Month: elokuu 2017

Old Pulteney Pentland Skerries 46%

Old Pulteneyn majakkasarjan ex-sherryssä kypsynyt viski on nimeltään Pentland Skerries. Olen näitä Lighthouse Series -viskejä maistanut tähän mennessä vasta yhden, eikä valitettavasti kyseinen Duncansby Head tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta.

Odotuksia ei siksi tähänkään paljon kohdistu, vaikka pidän kovasti Old Pulteneyn distillery characterista. Parhaimmillaan kypsytys tekee Pultikalle ihmeitä, heikoimmillaan luonne katoaa ja sekavuus lisääntyy – yhdessä kitkeryyden kanssa.

Old Pulteney Pentland Skerries

(46%, OB, NAS, +/- 2016, Travel Retail Exclusive, Lighthouse Series, Spanish Ex-Sherry Butts, 100 cl)

Tuoksu: Karamellia ja imelyyttä, maltaisuutta ja tunkkaisuutta. Likainen rasvaisuus, aseöljy ja puuroisuus ovat selvästi läsnä. Hiukan märkää pahvia. Maitosuklaata ja kirsikkaa runsaasti. Rusinavelliä. Hiukan on sekava ja kypsymättömän oloinen, ei lupaa paljoa. Vesilisä ei tuo paljon mitään esiin, uuniomenaa lähinnä.

Maku: Yllättävän paksu ja sherryinen. Siirappia, toffeefudgea, rusinaa, maitosuklaata. Runsasta mausteisuutta. Suutuntuma on paljon painavampi kuin tuoksu antaa odottaa. Maltaisuudessa on tietty tunkkaisuus silti mukana, puuro ja märkä pahvi eivät katoa mihinkään. Tammi puskee hiukan tanniineja mukaan. Joulukakkua, kanelia, maitokahvia. Pieni mineraalisuus ja suolaisuuden ailahdus tuntuvat. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena, piparkakkuisena ja siirappisena. Maitosuklaata, rusinaa, tammisuutta. Kevyttä suolaisuutta. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo pienen kermaisen vivahteen mukaan.

Arvio: Hiukan sekava mutta karamellinen ja aivan maistuva viski. Kun ei paljon odota, ei suuresti pety. 80/100

Bowmore 11 yo 2001/2012, Jack Wiebers ’Wanted – Rabbit Franky The Möhre’ 54,3%

Lasissa tällä kertaa nuorehkoa Bowmorea ex-bourbonista. Pullottajana on Jack Wiebers Whisky World ja sarjana jälleen lännenmieshenkinen Wanted, josta olen pari Bowmorea jo maistanutkin. Etenkin kuulasprofiilinen Tattoo Doc jäi omaperäisenä herkkuna taannoin mieleen.

Tämän jänisviskin liikanimi on herättänyt kysymyksiä saksalaisillakin viskifoorumeilla – eikä vastauksia ole saatu. Jonkinlainen viskiharrastajien vapauttajahahmo tämä Franky on ja tekee hommiaan vain rahasta.

Bowmore 11 yo 2001/2012, Jack Wiebers ’Wanted – Rabbit Franky The Möhre’

(54,3%, Jack Wiebers, Wanted, ’Rabbit Franky The Möhre’, 2001–2012, Bourbon Cask, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman turvesavuinen, herukkainen ja sitruksinen. Nokinen ja likainen savuisuus vähän nokittaa hedelmäistä ja kirpeää puolta. Silti löytyy omenaa, aprikoosia, herkullisen sitruksisia ja mineraalisia nuotteja paljon. Marjaisuutta, merellisyyttä, hiukan salmiakkia ja tervaa. Nam. Vesilisä nostaa kuivaa tuhkaisuutta isompaan rooliin.

Maku: Todella salmiakkinen ja tumman savuinen tapaus. Mielenkiintoinen yhdistelmä, kun kirpeä omena, herukkaisuus ja napakka sitruksisuus tekevät ympärillä tuhojaan. Apteekin salmiakkia, suolaa, mineraalisuutta, tervaa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko kantaa hyvin tämän makuprofiilin. Jälkimaku lähtee edelleen todella tummasävyisesti liikkeelle. Hiiltä, nokea, salmiakkia, suolaa. Tervainen ja merellinen puoli on vahvasti esillä. Lopussa sitruksisuus ja marjaisuus nostavat vielä päätään, mutta finaali jää korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä saa rungon tuntumaan heti paksummalta ja tietyn kermaisuuden esiin.

Arvio: Salmiakin ystävän ykkösviski. Hiukan erilainen Bowmore, en muista vastaavaa. Nuori ikä toki näkyy vielä etenkin jälkimaussa, mutta kokonaisuus on silti mainiosti kohdallaan. 86/100

The Macallan Edition No. 2, 48,2%

Macallanin toinen Edition-sarjan julkaisu tehtiin yhdessä El Celler de Can Roca -ravintolan omistajien Rocan veljesten kanssa. Joan, Josep ja Jordi Rocan katalonialaisravintolalla on kolme Michelin-tähteä ja prestiisiä enemmän kuin riittävästi. Macallanin Bob Dalgarnolle tällainen luksusherkkä kuvio sopii varmasti hyvin.

Dalgarno ja Rocan veljekset poimivat pullotetta varten liudan sherrytynnyreitä, joihin mahtui first filliä, refilliä, amerikkalaista tammea, eurooppalaista tammea, kaikenlaista. Tynnyrityyppejä oli yhteensä seitsemän kappaletta neljästä eri bodegasta/tuottajalta.

Edition No. 2 oli viime keväänä Japanissa todella himoittua tavaraa ja pullojen hinnat paikallisissa alkoholiliikkeissä aivan tapissa. Muualla into on ollut maltillisempaa – ja esimerkiksi Euroopassa tämä ei ole siis mitenkään loppumyytyä tavaraa.

Tänä syksynä nähdään jo Edition No. 3, jonka Dalgarno on rakennellut yhdessä parfymööri Roja Doven kanssa. Syyskuun alussa pitäisi tällaisen ihmejulkaisun saavuttaa viskihyllyt maailmalla, joten maistellaan tämä Edition No. 2 alta pois ja suihkutellaan Edition No. 3 sitten aikanaan kainaloon.

The Macallan Edition No. 2

(48,2%, OB, NAS, 2016, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä siirappisuutta ja suklaisuutta, kevyempää kuivakakkua ja mausteisuutta sekä irtonaista hedelmää. Uuniomenaa, mantelia, inkivääriä, vaniljaa, toffeeta, kevyitä ja kukkaisia sävyjä. Silti tietty tallinen ja nahkasatulainen sherryisyys leijuu pinnassa. Vesilisä avaa sitruksisen puolen tästä, hiukan limettiä ja ruohoisen yrttisiä sävyjä nousee esiin.

Maku: Suklaisuutta, maitokahvia, rusinaa, mausteisuutta. Tallinen ja nahkainen puoli on mukana, mutta paksummat sherrysävyt jäävät pimentoon. Suutuntuma on öljyssään hyvinkin mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Kuivahkoa maltaisuutta, hedelmäkakkua, uuniomenaa, tammisuutta, maapähkinää. Jälkimaku liikkuu kahvisella ja mausteisella puolella. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, vaniljaa. Toffeeta, hiukan yrttisyyttä, kevyttä multaisuutta, ruohoisuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tuntuman. Vesilisä nostaa hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Arvio: Hiukan kerrostuneen oloinen mutta muuten myönteinen yllätys. Erilaista sherryviskin tyyliä, jossa on toki haettu tammesta yksittäisiä äärielementtejä mutta jätetty myös tilaa tutkimiselle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Laphroaig Cairdeas 2017 Edition 57,2%

Laphroaigin Cairdeas-sarjan FoL-pullote vuoden 2017 Feis Ileen oli tynnyrivahvuinen Quarter Cask. Monille se oli välitön pettymys, koska massapullotteesta tuttu yllätyksettömyys ja viskin tiedetty nuori ikä painoivat vaakakupissa. Toisaalta eipä tullut viinitynnyrifinistelyitä tai ylimääräisiä kikkoja tällä kertaa.

Perinteisesti Laphroaigin Quarter Cask on siis kypsynyt noin viisi vuotta tuoreessa ex-bourbonissa ennen muutaman kuukauden viimeistelyä 125-litraisissa tynnyreissä, jotka ovat siis puolikkaita hogsheadeja.

Tästä Cairdeasista saadut tiedot viittaavat vahvasti siihen, että kyseessä on täysin sama viski mutta vain tynnyrivahvuisena. Eli mitään erillisiä batcheja ei ole rakenneltu eikä muutenkaan rikottu kaavaa. Tynnyreiden tosin luvataan kypsyneen täysin Warehouse No. 1:ssa, mitä ei kai voida sataprosenttisesti normaalipullotteen kohdalla varmistaa.

Olen Laphroaigin Quarter Caskista aina pitänyt, joten en voi tätä lähtökohtaisesti kyllä missään nimessä dissata.

Laphroaig Cairdeas 2017 Edition

(57,2%, OB, Feis Ile 2017, First Fill Maker’s Mark & Quarter Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja savuinen, hyvin suoraviivainen ja koruton. Toisaalla tuntuu makea tammi, hunajaisuus ja vanilja, toisaalla taas lääkemäisyys, jodi ja tiukka turvesavu. Savusaunaa, koivuvihtaa, salmiakkia, yskänlääkettä, haavansidonta-aineita, mentholia, merellisyyttä. Tuttu ja… miellyttävä. Vesilisä availee omenaisuutta ja saa hedelmäisen puolen paremmin esiin.

Maku: Järeän savuinen ja kihelmöivän lääkemäinen. Hunaja jää tässä taka-alalle, mutta sulkeutunut ja osin makea hedelmäisyys aukeaa silti vähitellen. Omenaa, hiukan aprikoosia. Hiilinen savuisuus, antiseptiset aineet, mineraalisuus ja apteekin salmiakki ovat tuttuakin tutumpaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja makeudessaankin kihelmöivä. Tammea, pippurisia mausteita, napakkaa yrttisyyttä. Suoraviivainen esitys. Jälkimaku alkaa mausteisena, ruohoisena ja erittäin savuisena. Lääkemäisyys, hapokkuus, mentholisuus, tietty maltainen karheus ja kipakan yrttiset piirteet leijuvat vetten päällä. Keskipitkä finaali ei pääse yllättämään. Vesilisä avaa makeutta, hiukan päärynämarmeladia ja kirpeää hilloisuutta.

Arvio: Suoraviivaisuudessaankin varsin tasapainoinen ja rehti savuviski. Saatan olla puolueellinen, koska tähän makuprofiiliin yhdistyy paljon omaa harrastusta, muistoja. Kovasti tämän kaltaisia nuoret Laphroaigit olivat myös tislaamon varastolla vuosi sitten, kun niitä tynnyreistä maisteltiin. Eikä tämä Cairdeas kyllä petä, vaikka kaikkein hienoin tai kompleksisin esitys ei missään nimessä ole kyseessä. Hyvää silti. 87/100

BenRiach 29 yo 1985/2015 Cask #10318, 49%

Maistelussa varsin iäkästä BenRiachia ex-bourbontynnyristä. Kerrankin viski on sellaisenaan, turpeistetusta tisleestä, ilman erityisiä viimeistelyitä tai muita kikkailuja.

BenRiach 29 yo 1985/2015

(49%, OB, 6.9.1985–6/2015, Peated, Batch No. 12, Cask No. 10318, Bourbon Barrel, 177 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, heinäinen, jollain tavalla multainen ja aavistuksen tunkkainen. Tammi tuntuu kuivana ja melko huokoisena, sävyt ovat kaikkineen tässä jo hiukan haalistuneet. Punaista omenaa, keltaista luumua. Kanelia, ripaus inkivääriä, minttua. Sulkeutunut, vaatii aikaa. Vesilisä nostaa hunajan ja vaniljan esiin.

Maku: Metinen, hunajainen, turpeinen ja öljyinen. Yllättävän roteva hyvin ujon tuoksun jälkeen. Savuun tulee kuivan tuhkainen ja kitkerä ulottuvuus nopeasti mukaan. Tammi maistuu vaniljaisena, mutta pientä puisevuutta on jo havaittavissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan ohentunut. Maltaisuutta, mausteita, pähkinää, minttua. Jälkimaku alkaa savun ja kuivan tammen säestyksellä, kunnes kitkerämmän hedelmäiset sävyt valtaavat alaa. Karvasta appelsiinia, kirpeää omenaisuutta, pähkinää. Turvetta, hiukan tuhkaa, lakritsia. Erittäin pitkä ja hiljaisesti etenevä finaali. Vesilisä antaa hedelmille hienosti lisää tilaa.

Arvio: Haastava viski. Turpeisuus sekoittaa pakkaa eikä kaikilta osin kanna, mutta jättää silti hedelmäisyyttä alleen. Myös pieni puisevuus ja tunkkaisuus häiritsevät. On tässä toki hienotkin puolensa, mutta odotuksista jäädään selvästi. 86/100

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams 58,1%

Ben Nevis on mielenkiintoinen tislaamo, jonka tuotannosta löytyy viskejä joka lähtöön. Parhaimmillaan se on oman kokemukseni mukaan ääripäissä, joko äärettömän sherryisissä tai erittäin hedelmäisissä viskeissä.

Nyt on käsissä viski, joka voisi edustaa tuota jälkimmäistä. Maistetaan pois.

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams

(51,8%, Nectar of The Daily Drams, 1986–2012, 70 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, öljyinen, vaniljainen ja todella raikas. Papaijaa, ananasta, vihreää omenaa, viinirypäleitä, hiukan banaania. Hedelmäistä siirappisuutta. Tammi on varsin kuivaa ja vahattua. Makeaa maltaisuutta tulee myös läpi. Lasissa seisottaminen tekee tälle hyvää. Vesilisä avaa tuoreen heinän ja raikasta niityn kukkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen, siirappinen. Todella reipasta hedelmäsalaattia yhdistettynä vaniljaan, hiukan kuten irkkuviskeissä, mutta runko on selvästi järeämpi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas. Maltaisuus on edelleen makeaa ja tammi vahatulla tavalla kuivakkaa. Vihreää omenaa, ananasta, banaania, viinirypäleitä. Hyvä balanssi, herkullinen kokonaisuus. Jälkimaku on selvästi hapokkaampi ja pähkinäisempi kuin saattoi odottaa, mutta hedelmät, tammi ja maltaisuus puhuttelevat edelleen mukavasti. Lakritsia, yrttisyyttä, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa.

Arvio: Oikein maukas ja tasapainoinen Ben Nevis, todella onnistunut lajissaan. Ylitti odotukset suorastaan reippaasti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 21 yo 1995/2017 Cask #4418, 52,6%

Glendronachin odotetun Batch 15:n viskit pullotettiin toukokuussa 2017. Kuuden julkaisun kokoinen erä sisälsi vuodelta 1995 tällaisen PX Puncheonissa ainakin viimeiset vuotensa kypsyneen viskin.

Glendronach 21 yo 1995/2017 Cask #4418

(52,6%, OB, 16.6.1995–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 4418, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 651 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun suklainen, kahvinen ja kahviliköörinen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat. Viikunahilloa, hiukan taatelia, runsaasti rusinaa. Erittäin makea siirappisuus ja muhkea nahkaisuus tekevät tuoksusta todella järkälemäisen. Hedelmäisyys jää hiukan saksanpähkinän ja tammisuuden varjoon. Pientä sikarisuuttakin löytyy. Vesilisä nostaa yrttejä selvemmin esiin.

Maku: Tumman suklainen, kahvinen, nahkainen, siirappinen ja toffeemainen. Tuoksua pykälän tasapainoisempi, erittäin runsas makupaletti. Balsamicoa, öljyä, hiukan lihaisuutta. Nyt myös uuniomenat, luumu ja kirsikka tulevat hyvin esiin. Toki viikuna, taateli ja rusina ovat mukana, samoin pähkinäisyys ja talliset sävyt. Suutuntuma on täyteläinen ja painava, oikein klassinen lajissaan. Tammi on vahvasti esillä tuomassa ryhtiä ja tasapainottamassa siirappia. Jälkimaku lähtee runsaalla mausteisuudella ja tummalla kahvisuudella, kunnes yrtit, lakritsi, tumma suklaa ja tammisuus nousevat. Hiukan kuivakkaa maltaisuuttakin nousee esiin. Varsin pitkä ja aseistariisuva finaali. Vesilisä korostaa raikkaan omenaisia piirteitä ja yrttisyyttä.

Arvio: Todella massiivinen viski, klassinen ja komea. Etenkin makupaletin runsaus puhuttelee. 90/100

Highland Park Valkyrie 45,9%

Highland Park julkaisi huhtikuussa 2017 ensimmäisen ulostulon uudesta Viking Legend -sarjastaan. Ulkoasu suunniteltiin yhteistyössä tanskalaisen Jim Lyngvildin kanssa ja kehissä ovat kaikki viikinkimytologian kliseet.

Edrington pisti tätä tiettävästi liikkeelle reteästi heti neljännesmiljoona pulloa. Sekoituksessa on ennakkotietojen mukaan vähemmän first-fill sherryä ja ylipäänsä eurooppalaista tammea verrattuna Dark Originsiin. Vastaavasti turpeisuutta löytyy enemmän.

Tämän jälkeen Viking Legend -sarjaan on tulossa siis 2018–2019 vielä kaksi viskiä, jotka ovat nimeltään Valknut ja Valhalla. (Minulle kyllä kelpaisi jokin niinkin yksinkertainen nimi kuin vaikkapa ”27 yo”.)

Highland Park Valkyrie

(45,9%, OB, NAS, 2017, Viking Legend Series, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kostean turpeinen, maltainen ja alkuun hiukan lenseä. Kostea villapaita kevyesti savuttavan kaminan ääressä. Hunajaisuutta, havuja, mausteisuutta. Toffeefudgea, rasvaa, likaa, voita, puuromaisuutta. Napakkaa tammisuutta, mentholia, mineraalisuutta, jopa merellisyyttä. Vesilisä avaa suolaisuutta tuoksuun.

Maku: Savuinen ja suolainen, mausteinen ja mukavan hapokas. Tietty refill-bourbonista tuttu mineraalisuus on pinnassa, ja se toimii hienosti savun kanssa yhteen. Chilillä maustettua lakritsia, toffeeta, pientä hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pisteliään mausteinen. Havuja, yrttisyyttä, kevyttä kanervaisuutta, vihreää omenaa. Jälkimaku liikkuu hapokkuuden, mausteisuuden, yrttien ja kuivan savun ympärillä. Suolaisuus ja mineraalisuus, inkivääri, tammi, lakritsi, havuisuus ja pieni toffeen makeus kantavat melko tukevasti. Finaali yltää lopulta varsin pitkäksi. Vesilisä kirkastaa tätä entisestään.

Arvio: Myönnän heti, että inhoan tätä viikinkitauhkaa ja korskeasti pakattua mytologisointia, mutta hitto soikoon, onhan tämä nyt sentään hyvää viskiä. Hiukan raa’an tuoksun jälkeen kokonaisuus puhuttelee minua lopulta enemmän kuin Dark Origins. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100. Whisky Magazine 82/100 (Laura Foster), 73/100 (Mark Newton).

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna 43%

Kymppivuotias Auchroisk ilmestyi Flora & Faunan kolmossarjassa, viimeisten uusien joukossa. Näitä sentään vielä näkee, toisin kuin vaikka sarjassa vuonna 1997 julkaistuja Vintage Cask Strength -viskejä, jotka ovat melko lailla kadonneet markkinoilta.

Flora & Faunan kolmossarja (Series 3) julkaistiin 2001 ja ilmeisesti tätä Auchroiskia on tullut uutena markkinoille vielä vuonna 2012 – ellei sen jälkeenkin.

Kolmossarjan Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43% ja Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43% ovat olleet omaan makuuni ihan perusviskejä. Glen Elgin 12 yo Flora & Fauna 43% on vielä näistä viimeisen sarjan viskeistä maistamatta.

Olen jo pitkään odottanut Flora & Fauna -sarjasta asiallista kirjaa. Joku saisi sellaisen tehdä, mieluiten Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksen tyyliin.

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2010, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja ruohoinen. Sitruksisuus vapautuu vähitellen, samoin tietty tammisen kirpeä mausteisuus. Hapokasta valkoviiniä (Grüner Veltliner). Aamiaismuroja, hiukan puuroa. Hetkellisesti todella nuoren ja hiukan kypsymättömänkin oloinen. Raakaa päärynää, rasvaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja yllättävän suolainen. Puuroinen ja aavistuksen karkea maltaisuus löytää ihan mukavasti balanssin sitruksisuuden ja hapokkuuden kanssa, vaikka tietty raakuus tässä on vielä läsnä. Suutuntuma on kuivalla tavalla kevyt ja runko ohuen oloinen, vaikka pieni kermaisuus löytyykin. Tammi nappaa reippaasti kiinni, mustaa teetä ja mausteisuutta löytyy. Aavistuksen tumma ja lakritsinen sävy paljastuu kaiken alta. Jälkimaku alkaa kuivana ja maltaisena, suolaisuus ja musta tee kulkevat hetken aikaa mukana ihan ryhdikkäästi. Tammea, tanniineja, hapokkuutta, sitrusta, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Nuorekas ja reippaan maltainen perusviski. Kuivuus ja suolaisuus toimivat kuitenkin jopa odottamattoman hyvin, kun tähän pääsee sisään. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Valamo 5 yo 2011/2016 for VYS 55,1%

Valamon luostarin tislaamon ensimmäinen viski tuli yleiseen myyntiin Suomessa kesäkuun alussa 2017. Ex-bourbonissa kypsynyt viski on tislattu Valamon Viinihermanin ensimmäisillä tislauspannuilla, ja siksi tisleen perusmaku on ihan omanlaisensa.

Olen tätä viskiä päässyt maistamaan Uisge 2017:n tastingissa, jossa Arttu Taponen maistatti tislaamon tuotantoa. Ainakin tuolloin olin vahvasti sitä mieltä, että pidin alkuperäisillä tislaimilla tehdystä tisleestä enemmän kuin uudemmasta juuri sen omaperäisyyden takia.

Valamo 5 yo 2011/2016 for VYS

(55,1%, OB for Viskin Ystävien Seura, 5.9.2011 & 31.10.2011–29.12.2016, 1st Fill Bourbon Hogsheads, 725 bts., 50 cl)

Tuoksu: Korvapuustia, vaniljaa, imelää hedelmäisyyttä. Kardemummaa ja kanelia. Erittäin omalaatuinen, hedelmäsiirappinen ja pullataikinamainen yleisilme. Jakaa varmasti mielipiteitä. Tammessa on pehmeät mausteet, pullan seasta tuntuu vahva alkoholisuus ja jyväinen maltaisuus. Vesilisä tuo hiukan Eucamenthol-karamelleja.

Maku: Korvapuustinen, hedelmäinen ja mausteinen tuoksu kääntyy yllättävän samankaltaiseksi makupaletiksi. Hedelmäsiirappi, kardemumma, kaneli, taikinaisuus, kaikki on mukana. Suutuntuma on kevyt ja pistelevän mausteinen. Tietty esanssisuus tässä on koko ajan läsnä, hedelmäteetä ja likööritippoja. Päärynää ja ruohoisuutta kuten näin nuoressa viskissä usein. Jälkimaku lähtee nopeasti tammiseen ja mausteiseen kuiluun, josta ei paljon sävyjä irtoa. Ruohoista happamuutta, jyväistä kitkeryyttä, maltaisuutta, pistelevää alkoholisuutta riittää sentään hetkeksi. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa makeutta entisestään.

Arvio: Todella persoonallinen viski. Kaiken makeutensa keskellä nuori ja raaka, mutta silti jännittävä ja hauska. Jotain kovasti puhuttelevaa tässä alkuperäisessä tisleessä on, siitä en pääse mihinkään. 79/100