Highland

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003, 57,8%

Maistelussa tällä kertaa vuonna 2003 markkinoille tullut virallinen tynnyrivahva Dalwhinnie-julkaisu. Käytetyt tynnyrityypit eivät ole tiedossa, joten sekoitus on varmasti sisältänyt monenlaista viskiä. Erä on ollut kuitenkin varsin iso, yli 5 000 lestiä.

Dalwhinnie ei ole koskaan herättänyt minussa sen suurempia tunteita, mutta ehkä nyt on se hetki.

Dalwhinnie 29 yo 1973/2003

(57,8%, OB, 1973–2003, Limited Edition, 5220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kiteisen hunajainen ja kaunis. Kuivaa tammea, sokeroituja sitrushedelmiä, vaniljaa, mehiläisvahaa, heinäisyyttä. Runsas trooppinen hedelmäisyys kohtaa inkiväärin ja kanervaisuuden. Taustalla mielenkiintoinen paahteisuus ja pieni lihaisuus. Tyylikäs. Vesilisä tuo mentholia ja raikkautta pintaan.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, hunajainen ja kuivan tamminen. Nautinnollinen vahaisuus. Varsin reipas pippuri tukee makeaa ja vaniljaista profiilia, jossa mehiläisvaha, toffeefudge ja sokeroidut hedelmät kohtaavat. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja loistavasti balanssissa. Tumma paahteisuus ja lihaisuus (beef jerky) vaanii taustalla. Maltaisuutta, kermaisuutta, pihkaa, heinää, inkivääriä. Jälkimaku on vahamainen, sokerinen ja herkkävireinen. Inkivääri ja valkopippuri ovat edelleen reippaasti läsnä. Pieni savun ailahdus, paahtunut tammi, lihaisuus ja mehiläisvaha maistuvat. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja.

Arvio: Metinen, iäkkäällä tavalla tamminen mutta silti hedelmäisen kompleksinen ja iso viski. Ylitti aivan kevyesti kaikki odotukset. Todella upea esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557, 53,8%

Olorosotynnyrit alkoivat jossain vaiheessa jäädä Glendronachilla vähemmistöön uusissa single cask -julkaisuissa. Siinäkin mielessä tämä Saksaan pullotettu yksilö on mielenkiintoinen.

Glendronach 18 yo 1995/2013 Cask #1557

(53,8%, OB for Germany, 3.3.1995–8/2013, Cask No. 1557, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja kellarimainen, tumman suklainen ja muhkea. Luumuhilloa, rusinaa, kaakaojauhetta. Jalohomeinen vivahde. Uuniomenaa, saksanpähkinää, maltaisuutta, paahteisuutta. Piimäkakkua. Hiukan sitruksisuutta, kuivattua aprikoosia, vaniljaa. Vesilisä availee hiukan ruutisia ja tumman yrttisiä ulottuvuuksia.

Maku: Tumman sherryinen, kahvinen ja yllättävänkin tamminen. Tanniinit saavat kuitenkin hyvää vastapainoa uuniomenasta, hedelmäsiirapista ja rusinasta. Luumua, taatelia, pähkinää. Ei erityisen makea, vaan enemmänkin paahteinen ja intensiivisen nahkainen. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja runko tukeva. Aavistus rikkiä ja jopa pieni savun ailahdus. Kuivattu aprikoosi, maltaisuus ja pieni sitruksinen pirteys seuraavat tuoksua. Maanläheisyys on melko hallitsevaa. Jälkimaku on suklainen, luumuinen ja runsas. Makeus nousee vihdoin, pähkinät ja rusinat saavat vaniljan ja piimäkakun mukaansa. Hiukan lakritsia, sherryisyyttä, edelleen pientä rikkisyyttä ja savun ailahduksia. Pitkähkö finaali. Vesilisä tuo makeita piirteitä vielä irtonaisemmin esiin kahvisuuden alta.

Arvio: Herkullisen kahvinen Glendronach, joka jää kuitenkin hiukan sulkeutuneeksi, jos jotain kritisoitavaa on ihan pakko löytää. Kokonaisuus on kuitenkin konsistentti ja todella maistuva. 88/100

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’ 53,3%

Edradourin tislaamon turpeiset Ballechinit ovat olleet kokemukseni mukaan varsin laadukkaita. Tällä kertaa lasiin pääsi tuore portviinikypsytetty versio.

Edradour Ballechin 13 yo 2004/2018 ’SFTC – Port Cask Matured’

(53,3%, OB, 15.4.2004–15.1.2018, Cask No. 199, Port Cask, 396 bts., 50 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kumisaapasmainen ja viininen. Hyvä portviinisyys oikeastaan, kaikessa muhkeassa hedelmäisyydessään ja öljyisyydessään. Salmiakkia, hiilisyyttä, mineraalisuutta, kuivaa multaisuutta. Hiukan tummaa suklaata ja kinuskikastiketta. Vesilisä availee omenaa.

Maku: Suklainen, viininen ja turvesavuinen. Kumisaapas ja mausteisuus ovat intensiivisiä, tammi iskee hyvin pippuriakin mukaan. Reipas kahvisuus, intensiivinen luumu. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen. Hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja salmiakkia. Hyvä balanssi, vaikka ei juhli kompleksisuudella. Jälkimaku on kahvisen tumma ja suklainen, kuivuvan viininen ja turpeinen. Salmiakkia, kumia, happamuutta, pientä pippuria. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa mineraalisia ja yrttisiä piirteitä.

Arvio: Pätevä portviinikypsytys, vaikka vielä melko suoraviivaisella otteella. Toimii näissä puitteissa oivallisesti. 86/100

Glendronach Peated 46%

Glendronachin tislaamosta saatiin vuonna 2015 turpeistettua viskiä. Sittemmin Peated-julkaisua on jatkettukin. Olen todella suuri 1990-luvun sherryisen Glendronachin ystävä, mutta tähän en oikein osaa suhtautua, vaikka viimeistelyssä onkin käytetty oloroso- ja PX-tynnyreitä. Maistetaan avoimin mielin.

Glendronach Peated

(46%, OB, +/- 2016, Bourbon Barrels & Oloroso + PX Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja märän turpeinen. Säilörehua, päärynää, märkää nahkatakkia, lihaisuutta, suolaisuutta. Silti kuitenkin jotain hunajaista ja mantelimaista makeutta, pientä kermaisuutta. Tätä en sokkona taatusti tunnistaisi Glendronachiksi. Sitruksisuutta, kosteaa kalliota. Vesilisä availee päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Maku on heti tutumpi. Likaisen turpeisuuden alta löytyy tutun tisleen sävyjä. Suklaisuutta, kanelia, pehmeää toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maltaisuutta, tammea, purevaa mausteisuutta. Nuoren viskin vihreää happamuutta. Turvesavu on jossain määrin multaista ja märkää. Jälkimaku on mineraalinen ja hapan. Nahkaa, tammen purevuutta, sitruksisuutta, suolaa. Turpeisuus ja likaisuus pysyy mukana loppuun asti. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo päärynää ja omenaa selvemmin pintaan.

Arvio: Perustason nuorta viskiä. Jotain hyvin tuttua, jotain hyvin… erilaista. Tavallaan tässä on paljon kehityskelpoisia piirteitä, mutta kokonaisuutta en vielä pidä kovin toimivana. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 83/100.

Tomatin 12 yo 43% (2018)

Maistelussa on viimein Tomatinin nykytuotannon 12-vuotias. Tislaamohan uudisti core rangensa jo vuonna 2016, ja on pieni häpeä, etten ole tutustunut niihin sen tarkemmin, vaikka tislaamo kuuluu Ylämaan alueen suosikkeihini. Yritän korjata nyt tilannetta edes vähän.

Tislaamon aiempi 12-vuotias oli viimeistelty ex-sherryssä. Nyt reseptiikkaa on muutettu ja tähän tehty uudenlainen sekoitus. Maisteluun löytyi miniatyyri, vaikka pullokoossa valikoimaa on enemmänkin.

Tomatin 12 yo (2018)

(43%, OB, +/- 2018, Bourbon Barrels & Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja appelsiininen. Hiukan tunkkainen ja puuromainen. Ei vielä erotu mitenkään edukseen. Sherry kuitenkin tulee nätisti läpi, tuo suklaata ja luumuhilloa pintaan. Hiukan toffeeta myös. Silti ruohoisuus ja pieni ummehtuneisuus häiritsevät. Aktiivista tammea. Märkää pahviakin on havaittavissa.

Maku: Sitruksisuus on edelleen voimakasta, erityisesti appelsiinimehu. Rouhea maltaisuus on kärjessä, puuroa ja mysliä. Valitettavasti tunkkainen pahvisuus ei jätä rauhaan, vaikka maitosuklaa ja toffeekarkki tuovatkin makeutta. Suutuntuma on mukavan öljyinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Ruohoisuutta, rasvaa, aseöljyä, ylikypsää hedelmää ja ummehtunutta kellarimaisuutta. Jälkimaku jää edelleen pyörimään appelsiinimehun ja maltaisuuden ympärille. Likainen ja hiukan turpeinen vivahde nousee hetkellisesti hallitsevaksi. Ruohoa, heinää, yrttejä, kanelia. Keskipitkä finaali ohenee nopeasti, kun tammi puraisee kiinni.

Arvio: Jää todella raskaasti jälkeen edellisestä julkaisusta. Tämä ei kyllä nyt säväytä yhtään millään tavalla. 79/100

Balblair 1991/2018, 46%

Maistelussa oivallisia arvioita maailmalla saanut Balblair, jolla on siis laskennallisesti ikää yli 26 vuotta. Muistissani on erinomainen Balblair 1983/2013, mutta ehkä tätä on hieman epäreilua sentään siihen verrata.

Balblair 1991/2018

(46%, OB, 1991–2018, 3rd Release, Ex-Bourbon & 1st Fill Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys yhdistyy makeaan tammeen ja metisiin bourbonsävyihin. Vaniljaa, maapähkinävoita, uuniomenaa, banaania, kypsää persikkaa, makeaa päärynää. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja maltaisuus on pinnassa. Mehiläisvahaa, toffeeta. Vesilisä availee minttua ja persiljaa.

Maku: Todella mehukas ja hedelmäinen. Edelleen omena, päärynä, banaani ja persikkaa maistuvat runsaina, mutta nyt myös appelsiini on selvästi esillä. Toffeefudgea, metisyyttä, bourbonhenkistä tammista makeutta. Maltaisuus on rouheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienosti balanssissa. Maitosuklaata, mantelia, mausteisuutta, anista, hunajaa, vaniljaa. Hiukan marsipaania. Jälkimaku on tamminen ja mausteinen, edelleen runsaan hedelmäinen ja napakan mausteinen. Sitruksisuus korostuu, pippuria ja anista riittää. Tammi on tumman paahteista, mustaa teetä ja hapokkuutta löytyy. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja raikkautta vielä lisää.

Arvio: Onnistunut Balblair-pullote, mutta tuohon mainittuun 1983-julkaisuun on vielä matkaa. Tasapaino on kohdallaan, mutta jos en tietäisi, että sekoituksessa on ensimmäisen täytön sherryä mukana, sitä en tästä kyllä sokkona bongaisi. Bourbontynnyreiden värikkäät sävyt hallitsevat kokonaisuutta, hyvällä tavalla. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 88/100.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice 59,3%

Royal Lochnagarin The Managers’ Choice -pullote on ollut yksi pidetyimmistä viskeistä tässä erikoisessa, haastavassa ja joiltain osin jopa aliarvostetussa sarjassa. Itselleni tähän mennessä hienoimmat kokemukset ovat olleet Taliskerin ja Knockandon julkaisut. Lagavulinin ja Caol Ilan pulloja olen myös kytännyt, mutta eipä ole tullut sopivasti vielä vastaan.

Tämä on väriltään paljon vaaleampi kuin odotin. Paperilla tynnyrin speksi muistuttaa Knockandon vastaavaa, mutta siinä missä se oli kuin tervaa, tämä on suorastaan heleää. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska jokin aika sitten hieno Selected Reserve -pullote muistutti, miten hyvää Royal Lochnagar voikaan olla.

Royal Lochnagar 1994/2009 The Managers’ Choice

(59,3%, OB, 27.7.1994–26.3.2009, Cask No. 837, Bodega Sherry European Oak, 528 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aromaattinen, pölyinen, varsin omalaatuinen. Tammi on rutikuivaa, hedelmät ovat kuivattuja ja suklaa pysyttelee erittäin tummana taustalla. Maakellaria, tuoretta ruohoa, sitruksisuutta. Sherryiset sävyt pysyvät suolaisella laidalla. Puuta ja kuivaa maltaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeutta ja minttua.

Maku: Todella voimakas ja aktiivinen tammi yllättää heti. Musteisuus, suola ja pihka täyttävät suun. Sitruksinen ja hapokkaan omenainen hedelmäisyys on pinnassa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, pähkinää, kuivaa sherryä. Melko täyteläinen suutuntuma. Maltaisuutta, mausteisuutta, tanniineja. Lakritsia ja yrttisyyttä, hiukan kuivakkaa lihaisuutta. Jälkimaku nostaa pintaan aromaattisen ja mineraalisen puolen. Tammi hallitsee, nyt inkiväärisenä ja tumman mausteisena. Lakritsia, yrttejä, pihkaa. Pieni suklainen ja omenainen makeus taustalla, hiukan punaviinimäistä tanniinisuutta. Maanläheinen ja ruohoinen, suolainen ja hapokas loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeen esiin ja tasapainottaa kokonaisuutta makeudella.

Arvio: Eräänlainen voimakkaan tammen hallinnan taidonnäyte. Haastaa maistajansa loppuun asti. Erittäin hieno viski, mutta ei sovi puolihuolimattomaan siemailuun, vaan ottaa aikansa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Mielenkiintoinen Lochnagar”.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376, 53,2%

Jälleen saapui maisteluun tummaa Glendronachia, tällä kertaa Ison-Britannian markkinoille pullotettuna versiona PX-tynnyristä.

Satsi on iso, 660 pulloa, joten jälleen sitä on rakenneltu parin tynnyrin sisällöistä. Runsaat 700 pulloa lienee kuitenkin teoreettinen maksimi umpitäydestä puncheonista ilman minkäänlaista enkelten osuutta. Ja nyt puhutaan sentään 22-vuotiaasta viskistä.

Glendronachin single caskien virta tuntuu edelleen varsin ehtymättömältä, vaikka tislaamon omistajakin vaihtui jo aikaa sitten. Itsekin olen maistanut näitä kohtalaisen kasan, mutta isossa kuvassa vasta pintaa on raapaistu.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376

(53,2%, OB, 18.11.1994–11/2016, UK Exclusive, Cask No. 1376, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, kirsikkainen ja taikinamainen. Pullataikinaa, voita, kermatoffeeta. Mukava maitokahvin vivahde. Uuniomenaa ja viikunaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Liköörimäistä, siirappista makeutta, rommirusinaa. Hiukan märkää maata ja tunkkaisuutta. Vesilisä tuo seetriä ja huonekaluvahaa.

Maku: Makea ja hiukan likainen. Ylikypsää kirsikkaa, viikunaa, rommirusinaa, appelsiinia, pientä kitkeryyttä. Kahvia ja saksanpähkinää, hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko jää hetkellisesti hieman ponnettomaksi, vaikka pippuria ja tammista räyhäkkyyttä löytyykin makupaletista. Lihaisuutta on reippaasti, kuivalihaa ja chorizoa. Jälkimaku lisää tammen purevuutta, tuo espressoa ja saksanpähkinää vahvasti esiin. Kirsikkaa, rommirusinaa, likööriä, nahkaa. Appelsiininkuorta, karvasmantelia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää happoja ja lisää suklaista makeutta.

Arvio: Perushyvä Glendronach, mutta runkoa, intensiteettiä ja syvyyttä jäin kaipaamaan. Hyviähän nämä ovat aina, mutta suuren luokan kompleksisuus vaatii käytännössä aina hedelmäisyyden ja yrtit isosti esiin. Nyt hedelmäisyys jäi hiukan varjoon eikä näin hapokas tammisuus antanut yrttiselle raikkaudelle elintilaa. 87/100

MacPhail’s 1959 & 1960, 40%

Kuninkaallisviskit ovat oikeastaan ihan oma lajityyppinsä, jossa etenkin Macallan on kunnostautunut vuosien saatossa. Nyt maistelussa on kuitenkin Gordon & MacPhailin vuonna 1986 pullottama MacPhail’s, jossa on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Tislaamosta ei ole tietoa.

Kyseessä on prinssi Andrew’n ja Sarah Fergusonin hääpäiväpullote, vaikka se kuulostaa jo heti vähän kornilta. Olennaisempaa on itse viski.

MacPhail’s 1959 & 1960

(40%, Gordon & MacPhail, 10/1959 & 2/1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, Highland Malt Whisky, 75 cl)

Tuoksu: Yrttinen, suklainen ja rusinainen, herkkä ja upea. Omenaa, sitruksisuutta, taatelia, luumua. Piparmintun raikkautta, kuivaa tammea, pähkinöitä, tummaa kahvisuutta. Mehiläisvahaa, tikkunekkua, hienoa sikaria, seetriä, satulaa. Monitahoinen ja jatkuvasti uusiutuva tuoksu. Nam.

Maku: Yrttinen ja kahvinen yleisilme on tuoksusta tuttu, mutta suolaisuus nousee yllättävän selvästi esiin – hyvällä tavalla. Piparminttua, sitrusta, vahaa, rusinaa, viikunaa ja edelleen myös taatelia. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi on silti oivallinen. Hiukan pölyä, maakellaria ja nahkaa. Tammi on pinnassa mutta pysyy varsin kuivana. Kiteinen hunajaisuus, kuivatut hedelmät ja rommirusina muistuttavat sherrystä. Nautinnollinen kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja tumman yrttinen, suola voimistuu entisestään. Rusinaa, luumua, taatelia, nahkaa, lakritsia, pähkinää, intensiivistä tammea. Varsin pitkä ja elegantti finaali.

Arvio: Todella kaunis ja vaikuttavan moniulotteinen viski – näillä volteilla vielä. Suurta herkkua menneiltä vuosilta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100Smoke On The Water, ”Pysäyttävän maukas viski”.

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory 58,3%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen indie-Ord. Kypsytys on tapahtunut lupaavan oloisesti refill-sherryssä, ja voltit ovat komeasti tapissa. Isossa pullossa tämä on Signatoryn Dumpy-sarjalainen, mutta nyt käsissä on kuitenkin miniatyyri.

Glen Ord 18 yo 1983/2001, Signatory

(58,3%, Signatory Vintage, 2.2.1983–24.8.2001, Cask No. 377, Refill Sherry Butt, 625 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja makea. Mehiläisvaha on pinnassa kuin Clynelishissä ikään. Hunaja ja vanilja ovat todella voimakkaasti läsnä. Toskaomenaa, makeita keltaisia luumuja, kuivattua aprikoosia. Ruohoa, kuivaa heinää, hiukan mineraalisuutta ja suolaa. Tyylikäs ja vahva. Vesilisä avaa kiteisen sokerisia piirteitä lisää.

Maku: Vahamainen, mineraalinen, konsentroituneen hedelmäinen ja kuivan tamminen. Todella herkullinen, metinen kokonaisuus. Voisi olla paljon ikäistään vanhempi viski. Kiteistä hunajaa, vaniljaa, hiukan havuisuutta, pihkaa. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Toskaomenaa, makeaa appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, hiukan mysliä. Jälkimaku on hunajainen, öljyinen ja mineraalinen. Ruohoa, vaniljaa, hunajaa, hapokkuutta ja imelyyttä sopivassa suhteessa. Suolaa, heinää, hiukan marsipaania, purukumia, paahteisuutta. Pitkä ja kuivan tamminen finaali. Nam Vesilisä tuo eucalyptuksen ja hedelmäteen pintaan.

Arvio: Ikäisekseen aivan loistava Glen Ord, pidän todella paljon. Tässä on lähes täydellisellä tavalla esillä se, miten makeat ja suolaiset elementit voi saada toimimaan yhteen nautinnollisen kuivaksi käyvän tammen kanssa. 90/100