Highland

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail 65,6%

Maistelussa tällä kertaa varsin harvinaista tynnyrivahvaa viskiä Millburnin lopetetusta tislaamosta Invernessistä. Tähän mennessä olen maistanut vain yhden Millburnin, ja se oli Rare Malts.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail

(65,6%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 9.8.1978–6/1997, Cask No. 3166, Oak Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhaa lautaa ja kuivaa sahanpurua ullakolla. Todella pölyinen ja kuivankitkerä yleisilme. Suolaa, heinää, kuivattuja sieniä. Hiukan omenaa, banaanilastuja, sitrusta. Maakellaria, kalkkia, mietoa turpeisuutta taustalla. Näillä voimakkuuksilla hyvin pidättyväinen. Vesilisä avaa makeaa marmeladia ja päärynää.

Maku: Kuiva. Miellyttävä hedelmäisyys herää kuitenkin vähitellen, tietty karkkisuus, öljyn painavuus tulee esiin. Heinäisyyttä, maakellaria, mietoa turpeisuutta. Sitruunaa, sitruunaa, sitruunaa. Hiukan omenaa ja banaania. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin voimakas. Mausteisuus ja pippuri pureva kiinni tanniinien voimalla, mutta jotenkin balanssi kuitenkin toimii. Nautinnollinen tumma yrttisyys leijuu vetten päällä. Jälkimaku on suolainen, sitruksinen ja voimakkaan öljyinen. Tumma yrttisyys kääntyy kuivaan lakritsiin. Omenaa, päärynää, hedelmäkarkkeja. Lääkemäisyyttä ja happoja, kiristelee ikenissä. Pitkä ja antaumuksellinen finaali. Vesilisä tuo makeutta, avaa karkkisuutta ja päärynää.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs vanhan liiton viski. Todella kuiva ja tiukka, joten vaatii täyden keskittymisen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks 40%

Maistelussa vihdoinkin aiempaa Glendronachin perussarjaa, oletettavasti ajalta hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta. Miniatyyrin on Yhdysvaltoihin jaellut aikanaan Hiram Walker.

Uuden ajan Glendronach-julkaisuista olen toki pitänyt 15-vuotiaasta Revivalista, mutta parhaimmillaan GD on oman kokemukseni mukaan muutaman vuoden vanhempana.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks

(40%, OB, +/- 1999, USA Import by Hiram Walker, Batch No. LQ0029, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen ja sherryinen. Appelsiinia, punaista omenaa, raakaa luumua, päärynää, banaania. Hapokas oloroso, melko paljas tammisuus. Kahvia, saksanpähkinää, mausteista. Hiukan nahkaisia ja kellarimaisia vivahteita. Vadelmahilloa, mustikkaa, aavistus mustaherukkaa. Melko tuhti kokonaisuus.

Maku: Maukas ja erittäin kermainen. Pehmeä sherry ja uskomattoman erottuva tupakkaisuus. Appelsiini ja omena ovat edelleen vahvasti esillä, samoin kahvi ja nahkaisuus. Tammi tuntuu melko raakana muttei silti mitenkään aktiivisena. Suutuntuma on melko täyteläinen, alhaisista volteista huolimatta. Hilloiset piirteet maistuvat selvästi, mustikka ja vadelma etenkin. Jälkimaku nostattaa sherryn nahkaisuutta ja luumuhilloa selvemmin esiin. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, tupakkaa, saksanpähkinän pientä karvautta. Mehukas hilloisuus nousee vielä lopuksi. Tammi pysyttelee taustalla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin pätevä ja nykymittapuulla jopa omalaatuinen Glendronach. Ei silti erityisesti loista millään osa-alueella, vaikka kermainen kokonaisuus maukas onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100.

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli 45%

Teaninichista aina unohtaa, että se on tuotannoltaan Skotlannin suurimpia tislaamoita. Nyt maistelussa siellä tislattua ikäviskiä Samarolin Expression-sarjasta.

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Expression, 1971–2006, Cask No. 3574, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis ja metinen, yllättävän voimakas ja runsas. Akaasiahunajaa, minttua, lääkemäisiä sävyjä. Limoncelloa, mineraalisuutta, yrttejä ja pippuria. Tammi on vahvasti läsnä. Maltaisuus on kuivaa. Tietty suolaisuus löytyy myös, samoin ruohoisuus. Hieno on. Vesilisä tuo vielä hienoja makeita sävyjä esiin, vaniljaa ja tomusokeria.

Maku: Alkuun todella pippurinen ja voimakas, sen jälkeen profiili sulaa täysin. Todella kaksijakoinen viski, ikään kuin runko antaisi heti periksi. Metinen, mineraalinen, minttuinen ja hiukan lääkemäinen ulottuvuus on upea, mutta viskositeetti puuttuu. Suutuntuma on lopulta todella kevyt. Makeaa tammisuutta, sitruunamehua, chiliä, happamuutta. Jälkimaku menee happamaksi, vihreä tee nousee pintaan. Ruohoisuutta, pippuria, minttua, valkoviinimäistä hapokkuutta, raakaa päärynää. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tanniinista. Sitruunan ja vihreän omenan makeus pitää tämän pinnalla. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa pintaan ja vapauttaa akaasiahunajaa.

Arvio: Haluaisin pitää tästä paljon enemmän, mutta rakenne ei täysin toimi. Olisikohan tämä ollut parhaimmillaan hiukan nuorempana? Harvoin tulee tällaista edes pohdittua, mutta nyt pistää miettimään. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

Edradour Ballechin 10 yo 46%

Edradour julkaisi tällaisen jykevästi turpeisen Ballechinin ensi kertaa kesällä 2014. Nyt maistelussa hiukan myöhemmin markkinoille tullut miniatyyri samasta tuotteesta.

Edradour Ballechin 10 yo

(46%, OB, +/- 2018, The Discovery Series, Ex-Bourbon & Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ummehtunut ja kostean turvesavuinen. Märkää villasukkaa, kermaista suklaisuutta, rasvaa, puuromaisuutta. Sekavuutta imelyyden, hedelmäisyyden ja savun ympärillä. Käristettyä pekonia, suolaa, jodia, tuhkaa. Makeaa tammea, heinää, hiukan rikkiä. Vesilisä avaa sitruksisia sävyjä ja hunajaa.

Maku: Erittäin sekava. Rasvaista suklaata, ylikypsää luumua, pekonia, turvesavua. Edelleen ummehtunut ja hikisen epämiellyttävä yleisilme. Maltaisuutta, puuromaisuutta, pistävää nokea ja tuhkaa, lääkemäisyyttä, jodia. Kummallinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko levoton. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rancio-henki on vahva, mutta mikään ei ole mitenkään tasapainossa. Jälkimaku on suklainen, rasvainen ja savuinen. Hiilisyyttä, jyväisyyttä, alkoholin paljautta. Lääkemäisyyttä, tuhkaa, tammista paljautta. Varsin lyhyt ja rajusti oheneva finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja toffeeta pintaan, se toimii.

Arvio: Rumaa jälkeä. Heikko esitys. Ei uskoisi saman tislaamon tuotteeksi kuin äskettäin maistamani herkullinen portkypsytetty Ballechin. 73/100

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003, 57,8%

Maistelussa tällä kertaa vuonna 2003 markkinoille tullut virallinen tynnyrivahva Dalwhinnie-julkaisu. Käytetyt tynnyrityypit eivät ole tiedossa, joten sekoitus on varmasti sisältänyt monenlaista viskiä. Erä on ollut kuitenkin varsin iso, yli 5 000 lestiä.

Dalwhinnie ei ole koskaan herättänyt minussa sen suurempia tunteita, mutta ehkä nyt on se hetki.

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003

(57,8%, OB, 1973–2003, Limited Edition, 5220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kiteisen hunajainen ja kaunis. Kuivaa tammea, sokeroituja sitrushedelmiä, vaniljaa, mehiläisvahaa, heinäisyyttä. Runsas trooppinen hedelmäisyys kohtaa inkiväärin ja kanervaisuuden. Taustalla mielenkiintoinen paahteisuus ja pieni lihaisuus. Tyylikäs. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta pintaan.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, hunajainen ja kuivan tamminen. Nautinnollinen vahaisuus. Varsin reipas pippuri tukee makeaa ja vaniljaista profiilia, jossa mehiläisvaha, toffeefudge ja sokeroidut hedelmät kohtaavat. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja loistavasti balanssissa. Tumma paahteisuus ja lihaisuus (beef jerky) vaanii taustalla. Maltaisuutta, kermaisuutta, pihkaa, heinää, inkivääriä. Jälkimaku on vahamainen, sokerinen ja herkkävireinen. Inkivääri ja valkopippuri ovat edelleen reippaasti läsnä. Pieni savun ailahdus, paahtunut tammi, lihaisuus ja mehiläisvaha maistuvat. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja.

Arvio: Metinen, iäkkäällä tavalla tamminen mutta silti hedelmäisen kompleksinen ja iso viski. Ylitti aivan kevyesti kaikki odotukset. Todella upea esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557, 53,8%

Olorosotynnyrit alkoivat jossain vaiheessa jäädä Glendronachilla vähemmistöön uusissa single cask -julkaisuissa. Siinäkin mielessä tämä Saksaan pullotettu yksilö on mielenkiintoinen.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557

(53,8%, OB for Germany, 3.3.1995–8/2013, Cask No. 1557, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja kellarimainen, tumman suklainen ja muhkea. Luumuhilloa, rusinaa, kaakaojauhetta. Jalohomeinen vivahde. Uuniomenaa, saksanpähkinää, maltaisuutta, paahteisuutta. Piimäkakkua. Hiukan sitruksisuutta, kuivattua aprikoosia, vaniljaa. Vesilisä availee hiukan ruutisia ja tumman yrttisiä ulottuvuuksia.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen ja yllättävänkin tamminen. Tanniinit saavat kuitenkin hyvää vastapainoa uuniomenasta, hedelmäsiirapista ja rusinasta. Luumua, taatelia, pähkinää. Ei erityisen makea, vaan enemmänkin paahteinen ja intensiivisen nahkainen. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja runko tukeva. Aavistus rikkiä ja jopa pieni savun ailahdus. Kuivattu aprikoosi, maltaisuus ja pieni sitruksinen pirteys seuraavat tuoksua. Maanläheisyys on melko hallitsevaa. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja runsas. Makeus nousee vihdoin, pähkinät ja rusinat saavat vaniljan ja piimäkakun mukaansa. Hiukan lakritsia, sherryisyyttä, edelleen pientä rikkisyyttä ja savun ailahduksia. Pitkähkö finaali. Vesilisä tuo makeita piirteitä vielä irtonaisemmin esiin kahvisuuden alta.

Arvio: Herkullisen kahvinen Glendronach, joka jää kuitenkin hiukan sulkeutuneeksi, jos jotain kritisoitavaa on ihan pakko löytää. Kokonaisuus on kuitenkin konsistentti ja todella maistuva. 88/100

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’ 53,3%

Edradourin tislaamon turpeiset Ballechinit ovat olleet kokemukseni mukaan varsin laadukkaita. Tällä kertaa lasiin pääsi tuore portviinikypsytetty versio.

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’

(53,3%, OB, 15.4.2004–15.1.2018, Cask No. 199, Port Cask, 396 bts., 50 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kumisaapasmainen ja viininen. Hyvä portviinisyys oikeastaan, kaikessa muhkeassa hedelmäisyydessään ja öljyisyydessään. Salmiakkia, hiilisyyttä, mineraalisuutta, kuivaa multaisuutta. Hiukan tummaa suklaata ja kinuskikastiketta. Vesilisä availee omenaa.

Maku: Suklainen, viininen ja turvesavuinen. Kumisaapas ja mausteisuus ovat intensiivisiä, tammi iskee hyvin pippuriakin mukaan. Reipas kahvisuus, intensiivinen luumu. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen. Hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja salmiakkia. Hyvä balanssi, vaikka ei juhli kompleksisuudella. Jälkimaku on kahvisen tumma ja suklainen, kuivuvan viininen ja turpeinen. Salmiakkia, kumia, happamuutta, pientä pippuria. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa mineraalisia ja yrttisiä piirteitä.

Arvio: Pätevä portviinikypsytys, vaikka vielä melko suoraviivaisella otteella. Toimii näissä puitteissa oivallisesti. 86/100

Glendronach Peated 46%

Glendronachin tislaamosta saatiin vuonna 2015 turpeistettua viskiä. Sittemmin Peated-julkaisua on jatkettukin. Olen todella suuri 1990-luvun sherryisen Glendronachin ystävä, mutta tähän en oikein osaa suhtautua, vaikka viimeistelyssä onkin käytetty oloroso- ja PX-tynnyreitä. Maistetaan avoimin mielin.

Glendronach Peated

(46%, OB, +/- 2016, Bourbon Barrels & Oloroso + PX Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja märän turpeinen. Säilörehua, päärynää, märkää nahkatakkia, lihaisuutta, suolaisuutta. Silti kuitenkin jotain hunajaista ja mantelimaista makeutta, pientä kermaisuutta. Tätä en sokkona taatusti tunnistaisi Glendronachiksi. Sitruksisuutta, kosteaa kalliota. Vesilisä availee päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Maku on heti tutumpi. Likaisen turpeisuuden alta löytyy tutun tisleen sävyjä. Suklaisuutta, kanelia, pehmeää toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maltaisuutta, tammea, purevaa mausteisuutta. Nuoren viskin vihreää happamuutta. Turvesavu on jossain määrin multaista ja märkää. Jälkimaku on mineraalinen ja hapan. Nahkaa, tammen purevuutta, sitruksisuutta, suolaa. Turpeisuus ja likaisuus pysyy mukana loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja omenaa selvemmin pintaan.

Arvio: Perustason nuorta viskiä. Jotain hyvin tuttua, jotain hyvin… erilaista. Tavallaan tässä on paljon kehityskelpoisia piirteitä, mutta kokonaisuutta en vielä pidä kovin toimivana. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 83/100.

Tomatin 12 yo 43% (2018)

Maistelussa on viimein Tomatinin nykytuotannon 12-vuotias. Tislaamohan uudisti core rangensa jo vuonna 2016, ja on pieni häpeä, etten ole tutustunut niihin sen tarkemmin, vaikka tislaamo kuuluu Ylämaan alueen suosikkeihini. Yritän korjata nyt tilannetta edes vähän.

Tislaamon aiempi 12-vuotias oli viimeistelty ex-sherryssä. Nyt reseptiikkaa on muutettu ja tähän tehty uudenlainen sekoitus. Maisteluun löytyi miniatyyri, vaikka pullokoossa valikoimaa on enemmänkin.

Tomatin 12 yo (2018)

(43%, OB, +/- 2018, Bourbon Barrels & Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Hiukan tunkkainen ja puuromainen. Ei vielä erotu mitenkään edukseen. Sherry kuitenkin tulee nätisti läpi, tuo suklaata ja luumuhilloa pintaan. Hiukan toffeeta myös. Silti ruohoisuus ja pieni ummehtuneisuus häiritsevät. Aktiivista tammea. Märkää pahviakin on havaittavissa.

Maku: Sitruksisuus on edelleen voimakasta, erityisesti appelsiinimehu. Rouhea maltaisuus on kärjessä, puuroa ja mysliä. Valitettavasti tunkkainen pahvisuus ei jätä rauhaan, vaikka maitosuklaa ja toffeekarkki tuovatkin makeutta. Suutuntuma on mukavan öljyinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Ruohoisuutta, rasvaa, aseöljyä, ylikypsää hedelmää ja ummehtunutta kellarimaisuutta. Jälkimaku jää edelleen pyörimään appelsiinimehun ja maltaisuuden ympärille. Likainen ja hiukan turpeinen vivahde nousee hetkellisesti hallitsevaksi. Ruohoa, heinää, yrttejä, kanelia. Keskipitkä finaali ohenee nopeasti, kun tammi puraisee kiinni.

Arvio: Jää todella raskaasti jälkeen edellisestä julkaisusta. Tämä ei kyllä nyt säväytä yhtään millään tavalla. 79/100

Balblair 1991/2018, 46%

Maistelussa oivallisia arvioita maailmalla saanut Balblair, jolla on siis laskennallisesti ikää yli 26 vuotta. Muistissani on erinomainen Balblair 1983/2013, mutta ehkä tätä on hieman epäreilua sentään siihen verrata.

Balblair 1991/2018

(46%, OB, 1991–2018, 3rd Release, Ex-Bourbon & 1st Fill Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys yhdistyy makeaan tammeen ja metisiin bourbonsävyihin. Vaniljaa, maapähkinävoita, uuniomenaa, banaania, kypsää persikkaa, makeaa päärynää. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja maltaisuus on pinnassa. Mehiläisvahaa, toffeeta. Vesilisä availee minttua ja persiljaa.

Maku: Todella mehukas ja hedelmäinen. Edelleen omena, päärynä, banaani ja persikkaa maistuvat runsaina, mutta nyt myös appelsiini on selvästi esillä. Toffeefudgea, metisyyttä, bourbonhenkistä tammista makeutta. Maltaisuus on rouheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Maitosuklaata, mantelia, mausteisuutta, anista, hunajaa, vaniljaa. Hiukan marsipaania. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, edelleen runsaan hedelmäinen ja napakan mausteinen. Sitruksisuus korostuu, pippuria ja anista riittää. Tammi on tumman paahteista, mustaa teetä ja hapokkuutta löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja raikkautta vielä lisää.

Arvio: Onnistunut Balblair-pullote, mutta tuohon mainittuun 1983-julkaisuun on vielä matkaa. Tasapaino on kohdallaan, mutta jos en tietäisi, että sekoituksessa on ensimmäisen täytön sherryä mukana, sitä en tästä kyllä sokkona bongaisi. Bourbontynnyreiden värikkäät sävyt hallitsevat kokonaisuutta, hyvällä tavalla. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100.