Speyside

Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa todella mielenkiintoinen viski. Tämä melkoisia kehuja saanut 21-vuotias on yksi harvoista Glen Speyn tislaamopullotteista koskaan. Siitäkin huolimatta, että tislaamo on ollut suuren ja mahtavan Diageon ja sen edeltäjien omistuksessa vuosikymmenet.

Oma kokemukseni Glen Speyn tuotannosta on varsin ohut. Tislaamo liikkuu tutkan alapuolella eikä ole edes yrittänyt löytää tietään harrastajien viskilaseihin. Ehkä tämä Special Release jää aikakirjoihin.

Glen Spey 21 yo 1989/2010

(50,4%, OB, 1989–2010, First Fill American Oak, 5844 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea bourbonvaikutus. Marsipaania, pähkinäöljyä, vaniljaa, omenapiirakkaa. Luumua, aprikoosihilloa, kuivattua hedelmää. Tammi on läsnä vahvana ja vaativana, mutta kokonaisuus puhuttelee. Hunajaa, rusinaa, hiukan nahkaisuutta, vanhoja kirjoja, mausteita. Vesilisällä löytyy tuoretta hedelmää, kiiviä ja viinirypäleitä etenkin.

Maku: Paksun öljyinen ja mausteinen, vahvan tamminen ja hedelmäinen. Aprikoosia, appelsiinia, kuivattua omenaa, rusinaa. Hunaja ja pähkinä ovat mukana myös, samoin muhkea mausteisuus ja napakat yrtit. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja vaikuttava. Tammessa on kookosta ja vaniljaa enemmän kuin laki sallii. Marsipaani ja menthol löytyvät myös. Jälkimaku on todella tamminen ja pähkinäinen. Kuivatut hedelmät ovat edelleen pinnassa, aprikoosi ja banaani etenkin. Kovia toffeekarkkeja, hunajaa, vihreää teetä, öljyisyyttä. Paahteisuus ja hapokkuus lisääntyvät lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä makeuttaa tätä selvästi, saa tiukan tammen aukeamaan ja nostaa tuoreita hedelmäisiä sävyjä pintaan.

Arvio: Erittäin vaativa ja samalla myös palkitseva viski. Eleganssia ja laatua loppuun asti, mutta kyllä näin totaalinen bourbonvaikutus myös vaatii, että sellaisista mauista nauttii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

 

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal 58,2%

Mortlach, tuo synkkien ja sateisten syysiltojen lihaisa herkku! Totta puhuakseni omat kokemukseni Mortlachista ovat olleet varsin ristiriitaisia. Eteen on joskus sattunut vähän vaatimattomampaakin tavaraa.

Maistelussa on tällä kertaa Mortlachia 1980-luvulta kunnianarvoisan Silver Sealin pullottamana. Spekseistä ei ole etiketissä tai muuallakaan tarkempaa tietoa, mutta ex-bourbontynnyri voisi olla ulkomuodon perusteella paras arvaus. Jos kyseessä on ex-sherry, täytyy olla noin kolmannen täyttökerran tynnyri kyseessä.

Mortlach 22 yo 1989/2011, Silver Seal

(58,2%, Silver Seal, 1989–12/2011, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sitruksisuutta, mineraalisuutta ja tuhdisti vaniljaa. Yrttejä, kireää mausteisuutta, hapokkuutta. Aprikoosia, hiukan mangoa, appelsiinin makeutta, kukkaisuutta. Tammi hallitsee melko reippaasti tätä, höylättyjä lankkuja. Hiukan yksioikoinen kokonaisuus. Vesilisä tuo tomusokerista makeutta.

Maku: Hedelmäisyys, vanilja ja tammi ovat vahvoina pinnassa. Todella napakka aprikoosi ja hapokas sitrus hallitsevat. Tammi on hiukan yliohjautuva, pippurisuus ja inkivääri tykittävät melkoisella voimalla. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Limettiä, anista, hiukan sitä Mortlachista tuttua lihaisuuttakin. Ei oikein balanssissa. Jälkimaku huuhtoo taas melkoisella tammella ja mausteiden vyöryllä. Aprikoosia, limettiä, persikkaa. Vaniljaa, vaniljaa ja vaniljaa. Pippurinen ja inkiväärinen purevuus säilyvät melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä antaa paremmin tilaa leivosmaisuudelle ja sokerille.

Arvio: Ei oikein parhaita Mortlacheja missään suhteessa. Pätevä ja voimakas esitys, mutta ei missään nimessä odotusten veroinen kohtaaminen. 84/100

BenRiach 20 yo 1994/2014 Cask #1703, 55,6%

Lasiin kaatui tällä kertaa Tawny-portviinitynnyrissä kypsytetty BenRiach, joka on tislattu 1994 ja pullotettu 2014. Nämä tällaiset Benkut ovat olleet vaihtelevasti hyviä – portviinin kanssa pelaaminen on aina avointa riskinottoa, jos minulta kysytään.

BenRiach 20 yo 1994/2014 Cask #1703

(55,6%, OB, 1994–2014, Batch No. 11, Cask No. 1703, Tawny Port Hogshead / Tawny Port Finish, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean portviininen, siirappinen ja hedelmäinen. BenRiachin tuttu piparkakku on paikallaan, todella herkullisena. Jotain jalohomeista, ikääntyneen tammista ja hiukan korkkista vivahdetta. Suklaata, fariinisokeria, kirsikkahilloketta, punaista omenaa. Hieno tuoksu! Vesilisällä löytyy paljon polka-karkkeja.

Maku: Viinistä ja suklaista makeutta, hedelmää ja siirappia. Hiukan yksiulotteinen, mutta varsin tyylikäs silti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja konstailematon. Piparkakun maustelientä, yrttejä, hehkuviiniä, fariinisokeria. Uuniomenaa, hiukan makeaa sitruksisuutta, hiukan rasvaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin viininen, mutta tammi korostuu ja alkaa kuivattaa kokonaisuutta nopeasti. Hiukan ohutta jälkimakua hallitsevat hedelmäiset ja siirappisen makeat sävyt. Suklaata, hapokkuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa piparminttuiset ja karkkiset sävyt todella selvästi pintaan.

Arvio: Oikein maukas portviini-BenRiach. Vähän simppeli mutta todella nautinnollinen. 87/100

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany 46%

Maistelussa on tällä kertaa Saksaan pullotettu Imperial. Tislaamohan pistettiin säppiin 1998 ja tuhottiin lopullisesti vuonna 2013. Imperialin viskeissä on yleensä sellainen mukava karkkimaisuus mukana.

Tästä Nectarin pullotteesta on tietoa varsin niukasti saatavilla, mutta lopettamisvuotta edellisenä vuonna tämä on tislattu. Pulloon on viskit pistetty vuonna 2010.

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany

(46%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 1997–2010, 70 cl)

Tuoksu: Todella kypsän ja jopa iäkkään oloinen ensivaikutelma. Kiteistä hunajaa, kukkaisuutta, yrttejä, mentholia. Mandariinimaista makeutta, aprikoosihilloa, makeaa omenaa. Vaniljaa, kevyttä ja kuivaa tammisuutta. Puuvahaa, apilaa, mineraalisuutta. Vesilisä saa tietyn rasvaisuuden (käsirasvan) pintaan.

Maku: Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Kiteinen hunaja, vanilja ja makea kukkaisuus hallitsevat herkkää kokonaisuutta. Kuivaa tammea, mineraalisuutta, metisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti kauniin öljyinen. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta. Nallekarkkeja. Hiukan hapokkuutta, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku kääntyy yllättäen hiukan happamaksi ja tanniinit pääsevät tammesta esille. Rasvaa, hapokkuutta. Hunajaisuus, vaniljaisuus ja sokerisuus tulevat kuitenkin väkisin läpi. Keskipitkä finaali liikkuu mineraalisuuden kautta vähitellen karkkiseksi ja herkän yrttiseksi. Nam. Vesilisä tuo jogurttimaisen happamuuden ja rasvaisuuden pintaan.

Arvio: Ikäistään kypsyneemmän oloinen viski, vaikka nuori onkin. Suorastaan odottamaton herkku, jonka hunajaiset ja raikkaan yrttiset nuotit osuvat kohdalleen. 86/100

The Macallan Edition No. 2, 48,2%

Macallanin toinen Edition-sarjan julkaisu tehtiin yhdessä El Celler de Can Roca -ravintolan omistajien Rocan veljesten kanssa. Joan, Josep ja Jordi Rocan katalonialaisravintolalla on kolme Michelin-tähteä ja prestiisiä enemmän kuin riittävästi. Macallanin Bob Dalgarnolle tällainen luksusherkkä kuvio sopii varmasti hyvin.

Dalgarno ja Rocan veljekset poimivat pullotetta varten liudan sherrytynnyreitä, joihin mahtui first filliä, refilliä, amerikkalaista tammea, eurooppalaista tammea, kaikenlaista. Tynnyrityyppejä oli yhteensä seitsemän kappaletta neljästä eri bodegasta/tuottajalta.

Edition No. 2 oli viime keväänä Japanissa todella himoittua tavaraa ja pullojen hinnat paikallisissa alkoholiliikkeissä aivan tapissa. Muualla into on ollut maltillisempaa – ja esimerkiksi Euroopassa tämä ei ole siis mitenkään loppumyytyä tavaraa.

Tänä syksynä nähdään jo Edition No. 3, jonka Dalgarno on rakennellut yhdessä parfymööri Roja Doven kanssa. Syyskuun alussa pitäisi tällaisen ihmejulkaisun saavuttaa viskihyllyt maailmalla, joten maistellaan tämä Edition No. 2 alta pois ja suihkutellaan Edition No. 3 sitten aikanaan kainaloon.

The Macallan Edition No. 2

(48,2%, OB, NAS, 2016, Limited Edition, 70 cl)

Tuoksu: Jännittävä yhdistelmä siirappisuutta ja suklaisuutta, kevyempää kuivakakkua ja mausteisuutta sekä irtonaista hedelmää. Uuniomenaa, mantelia, inkivääriä, vaniljaa, toffeeta, kevyitä ja kukkaisia sävyjä. Silti tietty tallinen ja nahkasatulainen sherryisyys leijuu pinnassa. Vesilisä avaa sitruksisen puolen tästä, hiukan limettiä ja ruohoisen yrttisiä sävyjä nousee esiin.

Maku: Suklaisuutta, maitokahvia, rusinaa, mausteisuutta. Tallinen ja nahkainen puoli on mukana, mutta paksummat sherrysävyt jäävät pimentoon. Suutuntuma on öljyssään hyvinkin mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Kuivahkoa maltaisuutta, hedelmäkakkua, uuniomenaa, tammisuutta, maapähkinää. Jälkimaku liikkuu kahvisella ja mausteisella puolella. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, vaniljaa. Toffeeta, hiukan yrttisyyttä, kevyttä multaisuutta, ruohoisuutta, piparkakkua. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tuntuman. Vesilisä nostaa hedelmäisiä sävyjä paremmin pintaan.

Arvio: Hiukan kerrostuneen oloinen mutta muuten myönteinen yllätys. Erilaista sherryviskin tyyliä, jossa on toki haettu tammesta yksittäisiä äärielementtejä mutta jätetty myös tilaa tutkimiselle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

BenRiach 29 yo 1985/2015 Cask #10318, 49%

Maistelussa varsin iäkästä BenRiachia ex-bourbontynnyristä. Kerrankin viski on sellaisenaan, turpeistetusta tisleestä, ilman erityisiä viimeistelyitä tai muita kikkailuja.

BenRiach 29 yo 1985/2015

(49%, OB, 6.9.1985–6/2015, Peated, Batch No. 12, Cask No. 10318, Bourbon Barrel, 177 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, heinäinen, jollain tavalla multainen ja aavistuksen tunkkainen. Tammi tuntuu kuivana ja melko huokoisena, sävyt ovat kaikkineen tässä jo hiukan haalistuneet. Punaista omenaa, keltaista luumua. Kanelia, ripaus inkivääriä, minttua. Sulkeutunut, vaatii aikaa. Vesilisä nostaa hunajan ja vaniljan esiin.

Maku: Metinen, hunajainen, turpeinen ja öljyinen. Yllättävän roteva hyvin ujon tuoksun jälkeen. Savuun tulee kuivan tuhkainen ja kitkerä ulottuvuus nopeasti mukaan. Tammi maistuu vaniljaisena, mutta pientä puisevuutta on jo havaittavissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan ohentunut. Maltaisuutta, mausteita, pähkinää, minttua. Jälkimaku alkaa savun ja kuivan tammen säestyksellä, kunnes kitkerämmän hedelmäiset sävyt valtaavat alaa. Karvasta appelsiinia, kirpeää omenaisuutta, pähkinää. Turvetta, hiukan tuhkaa, lakritsia. Erittäin pitkä ja hiljaisesti etenevä finaali. Vesilisä antaa hedelmille hienosti lisää tilaa.

Arvio: Haastava viski. Turpeisuus sekoittaa pakkaa eikä kaikilta osin kanna, mutta jättää silti hedelmäisyyttä alleen. Myös pieni puisevuus ja tunkkaisuus häiritsevät. On tässä toki hienotkin puolensa, mutta odotuksista jäädään selvästi. 86/100

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna 43%

Kymppivuotias Auchroisk ilmestyi Flora & Faunan kolmossarjassa, viimeisten uusien joukossa. Näitä sentään vielä näkee, toisin kuin vaikka sarjassa vuonna 1997 julkaistuja Vintage Cask Strength -viskejä, jotka ovat melko lailla kadonneet markkinoilta.

Flora & Faunan kolmossarja (Series 3) julkaistiin 2001 ja ilmeisesti tätä Auchroiskia on tullut uutena markkinoille vielä vuonna 2012 – ellei sen jälkeenkin.

Kolmossarjan Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43% ja Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43% ovat olleet omaan makuuni ihan perusviskejä. Glen Elgin 12 yo Flora & Fauna 43% on vielä näistä viimeisen sarjan viskeistä maistamatta.

Olen jo pitkään odottanut Flora & Fauna -sarjasta asiallista kirjaa. Joku saisi sellaisen tehdä, mieluiten Ulf Buxrudin Rare Malts -teoksen tyyliin.

Auchroisk 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2010, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja ruohoinen. Sitruksisuus vapautuu vähitellen, samoin tietty tammisen kirpeä mausteisuus. Hapokasta valkoviiniä (Grüner Veltliner). Aamiaismuroja, hiukan puuroa. Hetkellisesti todella nuoren ja hiukan kypsymättömänkin oloinen. Raakaa päärynää, rasvaisuutta.

Maku: Ruohoinen ja yllättävän suolainen. Puuroinen ja aavistuksen karkea maltaisuus löytää ihan mukavasti balanssin sitruksisuuden ja hapokkuuden kanssa, vaikka tietty raakuus tässä on vielä läsnä. Suutuntuma on kuivalla tavalla kevyt ja runko ohuen oloinen, vaikka pieni kermaisuus löytyykin. Tammi nappaa reippaasti kiinni, mustaa teetä ja mausteisuutta löytyy. Aavistuksen tumma ja lakritsinen sävy paljastuu kaiken alta. Jälkimaku alkaa kuivana ja maltaisena, suolaisuus ja musta tee kulkevat hetken aikaa mukana ihan ryhdikkäästi. Tammea, tanniineja, hapokkuutta, sitrusta, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Nuorekas ja reippaan maltainen perusviski. Kuivuus ja suolaisuus toimivat kuitenkin jopa odottamattoman hyvin, kun tähän pääsee sisään. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 4).

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland 42,1%

Maistelussa hyvin iäkästä indie-Strathmilliä ex-bourbontynnyristä. Pullomäärä on varsin vähäinen ja voltit melko alhaalla, joten enkelit ovat tosissaan tätä hörppineet.

Strathmill 1975/2013, Malts of Scotland

(42,1%, Malts of Scotland, 5/1975–10/2013, Cask No. MoS 13047, Bourbon Hogshead, 112 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja raikas, ruohoinen ja hunajainen. Mukava omenaisuus, banaania, vaniljaa, kiiviä, viinirypäleitä. Minttua ja eucalyptusta, ikäviskin merkit vahvasti esillä. Silti tammi tuntuu varsin reippaana, sahattuna ja pölyisenä. Kukkaisuutta, kesäistä niittyä, apilaa, heinää. Herkkä ja hieno tuoksu.

Maku: Hedelmäisyys ja mausteisuus ovat kärjessä. Tammi tuntuu vahvana, tanniinisena. Yllättävän hapan puu. Mausteiden kyljessä tulevat musta tee, hiukan hapan tumma suklaa, jokin kanelinen kakku. Suutuntuma on varsin kevyt, mutta kyllä tässä ryhtiä silti riittää. Omenaa, aavistus mantelia, vaniljaa, hunajaa. Jotain vähän yksiulotteista tässä silti on, maku jää selvästi tuoksun luomista odotuksista. Jälkimaku ei ole niin karhean tamminen kuin voisi odottaa. Tammi tasaantuu, mausteisuus ja tee saavuttavat mukavan balanssin. Minttua, eucalyptusta, lakritsia, ruohoisuutta. Keskipitkä finaali jää osin vaisuksi.

Arvio: Upealta tuoksuva mutta aavistuksen hapan ja yllättävänkin yksinkertainen ikäviski – vaikka kyllä tätä silti mielikseen nauttii. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

The Balvenie 12 Triple Cask 40%

Balvenie toi vuonna 2013 taxfree-myyntiin Triple Cask -viskit. Olen tämän viskin aiemminkin maistanut, mutta laitetaan nyt vielä nuotit ylös. Tällä kertaa viski on peräisin pikkupullosta.

The Balvenie 12 Triple Cask

(40%, OB, +/- 2017, Travel Retail Exclusive, 20 cl)

Tuoksu: Hunajainen, appelsiinimehumainen, varsin maltainen. Miellyttävä raikas yrttisyys, aavistus mentholia ja kuivaa puuta. Vaniljaisuus on selvästi esillä, samoin tietty kukkaisuus. Kepeää hedelmäisyyttä, keltaisia luumuja ja aprikoosia. Mukavan hedelmäinen ja hunajainen, klassinen Balvenie-tuoksu.

Maku: Tuoksua terävämpi ote heti kärkeen. Mausteisuutta, aktiivista tammea, teetä, tanniineja. Silti tuttu hunajaisuus ja vaniljaisuus ovat hyvin kyydissä mukana, samoin aprikoosin vetämä hedelmäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pysyy voltteihin nähden oikein mainiosti kasassa. Omenaa, happoisuutta, reipasta maltaisuutta. Minttu jää taustalle. Jälkimaku liikkuu selvästi kuivempaan ja tanniinisempaan suuntaan. Hunajaisuus jää taka-alalle, kun hedelmätee, mausteinen tammisuus ja hiukan happamaksi käyvä appelsiinisuus ottavat mittaa toisistaan. Minttua, valkopippuria, inkivääriä. Keskipitkä finaali kuivuu varsin tiukasti.

Arvio: Varsin toimiva Balvenie-pullote, jossa tammi saa lopulta aavistuksen liian suuren roolin. Mukava perusviski silti. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043, 56,4%

Maistelussa ex-sherrytynnyrissä viimeisteltyä BenRiachia. Etikettimalli on tämä uusi, jota on kovasti kritisoitu. Onneksi sitä ei tarvitse juoda.

BenRiach 16 yo 1999/2016 Cask #5043

(56,4%, OB, 1999–2016, Batch No. 13, Cask No. 5043, Oloroso Sherry Puncheon, 696 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja piparkakkua, paahtoleipää ja appelsiinimarmeladia. Hieman käynyt omenaisuus mukana, hilloinen vaikutelma ylipäänsä. Maltaisuus ja tammisuus tuntuvat hiukan raaoilta, mutta viikuna ja siirappisuus toimivat tässä hyvin. Makea ja maitosuklainen kokonaisuus. Vesilisä avaa hunajan ja vaniljan täysin varoittamatta, makea hedelmäsalaatti pääsee suklaasta läpi.

Maku: Mausteinen ja voimakas. Omenahillo suorastaan jyrää. Aktiivinen tammi ja mausteet ovat pinnassa. Siirappia, rusinaa, suklaata, viikunaa. Leipämäinen maltaisuus ja paahteisuus ovat edelleen mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kaiken keskellä huokoisen oloinen. Tasapaino hiukan hakee. Ruskeaa sokeria, vadelmahilloa, pähkinäisyyttä. Jälkimaku on varsin hapan ja hapokas, paahteisuus ja maltaisuus tulevat voimalla pintaan. Hiukan ummehtunut omenaisuus pitää tiukasti pintansa. Viikuna ja rusina jäävät vähitellen voimistuvan tammen jalkoihin. Finaali on silti melko pitkä. Vesilisä tuo hunajaa ja hedelmää, klassisen BenRiachin elementtejä.

Arvio: Hetkellisesti oikein mainio BenRiach. Balanssi vähän heittelee, mutta maut ovat voimakkaat ja pääosin kohdallaan. 87/100