Highland

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414, 57,1%

Nyt on maistelussa todella tuhdin sherryistä Edradouria. Väri on niin tumma, ettei lasista juuri läpi näe. Ensivaikutelma on siis erittäin lupaava.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414

(57,1%, OB, Natural Cask Strength, 20.12.2006–25.3.2019, Cask No. 414, Sherry Cask, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkaa, luumua, rusinaa ja suklaata oikein kunnolla. Tallinen puraisu on heti mukana. Sherryn komennossa mennään eikä ollenkaan hassummin. Hyvä yrttisyys on mukana, tasapaino on kohdillaan, tammi ei keuli eikä rikkiä tunnu. Ruskeaa sokeria, mokkanahkaa, kermalikööriä. Vesilisä availee lisää yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, suklainen ja runsas. Ikäistään kypsemmän oloinen. Tallisuus ja nahka ovat hyvässä balanssissa suklaan, siirapin ja hedelmien kanssa. Luumua, rusinaa, maitokahvia, mukavaa kermaisuutta. Kirsikkaisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Mausteisuutta, maapähkinää, hiukan vadelmaa. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen. Nyt tulee pippurikin esiin, samoin tammi alkaa puskea kunnolla läpi. Nahkaa, happoja, espressoa. Silti ruskea sokeri, luumu, rusina ja kirsikka pitävät yleisilmeen makean puolella. Tämä on loppuun asti toimiva esitys. Melko pitkä finaali on varsinaista herkuttelua. Vesilisällä löytyy sekä kermaista pehmeyttä että havuisen yrttisiä ja sitruksisia sävyjä.

Arvio: Maukas sherryviski makeannälkään. Merkittävästi rotevampi ja mielenkiintoisempi kuin äskettäin maistamani kymppivuotias Signatoryn sarjasta. 88/100

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14, 46%

Lasissa vaihteeksi tuhdin sherryistä Edradouria.

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.1.2009–2.10.2019, Cask No. 14, First Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Tummasävyinen sherry hyökyy heti vaativana päälle. Kahvia ja tallisuutta, nahkaa ja rusinaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta sokeria. Vegetaalisuus ja multaisuus tulevat selvästi esiin, maatunutta lehtikasaa ja kellaria. Vesilisä availee hedelmäisyyttä, luumuja ja sitruksisuutta.

Maku: Iskevä ja metallinen. Edelleen todella maanläheinen ja multainen, vahvan sherryinen, mutta tiukka sitruksisuus ja kuparinen vivahde korostuvat. Kitkeryyttä ja happoja. Tallisuutta ja nahkaa riittää edelleen, mutta yleisilme on hiukan ohuempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko vähän levoton. Mustaa teetä, karvasta tammisuutta, hiukan saksanpähkinää ja mustaherukkaa. Jälkimaku on tumma ja varsin karvas, synkän sherryinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta puuta, vegetaalisuutta ja happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan rikkiä esiin ja korostaa kahvisuutta.

Arvio: Varsin tuima nuori Edradour, täyttä sherrypommitusta. Ei oikein omaan makuuni, hiukan karvas ja levoton. 83/100

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa Gordon & MacPhailin vanhoista valikoimista tällainen laskennallisesti 23-vuotias Dalwhinnie.

Dalwhinnie 1970/1993, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1970–1993, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja pölyinen, kuiva ja herkkä. Tällaisia viskejä ei enää tehdä. Vanhoja kirjoja, kedon kukkia, kuivaa heinää. Hunajaisuutta, hiukan aprikoosihilloa. Maltaisuutta, pientä muromaisuutta, kamomillateetä, kanervaisuutta. Marie-keksejä, kuivaa valkoviiniä, pientä hedelmäistä siirappisuutta.

Maku: Metinen, kukkainen ja herkkä, kuten tuoksu antaa odottaa. Tammi tuntuu kuivana ja pölyisenä. Antiikkisuutta, tomusokeria, kuivaa heinäisyyttä. Akaasiahunajaa, vaniljaa, hiukan hedelmäistä sokerisuutta. Pientä viinirypälemäistä ja greippistä happamuutta, metallisuutta myös. Suutuntuma on melko kuiva ja kevyt. Maltaisuutta ja muromaisuutta riittää tuomassa runkoa. Jälkimaku on hapahko, maltaisuudessaan hiukan puuromainen ja selvästi jo karheampi. Jogurttia, pippuria, metallisuutta. Ruohoisuutta, paahteista tammea, karvasta pähkinäisyyttä ja edelleen jonkin verran metisyyttä. Rypälemäisyyttä, raakaa päärynää. Tyylikäs hunajaisuus jää lopulta kielen päälle, vaikka finaali on kaikkineen melko lyhyt.

Arvio: Oikein klassinen nosing whisky. Todella nautinnollinen ja metisyydessään upea tuoksu, mutta maku jää hiukan valjuksi ja jälkimaku lopulta varsin lyhyeksi. Mutta tätä voisi nuuhkia loputtomiin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #23, 52,1%

Käsissä jälleen näitä tulevaisuuden klassikoita. Glendronachin 15.1.1993 tislatuista suurherkuista tällä kertaa maistelussa Cask #23. Vierellä verrokkina on saman päivän erinomainen Cask #5, joten kovissa sarjoissa liikutaan.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #23

(52,1%, OB for Whiskybase.com, 15.1.1993–10/2014, Cask #23, Oloroso Sherry Butt, 681 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen ja painava. Todella hilloinen ja kahvinen, varsin makea ja intensiivinen. Tummaa suklaata ja rommisuutta, pähkinäisyyttä ja tupakkaisuutta. Nahkaa, tallisuutta, rusinaa, uuniomenaa. Siirappisuutta, pippuria, hiukan enemmän kitkeryyttä kuin Cask #5:ssä. Vesilisä avaa toffeeta ja minttua, nostaa tämän hetki aivan uudelle tasolle.

Maku: Sherryinen ja voimakas. Jännä yhdistelmä intensiivistä makeutta ja pähkinäistä karvautta. Pippuri on voimakkaasti läsnä, samoin kahvi ja tumma suklaa. Selvästi levottomampi kuin Cask #5. Yrttisyys ja inkivääri tuovat lisää kierrrettä, sitruksisuutta ja rusinaa riittää. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Nahkaisuutta, taatelia, balsamicoa. Tallisuutta ja pientä lihaisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen ja voimakas. Tumma suklaa ja soijainen suolaisuus tulevat kärjessä, kahvisuus ja pähkinäisyys puskevat karvautta. Rusinaa, luumua, viikunaa ja kitkerää sitruksisuutta. Mausteisuutta, tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, tupakkaisuutta. Pitkä ja vaativa finaali. Vesilisä toimii loistavasti, tasaa kitkeryyden ja avaa huimasti sävyjä.

Arvio: Alkuun yllättävänkin vaativa ja pippurinen yksilö, mutta viimeistään vesilisä korjaa kaiken. Harvoin lisätty vesi tekee näin suuren muutoksen ylipäänsä, koska tämä nousee vesilisällä aivan uudelle tasolle. Silti Cask #5 on erittäin kova vertailukohta vieressä eikä aivan vastaavaa sävykkyyttä ja syvyyttä tästä löydy. Upea viski toki tämäkin on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray 49,1%

Maistelussa tällä kertaa kohtalaisen iäkäs Glen Garioch ex-bourbonista.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray

(49,1%, Dewar Rattray, 1988–2015, Cask No. 5187, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen. Mäntymetsää, pihkaisuutta, hiukan vahaa. Appelsiinia, omenaa, kevyttä hedelmäsalaattisuutta. Kuivakka tammi tulee melko selvästi läpi. Vaniljaa ja yrttisyyttä, minttua ja kamferia. Toffeemaista makeutta, kiteistä hunajaisuutta. Hento savu taustalla. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Maltainen, sitruksinen, hunajainen ja edelleen melko havuinen. Kuiva tammi, pihkaisuus ja vahaisuus muodostavat kiinnostavan yhdistelmän. Sitruksisuus on greippisen karheaa ja maltaisuus on melkein jyväistä. Paahteisuutta, poltettua sokeria, kahvisuutta, hapokkuutta ja minttua riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Hiukan laventelia tulee esiin, samoin pientä savua. Mausteisuudessa riittää sävyjä. Jälkimaku on sitruunainen, maltainen ja varsin hapan. Greippisyys, pihkaisuus, jyväisyys ja vahamaisuus pyörivät yrttisen ja paahteisen ytimen ympärillä. Tammi tuntuu nyt aktiivisemmalta. Minttua, kamferia, pientä savua. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa tammisen karheuden oikein kunnolla esiin.

Arvio: Laadukas ja mielenkiintoinen viski, mutta käy lopulta varsin happamaksi. 86/100

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones 46%

Hoidetaan nyt tämä Game of Thrones -sarja tältä erää loppuun. Lasissa yhdeksäs ja viimeisenä julkaistu single malt, Mortlachin 15-vuotias.

Kerrankin siis ikämerkittyä GoT-viskiä, jossa on jopa viimeistelyyn käytetyistä tynnyreistä tietoa etiketissä. Odotukset eivät silti ole järin kummoiset, kun muistelen tätä sarjaa kokonaisuutena.

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones

(46%, OB, 2019, Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Pistävän tamminen ja varsin maltainen. Viinirypäleiden ja greipin kitkeryyttä, hapokkuutta, valkopippuria. Mineraalisuutta, vihreää omenaa, hiukan pähkinää ja pientä suolaisuutta. Hunajaa, vaniljaa, voitaikinaa, muroja, sokerisuutta. Jotain kerroksellista tässä on koko ajan. Vesilisä avaa paahteisuutta ja ilmakuivattua kinkkua. Alkaa tuoksua Beast of Dufftownille vähitellen.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja paljon ikäistään nuoremman oloinen. Teroitettua lyijykynää, pippuria, mineraalisuutta. Raa’ahkoa päärynää, viinirypälettä, keltaista luumua, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin miellyttävän öljyinen ja löytää vähitellen tasapainon hunajaisen makeuden ja melko rujon tammisuuden välillä. Suolaisuus nousee tyylikkäästi esiin pähkinäisyyden ja pienen lihaisuuden joukosta. Jälkimaku on hunajainen, maltainen ja nyt jo voimakkaan suolainen. Sitruksisuus saa seurakseen melko makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa ja kinuskia. Tammi jää kitkeränä taustalle. Suolapähkinää, voisarvea, tikkunekkua, pippuria, ruohoisuutta ja minttua. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kuivaa tammea ja mineraalista hedelmäisyyttä.

Arvio: Varsin vaatimattomasta tuoksusta kuljetaan suorastaan oivalliseen jälkimakuun. Tietty kerroksellisuus tässä häiritsee koko ajan eikä Mortlachin sielu ole kaikilta osin oikein mukana, mutta suuhun jää silti aivan hyvä maku tämän sarjan mittapuulla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja kohtuullisen hyvä, mutta lopulta kovin persoonaton Mortlach”.