Highland

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask 65,3%

Lasiin pääsi volttipuolueen hyväksymä Pultikka. Pullote on peräisin vuosien takaa, mutta silti potkua on tarjolla todella paljon.

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask

(65,3%, Blackadder Raw Cask, 13.8.1990–6/2004, Cask No. 3951, Barrel, 197 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, heinäinen ja varsin suolainen. Mandariinia ja mehiläisvahaa. Varsin painava vaikutelma, öljyinen ja voimakas. Kypsää banaania, sitruksisuutta, mangoa, vaniljaa, omenapiirakkaa. Ruohoisuutta, tammea, valkopippuria. Vesilisä tuo kermaisen vaikutelman, avaa tomusokeria ja yrttejä.

Maku: Vahamainen ja todella vahva. Mineraalisuus, merellisyys ja suola ovat pinnassa, mutta runsas hedelmäisyys tuo hyvää vastapainoa. Banaania, mangoa ja makeaa sitruksisuutta riittää, vaikka kokonaisuus on kieltämättä varsin kuiva. Vanilja on pinnassa koko ajan. Tuoretta ruohoa, hapokkuutta, hedelmäteetä, karvautta. Suutuntuma on vahamaisen paksu ja purevan pippurinen. Raakaa päärynää. Jälkimaku on edelleen alkuun kitkerän ruohoinen ja tiukan tamminen, mutta vähitellen mineraalisuus ja hedelmät pääsevät taas pintaan. Merellisyys ja suola ovat hyvin esillä, samoin heinäisyys, hapokkuus ja vanilja. Valkopippuri pysyy mukana, samoin tietty tanniinisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo herukkaisuutta ja makeutta esiin.

Arvio: Todella tykki Pulteney menneiltä vuosilta. Uskollinen tisleelle ja sen ominaisluonteelle. Jotenkin pidän näistä yleensä paljon, eikä tämä yksilö tee poikkeusta. Voimakkuuskaan ei lyö yli. 85/100

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish 49,3%

Maistelussa tällä kertaa PX-kypsyteltyä Deanstonia, ainakin siis loppusuoran osalta. Tämä on jälleen näitä luomuksi merkittyjä julkaisuja. Väri on varsin vaalea, joten finistely ei ehkä ole ollut kovin kiihkeä.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish

(49,3%, OB, 2002–2020, Organic PX Finish, 3102 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, suorastaan imelä, hunajainen ja vaniljainen. Runsas maltaisuus ja muovailuvaha nousevat heti esiin. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, mysliä, hiukan marjaisuuttakin. Sitruksinen sivujuonne. Aivan pieni rikkisyys. Minttua, karheaa tammisuutta. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja vähän toffeeta.

Maku: Todella maltainen ja yllättävänkin karvas. Pähkinäisyyttä ja hapokkuutta, paahteista tammea. Sitruksisuutta, hunajaa, edelleen niitä kuivattuja hedelmiä. Pieni puuromaisuus. Ei lainkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa, sherryä ei löydy juuri lainkaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän hakee. Pippuria, poltettua tulitikkua. Jälkimaku kääntyy heti todella tammiseksi ja karvas pähkinäisyys korostuu. Maltaisuutta, jyvää, puuromaisia sävyjä. Sitruksisuus on hapokasta kuin IPA-oluessa. Pieni hunajaisuus ja hedelmäkarkkisuus pilkistävät lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää vain karvautta.

Arvio: Tynnyröinti ei ole tullut tässä Deanstonin ominaisluonteen eteen. Ei silti oikein innosta, karvaus ajaa vähän yli ja yleisilmeessä on puuromaista lenseyttä liiankin kanssa. 82/100

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris 56,4%

Nuorta sherryistä Ardmorea lasissa tällä kertaa. Tästä viskistä intoiltiin maailmalla jo pari vuotta sitten. Vain viisivuotiaan sherrypommin on hoidellut pulloon belgialainen Asta Morris, jota pyörittää herrasmies nimeltään Bert Bruyneel.

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris

(56,4%, Asta Morris, 2013–2019, Cask No. AM034, Sherry Cask, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa sokeria, karamellia, salmiakkia ja tuhdin savuista sherryä. Kuin nuuhkisi crème brûléetä, johon on saatu tervaisen savuinen aromi. Runsaasti kahvia, hiukan pähkinää ja rusinaa, maitosuklaata ja luumuhilloa. Aavistus pekonia, vahaisuutta ja ylikypsää hedelmää. Nam. Vesilisä avaa piparkakkua ja hiukan tupakkaisuutta.

Maku: Mahtava makean sherryn, tervaisen turvesavun ja salmiakin ilotulitus. Todella nautinnollista kahvisuutta ja karamellia, kaikki maitosuklaan ja rasvaisen lihaisuuden kietomassa kokonaisuudessa. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan taatelia. Suutuntuma on öljyisen painava, ja jättikokoisista muskileista huolimatta homma pysyy hienosti koossa. Punaista marjaisuutta, lakritsia, tiettyä vahamaisuutta ja hunajaa, pistelevää pippurisuutta, yrttejä. Jälkimaku on edelleen voimakas, paksun sherryinen ja tervaisen turvesavuinen. Kahvisuus, salmiakkilakritsi ja marjaisuus saavat seurakseen tammisuutta, jossa on nätisti vahaa ja vaniljaa. Pippuria, karamellia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää sävyjä ja yrttisyyttä esiin.

Arvio: Nyt kolisee ja kovaa. Erittäin herkullinen viisivuotias, suorastaan eeppisellä levelillä ikäisekseen. Top notch. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802, 52%

Wolfburn on mielenkiintoinen tapaus, joka vei Old Pulteneylta tittelin Manner-Skotlannin vanhimpana tislaamona. Se perustettiin alkujaan jo vuonna 1822 mutta oli suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt toiminta on jatkunut uudessa muodossaan siis jo vuosikymmenen. Aika rientää!

Nyt tislaamosta on vaihteeksi lasissa seitsemänvuotiasta kakkostäytön PX-kypsytettyä tavaraa, oikein single cask ja ihan ensimmäisen vuoden tuotantoa. Kokemukseni Wolfburnista on edelleen niin ohutta, että mielenkiinnolla maistan.

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802

(52%, OB, 2013–2021, Cask No. 802, Second Fill PX Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kinuskinen ja kermainen, rusinainen, luumuinen ja suklainen. Varsin makea uuniomenaisuus yhdistyy tammiseen karheuteen ja myslimäiseen kuivaan hedelmään. Jotain lievästi eltaantunuttakin tässä ylikypsässä hedelmässä on. Teroitettua lyijykynää, tuoretta puuta. Vesilisä paljastaa pientä yrttisyyttä ja havuja.

Maku: Sekavampi paketti kuin tuoksu antaa odottaa. Suklainen ja siirappinen makeus on edelleen läsnä, mutta läpi tunkee tuoretta tammea, jotain metallisuutta ja palaneitakin vivahteita. Luumuhilloa, hiukan lakritsia, hapokkuutta, havuisuutta. Pippurista purevuutta, hasselpähkinää, kumisuutta, ihan pientä turpeista vivahdetta taustalla. Paljon nuorempi ja rujompi tämä on suussa kuin nenässä. Suutuntuma on melko kevyt ja pisteliäs. Jälkimaku on ylikypsän hedelmäinen, suklainen, kahvinen ja edelleen todella tamminen. Hapokkuutta, pippuria, rusinaisuutta ja kuivattua luumua. Poltettua sokeria, pihkaisuutta. Ohenee voimakkaasti, finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä korostaa karkkisuutta ja kinuskia.

Arvio: Ihan maistuva esitys, mutta sekavuus ja pieni raakuus vaivaavat. 83/100

Old Pulteney 11 yo 2007/2019 Cask No. 1470, 62,9%

Old Pulteneylta on tullut mielenkiintoisia sherrykypsytyksiä viime vuosina single cask -julkaisuina. Muistelen lämmöllä etenkin tätä Whisky Shopille hoideltua yksilöä. Nyt käsillä oleva lesti on numeron perusteella sen sisarpullote ja pullotettu käsipelillä tislaamolla.

Old Pulteney 11 yo 2007/2019 Cask No. 1470

(62,9%, OB, 22.11.2007–16.5.2019, Hand Bottled at the Distillery, Cask No. 1470, Sherry Butt, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja merellinen, karamellinen ja mausteinen. Muhkean luumuinen hedelmäisyys ja napakka mineraalisuus toimivat kauniisti yhteen. Rusinaa, uunipäärynää, mustikkaa, herukkaisuutta. Maitosuklaata, toffeefudgea, öljyistä painavuutta. Vesilisä avaa todella nautinnollisen mentholin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja suolainen. Pähkinäinen ja merellinen perusluonne toimii hienosti yhteen luumuisten, mausteisten ja toffeemaisten elementtien kanssa. Ylikypsää hedelmää, rancio-fiilistä ja lihaisuutta, käristettyä pekoniakin. Tammen mausteet, vanilja ja pieni pippuri tuovat ryhtiä. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava. Kanelia, nahkaisuutta, kaakaojauhetta, uuniomenaa. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen ja voimakas, ylikypsän hedelmäinen ja runsaan mausteinen. Pähkinää, mineraalisuutta, nahkaisuutta, toffeeta. Kahvisuus ja tumma suklaa nousevat pintaan, vähitellen myös suolaisuus ja lakritsinen vivahde tulevat esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia ja avaa mentholia.

Arvio: Todella hieno viski kuten viereisestäkin tynnyristä. Lisää tällaisia! Ehkä hiukan lihaisampi, mausteisempi ja kahvisempi kuin sisartynnyri, näin lonkalta arvioituna. Ja voimakkaampi, ihan volteissakin. 90/100

Edradour 10 yo 2008/2019, Signatory 46%

Tänään lasissa on tummanpuhuvaa sherryttelyä. Myönnän avoimesti, että etsiskelen näistä Edradourin viskeistä korvaajaa poskettomiin hintoihin nousseille Glendronachin sherrypommeille. Verrokkina on pienen pettymyksen taannoin tuottanut mutta varsin vastaavilla spekseillä varustettu Signatoryn Edradour 10 yo 2011/2021 Cask No. 429, 46%.

Edradour 10 yo 2008/2019, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 25.6.2008–12.3.2019, Cask No. 166, Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja tumman yrttinen. Suklaata ja kaakaojauhetta. Sherry on tässä yksilössä täynnä mantelia, maapähkinävoita ja kermaisuutta. Tammi tuntuu kohtalaisen kuivana. Toskaomenaa, lakritsia, yrttitippoja. Miellyttävä mutta profiililtaan varsin kapea tuoksu. Vesilisä availee minttua. Vieressä Cask No. 429 tuoksuu todella multaiselta ja maltaiselta, öljyiseltä ja härskiltä tämän rinnalla.

Maku: Salmiakkilakritsinen, yömusta sherryttely. Tummaa suklaata, minttua, paahteisuutta, jopa hiukan hiiltä. Yskänlääkemäisiä piirteitä, luumuhilloa. Mikään kovin makea tämä ei ole. Nahkaisuutta, mausteisuutta, hapokkuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma ja edelleen varsin tiukasti keskittynyt paletti. Pippurisuutta, tanniineja – tällä kertaa yleensä helposti tunnistettava Edradour Funk loistaa poissaolollaan. Jälkimaku on tumman suklainen, salmiakkinen, yrttinen ja melko tiukka. Pippurisuus ja yskänlääke puskevat voimalla päälle. Tammi tuntuu nyt jo varsin tuoreelta ja tanniiniselta. Kahvisuutta, kaakaojauhetta, kuivattuja luumuja, pähkinäisyyttä, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja hapokkuutta pintaan. Cask No. 429 on vieressä aivan massiivisen kokoinen viski tähän verrattuna ja ampuu joka suuntaan – olkoonkin, ettei ihan pelkästään hyvällä tavalla.

Arvio: Hiukan hahmoton ja jopa vähän valju yksilö. Tavallaan ihan hyvää, mutta jotain puuttuu. Vaikka vieressä maistettu Cask No. 429 on tämän rinnalla härski ja multainen, tällä ei ole oikein mitään siihen verrattavaa persoonallisuutta tai särmää. 84/100

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hyviä arvioita saanut Glen Garioch. Päällisin puolinkin tämä vaikuttaa oikein kunnolla ex-bourbonissa kypsyneeltä yksilöltä.

Glen Garioch 24 yo 1991/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 1991–2015, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan maltainen, rusinainen ja makean sitruunainen. Mineraalisuutta ja mehiläisvahaa runsain määrin. Ruohoisuutta, kuivaa multaa, pähkinäisyyttä. Toffeeta ja banaania, ylikypsää hedelmäisyyttä kaikkineen. Minttusuklaata ja vaniljajäätelöä. Vesilisä availee yrttistä ja kukkaistakin puolta.

Maku: Hapokkaan omenainen, kirpeän sitruksinen ja hiukan terävämmällä tavalla maltainen kuin pehmeä tuoksu antoi odottaa. Ruohoa, teetä, hapanta hedelmää. Vahamaisuutta ja tammea, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja osin jopa painava. Mysliä, weetabixiä, karvasta pähkinää. Yllättävänkin terävä ja kulmikas kokonaisuus, eikä toffeen makeutta juuri tunnu. Jälkimaku käy nopeasti varsin kitkeräksi, kun tammi saa aluksi selvän yliotteen. Vahamaisuus pitää kuitenkin pintansa ja nostaa hunajaiset, sitruunaiset ja toffeemaiset piirteet esille väkisinkin. Ylikypsää hedelmää ja vaniljaa, minttua ja yrttisyyttä riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa makeutta vähän paremmin esiin.

Arvio: Viskinä tämä on jollain tavalla vähän outo eläin, vaikka Glen Geerien olemus on vahvasti läsnä. 84/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 87/100.

Edradour 10 yo 2011/2021, Signatory 46%

Nyt korkatun pullon sisältä löytyi yönmustaa sherrypommitusta Edradourilta. Olisiko tästä nuorikosta Glendronachin korvaajaksi? Sepä selviää vain maistamalla. Vierellä lasissa on verrokkina oivallinen Edradour 10 yo 2009/2020 Straight from the Cask 56%, joka on tietysti ihan eri sfääreissä volttien suhteen, mutta siitä huolimatta samaisen Edradour Funk -sherryttelyn oikeaoppinen edustaja.

Edradour 10 yo 2011/2021, Signatory

(46%, Signatory, 4.11.2011–14.12.2021, Cask No. 429, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja multainen, ei erityisen makea. Sherry on tallisella puolella, nahkaa ja pähkinää. Rusinaa ja kaakaojauhetta, mustikkaa ja kypsää kirsikkaa. Hiukan lihaisuutta ja paahteisuutta. Kanelia, hapanta yrttisyyttä, hapokasta uuniomenaa. Tuore tammi puskee läpi. Vesilisä avaa toffeeta ja siirappia, tuo kaivattua tasapainoakin.

Maku: Hapokas ja kahvinen sherry painaa päälle. Kovin sävykäs tämä ei ole, enemmänkin hapan ja melko kireä. Nahkaa, tanniineja, karheaa pähkinäisyyttä. Mustaherukkaa, paahteisuutta, runsaasti tuoretta tammea. Jotain vähän palanuttakin. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen eikä ihan balanssissakaan. Hiukan levoton yleisilme, nahkaisuus ja multaisuus eivät löydä paikkaansa. Maltaisuutta, mustaa teetä, jotain vähän vegetaalista. Jälkimaku on tummasävyinen, karhean maltainen ja pähkinäinen, tamminen ja karvas. Kahvisuus on edelleen tummana pinnassa, samoin tietty hapokkuus ja kitkeryys. Kaakaojauhetta, palanutta puuta, kanelia, lyijykynää. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vihdoin makeutta, siirappia ja rusinaa, hiukan kermatoffeeta ja maapähkinävoita.

Arvio: Tämä toi hyvin nopeasti mieleen kymppivuotiaan Cask #14:n parin vuoden takaa. Levoton ja vähän turhan karvas tämäkin. Jää kaikilla mittareilla aivan täysin tuolle rinnalla maistetulle Straight from the Cask -pullotteelle. 83/100