Lossie

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate 51,5%

Nyt on harvinaista. En ole koskaan ennen kohdannut Mosstowien viskiä. Kyseistä tuotetta on tehty aikoinaan Miltonduffin tislaamon Lomond-pannuilla.

Mosstowie 34 yo 1979/2013, The Ultimate

(51,5%, The Ultimate, Rare Reserve, 6.2.1979–4.6.2013, Cask No. 1355, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän voimakas. Yrttejä, tammea, vanhoja kirjoja, jotenkin pölyinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Päärynää, vaniljaa, banaania, hunajaa. Ruohoisuutta, kirpeää mausteisuutta. Vihreää teetä. Erittäin haastava ja kompleksinen tapaus, varsin vaikuttava siis. Vesilisä avaa karkkisuutta, vihreitä kuulia.

Maku: Tuoksua selvästi makeampi. Omenaa, päärynää, banaania, aprikoosia, makeaa sitruksisuutta, hiukan anista. Hilloisuutta, raparperia. Suutuntuma on kevyen öljyinen. Edelleen pieni pölyisyys, vanhat kirjat, ullakko ja tietty kuivakkuus on läsnä. Samalla kuitenkin makeudessa on paljon syvyyttä, vaniljaa ja kanelia, kakkupohjaa ja hunajaisuutta. Hakee hiukan suuntaa koko ajan. Jälkimaku on kuivan tamminen, vaniljainen, hunajainen ja yrttinen. Ruohoisuutta ja heinää, hapokkuutta, edelleen pölyisyyttä ja vanhojen kirjojen tunnelmaa. Hiukan lyhyempi ja kapeampi finaali kuin olisi odottanut. Vesilisä toimii hienosti, pölyisyyden takaa löytyy vielä lisää minttuisia ja raikkaita sävyjä.

Arvio: Erittäin haastava ja kompleksinen viski. Hurjan mielenkiintoinen, mutta vaikea. Vaatii aikaa. 89/100

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna 43%

Maistelussa Flora & Fauna -sarjassa julkaistu kymppivuotias Glenlossie. Se kuului jo ensimmäiseen, vuonna 1991 julkaistuun F&F-sarjaan, mutta käsillä oleva pullote on peräisin sieltä loppupäästä, arviolta vuodelta 2004.

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen ruohoinen, makea ja pehmeä. Sekavaa kukkaisuutta. Hiivaleipää, aamiaismuroja, kevyttä ja makeaa omenaisuutta. Hiukan ummehtunut maltaisuus, aavistuksen eltaantunut ja lenseä. Viljaisuutta on runsaasti mukana, ja pieni pahvin vivahdekin löytyy. Kovin ohueksi jää.

Maku: Maltainen ja ruohoinen, hiukan tylppä ja kapea-alainen profiili. Leipämäisyyttä, puuroisuutta, kepeää mausteisuutta. Inkivääriä, aavistus valkopippuria. Kevyttä omenaisuutta, saippuaisella tavalla sitruksinen vivahde. Suutuntuma on kevyt ja osin ponneton. Jälkimaku on maltainen ja tuoreen tamminen, mausteinen ja edelleen varsin ruohoinen. Makeaa sitrusta, inkivääriä, muroja, vaniljaa. Keskipitkä, hiukan vetinen finaali.

Arvio: Hiukan keskimääräistä vaatimattomampi Flora & Fauna -esitys. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 5).

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo  ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail 40%

Longmorn perustettiin vuonna 1894. Se tuotti pitkään hienoja vuosikertoja 1970-luvun tynnyreistä, mutta sittemmin varastot ehtyivät. Vakiovalikoimaan kuului pitkään vain 15-vuotias pullote, joka vuonna 2007 korvattiin 16-vuotiaalla versiolla. Nyt maistelussa 12-vuotias Gordon & MacPhail -pullote.

Longmorn 12 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2010, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja vahvarakenteinen. Mausteita (kanelia, neilikkaa), marsipaania, tummaa suklaata, kahvia. Hiukan palanutta sokeria. Punaviiniä. Mustaherukkahilloa. Luumuja. Makea, jopa imelä vaikutelma.

Maku: Myötäilee tuoksua, mutta maltaisuus on korostunutta – muistuttaa brittiläistä bitter-olutta. Varsin makea ja viinimäinen yleisfiilis, suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta maku todella runsas. Neilikkaa, appelsiinia, paahdettuja maapähkinöitä, suklaata, kahvia. Jälkimaku on hapahko, suklainen, maltainen ja kestossaan melko vaatimaton. Mutta kokonaisuus on herkullinen, kaikesta huolimatta.

Arvio: Tuhti ja öljyinen. Loppuliuku on hiukan liian lyhyt, mutta muuten tämä maistuu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1824 perustettu Miltonduff tunnetaan Ballantine’s-sekoiteviskin pääelementtinä. Tuotantomäärältään suuri tislaamo on ollut single maltina pieni: 1980-luvulla tuli markkinoille 12-vuotias OB-pullote, mutta sen jälkeen on oltu Gordon & MacPhailin varassa. Ja sellaista on tänään siis tarjolla.

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea. Äkkiseltään terävän alkoholinen. Hunajainen. Sherryä ja ylikypsiä hedelmiä, banaania, sitrusta. Kukkaisuutta – ruusuja. Mehiläisvahakynttilää. Aamiaismuroja. Kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon sherryinen (oloroso). Kukkaisuutta ja hunajaa. Ohrapuuroa ja mehukeittoa. Vesimelonia. Suutuntuma on pehmeä mutta hyvin ohut. Tästä näkyy läpi. Jälkimakua kohden maut kevenevät entisestään. Jää vain hentoa maltaisuutta, hunajaa, tammisuutta. Todella kevyt kokonaisuus, erottuvasta sherrystä huolimatta.

Arvio: Seitinohut iltapäiväviski. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 3).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection 46%

Glenlossien tislaamo rakennettiin vuonna 1876 Lossien laaksoon Elginin eteläpuolelle. Viski meni pitkään vain sekoituksiin, kunnes 1990-luvun alussa Diageo toi markkinoille 10-vuotiaan Glenlossien Flora & Fauna -sarjaan.

Nyt maistelussa on The Ultimate Selectionin pullottama Glenlossie, joka on peräisin hogshead-kokoisesta ex-bourbontynnyristä (225 litraa).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 18.2.1997–16.10.2012, Cask No. 811, 343 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas maltaisuus ja korosteinen hedelmäisyys (kirpeä hedelmäsalaatti, omenaa ja ananasta). Vaniljainen, makea ja yllättävän täyteläinen vaikutelma. Mineraalinen ja valkoviinimäinen, pyöreä. Hyvä!

Maku: Roteva maltaisuus tulee ensin. Tämä odotella on odotuksia tukevampi viski. Maltaisuus pilkkoutuu hedelmäiseksi ja raikkaaksi, tuore ja makea ananas hallitsee. Kirpeydellä ja makeudella on hyvä balanssi. Jälkimaku jatkuu suoraan ja raikkaana, mineraalinen fiilis pysyy yllä loppuun saakka. Hyvin puhdas, keskipitkä loppuliuku. Kaikkineen onnistunut bourbonkypsytys kantaa maltaista kokonaisuutta.

Arvio: Tasainen makuelämys, tuoksu ja maku peilautuvat hienosti keskenään. Ananas ja maltaisuus balanssissa. Ylitti odotukset. 84/100

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray 55,9%

Vuonna 1821 rakennettu Linkwood laajeni vuonna 1971 toisella tislaamolla, ja nykyään nämä tislaamot tunnetaan nimillä Linkwood A ja Linkwood B. Tuotanto kuitenkin kypsyy yhdessä paikassa. Tämä Linkwood-yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray

(55,9%, A.D. Rattray, 15.3.1984–22.10.2010, Cask No. 1624, 306 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman hedelmäinen ja karamellinen. Säilykekirsikkaa. Paahdettua vaahtokarkkia (!). Mausteita, lähinnä kanelia. Mustaa teetä. Erittäin jykevä maltaisuus. Vesilisällä tuoksun kukkaisuus lisääntyy.

Maku: Onpa omaperäinen! Jopa ilman veden lisäystä täysin juotava. Uskomattoman jykevä maltaisuus, josta tuli esimakua jo tuoksussa. Karamelli maistuu, suu suorastaan vuoraantuu sillä. Tumma hedelmäisyys tuntuu taustalla, uuniomenat ja kypsät luumut. Jälkimaku on vähintään erikoinen: suussa tuntuu aivan samanlainen karhea hapokkuus kuin tšekkiläisen pils-oluen jälkeen. Tammisuus alkaa kuivattaa suuta sen jälkeen. Vesilisä pehmentää makuja tasaisesti, mutta ei tuo mitään lisää. Jälkimaku on uljaan pitkä kuitenkin.

Arvio: Upealla jälkimaun kirjolla varustettu yllättäjä. Hyvä kokemus kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).