinen ja voimakas. Sherryisyys tuntuu pähkinäisenä ja tammisena, tallisena ja vahvana. Yleisilme on lopulta melko kuiva, vaikka tietty kirsikkaisuus ja kahvilikööri ovatkin mukana. Jälkimaku on varsin kahvinen ja lakritsinen. Yrttisyyttä, mausteita, hiukan chiliä. Tammi, nahkaisuus ja loistelias sherryisyys vievät hienolle matkalle. Eeppinen ja kaunis finaali. Vesilisä tuo toffeefudgen hyvin esiin.

Arvio: Todella nautinnollinen Glendronach. Makukysymyksiä nämä ovat, mutta Cask #52:een verrattuna tämä jää aavistuksen sulkeutuneemmaksi, vaikka huippuviskistä on totta kai kyse. Suurherkkua, hands down. 91/100

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #52, 58,5%

Maistelussa on tällä kertaa Glendronachin uuden Batch No. 15:n kaksi viskiä vuodelta 1992, tämä Cask #52 ja spekseiltään lähes identtinen Cask #89.

Kummassakin viskissä tynnyrityypiksi on kirjattu lakonisesti sherry butt. Jos pitäisi jonkinlainen arvaus tehdä, ihan puhdasta olorosoa tai Pedro Ximéneziä ei ole tynnyrissä sellaisenaan kypsytetty, kun tietoa ei ole pullon kylkeen painettu. Voi olla, että siinä tynnyrissä on aikanaan käynyt monenlaistakin sherrytuotetta. Tai sitten tynnyrikauppoja on tehty aikanaan täysin sokkona.

Tässäkin pullomäärä on jälleen sitä luokkaa, että buttiin kypsymään laskettu viski on sekin ollut peräisin parista eri tynnyristä.

Glendronach 25 yo 1992/2017 Cask #52

(58,5%, OB, 13.5.1992–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 52, Sherry Butt, 554 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva, nahkainen, suklainen ja tallinen. Todella muhkea maanläheisyys, multaa ja farmisävyjä. Uuniomenan ja siirapin makeus ovat hyvin balanssissa rouhean puolen kanssa. Luumuhilloa, viikunaa, rusinaa. Eräänlaista tuhdin punaviinin tunnelmaa myös. Selvästi makeampi ja monin tavoin myös vivahteikkaampi tuoksu kuin Cask #89:ssä. Vesilisä avaa hiukan ruusunmarjaa ja hunajaa.

Maku: Järeä, tumman suklainen ja todella tallinen. Vahva nahkaisuus, runsas tammisuus ja hyvin erottuva salmiakki hallitsevat kokonaisuutta. Aivan maagisen hieno viski. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, paksun öljyinen ja melkein pureskeltavan jykevä. Silti hedelmäiset, luumuiset ja kirsikkaiset sävyt erottuvat kauniisti. Tässä tämä ottaa kaulaa Cask #89:ään. Jälkimaku hakee miellyttävästi makeutta siirappisuuden kautta, kun vastapuolella on tammista ja nahkaista sherryisyyttä. Salmiakkia, kahvisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta. Erittäin pitkä ja hallitusti kuivuva finaali. Suurenmoista herkkua. Vesilisä keventää otetta ja nostaa hunajan ja maitosuklaan esiin.

Arvio: Todella upea Glendronach, silkkaa laatua alusta loppuun. Käytännössä virheetön. Kokonaisuus on joka osa-alueella juuri sen ratkaisevan pykälän edellä Cask #89:ää. Sherryviskifani nauttii suunnattomasti. 92/100

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail 43%

Tällä kertaa lasissa on menneen maailman kaikuja vuonna 1992 toimintansa lopettaneesta Lochsiden tislaamosta. Gordon & MacPhail on pullottanut Connoisseurs Choice -sarjassaan refill-tynnyreitä oikein urakalla ja tasannut viskin 43:een tilavuusprosenttiin.

Lochsidea tulee sen verran harvoin enää vastaan, että on vaikea muodostaa ennakkokäsityksiä, millaisesta yksilöistä mahtaa olla kyse. Kokemukseni ovat tähän mennessä olleet voittopuolisesti myönteisiä, vaikka viimeksi maistettu Gordon & MacPhailin pullottama Reserve-sarjan Lochside 1991/2009 ei niitä onnistuneimpia ollutkaan.

Lochside 1991/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1991–2008, Refill Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin yrttinen ja mineraalinen. Minttua, sitruunamelissaa, salviaa. Vasta leikattua ruohoa. Suolakiveä, kamferia, tiukkaa viinirypälemäisyyttä, tölkkiananasta, sitruksisuutta. Maltaisuus tuntuu hiukan puuromaisena taustalla. Tammenkin tästä kyllä löytää, kuivana ja napakkana.

Maku: Sitruksinen, ruohoinen ja yrttinen. Vihreää teetä, kamferia, kuivaa omenaisuutta, vihreää viinirypälettä. Silti mukana kulkee kermainen makeus, joka muodostaa mielenkiintoisen vastaparin tämän mineraaliselle ja kuivan mausteiselle puolelle. Akaasiahunajaa, hunajakarkkeja. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Tammi on edelleen mukana ja saa tämän tuntumaan varsin iäkkäältä viskiltä, kun sitruunamelissa ja minttu leijuvat pinnassa. Jälkimaku jää yrttisenä ja mineraalisena hiukan kevyeksi, vaikka ruohoisuus ja lakritsi ovatkin vahvasti läsnä. Minttua, kamferia, kuivaa sitruksisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tasapainoinen ja aivan tyylikäs Lochside. Ei hienoimpien Lochside-julkaisujen joukossa missään nimessä, mutta todella yrttisenä ja mineraalisena hoitaa oman tonttinsa mukavasti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Glendronach 24 yo 1993/2017 Cask #43, 59,2%

Glendronachin tuotannossa 15. tammikuuta 1993 on merkittävä päivä. Silloin on tislattu melkoinen määrä legendaarista tuotantoa, jota on sittemmin tuotu single caskeina markkinoille alkaen ykköstynnyristä.

Omalle kohdalleni sattuneista Glendronachin viskeistä suurinumeroisin tämän päivän tynnyri on ollut numero 38, kunnes tänä kesänä tislaamo toi myyntiin Batch No. 15:ssa numero 43:n. Suurella mielenkiinnolla sen nyt maistan.

Tynnyrityypiksi ilmoitetaan tällä kertaa suurpiirteisesti vain sherry butt.

Glendronach 24 yo 1993/2017 Cask #43

(59,2%, OB, 15.1.1993–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 43, Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja kahvinen. Kirsikkalikööriä, mausteisuutta, selvästi erottuvaa omenaisuutta. Huokuu voimaa. Intensiivinen rusinaisuus, hiukan luumuhilloa ja tummaa suklaata. Siirappisuuden, liköörin ja mausteisuuden ympärille rakentuva tuoksu, jossa ei tallia tai nahkaa oikeasti tunnu. Vesilisä tuo vaniljaa ja aavistuksen mentholia mukaan.

Maku: Kirsikkalikööriä, kahvisuutta, siirappia ja mausteita. Erittäin voimakas ja iskevä heti alkuun. Punaista omenaa, hiukan mansikkaa, vadelmamarmeladia. Suutuntuma on täyteläinen ja runko muhkea. Viikunaa, rusinaa, luumuhilloa. Tummaa suklaisuutta ja jopa hiukan yskänlääkettä ja lakritsia. Tammi on napakasti mukana, mutta sherryn tallisia sävyjä ei tunnu. Jälkimaku alkaa kahvisena, siirappisena ja tumman suklaisena, paahteisena ja mausteisena. Pippuria, espresson karvautta, tanniinisuutta. Kirsikka, yrtit, lakritsi ja saksanpähkinä maistuvat pitkään. Varsin pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja vaniljaa ja saa lopulta myös pienen tallisen ja nahkaisen sävyn tähän mukaan.

Arvio: Todella korkeaoktaaninen Glendronach. Suutuntuma on hetken aikaa kuin A’bunahdissa. Tuoksu ja maku liikkuvat kirsikkaisessa ja liköörisessä suunnassa, eikä tallinen sherrymeininki juuri tule esiin. Kaikesta huolimatta erittäin maukas ja painokas esitys. 89/100

Old Pulteney Pentland Skerries 46%

Old Pulteneyn majakkasarjan ex-sherryssä kypsynyt viski on nimeltään Pentland Skerries. Olen näitä Lighthouse Series -viskejä maistanut tähän mennessä vasta yhden, eikä valitettavasti kyseinen Duncansby Head tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta.

Odotuksia ei siksi tähänkään paljon kohdistu, vaikka pidän kovasti Old Pulteneyn distillery characterista. Parhaimmillaan kypsytys tekee Pultikalle ihmeitä, heikoimmillaan luonne katoaa ja sekavuus lisääntyy – yhdessä kitkeryyden kanssa.

Old Pulteney Pentland Skerries

(46%, OB, NAS, +/- 2016, Travel Retail Exclusive, Lighthouse Series, Spanish Ex-Sherry Butts, 100 cl)

Tuoksu: Karamellia ja imelyyttä, maltaisuutta ja tunkkaisuutta. Likainen rasvaisuus, aseöljy ja puuroisuus ovat selvästi läsnä. Hiukan märkää pahvia. Maitosuklaata ja kirsikkaa runsaasti. Rusinavelliä. Hiukan on sekava ja kypsymättömän oloinen, ei lupaa paljoa. Vesilisä ei tuo paljon mitään esiin, uuniomenaa lähinnä.

Maku: Yllättävän paksu ja sherryinen. Siirappia, toffeefudgea, rusinaa, maitosuklaata. Runsasta mausteisuutta. Suutuntuma on paljon painavampi kuin tuoksu antaa odottaa. Maltaisuudessa on tietty tunkkaisuus silti mukana, puuro ja märkä pahvi eivät katoa mihinkään. Tammi puskee hiukan tanniineja mukaan. Joulukakkua, kanelia, maitokahvia. Pieni mineraalisuus ja suolaisuuden ailahdus tuntuvat. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena, piparkakkuisena ja siirappisena. Maitosuklaata, rusinaa, tammisuutta. Kevyttä suolaisuutta. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo pienen kermaisen vivahteen mukaan.

Arvio: Hiukan sekava mutta karamellinen ja aivan maistuva viski. Kun ei paljon odota, ei suuresti pety. 80/100

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams 58,1%

Ben Nevis on mielenkiintoinen tislaamo, jonka tuotannosta löytyy viskejä joka lähtöön. Parhaimmillaan se on oman kokemukseni mukaan ääripäissä, joko äärettömän sherryisissä tai erittäin hedelmäisissä viskeissä.

Nyt on käsissä viski, joka voisi edustaa tuota jälkimmäistä. Maistetaan pois.

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams

(51,8%, Nectar of The Daily Drams, 1986–2012, 70 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, öljyinen, vaniljainen ja todella raikas. Papaijaa, ananasta, vihreää omenaa, viinirypäleitä, hiukan banaania. Hedelmäistä siirappisuutta. Tammi on varsin kuivaa ja vahattua. Makeaa maltaisuutta tulee myös läpi. Lasissa seisottaminen tekee tälle hyvää. Vesilisä avaa tuoreen heinän ja raikasta niityn kukkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen, siirappinen. Todella reipasta hedelmäsalaattia yhdistettynä vaniljaan, hiukan kuten irkkuviskeissä, mutta runko on selvästi järeämpi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas. Maltaisuus on edelleen makeaa ja tammi vahatulla tavalla kuivakkaa. Vihreää omenaa, ananasta, banaania, viinirypäleitä. Hyvä balanssi, herkullinen kokonaisuus. Jälkimaku on selvästi hapokkaampi ja pähkinäisempi kuin saattoi odottaa, mutta hedelmät, tammi ja maltaisuus puhuttelevat edelleen mukavasti. Lakritsia, yrttisyyttä, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa.

Arvio: Oikein maukas ja tasapainoinen Ben Nevis, todella onnistunut lajissaan. Ylitti odotukset suorastaan reippaasti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 21 yo 1995/2017 Cask #4418, 52,6%

Glendronachin odotetun Batch 15:n viskit pullotettiin toukokuussa 2017. Kuuden julkaisun kokoinen erä sisälsi vuodelta 1995 tällaisen PX Puncheonissa ainakin viimeiset vuotensa kypsyneen viskin.

Glendronach 21 yo 1995/2017 Cask #4418

(52,6%, OB, 16.6.1995–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 4418, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 651 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun suklainen, kahvinen ja kahviliköörinen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat. Viikunahilloa, hiukan taatelia, runsaasti rusinaa. Erittäin makea siirappisuus ja muhkea nahkaisuus tekevät tuoksusta todella järkälemäisen. Hedelmäisyys jää hiukan saksanpähkinän ja tammisuuden varjoon. Pientä sikarisuuttakin löytyy. Vesilisä nostaa yrttejä selvemmin esiin.

Maku: Tumman suklainen, kahvinen, nahkainen, siirappinen ja toffeemainen. Tuoksua pykälän tasapainoisempi, erittäin runsas makupaletti. Balsamicoa, öljyä, hiukan lihaisuutta. Nyt myös uuniomenat, luumu ja kirsikka tulevat hyvin esiin. Toki viikuna, taateli ja rusina ovat mukana, samoin pähkinäisyys ja talliset sävyt. Suutuntuma on täyteläinen ja painava, oikein klassinen lajissaan. Tammi on vahvasti esillä tuomassa ryhtiä ja tasapainottamassa siirappia. Jälkimaku lähtee runsaalla mausteisuudella ja tummalla kahvisuudella, kunnes yrtit, lakritsi, tumma suklaa ja tammisuus nousevat. Hiukan kuivakkaa maltaisuuttakin nousee esiin. Varsin pitkä ja aseistariisuva finaali. Vesilisä korostaa raikkaan omenaisia piirteitä ja yrttisyyttä.

Arvio: Todella massiivinen viski, klassinen ja komea. Etenkin makupaletin runsaus puhuttelee. 90/100