Highland

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697, 57,1%

Maistelussa Balblairin tuhti nuorikko ex-bourbonista Belgian markkinoille. Väriä on ehtinyt tarttua, joten tynnyrilläkin on ollut jotain tekoa.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697

(57,1%, OB for Belgium, 2006–2018, Cask No. 697, 1st Fill American Oak Ex-Bourbon, 147 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja tamminen. Pölyistä sahatavaraa runsain määrin. Runsaasti kypsää hedelmää, persikkaa ja mangoa etenkin. Mandariinia, punaista omenaa. Tammi puskee mausteita ja vaniljaa voimalla pintaan. Tomusokeria, hunajaa, reippaasti maltaisuutta. Vesilisä tuo esiin kovia toffeekarkkeja ja minttua.

Maku: Todella tamminen ja hedelmäinen, öljyinen ja painava. Intensiivinen tammi on kärjessä, pölyisenä ja kaikkineen varsin mausteisena. Hunajaa, marsipaania, vaniljaa. Appelsiinia, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Hapokkuutta ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Tummaa kahvisuutta ja yrttistä rotevuutta löytyy myös. Jälkimaku on varsin hapan ja tummasävyinen. Öljyä, yrttisyyttä, maltaisuutta, mausteisuutta ja kahvia tulee pintaan. Hedelmäisyys kääntyy ylikypsäksi ja ruohoinen kitkeryys valtaa nopeasti alaa. Tammi tulee väkevästi mukana muttei yllättäen enää ylikorostu. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hiukan metisyyttä ja sokerisuutta lisää.

Arvio: Voimakas mutta lopulta kuitenkin hiukan yksipuolinen Balblair. Peittoaa kuitenkin monta aiemmin maistamaani ja paljon iäkkäämpääkin Balblairia mennen tullen. 86/100

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Tällä kertaa maistelussa on turpeista Edradourin Ballechinia Signatoryn valikoimista. Tämä kyseinen yksilö on pullotettu Belgian markkinoille.

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory for Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 28.10.2020–4.10.2019, Cask No. 353, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erittäin lääkemäinen. Tervaa ja bensaa, reipasta suolaisuutta ja heinää. Antiseptisia aineita, liitua. Hiukan salmiakkia. Vihreää omenaa, limettiä, tuoretta tammea. Varsin kuiva ja tiukka kokonaisuus, vaikkakin miellyttävä silti. Vesilisä availee minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Todella turpeinen ja varsin terävä. Lääkemäisyys on pehmeämpää kuin tuoksussa, mutta terva ja bensa ovat myös mukana. Vihreää omenaa, hunajaa, tuoretta tammea, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko sopivan öljyinen. Hapokkuutta, maltaisuutta, heinää. Oliiviöljyä ja mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, bensainen, lääkemäinen ja varsin oliiviöljyinen. Hapokkuutta, limettiä, raakaa päärynää, kalkkia, liitua. Tammisuus tulee reippaasti läpi, voimakas ruohoisuus ja happamuus valtaa hetkeksi alaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa bensaa ja kitkeryyttä, tuo raakaa banaania pintaan.

Arvio: Paikoin aivan maukas Ballechin, mutta makuprofiili vähän karkailee. 83/100

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’ 55%

Tuhtia portviiniviskiä tällä kertaa Glenglassaugh’n tislaamosta ja The Cooper’s Choicen valikoimista. Iästä ei ole mitään tietoa, joten varmasti on nuorta.

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’

(55%, The Vintage Malt Whisky Company, The Cooper’s Choice, 2019, Cask No. 9358, Port Cask Finish, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hehkuviiniä ja muovailuvahaa. Mansikkahillo on voimakkaasti läsnä. Toffeefudgea, tölkkipersikkaa, vadelmaa. Melko reippaasti tulee tuore tammi läpi, vaikka voimakas mansikkasiirappi ottaakin enimmät särmät pois. Maltaisuus on lievästi lenseää. Vesilisä paljastaa taustalta jotain hikistä ja ummehtunutta.

Maku: Portviinipommi laukeaa välittömästi. Yllättävän jämäkkä kokonaisuus epäilyttävän tuoksun jälkeen. Vadelma maistuu jopa mansikkaakin enemmän, imelän siirappisuuden rinnalle tulee vahvasti tammea ja suolaisuutta. Portviinikypsytyksille tuttu piparminttu on myös runsaana esillä. Rusinaa, suolaista toffeefudgea, viinikumikarkkeja, mausteista viinisyyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus on hyvin balanssissa portviinisävyjen kanssa. Jälkimaku on tamminen ja todella mausteinen, edelleen hyvin portviininen ja mansikkainen. Muovailuvaha, tölkkihedelmät ja hiukan lenseä maltaisuus ottavat lopulta vallan. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa marjaisuutta, punaista viinimarjaa etenkin.

Arvio: Tässä on hetkensä, vaikka kokonaisuus onkin todella outo. 81/100

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate 58%

Lasissa jälleen The Ultimaten pullottamaa muhkeaa sherryttelyä Edradourin tislaamosta. Vierellä verrokkina samanikäinen lesti The Ultimaten pari vuotta aiemmasta setistä (Cask No. 242).

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate

(58%, Van Wees, The Ultimate, 27.2.2009–16.11.2018, Cask No. 45, Sherry Butt, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, runsaan suklainen ja toffeemainen. Maapähkinävoita, kinuskikuorrutettuja popcorneja, maitokahvia, silkkaa voita. Taatelia, makeaa omenahilloa, viikunaa. Mokkanahkaa, aavistus tallia ja likaisuutta. Mantelia, vaniljaa. Vesilisä avaa piimäkakkua ja marsipaania.

Maku: Suklainen ja kahvinen. Yllättävänkin kahvinen imelän tuoksun jälkeen. Pähkinäisyyttä, tallia, nahkaa, tammea. Sherryssä on hiukan hapokas vivahde. Ruskeaa sokeria, kuningatarhilloa, luumua, viikunaa. Melko täyteläinen suutuntuma, vaikka nuoren iän kyllä huomaa. Pientä lihaisuutta, aseöljyä ja likaisuuttakin löytyy. Sitruksisuutta, uuniomenaa. Silti selvästi kevyempi kuin Cask No. 242. Jälkimaku on edelleen todella kahvinen, varsin lihaisa ja nahkainen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat selvästi, rasvaisuus ja voi nousevat pintaan. Toffeeta, taatelia, mantelia, hapokkuutta. Luumua ja marjoja riittää, mutta lopuksi kitkerä ruohoisuus ja paljas tammi tulevat väkisin esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kermatoffeeta.

Arvio: Pätevä ja pehmeäsävyinen pullote, mutta hetkellisesti silti hiukan hampaaton verrattuna verrokkiinsa. 85/100

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasissa tällä kertaa ex-portviinissä finistelty turpeinen Ardmore. Nuorihan tämä on, mutta kun muistelen SMWS:lle pullotettua 13-vuotiasta, jonka taannoin maistoin, avoimin mielin on syytä suhtautua.

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 7/2008–2017, Cask No. 823, Port Cask Finish, 420 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja todella viininen. Viinisyydessä on nahkainen ja hiukan tunkkainen vivahde, mutta kirsikkaa, keltaista luumua, uuniomenaa ja makeaa appelsiinia nousee pintaan. Maltaisuus on melko reipasta ja hiukan puuromaista. Nuoruus tuntuu. Vesilisä tuo esiin vaniljaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Reipasta turvesavua, muhkeaa viinisyyttä ja runsaasti lakritsia. Sitruksisuus on varsin hallitsevassa roolissa, makea appelsiini ja limetin kirpeys tuntuvat. Viinisyys kallistuu nahkaiseen ja vahamaiseen suuntaan, toskaomenassa löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus osin levoton. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja nuoren viskin jyväisiä piirteitäkin kyllä löytyy, samoin suolaisuutta. Jälkimaku on turpeinen, hehkuviinimäinen ja maltaisen karhea. Hapokkuus korostuu, ruohoisuus ja tanniinit tulevat vahvoina pintaan. Jyväisyyttä, sitrusta, salmiakkia, yhä voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta ja avaa musteisuutta.

Arvio: Viinisen suolainen savuviski, jossa on hedelmää ja muhkeutta. Ikäänsä nähden perusasiat ihan kohdallaan. 84/100

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium 51,1%

Lasissa tällä kertaa Loch Lomondin Inchmurrin-brändin nimissä pullotettu kymppivuotias Belgia-spesiaali. En ole tislaamon tuotteiden suuri ystävä, mutta aina innokas kokeilemaan uutta, pettymyksen uhallakin.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium

(51,1%, OB for Belgian Friends of Loch Lomond, 1/2008–3/2018, Cask No. 52, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, vahainen, hedelmäinen ja oudon pahvinen. Kuiva pahvi tulee kaikesta läpi. Kuivattuja hedelmiä, sahanpurua. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, hapokkuutta, tölkkihedelmää ja metallisuutta. Marsipaania, banaania, vaniljaa. Tammi tuntuu nuorekkaana kaikessa. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta löytyy. Vesilisä availee yrttistä raikkautta, eucalyptusta ja minttua etenkin.

Maku: Yllättävän pehmeä ja miellyttävä, suorastaan silkkinen suutuntuma. Hedelmäisyyden rinnalla on huomattava suolaisuus. Sitruksisuus, omenaisuus ja hunajameloni maistuvat. Heinäisyyttä, happamuutta, edelleen pientä pahvista karheutta. Kuivatut hedelmät ovat mukana, samoin tölkkihedelmät ja sahanpuru. Tammisuus ja jyväisyys tulevat läpi voimalla, pientä puisevuutta on kautta linjan. Jälkimaku on todella suolainen ja heinäinen. Hedelmäisyys ja makeus kuolevat nopeasti, tilalle tulee runsaasti pippuria ja kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta pintaan.

Arvio: Melko vaatimaton viski, mutta maistamistani tämän tislaamon parhaimmistoa silti. 80/100

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5, 53%

Olen vältellyt keräilijäksi ryhtymistä, koska sellainen tulee viskiharrastajalle helposti todella kalliiksi. Huomaan kuitenkin, että olen hankkinut vuosien varrella jonkinlaisen pakkomielteen 1990-luvun alkupuolen Glendronach-pullotteisiin.

Erityisesti olen jahdannut 15.1.1993 tynnyriin laitettuja yksilöitä. Valitettavasti niiden hinnat ovat nousseet viime vuosina jo huomattaviksi, joten jahtaaminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi.

Nyt on lasissa kuitenkin yksi noista kaikkein halutuimmista ysikolmosista, Cask #5. Jos taso on vähänkään Cask #3:n luokkaa, ollaan tukevalla maaperällä. Verrokiksi sattui tällä kertaa Cask #26, aivan erinomainen sekin.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #5

(53%, OB, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 5, Oloroso Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, hedelmäinen ja mausteinen. Hienosti auki, ei yhtään liian suklainen tai siirappinen, vaan balanssi on välittömästi hahlossa. Kypsää luumua ja omenaa, viikunaa, sitrusta, rusinaa, nahkaisuutta. Kuivaa tammea, metisyyttä, tallisuutta, hiukan kahvia ja sikaria. Nam. Vesilisä avaa minttua ja hunajaa. Tämän rinnalla Cask #26 on selvästi viinisempi ja jopa suorastaan rommisempi.

Maku: Tumman suklainen, sherryinen ja mausteinen. Nahkaisuutta, kuivaa tammea, metistä hunajaisuutta, tyylikästä kahvisuutta ja herkkää luumua. Suutuntuma on täyteläinen ja erinomaisessa balanssissa, maku elää ja kehittyy jatkuvasti. Rusinaa, viikunaa, omenaa, sitrusta, taatelia, pähkinäisyyttä. Kahvisuus, mausteisuus ja tumma yrttisyys tuovat komean pohjavireen. Hilloisuutta, balsamicoa, tallisia ja rustiikkisia sävyjä. Jälkimaku on mausteinen, sherryinen, tumman suklainen ja edelleen kuivan tamminen. Nahkaisuutta ja tallia riittää, samoin luumua ja viikunaa. Mausteisuus ja yrttisyys nousevat vähitellen yhdessä kahvin kanssa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, inkivääriä ja pientä lihaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin. Cask #26 on rinnakkain maisteltuna selvästi tätä kahvisempi ja siirappisempi.

Arvio: Aivan loistava yksilö, upeassa balanssissa, täynnä jatkuvaa eloa ja liikettä. Nousee Cask #33:n rinnalle suosikkieni joukkoon näistä 15.1.1993 tynnyröidyistä pullotteista. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692 for The Nectar 54,1%

Lasissa vaihteeksi nuoremman ikäpolven Glendronachia. Tynnyristä numero 692 on pullotettu erä The Nectarille. Olen maistanut aiemmin samalta vuodelta Cask #1822:n, joka oli sekin The Nectarille pullotettu, yhdessä LMDW:n kanssa. Pätevä pullote.

Glendronach 11 yo 2003/2014 Cask #692

(54,1%, OB for The Nectar, 24.1.2003–10/2014, Cask No. 692, Pedro Ximénez Sherry Cask, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja tallinen. Harvoin tulee näin voimakasta mustaa multaa eteen. Maakellaria, nahkaa, kahvia, ylikypsää luumua ja voimakasta sekahedelmäisyyttä. Hiukan härski ja aavistuksen ummehtunut kokonaisuus. Viikunaa, rusinaa, suklaata, maltaisuutta. Vesilisä avaa appelsiinia ja hunajaa.

Maku: Kahvinen, nahkainen ja liköörimäinen. Rommista makeutta, pähkinää, hiukan kitkerää sitruksisuutta. Tammi tulee voimakkaasti läpi, maltaisuus tuntuu karheana eikä tasapaino oikein osu lankulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Rusinaa, viikunaa, edelleen jotain imelää ja härskiintynyttä hedelmää, luumua ja kirsikkaa. Multaisuus tulee edelleen mukana, samoin nahkaisuus ja tallisuus. Jälkimaku on liköörimäinen, poltetun sokerinen ja aktiivisen tamminen. Mausteisuutta, imelyyttä, sitruksista kitkeryyttä, pähkinää, happoja. Omenaa, sekahedelmää, multaisuutta, tummaa suklaata, taatelia. Ohenee voimakkaasti loppua kohti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta vielä enemmän pintaan.

Arvio: Jokin tässä ei täysin toimi. Menee pettymysten kategoriaan, vaikka perusasioissa on paljon sellaista, mitä ei voi pilata millään. 82/100

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.