Speyside

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium 58,3%

Burns Nightin kunniaksi maistelussa on tänään Glenallachielta vähän erilainen portviinikypsytetty single cask, joka on mennyt Belgiaan. Väri on ainakin lupaavan punainen.

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium

(58,3%, OB for Premium Spirits Belgium, 13.12.2005–1.6.2021, Cask No. 5721, Ruby Port Hogshead, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, mineraalinen ja varsin terävä. Portviini kyllä tulee läpi, rusinaa ja tanniinisuutta. Runsaasti sokeria, erityisemmin hattaraa. Tuoretta tammea, viinikumikarkkeja, mausteisuutta. Marsipaania ja punaisia marjoja, siirappia, vaniljaa, pientä pippuria. Vesilisä avaa päärynää ja maltaisuutta.

Maku: Hedelmäisen viininen ja runsas, portviini toimii oikein mainiosti. Punaista marjaisuutta, omenaa, hiukan persikkaa ja keltaista luumua. Sokerisuus ja siirappi ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuus ja napakka tammi leikkaavat makeutta kauniisti. Maltaisuutta ja mausteisuutta, marsipaania ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteissaan jämäkkä. Hapokkuutta, nahkaa, paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tamminen, mausteinen, nahkainen ja edelleen selvästi portviininen. Sokerisuus jää taka-alalle nopeasti ja melko tiukka musteisuus ottaa vallan. Yleisilme kääntyy hehkuviiniseksi ja tanniiniseksi. Keskipitkä finaali kuivuu todella tiukasti ja kuivattaa suun aivan täysin. Vesilisä korostaa karkkisuutta.

Arvio: Pidän juuri tällaisista portviinikypsytyksistä, vaikka tässä onkin erityisen runsaasti rosoa ja särmää. Portviini tulee voimalla läpi, mutta tisle tukee hienosti. Jakaa aivan taatusti mielipiteitä. 87/100

Glenallachie 12 yo 2005/2017, Douglas Laing 48,4%

Erilaisia Glenallachien single caskeja riittää nyt markkinoilla, kun tislaamon omistus on vaihtunut ja näiden sherrypommien erikoismies Billy Walker on kehissä. Douglas Laingillekin löytyi jostain tällainen tynskä, joka on pistetty pulloon jo omistajavaihdoksen aikaan viisi vuotta sitten.

Glenallachie 12 yo 2005/2017, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 3/2005–12/2017, Cask No. DL 12238, Sherry Butt, 243 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja nahkainen, tuhti sherrytuoksu. Tallia, muhevaa multaisuutta. Yrttisyyttä, sitruksisuutta ja runsaasti ylikypsää hedelmää, luumua ja rusinaa. Hiukan suklaisuutta ja siirappia, vaikka kovin makea tämä ei ole. Tuore tammikin paistaa läpi, tasapaino pysyy silti. Vesilisä avaa vahvan heinäisyyden ja vie entistä syvemmälle sinne talliin.

Maku: Suklainen ja nahkainen, tuhdin sherryinen ja pähkinäinen kokonaisuus. Tallisuus ja yrttisyys ovat edelleen hallitsevia, ylikypsä hedelmä ja makeus jäävät kakkosiksi. Paketti pysyy silti hyvin kasassa, kaikki tuntuu varsin virheettömältä ja balanssi on kohdallaan. Siirappia, rusinaa, uuniomenaa, hiukan sitruksista napakkuutta ja hapokasta marjaisuutta. Tammikin näyttäytyy edelleen hyvin tuoreena. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jopa pureskeltava. Jälkimaku pyörii edelleen suklaisuuden, ylikypsän sekahedelmän ja yrttisyyden ympärillä. Kahvisuus korostuu. Pähkinäisyys, mausteisuus ja etenkin kaneli tulevat esiin. Tammea, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin omenaisuutta ja jopa pientä kukkaisuutta.

Arvio: Oivallinen ja tasapainoinen sherryttely. Ylitti kaikki odotukset. 86/100

Glenfarclas 2021 Spring Edition 55%

Glenfarclasin kaikenlaisia vuosijulkaisuja tuntuu riittävän joka lähtöön. Hollantiin meni viime vuonna tällainen ikämerkitsemätön kevätpullote. Rinnalle maisteluun pääsi ’Farclasin tuore Suomi 105 -pullote, joka on tietysti jo ihan eri hintaluokkaa kuin tämä.

Glenfarclas 2021 Spring Edition

(55%, OB for The Netherlands, 18.3.2021, Ex-Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, öljyinen ja makea tapaus. Runsaasti ylikypsää hedelmää, luumuhilloa, jotain vähän eltaantunuttakin. Sherryn tuoma makeus on paksua, rusinaista ja siirappista. Ruohoisuutta, tuoretta tammea, pistävää nuorekkuutta. En tunnistaisi sokkona Glenfarclasiksi. Vesilisä avaa tikkunekkua ja poltettua sokeria.

Maku: Kermainen ja mausteinen muttei lainkaan niin sherryinen kuin tuoksu antoi odottaa. Ruohoisuus ja tammi ovat pinnassa, vaniljaa ja valkopippuria riittää. Mariekeksejä, maapähkinää, toskaomenaa, keltaista luumua. Hunajaa, aprikoosia, mysliä. Suutuntuma on rasvassaan ja painavuudessaan melko täyteläinen. Edelleen tietty eltaantunut ja ummehtunut hedelmäisyys pyörii kielenpäällä. Sahattua lautaa, yrttisyyttä, hyvin lenseää maltaisuutta. Enemmän ex-bourbonviskin tammista fiilistä kuin sherryjyrää. Jälkimaku on kitkerän ruohoinen, pippurinen, todella maltainen ja terävän tamminen. Ylikypsän hedelmän ummehtunut tunnelma jatkuu, samoin tietty lenseys ja karvaus. Suolaisuutta, heinäisyyttä, vaniljaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lisää siirappista makeutta ja keventää kitkeryyttä.

Arvio: Hyvin nuoren oloinen ja vähän sekava viski. Ei tästä Hollanti-lestistä voi puhua samana päivänäkään hienon Suomi 105 -pullotteen kanssa. Rinnakkainmaistelussakaan ei ole oikein järkeä, koska Suomi-pullo vie tätä nuorikkoa kuusi nolla – ja tuntuu tähän verrattuna täysin eeppiseltä. 81/100

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd 46%

Tällä kertaa kohdalle osui varsin niukalla infolla varustettu single cask -pullote Berryn valikoimista. Liemi on peräisin Royal Bracklan tislaamosta.

Royal Brackla 19 yo 1997/2017, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2017, Hogshead, Cask No. 9911, 70 cl)

Tuoksu: Raikas, kirpeän hedelmäinen ja napakan maltainen. Tammi tulee varsin tuoreena ja rapsakkana heti läpi. Teroitettua lyijykynää, yrttisyyttä, teetä. Mineraalisuutta, sitruunaa, inkivääriä. Viinikumimaista, hiukan ujoa makeutta. Keltaista luumua, kirpeää omenaa. Vesilisä availee käsirasvaa ja lisää yrttejä.

Maku: Tiukan mausteinen ja vähän yllättävänkin painava. Tekstuuri on runsas, voita ja rasvaa. Kuitenkin sitruunainen kirpeys, hapokas omena ja voimakas pippuri käyvät päälle ihan tosissaan saman tien. Mysliä ja muroja, kuivattuja hedelmiä, jotain keksimäistä myös. Tammi tuntuu varsin paljaana ja tanniinisena. Runsasta maltaisuutta, oliiviöljyä ja ruohoisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mausteissaan napakka. Minttua ja limettiä, hiukan mantelimaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen mineraalisuuden, pippurin, maltaisuuden ja tammen ympärillä. Muromaisuus, kuivatut hedelmät ja pieni viinikumimaisuus ovat yhä kyydissä mukana. Öljyisyyttä ja voita. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta pintaan.

Arvio: Konstailematon, tislevetoinen esitys. Tällaisella harvoin voittaa uusia faneja puolelleen. Näistä on aina vaikea jälkikäteen muistaa yksityiskohtia. Ei tässäkään mitään suurempaa vikaa ole, mutta näin karu tyyli ei ehkä täysin puhuttele kuitenkaan. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100.

Glenfarclas 14 yo 2008/2022 Family Cask ’Suomi – Finland 105’ 60%

Maistelussa vihdoin tämä Suomea varten pullotettu Glenfarclasin single cask. Pullotteen nimi on herättänyt lievää hämmennystä, koska perinteisen Glenfarclas 105:n sijaan kyseessä on single cask eikä isompi vattaus, vaikka voltit ovat samalla tavalla 60 %:ssa kuin tuossa tislaamon vahvassa sherryklassikossa.

Nyt kyseessä on siis 14 vuotta ykköstäytön sherryssä kypsynyt yksilö. Kovasti tätä on kehuttu eri puolilla, ja sainpa tänne blogiinkin jo kommentin, jossa kehotettiin tätä maistamaan. Nyt sen teen, ja odotukset ovat korkealla.

Glenfarclas 14 yo 2008/2022 Family Cask ’Suomi – Finland 105’

(60%, OB for Finland, 3/2008–6/2022, ”Suomi – Finland 105 vuotta 1917–2022”, First Fill Sherry Cask No. 375, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja muhkeampi kuin moni muu vastaavan ikäinen Glenfarclas. Kermaisen siirappinen, pähkinäinen ja suklainen yleisilme. Appelsiinia, luumua, kypsää kirsikkaa. Tyylikäs, tumma yrttisyys. Sherryssä on tallinen ja nahkainen puoli pinnassa. Vesilisä kaakaojauhetta, minttua ja toffeeta.

Maku: Sherryinen, mausteinen ja tumman yrttinen. Yskänlääkemäisyys toimii hyvin yhteen runsaan tammen ja hedelmien kanssa. Karvasta pähkinäisyyttä, hapokkuutta, espressoa. Luumua, hiukan kirsikkaa ja runsaasti kuivattuja hedelmiä. Suklaa on tummempaa kuin tuoksussa, ja siinä on chilin ja appelsiinin vivahde. Kovia toffeekarkkeja, kuningatarhilloa, inkivääriä ja apteekin salmiakkia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja todella napakka. Jälkimaku pyörii edelleen tiukan sherryn, aktiivisen tammen ja voimakkaan yrttisyyden varassa. Mineraalisuus ja hapahko kahvisuus korostuvat. Yskänlääkettä, pippurisuutta, paahteisuutta. Luumua, nahkaa, tanniineja. Pitkä ja varsin vaikuttava finaali. Vesilisä availee pehmeää toffeeta ja kermaisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja voimakas Glenfarclas. Ikäistään iäkkäämmän ja syvemmän oloinen sherryviski. Toisaalta etenkin alkumetreillä varsin haastava tapaus maistajalle eikä kaikkineen päästä ihan helpolla. Mutta onhan tämä hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Makua ja voimaa riittää huimasti. Hyvää!”

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch 56,8%

Glen Elginin indie-julkaisuja en ole viime vuosina mitenkään liian usein kohdannut. Nyt löysin käsiini tällaisen Cadenheadin Small Batch -julkaisun, joka on peräisin ex-bourbonista.

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch

(56,8%, Cadenhead, Small Batch, 1995–2017, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, minttuinen ja varsin sitruksinen. Hunajaa, vahaisuutta, jotain kalkkista ja mineraalistakin. Maltaisuutta, paahteista pähkinäisyyttä, mysliä, raakaa banaania, aprikoosia, omenaa, hiukan vaniljaa. Tammi tulee yllättävänkin tuoreena läpi. Vesilisä avaa hiukan hiiltä ja kitkeryyttä.

Maku: Vahamainen, öljyinen ja varsin pippurinen. Maltaisuus ja tuore tammi ovat keskiössä. Runsaasti hedelmäisyyttä, hapokasta omenaa ja banaania. Vahamaisuus ja mineraalisuus tuntuvat voimakkaina. Yrttisyyttä, muromaisuutta, vihreää teetä. Suutuntuma on kirpeä ja öljyinen, varsin tymäkkä kaikkineen. Vaniljaa, mantelia, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen, vahvan tamminen ja jännällä tavalla pihkainen. Hapokkuus on pinnassa, mineraalisuus ja vaha samoin. Kirpeää omenaa, sitruunaa, raakaa banaania. Maltaisuus ja tuore puu saavat tämän tuntumaan edelleen paljon ikäistään nuoremmalta. Hunaja ja vanilja pitävät makeuden mukana kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja minttua esiin.

Arvio: Ei oikein kolahtanut tämä. Sokkona olisi mennyt kymppivuotiaasta. Lajissaan ihan laadukas viski, mutta näitä taitaa mahtua kolmetoista tusinaan – tai jopa enemmän. 82/100

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory 58,4%

Varsin tummasävyistä Linkkaria lasissa tällä kertaa. Signatory on alkanut tuoda yhä enemmän markkinoille tällaisia jykeviä sherryviskejä, joissa väri on tehty parin kuukauden finistelyllä. Vähäisen kokemukseni perusteella laatu on ollut vaihtelevaa. Suhtaudun tähän silti avoimin mielin.

Linkwood 13 yo 2006/2020, Signatory

(58,4%, Signatory, Cask Strength Collection, 5.12.2006–4.3.2020, Cask No. 8, Bourbon Hogshead, Finished in a Fresh Sherry Butt for 4 months, 720 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hmm, tuttu ristiriita kukkaisen perusluonteen ja siihen päälle vedetyn suklaisen, rusinaisen ja paksun sherryn välillä. Tämä on kaiketi sitä modernia sherrykypsytystä. Runsaasti marjaisuutta, mansikkaa, sitrusta, nahkaisuutta, vaniljaa. Tammi tulee vahvasti läpi. Vesilisä avaa lakritsia ja kypsää kirsikkaa.

Maku: Todella kerrostunut, voimakas ja jopa häiritsevä kokonaisuus. Sitruksisuus ja tammi iskevät heti päälle, sen jälkeen tulee rasvainen suklaisuus, alta pilkottaa nuorta tammea ja hapokkuutta. Marjaisuus on edelleen vahvaa, mustaherukkaa, luumua. Kahvisuutta ja rusinaisuutta, poltettua sokeria, paahtunutta tammilankkua. Suutuntuma on melko kevyt mutta sherrymaski painaa raskaasti. Jälkimaku on kahvinen, yrttinen, sherryinen ja pistävä. Tammi on edelleen nuorta ja terävää, marjaisuus hapokasta, mutta makeus katoaa nopeasti. Karvasta pähkinää, kitkerää sitrusta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ylikypsää hedelmää esiin.

Arvio: Todella voimakkaasti rakennettu sherrypommi, jonka alta pilkottaa jotain muuta. Sokkona tätä ei voisi ikinä tunnistaa Linkwoodiksi. Vahvojen makujen ystävällekin tämä on aidosti haastava tapaus. 82/100

Glenfarclas 185th Anniversary 46%

Vuoden 2022 Uisge-viskifestivaalilta eli Uisge X+1:stä olin etukäteen valinnut yhden viskin, jonka maistan ajatuksella ennen tastingia. Valintani osui tähän Glenfarclasiin. Tiettävästi tässä ikämerkitsemättömässä sekoituksessa on viskiä kuudelta eri vuosikymmeneltä aina 1960-luvulta saakka.

Pidin aikanaan kovasti 175th Anniversary -julkaisusta, josta onnistuin saamaan käsiini vuonna 2015 sen Chairman’s Reserve -version. Odotukseni tätäkin viskiä kohtaan olivat erittäin korkealla, vaikka en minkäänlaisena suurena ’Farclas-fanina itseäni pidäkään.

Glenfarclas 185th Anniversary

(46%, OB, 2021, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, hedelmäisen napakka ja tyylikäs. Mehiläisvahaa, rusinaa, kuivattua luumua, mysliä. Kuivaa tammea, appelsiinimarmeladia. Metisyyttä, akaasiahunajaa, minttua, marjaisuutta. Mineraalinen vivahde, raikasta yrttisyyttä, hiukan nahkaisuutta.

Maku: Sherryinen, tamminen ja metinen. Rusinaa, hunajaa, kanelia. Pientä myskisyyttä ja kovia toffeekarkkeja. Kuiva tammi toimii kokonaisuudessa varsin nautinnollisesti, vahaisuutta ja aavistus kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko hyvässä balanssissa. Marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, muroja, hiukan hedelmäsiirappia. Jälkimaku on edelleen kuivan sherryinen, tamminen, maitokahvinen ja runsas. Mysliä, heinäisyyttä, nahkaa, pientä mineraalisuutta. Hunaja ja metisyys pysyvät mukana tuomassa makeutta. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Laadukas ja kaikin puolin tyylikäs Glenfarclas. Silti jotain särmää tästä vähän jäin kaipaamaan, ehkä odotukseni olivat ehkä sittenkin pykälän liian korkealla. Mutta hyvä viski tämä silti on, ehdottomasti. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 90/100.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium 56%

Harvoin on näkynyt An Cnocia näillä raukoilla rajoilla. Edellinen merkintä tässä blogissa on kaukaa kuuden vuoden takaa.

Tällä kertaa lasiin lorahti sellaista An Cnocia, jossa on pelattu turpeen kanssa, aivan kuten tehtiin aikanaan tämän Knockdhun tislaamon julkaisemissa Peaty Collection -viskeissä. Nyt etiketti väläyttää lukeman 14,7 ppm.

An Cnoc 2005/2020 for Belgium

(56%, OB for Premium Spirits Belgium, Selection of Excellency, 2005–2020, Cask No. 420, Peated Cask, 216 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turpeinen, hedelmäisen makea ja minttuinen. Omenaa ja banaania, vaniljaa ja hunajaa. Viinikumikarkkeja ja toffeefudgea. Turvesavu on napakkaa, kyydissä on jotain tallista ja maanläheistä, maalattiaa ja kosteaa kalliota. Hiukan heinää ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo pientä tervaisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen ja turvesavuinen, mineraalinen ja mausteinen. Banaanin ja omenan makeat sävyt toimivat nätisti yhteen suolaisuuden ja napakan pippurin kanssa. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Yrttisyyttä, vaniljaa, hiukan paahdettua pähkinää, herukkaisuutta ja hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen sangen turvesavuinen, mineraalinen ja pippurisen pistelevä. Yrtit nousevat mintun vetämänä esiin, salmiakkiakin esiintyy. Omenanlohkoja, banaanilastuja, kovia hedelmäkarkkeja. Suolavetisyys, herukkaisuus ja trooppiset hedelmät toimivat nätisti yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiiltä ja tuhkaa pintaan.

Arvio: Odottamattoman hyvä viski. Pitää maistaa jatkossakin An Cnocia. 86/100

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits 52,5%

Speyburn on alkanut terhentyä viime vuosina, vaikka en itse olekaan kovin paljon kyseisen tislaamon tuoretta tuotantoa maistanutkaan. Nyt maistossa on viskiä, joka on pullotettu ex-bourbonista Belgiaan.

Speyburn 2006/2019 for Premium Spirits

(52,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 2006–2019, Cask No. 188, Bourbon Barrel, 252 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja minttuinen ensivaikutelma. Tisle puhuu. Päärynää ja aprikoosia, mangoa ja hunajamelonia. Kukkaisuutta ja hiukan kermaisuutta. Kinuskinen vivahde. Vaniljaa ja tuoretta puuta, vähän jopa havuja. Hiukan puuromaisuutta ja jyväisyyttäkin. Vesilisä tuo hiukan lenseää rasvaisuutta esiin.

Maku: Tammea ja vaniljaa, hedelmiä ja ruohoisuutta. Tisle edellä mennään myös maussa. Mysliä ja mariekeksiä, hiukan hunajaa, omenaa ja päärynää. Pippurisuus antaa tulitukea, samoin suolaisuus on hiukan yllättäen pinnassa. Kermaisuutta ja edelleen pientä kinuskisuutta. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti napakka. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta. Kukkaisuus ja heinäisyys ovat myös selvästi läsnä. Jälkimaku pyörii edelleen paljaan tammisuuden ja vaniljan ympärillä. Minttu tulee selvästi esiin, samoin päärynä ja trooppiset hedelmät. Ruohoisuus kantaa pitkälle, samoin havuisuus ja pieni pihkaisuus ovat läsnä. Pippuri ja yrttisyys tuovat napakkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa erikoista rasvaisuutta.

Arvio: Tislevetoista tavaraa, vaniljaa ja tuoretta puuta riittää. Ei oikein omaan preferenssiini, vaikkei mitään suurta vikaa. Tällaisille viskeille on omat faninsa, tiedän sen. 82/100