Rémy Cointreau

Octomore 07.1, 59,5%

Muistan, miten kuusi vuotta sitten harmikseni tajusin, että silloinen Uisge oli juuri mennyt enkä ollut tajunnut sitä ollenkaan. Luin kateellisena sen jälkeen eri puolilta raportteja siitä, miten mahtavaa oli ollut. Seuraavana vuonna en enää missannut festivaalia.

Huomenna se on jälleen täällä. Vanha ylioppilastalo täyttyy viskikansasta, ja aion itsekin sulautua joukkoon. Päätin valmistautua koitokseen maistelemalla tähän alle yhden Octomoren, jonka pitäisi olla Uisgessakin tarjolla (kiitos taas Viskisiepon tiedonhankinnan ja julkaistujen tietojen). Itselläni tämä oli vielä maistamatta, vaikka nyt mennään OB-puolella jo numerossa 8, Masterclass-pullotteissa.

Näissä virallisissa Octomore-julkaisuissa on myös siltä osin historian siipien havinaa ja henkilökohtaisia muistoja, että ensimmäinen oma Octomore-kokemukseni on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Tilasin marraskuussa 2011 ravintolassa Octomore 02.1:n enkä paljon muuta enää sen jälkeen maistanutkaan. Nuoteissani lukee edelleen: tuoksussa savua, maussa savua, jälkimaussa savua.

Noihin aikoihin ajattelin, että kyllä savuisista viskeistä jotain muutakin täytyy oppia tunnistamaan sen savun lisäksi. Kevättalvella 2012 ryhdyin kirjaamaan vähän järjestelmällisemmin viskinuotteja ylös, ja siitä tämä blogikin syntyi, noiden muistojen säilöksi.

Silti Octomore on aina haaste. Tänäänkin.

Octomore 07.1

(59,5%, OB, 2009–9.3.2015, Ochdamh-mòr 208 PPM, American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuminen ja lihaisa, alkuun muistuttaa enemmän jopa Port Charlottea. Turvesavu on kyllä totaalinen, kääntyy nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Salmiakkia ja suolaisuutta, merellisyyttä ja äyriäisiä. Tammea, kookosmaitoa, vaniljaa. Palanutta puuta, bensaa. Nam. Vesilisä tuo pientä sitruksisuutta esiin.

Maku: Todella savuinen ja lihaisa, öljyinen ja muhkea. Edelleen menisi Port Charlottesta, ellei tietty lääkemäisyys tulisi esiin. Tervaisuutta, apteekin salmiakkia, suolaisuutta, heinäisyyttä. Hapanimeläkastiketta. Tammi tulee varsin aktiivisena läpi, pieni kookosmaisuus ja vanilja ovat edelleen tunnistettavissa. Suutuntuma on öljyinen ja voimallinen. Jälkimaku alkaa tervaleijonalla ja nokisuudella. Turvesavua, suolaisuutta, merellisyyttä, tammen napakkuutta. Likaisen rasvainen ja tunkkainen yleisilme saavuttaa hetkeksi huippunsa, kunnes kaikki ohenee nopeasti. Korkeintaan keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisällä hapanimeläkastiketta ja karamellisoituja elementtejä saa paremmin esiin.

Arvio: Mahtavan lihaisa ja muhkea. Sääli, että jälkimaku putoaa vähän liian aikaisin, koska tässä olisi ollut aineksia enempään. Pidän tässä kaikesta, mikä muistuttaa Port Charlottesta, mutta samalla itse Octomoren ydin jää nyt vähän sivuun. 87/100

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful 66,3%

Mielettömän voimakas ex-bourbonissa kypsynyt Octomore kaatui lasiin. Turvesavua, turvesavua, turvesavua. Tällainen kelpaisi varmasti polttoaineeksi rakettimoottoriinkin.

Octomore 6 yo 2008/2014, Rest and Be Thankful

(66,3%, Rest and Be Thankful, 19.3.2008–19.11.2014, Cask No. B000005708, Bourbon Cask, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ilman vesilisää varsin sulkeutunut. Tiukka turvesavu tuoksuu kilometrin päähän, mutta sen alle pääseminen vaatii hiukan työtä. Salmiakkia, tervaa, tuoretta puuta. Puuliiterin tuoksuja, klapeja, lastuja, savuava ruohonleikkuri. Runsaasti vastaleikattua ruohoa. Vesilisä tuo esiin multaisuutta ja kypsää omenaa.

Maku: Öljy ja painavuus ovat omaa luokkaansa. Turvesavu tulee vastaan hiilisenä ja nokisena, suurella voimalla. Tervaa, salmiakkia, vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on todella voimakas ja öljyinen. Tammea, ruohoisuutta, pihkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen turvesavun ja hiilen maisemissa, mutta salmiakin alta nousee enemmänkin hedelmäisiä ja hunajaisia sävyjä. Aprikoosia, omenaa, limettiä, minttua. Tammi tuntuu ryhdikkäänä muttei yliohjaudu. Ruohoa, palanutta puuta. Varsin pitkä ja lopuksi jopa puhdaspiirteinen finaali. Vesilisä tuo pintaan karkkisuutta ja tomusokeria, mutta saa samalla myös tammen aktiivisemmaksi ja tanniineja esiin.

Arvio: Äärimmäisen vahva Octomore. Tämän kanssa saa tehdä vähän töitä. Kokonaisuus toimii lopulta hyvin, ja kuusivuotiaaksi tässä on melkoisesti luonnetta. 87/100

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful 64,1%

Maistelussa mielenkiintoinen Bruichladdich vuodelta 2015. Pullottajana on uudehko Rest and Be Thankful, jonka takana on tietääkseni herefordilainen Fox Fitzgerald Whisky Trading Co Ltd. Yhtiö on hinnoitellut nämä Rest and Be Thankful -viskinsä kautta linjan varsin reippaalla kädellä.

Tässä Bruikan tapauksessa myös voltit ovat erittäin korkeat, jopa korkeammat kuin monilla muilla siinä vaiheessa, kun viskiä edes pistetään tynnyriin. Yleensähän moni vannoo 63,5%:n tynnyröintivoimakkuuteen, jotta tammesta saadaan paras irti, mutta tässä on pistetty paremmaksi.

Bruichladdich on käyttänyt paljonkin reipasta 70%:n tynnyröintivahvuutta, ja tässä yksilössä saattaisi olla juuri sellaisesta kyse. Kahdentoista vuoden jälkeenkin voltit ovat pysyneet todella korkealla.

Bruichladdich 12 yo 2002/2015, Rest and Be Thankful

(64,1%, Rest and Be Thankful, 20.7.2002–9.3.2015, Cask No. 588, Bourbon Cask, 233 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viinirypäleitä, kiiviä, makeaa persikkaa, raikasta trooppista hedelmää. Cantaloupemelonia, vaniljaa, makeaa heinäisyyttä. Todella hedelmäinen tapaus, hunajainen makeus ja sauternesin kaltainen ulottuvuus vielä mukana. Tammi tuntuu aktiivisena ja voimakkaana kautta linjan. Kosteaa nurmikenttää, hapokkuutta. Vesilisä tuo mineraalisuutta runsaasti esiin.

Maku: Makean persikkainen, viinirypälemäinen, vaniljainen, öljyinen ja raikas. Todella hieno kaikin puolin, aivan parasta tämän tyylilajin Bruichladdichia. Kiiviä, omenaa, hunajaisuutta, kevyttä heinäisyyttä ja kukkaisuutta. Hapokkuutta, mineraalisuutta, hiukan sitruksisuutta. Suutuntuma on erittäin öljyinen ja äärimmäisen voimakas (vesilisä on kyllä tarpeen). Tammi ei aja yli, vaan tukee tätä hyvin. Jälkimaku on varsin ruohoinen, omenaisen paahtunut ja heinäisyydessään maanläheinen. Mineraalisuutta, valkoviinin hapokkuutta, hiukan suolaa. Melko pitkä, sitruksinen ja tamminen finaali. Vesilisä availee kermaisuutta ja saa hunajan vielä selvemmin pintaan.

Arvio: Varastossa kokeiltujen tynnyrinäytteiden ohella parasta maistamaani Bruichladdichia. Erittäin kova. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Octomore 10 yo Second Limited Release 57,3%

Bruichladdichin Octomore-varastot ovat vuosien saatossa kypsyneet. Nyt maistelussa Octomoren järjestyksessään toinen 10-vuotias pullote, josta otin nopeat tyypit jo Uisge 2017:ssä.

Kypsytyksessä on käytetty 60-prosenttisesti tuoreita bourbon-tynnyreitä ja 40-prosenttisesti Grenache Blanc -viinitynnyreitä. Ohra on täysin skotlantilaista ja turpeistettu tukevaan 167:n ppm-lukemaan.

Octomore 10 yo Second Limited Release

(57,3%, OB, 2016, First Fill Bourbon & Grenache Blanc Casks, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea ja siirappinen, vaikka turvesavu ja tuhka tulevatkin läpi kaikkialta. Makeaa omenasurvosta, imelää sitruunaisuutta. Runsaasti hunajaa. Tammi löytyy myös etsimättä ja sen mukana mausteisuutta ja vaniljaa. Jodia, salmiakkilakritsia, viinikumikarkkeja. Vesilisä vapauttaa mentholia.

Maku: Erittäin voimakas ja öljyinen. Jodi ja suolaisuus ottavat kunnolla mittaa makeasta omenasta ja siirappisuudesta. Räjähdyksessä vapautuu jatkuvasti suuri määrä turvesavua. Tietty tuhkaisuus ja nokisuus ovat pinnassa, samoin hiili ja salmiakki. Mielenkiintoinen, hunajainen hedelmäisyys jaksaa nostaa koko ajan päätään. Suutuntuma on todella painava ja suorastaan kermainen. Kinuskikastiketta. Jälkimaku hyökyy päälle turvesavuisena ja hiilisenä, mutta edelleen siirappiset omenat ja toffee jaksavat nousta pintaan. Suolaa, jodia, salmiakkia, hunajaa, vaniljaa, tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä merkittävästi, öljyisyys kevenee ja tuhkaisuus korostuu.

Arvio: Todella suuri viski. Imelyyden takia mennään rajoilla, mutta hyvällä tavalla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’ 61,6%

Lasissa noin kuusivuotiasta modernin ajan Port Charlottea. Mukana vattauksessa on myös ex-madeiratynnyreitä.

Nämä PC-sarjan julkaisut ovat olleet järjestään kiinnostavia tapauksia, ja esimerkiksi viimeksi maistamani PC8 oli aivan huippu.

Port Charlotte PC6 ’Cuairt-Beatha’

(61,6%, OB, 2001–2007, Bourbon/Madeira Casks, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja muhkea. Kreosoottia. Imelä, siirappinen, jälkiruokaviininen, kypsän hedelmäinen. Hedelmäkarkkia, salmiakkia, yrttisyyttä, kanervaa. Mokkatakkia. Aprikoosia, uuniomenaa. Mielenkiintoinen tammisuus, tuore ja mausteinen. Hiukan lihaisuutta, suolaa. Vesilisä nostaa pintaan paljasta turvetta.

Maku: Todella makea, paksun turvesavuinen ja siirappisen hedelmäinen. Madeira on vahvasti läsnä. Aprikoosia, veriappelsiinia, greippiä. Tunkkaisuutta, lihaisuutta, erittäin raskasta salmiakkia ja suolaa. Suutuntuma on paksun öljyinen ja erittäin painava. Hedelmäkarkkia, viinisyyttä, nahkaisuutta. Pieni kreosootti tuntuu maussakin. Jälkimaku alkaa todella voimakkaalla Fisherman’s Friend -pastillilla ja suolalla, kehittyy vähitellen aktiivisen tammiseksi ja edelleen imelän hedelmäiseksi. Savu ja viinisyys ovat mukana loppuun asti, samoin mokkanahka ja mausteisuus. Keskipitkä finaali. Nam. Vesilisä availee lisää hedelmiä, vesimelonia ja päärynää.

Arvio: Todella järkälemäinen viski. Makea ja viininen turvejyrä, herkkua on. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 19).

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import 43%

Italialainen Moon Import on pullottaja, jonka ympärillä on legendojen sädekehä. En ole koskaan päässyt maistamaan ensimmäistäkään Moon Importin pullottamaa viskiä, mutta nyt asia muuttuu.

Ensimmäinen Moon Import -kokemukseni osuu 15-vuotiaaseen Bruichladdichiin, joka on tislattu 1968 ja pullotettu 1983. Hattu päästä.

Bruichladdich 15 yo 1968/1983, Moon Import

(43%, Moon Import, 1968–1983, Sherry Wood Matured, 2400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä ja hauras, yrttinen sherrytuoksu. Mineraalisuus ja makeus muodostavat mielenkiintoisen vastaparin. Makeaa omenamehua, rusinaa, minttua, hiukan nallekarkkeja. OBE eli Old Bottle Effect leijuu vahvana. Maitosuklaata, hentoa tammisuutta, kanelia, seetriä. Kaunis ja hiukan ujo tuoksu.

Maku: Sherryinen, öljyinen ja hiukan hapan. Suutuntuma on kermainen mutta body todella ohut. Kevyt kokonaisuus liikkuu maitosuklaan, tammen, mustan teen ja rusinaisuuden ympärillä. Fino-sherryä muistuttavaa happamuutta ja mineraalisuutta on mukana paljon. Kuivan ruohoisia ja leipämäisiä piirteitä. Jälkimaku on mausteinen, tamminen ja happaman ruohoinen. Sherryn makeat sävyt tulevat viimeistään jälkimaussa yliajetuiksi kanelin kaltaisilla mausteilla ja varsin napakalla mineraalisuudella. Minttua, seetriä, maltaisuutta, hiukan suolaisuutta. Varsin pitkä ja herkullisen herkkä finaali.

Arvio: Herkkä ja kompleksinen viski. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä suuresti. 88/100

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’ 50%

Bruichladdich yllätti viime vuonna kaikki tuomalla markkinoille vain 8-vuotiaan viskin. Viski ilmaantui alkujaan tax free -myyntiin, mutta sittemmin sitä on alkanut näkyä melko laajalti eri puolilla. Samaan aikaan Bruikan mainio kymppivuotias alkaa olla jo jonkinasteinen harvinaisuus.

Bruichladdich 8 yo ’The Laddie Eight’

(50%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Varsin maltainen ja ummehtunut ensivaikutelma, puuromaisuus ei lupaa paljonkaan. Hunajaista ja omenaista makeutta (golden delicious), kukkaisuutta, vaniljaa. Suolaista voita, valkohomejuustoa, rasvaisuutta. Appelsiinia, ananasta. Vesilisä nostaa tallisia ja happoisia sävyjä pintaan.

Maku: Rasvainen ja maltainen, toisaalta taas sitruksinen ja hunajainen. Edelleen sama puuromainen maltaisuus on läsnä, samoin suolainen voi ja ruohoisuus. Persikkaisuutta, mausteisuutta, aktiivista tammisuutta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Jälkimaku keskittyy paljolti tammen purevuuteen, ruohoiseen karvauteen, suolaiseen voihin ja edelleen samaan ummehtuneeseen maltaisuuteen, joka tätä kokonaisuutta hallitsee. Valkohomejuustoa, valkopippuria, vaniljaisuutta. Yllättäen melko pitkä ja varsin pippuriseksi yltyvä finaali. Vesilisä tuo öljyistä ja raskaan rasvaista puolta pintaan.

Arvio: Lopulta melko erikoinen Bruichladdich. Ummehtuneen yleisilmeen takana tapahtuu paljon mielenkiintoista, mutta kovin konsistentiksi tätä ei voi luonnehtia. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice 46%

Maistelussa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt Port Charlotte, jolla on peräti yhdeksän vuotta mittarissa. Sehän on Port Charlottelle jo melkoinen ikä.

Port Charlotte 9 yo 2004/2013, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 2004–2013, Cask No. 1030, Bourbon Hogshead, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa, turvesavuinen ja todella ruohoinen. Aamukasteita niittyä, tuoreita haavanlehtiä, hiukan havunneulasia joukossa. Raikas eucalyptus kaiken suolavetisyyden keskellä. Erikoinen yhdistelmä lihaa ja rasvaa suhteessa kirkkaaseen, raikkaaseen sitruunaisuuteen ja yrttisyyteen. Vesilisä kadottaa tästä paljon, vain sitrus jää.

Maku: Nyt on valitettavasti dilutoitu viski pieleen. Todella ohentunut suutuntuma, suorastaan vetinen – selvästi 46% on tälle liian vähän. Maukas lihaisuus, muhkea turvesavu ja salmiakkisuus huuhtoutuvat suolaveteen. Eucalyptusta ja sitruksisuutta löytyy, samoin vaniljaa ja tammista mausteisuutta, mutta syvyys on kateissa. Jälkimaku sentään herää, kun tammi saa tästä kunnon otteen ja nostattaa myrskyn. Lihaisuus pääsee oikeuksiinsa, samoin savuisuus, pieni nokisuus ja rasvaisuuskin. Apteekin salmiakkia, pippurisuutta, ruohoisuutta, pientä havuisuutta. Keskipitkä finaali jättää kihelmöinnin jälkeensä. Vesilisä ei toimi.

Arvio: Erittäin lupaavia aineksia sisältävä viski, jonka todellinen potentiaali on päässyt hukkumaan. 83/100

Port Charlotte 2007 CC:01, 57,8%

Nyt käsissä on Port Charlottea hiukan erikoisista tynnyreistä, Cognacin alueen ranskalaisesta tammesta. Kyse ei toki ole mistään läpimarinoiduista konjakkipöntöistä, vaan vähän kevyempää hedelmäbrandyä aiemmin kypsyttäneistä Eau de Vie -tynnyreistä.

Olisin päässyt maistamaan tätä jo viime syksynä Bruichladdichin tislaamolla, mutta makuaistini oli tuolloin jo niin loppuun käsitelty, etten kokenut siinä enää mieltä. Parempi nautiskella nyt ajan kanssa.

Port Charlotte 2007 CC:01

(57,8%, OB, 2007–18.1.2016, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Mahtava lihaisuus on heti läsnä. Mielenkiintoinen yhdistelmä paksua turvesavua, suolaista merellisyyttä ja varsin kirpeää, sitruunaista hedelmäisyyttä. Raikasta omenaa ja aprikoosia. Toisaalta taas muhkeaa palvikinkkua, maltaista paahteisuutta, mineraalisuutta, vaniljaa. Nam. Vesilisä tuo vesimelonia ja mukavan kepeitä, kukkaisia nuotteja.

Maku: Nyt on voimaa. Todella järeä turvesavu, kirpeä hedelmäisyys ja erittäin vahvat mausteet eivät anna armoa. Tuhkaisuutta, jodia, lihaisuutta, paahteisuutta, suolaa ja pippuria riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja todella kihelmöivä. Hunajaisuutta, vaniljaisuutta, karamellipossua, voita. Sitruunaa, aprikoosia, omenaa, hedelmäliköörimäisyyttä. Tammi on vahvasti esillä. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta kirpeää hedelmää ja lihaisaa savua. Salmiakkia, tuhkaisuutta, jopa tupakkaisuutta. Hunajaa, karamellia, vaniljaa, pähkinää, tanniineja ja napakkaa pippurisuutta. Keskipitkä finaali, ohenee varsin nopeasti. Vesilisä nostaa kukkaisia sävyjä ja vaniljaista herkkyyttä kaiken jyräämisen alta.

Arvio: Todella järeä PC-pullote, meinaa lähteä tukka päästä. Hyväähän tämä on. 87/100

Bruichladdich Islay Barley 50%

Bruichladdichin brändiin on kuulunut voimakas paikallisuus, ja sen varaan tämä neljän viskin ohrasarjakin on rakennettu. Viimeisenä maistelussa on kaikkein paikallisin tuote, Islayn omasta ohrasta tislattu viski.

Islay Barley -viskiin käytetty ohra on kasvanut Bruichladdichin lähellä sijaitsevalla Rockside Farmilla. Ja kun tämä on vielä tislaamon omasta kaupasta ostettu, tässä on helppo palata hetkeksi mielessä niihin maisemiin.

Bruichladdich Islay Barley

(50%, OB, 2014, Rockside Farm, Distillery Only, ”We believe in terroir matters”, 20 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja maltainen, voimakkaan vaniljainen ja varsin makea. Marsipaania, leivosmaisuutta, sokerikuorrutusta. Pieni puuroisuus on mukana, mutta sitruksisuus ja kevyt suolaisuus tekee silti terää. Appelsiinia, makeaa omenaa, ruohoa, koivuvihtaa. Vesilisä nostaa pintaan mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Sitruksinen, maltainen ja tammisen pirteä. Vaniljaa ja hunajaa, hiukan kermatoffeetakin. Tammi tuntuu aktiivisena ja nuorekkaana, tanniinit ovat pinnassa ja mausteisuus kihelmöivää. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka toisaalta myös painavaa rasvaisuuttakin löytyy. Voita ja suolaa, hiukan omenaa ja valkoviinimäistä hapokkuutta. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, paahteinen ja sitruksinen. Kynttilävahan vivahde on mukana, samoin marsipaani. Ruohoisuutta, hiukan likaista rasvaisuutta, toisaalla taas omenan hapokkuutta ja pientä pippurisuutta ja karvauttakin. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytää hiukan piparminttua.

Arvio: Asiallinen perusviski ilman suurta kikkailua tai nyanssien tulvaa. Pieni puuromaisuus häiritsee, mutta silti etenkin Bere Barleyn vieressä tämä on jo melko maukas tapaus. 79/100