Douglas Laing

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing 53%

Banffia tulee vastaan harvoin, joten silloin, kun vanhan pullon näkee, on iskettävä kiinni. Nyt maistelussa ilmeisesti ex-bourbonissa hartaasti kypsytelty yksilö Douglas Laingin Old & Rare – The Platinum Selection -sarjasta.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing

(53%, Douglas Laing, Old & Rare – The Platinum Selection, 3/1971-3/2008, 271 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja rasvainen bourbontuoksu. Vahaa ja popcornia, vaniljaa ja marsipaania. Jännä aseöljymäinen ulottuvuus, selvästi erottuva turvesavu ja läjä pölyisiä kirjoja. Makeaa omenaa, päärynää, persikkaa. Heinää, kukkaisuutta, kuivan tammisia sävyjä. Piparminttua, hiukan eteerisiä öljyjä. Vesilisä tuo runsaasti hedelmäkarkkia ja makeutta.

Maku: Vahamainen alusta loppuun. Vanilja on pinnassa, sitä seuraavat rasvaisuus ja nätti kuiva tammisuus. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, kypsää päärynää ja banaania. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Ikä ei ole tehnyt tätä ollenkaan hauraaksi, vaikka tietty pölyisyys onkin mukana. Piparminttua, hiukan likaisia ja aseöljyisiä piirteitä edelleen. Fenolisuutta ja silkkaa savua, lievästi erikoinen tasapaino. Jälkimaku on varsin savuinen ja tumman lakritsinen, kääntyy nopeasti hedelmäisestä vaativan yrttiseksi ja jopa tervaiseksi. Tammi on selvästi esillä, paahteisena ja hiukan pippurisena. Jännä sinappisuus on mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan kerroksellisuutta esiin, rasvainen fenolisuus avautuu vielä paremmin.

Arvio: Mielenkiintoisesti ikääntynyt Banff, lievästi erikoinen mutta sinänsä maistamisen arvoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing 48,4%

Lasissa tällä kertaa varsin klassisen oloinen Glen Spey Douglas Laingilta. Näistä on kieltämättä vaikea löytää eroja tai suuria yllätyksiä, mutta joskus sattuu maku kuitenkin kohdalleen. Toivotaan, että niin käy nyt.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 4/1999–4/2014, Cask No. DL 10286, Refill Hogshead, 324 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja puuromainen, maltainen ja heinäinen. Ei herätä suuria tunteita, näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Mallassokeria, kermaa, yrttisyyttä, ruohoisia sävyjä. Pieni pahvinen lenseys on mukana taustalla. Hiukan suolaa. Ei oikein houkuttele. Vesilisä availee hiukan banaania, hunajaa ja vaniljaa.

Maku: Maku toimii tuoksua paremmin. Silti yleisilme on varsin puuromainen, maltainen ja sitruksinen. Kermaisuutta, omenaa, raakaa päärynää, yrttisyyttä. Melko reipas potku kuitenkin, pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Hedelmäsiirappi ja suolaisuus muodostavat ihan toimivan yhdistelmän. Jälkimaku on tamminen, pippurinen ja hapokas. Mentholia, päärynää, minttua, vaniljaa. Maltaisuus ja puuromaiset sävyt jäävät taustalle, kun hedelmäisyys ja yrtit jylläävät. Yllättävänkin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa yrtit vielä edustavammin esiin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen taso nousee. Varsin mojova jälkimaku jopa. Ei tämä silti mitään suuria ylisanoja saa lausumaan. 83/100

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing 50%

Tämä Douglas Laingin pullottama Benrinnes on varsin vaaleaa, vaikka on peräisin ex-sherrytynnyristä. Se ei ehkä lupaa kovin hyvää.

Benrinnes 14 yo 1998/2013, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1998–3/2013, Cask No. DL 9631, Sherry Butt, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää villatumppua ja hapanmaitotuotteita. Ummehtunut ja outo. Jugurttia, smetanaa, jotain lihaisaa vivahdetta. Varsin hapan kaikessa hedelmäisyydessäänkin. Hunajaa, päärynää, sitruunaa, heinää, kermaisuutta, mausteita. Kummallinen kokonaisuus. Vesilisä availee hikeä.

Maku: Hapan ja tunkkainen. Jugurttia, sitruksisuutta, ruohoisuutta, metallisuutta. Selvästi erottuva lihaisa ulottuvuus, raakaa pihviä ja jotain makkaraa. Tammea, mausteita, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hiukan rusinaa, maitokahvia, kaakaojauhetta. Raakaa päärynää, hapokkuutta. Jälkimaku on hapokas ja kalkkinen. Tammi tuntuu reippaana ja pippuri nappaa kiinni. Ruohoa, metallisia, lihaisuutta, jugurttia. Oudot sivuäänet jatkuvat, nyt kahvi alkaa käydä tummaksi ja raaka liha paahtua. Raakaa päärynää, kaakaojauhetta, teroitettua lyijykynää. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisia piirteitä.

Arvio: Harvinaisen sekava esitys. Sivuääniä ja harhapolkuja riittää. 78/100

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing 50%

Kolmen miniatyyrin Whisky Tasting Company -setissä sokerina pohjalla on 22-vuotias Port Ellen tislaamon viimeiseltä toimintavuodelta. Hienon Caol Ilan ja vähän vaikean Bunnahabhainin jälkeen tätä odottaa mielenkiinnolla. Totta kai.

Port Ellenin maistelu on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Eipä tule enää paljon avattuja pulloja vastaan.

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 3/1983–10/2005, Cask No. DL REF 2115, Refill Butt, 659 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erikoisen hedelmäsiirappinen. Omenapiirakkaa, vaniljaa, makeaa mandariinia, vadelmaa. Tuttu tervaisuus sentään pilkistää taustalta, sisupastillia ja piparminttua. Pieni rasvaisuus, kevyt suolaisuus, mineraaleja, ruohoisuutta. Toffeeta ja tikkunekkua. Vesilisä paljastaa nahkaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäisyys on kärjessä makean turvesavun ja tervan kanssa. Vaniljaa, omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, lakritsia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi oivallisessa balanssissa. Rasvaisuutta, estereitä, pientä vegetaalisuutta. Hiukan toffeeta. Ei kompleksisin yksilö, mutta kokonaisuus toimii. Jälkimaku nostattaa komeasti turvesavua ja tuhkaisuutta. Hedelmäisyys pysyy edelleen vahvasti pinnassa makeana ja osin rasvaisena. Sitä vastaan nousee salmiakkia, tervaa, suolaa ja hiilisyyttä. Finaali yltää melko pitkäksi ja kääntyy lopussa vielä raikkaan yrttiseksi. Maukasta. Vesilisä tuo piparminttua ja eucalyptusta.

Arvio: Perushyvä Port Ellen, jossa on tutut elementit hyvin kohdallaan. Kevyellä ja makealla laidalla silti ollaan verrattuna tislaamon varsinaisiin järkäleisiin. 89/100

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing 50%

Whisky Tasting Company on mielenkiintoinen pikkufirma, joka kokoaa monenlaisia miniatyyripaketteja vähän harvinaisemmista viskeistä. Maistelussa on tällä viikolla kolmen varsin iäkkään viskin setti Islaylta.

Ensimmäisenä on käsittelyssä iäkästä Caol Ilaa silloisen Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjasta. Näiden erikoisuus on se, että miniatyyrien koot ovat aina kolme senttilitraa. Ja etiketit ovat Whisky Tasting Companyn omat.

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 11/1980–1/2011, Cask No. DL 6858, Refill Hogshead, 318 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja hiukan makea. Vaniljaa, palanutta puuta, hiiltä ja tuhkaa. Tarte tatinia, appelsiinia. Murokeksejä, makeaa tammisuutta. Lääkemäinen vivahde, aavistus bensiiniä. Hiukan sitruunan kitkeryyttä, suolaa. Nahkahanskat märällä laiturilla. Vesilisä tuo pintaan kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Uljas! Voimakas turvesavu, hiilisyys ja lääkemäisyys kohtaavat mineraalisuuden ja suolan laiturinnokassa. Pihkaa, metisyyttä, kiteistä hunajaa, vaniljaa, kuivaa tammea. Refill-tynnyri antaa parastaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mehukas. Pippuria, kamferia, eucalyptusta, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilinen ja kihelmöivän pippurinen, mutta vähitellen hunaja ja vanilja pääsevät esiin ja tuovat yrtit mukanaan. Maukasta kuivaa tammisuutta, sitruunamelissaa, lääkemäisyyttä, hapokkuutta, suolaa. Kamferia ja kamomillateetä. Nam. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa päärynää esiin.

Arvio: Hiukan vaatimaton tuoksu, mutta maku on todella räjäyttää pankin. Ei silti läheskään niin iso viski kuin Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release, vaan pysyy lopulta aavistuksen ujona. 89/100

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut 52,2%

Vielä toinen Bowmore pöytään Douglas Laingilta erinomaisen Old Malt Caskin jälkeen. Nyt on puulaatikkokin ympärillä.

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut

(52,2%, Douglas Laing, Director’s Cut, 4/1996–1/2012, Refill Hogshead, Cask No. 8034, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, makean hedelmäkarkkinen ja miedon savuinen. Omenaa, aprikoosihilloa, makeaa herukkaisuutta. Todella tumman havuinen ulottuvuus, melkein Highland Parkia muistuttava kanervahunajaisuus. Tamminen puraisu on nuorekas ja voimakas. Turvesavu on salmiakkista ja vahvaa. Vesilisällä tumma paahteisuus korostuu entisestään.

Maku: Kanervahunajainen, herukkainen, sitruksinen ja makea. Tumman hiilinen turvesavuisuus. Hyvin erikoinen yhdistelmä Bowmorelle, lähempänä Highland Parkia ja hetkellisesti jopa Caol Ilaa. Suutuntuma on öljyinen ja painava, suolaista voita ja rasvaista karamellisuutta. Tasapaino on vähän rajoilla, muuten toimii hienosti. Jälkimaku on tumman yrttinen, lihaisa, turpeensavuinen ja rasvainen, moottoriöljyinen ja lujaotteinen. Ylikypsää hedelmää, grillattua lihaa, tuhkaisuutta, currya ja mausteisuutta. Erittäin järeä, melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa Sisu-pastillia, tummaa hedelmää ja yrttisyyttä ennestään.

Arvio: Järkälemäinen viski Bowmoreksi. Tasapainon hakemisesta huolimatta todella hyvää lajissaan. 88/100

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask 50%

Bowmorea 1990-luvun puolivälistä, oletettavasti hyvin perustasoista tavaraa. Lähtökohtaisesti tämä ei herätä suuria tunteita, mutta kiinnostaa, totta kai.

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1996–1/2011, Refill Hogshead, Cask No. 6837, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikas, hyvin tarkasti nyky-Bowmoren profiilin mukainen. Nuotiosavua, lakritsia, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta, akaasiahunajaa. Vesilisällä Pastirol-pastillit löytyvät.

Maku: Tuoksusta tulee yllättävän iso hyppy eteenpäin. Lakritsinen ja roteva, sitruunainen ja suurimuotoinen. Pieni lihaisuus, pekonia ja savumakkaraa. Herukkainen ja hilloinen, todella maukas ja tasapainoisen tamminen. Suutuntuma on öljyinen ja mausteinen. Valkopippuria, inkivääriä, minttua, tervaa. Jälkimaku on salmiakkinen ja suolainen, merellinen ja runsas. Todella hieno ja räiskyvä, raikkaan sitruksinen ja yrttinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa herukkaisuuteen vielä uuden tason.

Arvio: Erinomainen nyky-Bowmore, voimakas ja runsas. Suuri myönteinen yllätys. 89/100