Turpeistettu Tobermory kulkee nimellä Ledaig (lausutaan siis le-zig). Kovin montaa omaan suuhuni sopivaa Ledaigia ei ole kohdalleni sattunut, mutta ehkä Cadenhead on siitä huolimatta onnistunut. Maistetaan.

Ledaig 21 yo 1992/2014, Cadenhead

(53,6%, Cadenhead, Small Batch, 1992–2014, Bourbon Hogsheads, 534 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja rasvainen, reippaan tamminen ja runsaan mausteinen. Tammi tuntuu todella makeana ja vaniljaisena. Pieni ummehtunut turpeisuus löytyy taustalta. Tippa glyserolia myös. Runsaasti päärynää, aprikoosia ja mandariinia, hiukan vesimeloniakin. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Maku: Erittäin tamminen. Huh. Sitruksisuus ja päärynä ovat isosti läsnä, mutta silti tammi piiskaa tätä eteenpäin. Tanniinit imevät lujaa kiinni, vanilja ja kookos maistuvat. Suutuntuma on yllättävän kuiva, kun tuoksu on vastaavasti niin rasvainen ja raskas. Mausteet kihelmöivät oikein kunnolla. Jälkimaku on erittäin paahteinen ja tamminen, suu kuivahtaa hetkellisesti melkein täysin. Salmiakki tulee voimakkaasti pintaan, sen perässä anista ja limetin mehua. Päärynäkarkkeja, viinikumeja, hedelmäteetä, pientä savua. Kaikkineen turpeisuus on tässä täysin taka-alalla. Finaali on yllättävänkin pitkä. Vesilisällä löytyy grillattua ananasta.

Arvio: Hedelmäisyydessään ja tammisuudessaan lujaotteinen mutta vain kevyesti turpeinen Ledaig alkaa potkia vasta jälkimaussa. Laatuviski, ehdottomasti, vaikka ei ihan kolahda omaan makupreferenssiini. 86/100