Highland

Oban 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa on tällä kertaa Distillers Edition -sarjassa julkaistu Oban. Tämä on varsin suurella varmuudella pullotettu vuonna 1997, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä kertaa viimeistely on tapahtunut Montilla-finotynnyreissä. Monelle tutumpi Amontillado tarkoittaa ”Montillan kaltaista” ja on määritelmällisesti pykälää väljempi termi kokonaiselle sherrytyylille, kun taas tämän viskin jälkikypsytystynnyrit ovat aiemmin pitäneet sisällään finoa Córdoban Montillasta.

Oban 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Montilla Fino Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mielenkiintoisen sherryinen, intensiivisen appelsiininen ja varsin kompleksinen. Hilloisuutta, hedelmäteetä. Seetripuuta ja sikarilaatikkoa. Maltaisuutta, havuisuutta, vahamaista tammisuutta. Persikkaa, passionhedelmää, keltaista luumua. Pientä ruohoisuutta myös, häivähdys savua ja merellisyyttä.

Maku: Karamellisuutta ja appelsiinia, vahamaisuutta ja mausteista. Sherryinen, pähkinäinen ja hiukan siirappinen yleisilme. Suolaisuutta runsain määrin. Keskitäyteläinen suutuntuma. Keltaisia luumuja, persikkaa, rypälemäisyyttä, hilloisuutta. Pieni metallinen vivahde löytyy myös. Tummassa päässä on hiukan lakritsia ja sikarisuutta. Jälkimaku on mausteinen ja hedelmäinen, edelleen hiukan merellinen ja varsin kinuskinen. Inkivääriä, pippuria, reippaasti suolaisuutta. Tupakkaisuutta, hiukan ruohoisuutta, pähkinäisyyttä ja merellisiä sävyjä. Melko pitkä finaali, jossa suola jää lopulta kielen päälle.

Arvio: Suolaiseksi kääntyvä ja kaikin puolin mielenkiintoinen Oban. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Glendronach 19 yo 1989/2009 Cask #1901, 52,4%

Maistelussa Tanskaa varten pullotettu Glendronachin single cask ex-olorososta. Hiukan harvemmin tulee kohdattua 1980-luvun tuotantoa, joten odotukset ovat korkealla, kun speksit ovat muilta osin vähintäänkin kohdallaan.

Glendronach 19 yo 1989/2009 Cask #1901

(52,4%, OB, 9.11.1989–10/2009, Denmark Exclusive, Cask No. 1901, Oloroso Sherry Butt, 278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella sherryinen ja varsin lihaisa. Kahvia, luumuhilloa, taatelia, rusinaa, viikunahilloketta. Beef jerkyä, hiukan multaisuutta, maakellaria, tallisuutta ja nahkaa. Sikari ja mahonkikalusteiden muhkeus jättää tällä kertaa appelsiinin ja maitosuklaan täysin sivurooliin. Herkullista on. Vesilisä avaa omenaisuutta ja tässä kokonaisuudessa jännää mentholia.

Maku: Tumman sherryinen, yrttinen, kahvinen ja edelleen varsin lihaisa. Oloroso toimii loistavasti, pähkinää ja lihaisuutta riittää. Kahvia, tummaa suklaata, taatelia, rusinaa, luumuhilloa ja nahkaa riittää. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Hedelmät jäävät taustalle, kun hillo painaa päälle. Maitokahvia, kaakaojauhetta, hiukan vaniljaa. Jälkimaku taipuu kirsikkaiseen suuntaan. Edelleen pähkinäinen ja hilloinen sherry jatkaa kulkuaan. Kahvia, nahkaisuutta, tummaa yrttisyyttä, hiukan lakritsia. Pieni lihaisuus pysyy mukana loppuun asti, samoin rusina ja makea sitruksisuus. Pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä avaa raikasta hedelmää, mangon ja passionhedelmän sävyjä.

Arvio: Todella herkullinen, klassinen Glendronach. Lihaisuus ja kahvisuus on tällä kertaa pinnalla, hedelmäisyys jää taustalle. 90/100

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034, 53,7%

Maistelussa vaihteeksi varsin nuori Glendronachin single cask. En ole näihin nuorikkoihin mitenkään erikoistunut, joten on aina mielenkiintoista päästä maistamaan. Tämä on pullotettu hyvänä vuonna 2013 hollantilaiselle De Wijnproeversille.

Glendronach 11 yo 2002/2013 Cask #2034

(53,7%, OB for De Wijnproevers, 12.7.2002–11/2013, Cask #2034, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 724 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, sherrryinen ja multainen. Marsipaanin ja vaniljan seuraan liittyy kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja toffeeta. Hieno eucalyptus ja tyylikäs öljyisyys. Appelsiinia, mansikkaa, minttua, raikasta sitruunaleivosta. Tallia ja nahkaa. Ikäistään vanhemman viskin tuoksu. Vesilisä tuo hiukan sikaria esiin.

Maku: Hilloinen ja hedelmäinen, sherryinen ja runsas. Mansikkahilloa, luumua, suklaata, pähkinää. Appelsiinia, sitruunaleivosta, hiukan ananasta, vaniljaa, öljyisyyttä, tyylikkäitä tallin ja nahkaisuuden piirteitä. Melko täyteläinen ja hienosti tasapainoinen suutuntuma. Murokeksiä, kuivaa tammea. Jälkimaku on hiukan ohentuva, runsaan sherryinen ja maukkaan hedelmäinen edelleen. Tammi tulee melko paljaana läpi vaniljan ja maltaisuuden keskeltä. Luumua, hilloisuutta, toffeeta, hiukan pippuria ja minttua. Multaisia ja tallisia piirteitä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa maakellarimaisia ja tumman lakritsisia piirteitä.

Arvio: Ikäistään huimasti kypsemmän oloinen viski. Hyvää. 88/100

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency 51,4%

Maistelussa erittäin kehuttu Tomatin-pullote refill-sherrystä. Odotukset ovat aivan tapissa.

Tomatin 35 yo 1976/2011, The Whisky Agency

(51,4%, The Whisky Agency, Moody Lions, 1976–2011, Refill Sherry Wood, 313 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa, hedelmiä ja kuivaa tammea. Aprikoosia, omenaa, mangoa, hunajamelonia. Minttua ja akaasiahunajaa, pientä havuisuutta ja pihkaa. Yrttisyyttä ja pähkinäisyyttä, hienoja sherryn sävyjä. Öljyinen ja kauniisti ikääntynyt. Refill-tammi toimii upeasti. Vesilisä tuo kamferia ja toffeeta esiin.

Maku: Yrttinen ja intensiivinen. Havuisuudessaan ja pihkassaan takuuvarma ikääntynyt Tomatin. Marjaisuus nostaa päätään, etenkin mustaherukka ja vadelma. Tammi on selvästi voimakkaammin läsnä kuin tuoksussa, nyt tulee läpi teetä ja sympatiaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yrttisen keskittynyt. Hieno sherryisyys saa kylkeensä runsaasti hedelmää, etenkin mangoa ja aprikoosia. Jälkimaku liikkuu edelleen tammi edellä. Sherryisyys sulaa pähkinäiseksi ja hunajaiseksi makuelämykseksi, jota etenkin minttu ja havuisuus säestävät. Omenaa, aprikoosia, melonia. Pientä pippuria, vihreää teetä. Pitkä ja intensiivinen finaali. Vesilisä avaa makeutta ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Klassinen Tomatin, joka elää vahvasti tammen komennossa. Upea on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 89/100.

Ardmore 20 yo 1996, 49,3%

Maistossa Ardmoren tislaamon oma vintage-julkaisu, joka on pantu tynnyreihin 1996. Julkaisu on ollut vuoden 2017 puolella.

Ardmore 20 yo 1996

(49,3%, OB, 1996–2016*, First Fill Ex-Bourbon and Ex-Islay Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, raikas ja mineraalinen. Eucalyptusta, omenaa, aprikoosia. Mieto turvesavu leijuu vetten päällä. Sitruksisuutta, vaniljaa, heinäisyyttä, aavistus cantaloupemelonia ja vaahtokarkkia myös. Nätti hunajaisuus, puhdas tammi. Yllättävänkin monitahoinen ja kaunis tuoksu. Vesilisä avaa marsipaania ja mantelia.

Maku: Ei aivan yllä tuoksun nostattamiin koviin odotuksiin. Öljyinen ja happaman sitruksinen ensikosketus. Melko kuiva turvesavu ei heti löydä tasapainoa tammen ja hedelmien kanssa. Persikkaa, tammea, valkopippuria, hapokkuutta. Mineraalisuus ja heinä ovat edelleen mukana. Suutuntuma on melko öljyinen ja karhean mausteinen. Jälkimaku on varsin pippurinen ja happaman hedelmäinen. Mineraalisuutta, kuivaa turvesavua, happoja, heinää. Persikkaa, aprikoosia, sitruunaa, yrttisyyttä, hiukan kaakaojauhetta ja tummaa suklaata. Nahkaa, tanniineja. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa bourbontynnyrit kunnolla esiin, vaahtokarkkia ja vaniljaa tulee pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja varsin omalaatuinen viski. Maku jäi silti pykälän odotuksista, kun tuoksu oli niin kompleksinen ja tyylikäs. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Puhdaspiirteinen ja nätti Ardmore”.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones 40%

Maistelussa Royal Lochnagarin eräänlainen rinnakkaisjulkaisu 12-vuotiaasta GoT-sarjassa. Viski ei kuitenkaan ole sama, siitä todistavat kaikki lukemani asiantuntevat lausunnot. En näe syytä kiistää niitä. Sitä paitsi rinnalla ei nyt ole sitä klassista 12-vuotiasta.

Jälleen lähestyn Game of Thrones -tuotteistusta avoimin mielin. Aiemmin sarjasta maistamani Lagavulin ja Talisker pettivät molemmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin osuu kohdalleen. Royal Lochnagarin kanssa olen kuitenkin viihtynyt aina.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones

(40%, OB, +/- 2019, Game of Thrones – House Baratheon, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen. Omenaa, vesimelonia, makeaa mandariinia, hiukan ananasta. Maltaisuus on hiukan puuromaista. Vaniljaa ja jugurttia, jotain vähän hapanta ja jopa piimäistä. Tuoretta heinäisyyttä, aamiaismuroja ja mysliä. Weetabixiä. Hiukan yksioikoinen ja melko makea kaikkineen.

Maku: Maltainen, raikkaan hedelmäinen ja pirteän mausteinen. Parantaa vaatimattomasta tuoksusta selvästi. Makeaa päärynää, omenaa, hiukan banaania, ananasta. Vaniljaa, toffeefudgea. Maltaisuus on edelleen vähän puuromaista, mutta tammi ja mausteet pelastavat paljon. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus helposti lähestyttävä. Jugurtti ja mysli ovat yhä selvästi mukana. Jälkimaku on varsin tamminen ja suoraviivainen. Napakkaa mausteisuutta, hiukan pippuria, mandariinia, päärynää. Vaniljaa ja hunajaa, hieman toffeeta ja maltaista makeutta. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi.

Arvio: Vaatimaton tuoksu latistaa tunnelmaa, mutta muuten tämä on ihan kelpo entry-level-viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen Royal Lochnagar”.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW 59,7%

Lasissa pitkästä aikaa maagisen päivän tummaa sherryherkkua. Näitä yhä harvemmin enää löytyy, mutta jollain konstilla näköjään aina kuitenkin. Arvioihini Glendronachin tämän vuosikerran tuotannosta on syytä suhtautua sillä varauksella, että olen fanaatikko.

Viimeksi maistoin tämän saman päivän tuotannosta tynnyrin numero 33. Olen itse pullottanut oman pullon vuoden 1993 tuotannon tynnyristä numero 1618. Odotukset ovat taivaissa tätäkin tynskää kohtaan.

Glendronach 20 yo 1993/2013 Cask #30 for LMDW

(59,7%, OB for La Maison du Whisky, 15.1.1993–10/2013, Cask No. 30, Oloroso Sherry Butt, 626 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrytuoksu, joka virittyy luumun ja lihaisuuden suuntaan. Tummaa kahvisuutta, hasselpähkinää, rusinaa, suklaata. Aromaattisuutta ja tallisuutta, nahkaa ja paahteisuutta, sikaria. Oloroso tulee läpi tummana, makeus jää taustalle. Uuniomenaa, viinisyyttä, taatelia. Vesilisä avaa metsää ja umamia, paistettuja sieniä ja rustiikkisuutta.

Maku: Totaalinen, tumma ja kahvinen. Paljon synkempi kuin Cask #33, pykälää lihaisampi ja karvaampi. Tallisuutta, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä ja mausteita riittää. Tummaa suklaata, olorosoa, taatelia, viikunaa. Suutuntuma on täyteläinen ja intensiivinen. Sitruksisuutta, rusinaa, paksua liköörimäisyyttä, kuningatarhilloa. Jälkimaku on tumman sherryinen, kahvinen ja lakritsinen. Kuningatarhilloa, lihaisuutta, nahkaa, pähkinää ja suklaisuutta. Viinin ja taatelin sävyjä riittää, samoin runsasta mausteisuutta ja tallisuutta. Musteisuutta, mustikkaa, kaakaojauhetta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo makeutta ja avaa kermaisuutta, lisää suklaata ja nougatia.

Arvio: Jälleen kerran yksi erinomainen Glendronach-elämys vuodelta 1993. Tällä kertaa lihaisuus ja kahvisuus ovat pääosassa eikä hedelmäisyys loista aivan yhtä suvereenisti kuin Cask #33:ssa. Mutta aivan upea viski tämäkin on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman 50,2%

Maistoon pääsi The Whiskymanin perustason Ben Nevis. Odotukset ovat varsin alhaalla, koska tässä Age Matters -sarjassa on harvemmin suuria helmiä näkynyt. Eivätpä toisaalta ole erityisen arvokkaita viskejäkään.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman

(50,2%, The Whiskyman, Age Matters, 1997–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen. Karpalomehua, oliiviöljyä, jotain likaista ja palanutta. Suolaisuutta ja märkää heinää, sitruksisuutta, happamuutta. Vadelmaa, ylikypsää kirsikkaa, imelää banaanisuutta. Tammea, havuja, jyväisyyttä. Jotain käynyttä ja lievästi ummehtunutta. Vesilisä avaa runsaasti päärynää ja minttua.

Maku: Pirteä ja tuoksua puhtaampi. Öljyisyys on edelleen vahvasti pinnassa. Ruohoisuutta, suolaa, pippuria, sitruksisuutta. Aktiivinen tammi puree vahvasti kiinni. Jotain leipämäistä ja lievästi hiivaista tässä on, levotonta ja epävakaata. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Inkivääriä, raakaa banaania, saksanpähkinää. Havuja ja pihkaisuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja mineraalinen, varsin pihkainen ja yllättävänkin tasapainoinen. Sitruksisuutta, havuja, minttua, anista, öljyisyyttä. Pippuria, bensaisuutta, hiukan fenoleja. Hiivaisuus on täysin poissa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kanervaisuutta ja anista pintaan.

Arvio: Tuoksu on aivan eri sarjassa maun kanssa. Jälkimaku lopulta pelastaa tämän. 81/100