Highland

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch 58,2%

Cadenhead pullotti hienoon Small Batch -sarjaansa vuonna 2015 tällaisen 14-vuotiaan Glengoynen, joka on rakennettu ex-sherryssä kypsyneistä viskeistä.

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead Small Batch, 2001–7/2015, Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa, taatelia, piimäkakkua, suklaata. Toffeeta, viikunaa, poltettua tulitikkua. Kermainen, rasvainen vaikutelma. Melko aktiivinen tammi, hiukan vahattua puuta. Kanelia, piparkakkua, kevyesti ruutisuuttakin. Ylikypsää hedelmää, banaania. Vesilisä avaa appelsiinisuuden voimakkaasti.

Maku: Sherryinen, suklainen ja ruutinen tapaus. Maustepippuria, inkivääriä, kanelia, piparkakkua, toffeefudgea, rusinaa, taatelia. Ylikypsiä hedelmiä riittää, kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on vahamainen ja melko täyteläinen, pippurisen napakka ja varsin tanniininenkin. Rikkisyys on läsnä, mutta tuntuu lähinnä vain poltettuina tulitikkuina. Hiukan lihaisuutta, vahaa. Jälkimaku on pippurinen, kanelinen, ruutinen ja ylikypsän hedelmäinen. Vahamainen, kermainen tunnelma jatkuu. Kuivattuja hedelmiä, hiukan suolaisuutta, tammea, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja kirpeän mineraalisuuden esiin.

Arvio: Runsas ja hyvinkin pätevä Glengoyne. Tislaamon profiilin mukainen esitys tuhdista sherryviskistä. 87/100

Balblair 1983/2013, 46%

Lasissa klassista Balblairia tuotantovuodelta 1983. Olen saanut nauttia tätä pari kertaa aiemminkin (ensimmäisen kerran vaikutuin tästä Andy Hannah’n vetämässä tastingissa Uisgessa 2015), mutta nuotit ovat aina jääneet tekemättä. Nyt pitää korjata tilanne, koska kyseessä on aivan eeppisen hieno viski lajissaan.

Balblair 1983/2013

(46%, OB, 1983–2013, 1st Release, American Oak Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hunajaisuutta, hedelmäisyyttä, tammea ja maltaisuutta. Kaikessa on kuiva, äärimmäisen hienostunut sävy. Aprikoosia, keltaisia luumuja, hiukan sitruksisuutta, punaista omenaa. Kuiva ja vahainen tammi, kiteinen sokerisuus, vanilja, tyylikäs pähkinäisyys… Wow. Vesilisä lisää makeutta, tiettyä karkkisuutta ja viinikumia.

Maku: Todella metinen ja kaunis viski. Runsas, kiteinen hunaja yhdistyy vaniljaan, mehiläisvahaan, kuivaan tammisuuteen ja toffeefudgeen. Maltaisuus on tässä silkkaa täydellisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko kantaa kaikki nämä sävyt upeasti. Pientä hapokkuutta, hedelmäteetä, luumua, aprikoosia, aavistuksen kitkerää sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa nostaa mausteisuutta ja yrttejä selvemmin pintaan, kanelia ja inkivääriä, minttua ja kuivaa lakritsisuutta. Hunajaisuus pitää upeasti pintansa. Aprikoosi, kuivattu luumu, limetti ja manteli jatkuvat leikkiä erittäin pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta ja pientä karheutta pintaan.

Arvio: Upea viski. Edelleen yksinkertaisesti upea. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 86/100 (Neil Ridley), 86/100 (Martine Nouet).

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #101, 58,4%

Kaikkien uusien Glendronach-julkaisujen jälkeen tekee mieli hetkeksi palata muutaman vuoden taakse. Glendronachin vuosikerta 1994 sisältää monia helmiä, joista tämä vuonna 2013 julkaistu #101 on ollut monien mielestä yksi selvimpiä. Sen aikoihin mentiin vasta Batch No. 8:ssa.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(58,4%, OB, 28.1.1994–5/2013, Batch 8, Cask No. 101, Oloroso Sherry Butt, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin järeä ja tumma. Luumuhilloa, tummaa suklaata, runsaasti tallisuutta, maakellaria, jopa mutaisuutta. Tummasta rommista tuttua sävyä, maanläheisyyden ja siirappisuuden hienoa vuoropuhelua. Sikaria, poltettuja tulitikkuja, ruutisuutta, ilotulitteita. Pieni sitruksisuus taustalla. Vesilisä avaa toffeeta ja päästää makeutta hienoisesti niskan päälle.

Maku: Valtava viski, nyt on muskelia. Tummaa suklaata, luumuhilloa, rusinaa, pähkinää, siirappia. Sitä vastaan nousee mahtava kirjo tallisia, nahkaisia, ruutisia ja multaisia sävyjä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin painava. Öljyisyyden mukana tulee tammisuutta, sitruksisuutta, kirpeitäkin sävyjä. Pippurisuutta, hehkuviinimäisyyttä. Jälkimaku kehittyy erittäin tumman sherryisyyden, nahkaisuuden ja tumman suklaan kautta pippuriseen ja ruutiseen suuntaan. Ilotulitemaisuus ja poltetut tulitikut pysyvät mukana. Tanniinisuus ja vanha viini ovat upeasti läsnä. Kuivuu loisteliaasti. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuuden ja yrttisyyden paremmin esiin.

Arvio: Maagisen hyvä Glendronach, ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Oloroso-tynnyrin hyviin puoliin kuuluu, että makeus pysyy paremmin aisoissa kuin suurimmassa osassa PX:ssä kypsyneistä vastaavista Glendronach-viskeistä. Samalla tuoksujen ja makujen kirjo monipuolistuu. On tämä vain kertakaikkisen upea viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379, 51,6%

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Glen Ord 28 yo 2003, 58,3%

Glen Ord on viski, jota harvemmin kukaan mainitsee suosikikseen. Pullotteita on saatu markkinoille niukasti, mutta niistä etenkin iäkkäät OB-pullotteet ovat olleet arvostettuja.

Itselleni sekä Glen Ord 25 yo 2004 että etenkin Glen Ord 30 yo 2005 ovat olleet hienoja viskielämyksiä. Myös Rare Malts -sarjan Glen Ord 23 yo 1974/1998 pitää mainita tässä sykähdyttävien viskien joukossa.

Nyt on vihdoin maistelussa tämä 28-vuotias tislaamopullote vuodelta 2003. Arvelen, että näiden 2000-luvun alkupuolella pullotettujen iäkkäiden Glen Ordien suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa jälkimarkkinoilla.

Glen Ord 28 yo 2003

(58,3%, OB, 1975*–2003, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, minttuinen ja heinäinen. Hienoa metisyyttä, apilankukkaa ja akaasiahunajaa. Hiukan parafiinia, mehiläisvahaa, aamiaismuroja, vaniljaa. Eucalyptusta. Mielenkiintoinen tallisuus ja kevyt nahkaisuus, pientä likaisuutta ja vääntöä löytyy. Vesilisä tuo hunajan ja hedelmäisen makeuden pintaan.

Maku: Todella tummasävyinen ja minttuinen. Vahaa todella riittää. Paahtunut vaikutelma, yrttinen ja hiukan likainen. Edelleen se tallisuus on mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Ruohoisuutta, appelsiininkuorta, toffeefudgea, pistelevää pippurisuutta. Pieni savuisuus löytyy myös. Leivonnaisia, vaniljaa, eucalyptusta, mehiläisvahaa. Järeä on. Jälkimaku nousee minttuisena, öljyisenä ja pistelevänä. Likaista rasvaisuutta, hiukan savua, mehiläisvahaa, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Tammi on varsin vahamaista ja voimakasta. Finaali on pitkä ja kihelmöivä. Vesilisä saa makean sitruksisuuden ja kuivan tammen balanssiin.

Arvio: Kaikki loistavan viskin elementit ovat esillä, mutta pieni sekavuus ja hermostuneisuus tuntuvat. Hyvää tämä totta kai on, siitä ei ole epäselvyyttä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543, 54,6%

Glendronachin vuoden 1995 tuotantokin oli Batch No. 14:ssä jo kypsynyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Nyt maistelussa tynnyri #543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon ja 689 pulloa.

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543

(54,6%, OB, 18.10.1995–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 689 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja taatelinen, varsin hedelmäinen tuoksu. Ylikypsä vaikutelma, tallia ja nahkasatulaa, aavistus raakaa pihvilihaa. Reippaasti makeutta, siirappia ja kirsikkalikööriä. Hiukan sokerinen ja esanssinen yleisilme. Rommirusinaa, tammea, kanelia, kaurakeksejä. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja voita.

Maku: Siirappinen ja liköörisen makea. Kirsikkaa, luumuhilloa, uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Fariinisokeria, rommimaista imelyyttä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja melko täyteläinen. Tekstuuri on silti hiukan ohut, runko tuntuu osin yksiulotteiselta. Tallisuus, rancio ja ylikypsät hedelmät jäävät paitsioon. Mausteissa on silti pippurista potkua ja hiukan ruutista vivahdetta. Jälkimaku on tamminen ja pippurinen, siirappinen ja imelä. Toffeefudgea, maitosuklaata, fariinisokeria, maapähkinävoita. Mausteisuutta riittää, samoin öljyä ja tanniineja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä vahvasti esiin.

Arvio: Siirappisen makea Glendronach. Osin yksioikoinen mutta silti vallan maukas. 87/100

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE 55,7%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen, iäkäs Blair Athol 1980-luvun lopulta. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 27 vuotta ja pistetty refill-sherrystä pulloon.

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE

(55,7%, Signatory for The Whisky Exchange, 14.10.1988–16.5.2016, Refill Sherry Butt, Cask No. 6845, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja pähkinää. Kuivattua luumua, rusinaa ja melkoisesti märkiä lehtiä, kaarnaa ja maa-ainesta. Pieni poltettujen tulitikkujen ailahdus. Hedelmäkakkua, kuivattuja aprikooseja, tummaa yrttisyyttä, lakritsia, soijaa. Hedelmäisyys on jotenkin… konjakkimaista. Vesilisä korostaa syksyistä metsää ja multaisuutta. Itse asiassa tuoksu muistuttaa hyvän tislaamovaraston maalattiaa.

Maku: Nyt on tummaa. Tumma kahvisuus ja maanläheinen karheus ovat täysimääräisesti mukana. Tummaa suklaata, mustaherukkaa, minttua, herukkaisuutta. Oikeastaan tämä herukan, havuisuuden ja eucalyptuksen yhdistelmä on tässä aivan jumalainen. Suutuntuma on kermainen ja varsin jykevä. Mustaa teetä, luumuhilloa, paahtoleipää, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on varsin pippurinen ja tiukan tamminen, mutta espressossa ja mausteiden vyöryssä on oma jylhä vahvuutensa. Havuisuutta, märkiä lehtiä, eucalyptusta, akaasiahunajaa, mustaa teetä, herukkaa, lakritsia. Komea ja varsin pitkä finaali. Vesilisä saa kerman ja hedelmät pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen sherrypommi. Pääosin hieno viski, hetkittäin jopa aivan loistava. Karheus ja metsäinen puoli tuovat tähän kosolti omalaatuisuutta ja jotain sellaista, minkä muistaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Edradour 15 yo The Fairy Flag 46%

Edradourin 15-vuotias Fairy Flag julkaistiin jo vuonna 2014. Aivan poikkeuksellisen sekavalla ja kummallisella etiketillä varustettu viski on kypsynyt tiettävästi ensin kahdeksan vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen loput seitsemän vuotta ensimmäisen täytön ex-olorosossa.

Maistelussa vaihteeksi miniatyyriversio.

Edradour 15 yo The Fairy Flag

(46%, OB, +/- 2017, Ex-Bourbon & Fresh Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, pähkinäinen ja varsin nahkainen. Mukavasti luonnetta, yrttistä napakkuutta ja multaisia sävyjä. Tallisuutta, sikaria, luumuhilloa, hiukan kirpeää appelsiinia. Tammisuus on osin niskan päällä, ja taustalta puskee kevyempiä, hedelmäisiä ja vaniljaisia sävyjä. Rusinaa, parafiinia, rautaa. Vesilisällä löytyy kevyttä mentholisuutta.

Maku: Sherryinen ja maukas. Miellyttävä yhdistelmä suklaista makeutta ja hedelmäistä kermaisuutta. Vaniljakastikkeessa on tölkkipäärynää ja viinirypäleitä, suklaan seassa taas appelsiinia ja rusinaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisyys edelleen napakkaa. Pekaanipähkinää, maltaisuutta, miedon tammisia sävyjä. Hiukan kerrostunut, mitä tammeen tulee. Jälkimaku jää selvästi kevyemmäksi, maitosuklaa ja pähkinäisyys ovat näyttävästi esillä. Mausteisuutta, kevyttä maustepippurisuutta, pehmeää maustekakkua. Rautaisuutta ja rikkisyyttä tulee loppua kohden melko reippaasti esiin. Keskipitkä finaali ohenee lopulta selvästi. Vesilisä saa parafiinin ja kynttilävahat pintaan.

Arvio: Pääosin todella maukas sherryttely, mutta pienet tyylirikot vähän särähtävät. Tuoksu on valioluokkaa, maussa jäädään selvemmin huipulta. Silti oivallinen viski omassa kategoriassaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 84/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Neil Ridley).