Rémy Cointreau

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05, 63,2%

Viides Valinch-pullote tislaamokaupasta. Tämä satsi on kypsynyt ex-olorosotynnyrissä. Omalla Islayn-reissullani vajaat kaksi vuotta sitten tynnyreissä oli jo kymmenes Valinch, jonka itsekin pullotin talteen.

Mielenkiintoisia, äärimmäisiä Port Charlotteja nämä.

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05

(63,2%, OB, 7.10.2004–2015, Cask Exploration No. 05, Valinch, ’Bogha-Drochaide’, Cask No. 1064, Oloroso Sherry Cask, 680 bts., 50 cl)

Tuoksu: Ajatukset lentävät välittömästi Bruichladdichin varastoon. Valtava sherry, suklaa, maalattian tuoksu, nahkaisuus, raakakumi, salmiakki – kaikki on tässä. Turvesavu on jälleen muhkeaa ja lihaisaa. Chorizoa, siirappia, toffeeta, suolaista voita, pähkinää. Huh. Vesilisä vapauttaa vähän Jägermeisteria.

Maku: Aivan järkälemäinen viski. Todella upeaa tavaraa. Paksu ja makea sherry, runsas suklaa, taateli, pekoni, nahkasatula, turvesavu, salmiakki, chorizo, koko paletti on vastaansanomattomasti läsnä. Tietty kellarimaisuus, pähkinäisyys ja tammen vivahteet tuovat vähän hienosti syvyyttä. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen erittäin painava. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja salmiakkisena, mutta sulaa nopeasti nyhtöpossuun kolakastikkeessa, toffeeseen, maapähkinävoihin ja pieneen tuhkaisuuteen. Pippuria, tammea, sherryn pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. On kyllä iso viski. Vesilisä tuo kurkkupastillisen vivahteen.

Arvio: Taivaallista. Yksi parhaista Port Charlotte -kokemuksistani tähän mennessä. Ei aivan kaikkien kompleksisin viski, mutta toteuttaa uljaasti Port Charlotten tavoitteen tehdä turvesavuista viskiä ilman lääkemäisyyttä. 90/100

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’ 50%

Bruichladdich pullotti Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea, koska se sillä hetkellä tuntui varmasti… perustellulta. Toinen viski oli tämä ’1917 Independence Day’ ja toinen taas ex-sherryssä/riojassa kypsynyt ’6.12. Independence Day’.

Maistoin kumpaakin Uisgessa, mutta ensin mainitun viskin keskittyneemmän arvion aika tuli vasta nyt.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’

(50%, OB for Finland, 6.12.2001–8.6.2017, Cask No. 836, Sherry/Château d’Yquem Cask, 329 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja toffeeta. Ylikypsää possua, bbq-kastiketta, lihaista rasvaisuutta. Maitosuklaata, luumua, kinuskikastiketta, siirappia, salmiakkilakritsia. Hiukan poltettua tulitikkua. Todella tuhti ja makea kokonaisuus, mutta hiukan yksioikoinen. Vesilisä availee sokerisuutta ja tölkkihedelmää, tuo lisää rikkiä.

Maku: Toffeemainen, paksun turvesavuinen ja yltiöpäisen makea. Bbq-kastiketta, possua, paistirasvaa, luumua, melassisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan rasvainen. Uuniomenaa, kinuskikastiketta, mausteisuutta, rusinaa, hiilisyyttä, salmiakkia. Jälkimaku on turvesavuinen, nokinen, hiukan yskänlääkemäinen ja muhkean mausteinen. Salmiakki korostuu reippaasti. Lihaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rusinaa, pekonia, rancio-meininkiä. Melko pitkä finaali, jossa tammi kitkeröityy lopuksi oikein kunnolla. Vesilisä avaa hiukan pippuria ja tammen vaniljaa, päästää paremmin makeuden taakse.

Arvio: Valtavan makea ja suoraviivainen Port Charlotte. Lopulta pieni pettymys, myönnettäköön. Kolmen maistelukerran jälkeen ulottuvuudet on koluttu. 86/100

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful 64,5%

Maisteluun sattui mielenkiintoinen Octomore. Nyt on ainakin voltteja. Turvesavukin on taas tapissa. Jos tämä on yhtään samaa kaliiberia kuin taannoin maistelemani Rest and Be Thankfulin Octomore-pullote, ollaan kyllä jykevällä tontilla.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful

(64,5%, Rest and Be Thankful, 19.12.2007–18.11.2014, Cask No. R0000016751, Sauternes Cask, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on rakettibensaa! Tämän kanssa saa olla varovainen. Turvesavu on tuhkaista ja erittäin tiivistä. Haganol-salmiakki on voimakasta. Tammi puskee tiukasti läpi, pippurisena ja vähän sahanpurumaisena. Hedelmääkin löytyy, mutta Sauternes-kypsyneeksi tämä on jopa kuiva. Vesilisä avaa tuoretta ruohoa.

Maku: Mahtavan öljyinen ja painava. Erittäin runsas, tervaisen salmiakkinen ja räjähtävän savuinen makumaailma. Maussa Sauternes on selvästi mukana, hedelmäsiirappisena ja sopivan viinisenä. Suolaisia ja merellisiä piirteitä löytyy, samoin tietysti nokea ja hiiltä. Omenaa, persikkaa, hunajaisuutta, siirappia. Suutuntuma on erittäin paksu. Tammen balanssi on komea. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta turvesavua, hiilisyyttä, nokea, hedelmäsiirappia, aprikoosia, omenaa, sitruksisuutta – ja tietysti salmiakkia ja tervaa. Mahtavan muhkea, melko pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo herkästi outoa happamuutta ja heinäisyyttä.

Arvio: Järkälemäinen makujen ilotulitus. Savun läpi ammutaan ihan kaikkea, ja silti homma pysyy kiitettävästi kasassa. 88/100

Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful 66,3%

Mielettömän voimakas ex-bourbonissa kypsynyt Octomore kaatui lasiin. Turvesavua, turvesavua, turvesavua. Tällainen kelpaisi varmasti polttoaineeksi rakettimoottoriinkin.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful

(66,3%, Rest and Be Thankful, 19.3.2008–19.11.2014, Cask No. B000005708, Bourbon Cask, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ilman vesilisää varsin sulkeutunut. Tiukka turvesavu tuoksuu kilometrin päähän, mutta sen alle pääseminen vaatii hiukan työtä. Salmiakkia, tervaa, tuoretta puuta. Puuliiterin tuoksuja, klapeja, lastuja, savuava ruohonleikkuri. Runsaasti vastaleikattua ruohoa. Vesilisä tuo esiin multaisuutta ja kypsää omenaa.

Maku: Öljy ja painavuus ovat omaa luokkaansa. Turvesavu tulee vastaan hiilisenä ja nokisena, suurella voimalla. Tervaa, salmiakkia, vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on todella voimakas ja öljyinen. Tammea, ruohoisuutta, pihkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen turvesavun ja hiilen maisemissa, mutta salmiakin alta nousee enemmänkin hedelmäisiä ja hunajaisia sävyjä. Aprikoosia, omenaa, limettiä, minttua. Tammi tuntuu ryhdikkäänä muttei yliohjaudu. Ruohoa, palanutta puuta. Varsin pitkä ja lopuksi jopa puhdaspiirteinen finaali. Vesilisä tuo pintaan karkkisuutta ja tomusokeria, mutta saa samalla myös tammen aktiivisemmaksi ja tanniineja esiin.

Arvio: Äärimmäisen vahva Octomore. Tämän kanssa saa tehdä vähän töitä. Kokonaisuus toimii lopulta hyvin, ja kuusivuotiaaksi tässä on melkoisesti luonnetta. 87/100

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful 64,1%

Maistelussa mielenkiintoinen Bruichladdich vuodelta 2015. Pullottajana on uudehko Rest and Be Thankful, jonka takana on tietääkseni herefordilainen Fox Fitzgerald Whisky Trading Co Ltd. Yhtiö on hinnoitellut nämä Rest and Be Thankful -viskinsä kautta linjan varsin reippaalla kädellä.

Tässä Bruikan tapauksessa myös voltit ovat erittäin korkeat, jopa korkeammat kuin monilla muilla siinä vaiheessa, kun viskiä edes pistetään tynnyriin. Yleensähän moni vannoo 63,5%:n tynnyröintivoimakkuuteen, jotta tammesta saadaan paras irti, mutta tässä on pistetty paremmaksi.

Bruichladdich on käyttänyt paljonkin reipasta 70%:n tynnyröintivahvuutta, ja tässä yksilössä saattaisi olla juuri sellaisesta kyse. Kahdentoista vuoden jälkeenkin voltit ovat pysyneet todella korkealla.

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful

(64,1%, Rest and Be Thankful, 20.7.2002–9.3.2015, Cask No. 588, Bourbon Cask, 233 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viinirypäleitä, kiiviä, makeaa persikkaa, raikasta trooppista hedelmää. Cantaloupemelonia, vaniljaa, makeaa heinäisyyttä. Todella hedelmäinen tapaus, hunajainen makeus ja sauternesin kaltainen ulottuvuus vielä mukana. Tammi tuntuu aktiivisena ja voimakkaana kautta linjan. Kosteaa nurmikenttää, hapokkuutta. Vesilisä tuo mineraalisuutta runsaasti esiin.

Maku: Makean persikkainen, viinirypälemäinen, vaniljainen, öljyinen ja raikas. Todella hieno kaikin puolin, aivan parasta tämän tyylilajin Bruichladdichia. Kiiviä, omenaa, hunajaisuutta, kevyttä heinäisyyttä ja kukkaisuutta. Hapokkuutta, mineraalisuutta, hiukan sitruksisuutta. Suutuntuma on erittäin öljyinen ja äärimmäisen voimakas (vesilisä on kyllä tarpeen). Tammi ei aja yli, vaan tukee tätä hyvin. Jälkimaku on varsin ruohoinen, omenaisen paahtunut ja heinäisyydessään maanläheinen. Mineraalisuutta, valkoviinin hapokkuutta, hiukan suolaa. Melko pitkä, sitruksinen ja tamminen finaali. Vesilisä availee kermaisuutta ja saa hunajan vielä selvemmin pintaan.

Arvio: Varastossa kokeiltujen tynnyrinäytteiden ohella parasta maistamaani Bruichladdichia. Erittäin kova. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Octomore 10 yo Second Limited Release 57,3%

Bruichladdichin Octomore-varastot ovat vuosien saatossa kypsyneet. Nyt maistelussa Octomoren järjestyksessään toinen 10-vuotias pullote, josta otin nopeat tyypit jo Uisge 2017:ssä.

Kypsytyksessä on käytetty 60-prosenttisesti tuoreita bourbon-tynnyreitä ja 40-prosenttisesti Grenache Blanc -viinitynnyreitä. Ohra on täysin skotlantilaista ja turpeistettu tukevaan 167:n ppm-lukemaan.

Octomore 10 yo Second Limited Release

(57,3%, OB, 2016, First Fill Bourbon & Grenache Blanc Casks, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea ja siirappinen, vaikka turvesavu ja tuhka tulevatkin läpi kaikkialta. Makeaa omenasurvosta, imelää sitruunaisuutta. Runsaasti hunajaa. Tammi löytyy myös etsimättä ja sen mukana mausteisuutta ja vaniljaa. Jodia, salmiakkilakritsia, viinikumikarkkeja. Vesilisä vapauttaa mentholia.

Maku: Erittäin voimakas ja öljyinen. Jodi ja suolaisuus ottavat kunnolla mittaa makeasta omenasta ja siirappisuudesta. Räjähdyksessä vapautuu jatkuvasti suuri määrä turvesavua. Tietty tuhkaisuus ja nokisuus ovat pinnassa, samoin hiili ja salmiakki. Mielenkiintoinen, hunajainen hedelmäisyys jaksaa nostaa koko ajan päätään. Suutuntuma on todella painava ja suorastaan kermainen. Kinuskikastiketta. Jälkimaku hyökyy päälle turvesavuisena ja hiilisenä, mutta edelleen siirappiset omenat ja toffee jaksavat nousta pintaan. Suolaa, jodia, salmiakkia, hunajaa, vaniljaa, tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä merkittävästi, öljyisyys kevenee ja tuhkaisuus korostuu.

Arvio: Todella suuri viski. Imelyyden takia mennään rajoilla, mutta hyvällä tavalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’ 61,6%

Lasissa noin kuusivuotiasta modernin ajan Port Charlottea. Mukana vattauksessa on myös ex-madeiratynnyreitä.

Nämä PC-sarjan julkaisut ovat olleet järjestään kiinnostavia tapauksia, ja esimerkiksi viimeksi maistamani PC8 oli aivan huippu.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’

(61,6%, OB, 2001–2007, Bourbon/Madeira Casks, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja muhkea. Kreosoottia. Imelä, siirappinen, jälkiruokaviininen, kypsän hedelmäinen. Hedelmäkarkkia, salmiakkia, yrttisyyttä, kanervaa. Mokkatakkia. Aprikoosia, uuniomenaa. Mielenkiintoinen tammisuus, tuore ja mausteinen. Hiukan lihaisuutta, suolaa. Vesilisä nostaa pintaan paljasta turvetta.

Maku: Todella makea, paksun turvesavuinen ja siirappisen hedelmäinen. Madeira on vahvasti läsnä. Aprikoosia, veriappelsiinia, greippiä. Tunkkaisuutta, lihaisuutta, erittäin raskasta salmiakkia ja suolaa. Suutuntuma on paksun öljyinen ja erittäin painava. Hedelmäkarkkia, viinisyyttä, nahkaisuutta. Pieni kreosootti tuntuu maussakin. Jälkimaku alkaa todella voimakkaalla Fisherman’s Friend -pastillilla ja suolalla, kehittyy vähitellen aktiivisen tammiseksi ja edelleen imelän hedelmäiseksi. Savu ja viinisyys ovat mukana loppuun asti, samoin mokkanahka ja mausteisuus. Keskipitkä finaali. Nam. Vesilisä availee lisää hedelmiä, vesimelonia ja päärynää.

Arvio: Todella järkälemäinen viski. Makea ja viininen turvejyrä, herkkua on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 19).

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import 43%

Italialainen Moon Import on pullottaja, jonka ympärillä on legendojen sädekehä. En ole koskaan päässyt maistamaan ensimmäistäkään Moon Importin pullottamaa viskiä, mutta nyt asia muuttuu.

Ensimmäinen Moon Import -kokemukseni osuu 15-vuotiaaseen Bruichladdichiin, joka on tislattu 1968 ja pullotettu 1983. Hattu päästä.

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import

(43%, Moon Import, 1968–1983, Sherry Wood Matured, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä ja hauras, yrttinen sherrytuoksu. Mineraalisuus ja makeus muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Makeaa omenamehua, rusinaa, minttua, hiukan nallekarkkeja. OBE eli Old Bottle Effect leijuu vahvana. Maitosuklaata, hentoa tammisuutta, kanelia, seetriä. Kaunis ja hiukan ujo tuoksu.

Maku: Sherryinen, öljyinen ja hiukan hapan. Suutuntuma on kermainen mutta body todella ohut. Kevyt kokonaisuus liikkuu maitosuklaan, tammen, mustan teen ja rusinaisuuden ympärillä. Fino-sherryä muistuttavaa happamuutta ja mineraalisuutta on mukana paljon. Kuivan ruohoisia ja leipämäisiä piirteitä. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja happaman ruohoinen. Sherryn makeat sävyt tulevat viimeistään jälkimaussa yliajetuiksi kanelin kaltaisilla mausteilla ja varsin napakalla mineraalisuudella. Minttua, seetriä, maltaisuutta, hiukan suolaisuutta. Varsin pitkä ja herkullisen herkkä finaali.

Arvio: Herkkä ja kompleksinen viski. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä suuresti. 88/100

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’ 50%

Bruichladdich yllätti viime vuonna kaikki tuomalla markkinoille vain 8-vuotiaan viskin. Viski ilmaantui alkujaan tax free -myyntiin, mutta sittemmin sitä on alkanut näkyä melko laajalti eri puolilla. Samaan aikaan Bruikan mainio kymppivuotias alkaa olla jo jonkinasteinen harvinaisuus.

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’

(50%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Varsin maltainen ja ummehtunut ensivaikutelma, puuromaisuus ei lupaa paljonkaan. Hunajaista ja omenaista makeutta (golden delicious), kukkaisuutta, vaniljaa. Suolaista voita, valkohomejuustoa, rasvaisuutta. Appelsiinia, ananasta. Vesilisä nostaa tallisia ja happoisia sävyjä pintaan.

Maku: Rasvainen ja maltainen, toisaalta taas sitruksinen ja hunajainen. Edelleen sama puuromainen maltaisuus on läsnä, samoin suolainen voi ja ruohoisuus. Persikkaisuutta, mausteisuutta, aktiivista tammisuutta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Jälkimaku keskittyy paljolti tammen purevuuteen, ruohoiseen karvauteen, suolaiseen voihin ja edelleen samaan ummehtuneeseen maltaisuuteen, joka tätä kokonaisuutta hallitsee. Valkohomejuustoa, valkopippuria, vaniljaisuutta. Yllättäen melko pitkä ja varsin pippuriseksi yltyvä finaali. Vesilisä tuo öljyistä ja raskaan rasvaista puolta pintaan.

Arvio: Lopulta melko erikoinen Bruichladdich. Ummehtuneen yleisilmeen takana tapahtuu paljon mielenkiintoista, mutta kovin konsistentiksi tätä ei voi luonnehtia. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.