Kuukausi: heinäkuu 2015

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask 51,2%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettiin myös hiukan iäkkäämpi Longmorn.

Longmorn 24 yo 1990/2015, The Whisky Cask

(51,2%, The Whisky Cask, 10th Anniversary, 1990–2015, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen ja tyylikäs. Varsin kuiva, hienon tamminen ja mausteinen kokonaisuus. Kiteistä sokerisuutta, metisyyttä, kukkaisuutta. Vaniljaa, mehiläisvahaa. Makeaa sitruksisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuudessa aavistus heinäisyyttä ja saippuaisuutta. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Rasvainen ja ”painava” suutuntuma tulee ensimmäisenä. Ananasta, omenaa, mandariinia. Ruohoisuutta, yrttisyyttä. Tammi on vahvasti pinnassa, mausteisuus on napakkaa ja tanniinit kuivattavat suuta nopeasti. Mehiläisvaha ja hunaja jäävät taka-alalle, kun hapokas ja hapan maltaisuus valtaa alaa. Heinäinen ja puuromainen, hiukan saippuainen lenseys uhkaa syödä tämän ulottuvuudet. Onneksi jälkimaku pelastaa kokonaisuuden. Se alkaa hienon hunajaisena ja mausteisena, kasvaa hedelmäisyydessä ja lakritsissa komeisiin mittoihin. Paahteisuutta, pihkaa, hedelmäteetä, minttua – varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa puisevuutta eikä vie makua oikeaan suuntaan.

Arvio: Tunnistettava Longmorn, jossa on paljon hyvää. 86/100

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal 52%

Glenfarclasin Family Casks -sarjaan kuuluu myös muutamia tällaisia julkaisuja, jotka on tehty jotain erikoista tarkoitusta varten. Nyt maistelussa on 40-vuotias yksilö, joka on pantu pulloon italialaiselle Silver Sealille.

Glenfarclas 40 yo 1971/2011 Family Casks for Silver Seal

(52%, OB for Silver Seal, The Family Casks, 8.1.1971–12.12.2011, Cask #148, 473 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen, rusinainen ja tumman suklainen. Erittäin intensiivinen. Saksanpähkinää, antiikkista huonekalua, vanhoja kirjoja, sikaria. Upea, kuiva tammisuus. Hiukan mentholia, kirsikkamarmeladia, vahaa. Joulukakun mausteita, minttua. Loistava tuoksu, ei voi muuta sanoa. Vesilisällä löytyy briossia ja makeutta.

Maku: Pähkinäinen, karvaan suklainen ja tamminen profiili. Tammi on rutikuivaa, aivan puisevan rajoilla. Iäkkääseen Glenfarclasiin kuuluvaa hapokasta espressoa riittää. Rusinoiden lisäksi ei kovin paljon makeutta löydy, mutta antiikkiset piirteet ovat kiistatta hienoja. Suutuntuma on varsin kuiva, mausteet runsaita ja vain hiukan joulukakkumaisia. Mentholia, kurkkupastillia, raikasta yrttisyyttä löytyy. Jälkimaku liikkuu myös aivan rajoilla tammen suhteen, karvautta ja kuivumista riittää todella pitkään, kunnes suklaa, pähkinä ja kahvi ottavat vallan. Luumua, kirsikkaa, mausteita. Huima, pitkä finaali. Vesilisä tuo kiteisen sokerista, hunajaista makeutta mukaan, ja sitä tämä myös kaipaa.

Arvio: Upean tuoksuinen, kuivan kahvinen ikäviski. Todella hieno ja voimakas. Huippulaatua Glenfarclasin tyyliin. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead 53,6%

Turpeistettu Tobermory kulkee nimellä Ledaig (lausutaan siis le-zig). Kovin montaa omaan suuhuni sopivaa Ledaigia ei ole kohdalleni sattunut, mutta ehkä Cadenhead on siitä huolimatta onnistunut. Maistetaan.

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead

(53,6%, Cadenhead, Small Batch, 1992–2014, Bourbon Hogsheads, 534 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja rasvainen, reippaan tamminen ja runsaan mausteinen. Tammi tuntuu todella makeana ja vaniljaisena. Pieni ummehtunut turpeisuus löytyy taustalta. Tippa glyserolia myös. Runsaasti päärynää, aprikoosia ja mandariinia, hiukan vesimeloniakin. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Maku: Erittäin tamminen. Huh. Sitruksisuus ja päärynä ovat isosti läsnä, mutta silti tammi piiskaa tätä eteenpäin. Tanniinit imevät lujaa kiinni, vanilja ja kookos maistuvat. Suutuntuma on yllättävän kuiva, kun tuoksu on vastaavasti niin rasvainen ja raskas. Mausteet kihelmöivät oikein kunnolla. Jälkimaku on erittäin paahteinen ja tamminen, suu kuivahtaa hetkellisesti melkein täysin. Salmiakki tulee voimakkaasti pintaan, sen perässä anista ja limetin mehua. Päärynäkarkkeja, viinikumeja, hedelmäteetä, pientä savua. Kaikkineen turpeisuus on tässä täysin taka-alalla. Finaali on yllättävänkin pitkä. Vesilisällä löytyy grillattua ananasta.

Arvio: Hedelmäisyydessään ja tammisuudessaan lujaotteinen mutta vain kevyesti turpeinen Ledaig alkaa potkia vasta jälkimaussa. Laatuviski, ehdottomasti, vaikka ei ihan kolahda omaan makupreferenssiini. 86/100

Springbank 12 yo Cask Strength 2014, 53,2%

Springbank alkoi pullottaa 12-vuotiasta Cask Strengthiä batch-meiningillä vuonna 2010. Neljässä vuodessa markkinoille puskettiin peräti kymmenen erää tavaraa, josta on yleisesti pidetty. Ja lisää tulee vissiin koko ajan.

Tiettävästi tämä käsillä oleva Cask Strength -pullote on peräisin ex-sherrytynnyreissä (70 %) ja ex-bourbontynnyreistä (30 %).

Springbank 12 yo Cask Strength

(53,2%, OB, 2014, Batch 10, Ref. 14/532, 70 cl)

Tuoksu: Öljyä, turpeisuutta, ruohoisuutta ja hunajaa. Varsin ronski ja likainen rasvaisuus, mukavasti lihaisuutta myös. Makeaa tammisuutta, reippaat mausteet. Toffeefudgea, appelsiinimarmeladia, kurkkupastillia (Eucamenthol). Herkullinen, joskin varsin terävä tuoksu. Vesilisä tuo sitruksista kepeyttä.

Maku: Öljyinen ja purevan tamminen. Turvesavu on mukana, samoin tietty konerasvamainen likaisuus. Eucamenthol-karkkeja, sitrusta, vaniljaa, mausteisuutta, suolaisuutta. Suutuntuma on rasvainen mutta tekstuuri ei ihan niin tiivis kuin toivoisi. Maltaisuutta, omenaa, appelsiinia, hiukan hunajaisuutta. Jälkimaku alkaa varsin puisevalla tammella mutta pehmenee vähitellen toffeemaiseksi ja ruohoiseksi. Suolaista voita, apilaa, mustaa teetä, paahtoleipää, hunajaa. Mausteet ja yrtit korostuvat lopussa, samoin kurkkupastillin raikkaus. Finaali on vähintäänkin keskipitkä. Vesilisä keventää makua sitruksiseen ja suolavetiseen suuntaan.

Arvio: Varsin tyypillistä nyky-Springbankia, nimenomaan sellaisella profiililla, josta olen itse oppinut pitämään. Mainio viski, vaikka terävyytensä takia ei ihan huippua vielä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Octomore 5 yo 06.1_167, 57%

Octomore kulkee äärimmäisen turpeisuuden tiellä: tässä viisivuotiaassa viskissä fenolipartikkeleita on jälleen tukevat 167 ppm. Ja ohra on täysin skotlantilaista alkuperää.

Octomore 5 yo 06.1_167

(57%, OB, 2013, Ochdamh-mòr, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja vegetaalinen. Suolasillin rasvaisuutta ja merellisyyttä, hiukan eltaantuneena. Vaniljakastiketta, omenaviineriä, roimaa tammisuutta. Hedelmäisyys on makeassa liemessä kelluvaa tölkkitavaraa. Salmiakkia, tervaa, yrttitippoja. Vesilisä avaa tuoretta omenaisuutta.

Maku: Savu liimautuu välittömästi kieleen kiinni. Vegetaalinen ja suolainen puoli ovat erittäin vahvoja, toisaalla taas maistuu paahtuneita uunijuureksia hunajassa. Tölkkipersikkaa ja tuoretta ananasta. Yllättävä metallinen sävy, josta ei oikein saa kiinni. Suutuntuma on rasvainen, henkii Liquid Smoke -tunnelmaa. Tuhkaisuutta, kireää yrttisyyttä, tuoretta tammea, valkopippuria, chiliä. Jälkimaku puskee raskasta turvesavua ja makeaa uunijuuresta, suolaisuutta ja tervaa. Tammi imee varsin lujasti kiinni, tanniinit kuivattavat suuta ja turpeisuus painostaa. Pippurisuus kihelmöi kunnolla. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä pehmentää otetta ja korostaa hunajaista makeutta.

Arvio: Aavistuksen kapea-alaiseksi jäävä turvesavun jättiläinen. Odotuksiin nähden jopa pieni pettymys, koska tässä ei ole mitään poikkeuksellista moniin muihin Octomore-julkaisuihin verrattuna. Pienet sivuäänet ja metallisuus suorastaan hiukan häiritsevät. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’ 58,7%

Port Charlotten tavoitteena on tehdä turpeista viskiä ilman lääkemäisyyttä, ja mielestäni Bruichladdich on onnistunut siinä tähän mennessä loistavasti. Nyt maistelussa PC-sarjasta on numero 12 – niin se aika vierii.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’

(58,7%, OB, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta, lihaisuutta, karamellia, makeaa hedelmäisyyttä. Iso ja runsas tuoksu, kuten odottaa saattoi. Yrttisyyttä, suolaisuutta, koneöljyä, pyöreä turpeensavu. Maltaisuutta löytyy. Tammi puskee esiin kireänä ja mausteisena. Hunajaisuutta, metisyyttä. Savuista kassleria, pekonia. Vesilisä tuo muroja pintaan, maltaisuus näyttäytyy selkeämmin.

Maku: Roiman savuinen ja tuoksuun verrattuna yllättävän kuiva avaus. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, suolaisuutta, savumakkaraa. Savu on itse asiassa valtava. Koneöljyä ja likaisuutta riittää. Hunajainen puoli nousee makuun vasta ajan ajan kanssa, sitä ennen kokonaisuus on sulkeutunut. Tammi on reippaana pinnassa, tanniineja ja pippuria riittää. Suutuntuma on paksun öljyinen ja kihelmöivä. Hunajamelonia, tölkkipäärynää, makeaa persikkaa. Jälkimaku alkaa toffeella ja hunajalla, savuisuus tulee runsaana ja turpeisena mukana. Seetriä, eucalyptusta, omenaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy ruohoinen ja kurkkupastillinen puoli.

Arvio: Lihaisa, likainen ja uhkarohkean suuri viski, joka liikkuu koko ajan rajoilla. Olisin kuitenkin toivonut pykälän verran lisää karamellia ja kassleria makuun. 89/100

Benromach 10 yo 43% (2015)

Pidin aiemmasta Benromachin peruskympistä todella paljon. Vuonna 2014 Benromach sai uudet pakkaukset, ja joidenkin lähteiden mukaan myös makuprofiiliin tehtiin pientä hienosäätöä.

Tiettävästi tämä uusi kymppi on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (80 %) ja ex-sherrytynnyreissä (20%). Lopuksi sitä on viimeistelty first fill olorosossa vuoden verran.

Vaikka en yleensä ota minkäänlaista kantaa viskien pakkauksiin, tämä uusi Benromach on kyllä helvetin komea.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, napakan mausteinen ja melko kuiva, hiukan heinäinen tuoksu. Miellyttävä konsentroitunut makeus, jossa on kiteistä sokerisuutta ja hunajaa. Pieni savu leijuu taustalla. Maltaisuus tulee melko reippaana esiin, mutta muromaisena ja tavallaan myös hallittuna. Tammi on hyvin läsnä, löytyy vaniljaa ja kanelisuutta. Mainio tuoksu, jos tykkää pienimuotoisesta ja rosoisen tyylikkäästä viskistä. Ja minähän tykkään.

Maku: Yllättävän suolainen ja mineraalinen, kuiva ja kepeän savuinen avaus. Mandariinin makeutta, hunajaa ja kiiviä. Maltaisuus on pinnassa, mutta varsin kuivana sekin. Tammi tuntuu melko robustina ja mausteisena, osin myös aavistuksen puisevana. Weetabixia ja paahtoleipää. Vaniljaa, vanilliinisokeria, ruohoisuutta, apilaa. Suutuntuma on kuiva ja napakan mausteinen. Jälkimaku maistuu suolaisena, kuivan turpeisena, mineraalisena, tammisena ja kuivuvana. Kovia hedelmäkarkkeja, anista. Keskipitkä finaali.

Arvio: Edelleen ikäluokkansa ja tyylinsä erinomainen edustaja, joka on monessa mielessä jopa parantanut otettaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Mark Bylok: The Whisky Cabinet

Viskikirjojen trendi on ollut viime vuosina saada ihmiset juomaan viskiä. Ei siis enää mitään näpertelyä yksityiskohtien kanssa, ei kuriositeetteja keräilystä, ei syvällisiä tislaamoiden tai tuotantoprosessien kuvauksia, ei uusia tapoja luokitella viskejä – nyt niitä vain pitäisi ostaa mahdollisimman paljon ja nauttia mahdollisimman avoimin mielin.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta nykypäivän viskikirjasta käteeni sattui Mark Bylokin The Whisky Cabinet. Your Guide To Enjoying The Most Delicious Whiskies In The World (Whitecap Books, 2014). Bylokia tituleerataan viskiasiantuntijaksi, mutta ainakin minulle hänen nimensä oli entuudestaan tuntematon. Bylok_The_Whisky_Cabinet_002Miehen meriitit viskikirjoittajana näyttävät olevan enemmänkin lifestyle-aikakauslehdissä kuin varsinaisissa viskijulkaisuissa. Toronton viskiskenessä heppu on ilmeisesti jonkinlainen household name, joten uskotaan siihen.

Sanon heti, että tällainen konsumeristinen lähestymistapa viskiin ei kerta kaikkiaan puhuttele minua. Tuntuu täysin järjettömältä lähestyä viskiä sen ostamisen kautta. Viskikaapin rakentaminen sitä varten, että sen sisältöä voisi esitellä tutuille ja tuntemattomille, tuntuu aivan käsittämättömältä. Mutta onpahan nyt sitäkin varten kirjoitettu tällainen kirja, The Whisky Cabinet.

Jos ajattelee viskikaappia sinänsä, Bylok antaa harvinaisen niukasti ohjeita viskien säilyttämiseen, ajan kanssa tapahtuvien muutosten analysointiin ja muihin viskin hankkimiseen liittyviin konkreettisiin asioihin. Muuta kuin että kannattaa juoda avattu viskipullo kiihtyvällä vauhdilla pois, että kaappiin tulee lisää tilaa uusille pulloille.

Bylok_The_Whisky_Cabinet_006Jos otan hiukan osoittelevan esimerkin, kirjan mukaan keskeistä viskin ostamisessa on se, että juoma ja etenkin itse pullo tekevät muihin vaikutuksen. Blanton’sia Bylok hehkuttaa moneen otteeseen juuri tuon efektin takia. ”Some might find the bottle overly decorated, but on that evening in Las Vegas it was working for me.”

Tajuatte pointin. The Whisky Cabinet on ihan tyylikkäästi toteutettu viskikirja, ja pehmeistä kansista huolimatta siinä on laatuvaikutelma kohdallaan. Sisältö on kuitenkin pitkälti sellaista, etten voi hurrata mukana.

Jonkin verran kirjaan on jäänyt myös epätarkkuuksia ja pieniä virheitäkin. Esimerkiksi Old Pulteney esitellään edelleen Skotlannin mantereen pohjoisimpana tislaamona, vaikka se ei ole ollut sitä tammikuun 2013 jälkeen, kun Wolfburn aloitti jälleen tislaamisen. Lisäksi Masataka Taketsurun vaimo esitellään ilman sukunimeä, pelkästään nimellä Jessica Roberta, vaikka hänet tunnettiin Jessie Roberta ”Rita” Cowanina ja sittemmin Rita Taketsuruna. Outoa on myös se, että Johnnie Walkerin tuotteet esitellään nimillä Blue, Black ja Green, eikä Blue Labelina, Black Labelina ja Green Labelina.

Bylok_The_Whisky_Cabinet_005Muutenkin kirjassa tehdyt valinnat häiritsevät lukukokemusta. Bylok ei erityisemmin perustele, miksi hän esittelee pitkällisesti tiettyjä tislaamoita ja fiilistelee niiden tuotteita, mutta jättää valtavan määrän tunnettuja tislaamoita ja loistavia viskejä kokonaan mainitsematta.

The Macallanin dekantteri on tietysti hieno tuote näyttää kateellisille kavereille, samoin Glenmorangien, Laphroaigin, Lagavulinin ja Ardbegin pullot, mutta en voi oikein käsittää, miksi Cardhu, Dalwhinnie ja Glenkinchie olisivat jotenkin hienompia kuin vaikkapa Tomatin, Bunnahabhain tai Craigellachie. Nuo jälkimmäiset eivät ole mahtuneet kirjaan ollenkaan. Ja kun pointtina on houkutella lukijaa hienoilta näyttävien pullojen ostajaksi, ihmettelen todella, miksi myös The Dalmore on jätetty kokonaan pois. Ehkä sillekin on jokin hämärä selitys, en tiedä.

Nyt kun olen tylyttänyt teosta riittämiin, lienee syytä etsiä siitä myös jotain hyvää. Sinänsä pidän asenteesta, jolla kirjoittaja kehottaa tutustumaan eri tislaamoiden tuotantoon avoimin mielin. Kanadalainen viski kuuluu ainakin itselläni sellaisiin juomiin, jotka pitäisi ehdottomasti oppia tuntemaan paremmin. Jos vain tämän konsumeristisen asenteen saisi höylättyä tekstistä pois, teoksen arvo nousisi ainakin omissasi silmissäni huomattavasti:

I maintain this one idea throughout the book: enjoy more whisky, buy more whisky, compare more whisky. Even when you dislike a whisky, take time to figure out why others might enjoy it.

Bylok_The_Whisky_Cabinet_004Tuo viimeiseksi mainittu ajatus on kannatettava sinänsä, mutta minkä ihmeen takia viskikaappiin pitäisi ostaa koko ajan lisää viskejä? Eikö olisi viisaampaa tutustua muihin viskiharrastajiin ja vaihdella sampleja? Tai käydä silloin tällöin hyvissä viskiravintoloissa?

Kirjan rakenne on sinänsä simppeli. Kokonaisuus on jaettu kahteen tasavahvaan osaan: viskin tuote-esittelyosaan ja sitä seuraavaan tislaamoesittelyosaan. Aluksi Bylok perustelee teoksensa olemassaolon, sen jälkeen kertoo, mitä viski on. Sen jälkeen hän kertoo, miten sitä kannattaisi nauttia. Sinänsä arvostan, että kokonainen ”Whisky Rocks” -luku keskittyy siihen, miksi viskiin ei kannata lisätä jäitä. Tislausprosessien esittely on ylimalkainen ja kunnianhimoton, pakollinen osa tällaista perusteosta.

Puolivälistä alkavat tislaamoesittelyt, kärjessä Yhdysvallat. Sen jälkeen tulee Kanada, sitten Irlanti, sitten Japani, vasta sen jälkeen Skotlanti – nyt viimeistään muistaa, että kirjoittaja on kanadalainen. Lopuksi Bylok esittelee vielä kaksi tislaamoa maailmalta, Amrutin ja James Sedgwick Distilleryn Etelä-Afrikasta. Oikeastaan tämä tislaamoesittelypaketti herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoilee vastauksia. Miksi juuri nämä tislaamot on valittu esittelyyn? Mitä ne edustavat? Miksi ne esitellään maakohtaisesti nimenomaan aakkosjärjestyksessä? Miksi keskitytään tislaamoihin, jos kirjan tarkoitus on saada ihminen ostamaan mahdollisimman paljon joitain tiettyjä tuotteita? Mihin tällä kaikella pyritään? Millaisen kuvan viskistä kiinnostunut vasta-alkaja saa tällaisen perusteella?

Bylok_The_Whisky_Cabinet_003Huomaan, etten pysty kaivamaan kovin positiivisia asioita The Whisky Cabinetista. Se ilmeisesti edustaa minulle jotain täysin käsittämätöntä puolta viskistä. Koko teoksen absurdina huipentumana on lyhyt loppuluku, jossa Bylok kertoo vastaavansa suosikkiviskiä koskevaan kysymykseen aina samalla tavalla: Lagavulin 16 yo. Jotenkin koko loppuhuipennus tuntuu täydelliseltä antiteesiltä kirjan eetokseen, jonka mukaan pitäisi ostaa ja kokeilla kaikkea:

When growing a whisky cabinet, have your go-to default drink. Have your hard-day drink. Have your happy drink. Have the drink you have with friends, and have your drink that’s a reward for a special occasion. Those drinks might be completely different from my recommendations, and that’s okay. Explore the world of whisky for yourself to learn what different drinks mean to you.

And when someone asks you what your favourite drink is, respond with Lagavulin 16 yo. It’s a good answer. And it happens to be a fantastic whisky. Unless you hate peated scotch, in which case, you have some research to do.

Olen melko mykistynyt tästä kirjasta. En voi hyvällä tahdollakaan suositella tätä kuin sellaiselle lukijalle, joka tietää, mihin on tarttumassa ja miksi sen tekee. Ja vaikka Lagavulin 16 yo on mainio viski, get a life.

Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5%

Laphroaig keksi nokkelan tavan kaupata tämän vuoden 2015 Cairdeas-pullotteen faneilleen. Noin 11 000 pulloa myytiin huutokaupassa, johon kuka tahansa Friends of Laphroaigin jäsen sai osallistua. Ja kun varsin monella osui arpa kohdalleen, pullot katosivat erittäin rivakkaa vauhtia maailmalle. Eihän sitä voi olla ostamatta, jos voittoarvan vetää.

Kaikkineen Cairdeas 2015 on myös kunnioitusta herättävä tuote. Se on tehty tislaamon itse mallastamasta ohrasta ja varastoitu klassisissa ex-bourbontynnyreissä lähimpänä merta sijaitsevassa Warehouse No. 1:ssa. Tavoitteena on ollut päästä mahdollisimman lähelle 200 vuotta sitten tehdyn Laphroaigin tyyliä. (Hyvää myyntipuhetta tietysti, kun asiaa ei voi varmentaa mitenkään.)

Cairdeas 2015 on tislaamosta levinneiden tietojen mukaan noin 12-vuotiasta (11 vuotta ja 9 kuukautta, jos tarkkoja ollaan), ja se on tislattu ilmeisesti vuoden 2003 elokuussa. Ja kun alle puolet pulloista myytiin FoL-arvonnassa, niitä varmasti vielä nähdään eri puolilla Eurooppaa tämän vuoden aikana.

Tietysti näin hypetettyyn tuotteeseen täytyy suhtautua asiaan kuuluvalla epäilyksellä. Mutta toisaalta olen pitänyt parista aiemmastakin Cairdeasista, vaikka moni on niitä hyljeksinyt. Katsotaanpa, mitä tämä pitää sisällään.

Laphroaig Cairdeas 2015

(51,5%, OB, 2015, 200th Anniversary Edition, 28500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti antiseptisia aineita. Mentholia, virkistävää yskänpastillia. Jännittävä koivunlehti mukana, koivuvihtaa savusaunan kuistilla. Yllättävän kevyt ja samalla todella raikas, hiukan suolainen ja miedon sitruksinen tuoksu. Savu lymyää taustalla. Tammi on hienosti esillä, vaniljaisena ja sopivan purevana. Vesilisällä löytyy eucalyptusta ja kevyttä hedelmäisyyttä.

Maku: Tuoksuun nähden erittäin voimakas, savuinen ja rosoinen. Mahtava, ampuu välittömästi täydeltä laidalta. Hieno, öljyinen suutuntuma ja tiivis tekstuuri. Tammi ja lääkemäisyys tulittavat kuin viimeistä päivää, turvesavu ja tervaisuus antavat tukea ja suolaisuus möyrii perässä. Kuivan sitruksinen, tuhkainen ja viileän mentholinen ote. Vähitellen vaniljainen makeus alkaa pilkistää. Tasapaino ei ole nyt pääasia, tässä mennään fiilis ja voima edellä. Jälkimaku on erittäin mineraalinen ja koivunlehtimäinen, hyvin tamminen ja hiukan pistävä. Todella suolainen ja hiukan tuhkainen finaali, joka jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo makeutta pintaa ja hiukan rauhoittaa tammen piiskausta.

Arvio: Erinomainen, voimakas ja raikas savuviski. Silkkaa herkkua, tavoittaa monia Laphroaigin parhaita puolia. Kun ulkona ukkostaa, kannattaa laittaa takkaan tuli ja kaataa tätä lasiin. 91/100

Jura Prophecy 46%

Nyt maistossa vanha tuttu, joka ei ole käynyt lasissani moneen vuoteen. Prophecy lanseerattiin vuonna 2009 Juran vastineeksi savuisille Islay-viskeille.

En ole koskaan päässyt tähän oikein kunnolla sisään, mutta nyt kun tuote sattui pitkästä aikaa eteen, täytyihän sitä maistaa uudemman kerran oikein ajatuksella.

Jura Prophecy

(46%, OB, NAS, +/- 2015, Heavily Peated, 70 cl)

Tuoksu: Paksusti toffeefudgea, karamellipossua, rasvaista turpeisuutta. Maltainen ja mausteisen muhkea. Savu tulee nätisti läpi. Roteva yleisfiilis, siirappisia sekahedelmiä ja savukalkkunaa. Kosteaa hedelmäkakkua, mukavaa hilloisuutta, fariinisokeria, kanelia. Vesilisällä ruohoinen ja herukkainen puoli tulevat esiin.

Maku: Erittäin toffeemainen ja märän turpeinen. Savukassleri, pulled pork, kolakarkki ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Tiheän tuoksun jälkeen suutuntumasta puuttuu kuitenkin viskositeettia, runko on hiukan ohut. Maltaisuus tuntuu vahvana ja varsin puuromaisena, yllättävänkin nuorekkaana. Heinäisyyttä, koneöljyä, paistirasvaa, siirappia, aavistuksen palanutta sokeria. Savuisuus toimii mukavasti. Tiettyä herukkaisuutta paistaa läpi, tasapaino ei ole ihan huipussaan. Jälkimaku on marjaisa, omenainen, yllättävän kevyt. Savu, possu, vanilja, siirappi ja maltaisuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee sitrusta pintaan.

Arvio: Parempi kuin muistin, yleispätevä ja helposti lähestyttävä savuviski Juralta. Jos tällaista rasvaisen lihaisaa savuviskiä hakee, Port Charlottella on niin kovia tuotteita tarjolla, että vaikea on pistää kampoihin. Mutta tällä voi toki aloittaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10). Dramming 85/100. Whiskynotes 84/100.