Dewar Rattray

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray 49,1%

Maistelussa tällä kertaa kohtalaisen iäkäs Glen Garioch ex-bourbonista.

Glen Garioch 26 yo 1988/2015, Dewar Rattray

(49,1%, Dewar Rattray, 1988–2015, Cask No. 5187, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja havuinen. Mäntymetsää, pihkaisuutta, hiukan vahaa. Appelsiinia, omenaa, kevyttä hedelmäsalaattisuutta. Kuivakka tammi tulee melko selvästi läpi. Vaniljaa ja yrttisyyttä, minttua ja kamferia. Toffeemaista makeutta, kiteistä hunajaisuutta. Hento savu taustalla. Vesilisä korostaa siirappista makeutta.

Maku: Maltainen, sitruksinen, hunajainen ja edelleen melko havuinen. Kuiva tammi, pihkaisuus ja vahaisuus muodostavat kiinnostavan yhdistelmän. Sitruksisuus on greippisen karheaa ja maltaisuus on melkein jyväistä. Paahteisuutta, poltettua sokeria, kahvisuutta, hapokkuutta ja minttua riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Hiukan laventelia tulee esiin, samoin pientä savua. Mausteisuudessa riittää sävyjä. Jälkimaku on sitruunainen, maltainen ja varsin hapan. Greippisyys, pihkaisuus, jyväisyys ja vahamaisuus pyörivät yrttisen ja paahteisen ytimen ympärillä. Tammi tuntuu nyt aktiivisemmalta. Minttua, kamferia, pientä savua. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa tammisen karheuden oikein kunnolla esiin.

Arvio: Laadukas ja mielenkiintoinen viski, mutta käy lopulta varsin happamaksi. 86/100

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray 59,6%

Maistelussa tällä kertaa nuorta BenRiachia vaihteeksi A.D. Rattrayn valikoimista. Yksinkertaisen äärellä siis. Voltteja kuitenkin riittää.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray

(59,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 10.4.2008–26.9.2018, Cask No. 14, Bourbon Hogshead, 311 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunavaahtoa ja aprikoosihilloa, pehmeää tammisuutta ja kermaisuutta. Voltteihin ja ikään nähden yllättävänkin lempeä ensivaikutelma. Hiivaleipää, maltaisuutta, hiukan hapokkuutta ja paahteisuutta. Tammi pysyttelee taustalla. Kevyttä suolaisuutta. Vesilisä availee makeaa omenahilloa ja vaniljaisuutta.

Maku: Todella yllättävä! Maistuu aluksi aivan turpeiselle suolavedelle. Suolasta on pientä vihjettä tuoksussa, mutta näin selvä turvesavu tulee täytenä yllätyksenä. Sitruunan ohessa mukana on todella reipasta liuotinmaisuutta ja liimaa. Suutuntuma on melko öljyinen. Maltaisuutta, paljasta tammisuutta, öljyisyyttä, pippuria. Jälkimaku on sitruunainen, hiukan turvesavuinen ja edelleen todella suolainen. Heinäisyyttä, maltaisuutta ja paahteista tammea. Aprikoosia, kirpeyttä mutta vähitellen myös vaniljaista ja hunajaista makeutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin kevyttä hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta.

Arvio: Todellinen outolintu. Harvoin tulee turpeisuus näin täydellisenä yllätyksenä. Maussa on valitettavasti tiettyjä viheliäisiä piirteitä, jotka estävät innostumasta yhtään enempää. 78/100

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray 46%

Melko harvoin on tullut maistettua BenRiachia indie-puolelta. Dewar Rattrayn 19-vuotiaana pullottama Benkku on tällä kertaa single cask mutta dilutoitu 46-volttiseksi.

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray

(46%, Dewar Rattray, 24.9.1991–22.10.2010, Cask No. 110682, Bourbon Cask, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen, oikein klassinen BenRiach ex-bourbonista. Vaniljakastiketta, omenaa, päärynää, mausteita. Tuoretta tammea, hiukan raikasta ruohoisuutta. Aloe veraa, koivunlehtiä, apilaa. Todella raikas ja tasapainoinen. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja keitettyjä vihanneksia esiin.

Maku: Yllättävän napakka potku. Tammi puskee varsin lujasti päälle, samoin pippuri ja hapokkuus. Hedelmät kuitenkin heräävät, omena ja päärynä etunenässä. Viinirypäleitä, limettiä, kiiviä ja ananastakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin simppeli profiili toimii hyvin, mukana on paahteisuutta ja Sprite-limuakin. Jälkimaku liikkuu edelleen raikkaiden hedelmien ympärillä, vaikka tanniinit ovat edelleen varsin reippaat. Metisyyttä, vaniljaa, hapokkuutta, ruohoisuutta, pientä pippurisuutta. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa Spritea ja sitruksisuutta entisestään.

Arvio: Tuoksultaan todella lupaava ja jopa kaunis. Maku ei ihan yllä odotuksiin, mutta paljon miellyttäviä elementtejä tästä silti löytyy. Klassisen hedelmäistä ja raikasta tavaraa. 85/100

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray 49,2%

Maistelussa klassisen oloinen 1990-luvun tuotantoa edustava Bowmore ex-bourbonista. Nämä ovat yleensä kautta linjan laadukkaita, mutta selkeitä huippuja on välillä vaikea erottaa juuri siitä syystä. Mutta harvoin näissä tosiaan pettyy.

Bowmore 19 yo 1996/2015, Dewar Rattray

(49,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 27.3.1996–5.5.2015, Cask No. 960059, Bourbon Hogshead, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, kirpeän turvesavuinen, sitruksinen, herukkainen ja jokseenkin lääkemäinen ensivaikutelma. Merellisyys on vahvaa, suolavettä ja merilevää löytyy. Aprikoosia, mangoa, greippiä, aktiivista tammisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin tiukka yleisilme. Vesilisä tuo hiukan päärynää ja makeutta.

Maku: Todella napakka suutuntuma, sitruksisuus, mineraalisuus ja turvesavu iskevät kerralla. Tammi tuntuu aavistuksen kovana ja pippurisena heti kärkeen. Herukkaisuutta, makeampaa hedelmäisyyttä aukeaa vähitellen. Tietty lääkemäisyys tässä tuntuu edelleen, antiseptisia aineita ja hiukan yskänlääkettäkin. Suolavetinen ja kirpeä kokonaisuus kaikkineen. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena, mineraalisuus tiukentaa otetta koko ajan. Vähitellen yskänlääkemäisyys ja lakritsi avaavat kuitenkin portit, todella tumma yrttisyys ja Carmolis-tipat saapuvat uljaasti. Tammi on hienosti balanssissa. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta ja vaniljaisuutta, antaa hedelmille hiukan lisää tilaa ja rauhoittaa tammea.

Arvio: Todella fokusoitunut Bowmore, jonka avaa kuitenkin sielunsa jälkimaussa komeasti. 87/100