Van Wees

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate 58%

Lasissa jälleen The Ultimaten pullottamaa muhkeaa sherryttelyä Edradourin tislaamosta. Vierellä verrokkina samanikäinen lesti The Ultimaten pari vuotta aiemmasta setistä (Cask No. 242).

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate

(58%, Van Wees, The Ultimate, 27.2.2009–16.11.2018, Cask No. 45, Sherry Butt, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, runsaan suklainen ja toffeemainen. Maapähkinävoita, kinuskikuorrutettuja popcorneja, maitokahvia, silkkaa voita. Taatelia, makeaa omenahilloa, viikunaa. Mokkanahkaa, aavistus tallia ja likaisuutta. Mantelia, vaniljaa. Vesilisä avaa piimäkakkua ja marsipaania.

Maku: Suklainen ja kahvinen. Yllättävänkin kahvinen imelän tuoksun jälkeen. Pähkinäisyyttä, tallia, nahkaa, tammea. Sherryssä on hiukan hapokas vivahde. Ruskeaa sokeria, kuningatarhilloa, luumua, viikunaa. Melko täyteläinen suutuntuma, vaikka nuoren iän kyllä huomaa. Pientä lihaisuutta, aseöljyä ja likaisuuttakin löytyy. Sitruksisuutta, uuniomenaa. Silti selvästi kevyempi kuin Cask No. 242. Jälkimaku on edelleen todella kahvinen, varsin lihaisa ja nahkainen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat selvästi, rasvaisuus ja voi nousevat pintaan. Toffeeta, taatelia, mantelia, hapokkuutta. Luumua ja marjoja riittää, mutta lopuksi kitkerä ruohoisuus ja paljas tammi tulevat väkisin esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kermatoffeeta.

Arvio: Pätevä ja pehmeäsävyinen pullote, mutta hetkellisesti silti hiukan hampaaton verrattuna verrokkiinsa. 85/100

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate 46%

Vaihteeksi lasissa iäkäs Glen Scotia. Näistä ei voi oikein koskaan etukäteen sanoa, mitä mahtaa olla luvassa. Kypsytystä ex-bourbonissa on kuitenkin takana kunnioitettavat 34 vuotta.

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 5.9.1977–29.11.2011, Cask No. 2748, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen mutta varsin mehukas. Hedelmäisyyttä riittää, pitkä kosketus tammen kanssa tuntuu. Metisyyttä, akaasiahunajaa, omenaa, aprikoosia ja sitruunaa. Pieni petrolisuus tulee esiin. Kuivaa yrttisyyttä, hiukan inkivääriä, runsaasti kuivakkaa ruohoisuutta. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja ja päärynää.

Maku: Ruohoinen, yrttinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin kitkerä. Ruohoisuus ja yrtit ottavat vallan, kun taas kuiva tammi ja metisyys jäävät taustalle. Hedelmäisyys on aavistuksen jäsentymätöntä, sitruunaa ja omenaa. Vaniljaa, marsipaania, hiukan pähkinäisyyttä ja suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma. Pieni petrolisuus ja liuotin tulevat esiin. Jälkimaku on ruohoinen ja varsin kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, kahvia, paahtunutta tammea, pippuria. Sitruunaa, suolaisuutta, mineraalisuutta, yrttejä, heinäisyyttä. Ylikypsää hedelmää, jotain hiukan palanutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti raikkautta hedelmäisyyteen.

Arvio: Nätin tuoksun jälkeen maku ja etenkin jälkimaku ovat pieniä pettymyksiä. Jotenkin tätä vaivaa yleinen hahmottomuus ja jäsentymättömyys. Viskin luonne ei oikein tule kunnolla esiin, vaikka koko ajan tämä tuntuu jokseenkin lupaavalta. 85/100

Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate 59,8%

Erittäin tuhti sherryttely Edradourilta. Tällä kertaa pullottajana on Van Wees ja sarjana The Ultimate.

Edradour 9 yo 2006/2015, The Ultimate

(59,8%, Van Wees, The Ultimate, 1.6.2006–20.8.2015, Sherry Butt, 694 bts., 70 cl)

Tuoksu: Oikein kunnon sherrymonsteri. Muhkean suklainen ja hasselpähkinäinen. Luumua, kypsää kirsikkaa, kahvia. Hiukan muovailuvahaa ja happamuutta. Paksua kuningatarhilloa, lihaisuutta, pekonia. Hedelmäisyys jää sitruksen ailahdukseksi. Tammi tulee järeänä läpi. Vesilisä avaa omenahilloa ja hunajaa.

Maku: Todella järeän sherryinen, tumman suklainen ja kahvinen. Tamminen, nahkainen, tupakkainen ja muhkea. Hasselpähkinä, luumuhillo ja kypsät kirsikat maistuvat. Sitruksisuudessa on hapan sävy, jota espressomainen kahvisuus korostaa. Amarettoa, pippuria. Melko täyteläinen suutuntuma ja vaativa kattaus yleensäkin. Lihaisuus ja pekoni ovat kyydissä mukana. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen, luumuinen ja mustaherukkahilloinen. Lihaisuus ja paahtunut puu, espresso ja kypsät kirsikat hallitsevat maisemaa. Tammi puskee järeänä läpi kaiken pippurin keskeltä. Tumma suklaa pysyy mukana, nahkaisuus ja tupakkaisuus samoin. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, paljastaa toffeen ja hedelmäisyyden.

Arvio: Vaativa sherryhirviö, joka ei päästä uhriaan helpolla. Paljon hyvää mutta jotain katkeraa. Kahvinen ja tiukan suklainen kattaus jättää hedelmäisyyden hiukan piiloon. Mutta jos supervahvoista sherrypommeista tykkää, onhan tämä näin nuoreksi viskiksi varma valinta. 86/100

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate 46%

Caol Ilaa ex-bourbontynnyristä, tällä kertaa pullottajana hollantilainen van Wees ja sarjana kohtuullisesti hinnoiteltu The Ultimate.

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 3.9.1996–28.5.2012, Cask No. 12561, Hogshead, 388 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiilinen, vaniljainen ja vahamainen. Tammi ja ruohoisuus puskevat oikein kunnolla läpi. Varsin paljas tuoksu, mutta puhtaudessaan miellyttävä. Mietoa ja makeaa omenaisuutta, kosteaa turpeisuutta, pientä lihaisuutta. Kevyt suolaisuus. Vesilisä avaa lisää omenaisia ja päärynäisiä piirteitä.

Maku: Tiukan turvesavuinen, hunajainen ja kermainen. Erittäin pehmeä suutuntuma, vaikka runko onkin melko kevyt. Vaniljaa, tammea, runsasta mausteisuutta. Ruohoinen ulottuvuus on suussa hiukan likaisen ja rasvaisen oloinen. Tammi pukkaa reippaasti mausteita, etenkin pippuria. Omenaista ja kevyen sitruksista hedelmäisyyttä. Hiukan yksioikoinen paletti. Jälkimaku taas on erittäin runsas ja monitahoinen. Hiilinen savuisuus nousee vielä ihan omalle tasolleen, mausteisiin ja tammisuuteen tulee ulottuvuuksia runsaasti. Lääkemäisyyttä, pippuria, turvetta, lihaisuutta, suolaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Arvio: Tuoksultaan paljas, maultaan hiukan simppeli, mutta jälkimaultaan suorastaan upea viski. 86/100

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.