Speyside

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures 47,9%

Maistossa tällä kertaa spekseiltään oikein tyypillinen hedelmäinen Benkku ex-bourbonista. Kypsytystä on takana neljännesvuosisata, joten mistään ihan tusinaviskistä ei toki ole kyse.

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures

(47,9%, Liquid Treasures, 1990–2015, Travel To Mars, Special Edition, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys tulee läpi kaikesta. Banaania, päärynää, omenaa, persikkaa, makeaa sitruksisuutta. Vaniljaa, tomusokeria, minttua. Maltaisuudessa on puuromainen vivahde, vaikka muuten kokonaisuus on varsin iskevä. Marjapiirakkaa, hapokkuutta. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja oudon metallinen. Tumma yrttisyys sekoittaa pakkaa, yllättävän suolaista ja likaista sivuääntä tulee joukkoon mukaan. Öljyisyyttä, pippuria, hapokkuutta. Maltaisuus on edelleen melko puuroisena mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän heittelee. Päärynää, banaania, akaasiahunajaa. Jälkimaku on tumman yrttinen ja likaisen öljyinen. Hedelmäisyys nousee pintaan, mutta paahteisuus ja tammi saavat siitä yliotteen, jota pippurisuus vielä tukee. Kypsää päärynää, marjaisuutta, hapanta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa pintaan anista, maapähkinää ja minttua.

Arvio: Sekava esitys. Tuoksussa on hetkensä, mutta maku sinkoilee minne sattuu. Toki tätä mielikseen nauttii, mutta odotuksista jäätiin kauas. 83/100

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal 50,3%

Lasissa on tällä kertaa hieno vanha Longmorn Silver Sealilta. Tämän sarjan pullotteiden etiketit ovat kyllä aina yhtä pysäyttäviä kaikessa barokkisuudessaan. Informaatiota niissä toki saisi olla hitusen enemmän, kun tästäkään ei ole edes kypsytys tiedossa.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal

(50,3%, Silver Seal, Special Bottling, 1981–2012, 205 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja ruohoinen, heinäinen ja hiukan suolainen. Sitruksinen, mangomainen ja omenainen, varsin raikas ja hiukan kukkainen. Maltaisuus on reippaasti pinnassa mutta varsin napakkana. Tammi tuntuu myös, mutta ote on kuiva ja mausteinen. Vaniljaa ja hapokkuutta. Vesilisä tuo pintaan teetä ja hunajaa.

Maku: Vahaa, maltaisuutta ja öljyisyyttä on vaikka muille jakaa. Refill-bourbonista tuttua mausteisuutta, hapokkuutta ja kuivaa tammea. Vahamainen hedelmäisyys ja tisleen painavuus muistuttavat Clynelishiä, mutta suolaisuus ja tammen ote tekevät tästä omaperäisen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti korkealla. Toffeeta, omenaa, appelsiinia, liköörimäistä makeutta. Jälkimaku on hedelmäinen, runsas ja tamminen. Vahamainen ja öljyinen tunnelma jatkuu, heinäinen ja ruohoinen sävy on pinnassa. Maltaisuutta, kuivakakkua, maitokahvia, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja siirappia.

Arvio: Todella herkullinen Longmorn. Jos pitäisi arvauksia tehdä, tämä voisi olla peräisin hyvästä refill-bourbontynnyristä. Toimii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ben Bracken 8 yo 40%

Maistelussa nuori Ben Bracken, joka on pullotettu kaikista maailman viskikauppiaista nimenomaan Lidliä varten. Liiteri ei näistä pulloista paljon veloita, ja kahdeksanvuotiaassa lestissä kunnioitusta herättää ensisijaisesti tämä rehti ikämerkintä.

Kyse on ilmeisesti Tamnavulinin tuotannosta, jos sitkeästi kiertäviin huhuihin on uskominen (sopivasti juuri maistoin yhden Tamnavulinin Malts of Scotlandilta). Tähän Brackeniin käytetyt tynnyrit ovat olleet amerikkalaista valkotammea, joissa on kypsytelty aiemmin börppää.

Ben Bracken 8 yo

(40%, Clydesdale for Lidl, +/- 2019, American White Oak Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja suoraviivainen. Omenanlohkoja, banaanipirtelöä, jugurttirusinaa, Alku-toffeekarkkeja, ruohoa ja kevyttä kukkaisuutta. Maltaisuudessa on pieni lenseys ja kostea pahvi mukana. Vaniljaa, kosteaa kakkupohjaa, lievää hapokkuutta, tammen sekalaista mausteisuutta.

Maku: Maltainen ja tuoksua pykälän raaempi. Jyvämäinen ja hapokas puoli on ensimmäiseksi vastassa, sen jälkeen puraiseen aktiivinen tammi. Omena, appelsiini ja vihreä banaani tuovat kuitenkin pientä hedelmäisyyttä, jota toffee ja vanilja makeuttavat. Suutuntuma on melko kevyt ja simppeli. Edelleen märkä pahvi hiukan häiritsee. Jälkimaku liikkuu jyvämäisellä ja aktiivisen tammisella skaalalla, vaikka omena ja appelsiini pysyvätkin mukana. Hapokkuutta, hapanmaitotuotteita, pientä pahvia. Tammi kiristelee ikenissä, alkoholinen hönkäys tulee pidäkkeettä läpi. Finaali jää varsin lyhyeksi.

Arvio: Ikäluokassaan melko lupaava tuoksu, mutta maku jättää toivomisen varaa. 77/100

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail 40%

Lasissa tällä kertaa vuonna 1985 suljetun Coleburnin tuotantoa. Vain yksi Coleburn on tullut maistettua aiemmin, varhaisempaa vuosikertaa.

Tämä nyt maistettava Coleburn saattaa olla laskennalliselta iältään noin kaksikymppistä viskiä – tai sitten hiukan vanhempaa, jos tämä on pantu pulloon vasta 1990-luvun lopulla. Paras arvio pullotusvuodesta on etiketin karttatyylin perusteella 1993.

Gordon & MacPhail on julkaissut melkoisen määrän näitä vuoden 1972 Coleburneja. Täyden pullokoon versioissa pullotusvuosina on tiedossa ainakin 1987, 1989, 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2002. Näkemykset vaihtelevat, joten vaikea on odottaa mitään erityistä.

Coleburn 1972, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1972–1993*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Heinäinen ja sitruksinen. Runsaasti Hubba Bubba -purukumia. Vaniljaa, tammista makeutta, tomusokeria ja antiikkista pölyisyyttä. Pientä ruohoista kitkeryyttä. Maltaisuudessa on lievä pahvinen vivahde. Persikkaa, päärynämehua, hiukan saksanpähkinää. Melko vaatimaton kattaus.

Maku: Yllättävän maukas ja toimiva hiukan alavireisen tuoksun jälkeen. Mineraalisuutta, persikkaista makeutta, hiukan siirappia, minttua ja pähkinää. Vanhan liiton meininkiä, maltaisuutta ja kuivakkaa tammea riittää. Vahaa ja antiikkista tuntua, hiukan jalohomeisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Vaniljaa, hunajaa, eucalyptusta, tiettyä karkkisuutta ja purukumia. Jälkimaku on mineraalinen, makean hapokas ja reippaan mentholinen. Kuiva tammi nousee pääosaan, sitä säestävät omena ja sitruksisuus sekä karkkisuus ja maltaisuus. Metallisuutta, tölkkihedelmää. Pientä pähkinää on mukana, samoin ruohoisuutta ja kuivaa heinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Hauska viski, jossa on kiistatta myös puutteita ja epätasaisuuksia. Tuoksussa säröt tuntuvat selvimmin, maku on paikoin hyvinkin nautittava. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100.

BenRiach 33 yo 1977/2010 Cask #1033, 52,2%

Maistelussa jykevää sherryistä BenRiachia 1970-luvun tuotannosta. Speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten odotuksetkin ovat sen mukaiset.

BenRiach 33 yo 1977/2010 Cask #1033

(52,2%, OB, 1977–7/2010, Cask No. 1033, Pedro Ximénez Cask Finish, 331 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuhilloa, suklaata ja mustaherukkamarmeladia. Rusinainen ja viikunainen yleisilme. Mausteet ja tammi tuovat hienon ryhdin, vaikka siirappista Pedro Ximénezin makeutta riittääkin. Toffeefudgea, lakritsia, seetriä, kahvisuutta, hiukan sikaria. Upea on. Vesilisä irrottaa hiukan kumisuutta ja hedelmäteetä.

Maku: Todella vahvasti salmiakkilakritsinen sherry. Mustaherukkaa, mustikkaa, luumua, rusinaa, hiukan makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermaisen pehmeä. Toffeeta, maitokahvia, vadelmahilloa, kirsikkaa, sacherkakkua. Tammi toimii tasapainoisesti ja tuo mausteista jämäkkyyttä. Silti kokonaisuus on edelleen varsin makea. Jälkimaku on lakritsinen ja jopa tervainen, siirappinen ja yrttinen. Viikunaa, vadelmaa, kermatoffeeta, kahvisuutta, mustaherukkaa, tammea. Kohtalaisen pitkä finaali ohenee lopuksi melko paljon. Vesilisä avaa tammeen uusia tasoja ja paljastaa lisää yrttejä.

Arvio: Osuu täydellisesti preferenssiini, rakastan juuri näitä Benkkuja. Yksi ylimääräinen piste saattaa olla nyt mukana puhtaasti henkilökohtaisista syistä. 92/100

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland 54,6%

Tällä kertaa lasissa harvoin nähtyä Tamnavulinia, pullottajana Paderbornin ylpeys Malts of Scotland. Sinänsä nämä Tamnavulinit ovat olleet keskimäärin sen verran hajutonta ja mautonta tavaraa, ettei tähänkään kohdistu minkäänlaisia odotuksia.

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland

(54,6%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 5/1993–1/2013, Cask No. MoS 13003, Bourbon Hogshead, 175 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja roiman tamminen, hedelmäinen ja hiukan vahamainen. Vihreää omenaa, limettiä, hiukan lakritsista vivahdetta. Heinäinen ja yrttinen puoli on selvästi esillä maltaisuutta riittää. Nestesaippuaa, päärynämehua, parafiinia, hapokkuutta. Varsin perinteinen kaikin puolin. Vesilisä korostaa saippuaa ja tuo hiukan erikoisen rasvaisuuden esiin, voita ja popkornia.

Maku: Vahaisuus on yllättävänkin vahvaa, mausteet ja tammi iskevät kiinni kaikin voimin sen keskeltä. Reipasta heinäisyyttä, kanervaisuutta ja pippuria. Tumma ja lakritsinen juonne on väkevänä mukana. Limettiä, raakaa päärynää, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on vahaisuudessaan melko täyteläinen ja mausteisuudessaan todella kihelmöivä. Maltaisuutta, hapokkuutta, pähkinää. Jälkimaku on vahamainen ja päärynäinen, havuinen ja tumman yrttinen. Aktiivinen tammi tekee tästä hiukan kovan. Hapokkuus ja pippuri paukuttavat päälle oikein kunnolla. Melko pitkä ja julma finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää, karambolaa ja kiiviä etenkin.

Arvio: Ei mikään erityisen nautinnollinen viski, vaikka tässä hetkensä onkin. Elämässä on mahdollista pärjätä myös maistamatta tätä. 82/100

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling 60%

Mielenkiintoinen erittäin rajatun erän Glen Elgin. Ylipäänsä Glen Elginin tislaamopullotteet ovat olleet todella harvassa, joten tämä herättää kovasti odotuksia. Myös lukemani arviot ovat olleet sen verran ylistäviä, ettei mistään ihan turhasta julkaisusta voi olla kyse.

Glen Elgin 19 yo 2000 Centenary Bottling

(60%, OB, Limited Centenary Bottling, 1981*–2000, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen ja intensiivinen. Kuivattuja hedelmiä, paahteisuutta, mysliä. Aprikoosia, viikunaa, mielenkiintoinen romminen vivahde. Hilloisuutta, nahkaa, vahamaisuutta, hiukan kahvia ja tupakkaisuuttakin. Vaatii kyllä vesilisää. Vesilisällä tallisuus, sikarisuus, balsamico ja suklaa nousevat esiin. Tosin myös poltetut tulitikut alkavat tuoksua, kun riittävästi lotraa.

Maku: Räjähtävä, maltainen ja nahkainen, varsin suolainen ja erittäin intensiivinen. Rommia, napakkaa liköörimäisyyttä, karamellisuutta ja mysliä. Aprikoosi ja muut kuivatut hedelmät maistuvat yhä. Suutuntuma on massiivinen ja runko tiivisrakenteinen. Pähkinäisyyttä, paahteisuutta, nahkaa, kahvia, hiukan rikkistä vivahdetta. Jälkimaku on maltainen, nahkainen, tupakkainen, kahvinen ja intensiivisen hedelmäinen. Sikaria, lakritsia, hiukan suolaisuutta ja nautinnollista pähkinäisyyttä. Erittäin pitkä ja voimakas finaali, joka pysyy kuivuudestaan huolimatta runsaana ja elävänä. Vesilisä tekee kuitenkin vielä ihmeitä, saa suklaan, kahvin ja hedelmäisyyden avattua kokonaan uudelle tasolle.

Arvio: Upea viski, todella monitasoinen ja vaikuttava elämys. Ei olisi heti uskonut Glen Elginin valikoimasta tällaista viskiä löytyvän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers 50,1%

Lasiin eksyi tällä kertaa Caperdonichia kultaiselta vuodelta 1972. Odotukset ovat kohollaan.

Caperdonich 30 yo 1972/2003, Hart Brothers

(50,1%, Hart Brothers, Finest Collection, 11/1972–5/2003, Cask No. 7451, Refill Butt, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella intensiivinen hedelmäisyys ja hilloisuus. Päärynää, omenaa ja makeaa aprikoosia, vadelmahilloa, imelää sitruunamehua. Viinirypäleitä ja vahaisuutta. Minttua, kuivaa tammea, ikäviskin eleganssia. Tomusokeria, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa. Hieno! Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja yrttejä, tiettyä herkkää kukkaisuuttakin vielä.

Maku: Kitkerän tamminen ja yllättävän kuiva tuoksun hedelmäisyyden jälkeen. Päärynä ja omena ovat toki mukana, mutta hapokkaina. Liköörimäinen makeus on poissa, tilalla on raakaa banaania ja karvaan pähkinäisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt ja runko liikaa tammen varassa. Metallisuutta, valkopippuria, mustaa teetä. Jälkimaku on tamminen ja kitkerä, hapokas ja pippurinen. Paahteisuutta, pientä pähkinäisyyttä, minttua, ruohoisuutta, teetä. Hedelmäisyydestä on jäljellä vain sitruksinen kaiku. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja päärynäisyyttä, mutta turmelee herkästi lopunkin rungon.

Arvio: Kauniin tuoksun jälkeen maku on massiivinen pettymys. On siinäkin toki hyviä puolia, mutta harvoin ihan näin korkealta tulee pudottua. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing 48,4%

Lasissa tällä kertaa varsin klassisen oloinen Glen Spey Douglas Laingilta. Näistä on kieltämättä vaikea löytää eroja tai suuria yllätyksiä, mutta joskus sattuu maku kuitenkin kohdalleen. Toivotaan, että niin käy nyt.

Glen Spey 15 yo 1999/2014, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 4/1999–4/2014, Cask No. DL 10286, Refill Hogshead, 324 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja puuromainen, maltainen ja heinäinen. Ei herätä suuria tunteita, näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Mallassokeria, kermaa, yrttisyyttä, ruohoisia sävyjä. Pieni pahvinen lenseys on mukana taustalla. Hiukan suolaa. Ei oikein houkuttele. Vesilisä availee hiukan banaania, hunajaa ja vaniljaa.

Maku: Maku toimii tuoksua paremmin. Silti yleisilme on varsin puuromainen, maltainen ja sitruksinen. Kermaisuutta, omenaa, raakaa päärynää, yrttisyyttä. Melko reipas potku kuitenkin, pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, vaniljaista ja mausteista. Hedelmäsiirappi ja suolaisuus muodostavat ihan toimivan yhdistelmän. Jälkimaku on tamminen, pippurinen ja hapokas. Mentholia, päärynää, minttua, vaniljaa. Maltaisuus ja puuromaiset sävyt jäävät taustalle, kun hedelmäisyys ja yrtit jylläävät. Yllättävänkin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä saa yrtit vielä edustavammin esiin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen taso nousee. Varsin mojova jälkimaku jopa. Ei tämä silti mitään suuria ylisanoja saa lausumaan. 83/100

Mannochmore 18 yo 1990/2009, 54,9%

Maistoon pääsi muhkea Mannochmore tislaamon omasta sarjasta. Nämä tikkaviskit ovat usein hiukan erikoislaatuisia tapauksia – mieleeni on jäänyt esimerkiksi tämä pykälää iäkkäämpi pullote samalta vuodelta.

Mannochmore 18 yo 1990/2009

(54,9%, OB, 1990–2009, Natural Cask Strength, American & European Casks, 3210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, pihkainen ja todella marsipaaninen. Erittäin järeä tammi on heti läsnä, maitokahvia ja maltaisuutta riittää. Mantelia, tomusokeria, vaahtokarkkisuutta. Sitruksisuus tulee läpi mutta jää tammen jalkoihin. Kevyttä hilloisuutta ja rusinaa. Vesilisä avaa eucalyptusta ja viinikumikarkkeja, pyöristää kireimpiä kulmia.

Maku: Luulot pois saman tien. Väkivahva ja intensiivisen tamminen välittömästi. Pippuria, inkivääriä, vaniljaa, marsipaania, rusinaa, mantelia, sitruksisuutta. Suutuntuma on kuitenkin kermaisen paksu ja vaikuttava. Pihkaisia ja puisen kirpeitä nuotteja, maltaisuutta, tanniineja ja yrttistä purevuutta. Yleisilme ei ole pätkääkään makea, vaan karvas tammi tulee päälle täydellä voimalla. Jälkimaku on maltainen ja marsipaaninen, todella tamminen ja vahva. Mantelia, pippuria, pihkaisuutta, mausteista karheutta. Melko pitkä ja todella intensiivinen finaali. Vesilisä tuo kinuskia ja vaniljaa pintaan, pehmentää otetta ja tuo myös ripauksen miellyttävää makeutta mukaan.

Arvio: Armoa ei anneta. Todella raju viski, vaativuudessaan myös vaikuttava. Henkisesti täysin samalla ullakolla aiemmin mainitun 25-vuotiaan pullotteen kanssa. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.