Highland

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal 60,4%

Maistelussa tällä kertaa muhkean sherryinen Ben Nevis Silver Sealilta. Kyseessä on muuten ainoa tämän hienon italialaisyhtiön pullottama Ben Nevis tähän mennessä.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal

(60,4%, Silver Seal, 1990–11/2012, Cask No. 536, Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuroa, rusinaa ja rasvaisuutta. Vähän keitetyn oloinen, erikoisella tavalla. Parsakausi taitaa olla alussa? Hiukan ummehtunut, liinavaatekaappia ja vanha sohva ullakolla. Mansikkahilloa, kevyttä luumuisuutta, aavistus lihaisuutta, musteisuutta ja vaimeaa rikkisyyttä. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, avaa vähän raakaa kalaa.

Maku: Todella erikoinen. Aivan hämmentävä. Puuroisuuden, ummehtuneisuuden, keitettyjen juuresten ja oudon metallisuuden yhdistelmä. Jopa sherryn vahvat sävyt – rusina, tumma suklaa, luumu – jäävät täysin näiden omaperäisten makujen jalkoihin. Suolaisuutta, musteisuutta, rikkisyyttä. Suutuntuma on painava öljyinen ja erittäin sekava. Silti tämä on valtavan mielenkiintoinen, sitruksinen ja mausteinen. Jälkimaku kokoaa itsensä sherryisyyden ympärille, luumu ja rusinat kohtaavat mausteet ja tammen. Metallisuutta, puuroa, voita, pippurisuutta, tanniineja, sitruksisuutta, mansikkaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa mausteita, korianteria etunenässä.

Arvio: Erittäin hämmentävä viski. Kokonaisuudessa on paljon hyvää ja vaikuttavaa, mutta silti jotain… vähän puistattavaa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glendronach 20 yo 1996/2016 Cask #1485, 53%

Glendronachin varastoista löytyi 20-vuotias PX-tynnyrillinen viskiä vuodelta 1996 Batch No. 14:ään. Nyt huomaan, että näiden single caskien maistelut harvenevat, kun pullojen harmstraus yltyy maailmalla. Onneksi aina silloin tällöin tulee avattujakin vastaan.

Glendronach 20 yo 1996/2016 Cask #1485

(53%, OB, 16.2.1996–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 1485, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 596 bts., 70 cl)

Tuoksu: Soijakastiketta ja suklaata, pekonia ja piimäkakkua. Lihaisuus on pinnassa (beef jerky). Riistaa ja punaviinikastiketta. Hiukan tervainen vivahde, aavistus ruutia myös. Lämmin imelyys hallitsee, ylikypsää hedelmää, luumukeittoa, siirappisuutta. Nahkaa, maakellaria. Vesilisä tuo mukaan mausteista keksisyyttä.

Maku: Siirappisen makea ja varsin lihaisa. Piimäkakkua, kuivattua luumua, rusinaa, suklaisuutta. Riistamainen lihaisuus ja tallinen puoli ovat vahvasti mukana. Suutuntuma on kermainen mutta tasapaino vähän hakee, jotain levotonta tässä on. Lakritsia, ruutisuutta, kinuskia. Rancio-meininkiä. Nahkaisuus on reipasta mutta tammi toimii hyvin. Jälkimaku liikkuu siirapin kautta soijamaiseen ja balsamicoa muistuttavaan suuntaan. Pekonia, beef jerkyä, rancio-tunnelmaa. Mausteisuus yltyy mukavasti, kanelin kautta edetään pippurisuuteen. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä avaa kinuskisuutta ja mausteita.

Arvio: Maukasta sherryherkuttelua. Hiukan balanssi tässä hakee, mutta kokonaisuus on kyllä oivallinen. 89/100

Tomatin 21 yo 52%

Maistelussa on vaihteeksi mielenkiintoinen rajatun erän Tomatin, jonka pääosa on peräisin ex-bourbontynnyreistä. Näissä noin kahdenkympin ikäluokissa on ollut lukuisia oivallisia Tomatineja, esimerkkinä vaikkapa tämä 25-vuotias vuodelta 1988.

Tomatin 21 yo

(52%, OB, Bottled 1.12.2009, Casks #31648 to 31654, Bourbon Casks and Sherry Butt, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin ruohoinen. Nyt on kyllä kesäiset niityt, timoteit ja kaikki saatu yhteen viskiin. Maltaisuus tuntuu kuitenkin samalla varsin rouheana, ja tiettyä havuisuuttakin on mukana. Vähän jotain juuresmaista ja vegetaalista, märkää sammalta ja yrttiä on mukana. Hiukan likainen yleisilme. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Todella tanakka ja yllättävän sherryhenkinen. Marsipaania, rusinaa, vaniljaa, hunajaista makeutta. Havuisuus tulee vähän metallisena läpi, ruohoisuus on edelleen varsin reipasta. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi on varsin kuivaa ja vahamaista. Yrttisyyttä, inkivääriä, juuresmaisia vivahteita, hiukan sitruksisuutta ja jännittävää kaktusta. Suolaisuutta ja maltaisuutta, hapokkuutta ja katajaisuutta. Jälkimaku on todella mielenkiintoisesti kehittyvä, alkaa hyvin makeasta toffeesta ja etenee havujen ja yrttien kautta mausteisiin ja kuivaan tammeen. Pieni tunkkaisuus on alkuun mukana, mutta loppua kohti suolaisuus nousee omiin sfääreihinsä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä keventää tammea ja tuo hunajaa.

Arvio: Mielenkiintoinen ja herkullinen Tomatin, jossa on monenlaista lähtöä ja ulottuvuutta. Jälkimaku on huippuluokkaa. Tämä tietty havuisuus on samaa, joka puhutteli minua jo ammoin tislaamon virallisessa 25-vuotiaassa julkaisussa88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 8).

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna 52%

Vuonna 2009 Old Pulteney toi tällaisen tynnyrivahvuisen viskin taxfree-myyntiin. Maistoin tämän viimeksi Uisgessa 2016, mutta nyt tuli aika pistää nuotitkin ylös. Toimikoon tämä nyt pienenä lämmittelynä tulevaan viskifestariin.

Kaksi vuotta sitten Old Pulteney -tastingin vetänyt Tim Wade mainitsi, että tämä pullote pitäisi sisällään noin 7–8-vuotiasta viskiä. Ehkä tätä on myös syytä arvioida nimenomaan sellaisena.

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna

(52%, OB, 2009, Travel Retail Exclusive, 18000 bts., 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja mineraalinen, aluksi varsin kuivan oloinen. Vähitellen vihreää omenaa ja päärynää tulee esiin, samoin raakaa banaania ja ruohoisuutta. Kireää sitruksisuutta, paljasta tammisuutta, ohuesti vaniljaa ja sitruunamelissaa. Vesilisä tuo käsirasvaa ja tylppää alkoholisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen ja napakan hedelmäinen, mojova suolaisuus heti kärkeen. Omena ja päärynä ovat heti paremmin auki kuin tuoksussa, tisleen ominaisluonne on hyvin läsnä ja voimaa löytyy. Ryhdikäs, kapealla sektorilla operoiva kokonaisuus. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka öljyä riittääkin. Suolaisuus, ruohoisuus ja tammisuus pysyvät tiukasti yhdessä. Jälkimaku on erittäin suolainen ja tiivis. Päärynä tulee kauniisti läpi ja makeutuukin voimakkaasti. Maltaisuutta, tammea, tanniineja, mineraalisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä varsin kermaisen mutta kadottaa samalla öljyisiä nyansseja.

Arvio: Ei kuulu vieläkään suosikkeihini, vaikka tisleen suolainen perusluonne on hyvin esillä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch 58,2%

Cadenhead pullotti hienoon Small Batch -sarjaansa vuonna 2015 tällaisen 14-vuotiaan Glengoynen, joka on rakennettu ex-sherryssä kypsyneistä viskeistä.

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead Small Batch, 2001–7/2015, Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa, taatelia, piimäkakkua, suklaata. Toffeeta, viikunaa, poltettua tulitikkua. Kermainen, rasvainen vaikutelma. Melko aktiivinen tammi, hiukan vahattua puuta. Kanelia, piparkakkua, kevyesti ruutisuuttakin. Ylikypsää hedelmää, banaania. Vesilisä avaa appelsiinisuuden voimakkaasti.

Maku: Sherryinen, suklainen ja ruutinen tapaus. Maustepippuria, inkivääriä, kanelia, piparkakkua, toffeefudgea, rusinaa, taatelia. Ylikypsiä hedelmiä riittää, kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on vahamainen ja melko täyteläinen, pippurisen napakka ja varsin tanniininenkin. Rikkisyys on läsnä, mutta tuntuu lähinnä vain poltettuina tulitikkuina. Hiukan lihaisuutta, vahaa. Jälkimaku on pippurinen, kanelinen, ruutinen ja ylikypsän hedelmäinen. Vahamainen, kermainen tunnelma jatkuu. Kuivattuja hedelmiä, hiukan suolaisuutta, tammea, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja kirpeän mineraalisuuden esiin.

Arvio: Runsas ja hyvinkin pätevä Glengoyne. Tislaamon profiilin mukainen esitys tuhdista sherryviskistä. 87/100

Balblair 1983/2013, 46%

Lasissa klassista Balblairia tuotantovuodelta 1983. Olen saanut nauttia tätä pari kertaa aiemminkin (ensimmäisen kerran vaikutuin tästä Andy Hannah’n vetämässä tastingissa Uisgessa 2015), mutta nuotit ovat aina jääneet tekemättä. Nyt pitää korjata tilanne, koska kyseessä on aivan eeppisen hieno viski lajissaan.

Balblair 1983/2013

(46%, OB, 1983–2013, 1st Release, American Oak Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä hunajaisuutta, hedelmäisyyttä, tammea ja maltaisuutta. Kaikessa on kuiva, äärimmäisen hienostunut sävy. Aprikoosia, keltaisia luumuja, hiukan sitruksisuutta, punaista omenaa. Kuiva ja vahainen tammi, kiteinen sokerisuus, vanilja, tyylikäs pähkinäisyys… Wow. Vesilisä lisää makeutta, tiettyä karkkisuutta ja viinikumia.

Maku: Todella metinen ja kaunis viski. Runsas, kiteinen hunaja yhdistyy vaniljaan, mehiläisvahaan, kuivaan tammisuuteen ja toffeefudgeen. Maltaisuus on tässä silkkaa täydellisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko kantaa kaikki nämä sävyt upeasti. Pientä hapokkuutta, hedelmäteetä, luumua, aprikoosia, aavistuksen kitkerää sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa nostaa mausteisuutta ja yrttejä selvemmin pintaan, kanelia ja inkivääriä, minttua ja kuivaa lakritsisuutta. Hunajaisuus pitää upeasti pintansa. Aprikoosi, kuivattu luumu, limetti ja manteli jatkuvat leikkiä erittäin pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo hiukan ruohoisuutta ja pientä karheutta pintaan.

Arvio: Upea viski. Edelleen yksinkertaisesti upea. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Magazine 86/100 (Neil Ridley), 86/100 (Martine Nouet).

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #101, 58,4%

Kaikkien uusien Glendronach-julkaisujen jälkeen tekee mieli hetkeksi palata muutaman vuoden taakse. Glendronachin vuosikerta 1994 sisältää monia helmiä, joista tämä vuonna 2013 julkaistu #101 on ollut monien mielestä yksi selvimpiä. Sen aikoihin mentiin vasta Batch No. 8:ssa.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(58,4%, OB, 28.1.1994–5/2013, Batch 8, Cask No. 101, Oloroso Sherry Butt, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin järeä ja tumma. Luumuhilloa, tummaa suklaata, runsaasti tallisuutta, maakellaria, jopa mutaisuutta. Tummasta rommista tuttua sävyä, maanläheisyyden ja siirappisuuden hienoa vuoropuhelua. Sikaria, poltettuja tulitikkuja, ruutisuutta, ilotulitteita. Pieni sitruksisuus taustalla. Vesilisä avaa toffeeta ja päästää makeutta hienoisesti niskan päälle.

Maku: Valtava viski, nyt on muskelia. Tummaa suklaata, luumuhilloa, rusinaa, pähkinää, siirappia. Sitä vastaan nousee mahtava kirjo tallisia, nahkaisia, ruutisia ja multaisia sävyjä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin painava. Öljyisyyden mukana tulee tammisuutta, sitruksisuutta, kirpeitäkin sävyjä. Pippurisuutta, hehkuviinimäisyyttä. Jälkimaku kehittyy erittäin tumman sherryisyyden, nahkaisuuden ja tumman suklaan kautta pippuriseen ja ruutiseen suuntaan. Ilotulitemaisuus ja poltetut tulitikut pysyvät mukana. Tanniinisuus ja vanha viini ovat upeasti läsnä. Kuivuu loisteliaasti. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuuden ja yrttisyyden paremmin esiin.

Arvio: Maagisen hyvä Glendronach, ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Oloroso-tynnyrin hyviin puoliin kuuluu, että makeus pysyy paremmin aisoissa kuin suurimmassa osassa PX:ssä kypsyneistä vastaavista Glendronach-viskeistä. Samalla tuoksujen ja makujen kirjo monipuolistuu. On tämä vain kertakaikkisen upea viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379, 51,6%

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.