Speyside

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa Gordon & MacPhailin brittihovin häiden kunniaksi vuonna 1986 pullottama spesiaali Linkwoodin tuotannosta. Mukana on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Ei kuulosta pahalta.

Linkwood 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan tammen ja aromaattisen sherryn hieno yhdistelmä on välittömästi edessä. Vahattua puuta, antiikkihuonekaluja, kuivattuja hedelmiä ja kaakaojauhetta. Rusinaa, luumua, hiukan sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Kevyttä turvesavua, kahvia, tupakkaisuutta. Todella hieno ja klassinen vanhan liiton sherrytuoksu.

Maku: Aromaattinen sherry ja kuiva tammi ovat heti voimakkaasti läsnä. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla erittäin intensiivinen. Yrttisyys on runsasta ja vaikuttavaa, sherryn sävyt ovat todella syviä. Mahtava yhdistelmä pureskeltavaa, toffeemaista makeutta ja toisaalta pähkinäistä ja juuri sopivan karvasta hedelmäisyyttä. Pieni turvesavu on edelleen taustalla mukana. Rusinaa, vaahterasiirappia, suklaisuutta. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen ja paahteisen tamminen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kahvia, hiukan nahkaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuus nousee pienen savun takaa. Pitkä ja tyylikäs finaali.

Arvio: Aivan loistava Linkwood, elegantti ja vaikuttava alusta loppuun. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyypillinen ”vanhan liiton” Linkwood.”

Glen Grant 21 yo 1996, SMWS 9.143, 60,6%

Nyt on lasissa 21-vuotias Glen Grant, joka on viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packin viimeinen maistettava viski. Jälleen ovat voltit erittäin korkealla, vaikka nesteellä on jo ikääkin.

Glen Grant 21 yo 1996, SMWS 9.143

(60,6%, Scotch Malt Whisky Society, 23.4.1996, Spirit of Speyside Whisky Festival, Grateful gravitas, Ex-Bourbon Hogshead, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen ja huokuu bourbontynnyrin voimaa. Aktiivista tammea, tyylikästä vaniljaa, marsipaania, mausteisuutta. Paahdettua vaahtokarkkia, hiukan popcornia. Syvä ja tasapainoinen. Tummaa yrttisyyttä, päärynää, viinirypäleitä, hedelmäsiirappia. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta esiin.

Maku: Voimakas, hedelmäinen, maltainen ja syvän tamminen. Bourbonhenkisyys hallitsee edelleen, paistetut vaahtokarkit ja vanilja ovat vahvasti mukana. Tomusokeria, marsipaania, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hienosti balanssissa. Omenaa, hiukan kirsikkaa, rypälemäisyyttä, hapokkuutta. Jälkimaku on syvän tamminen ja todella mausteinen. Tammi saa tummempia sävyjä ja kuivuu hallitusti. Hedelmäsiirappi tuo makeutta, kun yrtit ja pippuri rummuttavat täydellä voimalla. Pientä karvautta loppusuoralla, nahkaisuutta ja happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tämän setin hienoin viski. Myönteinen yllätys kaikin puolin. Nimellekin on katetta, koska vakavasti otettavaa ja linjakasta painavuutta riittää. 88/100

Glenallachie 9 yo 2008, SMWS 107.13, 65%

Eilen alkoi Scotch Malt Whisky Societyn viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packin läpikäynti nuorella Laphroaigilla.

Seuraavana on vuorossa nuori sherryinen Glenallachie, joka on pullotettu vuoden 2018 Spirit of Speyside Whisky Festivalin juhlallisuuksiin. Voltit ovat jälleen aivan tapissa.

Glenallachie 9 yo 2008, SMWS 107.13

(65%, Scotch Malt Whisky Society, 26.8.2008, Andalusian gazpacho, Refill Ex-Oloroso Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja luumuinen. Todella voimakas oloroso, vaikea uskoa refilliksi. Siirappia, pähkinää, lihaisuutta, viikunaa, kuivattuja hedelmiä ja muhkeaa viinisyyttä. Kahvisuutta, balsamicoa. Maltaisuus ja viskin oma karaktääri jäävät sherryn taakse. Vesilisä avaa kinuskia ja yrttisyyttä.

Maku: Muhkean sherryinen, suklainen ja öljyisen painava. Voimakas ja mausteinen, mutta nyt myös viskin nuoruus tulee läpi. Maltaisuutta, jyväisyyttä, ruohoisuutta. Rusinaa, luumua, viikunaa, taatelia. Siirappia ja balsamicoa, reipasta kahvisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Lihaisuus on edelleen mukana, beef jerkyä ja savumakkaraa. Paahdettua pähkinää, voimakasta tammisuutta. Jälkimaku on pisteliään mausteinen, sherryinen ja yllättävänkin ohut. Paahteisuutta, kahvisuutta ja kuivattuja hedelmiä riittää, mutta jyväiset ja ruohoiset piirteet tulevat nopeasti läpi. Melko lyhyt finaali. Vesilisä nostaa toffeeta ja siirappista imelyyttä.

Arvio: Erittäin nuori sherryviski. Itse asia jää vähän tynnyrin varjoon tässä. Vaikea uskoa, että kyseessä on vain refill, niin voimakasta sherry tässä tosiaan on. 83/100

BenRiach Batch #2, That Boutique-y Whisky Company 48,1%

Maistossa That Boutique-y Whisky Companyn nykyisellään jo (ainakin) viiteen erään paisuneen BenRiach-kimaran kakkosjulkaisu. Jälleen on tynnyrityyppi hämärän peitossa. Pullomääräkin on huomattavan vähäinen.

BenRiach Batch #2, That Boutique-y Whisky Company

(48,1%, That Boutique-y Whisky Company, 2013, 58 bts., 50 cl)

Tuoksu: Vähän erilainen BenRiach kuin oli odotuksissa. Suolaisuutta ja toffeekarkkeja kärjessä, jossain määrin tervaisella vivahteella. Omenaa, luumua, hilloisuutta, vadelmaa. Hunajaa ja ruskeaa sokeria. Heinäisyyttä, pölyisyyttä, hiukan lakritsia ja turvetta. Vesilisä avaa hiukan siirappia ja öljyistä likaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja sitruksinen. Öljyisyyttä, mineraalisuutta, ruohoista kitkeryyttä, maltaisuutta ja suolaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Hilloisuutta, pientä marjaisaa makeutta, kirsikkaa. Pölyistä ullakkoa, hiukan antiikkisuutta, jotain metallista ja karvasta. Paahteisuutta, pähkinäisyyttä, pippuria. Jälkimaku on tummasävyinen, paahteisen tamminen ja edelleen varsin turpeinen. Omenainen hedelmäisyys jää hiukan jalkoihin. Öljyisyyttä, happamuutta, hiukan karvasta pähkinäisyyttä, pippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa yrttisyyden paremmin auki ja tuo metallisuutta pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja pienessä sekavuudessaankin maukas BenRiach. 85/100

Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead Small Batch 59,1%

Lasissa on tällä kertaa kaksikymmentä vuotta kypsynyt yksilö Glenallachien tislaamosta, Cadenheadin Small Batch -sarjassa pullotettuna. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glenallachie-Glenlivet 20 yo 1992/2013, Cadenhead

(59,1%, Cadenhead Small Batch, 1992–2013, Bourbon Hogsheads, 516 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kypsän ja runsaan oloinen heti kärkeen. Öljyinen, paahteisen tamminen, pähkinäinen ja hiukan havuinen ensivaikutelma. Makea hedelmäisyys on täynnä ylikypsää luumua, uuniomenaa ja viikunaa. Mausteisuutta ja maltaisuutta, hiukan suklaata. Ruohoisuutta. Vesilisä availee sitrusta ja päärynää.

Maku: Maltainen, pähkinäinen ja mausteinen. Paahteinen ja voimakas. Tuoksustakin löytyvän luumun ja kypsän omenan rinnalle nousee sitruksisuutta ja yrttisyyttä. Ruohoisuus ja havuisuus toimivat hyvin yhteen hunajan ja vahvan suklaisuuden kanssa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja napakka. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, ruskeaa sokeria ja paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tumma ja syvä, havuisuuden ja suklaan ympärille kietoutuva kompleksinen esitys. Hilloisuus nousee hienosti esiin, vadelma edellä. Kuivatut hedelmät, yrttisyys ja paahteisuus kantavat komeasti. Hiukan lakritsia, runsaasti mausteisuutta. Pitkä ja maukas finaali on tämän viskin paras osa. Vesilisä tuo päärynäistä raikkautta ja karkkisuutta esiin.

Arvio: Odottamattoman maukas viski. Pähkinäisyyden ja mausteisuuden näytöstä alusta loppuun. 87/100

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa vaihteeksi 1970-luvun Dailuainea Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1974–1995*, Old Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella metinen. Kiteistä hunajaisuutta, vahaa, parafiinia, kuivaa tammea. Päärynämarmeladia, siirappista hedelmäsalaattia, hiukan suklaisuutta. Kevyttä maltaisuutta, vaniljaviineriä, hapokkuutta. Vanhoja kirjoja, ullakon tuoksua, antiikkihuonekaluja. Oikein hieno vanhan liiton tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Intensiivisen tuoksun jälkeen odotuksia valjumpi. Metisyys ja hunajaisuus ovat kyllä mukana, mutta ensivaikutelma on lievästi vetinen. Maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä tammista paahdetta. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri kadottanut merkittävästi ryhtiä. Kuivakkaa suklaisuutta, vahamaisuutta, kovia hedelmäkarkkeja. Omenaa ja päärynää, mantelia, rusinaa. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Maltaisuutta, metisyyttä, sitruksista hapokkuutta. Tammi on yllättävän isossa roolissa ja puskee karvasta nuottia pintaan. Mantelia, kuivattuja hedelmiä, pölyisyyttä, hiukan metallisuutta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Ilmiselvä nosing whisky. Maku ei yllä lainkaan tuoksun tasolle, mikä on suuri sääli. Toki tätä mielikseen nuuhkii. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray 59,6%

Maistelussa tällä kertaa nuorta BenRiachia vaihteeksi A.D. Rattrayn valikoimista. Yksinkertaisen äärellä siis. Voltteja kuitenkin riittää.

BenRiach 10 yo 2008/2018, Dewar Rattray

(59,6%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 10.4.2008–26.9.2018, Cask No. 14, Bourbon Hogshead, 311 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunavaahtoa ja aprikoosihilloa, pehmeää tammisuutta ja kermaisuutta. Voltteihin ja ikään nähden yllättävänkin lempeä ensivaikutelma. Hiivaleipää, maltaisuutta, hiukan hapokkuutta ja paahteisuutta. Tammi pysyttelee taustalla. Kevyttä suolaisuutta. Vesilisä availee makeaa omenahilloa ja vaniljaisuutta.

Maku: Todella yllättävä! Maistuu aluksi aivan turpeiselle suolavedelle. Suolasta on pientä vihjettä tuoksussa, mutta näin selvä turvesavu tulee täytenä yllätyksenä. Sitruunan ohessa mukana on todella reipasta liuotinmaisuutta ja liimaa. Suutuntuma on melko öljyinen. Maltaisuutta, paljasta tammisuutta, öljyisyyttä, pippuria. Jälkimaku on sitruunainen, hiukan turvesavuinen ja edelleen todella suolainen. Heinäisyyttä, maltaisuutta ja paahteista tammea. Aprikoosia, kirpeyttä mutta vähitellen myös vaniljaista ja hunajaista makeutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo esiin kevyttä hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta.

Arvio: Todellinen outolintu. Harvoin tulee turpeisuus näin täydellisenä yllätyksenä. Maussa on valitettavasti tiettyjä viheliäisiä piirteitä, jotka estävät innostumasta yhtään enempää. 78/100

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures 47,7%

Vielä löytyy maailmalta Caperdonichin viskejä 1990-luvulta. Tämän vuosituhannen puolella aivan lopullisesti suljetun tislaamon tuotannosta erityisesti vuoden 1992 vuosikerta on ollut vahvasti esillä. Itsekin olen niitä muutaman maistanut aikojen saatossa.

Caperdonich 22 yo 1992/2014, Liquid Treasures

(47,7%, Liquid Treasures, 1992–2014, Hogshead, 152 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen, ruohoinen ja minttuinen. Varsin pistävä ja jokseenkin koruton. Tammi on kuivaa mutta mukana on liuotinmaisuutta ja liimaa. Kuivakkaa maltaisuutta, aamiaismuroja, hapokkuutta, mineraalisuutta. Hiukan vaniljaa ja hunajaa sentään pehmentämässä. Vesilisä availee hedelmäkarkkeja.

Maku: Sitruunainen ja kermainen, paljon rotevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Makupaletissa kuitenkin korostuu sama koruttomuus, vaikka nyt mukana on myös piparminttua, kovia hedelmäkarkkeja ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus tulee läpi hiukan puuromaisena ja tammessa on aktiivisen pistävä sävy. Ruohoisuus ja heinäisyys on selvästi läsnä. Jälkimaku on nopeasti kitkeröityvä, tamminen ja osin karvas. Sitruunaa, ruohoa, karvasta heinäisyyttä. Maltaisuus on rouheaa ja karheus painaa päälle. Minttu jää keskipitkän finaalin lopuksi pintaan. Vesilisä tuo esiin mangoa ja raa’ahkoa banaania.

Arvio: Kaikista mahdollisista viskityyleistä tämä ei kuulu suosikkeihini. Ihan asiallinen lopputulos toki, mutta tietty koruttomuus tätä vaivaa silti. 82/100

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail 40%

Astun tuntemattomalle maaperälle. Lasissa on vanhan ajan Glenlivetiä, joka on ollut pitkään eräänlainen sokea piste, klassinen viski, joka on jäänyt aina maistamatta. George & J.G. Smith -sarjan viski on vuoden 1965 erää, joka on pantu pulloon 1997.

The Glenlivet 1965/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, George & J.G. Smith, 1965–1997, 70 cl)

Tuoksu: Aromikas, kuivan tamminen ja mineraalinen. Maltaisuutta, sitruksisuutta, aprikoosia, hiukan omenaa ja päärynää. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pientä paahteisuutta, kuivaa lehtikasaa. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, tomusokeria, eucalyptusta. Kuivaa sherryä. Tyylikäs muttei erityisen vaikuttava kokonaisuus.

Maku: Hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja kuivan tamminen. Maitosuklainen ja rasvainen. Hedelmätee, yrttisyys ja mineraalisuus ovat esillä, samoin maltaisuus ja kuiva sherry. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta pientä väsymystä tuntuu rungossa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja banaanilastuja, hiukan rusinaa. Omenaista ja sokerista makeutta, vaniljaa ja eucalyptusta. Pientä metallisuutta on myös mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja melko tummasävyinen. Kahvisuutta, pähkinää, hapokkuutta, maltaisuutta. Tammi tuntuu paahteisena ja sitruksisuuteen nousee hapan sävy. Metallia, tummaa suklaata, kuivaa maltaisuutta, rusinaa. Kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta riittää, tammi kuivahtaa vähitellen. Melko pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja kaikin puolin tyylikäs ikäviski Speysidelta, mutta odotukset olivat vielä huimasti korkeammalla. 86/100

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate 46%

Hiukan erikoisempi iäkäs Glentauchers tällä kertaa lasissa. Tynnyrissä on ollut jonkinlainen viinikäsittely. Se ei valitettavasti lupaa kovin hyvää, mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glentauchers 30 yo 1981/2011, The Ultimate

(46%, Van Wees, The Ultimate, Rare Reserve, 11.3.1981–28.10.2011, Cask No. 1056, Wine Treated Butt, 237 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä mineraalisuutta, vahaa, kuivaa vanhaa tammea ja mentholia. Hedelmäisyys tarjoilee enimmäkseen sitruunaisuutta, kun taas viinisyyttä tästä ei kyllä löydä hakemallakaan. Hiukan hunajaa, heinää, kovia hedelmäkarkkeja, raikasta yrttisyyttä. Tyylikäs. Vesilisä tuo maltaisuutta ja ruohoa pintaan.

Maku: Mentholi nousee ensimmäisenä pintaan. Runsaasti sitruunaa ja kuivaa tammea. Nyt mukana on kuitenkin vihreää omenaa, viherherukkaa ja inkiväärioluen vivahteita. Sitruunalakritsia ja pientä paahteisuutta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hillitty, suutuntuma on melko kevyt ja öljyisyys varsin aromaattista. Heinäisyyttä, pientä kitkeryyttä ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin mentholinen ja kevyt, mutta pippuri nousee nätisti tukemaan. Suolaisuus ja sitruksisuus korostuvat. Ruohoisuutta, heinää, herukkaisuutta ja inkivääriä. Varsin pitkä ja tasapainoinen finaali. Vesilisä avaa lisää yrttisiä vivahteita.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Viinisyyttä ei löydy hakemallakaan, mutta homma toimii. Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus, mutta vaatii kuitenkin aikaa ja rauhallista tutkimista. 87/100