Kuukausi: Tou 2019

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks 43%

Glendronachin upouuden Master Vintagen jälkeen teki mieli palata tislaamon varhaisempaan aikakauteen. Nyt lasissa on mielenkiintoista vanhan liiton tavaraa Billy Walkeria edeltäneiden omistajien ajalta.

Nämä ovat kiintoisia aikamatkoja. Viimeksihän maistossa kävi 1990-luvun lopun 15-vuotias. Siinä voltit olivat alarajalla, nyt ollaan sentään 43-volttisessa liemessä kiinni.

Glendronach 12 yo Matured in Sherry Casks

(43%, OB, late 1980’s, Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryinen, kuivan tamminen ja hedelmäinen, hiukan pölyinen ensivaikutelma. Tomusokeria, kuivattua aprikoosia, kermaa, kukkaisia sävyjä, sitruksisuutta. Paahdettua pähkinää, maakellaria, satulaa. Maltaisuutta, pientä puuromaisuutta, appelsiinimehua, tunkkaisuutta. Hedelmäteetä ja vaniljaa.

Maku: Sherryisyyttä, sitruksisuutta ja maltaisuutta riittää. Tammi ja mausteet ovat yllättävänkin vahvasti esillä. Kuivia hedelmiä, paahdettua pähkinöitä, rusinaa, viikunaa, hapokkuutta. Kermatoffeeta, lakritsia, kuivaa lihaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Suklaata, vadelmaa, hiukan raparperia. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja varsin tamminen. Lihaisuutta, suolaa, pähkinää, kellarimaisuutta ja mustaa teetä riittää. Sitruksisuus ja vanilja katoavat nopeasti nahkaisuuden ja tunkkaisuuden tieltä. Appelsiinia, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ekspressiivinen viski, ampuu joka suuntaan. Mielenkiintoinen mutta lopulta melko kovapintainen kokonaisuus. Tisleen vahvuuksia on kuitenkin käytetty tehokkaasti hyväksi, ja näin nuoreksi perustuotteeksi laatu on korkealla tasolla. 85/100

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap 57%

Maistelussa vielä toinen vanha Talisker kotkateemalla, tällä kertaa kullanvärisellä korkilla. Punakorkkinen versio oli maagisen hyvä, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Ilmeisesti edelleen liikutaan 1970-luvun samettisissa tunnelmissa. Tarkkaa pullotuksen ajankohtaa ei ole tiedossa, saati sitä, minkä ikäisistä tisleistä mahtoi olla kyse.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Gold Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gold Cap, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, tamminen ja yllättävän lihaisa. Chorizoa ja riistaa luumukastikkeessa. Vahva savu. Rusinaa, viikunahilloa, paahtunutta puuta, kuivaa havuisuutta. Rasvaa ja likaa löytyy sisarjulkaisussakin, mutta hedelmäisyys jää piippuun, samoin yrtit. Pippuri silti paistaa läpi. Vesilisä tuo sahatavaraa ja mentholia.

Maku: Mahtava voima! Aivan uskomaton tapaus. Nyt on sherryisyyttä, tulista chorizoa ja rusinaa vaikka muille jakaa. Pippuria tulee joka tuutista. Tummaa yrttisyyttä, turvesavua, lakritsia, suolaisuutta, salmiakkia. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Metallisuutta, inkivääriä, suolaista voita, pientä sitruksisuutta taustalla. Riista ja paahteisuus ovat vahvasti läsnä. Jälkimaku on tumman paahteinen ja tammisen pureva. Mustapippuria, tulista savumakkaraa, paksua turvesavua, metallisuutta, hiukan sitruksista vivahdetta. Salmiakkilakritsia, yrttejä, happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä availee omenaisuutta ja pientä hunajaa.

Arvio: Todella vaikuttava viski. Yllättävän erilainen kuin punakorkkinen versio. Siinä hedelmäisyys ja yrttinen kirkkaus olivat omalla tasolla, tämä taas jyrää päälle kuin turkiskuningas panssarivaunulla. 90/100

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap 57%

Maistelussa punaisella korkilla varustettu vanha Taliskerin 100 Proof. Näistä on hankala sanoa, kuinka vanhaa viskiä miniatyyripullossa on tai milloin se on ylipäänsä pullotettu, mutta maine kuitenkin kiirii näiden edellä.

Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottama kotkaetikettinen Talisker on aina tapaus, kun sellaiseen törmää.

Talisker Pure Highland Malt 100 Proof Red Cap

(57%, OB, NAS, +/- 1970, Gordon & MacPhail Licenced Bottling, Red Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella huima hedelmäisyys yhdistyy öljyisyyteen ja tiikeribalsamiin. Tietty rasvainen likaisuus ja kirkas sitruksisuus osuvat upeasti kohdalleen. Eucalyptusta, minttua, havuisuutta, pippuria. Kuivaa tammea ja napakkaa savua. Vanhaa työkalupakkia, metallisuutta. Hieno on. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä, saa turpeisia elementtejä ja rasvaisuutta paremmin esiin.

Maku: Kuiva tammisuus, räjähtävä hedelmäisyys ja savuinen öljyisyys muodostavat vastaansanomattoman yhdistelmän. Eucalyptusta, sitruksisuutta, tölkkiananasta, kirpeää omenaa. Suutuntuma on kuiva ja pippurisen voimakas. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä luumuista makeutta, voita. Turvesavu on maussa vielä selvempänä kuin tuoksussa, likainen rasvaisuus toimii komeasti. Tiettyjä sherrynuottejakin tulee läpi. Jälkimaku on öljyinen, hedelmäinen, turvesavuinen ja todella pippurinen. Sitruksisuutta, omenaa, havuja. Tammi kuivuu intensiivisesti ja huulissa kihelmöi. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja mentholia pintaan.

Arvio: Aivan maaginen Talisker. Pippurisuus tekee galaksienvälisen matkan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Laphroaig 27 yo 1980/2007, 57,4%

Maistelussa kenties kaikkien aikojen halutuin sherryinen Laphroaig. Kieltämättä tämän maistaminen tuntuu epätodelliselta, koska tämä on pyörinyt toiveviskieni liston kärkisijoilla vuosikaudet. Ei auta kuin pyyhkiä ne ajatukset mielestä ja lähestyä tätä… viskinä.

Laphroaig 27 yo 1980/2007

(57,4%, OB, 1980–2007, Five Oloroso Sherry Casks, 972 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen ja suklainen, muhkean tervainen ja lakritsinen. Kuivaa lihaisuutta, kahvia, luumuhilloa, kinuskia, kamferia. Turvesavu leijuu taustalla, suolaisuus ja merellisyys korostuvat. Makeus ja suolaisuus vuorottelevat tuoksussa hienosti, aivan kuin kyseessä olisi iäkkäämpikin viski. Öljyinen, nahkainen, erittäin kompleksinen ja mahtavan voimakas tuoksu. Huh huh. Vesilisä avaa appelsiinimarmeladia ja minttua.

Maku: Tervainen, turvesavuinen, kahvinen ja tumman suklainen kokonaisuus. Aivan käsittämätön syvyys, kun ottaa huomioon, miten paksun viininen sherryisyys ottaa tästä mittaa. Lakritsia, öljyisyyttä, yrttisyyttä, lihaisuutta. Sherryisyys ja tammi ovat melko kuivattavia, mutta luumuinen ja rusinainen makeus leikkaa siihen käytännössä täydellisesti. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja runko vaikuttavan tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, suolaisuutta, nahkaa, sitruksista hapokkuutta. Yrttien ilotulitusta ja pihkaista pureskeltavuutta riittää. Jälkimaku on lakritsinen, turvesavuinen ja kahvinen, varsin reippaasti kuivuva mutta silti jatkuvasti elävä ja kompleksinen. Loistelias suklaisuus, sherry ja öljy jatkavat kulkuaan. Pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja makeutta lisää, pehmentää tammen otetta ja tuo tiettyä vahaisuutta mukaan.

Arvio: Paras tähän mennessä maistamani Laphroaig. Odotin paljon, jäin silti melkein sanattomaksi. Nyt on sherryinen savuviski niin uljaasti kohdallaan, ettei paremmasta väliä. Hienoa oli tämäkin päivä elää. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 13).

Glendronach 25yo Master Vintage 1993

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993, 48,2%

Glendronach on ollut omalle harrastukselleni viski, joka omalla tavallaan vertautuu aiemman harrastajasukupolven Macallaniin. Monen vuoden ajan tuntui siltä, että Glendronachissa sai aina rahoilleen valtavasti vastinetta, ja uusia julkaisuja tuli hankittua runsain määrin. Se näkyy tietysti myös tässä blogissa, kun maistettujen Glendronachien määrä alkaa olla jo kohtalainen.

Tänä päivänä Glendronach on murrosvaiheessa. Omistus on siirtynyt Billy Walkerin johtamalta konsortiolta Brown-Formanille ja valta vaihtunut myös tislaamon sisällä. Walkerilla oli loistava nenä erinomaisille tynnyreille, ja hänen tiimiään on kiittäminen tämän vuosikymmenen mahtavista single caskeista sekä BenRiachin että Glendronachin valikoimissa.

Nyt on maistelussa ensimmäinen todella leimallisesti uuden aikakauden Glendronach, josta vastaa tislaamon uusi master blender Rachel Barrie. Vuosikerta on itselleni se kaikkein rakkain, 1993, ja sekoituksessa on käytetty sekä PX-tynnyreitä että olorosoa.

Barrie on tehnyt aivan loistavaa jälkeä hienolla urallaan erityisesti Bowmoren tislaamossa, joten kyllä tähänkin viskiin kohdistuu kovasti odotuksia. Henkisesti olen valmistautunut siihen, että aivan paksuimpien ja järeimpien Glendronachin single caskien tyyliä tämä ei noudata. Ehkä olemme senkin ansiosta aidosti uuden äärellä.

Glendronach 25 yo Master Vintage 1993

(48,2%, OB, 1993–2019*, Pedro Ximénez & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja varsin aromaattinen. Rusinaa, kanelia, inkivääriä, makeaa viinisyyttä. Tikkukaramellia, vaniljaa, marsipaania. Hiukan tunkkainen aluksi, pientä rakentelun makua. Maitosuklaata, viikunaa, taatelikakkua, uuniomenaa. Vesilisä availee yrttisiä, ruohoisia ja sitruksisia sävyjä.

Maku: Kermainen ja kinuskinen, sitruksinen ja monikerroksinen. Maltaisuutta, kuivattavaa tammisuutta, maitosuklaata, vaniljaa, omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa hiukan odotettuakin kevyempi. Kanelia ja inkivääriä riittää, samoin rusinaisuutta ja marsipaania. Hapokkuutta, sitrusta, appelsiinimarmeladia, taatelia. Jälkimaku aukeaa mahtavasti, todella laajalla skaalalla rusinasta suklaan kautta kinuskiin ja uuniomenaan. Kanelia, pähkinää, hiukan pippuria, sitrusta, karviaismarjahilloa, tummasävyistä paahteisuutta, kuivaa tammea, pientä savua. Pitkä finaali. Vesilisä avaa öljyisiä aromeja.

Arvio: Tuoksu ei vielä vakuuta, mutta pureskelu auttaa. Jälkimaku on paikoin suorastaan hieno. Silti tämän kanssa ei voi välttyä ajatukselta, että nyt on oltu rakentamassa viskiä, jonka on tarkoitus tehdä vaikutus. Eikä se toki yksinomaan huono asia ole. Mutta let’s face it: jos ottaa samanikäisen vuoden 1992 Cask #52:n tai vaikkapa vuoden 1993 Cask #3:n tähän rinnalle, liikutaan täysin eri sarjoissa. 87/100

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling 60%

Mielenkiintoinen erittäin rajatun erän Glen Elgin. Ylipäänsä Glen Elginin tislaamopullotteet ovat olleet todella harvassa, joten tämä herättää kovasti odotuksia. Myös lukemani arviot ovat olleet sen verran ylistäviä, ettei mistään ihan turhasta julkaisusta voi olla kyse.

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling

(60%, OB, Limited Centenary Bottling, 1981*–2000, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen ja intensiivinen. Kuivattuja hedelmiä, paahteisuutta, mysliä. Aprikoosia, viikunaa, mielenkiintoinen romminen vivahde. Hilloisuutta, nahkaa, vahamaisuutta, hiukan kahvia ja tupakkaisuuttakin. Vaatii kyllä vesilisää. Vesilisällä tallisuus, sikarisuus, balsamico ja suklaa nousevat esiin. Tosin myös poltetut tulitikut alkavat tuoksua, kun riittävästi lotraa.

Maku: Räjähtävä, maltainen ja nahkainen, varsin suolainen ja erittäin intensiivinen. Rommia, napakkaa liköörimäisyyttä, karamellisuutta ja mysliä. Aprikoosi ja muut kuivatut hedelmät maistuvat yhä. Suutuntuma on massiivinen ja runko tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, paahteisuutta, nahkaa, kahvia, hiukan rikkistä vivahdetta. Jälkimaku on maltainen, nahkainen, tupakkainen, kahvinen ja intensiivisen hedelmäinen. Sikaria, lakritsia, hiukan suolaisuutta ja nautinnollista pähkinäisyyttä. Erittäin pitkä ja voimakas finaali, joka pysyy kuivuudestaan huolimatta runsaana ja elävänä. Vesilisä tekee kuitenkin vielä ihmeitä, saa suklaan, kahvin ja hedelmäisyyden avattua kokonaan uudelle tasolle.

Arvio: Upea viski, todella monitasoinen ja vaikuttava elämys. Ei olisi heti uskonut Glen Elginin valikoimasta tällaista viskiä löytyvän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers 50,1%

Lasiin eksyi tällä kertaa Caperdonichia kultaiselta vuodelta 1972. Odotukset ovat kohollaan.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers

(50,1%, Hart Brothers, Finest Collection, 11/1972–5/2003, Cask No. 7451, Refill Butt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella intensiivinen hedelmäisyys ja hilloisuus. Päärynää, omenaa ja makeaa aprikoosia, vadelmahilloa, imelää sitruunamehua. Viinirypäleitä ja vahaisuutta. Minttua, kuivaa tammea, ikäviskin eleganssia. Tomusokeria, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa. Hieno! Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja yrttejä, tiettyä herkkää kukkaisuuttakin vielä.

Maku: Kitkerän tamminen ja yllättävän kuiva tuoksun hedelmäisyyden jälkeen. Päärynä ja omena ovat toki mukana, mutta hapokkaina. Liköörimäinen makeus on poissa, tilalla on raakaa banaania ja karvaan pähkinäisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt ja runko liikaa tammen varassa. Metallisuutta, valkopippuria, mustaa teetä. Jälkimaku on tamminen ja kitkerä, hapokas ja pippurinen. Paahteisuutta, pientä pähkinäisyyttä, minttua, ruohoisuutta, teetä. Hedelmäisyydestä on jäljellä vain sitruksinen kaiku. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja päärynäisyyttä, mutta turmelee herkästi lopunkin rungon.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku on massiivinen pettymys. On siinäkin toki hyviä puolia, mutta harvoin ihan näin korkealta tulee pudottua. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits 51,9%

Maistelussa uuden ajan Ardbegia ex-bourbontynnyristä. Glasgow’ssa toimiva North Star Spirits on yksityisenä pullottajana vielä varsin tuntematon, mutta se on jo muutamien julkaisujen perusteella nousemassa kovaa vauhtia esille.

Ardbeg 12 yo 2005/2018 North Star Spirits

(51,9%, North Star Spirits, 3/2005–2/2018, Refill Bourbon Hogshead, 332 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, nuotiota, vegetaalisuutta, asfalttia. Sitruksisuutta, merellisyyttä, märkää kalliota, kalastusverkkoja, merilevää, jodia. Lääkemäinen ja sitruunainen puoli on melko puhdas. Vaniljan lisäksi tammi pysyy taustalla, kuten refillissä kuuluukin. Vesilisä tuo hapokkuutta ja villaisuutta esiin.

Maku: Voimakas ja turpeinen isku heti kärkeen. Pippuria, sinappia, lääkemäisyyttä. Turvesavu on paksua ja hiilinen ja nokinen puoli vahvasti esillä. Kuiva ja tyylikkään kitkerä suutuntuma, hapokkuutta ja sitruksista purevuutta riittää. Tammi jää edelleen taustalle kuivana ja kevyen vaniljaisena. Kuivaa omenasiideriä, hapokkaita viinimarjoja, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku on todella nokinen ja savuinen, hiilinen ja jodinen. Pippuria, lääkemäisyyttä, sitruksisuutta, suolaa. Kuivan päärynäinen hapokkuus tuntuu pitkään, samoin tietty merellinen purevuus. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo pienen karkkisen makeuden ja tuhkaisuuden esiin.

Arvio: Maukas ja kuivan tyylikäs Ardbeg, jossa ei ole minkäänlaista kikkailua mukana. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.