Douglas Laing

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing 50%

Kolmen miniatyyrin Whisky Tasting Company -setissä sokerina pohjalla on 22-vuotias Port Ellen tislaamon viimeiseltä toimintavuodelta. Hienon Caol Ilan ja vähän vaikean Bunnahabhainin jälkeen tätä odottaa mielenkiinnolla. Totta kai.

Port Ellenin maistelu on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Eipä tule enää paljon avattuja pulloja vastaan.

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 3/1983–10/2005, Cask No. DL REF 2115, Refill Butt, 659 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erikoisen hedelmäsiirappinen. Omenapiirakkaa, vaniljaa, makeaa mandariinia, vadelmaa. Tuttu tervaisuus sentään pilkistää taustalta, sisupastillia ja piparminttua. Pieni rasvaisuus, kevyt suolaisuus, mineraaleja, ruohoisuutta. Toffeeta ja tikkunekkua. Vesilisä paljastaa nahkaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäisyys on kärjessä makean turvesavun ja tervan kanssa. Vaniljaa, omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, lakritsia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi oivallisessa balanssissa. Rasvaisuutta, estereitä, pientä vegetaalisuutta. Hiukan toffeeta. Ei kompleksisin yksilö, mutta kokonaisuus toimii. Jälkimaku nostattaa komeasti turvesavua ja tuhkaisuutta. Hedelmäisyys pysyy edelleen vahvasti pinnassa makeana ja osin rasvaisena. Sitä vastaan nousee salmiakkia, tervaa, suolaa ja hiilisyyttä. Finaali yltää melko pitkäksi ja kääntyy lopussa vielä raikkaan yrttiseksi. Maukasta. Vesilisä tuo piparminttua ja eucalyptusta.

Arvio: Perushyvä Port Ellen, jossa on tutut elementit hyvin kohdallaan. Kevyellä ja makealla laidalla silti ollaan verrattuna tislaamon varsinaisiin järkäleisiin. 89/100

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing 50%

Whisky Tasting Company on mielenkiintoinen pikkufirma, joka kokoaa monenlaisia miniatyyripaketteja vähän harvinaisemmista viskeistä. Maistelussa on tällä viikolla kolmen varsin iäkkään viskin setti Islaylta.

Ensimmäisenä on käsittelyssä iäkästä Caol Ilaa silloisen Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjasta. Näiden erikoisuus on se, että miniatyyrien koot ovat aina kolme senttilitraa. Ja etiketit ovat Whisky Tasting Companyn omat.

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 11/1980–1/2011, Cask No. DL 6858, Refill Hogshead, 318 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja hiukan makea. Vaniljaa, palanutta puuta, hiiltä ja tuhkaa. Tarte tatinia, appelsiinia. Murokeksejä, makeaa tammisuutta. Lääkemäinen vivahde, aavistus bensiiniä. Hiukan sitruunan kitkeryyttä, suolaa. Nahkahanskat märällä laiturilla. Vesilisä tuo pintaan kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Uljas! Voimakas turvesavu, hiilisyys ja lääkemäisyys kohtaavat mineraalisuuden ja suolan laiturinnokassa. Pihkaa, metisyyttä, kiteistä hunajaa, vaniljaa, kuivaa tammea. Refill-tynnyri antaa parastaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mehukas. Pippuria, kamferia, eucalyptusta, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilinen ja kihelmöivän pippurinen, mutta vähitellen hunaja ja vanilja pääsevät esiin ja tuovat yrtit mukanaan. Maukasta kuivaa tammisuutta, sitruunamelissaa, lääkemäisyyttä, hapokkuutta, suolaa. Kamferia ja kamomillateetä. Nam. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa päärynää esiin.

Arvio: Hiukan vaatimaton tuoksu, mutta maku on todella räjäyttää pankin. Ei silti läheskään niin iso viski kuin Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release, vaan pysyy lopulta aavistuksen ujona. 89/100

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut 52,2%

Vielä toinen Bowmore pöytään Douglas Laingilta erinomaisen Old Malt Caskin jälkeen. Nyt on puulaatikkokin ympärillä.

Bowmore 15 yo 1996/2012, Douglas Laing Director’s Cut

(52,2%, Douglas Laing, Director’s Cut, 4/1996–1/2012, Refill Hogshead, Cask No. 8034, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, makean hedelmäkarkkinen ja miedon savuinen. Omenaa, aprikoosihilloa, makeaa herukkaisuutta. Todella tumman havuinen ulottuvuus, melkein Highland Parkia muistuttava kanervahunajaisuus. Tamminen puraisu on nuorekas ja voimakas. Turvesavu on salmiakkista ja vahvaa. Vesilisällä tumma paahteisuus korostuu entisestään.

Maku: Kanervahunajainen, herukkainen, sitruksinen ja makea. Tumman hiilinen turvesavuisuus. Hyvin erikoinen yhdistelmä Bowmorelle, lähempänä Highland Parkia ja hetkellisesti jopa Caol Ilaa. Suutuntuma on öljyinen ja painava, suolaista voita ja rasvaista karamellisuutta. Tasapaino on vähän rajoilla, muuten toimii hienosti. Jälkimaku on tumman yrttinen, lihaisa, turpeensavuinen ja rasvainen, moottoriöljyinen ja lujaotteinen. Ylikypsää hedelmää, grillattua lihaa, tuhkaisuutta, currya ja mausteisuutta. Erittäin järeä, melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa Sisu-pastillia, tummaa hedelmää ja yrttisyyttä ennestään.

Arvio: Järkälemäinen viski Bowmoreksi. Tasapainon hakemisesta huolimatta todella hyvää lajissaan. 88/100

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask 50%

Bowmorea 1990-luvun puolivälistä, oletettavasti hyvin perustasoista tavaraa. Lähtökohtaisesti tämä ei herätä suuria tunteita, mutta kiinnostaa, totta kai.

Bowmore 14 yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 12/1996–1/2011, Refill Hogshead, Cask No. 6837, 277 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikas, hyvin tarkasti nyky-Bowmoren profiilin mukainen. Nuotiosavua, lakritsia, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta, akaasiahunajaa. Vesilisällä Pastirol-pastillit löytyvät.

Maku: Tuoksusta tulee yllättävän iso hyppy eteenpäin. Lakritsinen ja roteva, sitruunainen ja suurimuotoinen. Pieni lihaisuus, pekonia ja savumakkaraa. Herukkainen ja hilloinen, todella maukas ja tasapainoisen tamminen. Suutuntuma on öljyinen ja mausteinen. Valkopippuria, inkivääriä, minttua, tervaa. Jälkimaku on salmiakkinen ja suolainen, merellinen ja runsas. Todella hieno ja räiskyvä, raikkaan sitruksinen ja yrttinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa herukkaisuuteen vielä uuden tason.

Arvio: Erinomainen nyky-Bowmore, voimakas ja runsas. Suuri myönteinen yllätys. 89/100

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum 49,7%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan Brora-tasting järjestettiin Tammisaaressa, yhteistyössä Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kanssa. Setin avasi tämä uskomaton pullote.

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum

(49,7%, Douglas Laing, Platinum Old & Rare, Cask No. 6165, 222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja tervainen, makean rusinainen. Tummaa suklaata, lakritsia, makeaa mausteisuutta. Lihaisuutta, chorizoa. Farmin sävyä, pientä multaisuutta ja tallia, nahkasatulaa. Huonekaluvahaa, antiikkisuutta ja kuivaa nahkaa. Hilloisuutta, pientä pähkinäisyyttä. Todella syvä ja runsas, täysin mykistävä oikeastaan. Vesilisä nostaa toffeesävyjä ja minttua.

Maku: Erittäin öljyinen, mahtavan turpeinen ja kuivuva. Iskee pienellä viiveellä, mutta todella lujaa. Wow. Vahamaista tammisuutta, huonekaluvahaa, suolaisuutta. Kuivempi kuin tuoksu, mutta silti turve ja suolaisuus tuntuvat hyvin kosteilta. Suklaata, nahkaisuutta, sherryä, rusinaisuutta, mantelia, hilloisuutta. Pieni lihaisuus, lyijy ja ruuti maistuvat. Valtava voima ja runsaus, silti loistelias tasapaino. Jälkimaku on antiikkisen tamminen, mutta samalla mustapippurinen ja muhkean mausteinen. Suklaata, tervaa, salmiakkia. Todella tumma, kahvinen ja paahteinen. Hienoa suolaisuutta ja samalla sherryistä makeutta. Massiivisen pitkä jälkimaku muuttuu ihan loppua kohti aavistuksen siirappiseksi, esiin tulee poltettua sokeria ja lakritsia. Hienot fenolit maistuvat loputtomiin. Vesilisällä ruutisuus ja lyijyisyys aavistuksen lisääntyy. Ei sinänsä kaipaa vettä.

Arvio: Käsittämätön viski. Kaikki tasapainossa, kaikki kohdallaan. 96/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2, 58,7%

Jos Viskin Ystävien Seuran ensimmäinen Bunnahabhain oli karu kokemus, tämä toinen on ainakin sitä, mitä seura tislaamolta tilasi. Ei muuta kuin maistamaan.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2

(58,7%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, Sherry Butt, Cask No. DL Ref 9434, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kermainen ja parfyyminen. Kirsikkaa, kermatoffeeta, siirappia, punaista omenaa, pähkinäisyyttä. Suolaisuutta, reipasta tammisuutta. Kevyt kokonaisuus, mutta roteva maltaisuus. Vesilisä korostaa toffeeta entisestään.

Maku: Hyvin tuoksun kannassa. Öljyinen ja melko kevyt suutuntuma. Omenaa, kirsikkaa, mausteisuutta. Maukas suolaisuus, tyylikäs kokonaisuus. Ikäistään kypsempi jopa. Hiukan hapan ja nahkainen, tanniininen ja paahteinen. Jälkimaku alkaa voimakkaana ja mausteisena, mutta sulaa tammen kautta toffeen ja siirapin makeuteen. Melko pitkä finaali, jossa on hienoa kukkaisuutta ja appelsiinisuutta. Vesilisä irrottaa mausta suolaista voita ja kuivakakun sävyjä.

Arvio: Varsin maukas ja tyylikäs, ikäistään kypsempi yksilö. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, 59,3%

Tuli yllättäen mahdollisuus maistaa molemmat Viskin Ystävien Seuralle pullotetut Bunnahabhainit. Ensimmäinen pullote jäi aikakirjoihin siitä syystä, että tislaamolta tuli Alkoon versio, joka oli kypsynyt 10 vuotta ja 11 kuukautta ex-bourbontynnyrissä – eikä ollut muutenkaan yhtään sitä, mitä piti.

Tämä ensimmäinen yritys vedettiin Alkon listoilta pois välittömästi, kun virhe huomattiin. Muutamia pulloja oli kuitenkin ehtinyt livahtaa jo asiakkaiden mukaan ja baarien hyllyille. Tämä yksilö löytyi jälkimmäisestä.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS

(59,3%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, ”Sherry Butt”, ”Cask DL No. Ref 9434”, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin jyväinen ja rasvainen. Tuoretta tammea, epäkypsää maltaisuutta. Aamupuuroa, suolaista voita. Melko häijy tuoksu. Vesilisällä sitruksisuus tulee kunnolla esiin.

Maku: Jyväinen ja yllättävän kepeä. Tammi on tuoretta ja mausteista, maltaisuus varsin kehittymätöntä. Konerasvaa, bensiiniä. Paahtoleipää, puuroa, voita. Sitrusta, vihreää teetä. Öljyinen ja ohut suutuntuma. Jälkimaku on jyväinen, kuivan maltainen, vaatimaton. Öljyä ja rasvaa riittää, mutta pitkälle nekään eivät kanna. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja anista.

Arvio: Kehno viski. Kuriositeettiarvoa tällä on, mutta eipä paljon muuta. 72/100

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100