Edrington

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo 63,6%

Lempo on järjestyksessään kuudes Suomeen pullotettu Highland Park. Viski on peräisin ykköstäytön hogshead-kokoisesta sherrytynnyristä, josta on riittänyt 292 pulloa tänne pohjolan perukoille.

Aiemmat Suomi-pullotteet ovat olleet siis SMWS & VYS, Suomi 100, Sydäntalvi, Routa ja Sisu. Varmaan kaikki ovat olleet yllättyneitä siitä, että näiden HP:n maakohtaisten single caskien vyöry on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Ja ihan hyviä tuotteita ne ovat keskimäärin olleetkin.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo

(63,6%, OB for Viskien Ystävien Seura, 2007–2020, Cask No. 4638. 1st Fill European Oak Sherry Hogshead, 292 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherry on pinnassa, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Luumua, rusinaa, nahkaista tammisuutta. Kermatoffeeta, hunajaa. Mausteisuus on runsasta ja pistävää, sitruksisuutta ja omenaa löytyy. Kanervahunajaa, pientä turvesavua, havuisuutta, yrttisyyttä. Vesilisä availee lakritsia ja makeutta.

Maku: Iskee välittömästi ja voimalla. Tummaa suklaata, tammea, mausteisuutta. Paahteisuutta, yrttistä karvautta, kanervaisuutta ja synkkää turvesavua. Hiilisyyttä ja jotain hiukan palanutta, tummaa lääkemäisyyttä, salmiakkilakritsia. Sherry maistuu varsin kuivana, vaikka rusinaa ja luumua löytyykin. Siirappisuus ja toffee häivähtävät hetken. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino tuntuu huojuvan. Jälkimaku on täynnä tummaa yrttisyyttä, hapanta liköörisyyttä ja havuja. Kanervaisuus ja savu nousevat tyylikkäästi esiin, samoin mausteinen tammi. Tumma suklaa, kahvi ja hapot säestävät. Kaakaojauhetta, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta pintaan ja korostaa tiettyä lakritsista makeutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja tummasävyinen Highland Park. Mielikuvissani hyvin lähellä Routaa, vaikka en niitä nyt vierekkäin maistanutkaan. Tämä jatkaa edelleen Highland Parkin Suomi-pullotteiden laadukasta sarjaa, vaikka ei nyt suuresti muista vastaavista single caskeista erotukaan. 86/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’ 62,4%

Highland Parkin single caskeja on alettu myydä tällaisillakin etiketeillä. Vyöry on ollut niin suuri, että on ollut jo vaikea pysyä mukana uusissa julkaisuissa. Edellinen maistamani Belgia-pullote oli kyllä oikein hyvä, ei siinä mitään.

Highland Park 14 yo 2004/2018 Cask #6116 ’Belgian Vikings’

(62,4%, OB, ’Belgian Vikings’, 2004–2018, Cask No. 6166, Refill Sherry Puncheon, 559 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen, sitruksinen ja todella voimakas. Vaniljaa, muovailuvahaa, rusinaa, sherryä ja maitosuklaata. Pientä likaisuutta, kanervaa, turvesavua ja yrttisyyttä. Tiukkaa tammea ja nahkaisuutta. Ei läheskään niin sävykäs kuin Cask #6577. Tiukka on. Vesilisä avaa mentholista ja kamferista raikkautta.

Maku: Erittäin voimakas ja runsas. Painava öljyisyys ja silkkinen suutuntuma on kuitenkin kaiken pohjana. Sherryä, maitosuklaata, rusinaa, uuniomenaa ja kanervahunajaa. Kireää turvesavua ja paahteisuutta, aktiivista tammea ja sitruksisuutta. Toffeeta, edelleen tiettyä muovailuvahaisuutta ja pientä rikkisyyttäkin. Luumuhilloa, mustikkaa. Jälkimaku on öljyinen, havuinen, toffeemainen ja varsin rikkinen. Tammi pysyy mausteisena ja vahvana, nahkaisena ja vaniljaisena. Sitruksisuutta, sherryä, likaisuutta, ruohoisuutta. Varsin tiukka, keskipitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmäistä, raikkaan yrttistä ja pehmeän rauhallista puolta.

Arvio: Hurjan voimakas moukariviski. Ei pärjää sävyissä eikä tasapainossa Cask #6577:lle. Kestää kuitenkin runsain määrin vesilisää, jatkuu todella pitkään ja paljastaa uusia puolia itsestään. 86/100

Highland Park Dragon Legend 43,1%

Maistossa vaihteeksi Highland Parkin perustavaraa, tällä kertaa Dragon Legend. Tätä keskihintaista NAS-valikoimaa HP:lla on jo vähintään riittävästi, joten vaikea hahmottaa, mihin kohtaan rangea tämä pullo oikeastaan osuu.

Highland Park Dragon Legend

(43,1%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen, kinuskinen ja jossain määrin vahamainen. Toffeeta, sitrusta, kanervaisuutta, hiukan luumua. Mineraalinen ja havuinen puoli on itse asiassa todella herkullinen. Maitosuklaata ja vaniljaa, tammisuutta, omenaa ja voita. Hiukan heinää ja ruohoisuutta. Vesilisä avaa vegetaalisuutta ja makeutta.

Maku: Mineraalinen ja napakka. Kanervainen, nuotiosavuinen ja toffeessaan tunnistettava Highland Park. Maltaisuudessa on pientä lenseyttä ja puuromaisuutta, mistä en niin piittaisi. Aktiivista tammea, suolaisuutta, omenaa. Suutuntuma on hiukan vetinen, vaikka öljy pitääkin tekstuuria hetken kasassa. Jokin metallinen sivuääni ja happamuus tässä häiritsee. Jälkimaku on nuotiosavuinen, kanervainen, tumman suklainen ja hiukan karvas. Havuisuutta, heinäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta omenaa. Suolaista pähkinätoffeeta, tammea, mausteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja outoa ruosteisuutta.

Arvio: Tuoksu on aivan odottamattoman hyvä, mutta maku latistaa tunnelman heti. Oudot sivuäänet ja nuoren viskin lenseys eivät vakuuta lainkaan. Mutta tuoksu on upea, siitä ei pääse mihinkään. 81/100

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium 64,1%

Maistelussa Highland Parkilta vaihteeksi Belgiaan pullotettu single cask. Tynnyrinä on refill-sherryä, ja voltit ovat aivan tapissa.

Highland Park 13 yo 2004/2018 Cask #6577 for Belgium

(64,1%, OB for Belgium, 2004–2018, Cask No. 6577, Refill Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja varsin hedelmäinen. Trooppista hedelmää, omenaa ja pientä kitkeryyttä. Sherryistä purevuutta ja puhdasta voimaa. Hiukan turvesavua ja kanervaisen kiteistä hunajaisuutta, tuttuja sävyjä. Viikunaa, rusinaa, hiukan suklaatakin. Nahkaisuutta, karvasta tammea, mineraalisia piirteitä, lääkemäisyyttä ja yrttejä, pientä rikkisyyttä. Vesilisä availee ruohoisuutta ja minttua, keventää ilmettä kovasti.

Maku: Järkälemäisen aloituspotkun jälkeen sulaa mielenkiintoiseksi ja pehmeäksi elämykseksi. Hallitseva salmiakkilakritsi, terva ja nuotiosavu ovat läsnä. Tummaa yrttisyyttä, yskänlääkettä, mustaherukkaa ja mustikkaa, ruskeaa sokeria ja toffeefudgea. Mahtava tekstuuri, täyteläinen suutuntuma. Hedelmäisyys pysyy myös mukana, omenaisena ja hiukan sitruksisena. Saksanpähkinää, mustapippuria ja yllättävänkin maukasta rikkisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja painokas, toffeemainen ja lakritsinen, mustikkainen ja vahva. Yskänlääkettä, suolaa, hiukan ruohoisuutta ja kanervahunajaa. Edelleen pieni nuotiosavu pysyttelee kyydissä mukana, samoin mineraalisuus ja rikkisyys. Pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoista kitkeryyttä ja availee hedelmäisyydestä sitruksisia piirteitä.

Arvio: Komea esitys, todella vaikuttava kaikessa tummassa lakritsissaan ja yskänlääkemäisyydessään. Ei mikään kepeä seurusteluviski vaan kunnon karhupainia saunan takana yön pimeydessä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Highland Park Valfather 47%

Jostain syystä tämä Highland Parkin legendasarjalainen on jäänyt aiemmin maistamatta. Uisgessa tuli tilaisuus, tartuin siihen.

Highland Park Valfather

(47%, OB, 2019, Viking Legend, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja hiukan ummehtunut. Klassista kanervahunajaa, märkää villasukkaa, maltaisuutta. Yllättävän tunkkainen kyllä, hiukan lenseä ja puuroinen. Paahtunut, valkosuklainen, vaniljainen, mausteinen.

Maku: Turvesavuinen ja hedelmäinen. Parantaa selvästi tuoksusta, syvyyttä on siihen verrattuna jopa yllättävänkin paljon. Hedelmäisyyttä, marjaisuutta, selvimmin omenaa, päärynää ja karviaismarjaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, Highland Parkin silkkisyys on läsnä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja mausteisena. Jälkimaku on yhä todella turvesavuinen, hedelmäinen ja aavistuksen metallinen. Tammi iskee reippaasti kiinni ja ravistelee. Maltaisuus maistuu yhä hiukan puuroisena, paahteisena ja ummehtuneena. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksu ei erityisemmin houkuttele, mutta maku nostaa tasoa merkittävästi. Kokonaisuutena ei huono pullote ollenkaan, vaikka tasopudotus Valkyriesta on silti merkittävä. 85/100

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail 59,7%

Gordon & MacPhaililta löytyi jykevän sherryinen Highland Park, joka on tislattu 1980-luvun alkupuolella ja pullotettu kahdeksan vuotta myöhemmin. Ei ihan jokapäiväinen viskituttavuus.

Highland Park 8 yo 1983/1992, Gordon & MacPhail

(59,7%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 1.12.1983–7/1992, Cask No. 1556, 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry. Todella tummaa suklaisuutta, luumuhilloa ja rusinaa. Kuivaa lihaisuutta, taatelia, maitokahvia, hiukan kumisuutta. Sitruksisuus ja akaasihunaja pääsevät kuitenkin läpi. Kirsikkamarmeladia, paahdettuja pähkinöitä, pientä pippuria, lakritsia. Massiivinen paketti. Vesilisä vapauttaa salmiakkia ja ruutia.

Maku: Intensiivinen ja suoraviivainen. Sherry ei ole niin totaalinen kuin tuoksussa, vaan nyt mukaan mahtuu myös kahvia, tammea, paahteisuutta ja mustaherukkaa. Makeus loistaa poissaolollaan, korkeintaan pieni sitruksinen ja aprikoosinen vivahde löytyy. Suutuntuma on täyteläinen ja vaativa. Kaakaojauhetta, tummaa suklaata, pippuria. Jälkimaussa hieno mustaherukka korostuu. Lakritsia, pippuria, pähkinää, kahvisuutta. Tammi tulee vahvasti mukana mutta pysyy hyvin kasassa. Kumia, luumuhilloa, jälleen lihaisuutta ja vahvaa sherryä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mineraalista ja suolaista puolta.

Arvio: Todella tuhti sherryviski, jonka ikää ei ikinä arvaisi näin nuoreksi. Hyvää on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155, 58,6%

Maistelussa vaihteeksi ykköstäytön ex-bourbonissa kypsynyt Highland Park. Kalliita pulloja nykyisellään nämä nuoretkin SMWS-julkaisut, vaikka ei tässä tietenkään seteleitä nautita.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1999–10/2011, Blackpool rock with threads of chili, First-Fill Ex-Bourbon Barrel, 239 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin raikas ja merellinen. Omenaa, aprikoosia, viinirypäleitä, kypsää kiiviä, makeaa sitrusta. Ruohoisuutta, kuivaa turvesavua, jodia. Hiukan suihkugeeliä, pientä rasvaisuutta, muroja. Tammi tuntuu melko aktiivisena, vaniljaa ja valkopippuria. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja puuromaista lenseyttä.

Maku: Sitruunainen ja ruohoinen, ei erotu joukosta. Highland Parkista muistuttaa vain pieni suola ja kevyt turvesavu, muuten tämä on niin yleinen kuin olla ja saattaa. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Tammi on varsin reipasta, pippurista ja sinappista. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Piparminttua, hammastahnaa, hedelmäistä kirpeyttä. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja ruohoisena, merellisena ja jodisena, mutta aukeaa vähitellen lakritsiin ja kuivaan savuun. Rasvaisuutta, suolaa, vaniljaa, bourbonsävyjä. Melko pitkä finaali on tämän viskin parasta antia. Vesilisä irrottaa lisää suolaa ja miellyttävää kirpeyttä.

Arvio: Korkeintaan keskitason Highland Park. Vasta jälkimaku alkaa puhua. 83/100