Van Wees

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate 46%

Caol Ilaa ex-bourbontynnyristä, tällä kertaa pullottajana hollantilainen van Wees ja sarjana kohtuullisesti hinnoiteltu The Ultimate.

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 3.9.1996–28.5.2012, Cask No. 12561, Hogshead, 388 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiilinen, vaniljainen ja vahamainen. Tammi ja ruohoisuus puskevat oikein kunnolla läpi. Varsin paljas tuoksu, mutta puhtaudessaan miellyttävä. Mietoa ja makeaa omenaisuutta, kosteaa turpeisuutta, pientä lihaisuutta. Kevyt suolaisuus. Vesilisä avaa lisää omenaisia ja päärynäisiä piirteitä.

Maku: Tiukan turvesavuinen, hunajainen ja kermainen. Erittäin pehmeä suutuntuma, vaikka runko onkin melko kevyt. Vaniljaa, tammea, runsasta mausteisuutta. Ruohoinen ulottuvuus on suussa hiukan likaisen ja rasvaisen oloinen. Tammi pukkaa reippaasti mausteita, etenkin pippuria. Omenaista ja kevyen sitruksista hedelmäisyyttä. Hiukan yksioikoinen paletti. Jälkimaku taas on erittäin runsas ja monitahoinen. Hiilinen savuisuus nousee vielä ihan omalle tasolleen, mausteisiin ja tammisuuteen tulee ulottuvuuksia runsaasti. Lääkemäisyyttä, pippuria, turvetta, lihaisuutta, suolaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Arvio: Tuoksultaan paljas, maultaan hiukan simppeli, mutta jälkimaultaan suorastaan upea viski. 86/100

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Laphroaig 15 yo 1998/2014, The Ultimate 46%

Lapparia refill-sherrystä, ei ihan yleisintä kamaa. Hollantilaisen van Weesin The Ultimate -sarja on kuitenkin siitä mukava, että siinä julkaistut viskit ovat hintansa puolesta lähes kaikkien ulottuvilla.

Tämän viskin ohra on van Weesin myyntipäälliköltä Jan Beekiltä tulleen tiedon mukaan mallastettu Laphroaigin omassa lattiamallastamossa. Respect.

Laphroaig 15 yo 1998/2014, The Ultimate

(46%, van Wees, The Ultimate, 22.9.1998–14.3.2014, Cask No. 700355, Refill Sherry Butt, 728 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno turpeisuus, kosteiden koivunlehtien savua ja yrttistä lääkemäisyyttä. Mehukas hedelmäisyys on mukana, omenaa ja persikkaa etunenässä. Kokonaisuus on raikas ja houkutteleva. Merellisyyttä, suolaa ja salmiakkijauhetta. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, mentholia, sitruunalakrisia. Vesilisä irrottaa hunajaisuutta ja avaa vaniljaisuuden.

Maku: Öljyinen ja turvesavuinen, mutta edelleen tietty ruohoinen kepeys on mukana. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, suolaisuutta. Vaniljaista makeutta, tammea, pippuria. Yrttistä lääkemäisyyttä, hiukan tervaisuutta ja hiiltä. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on erittäin salmiakkinen ja hetkellisesti jopa karkkimaisen makea. Persikka ja omena ovat merkittävässä roolissa, samoin sitruunalakritsi. Suolaa, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Kurkkupastillinen, mentholinen raikkaus on mukana loppuun saakka. Jotain hienoa, vanhaa liittoa tässä on koko matkan ajan. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy lisää sitruksisia ja hedelmäisiä piirteitä, vesimelonia ja kiiviä.

Arvio: Todella hyvä Laphroaig. Muistuttaa Cairdeas 2015:n piirteitä, tosin selvästi kevyempänä. 89/100

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees 61,8%

Todella vähän on Lochsiden viskejä tullut vastaan. Tislaamohan suljettiin 1992 ja tuhottiin 2005. Nyt käsillä on erittäin kovilla volteilla varustettu yksilö, joka on viettänyt 17 vuotta refill-bourbonissa. Mielenkiintoista.

Lochside 17 yo 1991/2009, G&M for Van Wees

(61,8%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 18.9.1991–15.1.2009, Cask No. 15216, Refill Bourbon Barrel, 184 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kevyt, kukkainen ja vaniljainen. Mikään ei viestitä, että tässä olisi näin valtavan korkeat voltit. Päärynämarmeladia, mehiläisvahaa, sulaa voita, kermaisuutta. Tammilastuja, puuöljyä, jotain pientä liuotinmaisuutta. Hiukan konerasvaa ja likaisuutta taustalla. Ujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa karkkisuutta pintaan.

Maku: Voimakkuus tuntuu tiettynä pistona, mutta muuten maku jatkaa tuoksun kermaista ja pehmeän päärynäistä linjaa. Finlandia-marmeladikarkkeja, minttua, mausteisuutta. Tammi piiskaa melko aktiivisena ja nostattaa melkoiset löylyt. Alla on vaniljainen ja hedelmäkarkkinen runko, suutuntuma on öljyisyydessään melko kevyt. Tumma yrttisyys, rasva ja pieni lakritsi tuovat mukavasti särmää tähän. Jälkimaku on öljyinen, mehiläisvahainen ja runsaan vaniljainen. Päärynää, makeaa omenaa, viinirypäleitä, hiukan kookosta. Tammi kuivuu varsin vähän, karkkisuus ja minttu jatkuvat keskipitkän finaalin loppuun asti. Vesilisällä rypälemäisyys korostuu selvästi.

Arvio: Erittäin voimakas mutta silti varsin ujo ja sulkeutunut viski. Karkkisuutta riittää, mutta muuten karaktääri jää kovin hahmottomaksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).