The Ultimate Rare Reserve

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate 46%

Vaihteeksi lasissa iäkäs Glen Scotia. Näistä ei voi oikein koskaan etukäteen sanoa, mitä mahtaa olla luvassa. Kypsytystä ex-bourbonissa on kuitenkin takana kunnioitettavat 34 vuotta.

Glen Scotia 34 yo 1977/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 5.9.1977–29.11.2011, Cask No. 2748, Hogshead, 229 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen mutta varsin mehukas. Hedelmäisyyttä riittää, pitkä kosketus tammen kanssa tuntuu. Metisyyttä, akaasiahunajaa, omenaa, aprikoosia ja sitruunaa. Pieni petrolisuus tulee esiin. Kuivaa yrttisyyttä, hiukan inkivääriä, runsaasti kuivakkaa ruohoisuutta. Vesilisä nostaa esiin hedelmäkarkkeja ja päärynää.

Maku: Ruohoinen, yrttinen ja tuoksun jälkeen yllättävänkin kitkerä. Ruohoisuus ja yrtit ottavat vallan, kun taas kuiva tammi ja metisyys jäävät taustalle. Hedelmäisyys on aavistuksen jäsentymätöntä, sitruunaa ja omenaa. Vaniljaa, marsipaania, hiukan pähkinäisyyttä ja suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma. Pieni petrolisuus ja liuotin tulevat esiin. Jälkimaku on ruohoinen ja varsin kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, kahvia, paahtunutta tammea, pippuria. Sitruunaa, suolaisuutta, mineraalisuutta, yrttejä, heinäisyyttä. Ylikypsää hedelmää, jotain hiukan palanutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti raikkautta hedelmäisyyteen.

Arvio: Nätin tuoksun jälkeen maku ja etenkin jälkimaku ovat pieniä pettymyksiä. Jotenkin tätä vaivaa yleinen hahmottomuus ja jäsentymättömyys. Viskin luonne ei oikein tule kunnolla esiin, vaikka koko ajan tämä tuntuu jokseenkin lupaavalta. 85/100

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate 51,5%

Nyt on harvinaista. En ole koskaan ennen kohdannut Mosstowien viskiä. Kyseistä tuotetta on tehty aikoinaan Miltonduffin tislaamon Lomond-pannuilla.

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate

(51,5%, The Ultimate, Rare Reserve, 6.2.1979–4.6.2013, Cask No. 1355, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän voimakas. Yrttejä, tammea, vanhoja kirjoja, jotenkin pölyinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Päärynää, vaniljaa, banaania, hunajaa. Ruohoisuutta, kirpeää mausteisuutta. Vihreää teetä. Erittäin haastava ja kompleksinen tapaus, varsin vaikuttava siis. Vesilisä avaa karkkisuutta, vihreitä kuulia.

Maku: Tuoksua selvästi makeampi. Omenaa, päärynää, banaania, aprikoosia, makeaa sitruksisuutta, hiukan anista. Hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Edelleen pieni pölyisyys, vanhat kirjat, ullakko ja tietty kuivakkuus on läsnä. Samalla kuitenkin makeudessa on paljon syvyyttä, vaniljaa ja kanelia, kakkupohjaa ja hunajaisuutta. Hakee hiukan suuntaa koko ajan. Jälkimaku on kuivan tamminen, vaniljainen, hunajainen ja yrttinen. Ruohoisuutta ja heinää, hapokkuutta, edelleen pölyisyyttä ja vanhojen kirjojen tunnelmaa. Hiukan lyhyempi ja kapeampi finaali kuin olisi odottanut. Vesilisä toimii hienosti, pölyisyyden takaa löytyy vielä lisää minttuisia ja raikkaita sävyjä.

Arvio: Erittäin haastava ja kompleksinen viski. Hurjan mielenkiintoinen, mutta vaikea. Vaatii aikaa. 89/100