Nikka

Ben Nevis McDonald’s Traditional 46%

Ensimmäinen Ben Nevisin tislaamosta markkinoille tullut McDonald’s Traditional oli viisivuotiasta. Nykyään ikämerkintää ei ole, mutta turvesavuisuus on edelleen tallella.

Maistelin tätä aikoinaan ensi kertaa Ben Nevisin tislaamolla, joten tuntuu hauskalta palata pitkästä aikaa aiheeseen.

Ben Nevis McDonald’s Traditional

(46%, OB, NAS, Bottled +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja runsaan hedelmäinen. Mielenkiintoinen hapokkuus ja mineraalinen purevuus ovat pinnassa. Viinirypäleitä, kiiviä, omenaa, sitruksisuutta. Turpeisuus tuo likaa, nokea ja rasvaa mukanaan. Maanläheinen ja öljyinen yleisvaikutelma. Hunajaa ja siirappia löytyy. Vesilisä availee hiukan käsirasvaa.

Maku: Todella savuinen! En kyllä muista tätä näin turpeiseksi ja nokiseksi. Erittäin rasvainen ja jopa synkkä. Alta toki löytyy myös se hedelmäinen ja mineraalinen puoli, rypälemäisyys ja omena kohtaavat suolaisuuden ja hapokkuuden, mutta yrttisen tervainen ja mustanpuhuva turvesavu ajaa sisään isolla rekalla. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaku puskee edelleen turvesavua tuuttiin. Salmiakkia, tervaa, nokea. Espressoa, palanutta puuta, hiiliä. Omenaa, yrttitippoja, yskänpastilleja, jotain hapokasta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali jää hiukan hahmottomaksi. Vesilisä keventää otetta mutta sekoittaa kokonaisuutta.

Arvio: Todella savuinen ja paksu viski, joka ei tyylipisteillä koreile. Old skool -hommia. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal 60,4%

Maistelussa tällä kertaa muhkean sherryinen Ben Nevis Silver Sealilta. Kyseessä on muuten ainoa tämän hienon italialaisyhtiön pullottama Ben Nevis tähän mennessä.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal

(60,4%, Silver Seal, 1990–11/2012, Cask No. 536, Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuroa, rusinaa ja rasvaisuutta. Vähän keitetyn oloinen, erikoisella tavalla. Parsakausi taitaa olla alussa? Hiukan ummehtunut, liinavaatekaappia ja vanha sohva ullakolla. Mansikkahilloa, kevyttä luumuisuutta, aavistus lihaisuutta, musteisuutta ja vaimeaa rikkisyyttä. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, avaa vähän raakaa kalaa.

Maku: Todella erikoinen. Aivan hämmentävä. Puuroisuuden, ummehtuneisuuden, keitettyjen juuresten ja oudon metallisuuden yhdistelmä. Jopa sherryn vahvat sävyt – rusina, tumma suklaa, luumu – jäävät täysin näiden omaperäisten makujen jalkoihin. Suolaisuutta, musteisuutta, rikkisyyttä. Suutuntuma on painava öljyinen ja erittäin sekava. Silti tämä on valtavan mielenkiintoinen, sitruksinen ja mausteinen. Jälkimaku kokoaa itsensä sherryisyyden ympärille, luumu ja rusinat kohtaavat mausteet ja tammen. Metallisuutta, puuroa, voita, pippurisuutta, tanniineja, sitruksisuutta, mansikkaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa mausteita, korianteria etunenässä.

Arvio: Erittäin hämmentävä viski. Kokonaisuudessa on paljon hyvää ja vaikuttavaa, mutta silti jotain… vähän puistattavaa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Ben Nevis 10 yo 46% (2017)

Ben Nevis uudisti perustuotteensa etiketin äskettäin. Innostuneiden arvioiden mukaan myös viskin laatu on kohentunut entisestään.

Whiskynotesin Ruben kertoo, että joidenkin lähteiden mukaan tässä kymppivuotiaassa on nykyisellään reippaasti myös 18-vuotiasta viskiä joukossa, ja sen avulla laatua on nostettu. Kyseessä on kuitenkin tislaamon ainoa virallinen julkaisu, jota tulee säännöllisesti markkinoille.

Itse olen pitänyt tästä tuotteesta pitkään ja käynyt tislaamollakin vanhempaa vuosikertaa nauttimassa.

Ben Nevis 10 yo (2017)

(46%, OB, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Kuivakakkumainen, mineraalinen, vähän pölyinen ja antiikkinen. Kuivaa tammisuutta, vahaisuutta, ruohoisuutta, märkiä lehtiä. Maltaisuus on hiukan puuromaisena, suolan ja voin saattelemana mukana. Sitruksisuutta, hiukan banaania, minttua. Erittäin tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä avaa hiukan nokisuutta.

Maku: Sitruksinen, napakan mausteinen ja varsin suolainen. Hapanta appelsiinia, mineraalisuutta, tanniinin karheutta, heinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Tammi on aktiivista, nahkaista ja mausteisuudessaan oivallista. Sitruunaisuutta, pippuria, hiukan pähkinää. Fenolisuus tulee jostain taustalta, nokisuutta ja paahteisuutta. Jälkimaku on sitruksinen ja mausteinen. Suolaisuutta, mineraalisuutta, napakkaa yrttisyyttä, kovia toffeekarkkeja, vahaa. Herkullista antiikkisuutta ja kuivaa tammea. Finaali on melko pitkä ja pippurinen. Vesilisä saa eucalyptuksen nätisti esiin.

Arvio: Erinomainen peruspullote. Nyt on kyllä kohdallaan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 88/100.

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams 58,1%

Ben Nevis on mielenkiintoinen tislaamo, jonka tuotannosta löytyy viskejä joka lähtöön. Parhaimmillaan se on oman kokemukseni mukaan ääripäissä, joko äärettömän sherryisissä tai erittäin hedelmäisissä viskeissä.

Nyt on käsissä viski, joka voisi edustaa tuota jälkimmäistä. Maistetaan pois.

Ben Nevis 26 yo 1986/2012, Nectar of The Daily Drams

(51,8%, Nectar of The Daily Drams, 1986–2012, 70 cl)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, öljyinen, vaniljainen ja todella raikas. Papaijaa, ananasta, vihreää omenaa, viinirypäleitä, hiukan banaania. Hedelmäistä siirappisuutta. Tammi on varsin kuivaa ja vahattua. Makeaa maltaisuutta tulee myös läpi. Lasissa seisottaminen tekee tälle hyvää. Vesilisä avaa tuoreen heinän ja raikasta niityn kukkaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen, siirappinen. Todella reipasta hedelmäsalaattia yhdistettynä vaniljaan, hiukan kuten irkkuviskeissä, mutta runko on selvästi järeämpi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas. Maltaisuus on edelleen makeaa ja tammi vahatulla tavalla kuivakkaa. Vihreää omenaa, ananasta, banaania, viinirypäleitä. Hyvä balanssi, herkullinen kokonaisuus. Jälkimaku on selvästi hapokkaampi ja pähkinäisempi kuin saattoi odottaa, mutta hedelmät, tammi ja maltaisuus puhuttelevat edelleen mukavasti. Lakritsia, yrttisyyttä, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa.

Arvio: Oikein maukas ja tasapainoinen Ben Nevis, todella onnistunut lajissaan. Ylitti odotukset suorastaan reippaasti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Nikka Yoichi 45%

Muutama vuosi sitten huippuluokan japanilaiset viskit olivat melkeinpä jokaisen viskiharrastajan ulottuvilla. Japanista sai 20-vuotiasta Yoichia noin 120 eurolla ja 15-vuotiasta tuota vielä selvästi halvemmalla. Yoichin ja Yamazakin single caskeja pyöri markkinoilla kosolti, ja todellinen kiihko oli alkanut vasta Karuizawan kanssa.

Sitten, muutamassa viikossa, lähes kaikki ikämerkityt viskit katosivat hyllyistä Japanissa ja viimeisten hinta nousi pilviin. Nikka vaihtoi monen muun japanilaisen toimijan tavoin ikämerkityt viskit NAS-tuotteisiin laajalla rintamalla. Noiden tapahtumien jälkeen on tullut maisteltua japanilaisia viskejä selvästi vähemmän.

Nyt maistelussa on ikämerkitsemätön Nikka Yoichi. Tuntuu jotenkin suoraviivaiselta, kun ikämerkinnät on riisuttu ja sisältö voi olla nyt melkein mitä vain. Täytyy toivoa, että japanilaisten kunnia on edelleen arvossaan.

Nikka Yoichi

(45%, OB, NAS, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Turkkilaista jogurttia. Ummehtunut ja erittäin maltainen ensivaikutelma, puuroinen ja hiukan lenseä. Makeaa omenaa, hunajamelonia, suolaa. Aavistus nuotiosavua. Tammi tuntuu nuorelta ja aktiiviselta, mausteita riittää. Kanelinen ja kevyen maitosuklainen puoli on tässä parasta. Vesilisä tuo pehmeyttä lisää.

Maku: Öljyinen ja tuoksua tasapainoisempi. Turkkilainen jogurtti ja aamupuuro jäävät hiukan taka-alalle, ummehtuneisuus hellittää. Omenaa, hunajamelonia, persikkaa, appelsiinimarmeladia, maitosuklaata. Tammi on melko reippaasti kehissä, mausteita riittää. Suutuntuma tietyssä rasvaisuudessaan saa tämän kyllä heti tuntumaan japanilaiselta viskiltä, suuhun jää tietty kalvo ja rasvan tuntu. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, mutta kuivuu nopeasti. Maltaisuutta, happamuutta, mietoa marjaisuutta, kanelia, nuotiosavua. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä saa mausteet ja yrtit aukeamaan tästä yllättävänkin nätisti.

Arvio: Perusviski. Tuoksussa tämä tuntuu erittäin nuorelta, mutta maku on jo heti kiinnostavampi. Tietty lenseys tässä ei oikein kaikilta osin puhuttele. 81/100

Ben Nevis 10 yo 46%

Japanilaisten omistaman Ben Nevisin perusvalikoima on kapea: tämä viski ja yksi turpeistettu replica. Olen tislaamolla käynyt ja tämänkin viskin nauttinut monta kertaa, mutta kun merkintä puuttui blogista, oli aika jälleen maistaa.

Ben Nevis 10 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Paksu sokerinen maltaisuus ja runsas suklaisuus ovat pääosassa. Ylikypsää luumua, jotain käynyttä. Varsin roteva tuoksu, jossa nyanssit ovat hiukan piilossa. Kuumaliimaa, nuorta tammisuutta, epäkypsiä elementtejä. Rusinavelliä, piimäkakkua. Vesilisä avaa hyvin yrttisiä ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Taso nousee tuoksusta selvästi, maussa on selvästi enemmän ulottuvuuksia ja kiinnostavuutta. Suklaisuus maistuu välittömästi. Mukana on jouluisia sävyjä – kanelisuutta, vähän neilikkaa, piparkakkua. Paksu maltaisuus korostuu myös maussa, mutta kokonaisuus on kypsempi kuin tuoksu antoi odottaa. Luonnonkumia, sherryisyyttä, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on jopa melko täyteläinen. Jälkimaku tummuu selvästi, tanniinisuus ja mausteet korostuvat runsaina. Mallassokeri ja suklaisuus kulkevat mukana loppuun asti. Aivan finaalin lopusta tulee yllättävän suolainen. Vesilisä irrottaa ruohoisia ja heinäisiä sävyjä.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen maku yllättää runsaudellaan. Ei oikeastaan hassumpi viski, ainoastaan melko yksinkertainen. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s 57,1%

Vuonna 1825 perustettu Ben Nevis sijaitsee Britannian korkeimman vuoren juurella. Se saa vetensä vuoren rinteeltä virtaavasta purosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin hogshead-koon ex-bourbontynnyrissä (225 litraa).

Ben Nevis 12 yo 1996/2009, Cadenhead’s

(57,1%, Cadenhead’s Cask Ends, 1996–3/2009, bourbon hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen, ruohoinen, hiukan karvas. Appelsiinia, kookosta, kiillotusainetta. Paahteisuutta. Pistävän maltainen. Ei houkuttele.

Maku: Ensipuraisu on voimakkaan sitruksinen, kuiva ja kukkainen. Vahvat tanniinit suipistavat heti suuta. Monivitamiinimehu (mango-aprikoosinektari) maistuu voimakkaasti. Jälkimaku on tamminen ja kirpeä. Veden lisääminen voimistaa mehua ja hedelmäisyyttä entisestään, vahvat esterit ja vahamaisuus korostuvat.

Arvio: Kuiva ja kukkainen, melkein läpinäkyvä viski on kuin huokaus pakkaspäivänä. Makupaletti jää monivitamiininektarista huolimatta liian kapeaksi, jotta herättäisi suurempia tunteita. 79/100