Highland

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris 47,8%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Blair Athol -pullote Belgiasta. Perinteisesti Asta Morrisin laatu on ollut erittäin korkea.

Blair Athol 14 yo 1998/2012, Asta Morris

(47,8%, Asta Morris, 1998–2012, Cask No. AM 007, Ex-Bourbon Cask, 345 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mineraalinen, hunajainen ja öljyinen. Vaahterasiirappia, karamellisoitua omenaa, marjaisuutta, marsipaania. Jotain hiukan pölyistä ja kalkkista myös. Sitruksista raikkautta, maltaisuutta, tammea, kukkaisuutta. Kehittyy hienosti ajan kanssa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja toffeeta esiin.

Maku: Maltainen ja hyvin hedelmäinen, edelleen vahainen ja mineraalinenkin. Hiukan pistävä ananas tulee ensimmäisenä läpi, sen perässä omenaa ja keltaista luumua. Tammi on varsin pölyistä ja aavistuksen kitkerää, vaniljaista ja marsipaanista. Kanelia, inkivääriä, sitruunaa, hapokasta marjaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jämäkkä. Briossia, kermaisuutta, hiukan raparperia. Jälkimaku on ruohoinen ja kitkerän tamminen, maltainen ja mausteinen. Pippuria, kalkkisuutta, vaniljaa. Hapanta marjaisuutta, hapokasta omenaa, öljyisyyttä. Pientä hiilisyyttä, paahtoleipää, mineraalisuutta, nahkaa, pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäkarkkia, hunajaisuutta ja miellyttävää persikkaisuutta.

Arvio: Onnistunut valinta Bert Bruyneelilta. Tuoksu on aivan erityisen mielenkiintoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, Whiskybase 50,6%

Käsissä on tänään Whiskybasen juhlapullote kuuden vuoden takaa. Tämän julkaisun aikoihin palvelussa oli listattuna 60 000 viskipulloa. Eilen torstaina Whiskybase julkisti uuden pullotteen 180 000 pullon kunniaksi, joten määrä on ehtinyt tässä välissä jo kolminkertaistua.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, Whiskybase

(50,6%, Whiskybase, 60.000 bottles on the wall, 11/1996–2/2015, Cask No. 2121, Sherry Butt, 606 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsää hedelmää, muhkeaa sherryisyyttä, toffeeta ja maltaisuutta. Nahkaa, ummehtunutta kellaria, tupakkaisuutta, märkää turvetta, tiettyä likaisuutta. Hiukan rikkiä, poltettua tulitikkua. Kanelia, uuniomenaa, hiukan sitruksisuutta, pähkinää, kahvia, hapokkuutta. Vesilisä availee sitruksisuutta.

Maku: Tuhti ja alkuun varsin sekava. Sherrykypsytys ampuu tykillä ympäriinsä, tunkkaisuutta ja likaisuutta, rikkiä ja kitkeryyttä. Hedelmät ovat ylikypsiä ja ummehtuneita, talliset sävyt leikkaantuvat sitruksisuudella ja hapokkaalla omenalla. Pähkinää, nahkaisuutta, kahvia, runsasta maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Yrttisyyttä, mausteisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaku kääntyy hiukan suolaiseksi saman tien. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, pähkinää, kitkerää kahvia, kanelia ja hiukan yrttisyyttä. Jälkimaussa tämä viski on parhaimmillaan ja sävyjä riittää. Ylikypsät hedelmät ja rancio-sävyt voimistuvat vähitellen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta ja helpottaa kovinta karvautta.

Arvio: Erittäin haastava Ben Nevis, jälleen kerran. Jälkimaku toimii komeasti. 84/100

Oban 12 yo Unblended 40%

Näillä 1970-luvun Obaneilla on uljas jälkimaine. Nyt käsissä on kulmikas kirkas miniatyyri, jonka pitäisi olla aito asia. Sehän selviää maistamalla.

Oban 12 yo Unblended

(40%, OB, 1970’s, Unblended Highland Scotch Malt Whisky, Octagonal Glass, 5 cl miniature)

Tuoksu: Onpa roteva. Persikkaa, omenaa, maltaisuutta ja kosteaa turpeisuutta. Vahamainen ja melko rasvainen yleisilme. Pientä lääkemäisyyttä myös, teetä ja yrttisyyttä. Koneöljyä, savua, tupakkaisuutta. Paahtunutta tammea, hunajaa, hiukan mentholia. Jännä suolainen vivahde on vahvasti pinnassa.

Maku: Todella suolainen. Aprikoosia, persikkaa, omenaa, hunajaa ja hiukan kermatoffeeta. Vahamaisuus on edelleen korostunutta, samoin kostea turpeisuus ja napakka savu erottuvat. Pähkinäisyyttä, tammea, maltaisuutta ja kiteistä sokerisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava. Lääkemäiset ja mentholiset vivahteet tuovat mukavasti särmää, samoin yrttisyys. Kuivia lehtiä, heinäisyyttä, pientä hapokkuutta. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin turpeinen. Appelsiinimarmeladia, mustaa teetä, pippuria, happamuutta, pähkinäisyyttä ja edelleen todella reipasta suolaisuutta. Paahtunut puu, rasvaisuus ja likainen öljyisyys tekevät tästä varsin rouhean. Melko pitkässä finaalissa on mukavasti ryhtiä.

Arvio: Maukas, suolainen ja tyylikään vanhanaikainen viski. Maistuu. 86/100

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release 58,4%

Maistossa tällä kertaa mielenkiintoinen Special Release -julkaisu Blair Atholin varastoista. En ole koskaan oikein päässyt tislaamon ominaislaatuun sisälle, vaikka monta jännää tapausta on tullutkin vastaan.

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release

(58,4%, OB, 1993–2017, Special Release, Ex-Bodega European Oak Butts, 5514 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen, kuivahkon sherryinen ja varsin metsäinen yleisilme. Havuisuutta pukkaa kuin aiemmin maistamassani Signatory-pullotteessa. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, yrttisyyttä, nahkaa. Rusinaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä availee soijaa ja viinisyyttä.

Maku: Kuivan sherryinen ja napakka. Tammi on vahvasti läsnä, edelleen tietty maanläheisyys ja metsäisyys tuo tähän luonnetta. Havuisuutta, nahkaisuutta, nyt myös selvää lihaisuutta, pekonia ja balsamicoa. Tummaa suklaata, kahvisuutta, pientä hiilisyyttä myös. Pieni suolaisen kinuskinen vivahde on erityisen hieno. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, rusinaa. Jälkimaku on tummasävyinen, pähkinäinen ja tyylikkäästi hapan. Tammi tuntuu todella paahteisena ja vahvana, kahvisuus ja rusinat antavat tukea. Lihaisuus käy kuivaksi ja sherry suolaiseksi. Havuisuus pysyy mukana loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja siirappia.

Arvio: Haastava ja tyylikäs viski, ehdottomasti laadukas pullote. Haluaisin pitää tästä vielä enemmän, mutta näin tiukka tammi ja kuiva sherry on sellainen yhdistelmä, jonka kanssa on aina vähän varpaillaan. Tämän metsäisyydessä oli jotain samaa kuin Signatoryn viiden vuoden takaisessa pullotteessa, mutta nyt oltiin vielä kireämmällä arsenaalilla liikkeellä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414, 57,1%

Nyt on maistelussa todella tuhdin sherryistä Edradouria. Väri on niin tumma, ettei lasista juuri läpi näe. Ensivaikutelma on siis erittäin lupaava.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414

(57,1%, OB, Natural Cask Strength, 20.12.2006–25.3.2019, Cask No. 414, Sherry Cask, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkaa, luumua, rusinaa ja suklaata oikein kunnolla. Tallinen puraisu on heti mukana. Sherryn komennossa mennään eikä ollenkaan hassummin. Hyvä yrttisyys on mukana, tasapaino on kohdillaan, tammi ei keuli eikä rikkiä tunnu. Ruskeaa sokeria, mokkanahkaa, kermalikööriä. Vesilisä availee lisää yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, suklainen ja runsas. Ikäistään kypsemmän oloinen. Tallisuus ja nahka ovat hyvässä balanssissa suklaan, siirapin ja hedelmien kanssa. Luumua, rusinaa, maitokahvia, mukavaa kermaisuutta. Kirsikkaisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Mausteisuutta, maapähkinää, hiukan vadelmaa. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen. Nyt tulee pippurikin esiin, samoin tammi alkaa puskea kunnolla läpi. Nahkaa, happoja, espressoa. Silti ruskea sokeri, luumu, rusina ja kirsikka pitävät yleisilmeen makean puolella. Tämä on loppuun asti toimiva esitys. Melko pitkä finaali on varsinaista herkuttelua. Vesilisällä löytyy sekä kermaista pehmeyttä että havuisen yrttisiä ja sitruksisia sävyjä.

Arvio: Maukas sherryviski makeannälkään. Merkittävästi rotevampi ja mielenkiintoisempi kuin äskettäin maistamani kymppivuotias Signatoryn sarjasta. 88/100

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14, 46%

Lasissa vaihteeksi tuhdin sherryistä Edradouria.

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.1.2009–2.10.2019, Cask No. 14, First Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Tummasävyinen sherry hyökyy heti vaativana päälle. Kahvia ja tallisuutta, nahkaa ja rusinaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta sokeria. Vegetaalisuus ja multaisuus tulevat selvästi esiin, maatunutta lehtikasaa ja kellaria. Vesilisä availee hedelmäisyyttä, luumuja ja sitruksisuutta.

Maku: Iskevä ja metallinen. Edelleen todella maanläheinen ja multainen, vahvan sherryinen, mutta tiukka sitruksisuus ja kuparinen vivahde korostuvat. Kitkeryyttä ja happoja. Tallisuutta ja nahkaa riittää edelleen, mutta yleisilme on hiukan ohuempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko vähän levoton. Mustaa teetä, karvasta tammisuutta, hiukan saksanpähkinää ja mustaherukkaa. Jälkimaku on tumma ja varsin karvas, synkän sherryinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta puuta, vegetaalisuutta ja happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan rikkiä esiin ja korostaa kahvisuutta.

Arvio: Varsin tuima nuori Edradour, täyttä sherrypommitusta. Ei oikein omaan makuuni, hiukan karvas ja levoton. 83/100

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).