Highland

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #23, 52,1%

Käsissä jälleen näitä tulevaisuuden klassikoita. Glendronachin 15.1.1993 tislatuista suurherkuista tällä kertaa maistelussa Cask #23. Vierellä verrokkina on saman päivän erinomainen Cask #5, joten kovissa sarjoissa liikutaan.

Glendronach 21 yo 1993/2014 Cask #23

(52,1%, OB for Whiskybase.com, 15.1.1993–10/2014, Cask #23, Oloroso Sherry Butt, 681 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin sherryinen ja painava. Todella hilloinen ja kahvinen, varsin makea ja intensiivinen. Tummaa suklaata ja rommisuutta, pähkinäisyyttä ja tupakkaisuutta. Nahkaa, tallisuutta, rusinaa, uuniomenaa. Siirappisuutta, pippuria, hiukan enemmän kitkeryyttä kuin Cask #5:ssä. Vesilisä avaa toffeeta ja minttua, nostaa tämän hetki aivan uudelle tasolle.

Maku: Sherryinen ja voimakas. Jännä yhdistelmä intensiivistä makeutta ja pähkinäistä karvautta. Pippuri on voimakkaasti läsnä, samoin kahvi ja tumma suklaa. Selvästi levottomampi kuin Cask #5. Yrttisyys ja inkivääri tuovat lisää kierrrettä, sitruksisuutta ja rusinaa riittää. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Nahkaisuutta, taatelia, balsamicoa. Tallisuutta ja pientä lihaisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen ja voimakas. Tumma suklaa ja soijainen suolaisuus tulevat kärjessä, kahvisuus ja pähkinäisyys puskevat karvautta. Rusinaa, luumua, viikunaa ja kitkerää sitruksisuutta. Mausteisuutta, tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, tupakkaisuutta. Pitkä ja vaativa finaali. Vesilisä toimii loistavasti, tasaa kitkeryyden ja avaa huimasti sävyjä.

Arvio: Alkuun yllättävänkin vaativa ja pippurinen yksilö, mutta viimeistään vesilisä korjaa kaiken. Harvoin lisätty vesi tekee näin suuren muutoksen ylipäänsä, koska tämä nousee vesilisällä aivan uudelle tasolle. Silti Cask #5 on erittäin kova vertailukohta vieressä eikä aivan vastaavaa sävykkyyttä ja syvyyttä tästä löydy. Upea viski toki tämäkin on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray 49,1%

Maistelussa tällä kertaa kohtalaisen iäkäs Glen Garioch ex-bourbonista.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray

(49,1%, Dewar Rattray, 1988–2015, Cask No. 5187, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen. Mäntymetsää, pihkaisuutta, hiukan vahaa. Appelsiinia, omenaa, kevyttä hedelmäsalaattisuutta. Kuivakka tammi tulee melko selvästi läpi. Vaniljaa ja yrttisyyttä, minttua ja kamferia. Toffeemaista makeutta, kiteistä hunajaisuutta. Hento savu taustalla. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Maltainen, sitruksinen, hunajainen ja edelleen melko havuinen. Kuiva tammi, pihkaisuus ja vahaisuus muodostavat kiinnostavan yhdistelmän. Sitruksisuus on greippisen karheaa ja maltaisuus on melkein jyväistä. Paahteisuutta, poltettua sokeria, kahvisuutta, hapokkuutta ja minttua riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Hiukan laventelia tulee esiin, samoin pientä savua. Mausteisuudessa riittää sävyjä. Jälkimaku on sitruunainen, maltainen ja varsin hapan. Greippisyys, pihkaisuus, jyväisyys ja vahamaisuus pyörivät yrttisen ja paahteisen ytimen ympärillä. Tammi tuntuu nyt aktiivisemmalta. Minttua, kamferia, pientä savua. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa tammisen karheuden oikein kunnolla esiin.

Arvio: Laadukas ja mielenkiintoinen viski, mutta käy lopulta varsin happamaksi. 86/100

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones 46%

Hoidetaan nyt tämä Game of Thrones -sarja tältä erää loppuun. Lasissa yhdeksäs ja viimeisenä julkaistu single malt, Mortlachin 15-vuotias.

Kerrankin siis ikämerkittyä GoT-viskiä, jossa on jopa viimeistelyyn käytetyistä tynnyreistä tietoa etiketissä. Odotukset eivät silti ole järin kummoiset, kun muistelen tätä sarjaa kokonaisuutena.

Mortlach 15 yo ’Six Kingdoms’ Game of Thrones

(46%, OB, 2019, Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Pistävän tamminen ja varsin maltainen. Viinirypäleiden ja greipin kitkeryyttä, hapokkuutta, valkopippuria. Mineraalisuutta, vihreää omenaa, hiukan pähkinää ja pientä suolaisuutta. Hunajaa, vaniljaa, voitaikinaa, muroja, sokerisuutta. Jotain kerroksellista tässä on koko ajan. Vesilisä avaa paahteisuutta ja ilmakuivattua kinkkua. Alkaa tuoksua Beast of Dufftownille vähitellen.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja paljon ikäistään nuoremman oloinen. Teroitettua lyijykynää, pippuria, mineraalisuutta. Raa’ahkoa päärynää, viinirypälettä, keltaista luumua, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin miellyttävän öljyinen ja löytää vähitellen tasapainon hunajaisen makeuden ja melko rujon tammisuuden välillä. Suolaisuus nousee tyylikkäästi esiin pähkinäisyyden ja pienen lihaisuuden joukosta. Jälkimaku on hunajainen, maltainen ja nyt jo voimakkaan suolainen. Sitruksisuus saa seurakseen melko makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa ja kinuskia. Tammi jää kitkeränä taustalle. Suolapähkinää, voisarvea, tikkunekkua, pippuria, ruohoisuutta ja minttua. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kuivaa tammea ja mineraalista hedelmäisyyttä.

Arvio: Varsin vaatimattomasta tuoksusta kuljetaan suorastaan oivalliseen jälkimakuun. Tietty kerroksellisuus tässä häiritsee koko ajan eikä Mortlachin sielu ole kaikilta osin oikein mukana, mutta suuhun jää silti aivan hyvä maku tämän sarjan mittapuulla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja kohtuullisen hyvä, mutta lopulta kovin persoonaton Mortlach”.

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones 43%

Dalwhinnie julkaisi ensin Winter’s Goldin ja sen jälkeen GoT-sarjassa Winter’s Frostin. Nyt maistelussa jälkimmäinen.

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones

(43% OB, NAS, 2018, House Stark, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, hunajaa, maltaisuutta ja vaniljaa. Tuore tammi on pinnassa. Mausteisuudessa kaneli tulee kärjessä, pientä vahaa ja toffeeta löytyy. Keltaista luumua, tölkkipersikkaa, taustalla eucalyptusta ja mentholia. Pieni kahvisuus ja tumma yrttisyys pilkistävät myös. Nuorekkuudessaan aivan miellyttävä tuoksu.

Maku: Kermainen, sitruunainen ja tuoreen tamminen. Appelsiinia, omenaa, nyt selvempää mausteisuuttakin kanelin ja pippurin voimin. Inkivääriä, hunajaa, eucalyptusta, toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pyöreä. Maltaisuutta ja paahteisuutta tulee myös läpi, edelleen myös kahvi on mukana. Jälkimaku on kitkeröityvä ja sitruksinen. Maltaisuus ja tammi muuttuvat karheiksi. Kaneli, inkivääri ja pippuri pysyvät mukana, samoin kahvisuus. Yrttiä, happoja, paahteisuutta. Toffeeta ja vaniljaa. Kokonaisuutena finaali jää kuitenkin hiukan hahmottomaksi ja korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aivan asiallinen perusviski. Päihittää muutamien vuosien takaisen Winter’s Goldin selkeällä erolla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Perinteinen ja puhdaspiirteinen mallasviski”.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW, 48,9%

Maistelussa jälleen tuhtia Glendronachia. Tällä kertaa tynnyrinä on PX ja vuosikertana 1995. Vieressä on kuitenkin erittäin kova verrokki, vuoden 1993 Cask #5.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW

(48,9%, OB for La Maison du Whisky, 9.6.1995–8/2017, Cask No. 3054, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 661 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ronski ja paksu, liköörinen ja rusinainen. Siirappisen sherryinen, paksun suklainen ja kinuskinen. Tupakkaisuutta ja tallisuutta, pientä lihaisuutta. Ylikypsä hedelmäisyys on kuitenkin runsaana kaiken päällä, luumut ja viikunat. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä avaa kahvisuutta ja yrttejä. Tuoksu pärjää verrokille varsin hyvin, mutta PX jyrää osittain tiettyjä nyansseja alleen.

Maku: Suklainen, siirappinen ja suorastaan helppo. Miellyttävän rusinainen, maitokahvinen ja toffeemainen. Nutellaa, luumuhilloa, taatelikakkua, hilloisuutta, pehmeää liköörimäisyyttä. Suutuntuma on kermainen ja varsin täyteläinen. PX on vahvasti esillä, tammi pysyy taka-alalla ja paahteisuus hyvin kevyenä. Appelsiinia, punaista omenaa, kuningatarhilloa, ylikypsiä sekahedelmiä. Jälkimaku on edelleen siirappisen sherryinen, makea ja miellyttävä. Maitokahvia, kermaisuutta, toffeeta, viikunahilloa, taatelikakkua, rusinaa. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa yrttisyyden ja sitruksisuuden esiin. Maussa ja etenkin jälkimaussa ero verrokin ja tämän välillä tulee kuitenkin todella selväksi. Cask #5 tarjoaa selvästi enemmän syvyyttä, minkä lisäksi hedelmäisyyden monipuolisuus ja metinen sävykkyys nousevat 1993:ssa esiin.

Arvio: Todella herkullinen ja helposti lähestyttävä yksilö, mutta ei vaikuttavimpia näissä sarjoissa kuitenkaan. Odotetusti jää kompleksisuudessa ja sävykkyydessä verrokistaan melko selvästi. Hieno viski silti, sitä ei käy kiistäminen. Nautiskeluun. 89/100

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones 43%

Nyt on viskillä ainakin nimeä: jokainen markkinointiheppu on saanut oman palikkansa tähän Obaniin mukaan.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones

(43%, OB, NAS, 2018, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuus tulee ensimmäisenä esiin, runsaana ja painavana. Kahvisuutta, suklaata, paahteisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Aprikoosia ja hiukan kypsää kirsikkaa, inkivääriä ja saksanpähkinää. Päärynää ja ruskeaa sokeria. Jotenkin rakennetun tuntuinen ja kerrostunut kokonaisuus. Jokaiselle vähän jotakin.

Maku: Maku yllättää myönteisesti. Kermatoffeeta ja suklaata. Maltaisuus on kypsempää kuin tuoksussa, paahteisuus ja kahvisuus tuntuvat tuoksua paremmin integroituneilta. Suutuntuma on runsaan kermainen ja melko täyteläinen. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, hunajaa. Sitruksisuus ja päärynä tulevat hyvin esiin. Heinäisyyttä ja suolaisuuttakin löytyy, samoin tammista kitkeryyttä. Jälkimaku on hedelmäisen makeuden ja paahteisen suolaisuuden vuoropuhelua, joka valitettavasti latistuu vähän liian nopeasti. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, kahvia ja edelleen varsin selväpiirteistä sitruksisuutta. Pientä tuhkaisuutta. Tammi kuitenkin kuivahtaa aivan tyylikkäästi. Keskipitkä finaali on loppusuoralla hyvinkin pelkistetty.

Arvio: Obanin nykytuotannon ja GoT-sarjan mittapuulla varsin asiallinen moderni viski. Rakennellulta tämä tietysti tuntuu, mutta kokonaisuudessa on melko paljon tutkittavaa, kunhan näin roiman maltaisuuden kanssa vain tulee toimeen. Eikä tämä ole edes mikään Little Bayn toisinto, vaan ihan omanlaisensa Bay. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Kivoja piirteitä sisältävä Oban, mutta kokonaisuus ei aivan jaksa kantaa loppuun asti”.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697, 57,1%

Maistelussa Balblairin tuhti nuorikko ex-bourbonista Belgian markkinoille. Väriä on ehtinyt tarttua, joten tynnyrilläkin on ollut jotain tekoa.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697

(57,1%, OB for Belgium, 2006–2018, Cask No. 697, 1st Fill American Oak Ex-Bourbon, 147 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja tamminen. Pölyistä sahatavaraa runsain määrin. Runsaasti kypsää hedelmää, persikkaa ja mangoa etenkin. Mandariinia, punaista omenaa. Tammi puskee mausteita ja vaniljaa voimalla pintaan. Tomusokeria, hunajaa, reippaasti maltaisuutta. Vesilisä tuo esiin kovia toffeekarkkeja ja minttua.

Maku: Todella tamminen ja hedelmäinen, öljyinen ja painava. Intensiivinen tammi on kärjessä, pölyisenä ja kaikkineen varsin mausteisena. Hunajaa, marsipaania, vaniljaa. Appelsiinia, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Hapokkuutta ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Tummaa kahvisuutta ja yrttistä rotevuutta löytyy myös. Jälkimaku on varsin hapan ja tummasävyinen. Öljyä, yrttisyyttä, maltaisuutta, mausteisuutta ja kahvia tulee pintaan. Hedelmäisyys kääntyy ylikypsäksi ja ruohoinen kitkeryys valtaa nopeasti alaa. Tammi tulee väkevästi mukana muttei yllättäen enää ylikorostu. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hiukan metisyyttä ja sokerisuutta lisää.

Arvio: Voimakas mutta lopulta kuitenkin hiukan yksipuolinen Balblair. Peittoaa kuitenkin monta aiemmin maistamaani ja paljon iäkkäämpääkin Balblairia mennen tullen. 86/100

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Tällä kertaa maistelussa on turpeista Edradourin Ballechinia Signatoryn valikoimista. Tämä kyseinen yksilö on pullotettu Belgian markkinoille.

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory for Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 28.10.2020–4.10.2019, Cask No. 353, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erittäin lääkemäinen. Tervaa ja bensaa, reipasta suolaisuutta ja heinää. Antiseptisia aineita, liitua. Hiukan salmiakkia. Vihreää omenaa, limettiä, tuoretta tammea. Varsin kuiva ja tiukka kokonaisuus, vaikkakin miellyttävä silti. Vesilisä availee minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Todella turpeinen ja varsin terävä. Lääkemäisyys on pehmeämpää kuin tuoksussa, mutta terva ja bensa ovat myös mukana. Vihreää omenaa, hunajaa, tuoretta tammea, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko sopivan öljyinen. Hapokkuutta, maltaisuutta, heinää. Oliiviöljyä ja mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, bensainen, lääkemäinen ja varsin oliiviöljyinen. Hapokkuutta, limettiä, raakaa päärynää, kalkkia, liitua. Tammisuus tulee reippaasti läpi, voimakas ruohoisuus ja happamuus valtaa hetkeksi alaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa bensaa ja kitkeryyttä, tuo raakaa banaania pintaan.

Arvio: Paikoin aivan maukas Ballechin, mutta makuprofiili vähän karkailee. 83/100

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’ 55%

Tuhtia portviiniviskiä tällä kertaa Glenglassaugh’n tislaamosta ja The Cooper’s Choicen valikoimista. Iästä ei ole mitään tietoa, joten varmasti on nuorta.

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’

(55%, The Vintage Malt Whisky Company, The Cooper’s Choice, 2019, Cask No. 9358, Port Cask Finish, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hehkuviiniä ja muovailuvahaa. Mansikkahillo on voimakkaasti läsnä. Toffeefudgea, tölkkipersikkaa, vadelmaa. Melko reippaasti tulee tuore tammi läpi, vaikka voimakas mansikkasiirappi ottaakin enimmät särmät pois. Maltaisuus on lievästi lenseää. Vesilisä paljastaa taustalta jotain hikistä ja ummehtunutta.

Maku: Portviinipommi laukeaa välittömästi. Yllättävän jämäkkä kokonaisuus epäilyttävän tuoksun jälkeen. Vadelma maistuu jopa mansikkaakin enemmän, imelän siirappisuuden rinnalle tulee vahvasti tammea ja suolaisuutta. Portviinikypsytyksille tuttu piparminttu on myös runsaana esillä. Rusinaa, suolaista toffeefudgea, viinikumikarkkeja, mausteista viinisyyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus on hyvin balanssissa portviinisävyjen kanssa. Jälkimaku on tamminen ja todella mausteinen, edelleen hyvin portviininen ja mansikkainen. Muovailuvaha, tölkkihedelmät ja hiukan lenseä maltaisuus ottavat lopulta vallan. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa marjaisuutta, punaista viinimarjaa etenkin.

Arvio: Tässä on hetkensä, vaikka kokonaisuus onkin todella outo. 81/100

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.