Silver Seal

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal 47%

Lasissa tällä kertaa suorastaan ikivanha Dailuaine Silver Sealilta. Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta 37 vuotta tammessa on joka tapauksessa merkittävä aika. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal

(47%, Silver Seal, Special Bottling, 1976–2013, Cask No. 5970, 130 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, vahamainen ja aromaattinen. Hilloisuutta, kypsää banaania, sitruksisuutta, persikkaa, kiteistä hunajaa, toffeeta, leivosmaisuutta ja vaniljaa. Tammea, huonekaluvahaa. Maltaisuus ja mausteet tuovat ryhtiä, tämä ei tunnu iästään huolimatta lainkaan ohuelta. Vesilisä tuo hiukan fenoleita ja hiiltä pintaan, pientä lakritsisuutta myös.

Maku: Alkuun mineraalinen ja pidättyneen vahamainen profiili räjähtää hedelmäiseksi ja runsaaksi vyöryksi. Maltaisuutta, likaisuutta ja paahtuneisuutta tulee pintaan. Kypsää banaania, omenaa, persikkaa, punaista viinimarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin ryhdikäs. Ruskeaa sokeria, marjaista hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä. Pähkinäistä karvautta, sitruksista kitkeryyttä. Tanniinien ansiosta osin varsin vaativakin makupaletti. Jälkimaku on maltainen, mausteinen ja edelleen hyvin tamminen. Vahamaisuutta, aromaattisuutta, marjaisaa kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, poltettua sokeria, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Inkiväärinen ja pippurinen jälkipolku. Pitkä finaali. Vesilisä avaa lisää tasoja etenkin tammen kautta. Vihreää teetä, minttua ja eucalyptusta tulee erityisesti esiin.

Arvio: Kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, joskin varsin vaativa lajissaan. Moni ikäviski on nosing whisky, mutta tässä on poikkeuksellisen paljon jytinää myös maussa mukana. 90/100

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal 58,7%

Rakastan tätä Sestante Collectionin tyyliä ja kaikkea, mitä Silver Seal on saanut näissä aikaan. Lämpimin muistoni sarjasta on ehdottomasti Bunnahabhain 38 yo 1974/2011, fantastinen viski. Nyt samasta sarjasta maistelussa ikääntynyt Bladnoch.

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal

(58,7%, Silver Seal, Sestante Collection, 1990–2011, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella paljas, aivan raakatisleen kaltainen. Mallastettua ohraa sellaisenaan. Puuromaisuus ja leipämäisyys tulevat vahvoina esiin. Hiivaleipää, muroja. Vähitellen taustalta erottuu kalpea sitruksisuus ja sen perässä hiukan raakaa omenaa. Kukkaisuutta. Todella mineraalinen. Vesilisä avaa hedelmäistä makeutta.

Maku: Paljas ja pippurinen, erittäin iskevä ja leipämäinen. Todella outo näin iäkkääksi viskiksi, kun tässä voisi kuvitella maistelevansa korkeintaan pari vuotta kypsynyttä tislettä. Puuromaisuus, mallasohra ja raakatisleen tyyli ovat pinnassa. Suutuntuma on melko kevyt mutta viiltävän terävä. Sitruksisuutta, raakaa omenaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Nyt vihdoin myös monesta Bladnochista tuttu ruohoisuus nostaa päätään. Muromaisuutta, hiivaleipää, edelleen tiettyä kalpeutta. Pippurista terävyyttä, hapokkuutta. Keskipitkä, todella kuiva finaali. Vesilisä alkaa vasta avata tästä hedelmäisiä ja karkkisia piirteitä, nostaa joitain nyansseja ja karaktääriä pintaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei käteen jää. Tuntuu siltä kuin tynnyri olisi käytetty täysin loppuun, koska edes tammea ei erotu. Vesilisä on käytännössä pakollinen. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal 50,3%

Lasissa on tällä kertaa hieno vanha Longmorn Silver Sealilta. Tämän sarjan pullotteiden etiketit ovat kyllä aina yhtä pysäyttäviä kaikessa barokkisuudessaan. Informaatiota niissä toki saisi olla hitusen enemmän, kun tästäkään ei ole edes kypsytys tiedossa.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal

(50,3%, Silver Seal, Special Bottling, 1981–2012, 205 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja ruohoinen, heinäinen ja hiukan suolainen. Sitruksinen, mangomainen ja omenainen, varsin raikas ja hiukan kukkainen. Maltaisuus on reippaasti pinnassa mutta varsin napakkana. Tammi tuntuu myös, mutta ote on kuiva ja mausteinen. Vaniljaa ja hapokkuutta. Vesilisä tuo pintaan teetä ja hunajaa.

Maku: Vahaa, maltaisuutta ja öljyisyyttä on vaikka muille jakaa. Refill-bourbonista tuttua mausteisuutta, hapokkuutta ja kuivaa tammea. Vahamainen hedelmäisyys ja tisleen painavuus muistuttavat Clynelishiä, mutta suolaisuus ja tammen ote tekevät tästä omaperäisen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti korkealla. Toffeeta, omenaa, appelsiinia, liköörimäistä makeutta. Jälkimaku on hedelmäinen, runsas ja tamminen. Vahamainen ja öljyinen tunnelma jatkuu, heinäinen ja ruohoinen sävy on pinnassa. Maltaisuutta, kuivakakkua, maitokahvia, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja siirappia.

Arvio: Todella herkullinen Longmorn. Jos pitäisi arvauksia tehdä, tämä voisi olla peräisin hyvästä refill-bourbontynnyristä. Toimii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal 60,4%

Maistelussa tällä kertaa muhkean sherryinen Ben Nevis Silver Sealilta. Kyseessä on muuten ainoa tämän hienon italialaisyhtiön pullottama Ben Nevis tähän mennessä.

Ben Nevis 22 yo 1990/2012, Silver Seal

(60,4%, Silver Seal, 1990–11/2012, Cask No. 536, Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voita ja puuroa, rusinaa ja rasvaisuutta. Vähän keitetyn oloinen, erikoisella tavalla. Parsakausi taitaa olla alussa? Hiukan ummehtunut, liinavaatekaappia ja vanha sohva ullakolla. Mansikkahilloa, kevyttä luumuisuutta, aavistus lihaisuutta, musteisuutta ja vaimeaa rikkisyyttä. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, avaa vähän raakaa kalaa.

Maku: Todella erikoinen. Aivan hämmentävä. Puuroisuuden, ummehtuneisuuden, keitettyjen juuresten ja oudon metallisuuden yhdistelmä. Jopa sherryn vahvat sävyt – rusina, tumma suklaa, luumu – jäävät täysin näiden omaperäisten makujen jalkoihin. Suolaisuutta, musteisuutta, rikkisyyttä. Suutuntuma on painava öljyinen ja erittäin sekava. Silti tämä on valtavan mielenkiintoinen, sitruksinen ja mausteinen. Jälkimaku kokoaa itsensä sherryisyyden ympärille, luumu ja rusinat kohtaavat mausteet ja tammen. Metallisuutta, puuroa, voita, pippurisuutta, tanniineja, sitruksisuutta, mansikkaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa mausteita, korianteria etunenässä.

Arvio: Erittäin hämmentävä viski. Kokonaisuudessa on paljon hyvää ja vaikuttavaa, mutta silti jotain… vähän puistattavaa. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal 53%

Maistalussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Longmorn 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana Italian ylpeys Silver Seal.

Oma suhteeni Longmorniin on hiukan kaksijakoinen. Kyseessä on ehdottomasti viskiharrastajan viski, jonka todelliset helmet löytyvät vain hakemalla, mutta omalle kohdalleni tällaisia helmiä on tullut erittäin harvoin. Toivottavasti nyt osuu kohdalle.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal

(53%, Silver Seal, 1988–2010, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta omenamehua, makeaa appelsiinia, runsaasti mangoa. Todella paksu, makea vaniljaisuus hallitsee maisemaa. Sitä tukee vielä runsas kookoskermaisuus. Aamiaismuroja, pehmeää tammisuutta, ruohoisuutta, kevyttä happoisuutta. Hiukan hapan, jogurttinen vivahde. Vesilisä tuo raikasta limettiä.

Maku: Voimakas, tamminen ja ruohoinen. First fill bourbonia lattiasta kattoon. Erittäin järeää öljyisyyttä, tammen mausteisuutta ja tuhtia hedelmää. Omenaa, appelsiinia, mangoa, banaania. Kookoskerma ja vaniljakastike ovat edelleen tukevasti läsnä. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Hapokasta maltaisuutta, raparperihilloa, hapanta heinäisyyttä. Jälkimaku liikkuu edelleen öljyisellä ja hedelmäsiirappisella tontilla, mutta tanniinit, tiukka mausteisuus ja hapan ruohoisuus kiristävät otettaan. Pippuria, vihreää omenaa, vahvaa tammisuutta. Varsin kireä, keskipitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja vaniljan paremmin esiin.

Arvio: Ei nyt kyllä oikein osu kohdalle kuitenkaan. Haastava viski, jossa hedelmäisyys jää lopulta alakynteen. Tuoksu on oivallinen, mutta maku käy happamaksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal 54,8%

Lasissa on pitkästä aikaa viskiä Littlemillin suljetusta tislaamosta. Valitettavasti se ei tule kohtaamaan Broran ja Port Ellenin kaltaista uutta tulemista, koska puretun tislaamon jäänteet tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2004. Nykyään sen tontilla on kaiketi asuintaloja.

Littlemillit ovat kokeneet uuden tulemisen erilaisten IB-pullotteiden ansiosta vuosia tislaamon sulkemisen jälkeen. Vuonna 1772 perustettu tislaamo ei omana aikanaan saanut arvostusta osakseen, ja muistan, miten muuan Jim Murray arvioi Littlemilliä vuonna 1997 julkaistussa Complete Book of Whiskyssä näin: ”Perfect for the person in your life you loathe.”

En voisi keksiä julmempaa tavata naulata yhden tislaamon jälkimainetta. Onneksi voimme ajatella tästä kyseisestä miehestä mitä haluamme. Nyt maistetaan siis Littlemilliä, jonka Silver Seal on pullottanut 23 vuoden kypsässä iässä vuonna 2013.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal

(54,8%, Silver Seal, 1990–2013, Cask No. 33, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas bourbonfiilis. Valtavasti vaniljaa, kookosmaitoa ja pehmeää hedelmäisyyttä. Mangoa, cantaloupemelonia, banaania, kuivattua aprikoosia. Marsipaania. Varsin aktiivinen ja reipas tammisuus. Painava tuoksu mutta ilman vahaisuutta. Oliiviöljyä, hiukan suolaa. Vesilisä tuo herukkaisuutta.

Maku: Erittäin roteva ja vaniljainen. Bourbonhenkisyys tulee läpi kaikesta, joten vaniljaa, kookosta ja öljyä ei tarvitse etsiä. Banaania, aprikoosia, keltaista luumua. Hapokkuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi hieno. Marsipaania, mantelia ja runsaasti aktiivisen tammen tuomaa mausteisuutta. Jälkimaku tuo tammen voimakkaammin pintaan, paahteisena ja tanniinisena. Aprikoosia, banaania, melonia, viinirypäleitä, runsaasti hapokkuutta. Pieni savun ailahdus. Vihreää teetä, öljyisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä esille tulee runsaasti sokerisia ja makean hedelmäkarkkisia piirteitä.

Arvio: Vaikuttava ja melko vaativa esitys. Voisi arvata, että viski on peräisin todella aktiivisesta bourbontynnyristä. 89/100

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal 58,2%

Mortlach, tuo synkkien ja sateisten syysiltojen lihaisa herkku! Totta puhuakseni omat kokemukseni Mortlachista ovat olleet varsin ristiriitaisia. Eteen on joskus sattunut vähän vaatimattomampaakin tavaraa.

Maistelussa on tällä kertaa Mortlachia 1980-luvulta kunnianarvoisan Silver Sealin pullottamana. Spekseistä ei ole etiketissä tai muuallakaan tarkempaa tietoa, mutta ex-bourbontynnyri voisi olla ulkomuodon perusteella paras arvaus. Jos kyseessä on ex-sherry, täytyy olla noin kolmannen täyttökerran tynnyri kyseessä.

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal

(58,2%, Silver Seal, 1989–12/2011, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja tuhdisti vaniljaa. Yrttejä, kireää mausteisuutta, hapokkuutta. Aprikoosia, hiukan mangoa, appelsiinin makeutta, kukkaisuutta. Tammi hallitsee melko reippaasti tätä, höylättyjä lankkuja. Hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo tomusokerista makeutta.

Maku: Hedelmäisyys, vanilja ja tammi ovat vahvoina pinnassa. Todella napakka aprikoosi ja hapokas sitrus hallitsevat. Tammi on hiukan yliohjautuva, pippurisuus ja inkivääri tykittävät melkoisella voimalla. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Limettiä, anista, hiukan sitä Mortlachista tuttua lihaisuuttakin. Ei oikein balanssissa. Jälkimaku huuhtoo taas melkoisella tammella ja mausteiden vyöryllä. Aprikoosia, limettiä, persikkaa. Vaniljaa, vaniljaa ja vaniljaa. Pippurinen ja inkiväärinen purevuus säilyvät melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä antaa paremmin tilaa leivosmaisuudelle ja sokerille.

Arvio: Ei oikein parhaita Mortlacheja missään suhteessa. Pätevä ja voimakas esitys, mutta ei missään nimessä odotusten veroinen kohtaaminen. 84/100

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal 46%

Silver Seal on pullottanut erinomaisia Caol Ila -viskejä vuosien varrella. Olisikohan tässä yksi sellainen?

Mielenkiintoiselta tämä vuonna 1983 tislattu ja vuonna 2011 pullotettu yksilö joka tapauksessa vaikuttaa, vaikka tietoja onkin tarjolla harvinaisen vähän. Tynnyri on mitä luultavimmin ex-bourbon, mutta sitäkään ei missään vahvisteta.

Caol Ila 28 yo 1983/2011, Silver Seal

(46%, Silver Seal, 1983–2011, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen ja varsin raikas. Runsaasti omenaa ja ruohoisuutta. Akaasiahunajaa ja mehiläisvahaa, vaniljakastiketta ja hiukan toffeemaisuutta. Hiukan nestesaippuainen makeus. Tammessa on kuiva sävy, pieni kuivaliha löytyy taustalta myös. Hienosti ikääntynyt. Vesilisällä saippuamaisuus korostuu.

Maku: Terävä turvesavu ja hapokas omenaisuus muodostavat hienon yhdistelmän. Suolaisuutta ja sitruunaa riittää. Kirpeää hedelmäisyyttä löytyy rypälemäiseltä ja päärynäiseltäkin puolelta. Savu on ilmeinen, mutta terävyydestään huolimatta pysyy taustalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri lopulta melko kevyt. Turpeisuudessa on edelleen pieni lihaisuus ja vegetaalisuus mukana. Makeudessa taas vanilja ja hunaja pysyvät kielen päällä. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Tammi liikkuu aivan puisevan rajoilla, mutta toimii silti hyvin. Mietoa turvesavua, omenaa ja hunajaa riittää, samoin ruohoisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karvautta, mustan teen piirteitä ja paahteisuutta.

Arvio: Herkullinen ja savuisuudessaankin raikas Caol Ila, jossa on iän tuomaa syvyyttä. Vain pieni puisevuus ja profiilin kepeys jäävät kaihertamaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.