Highland

Royal Lochnagar Selected Reserve 43% (2012)

Royal Lochnagar on jo pitkään julkaissut ikämerkitsemätöntä Selected Reserveä kohtalaisen säännöllisesti. Olen yhden tällaisen maistanut aiemmin, vuoden 2009 julkaisun. Kauniita viskejä pienestä tislaamosta, sellainen fiilis näistä yleisesti on.

Royal Lochnagar Selected Reserve (2012)

(43%, OB, NAS, 2012, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja muhkean mausteinen. Kanelikeksejä ja luumuhilloa, tummaa suklaata ja paksua nahkaisuutta. Kaunis viikunaisuus. Uuniomenaa, saksanpähkinää, hilloisuutta. Tammi tulee tyylikkäästi läpi, inkivääriä ja seetriä löytyy. Pieni eucalyptus tekee vielä oman säväyksensä. Hieno tuoksu!

Maku: Maukkaan sherryinen ja suklainen. Muhkea rusinaisuus, luumu ja viikuna antavat tukea, tammi pysyy kauniisti balanssissa. Suutuntuma on näillä volteilla sopivan keskitäyteläinen ja runko silti riittävän painava. Hilloisuutta, lihaisuutta, kahviseksi kääntyvää karvautta. Maltaisuus ja mausteet toimivat hyvin, samoin tietty paahteisuus ja herkkä pippurisuus. Saksanpähkinää, inkivääriä, hapokkuutta. Jälkimaku lähtee nahkaisena ja tumman suklaisena, kunnes kuivattu luumu, rusina ja hillo tulevat mukaan. Tammi kuitenkin pitää tätä varsin tiukasti otteessaan. Espressoa, paahteisuutta, pientä nuotiosavua. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen ja herkän tyylikäs sherryviski. Kerrankin en ole edes ihan varma, voisiko tämän tasoa nostaa tästä enää korkeamman alkoholiprosentin avulla ollenkaan. 89/100

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra 53,7%

Maistelussa tällä kertaa varsin vaalea Clynelish, joka on kuitenkin pullotettu ex-sherrytynnyristä 16 vuoden iässä. Refill-tynskä saattaa olla jo useita kertoja käytetty ennen tätä. Pullomäärä on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen alhainen, vain 90 lekaa on saatu.

Clynelish 16 yo 1995/2012, Kintra

(53,7%, Kintra, Single Cask Collection, 12/1995–11/2012, Cask No. 2156, Refill Sherry Butt, 90 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja raa’an maltainen. Varsin tamminen ja ohut. Jyvämäisyyttä, purevuutta, sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, mutta sherryisiä sävyjä tästä ei löydy hyvällä tahdollakaan – korkeintaan pientä rikkisyyttä. Hapokkuutta, raakaa banaania, hiukan pähkinäistä öljyisyyttä. Vesilisä korostaa rikkiä varsin rajusti.

Maku: Parantaa tuoksusta, mutta liikkuu edelleen epäkypsän maltaisuuden ja ruohoisen happamuuden maastossa. Vahaisuus on läsnä, kuten asiaan kuuluu. Sitruksisuutta runsain mitoin. Vaniljaa, karamellisuutta, omenaa, saksanpähkinää. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi puskee kovasti läpi ja tanniinit jauhavat. Mausteisuus käy kihelmöiväksi, pippuria riittä. Jälkimaku jää pyörimään vahaisuuden, maltaisuuden ja kovan tammen ympärille. Rikkisyys tekee myös paluun. Hiukan luumuhilloa, suklaisuutta ja karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa kookoskerman pintaan ja pehmentää tanniineja.

Arvio: Tavattoman vaatimaton Clynelish, kun yleensä taso on todella korkealla. Tynnyri taisi todella olla käyttöikänsä päässä. 81/100

Ben Nevis McDonald’s Traditional 46%

Ensimmäinen Ben Nevisin tislaamosta markkinoille tullut McDonald’s Traditional oli viisivuotiasta. Nykyään ikämerkintää ei ole, mutta turvesavuisuus on edelleen tallella.

Maistelin tätä aikoinaan ensi kertaa Ben Nevisin tislaamolla, joten tuntuu hauskalta palata pitkästä aikaa aiheeseen.

Ben Nevis McDonald’s Traditional

(46%, OB, NAS, Bottled +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja runsaan hedelmäinen. Mielenkiintoinen hapokkuus ja mineraalinen purevuus ovat pinnassa. Viinirypäleitä, kiiviä, omenaa, sitruksisuutta. Turpeisuus tuo likaa, nokea ja rasvaa mukanaan. Maanläheinen ja öljyinen yleisvaikutelma. Hunajaa ja siirappia löytyy. Vesilisä availee hiukan käsirasvaa.

Maku: Todella savuinen! En kyllä muista tätä näin turpeiseksi ja nokiseksi. Erittäin rasvainen ja jopa synkkä. Alta toki löytyy myös se hedelmäinen ja mineraalinen puoli, rypälemäisyys ja omena kohtaavat suolaisuuden ja hapokkuuden, mutta yrttisen tervainen ja mustanpuhuva turvesavu ajaa sisään isolla rekalla. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku puskee edelleen turvesavua tuuttiin. Salmiakkia, tervaa, nokea. Espressoa, palanutta puuta, hiiliä. Omenaa, yrttitippoja, yskänpastilleja, jotain hapokasta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali jää hiukan hahmottomaksi. Vesilisä keventää otetta mutta sekoittaa kokonaisuutta.

Arvio: Todella savuinen ja paksu viski, joka ei tyylipisteillä koreile. Old skool -hommia. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3, 52,9%

Nyt käsissä on vihdoin viski, jonka maistamista olen pantannut pitkään. Cask #3 on ollut Glendronachin upean vuosikerran 1993 todennäköisesti kehutuin single cask, jos ei oteta lukuun tislaamon vierailukeskuksen Hand-filled-pulloja. Sen takia otin verrokiksi yhden sellaisen: täysin samanikäisen Cask #1618:n.

Glendronachin tislaamossa 15. tammikuuta 1993 on ollut hieno päivä. Silloin on pistetty sherrypönttöihin viskejä, jotka eivät ole koskaan pettäneet. Nelisenkymmentä single caskia on tullut tähän mennessä markkinoille tuolta päivältä.

Ja nyt siis käsissä yksi ylistetyimmistä. Odotukset ovat lähteneet maata kiertävälle radalle jo aikaa sitten.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #3

(52,9%, OB, 15.1.1993–5/2013, Batch 8, Cask No. 3, Oloroso Sherry Butt, 633 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja tallinen. Lihaisuus kohtaa kukkaisuuden. Pekonia, chorizoa, maakellaria, nahkaa. Pähkinäisyyttä, rusinaa, kuivattuja luumuja, sikaria. Ruusuja ja kukkakaupan tunnelmaa, metisyyttä, punaista omenaa, sitruksisuutta. Lakritsin ja balsamicon synkkyyttä. U-p-e-a. Vesilisä avaa kermatoffeen ja inkiväärin sävyjä.

Maku: Suklainen, lakritsinen ja muhkea. Kaiken sherryn keskellä kuitenkin sävykäs. Kuivaliha, yrtit, kellarimaisuus ja tumma liköörimäisyys kohtaavat omenan, sitruksisuuden, hunajan ja rypälemäisen hapokkuuden. Suutuntuma on painava ja täyteläinen, mutta makujen balanssi ja kirjo ovat silti loistavat. Pähkinöitä, appelsiinia, rusinaa, kahvisuutta, balsamicoa. Jälkimaku liikkuu entistä kahvisempaan suuntaan, pähkinöiden ja sikarisuuden puolelle. Todella tallinen, nahkainen ja komeasti kuivuva. Sitruksisuutta, rusinaa, kahvipapuja, tummaa suklaata. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä saa toffeen ja vaniljan esiin.

Arvio: Loistelias Glendronach. Tallisuus ja lihaisuus tekevät selvää jälkeä. Kerrankin makeus ei saa yliotetta missään vaiheessa, vaan tasapaino ja kompleksisuus ovat huippuluokkaa loppuun asti. Tosin jopa tässä viskissä on matkaa omin käsin pullotettuun Cask #1618:aan, joka on tätäkin intensiivisempi. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal 60,4%

Maistelussa tällä kertaa muhkean sherryinen Ben Nevis Silver Sealilta. Kyseessä on muuten ainoa tämän hienon italialaisyhtiön pullottama Ben Nevis tähän mennessä.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal

(60,4%, Silver Seal, 1990–11/2012, Cask No. 536, Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuroa, rusinaa ja rasvaisuutta. Vähän keitetyn oloinen, erikoisella tavalla. Parsakausi taitaa olla alussa? Hiukan ummehtunut, liinavaatekaappia ja vanha sohva ullakolla. Mansikkahilloa, kevyttä luumuisuutta, aavistus lihaisuutta, musteisuutta ja vaimeaa rikkisyyttä. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, avaa vähän raakaa kalaa.

Maku: Todella erikoinen. Aivan hämmentävä. Puuroisuuden, ummehtuneisuuden, keitettyjen juuresten ja oudon metallisuuden yhdistelmä. Jopa sherryn vahvat sävyt – rusina, tumma suklaa, luumu – jäävät täysin näiden omaperäisten makujen jalkoihin. Suolaisuutta, musteisuutta, rikkisyyttä. Suutuntuma on painava öljyinen ja erittäin sekava. Silti tämä on valtavan mielenkiintoinen, sitruksinen ja mausteinen. Jälkimaku kokoaa itsensä sherryisyyden ympärille, luumu ja rusinat kohtaavat mausteet ja tammen. Metallisuutta, puuroa, voita, pippurisuutta, tanniineja, sitruksisuutta, mansikkaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa mausteita, korianteria etunenässä.

Arvio: Erittäin hämmentävä viski. Kokonaisuudessa on paljon hyvää ja vaikuttavaa, mutta silti jotain… vähän puistattavaa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glendronach 20 yo 1996/2016 Cask #1485, 53%

Glendronachin varastoista löytyi 20-vuotias PX-tynnyrillinen viskiä vuodelta 1996 Batch No. 14:ään. Nyt huomaan, että näiden single caskien maistelut harvenevat, kun pullojen harmstraus yltyy maailmalla. Onneksi aina silloin tällöin tulee avattujakin vastaan.

Glendronach 20 yo 1996/2016 Cask #1485

(53%, OB, 16.2.1996–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 1485, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 596 bts., 70 cl)

Tuoksu: Soijakastiketta ja suklaata, pekonia ja piimäkakkua. Lihaisuus on pinnassa (beef jerky). Riistaa ja punaviinikastiketta. Hiukan tervainen vivahde, aavistus ruutia myös. Lämmin imelyys hallitsee, ylikypsää hedelmää, luumukeittoa, siirappisuutta. Nahkaa, maakellaria. Vesilisä tuo mukaan mausteista keksisyyttä.

Maku: Siirappisen makea ja varsin lihaisa. Piimäkakkua, kuivattua luumua, rusinaa, suklaisuutta. Riistamainen lihaisuus ja tallinen puoli ovat vahvasti mukana. Suutuntuma on kermainen mutta tasapaino vähän hakee, jotain levotonta tässä on. Lakritsia, ruutisuutta, kinuskia. Rancio-meininkiä. Nahkaisuus on reipasta mutta tammi toimii hyvin. Jälkimaku liikkuu siirapin kautta soijamaiseen ja balsamicoa muistuttavaan suuntaan. Pekonia, beef jerkyä, rancio-tunnelmaa. Mausteisuus yltyy mukavasti, kanelin kautta edetään pippurisuuteen. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä avaa kinuskisuutta ja mausteita.

Arvio: Maukasta sherryherkuttelua. Hiukan balanssi tässä hakee, mutta kokonaisuus on kyllä oivallinen. 89/100

Tomatin 21 yo 52%

Maistelussa on vaihteeksi mielenkiintoinen rajatun erän Tomatin, jonka pääosa on peräisin ex-bourbontynnyreistä. Näissä noin kahdenkympin ikäluokissa on ollut lukuisia oivallisia Tomatineja, esimerkkinä vaikkapa tämä 25-vuotias vuodelta 1988.

Tomatin 21 yo

(52%, OB, Bottled 1.12.2009, Casks #31648 to 31654, Bourbon Casks and Sherry Butt, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin ruohoinen. Nyt on kyllä kesäiset niityt, timoteit ja kaikki saatu yhteen viskiin. Maltaisuus tuntuu kuitenkin samalla varsin rouheana, ja tiettyä havuisuuttakin on mukana. Vähän jotain juuresmaista ja vegetaalista, märkää sammalta ja yrttiä on mukana. Hiukan likainen yleisilme. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Todella tanakka ja yllättävän sherryhenkinen. Marsipaania, rusinaa, vaniljaa, hunajaista makeutta. Havuisuus tulee vähän metallisena läpi, ruohoisuus on edelleen varsin reipasta. Suutuntuma on melko öljyinen. Tammi on varsin kuivaa ja vahamaista. Yrttisyyttä, inkivääriä, juuresmaisia vivahteita, hiukan sitruksisuutta ja jännittävää kaktusta. Suolaisuutta ja maltaisuutta, hapokkuutta ja katajaisuutta. Jälkimaku on todella mielenkiintoisesti kehittyvä, alkaa hyvin makeasta toffeesta ja etenee havujen ja yrttien kautta mausteisiin ja kuivaan tammeen. Pieni tunkkaisuus on alkuun mukana, mutta loppua kohti suolaisuus nousee omiin sfääreihinsä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä keventää tammea ja tuo hunajaa.

Arvio: Mielenkiintoinen ja herkullinen Tomatin, jossa on monenlaista lähtöä ja ulottuvuutta. Jälkimaku on huippuluokkaa. Tämä tietty havuisuus on samaa, joka puhutteli minua jo ammoin tislaamon virallisessa 25-vuotiaassa julkaisussa88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 8).

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna 52%

Vuonna 2009 Old Pulteney toi tällaisen tynnyrivahvuisen viskin taxfree-myyntiin. Maistoin tämän viimeksi Uisgessa 2016, mutta nyt tuli aika pistää nuotitkin ylös. Toimikoon tämä nyt pienenä lämmittelynä tulevaan viskifestariin.

Kaksi vuotta sitten Old Pulteney -tastingin vetänyt Tim Wade mainitsi, että tämä pullote pitäisi sisällään noin 7–8-vuotiasta viskiä. Ehkä tätä on myös syytä arvioida nimenomaan sellaisena.

Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna

(52%, OB, 2009, Travel Retail Exclusive, 18000 bts., 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja mineraalinen, aluksi varsin kuivan oloinen. Vähitellen vihreää omenaa ja päärynää tulee esiin, samoin raakaa banaania ja ruohoisuutta. Kireää sitruksisuutta, paljasta tammisuutta, ohuesti vaniljaa ja sitruunamelissaa. Vesilisä tuo käsirasvaa ja tylppää alkoholisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen ja napakan hedelmäinen, mojova suolaisuus heti kärkeen. Omena ja päärynä ovat heti paremmin auki kuin tuoksussa, tisleen ominaisluonne on hyvin läsnä ja voimaa löytyy. Ryhdikäs, kapealla sektorilla operoiva kokonaisuus. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka öljyä riittääkin. Suolaisuus, ruohoisuus ja tammisuus pysyvät tiukasti yhdessä. Jälkimaku on erittäin suolainen ja tiivis. Päärynä tulee kauniisti läpi ja makeutuukin voimakkaasti. Maltaisuutta, tammea, tanniineja, mineraalisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä varsin kermaisen mutta kadottaa samalla öljyisiä nyansseja.

Arvio: Ei kuulu vieläkään suosikkeihini, vaikka tisleen suolainen perusluonne on hyvin esillä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034, 55,4%

Pienen tauon jälkeen lasiin pääsi jälleen Glendronachia. Tällä kertaa viski on peräisin PX-tynnyristä ja tislattu vuonna 1995. Pullo on tullut markkinoille osana Batch #12:ta vuonna 2015.

Glendronach 19 yo 1995/2015 Cask #4034

(55,4%, OB, 27.9.1995–8/2017, Batch No. 12, Cask No. 4034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin makea ja turpea tuoksu. Kosteaa multaa, paksua rasvaa, moottoriöljyä. Poltettuja tulitikkuja, luonnonkumia, sisärengasta. Pähkinää, piimäkakkua, tummaa suklaisuutta. Hyvin tiivis ja tummasävyinen. Hapanimeläkastiketta, ylikypsiä kirsikoita, hiukan luumua. Vesilisä korostaa likaisuutta.

Maku: Öljyinen, lakritsinen ja erittäin paksu. Luumua, kirsikkaa, pähkinää, taatelikakkua. Tietty multainen ja kuminen sävy tuntuu edelleen. Suutuntuma on painava ja tekstuuri täyteläinen. Tiettyä likaisuutta tässä on, moottoriöljyä ja palanutta puuta, hiukan rikkisyyttäkin. Suklaisuus kääntyy tammen aavistuksen karvaaksi ja hedelmäisyys happamaksi. Hedelmäisyys jää hiukan piiloon, kun maakellarin ovi on saatu auki. Jälkimaku on tumman suklainen, pähkinäinen, lakritsinen ja yrttinen. Taateli tuntuu voimakkaasti, tammi kääntyy karvaan puolelle. Pippurisuutta, kihelmöivää mausteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja kevyempiä hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Hetkellisesti oivallinen Glendronach, mutta tasapaino vähän karkailee. Välillä ollaan makean päässä, sitten taas ummehtuneessa ja karvaassa päässä – tietty levottomuus vaivaa. Vierellä verrokkina käynyt erinomainen Cask #101 tuntui olevan melkein kuin toisesta galaksista tähän verrattuna. 87/100

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch 58,2%

Cadenhead pullotti hienoon Small Batch -sarjaansa vuonna 2015 tällaisen 14-vuotiaan Glengoynen, joka on rakennettu ex-sherryssä kypsyneistä viskeistä.

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead Small Batch, 2001–7/2015, Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa, taatelia, piimäkakkua, suklaata. Toffeeta, viikunaa, poltettua tulitikkua. Kermainen, rasvainen vaikutelma. Melko aktiivinen tammi, hiukan vahattua puuta. Kanelia, piparkakkua, kevyesti ruutisuuttakin. Ylikypsää hedelmää, banaania. Vesilisä avaa appelsiinisuuden voimakkaasti.

Maku: Sherryinen, suklainen ja ruutinen tapaus. Maustepippuria, inkivääriä, kanelia, piparkakkua, toffeefudgea, rusinaa, taatelia. Ylikypsiä hedelmiä riittää, kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on vahamainen ja melko täyteläinen, pippurisen napakka ja varsin tanniininenkin. Rikkisyys on läsnä, mutta tuntuu lähinnä vain poltettuina tulitikkuina. Hiukan lihaisuutta, vahaa. Jälkimaku on pippurinen, kanelinen, ruutinen ja ylikypsän hedelmäinen. Vahamainen, kermainen tunnelma jatkuu. Kuivattuja hedelmiä, hiukan suolaisuutta, tammea, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja kirpeän mineraalisuuden esiin.

Arvio: Runsas ja hyvinkin pätevä Glengoyne. Tislaamon profiilin mukainen esitys tuhdista sherryviskistä. 87/100