Speyside

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection 46%

Berry Bros. & Ruddin kokoelmista löytyi tällainen refill-sherryssä kypsynyt Longmorn. Lähtökohtaisesti ihan perustavaraa, mutta joskus tavallisetkin Longmornit voivat yllättää iloisesti.

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2017, Cask No. 62551, Refill Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, varsin nuoren oloinen ja hiukan puuromainen. Appelsiinia, punaista omenaa, hapokkuutta. Pientä lenseyttä ja tunkkaisuutta. Kevyt vahamaisuus on parafiinina mukana. Runsaasti vaniljan makeutta ja hunajaisuutta. Corn flakesia, kermaa. Vesilisä tuo imelää nestesaippuaa esiin.

Maku: Parantaa paljon ankeasta tuoksusta. Öljyisyyttä ja ryhtiä riittää. Vaniljaa, kookoskermaa, banaania, tölkkipersikkaa, päärynää. Hunajaa ja rasvaisuutta, edelleen pientä puuromaista lensyttä ja ylikorostunutta maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja osin hapokaskin. Mehiläisvahaa, sitruksisuutta, tammista karheutta. Jälkimaku vahamainen, havuinen, pihkainen ja melko pippurinen. Omenaa, banaania, vaniljaa. Pieni metisyys tuo kiinnostavuutta. Hapokkuutta, muroja, jyväisyyttä, pieni metallinen sivuääni. Tammi tulee lopulta läpi oikein kunnolla. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumia ja siirappista makeutta.

Arvio: Hahmoton esitys. Refill-sherry ei tarjoa nyt oikein luonnetta. 80/100

Spey (Speyside) Fumare 46%

Lasissa tällä kertaa savuista Speyside-tislaamon viskiä pikkupullosta. Edelleen häiritsee tämä Spey-markkinointinimi. Olen yhden tällaisen uuden Speyn maistanut aiemminkin, mutta se ei jättänyt kyllä mitään muistijälkeä. Se oli sentään ikämerkittyä, kun tämä on ihan nassea.

Spey (Speyside) Fumare

(46%, OB, NAS, +/- 2019, Peated, 20 cl)

Tuoksu: Todella nuoren oloista, vähän kuin savuista new makea. Turvetta, vegetaalisuutta, liuotinmaisuutta, jyväisyyttä, puhdasta alkoholia. Melko makea ja hedelmäiseen vivahtava yleisilme. Tammea, liimaa, heinää, märkää ruohoa, ummehtuneisuutta. Ei säväytä millään tavalla. Vesilisä tuo runsaasti hunajaista makeutta.

Maku: Tuoksua tanakampi saman tien, mutta edelleen todella kypsymättömän ja raa’an oloinen kokonaisuus. Turvetta, jyväisyyttä, vegetaalisia sävyjä, märkää maalattiaa. Tammi on osin ilkeän liimamaista ja pippurista. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava. Heinää, hapokkuutta, hiukan omenaista hedelmäisyyttä ja hunajaista makeutta. Jälkimaku alkaa turvesavuisena ja maanläheisenä. Kosteaa tallimaisuutta, vegetaalisia sävyjä, tummuvaa tammisuutta, pientä suolaisuutta. Heinää, hapokkuutta, liuotinmaisuutta ja alkoholia. Sävyt kuolevat kuitenkin nopeasti pois, jäljelle jää lähinnä vain pieni maltainen paahteisuus ja tammen pistely. Melko lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta ja hiukan mentholia.

Arvio: Tämä kilpailee samoissa sarjoissa savuisten raakatisleiden kanssa. 76/100

Ben Bracken 40%

Lasissa on nyt Lidlin halpaviskiä Speysidelta ilman ikämerkintää. Liiteri pyytää täydestä pullosta Saksassa 18 euroa, joten single maltina tämän hinta-laatusuhdetta saattaa olla vaikea ylittää – ainakaan millään lineaarisella asteikolla.

Ben Bracken

(40%, Clydesdale for Lidl, NAS, +/- 2019, Speyside Single Malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja varsin sitruksinen. Puuromaista lenseyttä, tiettyä tunkkaisuutta. Hunajamelonia, makeita viinirypäleitä, omenasosetta. Kukkaisuutta, kinuskia, pehmeää mausteisuutta. Keltaisia luumuja, pientä mangomaisuutta.

Maku: Yllättävän pehmeä, suorastaan viipyilevä. Tiettyä vetisyyttä tässä kyllä on, potku puuttuu. Sitruksisuus ja hunajaisuus ovat edelleen selvimmin esillä, mutta hedelmäisyys muilta osin jää varsin sekavaksi. Ananasta, omenaa, viinirypälettä. Samoin heinäisyyttä ja suolaisuutta kyllä riittää. Suutuntuma on varsin kevyt ja runko osin väljähtynyt. Maltaisuus on kevyttä, edelleen hiukan puuromaista vivahdetta löytyy. Jälkimaku on hedelmäinen ja hiukan metallinen. Happamuutta, puuroa, heinää, kirpeää marjaisuutta. Alkoholisuus pääsee lopulta kunnolla läpi ja polttaa kaiken mennessään. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: En yleensä ota kantaa hinta-laatusuhteeseen. Viskinä tämä on vaatimaton. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hintaluokassaan todella laadukas esitys”.

BenRiach 13 yo 2005/2019 Cask #2574 for World Of Whiskies, 58,1%

Maistelussa Rachel Barrien aikakauden single cask BenRiachin tislaamosta World of Whiskiesille. Näitä myytiin syyskuussa 2019 Edinburghin lentokentällä suurilta lavoilta ohikulkeville matkailijoille.

BenRiach 13 yo 2005/2019 Cask #2574

(58,1%, OB for World Of Whiskies, 10.5.2005–2019, Cask No. 2574, Oloroso Butt, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uh, mikä rikki. Ei onneksi mätää kanamunaa, vaan lihaisuutta ja ruutista pöllähtelyä. Dominoi tätä täysin. Paksua kermatoffeeta ja kinuskikastiketta, rasvaisuutta, vaahterasiirappia. Uuniomenaa, rusinaa, luumukeittoa. Hiukan ruohoisuutta ja happamuutta taittamassa imelyyttä. Vesilisä tuo hiukan mangoa esiin.

Maku: Edelleen rikkisyys on pääosassa, lihaisana ja vaativana. Toffee ja vaahterasiirappi ovat selvästi esillä, mutta nyt erittäin pureva tammi ja pippurinen napakkuus iskevät sekaan. Kyllä on vaikea viski. Raakaa päärynää, kirpeää omenaa, sitruksisuutta ja ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja levoton. Maltaisuutta, hiukan pähkinää, yleistä sekavuutta. Jälkimaku on edelleen kovin rikkinen ja ruutinen. Pippuria, toffeeta, rasvaisuutta, lihaisuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena, seassa on pientä metallisuutta. Omenaa, päärynää, rusinaa, kirpeää luumua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan hedelmäsalaattia pintaan, viinirypäleitä ja kiiviä.

Arvio: Kova pettymys, huono tynnyri. Näistä lähtökohdista olisi voinut olla selvästi parempaan, vaikka ei tämä mikään täysi fiasko viskinä sentään ole. Tosin vaikea tätä on selitellä parhain päin mitenkään. 81/100

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram 43,4%

Maistelussa viimein tämä kohuttu Mortlachin paluu. Tästä Distiller’s Dramista laitettiin ensin markkinoille huomattavan komea esitys, joka tuskin sisälsi mitään ihan tavallista 16-vuotiasta viskiä. Kun hype oli saatu liikkeelle, uusi batch oli ihan tavallista viskiä.

Tässä nyt tämä ihan tavallinen Mortlach. Ilahduttavaa tässä kuitenkin on se, että pullokoolla kikkailu on vihdoin ohi.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram

(43,4%, OB, 2019, Ex-Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tuhti. Punaista omenaa, appelsiinia, maltaisuutta. Melko runsas tammi ja aavistuksen sekava kattaus marjaisuutta. Teroitettua lyijykynää ja pistäviä sherrysävyjä. Mortin klassinen lihaisuus tuntuu taustalla. Öljyisyyttä ja painoa riittää, karamellia ja toffeefudgea.

Maku: Muhkean öljyinen ja karhean maltainen. Hyvä viskositeetti, lihaisuutta ja appelsiinia riittää. Toffeeta, omenaa, havuisuutta, pihkaa. Melko täyteläinen suutuntuma kaikkineen. Tammea, tiettyä happamuutta, kakkupohjaa, murokeksiä. Hiukan suklaisuutta ja viikunaa. Jälkimaku on sitruksinen ja öljyinen, edelleen melko lihaisa ja mausteinen. Pippuria, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Tammi pysyy melko reippaasti pinnassa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Mortlach palailee kotiin. Peruspätevää tavaraa, mutta ei mitenkään poikkeuksellista. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory 50,4%

Maistossa tällä kertaa kautta linjan varsin hyviä arvioita saanut Benrinnes.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory

(50,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 6.6.1995–5.4.2013, Cask No. 5883, Hogshead, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Purukumimainen, hedelmäinen, vaniljainen ja kermainen. Rusinaista makeutta, omenaa ja appelsiinia. Kuivaa puuverstasta, pölyä, tiivistä maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta, hapokkuutta, makeaa kakkupohjaa. Pieni metallinen nuotti. Vesilisä availee hunajaista imelyyttä.

Maku: Hedelmäinen ja öljyinen. Sitruksisuus ja kirpeä omenaisuus korostuvat heti, voimakas tammi on tuoksua selvemmin omalla paikallaan. Kermaisuutta ja vaniljaa riittää edelleen. Hedelmäkarkit ja purukumi tulevat myös läpi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava, viskositeetti kovalla tasolla. Pippuria, hapokkuutta, hiukan kuivattua aprikoosia ja rusinaa edelleen. Jälkimaku on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Pippuria, kirpeää omenaa, sitruunaa, tammen purevuutta, inkivääriä. Vaniljainen ja purkkamainen makeus pysyy taustalla. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja karheutta.

Arvio: Varsin laadukas ja maistuva kokonaisuus. Ei silti sen suurempaa tunnekuohua laukaise suuntaan tai toiseen. Pätevä lajissaan. 86/100

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland 51,6%

Klassinen bourbon-Benkku ei juuri esittelyitä kaipaa. Nämä ovat usein melko varmoja valintoja, vaikka pullottajana olisi pienempikin indie-paja. Ja nyt asialla on sentään Paderbornin ylpeys Malts of Scotland.

BenRiach 20 yo 1991/2011, Malts of Scotland

(51,6,%, Malts of Scotland, 3/1991–7/2011, Cask No. 32283, Bourbon Barrel, 251 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen, vaniljainen ja todella hedelmäinen. Persikkaa, punaista omenaa, makeaa sitruunaa, ananasta. Hunajaa, märkää kakkupohjaa, voita. Makeuden keskeltä löytyy myös suolaisuus ja pieni heinäisyys. Mantelia ja marsipaania, reipasta maltaisuutta. Vesilisä avaa minttua ja leikattua nurmikkoa.

Maku: Vaisun tuoksun jälkeen herättää heti. Todella vaikuttava ja kirpeä paletti aukeaa nopeasti. Omenaa, päärynää, ananasta, persikkaa ja hunajaa riittää, mutta sitä vastaan nousevat kaikki tammen mausteet. Pippuria, inkivääriä, yrttisyyttä, hiukan sinappia, lakritsia. Kermainen ja paksu suutuntuma. Mantelit ja marsipaani pysyvät hyvin mukana. Pähkinäistä karvautta ja ruohoisuutta riittää. Jälkimaku on hunajainen ja hedelmäisen makea, vaniljainen ja maltainen. Makeaa murokeksiä, omenaa, laantuvaa mausteisuutta, tammea, joka pysyy hyvin aisoissa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa karvaita ja kitkeriä piirteitä.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen esitys, mutta maussa on ehdottomasti hetkensä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory 56,6%

Maisteluun pääsi aivan mahdottoman vaalea Longmorn. Vaikea sanoa, kuinkahan monta kertaa tämä hoggie on käytetty. Varmasti aika monta.

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory

(56,6%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 14.12.1989–21.1.2008, Cask No. 18742, Hogshead, 308 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mietoa päärynäisyyttä, hiukan maltaisuutta, paljasta tisleen tuoksua. Tynnyrin vaikutus on viskin ikään nähden minimaalinen, vain tammi tulee korostuneesti läpi hiukan sahanpurumaisena ja valkopippurisena. Pientä liimamaisuutta. Ei erityisen miellyttävä tuoksu. Vesilisä tuo akaasiahunajaa ja hedelmäsalaattista raikkautta, vaniljaa ja runsaasti kukkaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja pippurinen. Todella voimakas alkoholisuus ja aktiivisen paljas tammi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyinen, jopa polttava. Mustaa teetä, karvasmantelia, hapokkuutta. Hapanta omenaisuutta, hiukan tölkkiananasta. Liimainen ja hiukan pahvinen sivumaku. Aavistus rusinaa. Jälkimaku on pippurinen, todella paahtunut ja osin karvas. Päärynä ja omena ovat yhä mukana, mutta tammi puskee karheutta ja kuivattavaa polttavuutta edellään. Mustaa teetä, aprikoosinkiveä, karvasmantelia. Alkoholinen purevuus pysyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa miellyttävää yrttisyyttä ja tuo tasapainoa huimasti. Harvoin on vesilisä parantanut viskiä näin paljon.

Arvio: Tässä ei ole oikein mitään, mistä erityisesti pitäisin. Ei silti pilalla, vaan hyvin paljas ja rujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa pisteitä parilla pykälällä ja on ehdottomasti paikallaan tämän kanssa. 79/100

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland 57,2%

Maistelussa tällä kertaa varsin iäkästä Inchgoweria ex-bourbonista. Tämä on tislaamona jossain määrin samanhenkinen kuin saman omistajan Linkwood: keskimäärin oikein hyvää tavaraa mutta äärimmäisen säväyttävät yksilöt loistavat poissaolollaan. Ehkä nyt?

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland, 30.6.1982–2/2011, Cask No. 6969, Bourbon Hogshead, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, ruohoinen ja varsin vaniljainen. Vaahtokarkkia ja kukkaniittyä. Todella voimakas alkoholin puraisu ja intensiiviset esterit. Päärynää, mansikkaa, tölkkiananasta, minttua, kookosta. Heinäinen, hiukan savuinen ja lakritsinen maanläheisyys. Voimaa on. Vesilisä tuo pintaan suolaa ja koivunlehteä.

Maku: Laventelia! Mahtava laventeli ja lakritsi heti kärkeen, kuin parhaan FWP-aikakauden tunnelmaa aivan toisaalta. Itse asiassa myös toinen aiemmin maistamani Inchgower tältä samalta vuodelta tarjoili laventelia, mutta se oli viskinä tätä paljon vaatimattomampi tapaus – ja kolmas saman vuoden Inchgower oli vielä heikompi. Tässä tammi on pirun intensiivista ja pippurisen purevaa, tasapainon kanssa on huojuntaa. Suolaisuutta, sinapinsiementä, kookosta, päärynää, mangoa. Suutuntuma on melko kuiva ja alkoholi edelleen voimalla mukana. Vaniljaa, yrttisyyttä, piparminttua, kamferia. Jälkimaku on edelleen erittäin laventelinen. Viinikumikarkkeja, vaniljaa, paahteisuutta, minttua. Tammi on roimasti pinnassa, karhean vaativana ja pippurisena. Lääkemäisyyttä ja kamferia runsain mitoin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen Inchgower kuin yksikään tähän mennessä. Aivan kuin joku olisi Morrison Bowmorelta käynyt peukaloimassa tislettä tuolloin 1980-luvun alussa. Ja se on tässä oikeastaan parasta! Tasapainolla tämä ei juhli, mutta makua ja räiskyvyyttä riittää. 87/100