Highland

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish 50,6%

Jostain Deanston on keksinyt luomutynnyrit. Nyt maistelussa on ex-olorosossa viimeistelty 16-vuotias. Tätä on kovasti kehuttukin, joten odotuksia on ilmassa.

Deanston 16 yo 2002 Organic Oloroso Cask Finish

(50,6%, OB, 2002–16.6.2019, Organic Oloroso Cask Finish, 3492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellia ja luumua, rusinaa ja maitokahvia. Miellyttävän leivosmainen vaikutelma, siirappia ja maapähkinävoita. Maltaisuutta, nahkaisuutta, mantelia. Makeaa sitruksisuutta, hunajaa, suklaisuutta ja kaakaojauhetta. Paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä. Tyylikäs esitys. Vesilisä korostaa mokkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja toffeemainen. Sherry tulee maussa selvemmin esiin kuin tuoksussa. Pähkinäisyyttä ja kahvia, siirappia ja hedelmäkakkua, vaniljaa, rusinaa, hiukan mansikkahilloa. Sitruksisuus käy kitkerällä puolella, ja pähkinä on melko karvasta. Pippurisuus näyttäytyy tammisen paahteisuuden keskeltä. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan pistelevä. Jälkimaku on heti varsin karvas, pähkinäisyys ja tammi saavat kunnon otteen saman tien. Espressoa, hapokkuutta, melkoisesti pippuria. Maltaisuus tuntuu karheana ja sitruksisuus on kirpeää. Hedelmäisyys pyörii luumun ja appelsiinin ympärillä. Rusinaa, toffeeta, nahkaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää hedelmää pintaan, päärynää ja omenaa erityisesti.

Arvio: Tuoksultaan erittäin vetoava mutta maultaan varsin karvas ja karhea tapaus. Laadukas viski silti. 85/100

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Old Pulteney 12 yo 2008/2021, Signatory 56,2%

Maistossa tällä kertaa hyvinkin sherryiseltä näyttävä Pultikka. Viski on viettänyt aikansa ensin refill-bourbonissa, ennen kuin on finistelty tuoreessa ex-sherryssä.

Kyse on siis jälleen tällaisesta äärettömän vaikeasta kombosta, johon viimeksi törmäsin tämän Signatoryn pullottaman BenRiachin ääressä. Tällä kertaa odotuksia ei juuri ole.

Old Pulteney 12 yo 2008/2021, Signatory

(56,2%, Signatory, Cask Strength Collection, 27.5.2008–19.2.2021, Cask No. 4, Refill Bourbon Barrels, Finished in a Fresh Sherry Butt, 695 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen ja varsin suolainen. Trooppista hedelmää, omenaa, aprikoosia, jotain ylikypsää ja vähän sekavuutta. Kuivattua banaania, heinää, kukkaisuutta. Sherry tuntuu vähän erilliseltä ja makean kakkumaiselta. Öljyisyyttä, kanelia, paahtunutta puuta. Vesilisä tuo esiin toffeeta ja kookosta.

Maku: Voimakas, öljyinen ja kulmikas. Kanelinen ja kahvinen puoli tulee ensin läpi. Suolaisuus on heti yllättävänkin vahvaa. Maltaisuus, paahteisuus ja tammisuus ovat pinnassa. Hedelmäisyys jää vähän varjoon, nyt ollaan enemmänkin punaisten marjojen ja kirpeän omenan kanssa tekemisissä. Suutuntuma on painava ja öljyinen, pureskeltava. Sherryä ja luumua riittää, mutta kovin hyvin kokonaisuus ei ole balanssissa. Nuoren viskin karvaus korostuu. Jälkimaku on hapan, tumman suklainen, paahteisen tamminen ja öljyisen painava. Kahvisuutta, pähkinää, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta.

Arvio: Taas on vaikea päästä tällaisen viskin luonteeseen kiinni. Yksipuolinen esitys. 81/100

Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask 56%

Maistelussa jälleen todella jykevä sherrytykki Edradourilta. Kuten taannoin jo kirjoitin, olen ruvennut etsimään näistä uusia lupaavia sherryviskejä Glendronachin jälkeen. Kova tehtävä, mutta jonkunhan näitäkin on maisteltava.

Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask

(56%, OB, 18.11.2009–9.4.2020, Cask No. 372, Sherry Butt, 893 bts., 50 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja rusinainen, ylikypsä ja makean sherryinen. Tallia ja nahkaa. Pieni salmiakkinen vivahde. Maitokahvia, suklaata ja runsaasti siirappia. Maapähkinävoita, punaviinimarjamehua, kypsää kirsikkaa. Maltaisuutta, kanelia, teroitettua lyijykynää. Vesilisä korostaa mokkaisuutta ja kinuskia.

Maku: Luumuhilloa ja lakritsia, siirappia ja sherryä. Hedelmäisyys on voimakkaasti esillä, ylikypsänä ja runsaana. Maitosuklaata, kermaisuutta, pähkinäisyyttä, pientä kinuskia. Marjaisuutta, hapokkuutta, rusinaa ja nahkaisuutta. Tammi tulee hiukan nuorekkaana läpi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen pureva, kaikessa toffeemaisuudessaan ja makeudessaan suorastaan pureskeltava. Tikkunekkua ja voita. Jälkimaku on voimakkaan mausteinen ja muhkean maitokahvinen. Ylikypsä hedelmäisyys, luumu ja viikuna korostuvat. Tammi muuttuu paahteiseksi ja kahvisuus hapokkaaksi. Pähkinäisyyttä, yrttejä, lakritsia. Melko tummaksi ja happamaksi kääntyvä finaali on mitaltaan keskipitkä. Vesilisä korostaa toffeefudgea ja maitokahvia.

Arvio: Runsasmuotoinen, siirappinen ja hedelmäinen laatuviski, jossa tunnistettava ”Edradour Funk” tulee hyvin läpi. Pieni nuorekkuus vielä läikähtää siellä täällä. 87/100

Balblair 25 yo 46%

Balblair on tislaamo, jonka OB-pullotteet ovat pitkään olleet Glenrothesin tapaan ikämerkintöjen sijaan vuosilukujen varassa. Nyt tilanne on Balblairissa muuttunut. Maistelussa on tislaamon melko tuore 25-vuotias, jossa ei enää vuosilukuja etiketissä näy. Viski on kypsynyt ex-bourbonissa ja lopulta viimeistelty ex-sherryssä.

Balblair 25 yo

(46%, OB, +/- 2019, American Oak Ex-Bourbon & Spanish Oak Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, intensiivinen ja iäkkään oloinen. Tammi on metistä, yrttisyys runsasta ja vaikuttavaa. Marjaisuutta, etenkin vadelmaa, ja hyvä kattaus Balblairille tyypillistä hedelmää banaanista persikkaan ja aprikoosiin. Hunajaa, vaniljaa. Hieno ja kompleksinen. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta pintaan.

Maku: Hedelmäisyys saa seurakseen voimakasta tammea ja maltaisuutta. Vanilja ja metisyys jäävät heti hiukan pippurisuuden ja purevan yrttisyyden jalkoihin. Karpalomainen marjaisuus ja pähkinäinen karvaus korostuvat. Omenainen, aprikoosinen ja appelsiininen hedelmäisyys on silti hyvin esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkästi balanssissa. Vanilja ja pieni luumu tuovat makeutta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa. Maltaisuutta ja kuivattua hedelmää, yrttejä, hedelmäteetä, inkivääriä, hapokkuutta. Pieni metallinen vivahde. Mentholia ja metisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee toffeeta ja suolaa.

Arvio: Varsin karvas ja kitkerä makumaailma ei yllä tuoksun tasolle. Tässä on paljon hyvää ja lupaavaa, mutta jotenkin kokonaisuus jää vähän piippuun. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Dalmore 15 yo 40%

Arvostan Richard Patersonin työtä Dalmoren tislaamolla, mutta sen tuotanto ei ole kuitenkaan omalla kohdallani oikein osunut kohdalleen. Ehkä pitäisi joskus päästä maistamaan jotain oikein erityistä Dalmorea, mutta kun perussarja ei oikein vakuuta, sellaisestakaan ei haluaisi maksaa.

Olen myös vieraillut tislaamolla, enkä varsinaisesti vaikuttunut sielläkään. Ranskalaiseen tapaan juuri mitään ei päässyt näkemään eikä mitään saanut kuvata. Kun monessa muussa tislaamossa pääsee varastoon maistelemaan, siellä nähtiin vain tynnyreitä ovelta, ja sen jälkeen piti vielä katsella puuduttava markkinointivideo ennen tastingia. Myös se tasting oli täysin normipullotteista rakennettu, eikä yhtään spesiaalia ollut mukana. Eikä Patersoniakaan näkynyt.

Maistelussa nyt kuitenkin vielä tällaista perussarjan 15-vuotiasta Dalmorea arviolta vuodelta 2018. Olen maistanut tätäkin julkaisua monta kertaa vuosien saatossa, myös siellä tislaamolla, mutta aina on jäänyt nuotittamatta. Ehkä sekin kertoo jotain.

The Dalmore 15 yo

(40%, OB, +/- 2018, American White Oak & Oloroso Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, appelsiinimehumainen, rusinainen ja hiukan lenseä. Kanelia, vaniljaa, karheaa tammisuutta. Sherryssä on tiettyä kerroksellisuutta, mausteita ja rasvaista suklaisuutta, joka ei aivan asetu kohdilleen. Toffeeta ja hiukan jouluisia sävyjä. Toskaomenaa ja jotain karamellisoitua kautta linjan.

Maku: Maltainen ja rusinainen. Leipämäinen paahteisuus saa tämän tuntumaan ikäistään nuoremmalta, tammi on melko päällekäyvää ja tietty puuromainen lenseys on mukana. Voita ja toffeeta, rasvaista suklaata, kevyttä kahvisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Sherry tuntuu maussakin kerrokselliselta ja levottomalta. Sitrusta, kanelia, jouluisia mausteita ja pientä kuparisuutta. Jälkimaku on varsin napakka kaikessa mausteisuudessaan. Maltaisuus pysyy yhä vahvana, rusina ja suklaa tuovat hiukan makeutta. Sitruksisuus on varsin kirpeää. Tammi ottaa vähitellen vallan, myslistä ja jyväistä karheutta puskee pintaan, kirpeää hilloisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen haastava tapaus. Hiukan rakennetulta tuntuva kokonaisuus, jossa maltainen lenseys on lopulta vähän karua omaan makuuni. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 8).

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory 55,5%

Maistelussa jälleen muhkea sherryttely Edradourilta. Väri on heti varsin vakuuttava. Kyllä tällaiset viskit ovat pimeiden talvi-iltojen herkkuja.

Edradour 12 yo 2009/2021, Signatory

(55,5%, Signatory, 21.1.2009–9.4.2021, Ibisco Decanter, Cask No. 8, Ex-Sherry, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella jykevää sherryä, tallia ja nahkaisuutta, luumua ja rusinaa. Tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Tasapainoinen yhdistelmä siirappista makeutta ja tammista napakkuutta. Saksanpähkinää, kypsää kirsikkaa, kahvia, hapokkuutta, puhdasta voimaa. Vesilisä availee lakritsia ja paahteisuutta.

Maku: Voimakas sherry hyökyy päälle. Tumma suklaa ja siirappisuus vyöryvät yhteen tallisuuden ja nahkaisuuden kanssa. Kahvisuutta ja tummaa yrttisyyttä, rusinaa, pähkinäisyyttä. Sherrypommien skaalalla ollaan tammisten ja hapokkaiden viskien päädyssä, hedelmäisyys jää piiloon. Marjaisuutta ja luumuhilloa silti pilkottaa joukosta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko melkein pureskeltava. Maltaisuutta, lakritsia, tikkunekkuja, kinuskikastiketta, voita. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen ja suklainen ja hetkellisesti jopa makeutuu. Vähitellen nahkaisuus, hapokkuus ja tammisuus saavat otteen. Kahvia, saksanpähkinää, rusinaa ja tummaa yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa yrtit paremmin esiin.

Arvio: Onnistunut nuorekas sherrypommi, oikein tummaa paahtoa alusta loppuun. Jos jotain pieniä heikkouksia yrittää hakea, sherryviskiksi tämä ei ole sävykkäimmästä päästä, mutta ehdottomasti silti kyseessä on yksi ikäluokkansa valioita Edradourin jykevistä sherryttelyistä. 88/100

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris 47,8%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Blair Athol -pullote Belgiasta. Perinteisesti Asta Morrisin laatu on ollut erittäin korkea.

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris

(47,8%, Asta Morris, 1998–2012, Cask No. AM 007, Ex-Bourbon Cask, 345 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mineraalinen, hunajainen ja öljyinen. Vaahterasiirappia, karamellisoitua omenaa, marjaisuutta, marsipaania. Jotain hiukan pölyistä ja kalkkista myös. Sitruksista raikkautta, maltaisuutta, tammea, kukkaisuutta. Kehittyy hienosti ajan kanssa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja toffeeta esiin.

Maku: Maltainen ja hyvin hedelmäinen, edelleen vahainen ja mineraalinenkin. Hiukan pistävä ananas tulee ensimmäisenä läpi, sen perässä omenaa ja keltaista luumua. Tammi on varsin pölyistä ja aavistuksen kitkerää, vaniljaista ja marsipaanista. Kanelia, inkivääriä, sitruunaa, hapokasta marjaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jämäkkä. Briossia, kermaisuutta, hiukan raparperia. Jälkimaku on ruohoinen ja kitkerän tamminen, maltainen ja mausteinen. Pippuria, kalkkisuutta, vaniljaa. Hapanta marjaisuutta, hapokasta omenaa, öljyisyyttä. Pientä hiilisyyttä, paahtoleipää, mineraalisuutta, nahkaa, pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia, hunajaisuutta ja miellyttävää persikkaisuutta.

Arvio: Onnistunut valinta Bert Bruyneelilta. Tuoksu on aivan erityisen mielenkiintoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, Whiskybase 50,6%

Käsissä on tänään Whiskybasen juhlapullote kuuden vuoden takaa. Tämän julkaisun aikoihin palvelussa oli listattuna 60 000 viskipulloa. Eilen torstaina Whiskybase julkisti uuden pullotteen 180 000 pullon kunniaksi, joten määrä on ehtinyt tässä välissä jo kolminkertaistua.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, Whiskybase

(50,6%, Whiskybase, 60.000 bottles on the wall, 11/1996–2/2015, Cask No. 2121, Sherry Butt, 606 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsää hedelmää, muhkeaa sherryisyyttä, toffeeta ja maltaisuutta. Nahkaa, ummehtunutta kellaria, tupakkaisuutta, märkää turvetta, tiettyä likaisuutta. Hiukan rikkiä, poltettua tulitikkua. Kanelia, uuniomenaa, hiukan sitruksisuutta, pähkinää, kahvia, hapokkuutta. Vesilisä availee sitruksisuutta.

Maku: Tuhti ja alkuun varsin sekava. Sherrykypsytys ampuu tykillä ympäriinsä, tunkkaisuutta ja likaisuutta, rikkiä ja kitkeryyttä. Hedelmät ovat ylikypsiä ja ummehtuneita, talliset sävyt leikkaantuvat sitruksisuudella ja hapokkaalla omenalla. Pähkinää, nahkaisuutta, kahvia, runsasta maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Yrttisyyttä, mausteisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaku kääntyy hiukan suolaiseksi saman tien. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, pähkinää, kitkerää kahvia, kanelia ja hiukan yrttisyyttä. Jälkimaussa tämä viski on parhaimmillaan ja sävyjä riittää. Ylikypsät hedelmät ja rancio-sävyt voimistuvat vähitellen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta ja helpottaa kovinta karvautta.

Arvio: Erittäin haastava Ben Nevis, jälleen kerran. Jälkimaku toimii komeasti. 84/100

Oban 12 yo Unblended 40%

Näillä 1970-luvun Obaneilla on uljas jälkimaine. Nyt käsissä on kulmikas kirkas miniatyyri, jonka pitäisi olla aito asia. Sehän selviää maistamalla.

Oban 12 yo Unblended

(40%, OB, 1970’s, Unblended Highland Scotch Malt Whisky, Octagonal Glass, 5 cl miniature)

Tuoksu: Onpa roteva. Persikkaa, omenaa, maltaisuutta ja kosteaa turpeisuutta. Vahamainen ja melko rasvainen yleisilme. Pientä lääkemäisyyttä myös, teetä ja yrttisyyttä. Koneöljyä, savua, tupakkaisuutta. Paahtunutta tammea, hunajaa, hiukan mentholia. Jännä suolainen vivahde on vahvasti pinnassa.

Maku: Todella suolainen. Aprikoosia, persikkaa, omenaa, hunajaa ja hiukan kermatoffeeta. Vahamaisuus on edelleen korostunutta, samoin kostea turpeisuus ja napakka savu erottuvat. Pähkinäisyyttä, tammea, maltaisuutta ja kiteistä sokerisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava. Lääkemäiset ja mentholiset vivahteet tuovat mukavasti särmää, samoin yrttisyys. Kuivia lehtiä, heinäisyyttä, pientä hapokkuutta. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin turpeinen. Appelsiinimarmeladia, mustaa teetä, pippuria, happamuutta, pähkinäisyyttä ja edelleen todella reipasta suolaisuutta. Paahtunut puu, rasvaisuus ja likainen öljyisyys tekevät tästä varsin rouhean. Melko pitkässä finaalissa on mukavasti ryhtiä.

Arvio: Maukas, suolainen ja tyylikään vanhanaikainen viski. Maistuu. 86/100