Edrington

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing 48,4%

Nyt on flunssan viimeisetkin jälkioireet selätetty ja horinat horistu. On aika palata oikean asian ääreen. Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen viski Douglas Laingin uudesta The Midnight Series -pullotesarjasta, joka on jonkinlainen Old Particularin sivujuonne. Tummasävyinen 15-vuotias Glenrothes on luonnollisesti levännyt ikänsä ex-sherryssä.

Glenrothes 15 yo 2005/2020, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, The Midnight Series, 9/2005–12/2020, Cask No. DL 14560, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja tumman suklainen, oikein klassinen ja siirappisen tuhti sherrytuoksu. Kypsää kirsikkaa, tallisuutta ja nahkaa. Hyvin auki. Viikunahilloa, päärynää ja omenaa, vadelmaa ja makeaa sitruksisuutta. Multaisuutta ja kuivia lehtiä, pähkinäisyyttä ja paahteisuutta. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Sherryinen, luumuinen ja kirsikkainen kokonaisuus. Hiukan terävämpi kuin siirappinen tuoksu antoi odottaa. Runsas mausteisuus ja jämäkkä maltaisuus kannattelevat kokonaisuutta. Tammi on tyylikkäästi mukana. Omena on hiukan hapokasta, marjaisuutta ja viikunaa riittää. Nahkaisuus ja tallisuus saavat seurakseen tietyn kellarimaisuuden. Suutuntuma on keskitäyteläinen eikä tekstuuri ole lainkaan sulkeutunut. Kahvia, happamuutta, pähkinää. Jälkimaku on napakan mausteinen, tumman suklainen ja hapokkaan sherryinen. Hedelmäisyys ja nahkaisuus toimivat hyvin yhteen. Viikunaa, pähkinää, kahvia, happamuutta. Sitruksisuutta, hiukan pippuria, paahteista tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta esiin.

Arvio: Hedelmäisen sherryinen ja varsin kompleksinen Glenrothes. Kun äskettäin maistamani Glenrothes 1982/1999 jätti vielä hiukan toivomisen varaa ja Sansibarin pullottama Glenrothes 22 yo 1996/2018 vähän enemmän, tämä palautti taas uskoni sherryiseen Glenrothesiin. Hyvä viski, jos ei erityisesti tykkää äkkimakeasta sherrypommista vaan haluaa fiilistellä hedelmien ja mausteiden ääressä – eikä pelkää pientä karheutta. 88/100

Glenrothes 1982/1999, 43%

Maistelussa tällä kertaa varsin vakuuttavan oloinen Glenrothes vuoden 1982 tuotannosta. Taannoinen indie-Glenrothes jätti sen verran haljun fiiliksen, että piti nyt suorittaa paikko tällaisella tislaamon omalla pullotteella.

Glenrothes 1982/1999

(43%, OB, 1982–1999, Approved 7.10.1998, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan tamminen, makean hedelmäinen, tomusokerinen ja tuhti yleisilme. Vaniljaisuus ja hedelmäkakku ovat pinnassa. Kuivattuja hedelmiä, makeaa appelsiinia ja voimakkaasti tuoksuvaa hunajakennoa. Paahdettuja pähkinöitä, kanelia, metisyyttä. Hiukan minttua ja päärynää.

Maku: Voimakas tammi, painava hedelmäisyys ja selvästi erottuva hunaja ovat pääosassa. Vaniljaisuus kääntyy mantelin ja marsipaanin suuntaan. Tämä ei ole erityisen makea viski, vaan hedelmäisyys pyörii kirpeän appelsiinin ja hapokkaan omenan ympärillä. Pähkinäisyys on jopa karvasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja tanniineja riittää. Jälkimaku alkaa edelleen vahvasti tammen komennossa. Kaneli saa seurakseen voimakkaan chilin. Vaniljasta on enää ailahdus mukana, hapokkuus kääntyy kahviin. Maltaisuutta, paahteisuutta, ruohoisia sävyjä, hedelmäteetä, hiukan limettiä. Melko pitkä finaali kuivuu erittäin tiukasti ja jää lopulta hiukan sävyttömäksi.

Arvio: Tuoksu lupailee paljon ja maussakin on runsaasti hyviä elementtejä. Jälkimaku käy kuitenkin hyvin kireäksi. Laatuviskiä silti. Odotukset olivat kieltämättä vieläkin korkeammalla. 86/100

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar 52,4%

Maistelussa on vaihteeksi sherryistä Glenrothesia saksalaisen indie-pullottajan Sansibarin valikoimista.

Glenrothes 22 yo 1996/2018, Sansibar

(52,4%, Sansibar, Spirits Shop’ Selection, 1996–2018, Refill Sherry Cask, 504 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Omena ja sitruuna ovat pinnassa, sherrystä ei ole kuin ailahdus. Marsipaania, hiukan toffeeta, banaania. Ruohoisuutta, kosteaa lehtikasaa, maltaisuutta, viljaisuuttakin. Mausteisuutta. Tuntuu kaikkineen hiukan ohuelta. Vesilisä availee hiukan nestesaippuan ja mintun vivahteita.

Maku: Maltainen, tamminen, kirpeän hedelmäinen ja purevan mausteinen. Vanilja ja marsipaani ovat edelleen vahvasti esillä. Hapokasta omenaisuutta, viinirypälettä, raakaa banaania, limettiä. Kanelia, pippuria, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kireä. Edelleen tietty maanläheisyys ja kostean lehtikasan fiilis on voimakas. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja yrttejä riittää. Jälkimaku lähtee todella karvaana ja tammisen purevana liikkeelle. Maltaisuutta, paahteisuutta, hapokkuutta. Pippuria, karvasmantelia, raakaa banaania, limettiä ja vihreää omenaa. Ruohoisuutta, heinäisyyttä, suolaisuutta, pieni metallinen ailahdus. Keskipitkä, hyvin karvas finaali. Vesilisä tuo esiin päärynäisiä sävyjä, pientä sokerista makeutta ja minttua.

Arvio: Nyt ei osunut oikein millään tasolla kohdalleen. 79/100

Highland Park 10 yo 2009/2020 for Kirsch Import 66,5%

Maistelussa jälleen yksi modernin ajan Highland Parkin single cask -pullote. Tällä kertaa on Saksaan junailtu refill-sherryssä kypsynyttä tavaraa rakettibensan voimakkuuksilla.

Highland Park 10 yo 2009/2020 for Kirsch Import

(66,5%, OB for Kirsch Import, 2009–2020, Cask No. 3944, Refill Butt, 577 bts., 70 cl)

Tuoksu: Poikkeuksellisen likainen ja rasvainen sherrytuoksu. Kermatoffeeta, muovailuvahaa, hiukan lenseää maltaisuutta. Ummehtunut ja tunkkainen yleisilme. Maitokahvia, hunajaa, männynneulasia, pihkaa, hiukan turpeisuutta. Tammi tulee läpi vaniljaisena ja mausteisena. Vesilisä avaa hiukan sitrusta ja omenaa.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen, rasvaisen likainen ja todella voimakas. Muovailuvahaisuus ja ummehtuneisuus häiriköivät yhä. Maltaisuus tuntuu lenseänä ja sekahedelmäisyys on lievästi käynyttä. Esiin tulee runsaasti vaniljaisuutta ja reipasta tammisuutta. Rusinaa, kuivattuja luumuja, hiukan pähkinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen painava. Kanervaiset, havuiset ja pihkaiset piirteet ovat tässä parasta, mutta kokonaisuus on levoton ja jopa hiukan outo. Jälkimaku on toffeemainen, vaniljainen ja varsin makea. Maitosuklaata, siirappia, hunajaa, maitokahvia. Runsaasti tammea ja kireitä kanervaisia piirteitä. Loppuun asti maltaisen lenseä ja tunkkainen. Keskipitkä finaali. Vesilisä parantaa tasapainoa ja tuo lisää makeutta.

Arvio: Mahdollisesti erikoisin maistamani HP:n single cask. Ei oikein omaan makuuni, ummehtuneisuus ja likaisuus eivät löydä paikkaansa. 83/100

The Macallan 18 yo 1976/1994, 43%

Maistelussa jälleen näitä viskihistorian suuria klassikoita Macallanin menneisyydestä. Nyt pullotteena hiukan erikoisempi yksilö, jota on ilmeisesti kaupattu tax free -myymälöissä aikanaan. Oli miten oli, odotukset ovat taas luonnollisesti tapissa. Ei näitä kovin usein tule kohdattua.

The Macallan 18 yo 1976/1994

(43%, OB, 1976–1994, Sherry Wood, ”Supplied for Duty Free Use Only”, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, tyylikkään suklainen ja erittäin vahamainen. Kaunis tammi, pähkinäisyys, nahkaisuus ja pieni sikarisuus toimivat hienosti yhteen. Rusinaa, luumua, kypsää omenaa, sekahedelmää, appelsiinimarmeladia, hiukan kirsikkaa. Tummaa yrttisyyttä ja hiukan kahvia. Erittäin hienosti balanssissa.

Maku: Sherry ja tammi tulevat heti kauniisti esiin. Nyt kahvisuus on selvästi pinnassa ja pientä ruutisuuttakin löytyy. Sekahedelmät ovat jopa ylikypsiä, ja pientä pekonia tulee esiin. Suklaata, toffeeta, vahamaisuutta, rusinaa. Edelleen pähkinäinen, kuivan tamminen ja nahkainen napakkuus toimii upeasti makeiden ja hedelmäisten komponenttien kanssa yhteen. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tuhti, vaikka voltit ovat näin alhaalla. Jälkimaku on sherryinen, tamminen, suklainen ja nyt hiukan metallinen. Kuparia, ruutia, kahvia, tummia yrttejä. Hedelmätkin kitkeröityvät. Varsin pitkä finaali huokuu tyyliä loppuun asti.

Arvio: Nautinnollinen Macallan. Muinaisuuden aarteita nämä. Aivan niin loistava tämä yksilö ei kuitenkaan ole kuin vaikkapa 1970/1988, mutta tällä laatutasolla puhutaan enää nyansseista. 90/100

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo 63,6%

Lempo on järjestyksessään kuudes Suomeen pullotettu Highland Park. Viski on peräisin ykköstäytön hogshead-kokoisesta sherrytynnyristä, josta on riittänyt 292 pulloa tänne pohjolan perukoille.

Aiemmat Suomi-pullotteet ovat olleet siis SMWS & VYS, Suomi 100, Sydäntalvi, Routa ja Sisu. Varmaan kaikki ovat olleet yllättyneitä siitä, että näiden HP:n maakohtaisten single caskien vyöry on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Ja ihan hyviä tuotteita ne ovat keskimäärin olleetkin.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo

(63,6%, OB for Viskien Ystävien Seura, 2007–2020, Cask No. 4638. 1st Fill European Oak Sherry Hogshead, 292 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherry on pinnassa, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Luumua, rusinaa, nahkaista tammisuutta. Kermatoffeeta, hunajaa. Mausteisuus on runsasta ja pistävää, sitruksisuutta ja omenaa löytyy. Kanervahunajaa, pientä turvesavua, havuisuutta, yrttisyyttä. Vesilisä availee lakritsia ja makeutta.

Maku: Iskee välittömästi ja voimalla. Tummaa suklaata, tammea, mausteisuutta. Paahteisuutta, yrttistä karvautta, kanervaisuutta ja synkkää turvesavua. Hiilisyyttä ja jotain hiukan palanutta, tummaa lääkemäisyyttä, salmiakkilakritsia. Sherry maistuu varsin kuivana, vaikka rusinaa ja luumua löytyykin. Siirappisuus ja toffee häivähtävät hetken. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino tuntuu huojuvan. Jälkimaku on täynnä tummaa yrttisyyttä, hapanta liköörisyyttä ja havuja. Kanervaisuus ja savu nousevat tyylikkäästi esiin, samoin mausteinen tammi. Tumma suklaa, kahvi ja hapot säestävät. Kaakaojauhetta, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta pintaan ja korostaa tiettyä lakritsista makeutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja tummasävyinen Highland Park. Mielikuvissani hyvin lähellä Routaa, vaikka en niitä nyt vierekkäin maistanutkaan. Tämä jatkaa edelleen Highland Parkin Suomi-pullotteiden laadukasta sarjaa, vaikka ei nyt suuresti muista vastaavista single caskeista erotukaan. 86/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’ 62,4%

Highland Parkin single caskeja on alettu myydä tällaisillakin etiketeillä. Vyöry on ollut niin suuri, että on ollut jo vaikea pysyä mukana uusissa julkaisuissa. Edellinen maistamani Belgia-pullote oli kyllä oikein hyvä, ei siinä mitään.

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’

(62,4%, OB, ’Belgian Vikings’, 2004–2018, Cask No. 6166, Refill Sherry Puncheon, 559 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen, sitruksinen ja todella voimakas. Vaniljaa, muovailuvahaa, rusinaa, sherryä ja maitosuklaata. Pientä likaisuutta, kanervaa, turvesavua ja yrttisyyttä. Tiukkaa tammea ja nahkaisuutta. Ei läheskään niin sävykäs kuin Cask #6577. Tiukka on. Vesilisä avaa mentholista ja kamferista raikkautta.

Maku: Erittäin voimakas ja runsas. Painava öljyisyys ja silkkinen suutuntuma on kuitenkin kaiken pohjana. Sherryä, maitosuklaata, rusinaa, uuniomenaa ja kanervahunajaa. Kireää turvesavua ja paahteisuutta, aktiivista tammea ja sitruksisuutta. Toffeeta, edelleen tiettyä muovailuvahaisuutta ja pientä rikkisyyttäkin. Luumuhilloa, mustikkaa. Jälkimaku on öljyinen, havuinen, toffeemainen ja varsin rikkinen. Tammi pysyy mausteisena ja vahvana, nahkaisena ja vaniljaisena. Sitruksisuutta, sherryä, likaisuutta, ruohoisuutta. Varsin tiukka, keskipitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmäistä, raikkaan yrttistä ja pehmeän rauhallista puolta.

Arvio: Hurjan voimakas moukariviski. Ei pärjää sävyissä eikä tasapainossa Cask #6577:lle. Kestää kuitenkin runsain määrin vesilisää, jatkuu todella pitkään ja paljastaa uusia puolia itsestään. 86/100