Highland

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones 40%

Maistelussa Royal Lochnagarin eräänlainen rinnakkaisjulkaisu 12-vuotiaasta GoT-sarjassa. Viski ei kuitenkaan ole sama, siitä todistavat kaikki lukemani asiantuntevat lausunnot. En näe syytä kiistää niitä. Sitä paitsi rinnalla ei nyt ole sitä klassista 12-vuotiasta.

Jälleen lähestyn Game of Thrones -tuotteistusta avoimin mielin. Aiemmin sarjasta maistamani Lagavulin ja Talisker pettivät molemmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin osuu kohdalleen. Royal Lochnagarin kanssa olen kuitenkin viihtynyt aina.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones

(40%, OB, +/- 2019, Game of Thrones – House Baratheon, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen. Omenaa, vesimelonia, makeaa mandariinia, hiukan ananasta. Maltaisuus on hiukan puuromaista. Vaniljaa ja jugurttia, jotain vähän hapanta ja jopa piimäistä. Tuoretta heinäisyyttä, aamiaismuroja ja mysliä. Weetabixiä. Hiukan yksioikoinen ja melko makea kaikkineen.

Maku: Maltainen, raikkaan hedelmäinen ja pirteän mausteinen. Parantaa vaatimattomasta tuoksusta selvästi. Makeaa päärynää, omenaa, hiukan banaania, ananasta. Vaniljaa, toffeefudgea. Maltaisuus on edelleen vähän puuromaista, mutta tammi ja mausteet pelastavat paljon. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus helposti lähestyttävä. Jugurtti ja mysli ovat yhä selvästi mukana. Jälkimaku on varsin tamminen ja suoraviivainen. Napakkaa mausteisuutta, hiukan pippuria, mandariinia, päärynää. Vaniljaa ja hunajaa, hieman toffeeta ja maltaista makeutta. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi.

Arvio: Vaatimaton tuoksu latistaa tunnelmaa, mutta muuten tämä on ihan kelpo entry-level-viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen Royal Lochnagar”.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW 59,7%

Lasissa pitkästä aikaa maagisen päivän tummaa sherryherkkua. Näitä yhä harvemmin enää löytyy, mutta jollain konstilla näköjään aina kuitenkin. Arvioihini Glendronachin tämän vuosikerran tuotannosta on syytä suhtautua sillä varauksella, että olen fanaatikko.

Viimeksi maistoin tämän saman päivän tuotannosta tynnyrin numero 33. Olen itse pullottanut oman pullon vuoden 1993 tuotannon tynnyristä numero 1618. Odotukset ovat taivaissa tätäkin tynskää kohtaan.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW

(59,7%, OB for La Maison du Whisky, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 30, Oloroso Sherry Butt, 626 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrytuoksu, joka virittyy luumun ja lihaisuuden suuntaan. Tummaa kahvisuutta, hasselpähkinää, rusinaa, suklaata. Aromaattisuutta ja tallisuutta, nahkaa ja paahteisuutta, sikaria. Oloroso tulee läpi tummana, makeus jää taustalle. Uuniomenaa, viinisyyttä, taatelia. Vesilisä avaa metsää ja umamia, paistettuja sieniä ja rustiikkisuutta.

Maku: Totaalinen, tumma ja kahvinen. Paljon synkempi kuin Cask #33, pykälää lihaisampi ja karvaampi. Tallisuutta, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä ja mausteita riittää. Tummaa suklaata, olorosoa, taatelia, viikunaa. Suutuntuma on täyteläinen ja intensiivinen. Sitruksisuutta, rusinaa, paksua liköörimäisyyttä, kuningatarhilloa. Jälkimaku on tumman sherryinen, kahvinen ja lakritsinen. Kuningatarhilloa, lihaisuutta, nahkaa, pähkinää ja suklaisuutta. Viinin ja taatelin sävyjä riittää, samoin runsasta mausteisuutta ja tallisuutta. Musteisuutta, mustikkaa, kaakaojauhetta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo makeutta ja avaa kermaisuutta, lisää suklaata ja nougatia.

Arvio: Jälleen kerran yksi erinomainen Glendronach-elämys vuodelta 1993. Tällä kertaa lihaisuus ja kahvisuus ovat pääosassa eikä hedelmäisyys loista aivan yhtä suvereenisti kuin Cask #33:ssa. Mutta aivan upea viski tämäkin on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman 50,2%

Maistoon pääsi The Whiskymanin perustason Ben Nevis. Odotukset ovat varsin alhaalla, koska tässä Age Matters -sarjassa on harvemmin suuria helmiä näkynyt. Eivätpä toisaalta ole erityisen arvokkaita viskejäkään.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman

(50,2%, The Whiskyman, Age Matters, 1997–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen. Karpalomehua, oliiviöljyä, jotain likaista ja palanutta. Suolaisuutta ja märkää heinää, sitruksisuutta, happamuutta. Vadelmaa, ylikypsää kirsikkaa, imelää banaanisuutta. Tammea, havuja, jyväisyyttä. Jotain käynyttä ja lievästi ummehtunutta. Vesilisä avaa runsaasti päärynää ja minttua.

Maku: Pirteä ja tuoksua puhtaampi. Öljyisyys on edelleen vahvasti pinnassa. Ruohoisuutta, suolaa, pippuria, sitruksisuutta. Aktiivinen tammi puree vahvasti kiinni. Jotain leipämäistä ja lievästi hiivaista tässä on, levotonta ja epävakaata. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Inkivääriä, raakaa banaania, saksanpähkinää. Havuja ja pihkaisuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja mineraalinen, varsin pihkainen ja yllättävänkin tasapainoinen. Sitruksisuutta, havuja, minttua, anista, öljyisyyttä. Pippuria, bensaisuutta, hiukan fenoleja. Hiivaisuus on täysin poissa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kanervaisuutta ja anista pintaan.

Arvio: Tuoksu on aivan eri sarjassa maun kanssa. Jälkimaku lopulta pelastaa tämän. 81/100

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32, 58,6%

Lasissa tällä kertaa varsin erikoislaatuinen Ardmore ex-sherrystä.

Ardmore 13 yo 1998/2012, SMWS 66.32

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/1998–1/2012, The Holy-Roly Pudding, Refill Ex-Sherry Gorda, 752 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilinen, turvesavuinen, pippurinen ja rusinainen. Rasvainen, suolaista voita ja lihaisuutta, bbq-kastiketta ja possunkylkeä. Savussa on kuivan mineraalinen vivahde, joka yhdistyy tiettyyn lääkemäisyyteen. Luumuhilloa, hunajaa, toffeefudgea. Kutsuva kokonaisuus. Vesilisä paljastaa rikin ja poltetut tulitikut.

Maku: Hiilisavuinen ja rusinainen, luumuinen ja suklainen, pippurinen ja voimakas. Runsas ja lihaisa kattaus heti kärkeen. Suolaista voita, rasvaisuutta, öljyä. Maltaisuutta, lääkemäistä ja hiukan karvasta purevuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Toffeefudgea, kinuskikastiketta, chilisuklaata. Jälkimaku on edelleen hyvin lihaisa ja hiilisavuinen, mutta silti yhä paljon kevyempi kuin vastaavat Islay-viskit. Suklaata, toffeeta, hunajaa, luumua, rusinaa, pippuria, suolaa, voita, lääkemäisyyttä. Suola ja pippuri voimistuvat lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja vaniljaa pintaan.

Arvio: Ylitti kevyesti kaikki odotukset. Maukas ja runsas nuori savuviski, jossa refill-sherry toimii oivallisesti. 87/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33, 59,1%

Maistossa erittäin muhkea kaksikymppinen Glendronach kultaiselta vuodelta 1993. Päiväkin on se kaikkein kuuluisin, 15. tammikuuta. Odotukset ovat taivaissa: speksien perusteella en keksi mitään parempaa yhdistelmää tältä tislaamolta näistä ikäluokista.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #33

(59,1%, OB for Abbey Whisky, 15.1.1993–11/2013, Cask No. 33, Oloroso Sherry Butt, 592 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, muhkea oloroso. Runsaasti suklaata, kahvia, rusinaa, luumua ja sikaria. Kaikesta huolimatta myös uuniomenat ja appelsiini pääsevät esiin. Musteisuutta ja viinisyyttä, tammen mausteita ja napakkuutta. Piimäkakkua, kuivattuja hedelmiä, lihaisuutta, nahkaa. Loistava tuoksu. Vesilisä avaa yrttejä ja aprikoosia.

Maku: Suklainen, luumuinen ja kautta linjan mahtava. Oloroson sävyjä, kahvisuutta, rusinaa, tallista runsautta, mausteita, nahkaa, uuniomenaa, appelsiinia, pähkinää, lihaisuutta. Kuningatarhilloa, hiukan viikunaa, todella hyvä tekstuuri ja fantastinen balanssi. Suutuntuma on täyteläinen ja silkkaa nautiskelua. Tammi toimii upeasti kautta linjan. Jälkimaku on edelleen todella suklainen, sherryinen ja runsas. Kahvia, mausteisuutta, appelsiinin kirpeyttä, pähkinää, hiukan siirappia. Tammi leikkaa makeutta juuri sopivasti. Viinisyyttä, nahkaa, nautinnollista hapokkuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa herukkaisuutta ja yrttejä.

Arvio: Todella loistelias Glendronach, nyt ymmärrän tämän pullotteen jälkimaineen. Omalta preferenssiini tässä on kaikki kohdallaan: Uskomattoman muhkea sherryisyys, joka ei kuitenkaan tukahduta raikasta ja runsasta hedelmäisyyttä. Täydellinen balanssi suklaisen makeuden ja tammisen nahkaisuuden välillä, jatkuva vuoropuhelu imelän ja karvaan kesken. Ja vesilisällä pelaaminen availee vielä jatkuvasti lisää ulottuvuuksia. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask 54,6%

Harvoin näitä Gleneskejä tulee vastaan. Yhden olen aiemmin maistanut, Silver Sealin pullottamana vuoden 1971 tuotannosta. Se oli odottamattoman hyvä.

Vuonna 1897 perustettu Glenesk toimi vuoteen 1985 saakka, kunnes viskin teko päättyi ja rakennukset muunnettiin asuinkäyttöön. Tislaamon yhteydessä toimiva mallastamo jatkaa kuitenkin tiettävästi edelleen. Viimeiset tunnetut Gleneskin viskit on pantu pulloon vuoden 1984 tuotannosta.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask

(54,6%, Blackadder Raw Cask, 16.11.1983–1/2012, Statement Edition No. 2, Cask No. 4929, Refill Sherry Butt, 248 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, paksu ja hiukan lihaisa. Muhkea maltaisuus, tallisuus ja nahka ovat pinnassa. Mustaherukanlehteä, kookosta, vaniljaa. Yrttistä napakkuutta. Appelsiinia, viikunaa, rusinaa. Tammi tulee vahvana esiin, sahanpurua ja mausteisuutta riittää. Vesilisä aukoo sientä, kellaria ja antiikkista vivahdetta.

Maku: Maltainen, sherryinen, nahkainen ja edelleen varsin lihaisa. Todella ekspressiivinen ja luonteikas. Tammi on roimasti esillä, hiukan metallisuutta ja vahvaa appelsiinin hapokkuutta. Suklaata, rusinaa, taatelia. Kookosta ja vaniljaa, pientä imelyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, tasapaino ei ole aivan täydellinen mutta ulottuvuuksia riittää. Leipämäisyyttä, hapokkuutta, palvikinkkua. Jälkimaku on metallinen ja maltainen, varsin tummasävyinen ja voimakkaan sherryinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, appelsiinia, pähkinää. Tammi on yhä vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta esiin.

Arvio: Maukas ja runsas Glenesk. Tässä on paljon hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 20 yo 1995, 43%

Maistelussa Glendronachin laajasta tuotannosta miniatyyrispesiaali, jota on ilmeisesti jaeltu Saksan markkinoille. Alhainen alkoholiprosentti kieltämättä epäilyttää, kun henkisenä vertailukohtana on tietysti tynnyrivahvoja single caskeja samalta aikakaudelta.

Glendronach 20 yo 1995

(43%, OB, 1995–2015*, Pedro Ximénez Cask Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja luumuinen. Maitosuklaata, maltaisuutta, uuniomenaa, kanelia. Rusinaa, viikunaa, makeaa sitruksisuutta, tammea, hiukan kahvisuutta. Kinuskikastiketta, maapähkinävoita, siirappisuutta. Varsin imelä kaikkineen, PX on vahvasti esillä. Rikin ja ruudin ailahdus on mukana.

Maku: Suklainen, luumuhilloinen ja makea. Ei kuitenkaan aivan niin imelä kuin tuoksu antoi odottaa, koska tammi ja mausteet antavat kunnolla ryhtiä. Melko täyteläinen suutuntuma. Edelleen rusinaa, uuniomenaa, kinuskia ja luumua on vähintään riittävästi. Sitruksista kitkeryyttä ja pippurista kihelmöintiä. Nahkaisuutta ja hiukan tallisia sävyjä, kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja paahteinen. Tietty leipämäinen sävy on mukana. Maltaisuutta, pippuria, kanelia, kahvia, kaakaojauhetta. Omenaa ja vaniljaa löytyy. Karhea ja saksanpähkinäinen loppuliuku. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Perushyvä PX-viritys. Ei loista millään osa-alueella, mutta maistuu. Eikä edes suuremmin kärsi alhaisista volteista. 86/100

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail 59,9%

Edellinen maistamani Old Pulteney Gordon & MacPhaililta oli aivan erinomainen, mutta pullote oli harvinaisuus vuosien takaa. Nyt maistelussa on nuorta sherrykypsytettyä samalta pullottajalta, tislattu 1993 ja pullotettu siitä runsaat kolmetoista vuotta myöhemmin.

Kokemukseni tämän tislaamon indie-pullotteista on edelleen vähäinen, joten todella mielelläni tämän maistan. Värikin on lupaavan tumma.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail

(59,9%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 25.10.1993–16.5.2007, Cask No. 2402, 1st Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sherryä, vanhaa armanjakkia ja kuivaa multaisuutta. Siirappinen ja marsipaaninen imelyys kohtaa melko nahkaisen ja karhean tammen. En tunnistaisi sokkona tätä Pulteneyksi. Suklaata, rusinaa, luumuhilloa, kypsiä kirsikoita. Öljyinen ja mausteinen vivahde. Vesilisä tuo kermatoffeeta ja vaniljaa heti.

Maku: Tuhti ja makean siirappinen sherry hyökyy heti päälle. Ykköstäytön totaalinen läsnäolo peittää paljon alleen, mutta suklaata, rusinaa, luumua ja muita herkkuja riittää. Jännä suolainen ja maltainen ulottuvuus maistuu kyllä jo Pulteneylta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa melko herkkä, kestää tällaisen sherryn juuri ja juuri. Tammea, maltaisuutta, nahkaisuutta, tallia, yrttilikööriä, pippuria, chiliä. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, mutta pippuri ja suolaisuus ottavat nopeasti pääroolin. Tammea, maltaisuutta, lakritsia, yrttejä, hapokkuutta, paahteisuutta, edelleen tallia ja kuivaa multaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä pehmentää, avaa kermaisuutta ja vaniljaa.

Arvio: Julman sherryinen käsittely Pultikalle. Hiukan ehkä hakee, mutta herkkua on. 87/100

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail 56%

Maistossa tällä kertaa Italiaan pullotettua vanhaa Old Pulteneyta oikein kunnon volteilla. Sen verran niukasti vanhaa indie-Pultikkaa on tullut vuosien saatossa eteen, että tämä tuntuu jo jonkinlaiselta harvinaisuudelta.

Old Pulteney 18 yo 1970/1988, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail for Sestante Import, 1970–1988, Rare Highland Malt, 75 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja pölyisyyttä, vahaa ja merellisyyttä. Erittäin tyylikäs heti kärkeen. Kuivaa hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta, hiukan heinää, suolaisuutta. Vihreää teetä, mausteisuutta. Mangoa ja hiukan banaania, vaniljaa, seesamiöljyä, tammista napakkuutta. OBE-fiilistä. Vesilisä avaa mentholia ja tuo pientä hammastahnamaista makeutta.

Maku: Taivahan vallat, nyt on vahaa ja voimaa. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvin esillä, samoin hedelmäiset sävyt. Hunajaa, vaniljaa, mangoa, öljyistä makeutta, joka toimii heinäisen suolaisuuden kanssa hyvin yhteen. Suutuntuma on silti melko kuiva ja herkän oloinen, kaikesta rungon kermaisesta ja öljyisestä painavuudesta huolimatta. Hapokas valkoviinimäisyys pysyy mukana, samoin vihreä tee. Jälkimaku on sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin hapokas. Viinirypäleitä, kiiviä, mentholia, tammea. Tammi kuivuu varsin reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin piparminttuisia ja yrttisiä sävyjä vielä lisää.

Arvio: Tisleessä on paljon tuttua, mutta kokonaisuutena tämä on jotain sellaista, mitä en ollut vielä päässyt kohtaamaan. Todella hieno viski, ylitti odotukset kevyesti. 90/100