Speyside

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris 52%

Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris

(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.

Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.

Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray 66,1%

Tästä viskistä ei päällepäin voisi arvata, että sillä olisi mitään tekemistä sherrytynnyrin kanssa. Dewar Rattray kuitenkin myy tällaista nuorta Glenrothesin rakettibensaa sherryviskinä.

Glenrothes 8 yo 2007/2015, Dewar Rattray

(66,1%, Dewar Rattray, 24.9.2007–19.10.2015, Cask No. 10238, Sherry Butt, 654 bts., 70 cl)

Tuoksu: Onpa jännä, miten näin kirkas viski voi tuoksua näin paljon sherryltä. Maitosuklaata, rusinaa, saksanpähkinää, kuningatarhilloa. Rouhea maltaisuus ja tietty jyväisyys kuitenkin kertovat, että nuoresta viskistä on kyse. Tikkunekkua, minttua, aavistus balsamicoa. Vesilisä availee poltettua sokeria ja persikkaa.

Maku: Paksun öljyinen ja pureskeltava sherrypommi. En muista viskin ulkonäön koskaan vieneen näin vahvasti harhaan, koska tämä on silkkaa suklaan ja rusinan, karamellin ja pähkinän ilotulitusta. Erittäin kermainen suutuntuma ja valtavan painava runko kuljettavat sherrysävyjä isolla rekkakyydillä. Kahvia, hiukan kitkerää tammea, inkivääriä, keltaista luumua ja vaniljaa. Jännä yhdistelmä suolaista ja makeaa. Ja onhan tämä siis ihan uskomattoman voimakas, meinaa lähteä tukka päästä. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeän toffeemainen, suklainen, pähkinäinen ja kahvinen. Tammi ja maltaisuus tulevat melko reippaasti läpi. Mausteita, marjaisuutta, appelsiinia. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa viinisyyttä ja sokerisuutta.

Arvio: Erittäin vahva ja mieleenpainuva esitys. Tynnyrin on täytynyt olla uskomattoman aktiivinen, koska siitä on tarttunut lyhyessä ajassa näin valtavasti mukaan. Se tekee tästä entistä ihmeellisemmän viskin, että näin vaalea tapaus voi olla näin intensiivisen sherryinen ja pysäyttävä. Onhan tämä nuori ja varsin raaka viski kaiken takana, siitä ei pääse mihinkään, mutta en muista aiemmin kokeneeni mitään ihan vastaavaa. 85/100

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022, 46,8%

Maistelussa vaihteeksi BenRiachin tislaamosta Rachel Barrien rakentama tuore 22-vuotias tynnyrisekoitus. Nyt on siis pistetty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-neitsyttammessa kypsynyttä tavaraa samaan settiin. Viski on tislattu kolmeen kertaan, kuten Benkulla oli erityisesti 1990-luvun lopussa hetken aikaan tapana.

Tämä pullote on saanut ihan kohtalaisen myönteisen vastaanoton, joten odotuksia tohtori Barrien työtä kohtaan on syntynyt jo ennen maistelua.

BenRiach 22 yo Triple Distilled 2022

(46,8%, OB, 2022, Triple Distilled, Three Cask Matured, Sherry, Bourbon, and Virgin Oak, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja todella runsas. Virgin oak tulee vahvimmin läpi, tuore tammi ja viinikumi ovat heti pinnassa. Vihreää omenaa, teetä ja mangoa, kukkaisuutta. Vanilja, hunaja ja marsipaani muistuttavat ex-bourbonista. Sherry ei tule suoraan esiin, mutta luumua ja pähkinää riittää. Vesilisä korostaa tomusokeria.

Maku: Runsaan hedelmäinen ja intensiivisen tamminen. Hapokas ja tanniininen ote on miellyttävyyden rajamailla, tumma suklaa ja pölyisyys korostuvat. Mansikkahilloa, sitruksisuutta, reippaasti vihreää omenaa ja mustaa teetä. Viinikumi, pieni musteisuus ja metisyys aukeavat kauniisti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja monitasoinen kokonaisuus yllättävänkin kompleksinen. Kanelia, hunajaa, hiukan pippuria. Mikään tynnyrityyppi ei juuri dominoi, ainoastaan tammi itsessään korostuu. Jälkimaku on yhä jämäkän tamminen, hedelmäinen ja varsin öljyinen. Tumman suklaan, kaakaon ja pähkinän rinnalle tulee melkoisesti chiliä. Tammi antaa nätisti tilaa hunajalle, sitrukselle ja omenalle. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa makeutta.

Arvio: Olin tästä viskistä nyt yllättävänkin vaikuttunut. Master blenderin taidonnäyte, pakko nostaa hattua. Viskityylinä tällainen ei ole helpoimmasta päästä eikä noin yleisellä tasolla oma suosikkini, mutta tässä viskissä osui moni asia nyt kohdalleen. 86/100

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week 48,3%

Jälleen yksi turveviikon Balvenie. Olen maistanut yhden tällaisen, aiemmalta vuodelta, mutta en jotenkin saanut siitä kertayrittämällä kiinni. Myöhemmillä kerroilla aloin siitä kyllä ihan pitää.

Nyt käsillä olevan pullotteen turveviikko on ollut viikko numero 34 eli 18.–24. elokuuta vuonna 2003, kun Balvenie on ryhtynyt savumaltaalla puljaamaan. Elokuun loppu on varmaankin mennyt laitteiston pesussa, jotta fenolit on saatu häädettyä vehkeistä pois. Tämäkin satsi on kypsytelty jenkkitammessa kuten aiemmatkin. Viski on jälleen dilutoitu tuttuun pullotusvahvuuteen.

The Balvenie 14 yo 2003/2018 Peat Week

(48,3%, OB, 2003–14.2.2018, Peated, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, makean hedelmäinen ja jopa vähän imelä ensivaikutelma. Bourbonvaikutus on pinnassa, vaniljaa ja hunajaa riittää, samoin tuoretta tammea ja sitruunaa. Heinäisyyttä ja maakellaria, pientä lihaisuutta ja bbq-kastikettakin. Hasselpähkinää, paahdettua mantelia. Vesilisä korostaa rasvaisuutta.

Maku: Makea hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu iskevät saman tien kiinni. Paljon enemmän Islay-henkeä kuin aiemmassa maistamassani editiossa, nyt on lääkettäkin kyydissä. Toki hunajaisuus, heinäisyys ja kermatoffeen makeus pitävät jalat maassa. Appelsiinia ja omenaa, vaniljaa, tuoretta tammea, pientä pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Yllättävän paljon tuhkaa ja grillattuja kasviksia, karamellisoituja sävyjä. Suolaa ja minttua. Jälkimaku pyörii sitruunan, tuhkan ja makean turvesavun ympärillä. Suolaisuus korostuu entisestään. Heinää ja hunajaa, tuoretta tammea ja vaniljaa. Savu terävöityy loppua kohti, yrttiä ja lääkettä löytyy. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä tuo viinikumia esiin.

Arvio: Tämä ylitti odotukset kirkkaasti. Islay-tyylin parhaat palat Speysidelta hyvässä balanssissa. Ei mikään kompleksisuuden kunkku, mutta todella maukas kokonaisuus silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Glen Moray Elgin Classic 40%

Kaikenlaisia kummallisia viskejä tässäkin blogissa usein maistellaan, joten välillä on aika palata perusasioihin. Tällainen Glen Morayn hobittipullo löytyy nykyisellään kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimista.

Itseltäni tämä on mennyt ohi, kun viskityyli ei iske ihan omaan preferenssiin, mutta maistetaan silti. Ilmeisesti kyseessä on keskimäärin seitsemän vuotta ex-bourbonissa kypsynyt tavara. Tämä nykyisen ranskalaisen omistajan kehittelemä Elgin Classic -sarjahan täyttää ensi vuonna käsittääkseni peräti kymmenen vuotta, joten on näitä jo ehditty pyörittää.

Glen Moray Elgin Classic

(40%, OB, +/- 2022, 35 cl)

Tuoksu: Puuta ja omenaa. Runsas kukkaisuus ja hedelmäisyys kohtaavat myslimäisen maltaisuuden ja vähän jotain taikinaa. Nallekarkkeja, mandariinia, tölkkiananasta, kypsää päärynää ja viinirypälettä. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja vaniljaisena ja saa tämän tuoksumaan varsin nuorelta. Jyvääkin on mukana.

Maku: Nyt se puu vasta maistuukin. Tuore tammi menee heti kaikesta läpi, puisevana ja jopa pahvisena. Maltaisuus on pinnassa jyväisenä ja karheana, mutta rypälemäinen ja omenainen hedelmäisyys pitää makeutta yllä. Suutuntuma on todella kevyt ja sinänsä helppo, mutta näin ohuella rungolla mausta on vähän vaikeakin saada otetta. Päärynä tuntuu nyt vähän raa’alta ja karkkisuus pyörii ympyrää. Ehkä pieni liuotinmaisuus tai liimamaisuus tässä häiritsee. Jälkimaku on varsin kuiva ja lipeää pahvisen puolelle. Jyväisyys ja myslisyys ajavat kuivaa makumaisemaa eikä hedelmäisyydestä ole enää paljon tietoakaan. Tammea, happamuutta, edelleen hiukan liimamaisuutta. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: Eipä tästä viskistä paljon jää jälkipolville laulettavaa. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar 53,1%

Lasissa vaihteeksi klassista Imperialia, joka on mennyt tällä kertaa Signatorylta Belgiaan. Karkkihommia, karkkihommia…

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar

(53,1%, Signatory Vintage for The Nectar Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 18.9.1995–3.10.2017, Cask No. 50253, Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen, sitruksinen ja hunajaisen makea ensivaikutelma. Vaniljaa ja hedelmäsalaattia. Hunajamelonia, makeaa omenaa, hiukan mangoa ja persikkaakin. Taustalla hieno paahtunut tammisuus, joka taipuu jopa vähän hiiliseksi. Mehiläisvahaa ja pientä pihkaisuutta. Vesilisä tuo pintaan hiukan käsivoidetta.

Maku: Metinen, kukkainen ja heti varsin karkkinen. Tosin nyt karkkisuus on enemmän kovia hedelmäkarkkeja kuin viinikumiosastoa. Hunajaisuus, vanilja ja varsin napakka tammi ovat pinnassa. Hapokkuudessa on vähän valkoviinimäinen mineraalisuus läsnä. Omenaa, persikkaa ja mangoa edelleen. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljyisyys kantaa. Jälkimaku on heti alkuun erittäin napakka, täynnä tammea ja pippuria, mutta sulaa vähitellen toffeen ja omenahillon suuntaan. Inkivääriä, mineraalisuutta, hapokkuutta. Paahteisuuden keskeltä löytyy vähän lakritsia ja anista, mutta yleisilme on lopulta hyvinkin karvas. Keskipitkä finaali on ehkä pieni pettymys. Vesilisä saa kaiken karkkisuuden valloilleen, nallekarkkeja myöten.

Arvio: Pääosin oikein maukas Imperial, mutta jälkimaku jättää toivomisen varaa. 84/100

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hiukan harvinaisempaa tavaraa Balmenachin tislaamosta. Liquid Treasuresin pullote on peräisin refill-sherrystä.

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 2001–2015, Refill Sherry Hogshead, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jogurttia ja raakaa banaania, tämä on taas näitä viskejä. Makea maltaisuus tulee kaikesta voimalla läpi. Tammi tuoksuu hyvin vaniljaisena, mutta sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Tölkkipersikkaa, vihreää omenaa, hiukan minttua, kukkaisuutta. Vesilisä availee makeaa päärynää ja viinikumikarkkeja.

Maku: Todella makea ja kermainen, hyvinkin erilainen kuin tuoksu antoi odottaa. Öljyinen ja painava kokonaisuus, jossa voimakas mausteisuus, makea hedelmäisyys ja ruohoinen kitkeryys kamppailevat. Paksu hunajaisuus kestää hyvin chilin ja pippurin iskut. Vahamaisuutta, banaania, persikkaa, viinirypäleitä, omenaa, anista, karkkisuutta. Suutuntuma on hyvin öljyinen ja runko melkein pureskeltava. Tietty jogurttinen ja hapan ulottuvuus on yhä mukana, keitettyjä kasviksia ja jotain hiukan lenseää ja puuromaista. Jälkimaku paukuttaa maltaisuutta oikein olan takaa, tammi tuntuu terävänä ja tanniinisena. Mausteisuutta, chiliä, hiukan hunajaa ja happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin aseöljyä ja vähän lakritsia.

Arvio: Melkoinen outolintu. Sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Ei omaan makuuni. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskynotes 80/100.

Allt-a-Bhainne 20 yo 2000/2021, Signatory 52,6%

Lasissa tällä kertaa varsin tummaa Allt-a-Bhainnea Signatorylta. Tavara on alkujaan peräisin ex-bourbonista, mutta viimeistelyä on tehty ex-sherryssä puoli vuotta siihen perään.

Allt-a-Bhainne 20 yo 2000/2021, Signatory

(52,6%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.7.2000–17.2.2021, Cask No. 11, Hogsheads Finished in a Sherry Butt for 6 months, 701 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja nahkaisen sherryinen, varsin tamminen ja vaniljainen esitys. Espressoa, ylikypsää hedelmää, pähkinäistä karvautta. Mustaherukkaa, minttua, poltettua sokeria, tummaa suklaata. Taatelia ja balsamicoa. Sikaria, seetriä, hiukan havuisuutta. Vesilisä avaa lihaisuutta ja bbq-kastiketta.

Maku: Öljyinen, yrttinen ja todella tummasävyinen sherryttely. Kahvia, balsamicoa, yrttilikööriä, hapokkuutta. Nahkaisuus ja tallisuus ovat vaativina esillä. Ylikypsä hedelmäkään ei tunnu erityisen makealta, vaikka hiukan luumua ja uuniomenaa löytyykin. Mustaherukka, mustikka ja sitruksinen kirpeys tulevat läpi. Suutuntuma on todella öljyinen ja pureskeltava, mutta runko on silti jotenkin huokoinen ja paljas tammi pääsee läpi. Kitkeryyttä ja karvautta. Jälkimaku on poikkeuksellisen havuinen ja pihkainen, edelleen toki todella sherryinen ja kahvinenkin. Nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, espressoa ja karheaa tammisuutta. Taatelia, luumua, balsamicoa ja yrttejä. Vaativa ja melko pitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja robusti sherryjättiläinen, joka menee koko ajan tasapainon reunalla. Tisle on ylipäänsä vähän rajoilla näin kovassa käsittelyssä, mutta tässä on hetkittäin todella hienoja pilkahduksia. 86/100

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium 58,3%

Burns Nightin kunniaksi maistelussa on tänään Glenallachielta vähän erilainen portviinikypsytetty single cask, joka on mennyt Belgiaan. Väri on ainakin lupaavan punainen.

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium

(58,3%, OB for Premium Spirits Belgium, 13.12.2005–1.6.2021, Cask No. 5721, Ruby Port Hogshead, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, mineraalinen ja varsin terävä. Portviini kyllä tulee läpi, rusinaa ja tanniinisuutta. Runsaasti sokeria, erityisemmin hattaraa. Tuoretta tammea, viinikumikarkkeja, mausteisuutta. Marsipaania ja punaisia marjoja, siirappia, vaniljaa, pientä pippuria. Vesilisä avaa päärynää ja maltaisuutta.

Maku: Hedelmäisen viininen ja runsas, portviini toimii oikein mainiosti. Punaista marjaisuutta, omenaa, hiukan persikkaa ja keltaista luumua. Sokerisuus ja siirappi ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuus ja napakka tammi leikkaavat makeutta kauniisti. Maltaisuutta ja mausteisuutta, marsipaania ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteissaan jämäkkä. Hapokkuutta, nahkaa, paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tamminen, mausteinen, nahkainen ja edelleen selvästi portviininen. Sokerisuus jää taka-alalle nopeasti ja melko tiukka musteisuus ottaa vallan. Yleisilme kääntyy hehkuviiniseksi ja tanniiniseksi. Keskipitkä finaali kuivuu todella tiukasti ja kuivattaa suun aivan täysin. Vesilisä korostaa karkkisuutta.

Arvio: Pidän juuri tällaisista portviinikypsytyksistä, vaikka tässä onkin erityisen runsaasti rosoa ja särmää. Portviini tulee voimalla läpi, mutta tisle tukee hienosti. Jakaa aivan taatusti mielipiteitä. 87/100