Speyside

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal 53%

Maistalussa on tällä kertaa mielenkiintoinen Longmorn 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana Italian ylpeys Silver Seal.

Oma suhteeni Longmorniin on hiukan kaksijakoinen. Kyseessä on ehdottomasti viskiharrastajan viski, jonka todelliset helmet löytyvät vain hakemalla, mutta omalle kohdalleni tällaisia helmiä on tullut erittäin harvoin. Toivottavasti nyt osuu kohdalle.

Longmorn 22 yo 1988/2010, Silver Seal

(53%, Silver Seal, 1988–2010, 315 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta omenamehua, makeaa appelsiinia, runsaasti mangoa. Todella paksu, makea vaniljaisuus hallitsee maisemaa. Sitä tukee vielä runsas kookoskermaisuus. Aamiaismuroja, pehmeää tammisuutta, ruohoisuutta, kevyttä happoisuutta. Hiukan hapan, jogurttinen vivahde. Vesilisä tuo raikasta limettiä.

Maku: Voimakas, tamminen ja ruohoinen. First fill bourbonia lattiasta kattoon. Erittäin järeää öljyisyyttä, tammen mausteisuutta ja tuhtia hedelmää. Omenaa, appelsiinia, mangoa, banaania. Kookoskerma ja vaniljakastike ovat edelleen tukevasti läsnä. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Hapokasta maltaisuutta, raparperihilloa, hapanta heinäisyyttä. Jälkimaku liikkuu edelleen öljyisellä ja hedelmäsiirappisella tontilla, mutta tanniinit, tiukka mausteisuus ja hapan ruohoisuus kiristävät otettaan. Pippuria, vihreää omenaa, vahvaa tammisuutta. Varsin kireä, keskipitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja vaniljan paremmin esiin.

Arvio: Ei nyt kyllä oikein osu kohdalle kuitenkaan. Haastava viski, jossa hedelmäisyys jää lopulta alakynteen. Tuoksu on oivallinen, mutta maku käy happamaksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569, 51%

Maistelussa tuhti BenRiach, jolle on ehtinyt kertyä jo kiitettävästi ikääkin. Sherryä ja turvetta siis tarjolla.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569

(51%, OB, 18.12.1986–6/2016, Batch No. 13, Cask No. 7569, Peated, Oloroso Sherry Butt Finish, 568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, tummasävyinen ja tallinen. Sammutettua nuotiota, kosteaa turvesavua. Lakritsia, luumuhilloa, hiukan raparperia. Hiukan sekava on. Toisaalla tuntuu tummaa suklaisuutta ja piparkakun mausteliemen makeutta, toisaalla taas yrtit ja mutaisuus painavat päälle. Vesilisä tuo tammen ja vaniljan pintaan.

Maku: Salmiakkinen ja kipakan yrttinen, tumman suklainen ja happaman hedelmäinen. Lakritsijuurta, yskänlääkemäisyyttä, yrttilikööriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri yllättävänkin huokoinen. Toisaalta näin kevyt turvesavun ja salmiakin yhdistelmä on ainakin erilainen ja jää mieleen. Hiukan rusinaa, fariinisokeria, sitruksisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin salmiakkinen ja tumman yrttinen. Turvesavu kääntyy nokiseksi ja hiiliseksi, mutta ei edelleenkään hallitse. Lakritsia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta sitruksisuutta, suolaa. Pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja kamferia.

Arvio: Todella erikoinen BenRiach, salmiakkinen ja yrttinen. Toisaalta tässä on paljon herkkyyttä ja mielenkiintoista tutkittavaa, toisaalta kokonaisuus on hiukan sekava ja näin korkeilla volteilla jopa aavistuksen ponneton. Hyvää toki silti, mutta odotukset olivat korkeammalla. 87/100

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn 54,1%

Maistelussa tällä kertaa kevyesti sherryinen Glen Grant vuodelta 1992. Kaksikymppisen viskin on pullottanut Maltbarn, joka on neljän henkilön perheyritys Stadlandissa, Ala-Saksin alueella. Yhtiön nokkamiehenä toimii entinen talousjournalisti ja ex-Malt Maniac Martin Diekmann.

Freesin pullottajan lisäksi myös Glen Grantiin liittyy mielenkiintoisia käänteitä ja henkilöitä – ja yksi aivan ylittämätön henkilötarina. Scotchwhisky.com kertasi Biawa Makalagan uskomattoman elämän juuri pari viikkoa sitten. Kannattaa käydä lukemassa.

Glen Grant 20 yo 1992/2013, Maltbarn

(54,1%, Maltbarn, 1992–2013, No. 12, Ex-Sherry Butt, 109 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan kukkainen ja ruohoinen. Kesäistä niittyä, voikukkaa, sinimailasta. Miellyttävää yrttisyyttä, hunajaa, vaniljaa. Tuore ja kepeä yleisilme saa mukavasti ryhtiä tammesta. Mausteisuutta, karamellia, persikkaa, punaista omenaa. Maltaisuus tuntuu napakkana. Nam. Vesilisä avaa päärynää.

Maku: Voimakas ja vaikuttava. Varsin keveällä rungolla lähtee todella isosti, suutuntuma ei varoita yhtään. Omenaisuutta, ruohoisuutta, kukkia. Erittäin reippaalla kädellä vaniljaa ja hunajaa sekä yrttisyyttä aina eucalyptuksesta alkaen. Napakka pippuri on myös mukana, tammisuus ei paljon säästele. Punaista omenaa, persikkaa, sitruksisuutta. Hiukan nestesaippuainen vivahde on mukana. Jälkimaku nousee todella pippurisena ja voimakkaana. Minttua, hapokkuutta, hapanta limettiä, ruohoa, todella karheaa maltaisuutta, tanniinisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa ja makeuttaa tätä selvästi. Vedellä löytää päärynää, hedelmäkarkkeja, irtonaista sokerisuutta.

Arvio: Erittäin tykki Glen Grant. En muista aiemmin näin isoa viskiä tislaamolta maistaneeni. 87/100

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra 52,3%

Ainoa Kintran tähän mennessä pullottama Longmorn on tislattu kesäkuussa 1992 ja otettu tynnyristä helmikuussa 2013. Pulloja saatiin todella vähän, vain 132 kappaletta, joten kovin suurella tähän ei tule enää tämän jälkeen törmättyä.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Kintra

(52,3%, Kintra, 6/1992–2/2013, Cask No. 86624, Bourbon Hogshead, 132 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja painava. Bourbonkypsytys todella tuntuu, runsas hedelmäisyys ja vaniljaisuus ovat pinnassa. Persikkaa, banaania, makeaa omenaa, runsaasti appelsiinia. Hiukan pähkinäisyyttä, tammea, hedelmäistä siirappisuutta, mausteita. Osin vähän hahmoton kyllä. Vesilisä tuo pintaan makean limetin ja kevyen savun.

Maku: Painava, kermainen ja mojovan hedelmäinen. Yllättävän runsas havuisuus ja pihkaisuus. Kookosta, vaniljaa, hunajaa, mausteisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja raskaan öljyinen. Viinikumikarkkeja, hiukan marsipaania, hedelmäpastilleja. Tölkkipersikkaa, banaania, uuniomenaa, reippaasti melko kitkerääkin sitruksisuutta. Jälkimaku on todella hapokas ja karvas. Sitruksisuus on karkeaa sorttia, tammi puskee melko reippaasti sisään pippurisuutta ja tanniineja. Vanilja ja hedelmät jäävät taka-alalle, mutta havuisuus ja pihka pysyvät mukana melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja mineraalisuutta esiin.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen ja turhankin haastava esitys. Raskaan öljyinen hedelmäisyys toimii todella hyvin, mutta kokonaisuus ei oikein tue sitä riittävästi. 85/100

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE 55,8%

Maistelussa on tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen Mortlach. Kyseessä on 54 kuukautta ex-sherrytynnyrissä (Oloroso) jälkikypsytetty single cask. Väriä viski on ainakin ehtinyt saada siinä ajassa reippaasti.

Tällaisen tuotteen taustalla on tilanne, että tislaamolla on ollut alkujaan samana päivänä täytettyjä ex-bourbontynnyreitä (todennäköisesti kolme), joissa viskiä on ensin kypsytetty 13,5 vuotta. Sen jälkeen ne on koottu tähän Oloroso-tynnyriin numero #5, jossa viski on kypsynyt vielä tuon 4,5 vuotta.

Samanlaisia ”rakenneltuja” single caskeja on harrastanut myös moni muu, tunnetuimpana tänä päivänä varmaankin Glendronach, jonka keskimääräisestä sherrytynnyrissä kypsyneestä single caskista saadaan aina helposti yli 600 pulloa. Mikäli se viski olisi ollut siinä samassa tynnyrissä koko ikänsä, 20 vuodessa jäljellä olisi enää parin sadan pullon verran tavaraa, koska enkelit ottavat aina osansa.

Mortlachin tislaamo on varsin maskuliinisessa maineessa (”The Beast of Dufftown”) ja on tehnyt keskimäärin todella lihaisaa ja painavaa tislettä. Oma ylittämätön Mortlach-elämykseni on tähän mennessä ollut Keppana Kellarissa pari vuotta sitten maistettu vuoden 1978 Rare Malts -pullote.

Mortlach 18 yo 1998/2016, Signatory for TWE

(55,8%, Signatory for The Whisky Exchange, 12.5.1998–16.5.2016, Hogsheads + Sherry Butt Finish, Cask No. 5, 681 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, vahvan multainen ja napakan eucalytusmainen ensivaikutelma. Rommimainen sokerisuus ja voimakas Oloroso. Silti aavistuksen sulkeutunut. Nahkaisuutta, huonekaluvahaa, tammea, maakellaria, pähkinäisyyttä, hiukan marjaisuutta ja luumua, sitrusta taustalla. Vesilisällä löytää kuivalihan ja saa vielä vähän enemmän vahamaisia piirteitä auki.

Maku: Todella voimakas, suorastaan peto viskiksi. Painava öljyisyys ja Mortlachille leimallinen lihaisuus (beef jerky) tulevat täysillä päälle. Erittäin mausteinen, pippurinen, viikunainen, yrttinen ja paahdetun pähkinäinen. Oloroso maistuu osin kerrostuneena, mutta tämän voima puhuttelee lujaa. Hapahkoa sitrusta, tanniinisuutta, karvasta suklaisuutta. Samalla sitä vastaan löytyy makeaa siirappia ja tiettyä öljyistä imelyyttä. Jälkimaku puskee edelleen päälle kuin höyryjyrä. Pippurisuutta, tanniineja, silkkaa tammea. Eucalyptusta, lakritsia, suklaata, suolaisuutta, sikaria, pähkinää. Hieno makean ja mausteisen näytelmä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo paahdetta paremmin esiin, tiettyä tupakkaisuutta jopa.

Arvio: Äärettömän iso Mortlach. Todella hieno elämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 89/100.

Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa todella mielenkiintoinen viski. Tämä melkoisia kehuja saanut 21-vuotias on yksi harvoista Glen Speyn tislaamopullotteista koskaan. Siitäkin huolimatta, että tislaamo on ollut suuren ja mahtavan Diageon ja sen edeltäjien omistuksessa vuosikymmenet.

Oma kokemukseni Glen Speyn tuotannosta on varsin ohut. Tislaamo liikkuu tutkan alapuolella eikä ole edes yrittänyt löytää tietään harrastajien viskilaseihin. Ehkä tämä Special Release jää aikakirjoihin.

Glen Spey 21 yo 1989/2010

(50,4%, OB, 1989–2010, First Fill American Oak, 5844 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea bourbonvaikutus. Marsipaania, pähkinäöljyä, vaniljaa, omenapiirakkaa. Luumua, aprikoosihilloa, kuivattua hedelmää. Tammi on läsnä vahvana ja vaativana, mutta kokonaisuus puhuttelee. Hunajaa, rusinaa, hiukan nahkaisuutta, vanhoja kirjoja, mausteita. Vesilisällä löytyy tuoretta hedelmää, kiiviä ja viinirypäleitä etenkin.

Maku: Paksun öljyinen ja mausteinen, vahvan tamminen ja hedelmäinen. Aprikoosia, appelsiinia, kuivattua omenaa, rusinaa. Hunaja ja pähkinä ovat mukana myös, samoin muhkea mausteisuus ja napakat yrtit. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja vaikuttava. Tammessa on kookosta ja vaniljaa enemmän kuin laki sallii. Marsipaani ja menthol löytyvät myös. Jälkimaku on todella tamminen ja pähkinäinen. Kuivatut hedelmät ovat edelleen pinnassa, aprikoosi ja banaani etenkin. Kovia toffeekarkkeja, hunajaa, vihreää teetä, öljyisyyttä. Paahteisuus ja hapokkuus lisääntyvät lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä makeuttaa tätä selvästi, saa tiukan tammen aukeamaan ja nostaa tuoreita hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Erittäin vaativa ja samalla myös palkitseva viski. Eleganssia ja laatua loppuun asti, mutta kyllä näin totaalinen bourbonvaikutus myös vaatii, että sellaisista mauista nauttii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

 

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal 58,2%

Mortlach, tuo synkkien ja sateisten syysiltojen lihaisa herkku! Totta puhuakseni omat kokemukseni Mortlachista ovat olleet varsin ristiriitaisia. Eteen on joskus sattunut vähän vaatimattomampaakin tavaraa.

Maistelussa on tällä kertaa Mortlachia 1980-luvulta kunnianarvoisan Silver Sealin pullottamana. Spekseistä ei ole etiketissä tai muuallakaan tarkempaa tietoa, mutta ex-bourbontynnyri voisi olla ulkomuodon perusteella paras arvaus. Jos kyseessä on ex-sherry, täytyy olla noin kolmannen täyttökerran tynnyri kyseessä.

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal

(58,2%, Silver Seal, 1989–12/2011, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja tuhdisti vaniljaa. Yrttejä, kireää mausteisuutta, hapokkuutta. Aprikoosia, hiukan mangoa, appelsiinin makeutta, kukkaisuutta. Tammi hallitsee melko reippaasti tätä, höylättyjä lankkuja. Hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo tomusokerista makeutta.

Maku: Hedelmäisyys, vanilja ja tammi ovat vahvoina pinnassa. Todella napakka aprikoosi ja hapokas sitrus hallitsevat. Tammi on hiukan yliohjautuva, pippurisuus ja inkivääri tykittävät melkoisella voimalla. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Limettiä, anista, hiukan sitä Mortlachista tuttua lihaisuuttakin. Ei oikein balanssissa. Jälkimaku huuhtoo taas melkoisella tammella ja mausteiden vyöryllä. Aprikoosia, limettiä, persikkaa. Vaniljaa, vaniljaa ja vaniljaa. Pippurinen ja inkiväärinen purevuus säilyvät melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä antaa paremmin tilaa leivosmaisuudelle ja sokerille.

Arvio: Ei oikein parhaita Mortlacheja missään suhteessa. Pätevä ja voimakas esitys, mutta ei missään nimessä odotusten veroinen kohtaaminen. 84/100

BenRiach 20 yo 1994/2014 Cask #1703, 55,6%

Lasiin kaatui tällä kertaa Tawny-portviinitynnyrissä kypsytetty BenRiach, joka on tislattu 1994 ja pullotettu 2014. Nämä tällaiset Benkut ovat olleet vaihtelevasti hyviä – portviinin kanssa pelaaminen on aina avointa riskinottoa, jos minulta kysytään.

BenRiach 20 yo 1994/2014 Cask #1703

(55,6%, OB, 1994–2014, Batch No. 11, Cask No. 1703, Tawny Port Hogshead / Tawny Port Finish, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean portviininen, siirappinen ja hedelmäinen. BenRiachin tuttu piparkakku on paikallaan, todella herkullisena. Jotain jalohomeista, ikääntyneen tammista ja hiukan korkkista vivahdetta. Suklaata, fariinisokeria, kirsikkahilloketta, punaista omenaa. Hieno tuoksu! Vesilisällä löytyy paljon polka-karkkeja.

Maku: Viinistä ja suklaista makeutta, hedelmää ja siirappia. Hiukan yksiulotteinen, mutta varsin tyylikäs silti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja konstailematon. Piparkakun maustelientä, yrttejä, hehkuviiniä, fariinisokeria. Uuniomenaa, hiukan makeaa sitruksisuutta, hiukan rasvaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin viininen, mutta tammi korostuu ja alkaa kuivattaa kokonaisuutta nopeasti. Hiukan ohutta jälkimakua hallitsevat hedelmäiset ja siirappisen makeat sävyt. Suklaata, hapokkuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa piparminttuiset ja karkkiset sävyt todella selvästi pintaan.

Arvio: Oikein maukas portviini-BenRiach. Vähän simppeli mutta todella nautinnollinen. 87/100