Month: toukokuu 2019

Bowmore 1964/1979 Bicentenary 43%

Maistelussa on yksi kaikkien aikojen kehutuimmista Bowmore-pullotteista tislaamon 200-vuotisjuhlilta. Katselin tätä pulloa viimeksi Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen vitriinissä ja mietin, tulenko koskaan sitä enää kohtaamaan, saati maistamaan. Nyt tuli yllättäen sen aika.

Bowmore 1964/1979 Bicentenary

(43%, OB, 1964–1979, 75 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, herukkainen ja täysin uskomaton. Passionhedelmää, mangoa, ananasta, mustaherukkaa, pihkaisuutta ja tummaa yrttisyyttä, kamferia ja balsamicoa. Turvesavua ei tunnu, mutta tietty merellinen vivahde ja pieni terva löytyvät taustalta. Kuivattua aprikoosia, herukanlehteä, parafiinia, hiukan lakritsia, pientä myskisyyttä. Huh huh.

Maku: Vaikuttavan intensiivinen, hedelmäinen ja tumman yrttinen. Merellisyys, terva ja lääkemäisyys ovat selvästi vahvemmin esillä kuin tuoksussa, jopa kevyesti hiilinen savu maistuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta todella voimakas voltteihin nähden. Trooppiset hedelmät, etenkin mango ja passionhedelmä maistuvat. Herukkaisuus kääntyy todella tummaksi ja vahvaksi. Kuivaa maltaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy, samoin rusinaa ja vahaista tammisuutta. Jälkimaku on herukkainen ja hedelmäinen, tervainen ja suolainen. Mangoa ja mustaherukkaa riittää. Kamferia, merellisyyttä, lääkemäisyyttä, minttua, öljyisyyttä, lakritsia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Loputtoman kompleksisen ja suorastaan maagisen syvän tuoksun jälkeen maku ei enää pääse täysin yllättämään uusilla kerroksilla, vaikka upea onkin. Kokonaisuudessaan tämä on toki mykistävä kappale viskihistoriaa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland 60,6%

Maistelussa jännittävä viinitynnyrikypsytetty Port Charlotte. Zinfandel on tuttu rypäle lähinnä melko stydeistä ja hapokkaista punaviineistä, mutta hiukan hirvittää, miten sellainen pelittää savuviskin kanssa yhteen.

Sen verran hyviä nämä Malts of Scotlandin PC-pullotteet ovat olleet kautta linjan, että tästäkin on lupa odottaa elämystä.

Port Charlotte 8 yo 2001/2010, Malts of Scotland

(60,6%, Malts of Scotland, 14.12.2001–4/2010, Exclusive Bottling for Whisky Fair Limburg 2010, Cask No. 969, Zinfandel Barrel, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas turvesavu ja merellisyys, suolaisuutta ja salmiakkia on vaikka muille jakaa. Sitruksisuutta, öljyä, lihaisuutta ja rasvaa. Oikein kunnon savukassleria. Silti tietty hapokkuus ja jännä makeus pitävät kokonaisuuden monipuolisena. Anista ja limettiä. Nam. Vesilisä korostaa tuhkaa ja happoja.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja painava kokonaisuus. Sitruunaisuutta, suolaa, hedelmäistä makeutta. Paljon vähemmän savua ja lakritsia kuin tuoksussa, nyt kolakarkit ja rommirusinafudge maistuvat. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tiiviin öljyinen. Pientä savumakkaraa löytyy edelleen, samoin öljyisen likaisia sävyjä. Jälkimaku on jälleen voimakkaammin ja paahteisemmin turvesavuinen. Hiiltä, tuhkaa, happamuutta. Suolaa ja sitruksisuutta riittää edelleen, nyt pippuri ja aktiivinen tammi tekevät jo tuhojaan. Mustaa teetä, hapokkuutta, salmiakkia. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää raikkautta ja yrttejä mukaan.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte. Zinfandel ei sinänsä vaikuta mihinkään, koska mitään viinisiä sävyjä tästä ei tunnu löytyvän millään. Se voi ehkä olla hyväkin asia, koska kokonaisuus on aivan kohdallaan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Wolfburn Morven 46%

Manner-Skotlannin pohjoisin tislaamo Wolfburn hakee vielä hiukan tyyliään. Nyt maistossa Wolfburnin uudehkoa tuotantoa: ex-savuviskitynnyreissä kypsynyt Morven. Aiemmin innostuin jo vähän näiden kolmevuotiaasta, mutta sitä seurannut Aurora oli pieni pettymys.

Wolfburn on siitä mielenkiintoinen uusi tislaamo, että se perustettiin jo vuonna 1822. Paikka oli kuitenkin suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt ollaan taas elossa ja uutta tuotantoa pukkaa markkinoille kiihtyvään tahtiin.

Wolfburn Morven

(46%, OB, NAS, +/- 2017, Ex-Islay Cask, 5 cl miniature)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, vaniljainen ja päärynäinen. Paljasta tammisuutta ja puhdasta tislettä. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, heinäisyyttä, hiukan suolaa. Nätti yrttinen vivahde, mutta kyllähän tämä nuorelta viskiltä tuoksuu. Aktiivinen bourbontynnyri on vahvasti pinnassa. Vesilisä tuo pintaan kalkkia ja liitua.

Maku: Turpeinen, nokinen ja paljaan tislemäinen. Päärynää, omenaa, hedelmäistä makeutta, puhdasta sitruunaisuutta. Heinäisyyttä ja vegetaalisuutta riittää, samoin pientä tuhkaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko kermainen, mutta kokonaisuus on varsin yksinoikoinen. Inkivääriä, aktiivista tammea, yrttisyyttä. Jälkimaku on yrttinen ja sitruunainen, heinäinen ja suolainen. Runsas turpeisuus ja tuhkaisuus ovat keskiössä, lääkemäinen ja hiilinen puoli pysyy pinnassa tiiviisti. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Tammi puskee karheutta ja napakkaa mausteisuutta ja pysyy varsin aktiivisena loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä kiristää sitruksisuutta ja hapokkuutta reippaalla kädellä.

Arvio: Simppeli savuviski. Näitä mahtuu kolmetoista tusinaan, mutta ei tässä toisaalta mitään vikoja ole. Maistuu kyllä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa 59,5%

Highland Parkin single caskit ovat kokeneet inflaation. Kun ensimmäiset vietiin sekunneissa käsistä, nyt näitä uudempia pulloja lojuu ylihinnoiteltuna ympäri Eurooppaa.

Jokunen fanaatikko kai yritti aluksi kerätä koko sarjan, mutta luulisi, että viimeisetkin ovat siitä järjettömyydestä luopuneet. Kun viime syksynä Mallaswhiskyseuran Highland Parkin talviset single caskit -tastingissa käytiin listaa läpi, pullotteita oli jo silloin julkaistu aivan käsittämättömän paljon eri maissa.

Suomi sai tänä keväänä viidennen single caskin, kun seurapullotteen, Suomi 100:n, Sydäntalven ja Sisun jatkoksi saapui Routa. En erityisesti odottanut tätä, mutta kun pullo tuli vastaan, pitihän se ottaa maistoon.

Highland Park 14 yo 2003/2018 Routa

(59,5%, OB for Finland, 2003–2018, Cask No. 6140, 1st Fill European Oak Sherry Butt, 645 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea sherrrytuoksu, tummaa suklaata ja luumuhilloa riittää. Siirappinen ja paksun hilloinen kattaus, sitruksinen hedelmäisyys pilkistää välistä. Nahkaista tammisuutta, toffeeta ja vaniljaa. Turvesavu on mukana, samoin kanervainen vivahde. Ei erityisen makea tuoksu, Sydäntalvi tuoksuu tämän rinnalla räikeän imelältä. Vesilisä availee havuisia ja yrttisiä puolia.

Maku: Sherryinen ja paksu, varsin savuinen ja tiivisrakenteinen. Kanervaisia ja havuisia sävyjä. Yllättävän paahteinen, jopa hiukan karvas ja levoton puolikin löytyy. Sitruksisuutta, omenaa, vadelmahilloa, luumua ja rusinaa. Tummaa lääkemäisyyttä, hapanta likööriä, lakritsia. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino hiukan hakee. Siirappinen ja toffeemaisen imelä puoli on mukana, mutta suklaa on tummaa ja kaakaojauhetta riittää. Jälkimaku on tumman suklainen, kahvinen ja todella paahteinen. Hapanta pähkinää, tammea, nahkaa, maltaista karheutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, nostaa kermaista puolta paremmin esiin.

Arvio: Tummasävyinen esitys. Tasapaino ei ole kaikilta osin ihan kohdallaan, vaikka tietyt klassiset Highland Park -sävyt, kuten kanervaisuus ja sen ympärille kietoutuva savu, lämmittävätkin mieltä. Sydäntalvi on tämän rinnalla silkkaa valkosuklaata ja pehmeää imelyyttä, mikä totta kai muistuttaa näiden tynnyrityyppien eroistakin. Silti esimerkiksi SMWS & VYS -pullotteessa irtosi tästä ykköstäytön eurooppalaisesta ex-sherrystä vielä hitusen enemmän skaalaa. Tosin kyllä tätä Routaa kaikesta huolimatta aivan mielikseen maistelee. 86/100

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks 43%

Glendronachin upouuden Master Vintagen jälkeen teki mieli palata tislaamon varhaisempaan aikakauteen. Nyt lasissa on mielenkiintoista vanhan liiton tavaraa Billy Walkeria edeltäneiden omistajien ajalta.

Nämä ovat kiintoisia aikamatkoja. Viimeksihän maistossa kävi 1990-luvun lopun 15-vuotias. Siinä voltit olivat alarajalla, nyt ollaan sentään 43-volttisessa liemessä kiinni.

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks

(43%, OB, late 1980’s, Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kuivan tamminen ja hedelmäinen, hiukan pölyinen ensivaikutelma. Tomusokeria, kuivattua aprikoosia, kermaa, kukkaisia sävyjä, sitruksisuutta. Paahdettua pähkinää, maakellaria, satulaa. Maltaisuutta, pientä puuromaisuutta, appelsiinimehua, tunkkaisuutta. Hedelmäteetä ja vaniljaa.

Maku: Sherryisyyttä, sitruksisuutta ja maltaisuutta riittää. Tammi ja mausteet ovat yllättävänkin vahvasti esillä. Kuivia hedelmiä, paahdettua pähkinöitä, rusinaa, viikunaa, hapokkuutta. Kermatoffeeta, lakritsia, kuivaa lihaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Suklaata, vadelmaa, hiukan raparperia. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja varsin tamminen. Lihaisuutta, suolaa, pähkinää, kellarimaisuutta ja mustaa teetä riittää. Sitruksisuus ja vanilja katoavat nopeasti nahkaisuuden ja tunkkaisuuden tieltä. Appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ekspressiivinen viski, ampuu joka suuntaan. Mielenkiintoinen mutta lopulta melko kovapintainen kokonaisuus. Tisleen vahvuuksia on kuitenkin käytetty tehokkaasti hyväksi, ja näin nuoreksi perustuotteeksi laatu on korkealla tasolla. 85/100

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap 57%

Maistelussa vielä toinen vanha Talisker kotkateemalla, tällä kertaa kullanvärisellä korkilla. Punakorkkinen versio oli maagisen hyvä, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Ilmeisesti edelleen liikutaan 1970-luvun samettisissa tunnelmissa. Tarkkaa pullotuksen ajankohtaa ei ole tiedossa, saati sitä, minkä ikäisistä tisleistä mahtoi olla kyse.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gold Cap, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, tamminen ja yllättävän lihaisa. Chorizoa ja riistaa luumukastikkeessa. Vahva savu. Rusinaa, viikunahilloa, paahtunutta puuta, kuivaa havuisuutta. Rasvaa ja likaa löytyy sisarjulkaisussakin, mutta hedelmäisyys jää piippuun, samoin yrtit. Pippuri silti paistaa läpi. Vesilisä tuo sahatavaraa ja mentholia.

Maku: Mahtava voima! Aivan uskomaton tapaus. Nyt on sherryisyyttä, tulista chorizoa ja rusinaa vaikka muille jakaa. Pippuria tulee joka tuutista. Tummaa yrttisyyttä, turvesavua, lakritsia, suolaisuutta, salmiakkia. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Metallisuutta, inkivääriä, suolaista voita, pientä sitruksisuutta taustalla. Riista ja paahteisuus ovat vahvasti läsnä. Jälkimaku on tumman paahteinen ja tammisen pureva. Mustapippuria, tulista savumakkaraa, paksua turvesavua, metallisuutta, hiukan sitruksista vivahdetta. Salmiakkilakritsia, yrttejä, happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä availee omenaisuutta ja pientä hunajaa.

Arvio: Todella vaikuttava viski. Yllättävän erilainen kuin punakorkkinen versio. Siinä hedelmäisyys ja yrttinen kirkkaus olivat omalla tasolla, tämä taas jyrää päälle kuin turkiskuningas panssarivaunulla. 90/100

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap 57%

Maistelussa punaisella korkilla varustettu vanha Taliskerin 100 Proof. Näistä on hankala sanoa, kuinka vanhaa viskiä miniatyyripullossa on tai milloin se on ylipäänsä pullotettu, mutta maine kuitenkin kiirii näiden edellä.

Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottama kotkaetikettinen Talisker on aina tapaus, kun sellaiseen törmää.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, Red Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella huima hedelmäisyys yhdistyy öljyisyyteen ja tiikeribalsamiin. Tietty rasvainen likaisuus ja kirkas sitruksisuus osuvat upeasti kohdalleen. Eucalyptusta, minttua, havuisuutta, pippuria. Kuivaa tammea ja napakkaa savua. Vanhaa työkalupakkia, metallisuutta. Hieno on. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä, saa turpeisia elementtejä ja rasvaisuutta paremmin esiin.

Maku: Kuiva tammisuus, räjähtävä hedelmäisyys ja savuinen öljyisyys muodostavat vastaansanomattoman yhdistelmän. Eucalyptusta, sitruksisuutta, tölkkiananasta, kirpeää omenaa. Suutuntuma on kuiva ja pippurisen voimakas. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä luumuista makeutta, voita. Turvesavu on maussa vielä selvempänä kuin tuoksussa, likainen rasvaisuus toimii komeasti. Tiettyjä sherrynuottejakin tulee läpi. Jälkimaku on öljyinen, hedelmäinen, turvesavuinen ja todella pippurinen. Sitruksisuutta, omenaa, havuja. Tammi kuivuu intensiivisesti ja huulissa kihelmöi. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja mentholia pintaan.

Arvio: Aivan maaginen Talisker. Pippurisuus tekee galaksienvälisen matkan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Laphroaig 27 yo 1980/2007, 57,4%

Maistelussa kenties kaikkien aikojen halutuin sherryinen Laphroaig. Kieltämättä tämän maistaminen tuntuu epätodelliselta, koska tämä on pyörinyt toiveviskieni liston kärkisijoilla vuosikaudet. Ei auta kuin pyyhkiä ne ajatukset mielestä ja lähestyä tätä… viskinä.

Laphroaig 27 yo 1980/2007

(57,4%, OB, 1980–2007, Five Oloroso Sherry Casks, 972 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen ja suklainen, muhkean tervainen ja lakritsinen. Kuivaa lihaisuutta, kahvia, luumuhilloa, kinuskia, kamferia. Turvesavu leijuu taustalla, suolaisuus ja merellisyys korostuvat. Makeus ja suolaisuus vuorottelevat tuoksussa hienosti, aivan kuin kyseessä olisi iäkkäämpikin viski. Öljyinen, nahkainen, erittäin kompleksinen ja mahtavan voimakas tuoksu. Huh huh. Vesilisä avaa appelsiinimarmeladia ja minttua.

Maku: Tervainen, turvesavuinen, kahvinen ja tumman suklainen kokonaisuus. Aivan käsittämätön syvyys, kun ottaa huomioon, miten paksun viininen sherryisyys ottaa tästä mittaa. Lakritsia, öljyisyyttä, yrttisyyttä, lihaisuutta. Sherryisyys ja tammi ovat melko kuivattavia, mutta luumuinen ja rusinainen makeus leikkaa siihen käytännössä täydellisesti. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja runko vaikuttavan tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, suolaisuutta, nahkaa, sitruksista hapokkuutta. Yrttien ilotulitusta ja pihkaista pureskeltavuutta riittää. Jälkimaku on lakritsinen, turvesavuinen ja kahvinen, varsin reippaasti kuivuva mutta silti jatkuvasti elävä ja kompleksinen. Loistelias suklaisuus, sherry ja öljy jatkavat kulkuaan. Pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja makeutta lisää, pehmentää tammen otetta ja tuo tiettyä vahaisuutta mukaan.

Arvio: Paras tähän mennessä maistamani Laphroaig. Odotin paljon, jäin silti melkein sanattomaksi. Nyt on sherryinen savuviski niin uljaasti kohdallaan, ettei paremmasta väliä. Hienoa oli tämäkin päivä elää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 13).

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993, 48,2%

Glendronach on ollut omalle harrastukselleni viski, joka omalla tavallaan vertautuu aiemman harrastajasukupolven Macallaniin. Monen vuoden ajan tuntui siltä, että Glendronachissa sai aina rahoilleen valtavasti vastinetta, ja uusia julkaisuja tuli hankittua runsain määrin. Se näkyy tietysti myös tässä blogissa, kun maistettujen Glendronachien määrä alkaa olla jo kohtalainen.

Tänä päivänä Glendronach on murrosvaiheessa. Omistus on siirtynyt Billy Walkerin johtamalta konsortiolta Brown-Formanille ja valta vaihtunut myös tislaamon sisällä. Walkerilla oli loistava nenä erinomaisille tynnyreille, ja hänen tiimiään on kiittäminen tämän vuosikymmenen mahtavista single caskeista sekä BenRiachin että Glendronachin valikoimissa.

Nyt on maistelussa ensimmäinen todella leimallisesti uuden aikakauden Glendronach, josta vastaa tislaamon uusi master blender Rachel Barrie. Vuosikerta on itselleni se kaikkein rakkain, 1993, ja sekoituksessa on käytetty sekä PX-tynnyreitä että olorosoa.

Barrie on tehnyt aivan loistavaa jälkeä hienolla urallaan erityisesti Bowmoren tislaamossa, joten kyllä tähänkin viskiin kohdistuu kovasti odotuksia. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että aivan paksuimpien ja järeimpien Glendronachin single caskien tyyliä tämä ei noudata. Ehkä olemme senkin ansiosta aidosti uuden äärellä.

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993

(48,2%, OB, 1993–2019*, Pedro Ximénez & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja varsin aromaattinen. Rusinaa, kanelia, inkivääriä, makeaa viinisyyttä. Tikkukaramellia, vaniljaa, marsipaania. Hiukan tunkkainen aluksi, pientä rakentelun makua. Maitosuklaata, viikunaa, taatelikakkua, uuniomenaa. Vesilisä availee yrttisiä, ruohoisia ja sitruksisia sävyjä.

Maku: Kermainen ja kinuskinen, sitruksinen ja monikerroksinen. Maltaisuutta, kuivattavaa tammisuutta, maitosuklaata, vaniljaa, omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan odotettuakin kevyempi. Kanelia ja inkivääriä riittää, samoin rusinaisuutta ja marsipaania. Hapokkuutta, sitrusta, appelsiinimarmeladia, taatelia. Jälkimaku aukeaa mahtavasti, todella laajalla skaalalla rusinasta suklaan kautta kinuskiin ja uuniomenaan. Kanelia, pähkinää, hiukan pippuria, sitrusta, karviaismarjahilloa, tummasävyistä paahteisuutta, kuivaa tammea, pientä savua. Pitkä finaali. Vesilisä avaa öljyisiä aromeja.

Arvio: Tuoksu ei vielä vakuuta, mutta pureskelu auttaa. Jälkimaku on paikoin suorastaan hieno. Silti tämän kanssa ei voi välttyä ajatukselta, että nyt on oltu rakentamassa viskiä, jonka on tarkoitus tehdä vaikutus. Eikä se toki yksinomaan huono asia ole. Mutta let’s face it: jos ottaa samanikäisen vuoden 1992 Cask #52:n tai vaikkapa vuoden 1993 Cask #3:n tähän rinnalle, liikutaan täysin eri sarjoissa. 87/100

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling 60%

Mielenkiintoinen erittäin rajatun erän Glen Elgin. Ylipäänsä Glen Elginin tislaamopullotteet ovat olleet todella harvassa, joten tämä herättää kovasti odotuksia. Myös lukemani arviot ovat olleet sen verran ylistäviä, ettei mistään ihan turhasta julkaisusta voi olla kyse.

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling

(60%, OB, Limited Centenary Bottling, 1981*–2000, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen ja intensiivinen. Kuivattuja hedelmiä, paahteisuutta, mysliä. Aprikoosia, viikunaa, mielenkiintoinen romminen vivahde. Hilloisuutta, nahkaa, vahamaisuutta, hiukan kahvia ja tupakkaisuuttakin. Vaatii kyllä vesilisää. Vesilisällä tallisuus, sikarisuus, balsamico ja suklaa nousevat esiin. Tosin myös poltetut tulitikut alkavat tuoksua, kun riittävästi lotraa.

Maku: Räjähtävä, maltainen ja nahkainen, varsin suolainen ja erittäin intensiivinen. Rommia, napakkaa liköörimäisyyttä, karamellisuutta ja mysliä. Aprikoosi ja muut kuivatut hedelmät maistuvat yhä. Suutuntuma on massiivinen ja runko tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, paahteisuutta, nahkaa, kahvia, hiukan rikkistä vivahdetta. Jälkimaku on maltainen, nahkainen, tupakkainen, kahvinen ja intensiivisen hedelmäinen. Sikaria, lakritsia, hiukan suolaisuutta ja nautinnollista pähkinäisyyttä. Erittäin pitkä ja voimakas finaali, joka pysyy kuivuudestaan huolimatta runsaana ja elävänä. Vesilisä tekee kuitenkin vielä ihmeitä, saa suklaan, kahvin ja hedelmäisyyden avattua kokonaan uudelle tasolle.

Arvio: Upea viski, todella monitasoinen ja vaikuttava elämys. Ei olisi heti uskonut Glen Elginin valikoimasta tällaista viskiä löytyvän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.