Rémy Cointreau

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland 61,1%

Järeää Port Charlottea indiepuolen hovipullottajalta Malts of Scotlandilta, jälleen miniatyyrikoossa. Voltit ovat taas kerran sitä luokkaa, että raketin moottorissa käytettynä mahdollisuudet ilmakehästä irtautumiseen ovat jo kohtalaiset.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland

(61,1%, Malts of Scotland, 10.5.2002–10/2010, Cask No. 77, Bourbon Barrel, 218 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hämmästyttävän makea. Sitruunalimonadia, toffeeta, hedelmäsiirappista imelyyttä. Samalla kuitenkin paksua turvesavua, lääkemäisyyttä ja merellisiä piirteitä. Voimakas öljyisyys, viinikumikarkkeja, hiukan savustettua kalkkunaleikettä, hiiltä, tuhkaa, hiukan tervaa. Vesilisä saa toskaomenan hyvin esiin.

Maku: Muhkea, tyylikäs ja kaikin puolin tasapainoinen. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma, tukena kuitenkin pippurin kihelmöintiä ja mineraalista hapokkuutta. Sitruunalimonadia, makeaa omenaa, kinuskia, hedelmäsiirappia, toffeekarkkeja. Lääkemäisyys on hiukan selvempää kuin Port Charlotteissa yleensä. Chorizoa, vegetaalista turpeisuutta, paljasta tammisuutta, suolaa. Jälkimaku on edelleen hyvin makea ja vaniljainen. Tammi taipuu paahteiseen ja imelän karkkiseen suuntaan. Hunajaa, hapokkuutta, öljyä. Lääkemäisyyttä, kirpeää yrttisyyttä, mentholia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tervaa ja salmiakkia.

Arvio: Kaikin puolin pehmeä ja tasapainoinen Port Charlotte. Ei uskoisi, että voltit ovat näin korkeat, koska tämä on täysin juotavaa ihan sellaisenaan. Ja todella hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration 10, 58,4%

Unelmieni Islayn-matkasta on kulunut kaksi vuotta. Päätin sen kunniaksi nyt viimein korkata pullon, jonka pääsin täyttämään Bruichladdichin tislaamokäynnillä.

Pullotin tämän Port Charlotten tislaamon myymälässä 28. syyskuuta 2016. Muistelen, että myymälän baaritiskillä nautittuna viski oli erinomaista, mutta saatoin olla siinä vaiheessa pitkän varastotastingin jälkeen jo over the limit.

Vuosi sitten maistelin Islayn-matkan vuosipäivän tienoissa ystäväni pullottaman Laphroaigin. Voi olla, että kun vuosi taas kuluu, saatan korkata ensi syksynä oman vastaavan Laphroaig-pikkupulloni. Onneksi tuli holvattua matkalta muutama muukin pullo, joten maisteltavaa vielä riittää.

Syystä tai toisesta aina näin syksyisin Skotlanti vetää erityisen vahvasti puoleensa. Sitä ei yhtään auta, kun lukee Finwhiskyn Juhiksen tuoretta matkaraporttia. Vajaa vuosi sitten paikan päältä Islaylta raportoi Smoke On The Waterin Hannu.

Ehkä jonain päivänä on taas aika lähteä. Tämä viski on hyvää polttoainetta niihin suunnitelmiin.

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration No. 10

(58,4%, OB, 4.12.2003–8/2016, Valinch, ’An Tuba-Mhasgaidh’, Cask No. R15/358-001, Bourbon Cask, 50 cl)

Tuoksu: Muhkean lihaisa ja karamellinen. Paksu turvesavu, siirappia ja ruohoisuutta. Yllättävän voimakas yrttisyys, melkein lääkemäinen purevuudessaan. Omenaa, sitruksisuutta, eucalyptusta, hedelmäkarkkeja. Makeaa tammisuutta, imelää savukassleria. Vesilisä korostaa yrttistä raikkautta ja purkaa lihaisuutta hedelmien tieltä pois.

Maku: Todella voimakas, makean turvesavuinen ja purevan pippurinen. Siirappia, yrttisyyttä, aktiivista tammea, tiettyä likaisuutta. Edelleen eucalyptusta tekee tästä melkein lääkemäisen. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja painava. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, hiukan karkkisuutta. Lihaisuus jää taustalle. Jälkimaku pyyhkäisee sisään yllättävän raikkaana. Piparminttua, eucalyptusta, ruohoisuutta ja vaniljaa. Antiseptisia aineita, hapokkuutta. Tammi on edelleen reipasta ja pippurista, turvesavu tuo pintaan hiiltä ja tuhkaa. Kinuskikastiketta, siirappia ja maitosuklaata nousee lopuksi. Pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan mineraaleja ja avaa hedelmäisyyttä vielä lisää.

Arvio: Erittäin maukas ja lähes puhdaspiirteiseksi luokiteltava Port Charlotte. Voimakkuutensa ansiosta ui vesilisällä mielenkiintoiseen suuntaan. Sen verran kovaa rakettibensaa tämä on, että jos tällä ei Islay-kuume ala nousta, ei sitten millään. 89/100

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company 50,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi jokin aika sitten ensimmäisen Octomorensa ja peräti ikämerkinnällä varustettuna. Silti kypsytyksestä ei ole taaskaan mitään käryä. Nämä ovat kuitenkin aina sellaisia savupommeja, että kunnioituksella on lähestyttävä.

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company

(50,4%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, Batch No. 1, 796 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja erittäin lihaisa. Bbq-possua kolakastikkeessa, savustettua possunniskaa, kassleria ja paistirasvaa. Savussa on tuhkainen ja hiukan vegetaalinen puoli pinnassa. Salmiakkia ja suolaa. Uunijuureksia siirapissa, grillattua paprikaa, uuniomenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja vähän turhaa sekavuutta.

Maku: Imelä hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu kääntyvät nopeasti hiiliseksi, mineraaliseksi ja todella tuhkaiseksi makuelämykseksi. Merellisuus on kunnolla läsnä, bensaisuutta ja salmiakkia riittää. Suutuntuma on varsin öljyinen. Likaisuutta, kihelmöivää pippuria, merisuolaa, hapokasta yrttisyyttä. Jälkimaku menee äkisti kuivan puolelle, kun imelyys haihtuu. Tuhkaisuus ja mineraalisuus korostuvat eikä totaalista turvesavua pääse mihinkään pakoon. Mentholia, likaista rasvaisuutta, suolaa, kurkkupastilleja, hammastahnaa, salmiakkia, tervaa, happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta.

Arvio: Erittäin tanakka mutta aavistuksen yksipuolinen esitys – jos pitää jotain kritisoida. Jälkimaku saisi kyllä olla hiukan pidempi ja runsaampi. Toki on tämä melkoisen omalaatuista herkkua. 87/100

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’ 59,2%

Port Charlotten PC-sarjaan keskittyneessä kotitastingissa maistoin eräällä tavalla uutena viskinä myös tämän PC9:n. Olen sen kyllä kohdannut kerran aiemminkin, mutta mitään nuotteja ei jäänyt talteen. Nyt asiaan saatiin korjaus.

PC9 oli sarjassa siinä mielessä poikkeus, että kypsytykseen käytettyjä tynnyreitä ei ole kerrottu julkisuuteen. Vierekkäin PC5:n, PC7:n, PC10:n ja PC12:n kanssa maisteltuna se on rusinaisen makea ja sävyiltään todellinen ruutitynnyri, joten varmaan kypsytyksellä on ollut jotain tekemistä sherrytynnyrien kanssa.

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’

(59,2%, OB, 2002–2011, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja ruutinen, turpeinen ja lihaisa. Metallisuutta, savuavaa asetta, nahkavyötä, pientä suklaisuutta, luumua. Lihaisuus pysyttelee kuivana ja hiukan taka-alalla. Eri tavalla makea kuin siirappinen PC7. Likaisen hiilinen savuisuus, ilotulitusrakettia, poltettua tulitikkua. Yrttilikööriä, mentholia, kamferia. Vesilisä tuo mysliä ja aprikoosia.

Maku: Hedelmäinen ja muhkea, edelleen varsin ruutinen ja rikkinen. Turvesavuinen, hiilinen, lihaisa, pehmeän lakritsinen ja hiukan tervainen. Yrttilikööriä, munkkitippoja, eucalyptusta. Rusinaa, luumuhilloa, kuivalihaa, poltettua tulitikkua, hapokkuutta. Suutuntuma on muhkean öljyinen ja painava. Jälkimaku on yrttinen, ruutinen ja luumuinen. Rikkinen, rusinainen, öljyinen, hapokas, pippurinen. Pähkinää, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa aprikoosia ja limettiä.

Arvio: Erinomainen Port Charlotte, yrttisempi ja syvempi kuin sarjan vähän aiemmat julkaisut. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).

Port Charlotte PC5 ’Evolution’ 63,5%

Pidimme viskiä harrastavan ystäväni kanssa pitkään rakennetun Port Charlotte -tastingin, joka keskittyi PC-sarjaan. Maisteltavaksi pääsivät PC5, PC7, PC9, PC10 ja PC12.

Niistä itselleni ainoa täysin uusi oli tämä PC5, vaikka myös PC9:stä olivat kunnon nuotit jääneet aikanaan kirjaamatta ylös. Näiden myötä tulin nyt ajatuksella maistaneeksi koko PC-sarjan. Laatu on kyllä huikean korkealla suhteessa viskien ikään.

Mielenkiintoista oli myös havaita, miten erilaisia nämä ovat keskenään. Yleensä perusmakuna on turpeinen ja rasvainen lihaisuus, joka yhdistyy sitruksisen hapokkaaseen salmiakkiin. Kuitenkin eroja löytyy rinnakkain maisteltuna varsin paljon.

Tämä PC5 on selvästi sarjan mineraalisimmasta ja sitruksisimmasta päästä.

Port Charlotte PC5 ’Evolution’

(63,5%, OB, 2001–2006, Bourbon Casks, 6038 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja hedelmäinen. Punaista omenaa, keltaista luumua, sitruksista hapokkuutta. Lihaisuus tulee voimalla läpi, nyhtöpossua kolakastikkeessa löytyy. Tuhkaisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo eucalyptusta, raikkautta.

Maku: Todella hedelmäinen ja öljyinen, voimakas ja muhkean savuinen. Lihaisuutta, mineraalisuutta, tuhkaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Pippurisuutta, hapokkuutta, ruohoista purevuutta. Jälkimaku on omenainen, sitruunainen ja varsin tuhkainen. Kuivalihaa, rasvaa, voita, nokisuutta, likaista turpeisuutta. Hiukan lyhyeksi jäävä finaali. Vesilisä tarjoilee minttua ja sitruunalakritsia.

Arvio: Mineraalinen ja varsin tiukka Port Charlotte. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’ 59,8%

Port Charlotten PC-sarjan numero kymppi on peräisin amerikkalaisesta tammesta. Gaelinkielinen liikanimi tarkoittaa tällä kertaa ”halki sukupolvien”. Maistiaisesta menee kiitos ja kumarrus Kertomuksia savuista -blogin Veskulle.

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’

(59,8%, OB, 2002–28.8.2012, American Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ollaan heti Port Charlotten kovassa ytimessä, paksun lihaisassa turvesavussa ilman lääkemäisyyttä. Rosvopaistia ja nuotion tuhkaa, paistirasvaa, hiiltynyttä puuta, bbq-kastiketta, lakritsia. Karamellisoituneita uunivihanneksia, siirappia, öljyisyyttä. Tammi on varsin aktiivista. Vesilisä avaa hiukan hunajaa ja minttua.

Maku: Painava ja lihaisa, muhkean turvesavuinen ja varsin pippurinen. Paistirasvaa, bbq-kastiketta, siirappia, kuivaa luumua, lakritsia. Edelleen tietty tuhkaisuus ja nokisuus painavat päälle, tammi puree yllättävänkin reippaasti ja pippuri kihelmöi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Omenaa, sitruksisuutta, salmiakkia, tervaa, merellisyyttä, hiukan minttua. Jälkimaku puhaltaa melko reippaalla savulla ja tuhkaisuudella, kunnes paistirasva ja hunajainen lihaisuus pääsevät taas valloilleen. Pippuri ja terva pitävät lujasti otteessaan, tammi kihelmöi ja tietty suolainen sitruksisuus tuo hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maakellaria ja rosoista maltaisuutta paremmin esiin.

Arvio: Erinomaisen maukas Port Charlotte. Hiukan kovempi kuin PC8, mutta on tässä kyllä aseistariisuvaa voimaa, joka ei jätä kylmäksi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05, 63,2%

Viides Valinch-pullote tislaamokaupasta. Tämä satsi on kypsynyt ex-olorosotynnyrissä. Omalla Islayn-reissullani vajaat kaksi vuotta sitten tynnyreissä oli jo kymmenes Valinch, jonka itsekin pullotin talteen.

Mielenkiintoisia, äärimmäisiä Port Charlotteja nämä.

Port Charlotte 10 yo 2004/2015 Cask Exploration 05

(63,2%, OB, 7.10.2004–2015, Cask Exploration No. 05, Valinch, ’Bogha-Drochaide’, Cask No. 1064, Oloroso Sherry Cask, 680 bts., 50 cl)

Tuoksu: Ajatukset lentävät välittömästi Bruichladdichin varastoon. Valtava sherry, suklaa, maalattian tuoksu, nahkaisuus, raakakumi, salmiakki – kaikki on tässä. Turvesavu on jälleen muhkeaa ja lihaisaa. Chorizoa, siirappia, toffeeta, suolaista voita, pähkinää. Huh. Vesilisä vapauttaa vähän Jägermeisteria.

Maku: Aivan järkälemäinen viski. Todella upeaa tavaraa. Paksu ja makea sherry, runsas suklaa, taateli, pekoni, nahkasatula, turvesavu, salmiakki, chorizo, koko paletti on vastaansanomattomasti läsnä. Tietty kellarimaisuus, pähkinäisyys ja tammen vivahteet tuovat vähän hienosti syvyyttä. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen erittäin painava. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja salmiakkisena, mutta sulaa nopeasti nyhtöpossuun kolakastikkeessa, toffeeseen, maapähkinävoihin ja pieneen tuhkaisuuteen. Pippuria, tammea, sherryn pähkinäisyyttä. Melko pitkä finaali. On kyllä iso viski. Vesilisä tuo kurkkupastillisen vivahteen.

Arvio: Taivaallista. Yksi parhaista Port Charlotte -kokemuksistani tähän mennessä. Ei aivan kaikkien kompleksisin viski, mutta toteuttaa uljaasti Port Charlotten tavoitteen tehdä turvesavuista viskiä ilman lääkemäisyyttä. 90/100

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’ 50%

Bruichladdich pullotti Suomen 100-vuotisjuhlia varten kaksi single caskia Port Charlottea, koska se sillä hetkellä tuntui varmasti… perustellulta. Toinen viski oli tämä ’1917 Independence Day’ ja toinen taas ex-sherryssä/riojassa kypsynyt ’6.12. Independence Day’.

Maistoin kumpaakin Uisgessa, mutta ensin mainitun viskin keskittyneemmän arvion aika tuli vasta nyt.

Port Charlotte 15 yo 2001/2017 ’1917 Independence Day’

(50%, OB for Finland, 6.12.2001–8.6.2017, Cask No. 836, Sherry/Château d’Yquem Cask, 329 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja toffeeta. Ylikypsää possua, bbq-kastiketta, lihaista rasvaisuutta. Maitosuklaata, luumua, kinuskikastiketta, siirappia, salmiakkilakritsia. Hiukan poltettua tulitikkua. Todella tuhti ja makea kokonaisuus, mutta hiukan yksioikoinen. Vesilisä availee sokerisuutta ja tölkkihedelmää, tuo lisää rikkiä.

Maku: Toffeemainen, paksun turvesavuinen ja yltiöpäisen makea. Bbq-kastiketta, possua, paistirasvaa, luumua, melassisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan rasvainen. Uuniomenaa, kinuskikastiketta, mausteisuutta, rusinaa, hiilisyyttä, salmiakkia. Jälkimaku on turvesavuinen, nokinen, hiukan yskänlääkemäinen ja muhkean mausteinen. Salmiakki korostuu reippaasti. Lihaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rusinaa, pekonia, rancio-meininkiä. Melko pitkä finaali, jossa tammi kitkeröityy lopuksi oikein kunnolla. Vesilisä avaa hiukan pippuria ja tammen vaniljaa, päästää paremmin makeuden taakse.

Arvio: Valtavan makea ja suoraviivainen Port Charlotte. Lopulta pieni pettymys, myönnettäköön. Kolmen maistelukerran jälkeen ulottuvuudet on koluttu. 86/100

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful 64,5%

Maisteluun sattui mielenkiintoinen Octomore. Nyt on ainakin voltteja. Turvesavukin on taas tapissa. Jos tämä on yhtään samaa kaliiberia kuin taannoin maistelemani Rest and Be Thankfulin Octomore-pullote, ollaan kyllä jykevällä tontilla.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful

(64,5%, Rest and Be Thankful, 19.12.2007–18.11.2014, Cask No. R0000016751, Sauternes Cask, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on rakettibensaa! Tämän kanssa saa olla varovainen. Turvesavu on tuhkaista ja erittäin tiivistä. Haganol-salmiakki on voimakasta. Tammi puskee tiukasti läpi, pippurisena ja vähän sahanpurumaisena. Hedelmääkin löytyy, mutta Sauternes-kypsyneeksi tämä on jopa kuiva. Vesilisä avaa tuoretta ruohoa.

Maku: Mahtavan öljyinen ja painava. Erittäin runsas, tervaisen salmiakkinen ja räjähtävän savuinen makumaailma. Maussa Sauternes on selvästi mukana, hedelmäsiirappisena ja sopivan viinisenä. Suolaisia ja merellisiä piirteitä löytyy, samoin tietysti nokea ja hiiltä. Omenaa, persikkaa, hunajaisuutta, siirappia. Suutuntuma on erittäin paksu. Tammen balanssi on komea. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta turvesavua, hiilisyyttä, nokea, hedelmäsiirappia, aprikoosia, omenaa, sitruksisuutta – ja tietysti salmiakkia ja tervaa. Mahtavan muhkea, melko pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo herkästi outoa happamuutta ja heinäisyyttä.

Arvio: Järkälemäinen makujen ilotulitus. Savun läpi ammutaan ihan kaikkea, ja silti homma pysyy kiitettävästi kasassa. 88/100

Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100