Highland

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks 43%

Glendronachin upouuden Master Vintagen jälkeen teki mieli palata tislaamon varhaisempaan aikakauteen. Nyt lasissa on mielenkiintoista vanhan liiton tavaraa Billy Walkeria edeltäneiden omistajien ajalta.

Nämä ovat kiintoisia aikamatkoja. Viimeksihän maistossa kävi 1990-luvun lopun 15-vuotias. Siinä voltit olivat alarajalla, nyt ollaan sentään 43-volttisessa liemessä kiinni.

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks

(43%, OB, late 1980’s, Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kuivan tamminen ja hedelmäinen, hiukan pölyinen ensivaikutelma. Tomusokeria, kuivattua aprikoosia, kermaa, kukkaisia sävyjä, sitruksisuutta. Paahdettua pähkinää, maakellaria, satulaa. Maltaisuutta, pientä puuromaisuutta, appelsiinimehua, tunkkaisuutta. Hedelmäteetä ja vaniljaa.

Maku: Sherryisyyttä, sitruksisuutta ja maltaisuutta riittää. Tammi ja mausteet ovat yllättävänkin vahvasti esillä. Kuivia hedelmiä, paahdettua pähkinöitä, rusinaa, viikunaa, hapokkuutta. Kermatoffeeta, lakritsia, kuivaa lihaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Suklaata, vadelmaa, hiukan raparperia. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja varsin tamminen. Lihaisuutta, suolaa, pähkinää, kellarimaisuutta ja mustaa teetä riittää. Sitruksisuus ja vanilja katoavat nopeasti nahkaisuuden ja tunkkaisuuden tieltä. Appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ekspressiivinen viski, ampuu joka suuntaan. Mielenkiintoinen mutta lopulta melko kovapintainen kokonaisuus. Tisleen vahvuuksia on kuitenkin käytetty tehokkaasti hyväksi, ja näin nuoreksi perustuotteeksi laatu on korkealla tasolla. 85/100

Glendronach 25yo Master Vintage 1993

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993, 48,2%

Glendronach on ollut omalle harrastukselleni viski, joka omalla tavallaan vertautuu aiemman harrastajasukupolven Macallaniin. Monen vuoden ajan tuntui siltä, että Glendronachissa sai aina rahoilleen valtavasti vastinetta, ja uusia julkaisuja tuli hankittua runsain määrin. Se näkyy tietysti myös tässä blogissa, kun maistettujen Glendronachien määrä alkaa olla jo kohtalainen.

Tänä päivänä Glendronach on murrosvaiheessa. Omistus on siirtynyt Billy Walkerin johtamalta konsortiolta Brown-Formanille ja valta vaihtunut myös tislaamon sisällä. Walkerilla oli loistava nenä erinomaisille tynnyreille, ja hänen tiimiään on kiittäminen tämän vuosikymmenen mahtavista single caskeista sekä BenRiachin että Glendronachin valikoimissa.

Nyt on maistelussa ensimmäinen todella leimallisesti uuden aikakauden Glendronach, josta vastaa tislaamon uusi master blender Rachel Barrie. Vuosikerta on itselleni se kaikkein rakkain, 1993, ja sekoituksessa on käytetty sekä PX-tynnyreitä että olorosoa.

Barrie on tehnyt aivan loistavaa jälkeä hienolla urallaan erityisesti Bowmoren tislaamossa, joten kyllä tähänkin viskiin kohdistuu kovasti odotuksia. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että aivan paksuimpien ja järeimpien Glendronachin single caskien tyyliä tämä ei noudata. Ehkä olemme senkin ansiosta aidosti uuden äärellä.

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993

(48,2%, OB, 1993–2019*, Pedro Ximénez & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja varsin aromaattinen. Rusinaa, kanelia, inkivääriä, makeaa viinisyyttä. Tikkukaramellia, vaniljaa, marsipaania. Hiukan tunkkainen aluksi, pientä rakentelun makua. Maitosuklaata, viikunaa, taatelikakkua, uuniomenaa. Vesilisä availee yrttisiä, ruohoisia ja sitruksisia sävyjä.

Maku: Kermainen ja kinuskinen, sitruksinen ja monikerroksinen. Maltaisuutta, kuivattavaa tammisuutta, maitosuklaata, vaniljaa, omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan odotettuakin kevyempi. Kanelia ja inkivääriä riittää, samoin rusinaisuutta ja marsipaania. Hapokkuutta, sitrusta, appelsiinimarmeladia, taatelia. Jälkimaku aukeaa mahtavasti, todella laajalla skaalalla rusinasta suklaan kautta kinuskiin ja uuniomenaan. Kanelia, pähkinää, hiukan pippuria, sitrusta, karviaismarjahilloa, tummasävyistä paahteisuutta, kuivaa tammea, pientä savua. Pitkä finaali. Vesilisä avaa öljyisiä aromeja.

Arvio: Tuoksu ei vielä vakuuta, mutta pureskelu auttaa. Jälkimaku on paikoin suorastaan hieno. Silti tämän kanssa ei voi välttyä ajatukselta, että nyt on oltu rakentamassa viskiä, jonka on tarkoitus tehdä vaikutus. Eikä se toki yksinomaan huono asia ole. Mutta let’s face it: jos ottaa samanikäisen vuoden 1992 Cask #52:n tai vaikkapa vuoden 1993 Cask #3:n tähän rinnalle, liikutaan täysin eri sarjoissa. 87/100

Deanston 9 yo 2008/2017 Bordeaux Matured 58,7%

Erikoista nuorta Deanstonia Bordeaux’n ex-punkkutynskistä. Aivan kuten Serge huomauttaa, satsi on ollut hämmentävän suuri tällaiseksi spesiaaliviritykseksi.

Deanston 9 yo 2008/2017 Bordeaux Matured

(58,7%, OB, 2008–2017, Bordeaux Red Wine Cask Matured, 3240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa hehkuviiniä, runsaasti mustaherukkaa ja ylikypsää kirsikkaa, reippaasti pehmeän jouluista mausteisuutta. Ruskeaa sokeria, tammea, vadelmaa, vaniljaisuutta. Sitruksinen ja kukkainen puoli pääsee vähitellen esiin kaiken viinin takaa. Varsin houkutteleva tuoksu. Vesilisä avaa ruusuja ja hedelmäkarkkia.

Maku: Onpa tymäkkä. Paksun punaviininen ensipuraisu iskee nopeasti tanniinit pintaan. Todella kuivaa viiniä, pippuria, karheaa pähkinäisyyttä. Tammi tuntuu isosti. Mustaherukka ja kirsikka ovat edelleen mukana, mutta makeus puuttuu. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta kokonaisuus lievästi erikoinen. Inkivääriä, kuivakkaa tummaa suklaata, laventelia, yrttitippoja. Jälkimaku on edelleen todella punaviininen, mutta kuivalla tavalla. Mausteita, pippuria, tupakkaisuutta. Tammi pysyy aktiivisena loppuun asti. Varsin kitkerä, karvaan pähkinäinen ja hapokas loppuliuku. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Tässä on paljon eväitä hyväksi viskiksi, mutta maussa tammi lyö välittömästi yli. Toisaalta parhaat puolet tässä muistuttavat paksun sherryisiä Deanstoneita, joten tätä punaviinihommaa ei välttämättä jää kaipaamaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100Whiskynotes 82/100.

Brora 25 yo 2008 Edition 56,3%

Maistelussa välimallin virallinen Brora, vain 25-vuotias. Totta kai tämä on yksi viskiharrastukseni huippuhetkistä tänä vuonna, tiedän sen jo nyt. Brora alkaa olla niin älyttömän harvinaista tavaraa, että näiden kanssa on syytä ottaa välittömästi hattu päästä ja kengät jalasta.

Brora 25 yo 2008 Edition

(56,3%, OB, 1982–2008, 7th Release, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, vahainen ja miedon savuinen. Kevyt turpeisuus leijuu ilmassa märkien lehtien ja kostean nurmen ympärillä. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta, hunajaa, eucalyptusta. Yrttisyyttä, maanläheisyyttä, inkivääriä, pientä purevuutta. Tyylissä löytyy. Vesilisä tuo paahteisuutta ja lakritsia, paljastaa lisää ulottuvuuksia monellakin tapaa.

Maku: Mineraalinen, pippurinen ja varsin napakka. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Piparjuurta ja inkivääriä. Maanläheisyyttä, kosteaa heinää, siitakesieniä. Minttua, mantelia, hieman lakritsia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko todella tiivis ja vahamainen. Turvesavu pysyttelee taustalla melko vegetaalisena. Pippurin, suolan ja sokerisen makeuden yhteispeli on upeaa. Jälkimaku on edelleen mineraalinen ja ruohoinen, varsin tummasävyinen ja yrttinen. Lakritsia, omenaa, hedelmäsiirappia, suolaa, minttua, maitosuklaata. Runsaasti pippuria ja dijon-sinappia. Pitkä finaali. Vesilisä avaa makuja upeasti ja nostaa tämän vielä uudelle tasolle. Mukaan tulee hilloisuutta ja hedelmäistä makeutta, kun taas toisaalla turve ja tumma maanläheisyys erottuvat entistä selvemmin.

Arvio: Herkullinen, tasapainoinen ja voimakas laatuviski. Tuoksu on aluksi melko sulkeutunut eikä maku paljasta heti kaikkia puoliaan, mutta vähitellen ja vesilisän kanssa tästä irtoaa huikea elämys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Whisky Magazine 88/100 (Dominic Roskrow), 85/100 (Martine Nouet).

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams 44,6%

Maistelussa tällä kertaa todella iäkästä Ben Nevisiä Nectarin katalogista. Pullote on herättänyt erittäin ristiriitaisia tunteita kautta linjan, ja sen takia on todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä.

Toisten mielestä kyseessä on äärimmäisen kompleksinen ja hienostunut ikäviski (43-vuotias!), toisten mielestä taas umpipuiseva ja giniä muistuttavaksi sotkuksi muuttunut tekele. Asia on päätettävä itse, kuten aina.

Ben Nevis 43 yo 1970/2014, The Nectar of the Daily Drams

(44,6%, The Nectar of the Daily Drams, 1970–2014, Ex-Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, vaniljainen ja hedelmäinen. Aprikoosia ja kermaisuutta, päärynää ja todella voimakasta tammisuutta. Pihkaa. Pieni liimainen vivahde. Marsipaania, maitosuklaata, mantelimassaa, oikein vanhan bourbontynnyrin klassisia piirteitä. Ei varsinaisesti lempituoksujani. Vesilisä avaa havuisuutta ja minttua.

Maku: Nyt ei kyllä toimi. Puu tulee läpi kitkeränä ja liimamaisena. Tämä ei ole yhtään väsynyt, mutta maku on kääntynyt hivenen rujoksi. Karvasmantelia, valkopippuria, kanelia, hopeankiillotusainetta. Mantelia, kitkerää appelsiinia, pientä vaniljaa ja marsipaanisuutta myös. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Hapokasta kirsikkaa, raakaa ananasta, kaikin puolin ankaraa tammisuutta. Jälkimaku on edelleen varsin kitkerä ja tamminen. Pihkaa, katajaa, yrttisyyttä, mantelia, kanelia, hiukan suklaata. Melko sekava, mutta makeutuu ja kehittyy nätisti. Melko pitkä. Vesilisä tuo havuja esiin ja korostaa pihkaisuutta, piparminttu tulee esiin.

Arvio: Siirryn välittömästi pettyneiden leiriin. Tässä on toki paljon kaikkea, tuoksussa ja etenkin jälkimaussa on hienoja hetkiä, mutta kokonaisuus on raaka muotopuoli. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941, 57%

Nämä olivat suuria julkaisueriä Glendronachilla vuonna 2014. Nyt maistelussa olorosossa kypsynyt yksilö tynnyristä numero 4941. Vierellä on verrokkina samana vuonna tislattu mutta vuotta aiemmin olorososta pullotettu Glendronach tynnyristä 1557.

Glendronach 19 yo 1995/2014 Cask #4941

(57%, OB, 1.11.1995–11/2014, Batch No. 11, Cask No. 4941, Oloroso Sherry Puncheon, 668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja tallinen, jykevä ja varsin makea. Luumuhilloinen, rusinainen, piimäkakkuinen, kermainen. Maapähkinävoita, siirappia, toskaomenaa, appelsiinia. Sikaria, nahkasatulaa, maakellaria, kahvia, runsaan sherryisiä sävyjä. Selvästi imelämpi ja rotevampi kuin Cask #1557. Vesilisä avaa tammea ja toffeeta.

Maku: Järeän sherryinen, suklainen ja siirappinen tapaus. Ei silti aivan niin imelä kuin tuoksu antaa odottaa. Luumua, rusinaa, kahvia, hiukan ruutia. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Oikein kunnolla Kinder-munan suklaata, maitosuklaata ja valkosuklaata rinnakkain. Sitruksisuutta, yrttisyyttä, hapokasta paahteisuutta, lakritsia. Maltaisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, maanläheisyyttä. Rotevampi ja tiivisrakenteisempi kuin Cask #1557. Jälkimaku taittuu nopeasti varsin tummaksi ja hiukan karvaaksi. Hapokkuutta, kitkerää tammea, espressoa, lakritsia, yrttisyyttä. Sitruksisuutta, hiukan ruohoa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali jää muun viskin tasosta pykälän. Vesilisä tuo Weetabixia ja mysliä, availee hiukan sävykkyyttä muutenkin.

Arvio: Tiivisrakenteinen ja painava Glendronach. Paljon loistavuutta, mutta jälkimaku pettää lopulta pykälän. Peittoaa jämäkässä rakenteessa verrokkinsa, mutta sävykkyydessä jää vielä aavistuksen verran toivomisen varaa. 88/100

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail 65,6%

Maistelussa tällä kertaa varsin harvinaista tynnyrivahvaa viskiä Millburnin lopetetusta tislaamosta Invernessistä. Tähän mennessä olen maistanut vain yhden Millburnin, ja se oli Rare Malts.

Millburn 18 yo 1978/1997, Gordon & MacPhail

(65,6%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 9.8.1978–6/1997, Cask No. 3166, Oak Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vanhaa lautaa ja kuivaa sahanpurua ullakolla. Todella pölyinen ja kuivankitkerä yleisilme. Suolaa, heinää, kuivattuja sieniä. Hiukan omenaa, banaanilastuja, sitrusta. Maakellaria, kalkkia, mietoa turpeisuutta taustalla. Näillä voimakkuuksilla hyvin pidättyväinen. Vesilisä avaa makeaa marmeladia ja päärynää.

Maku: Kuiva. Miellyttävä hedelmäisyys herää kuitenkin vähitellen, tietty karkkisuus, öljyn painavuus tulee esiin. Heinäisyyttä, maakellaria, mietoa turpeisuutta. Sitruunaa, sitruunaa, sitruunaa. Hiukan omenaa ja banaania. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin voimakas. Mausteisuus ja pippuri pureva kiinni tanniinien voimalla, mutta jotenkin balanssi kuitenkin toimii. Nautinnollinen tumma yrttisyys leijuu vetten päällä. Jälkimaku on suolainen, sitruksinen ja voimakkaan öljyinen. Tumma yrttisyys kääntyy kuivaan lakritsiin. Omenaa, päärynää, hedelmäkarkkeja. Lääkemäisyyttä ja happoja, kiristelee ikenissä. Pitkä ja antaumuksellinen finaali. Vesilisä tuo makeutta, avaa karkkisuutta ja päärynää.

Arvio: Kaikin puolin tyylikäs vanhan liiton viski. Todella kuiva ja tiukka, joten vaatii täyden keskittymisen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks 40%

Maistelussa vihdoinkin aiempaa Glendronachin perussarjaa, oletettavasti ajalta hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta. Miniatyyrin on Yhdysvaltoihin jaellut aikanaan Hiram Walker.

Uuden ajan Glendronach-julkaisuista olen toki pitänyt 15-vuotiaasta Revivalista, mutta parhaimmillaan GD on oman kokemukseni mukaan muutaman vuoden vanhempana.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks

(40%, OB, +/- 1999, USA Import by Hiram Walker, Batch No. LQ0029, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen ja sherryinen. Appelsiinia, punaista omenaa, raakaa luumua, päärynää, banaania. Hapokas oloroso, melko paljas tammisuus. Kahvia, saksanpähkinää, mausteista. Hiukan nahkaisia ja kellarimaisia vivahteita. Vadelmahilloa, mustikkaa, aavistus mustaherukkaa. Melko tuhti kokonaisuus.

Maku: Maukas ja erittäin kermainen. Pehmeä sherry ja uskomattoman erottuva tupakkaisuus. Appelsiini ja omena ovat edelleen vahvasti esillä, samoin kahvi ja nahkaisuus. Tammi tuntuu melko raakana muttei silti mitenkään aktiivisena. Suutuntuma on melko täyteläinen, alhaisista volteista huolimatta. Hilloiset piirteet maistuvat selvästi, mustikka ja vadelma etenkin. Jälkimaku nostattaa sherryn nahkaisuutta ja luumuhilloa selvemmin esiin. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, tupakkaa, saksanpähkinän pientä karvautta. Mehukas hilloisuus nousee vielä lopuksi. Tammi pysyttelee taustalla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin pätevä ja nykymittapuulla jopa omalaatuinen Glendronach. Ei silti erityisesti loista millään osa-alueella, vaikka kermainen kokonaisuus maukas onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100.

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli 45%

Teaninichista aina unohtaa, että se on tuotannoltaan Skotlannin suurimpia tislaamoita. Nyt maistelussa siellä tislattua ikäviskiä Samarolin Expression-sarjasta.

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Expression, 1971–2006, Cask No. 3574, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis ja metinen, yllättävän voimakas ja runsas. Akaasiahunajaa, minttua, lääkemäisiä sävyjä. Limoncelloa, mineraalisuutta, yrttejä ja pippuria. Tammi on vahvasti läsnä. Maltaisuus on kuivaa. Tietty suolaisuus löytyy myös, samoin ruohoisuus. Hieno on. Vesilisä tuo vielä hienoja makeita sävyjä esiin, vaniljaa ja tomusokeria.

Maku: Alkuun todella pippurinen ja voimakas, sen jälkeen profiili sulaa täysin. Todella kaksijakoinen viski, ikään kuin runko antaisi heti periksi. Metinen, mineraalinen, minttuinen ja hiukan lääkemäinen ulottuvuus on upea, mutta viskositeetti puuttuu. Suutuntuma on lopulta todella kevyt. Makeaa tammisuutta, sitruunamehua, chiliä, happamuutta. Jälkimaku menee happamaksi, vihreä tee nousee pintaan. Ruohoisuutta, pippuria, minttua, valkoviinimäistä hapokkuutta, raakaa päärynää. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tanniinista. Sitruunan ja vihreän omenan makeus pitää tämän pinnalla. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa pintaan ja vapauttaa akaasiahunajaa.

Arvio: Haluaisin pitää tästä paljon enemmän, mutta rakenne ei täysin toimi. Olisikohan tämä ollut parhaimmillaan hiukan nuorempana? Harvoin tulee tällaista edes pohdittua, mutta nyt pistää miettimään. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

Edradour Ballechin 10 yo 46%

Edradour julkaisi tällaisen jykevästi turpeisen Ballechinin ensi kertaa kesällä 2014. Nyt maistelussa hiukan myöhemmin markkinoille tullut miniatyyri samasta tuotteesta.

Edradour Ballechin 10 yo

(46%, OB, +/- 2018, The Discovery Series, Ex-Bourbon & Oloroso Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ummehtunut ja kostean turvesavuinen. Märkää villasukkaa, kermaista suklaisuutta, rasvaa, puuromaisuutta. Sekavuutta imelyyden, hedelmäisyyden ja savun ympärillä. Käristettyä pekonia, suolaa, jodia, tuhkaa. Makeaa tammea, heinää, hiukan rikkiä. Vesilisä avaa sitruksisia sävyjä ja hunajaa.

Maku: Erittäin sekava. Rasvaista suklaata, ylikypsää luumua, pekonia, turvesavua. Edelleen ummehtunut ja hikisen epämiellyttävä yleisilme. Maltaisuutta, puuromaisuutta, pistävää nokea ja tuhkaa, lääkemäisyyttä, jodia. Kummallinen kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko levoton. Hedelmäisyys on ylikypsää ja rancio-henki on vahva, mutta mikään ei ole mitenkään tasapainossa. Jälkimaku on suklainen, rasvainen ja savuinen. Hiilisyyttä, jyväisyyttä, alkoholin paljautta. Lääkemäisyyttä, tuhkaa, tammista paljautta. Varsin lyhyt ja rajusti oheneva finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja toffeeta pintaan, se toimii.

Arvio: Rumaa jälkeä. Heikko esitys. Ei uskoisi saman tislaamon tuotteeksi kuin äskettäin maistamani herkullinen portkypsytetty Ballechin. 73/100