Robert Hay perusti Glenfarclasin vuonna 1836, mutta tislaamo päätyi John Grantille 1865. Siitä asti Glenfarclas on ollut saman perheyhtiön omistuksessa. Kyseinen Grantin perhe ei kuitenkaan ole sukua muille viskiteollisuuden kuuluisille Granteille.
Nyt maistelussa Glenfarclasin peruskymppi, lentokentillä myytävänä pikkupullona.
Glenfarclas 10 yo
(40%, OB, +/- 2012, 35 cl)
Tuoksu: Maltainen, sherryinen, suklainen. Rusinoita ja joulun kuivakakkuja, paahdettuja pähkinöitä, siirappia. Hunajainen ja toffeefudgeen vivahtava yleisvaikutelma.
Maku: Ensimaku on ohuempi ja terävämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappinen hedelmäisyys (appelsiinimarmeladi) ja makea maltaisuus tulevat ensin, sen jälkeen sokerihuurretut murot ja voimistuvat tanniinit. Jälkimaku kääntyy espressomaisen karvaaksi ja maltaisuudessaan ohueksi. Lyhyt jälkimaku korostaa viskin nuorta ikää.
Arvio: Sherryisen makea entry-level-viski, joka ei nostata tunnekuohua. Hienoudet puuttuvat, mutta perusominaisuuksissa on kuitenkin selvästi potentiaalia vaikka mihin. 81/100
Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 83/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 11).