Speyside

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011, 57,8%

Maistelussa Longmornin tislaamosta peräisin oleva Singhien showpullote vuodelta 2011. Satsi oli varsin kapea, joten näitä tulee harvoin vastaan. Pullon jälkimaine on todella kova, joten odotuksetkin ovat korkealla.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011

(57,8%, Speciality Drinks, The Whisky Show, 2011, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa päärynämehua ja rasvaisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Vaahterasiirappia ja rommirusinaa, melko runsasta hedelmäsalaattia. Viinirypäleitä, kypsää kiiviä, cantaloupemelonia. Tammi ja mausteet hyökyvät voimalla läpi. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Vesilisä availee runsaasti viinikumikarkkeja.

Maku: Todella voimakas ja tyylikäs. Hedelmäsalaatti on edelleen pääosassa. Aktiivista tammea, vaniljaa, hunajaisuutta ja pippuria riittää. Päärynää, omenaa, rypäleitä, kiiviä, mangoa, kypsää banaania, tölkkiananasta. Kuumottava mausteisuus ja painava öljyisyys. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Vahamaisuutta, oliiviöljyä. Jälkimaku on todella rasvainen ja painava, erittäin öljyinen ja hedelmäinen. Tammisuutta, mausteita, pippuria, inkivääriä. Hedelmäsalaatti pysyy kuvioissa mukana sitkeästi, hedelmäteetä ja hedelmäsiirappia, vaniljaa. Hiukan tölkkihedelmän metallisuutta ja ruohoista happamuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kadottaa nopeasti öljyn ja tuo tilalle paljon karkkista makeutta.

Arvio: Erittäin pätevä ja todella hedelmäinen Longmorn. Aikoinaan tämän tislaamon naapuriin perustettua BenRiachia kutsuttiin Longmorn #2:ksi, mutta tässä on nyt melkein benriachmaisen hedelmäinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Glenfarclas 25 yo for the Netherlands 52,5%

Maistelussa on tällä kertaa Hollantiin pullotettu 25-vuotias sherryviski Glenfarclasilta. Oma suhteeni Glenfarclasiin on aina ollut hyvin kompleksinen, se on pakko todeta heti tähän alkuun. Hiukan niin kuin Bunnahabhainin kohdallakin, Glenfarclasin parhaat viskit ovat yleensä viettäneet tammessa yli 30 vuotta, ennen kuin todellinen sielu on tullut esiin. Tätä mieltä siis itse olen.

Tiedän monia, joille Glenfarclasin 21-vuotias on jonkinlainen ydinviski, johon aina palataan. En kuulu heihin. Sen sijaan Glenfarclasin 40-vuotias oli ensimmäisiä todella iäkkäitä viskejä, jollaisen pääsin itse hankkimaan. Join suurella nautinnolla pullon pois jo vuosia sitten.

Verkossa kiertävien epämääräisten huhujen perusteella tämä 25-vuotias Glenfarclas olisi peräisin kahdesta hogshead-kokoluokan sherrytynnyristä. Jos pitäisi veikata pidemmälle, tynnyrit voisivat olla refill olorosoa, mutta maistetaan nyt ensin. Melko heleän kullankeltainen väri ei ainakaan viittaa first filliin.

Glenfarclas 25 yo for the Netherlands

(52,5%, OB for The Netherlands, Bottled 3.12.2019, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, kuivan tamminen ja pähkinäisen sherryinen. Aromaattinen yleisilme, runsaasti yrttisyyttä ja kuivattuja hedelmiä. Rusinaa, aprikoosia, kuivattuja luumuja, sitrusta ja hunajaa. Toffeefudgea, hiukan kirsikkaa, nahkaisuutta ja marjaisuutta. Upea tuoksu. Vesilisä avaa minttua ja eucalyptusta hienosti.

Maku: Mausteinen ja varsin napakka. Kuivaa sherryisyyttä ja metisyyttä, kuivattuja hedelmiä ja yrttisyyttä. Kamferia. Rusinainen, kuivan luumuinen ja marjaisa paletti myötäilee tuoksua. Pähkinäisyyttä ja vahaa, sitruksista purevuutta, hiukan toffeeta ja kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Kypsää päärynää, inkivääriä ja aavistus anista. Tammi on aktiivisempaa kuin tuoksussa, nahkaisuus maistuu selvästi. Jälkimaku on sherryinen, kuivatun hedelmäinen, kiteisen hunajainen ja melkoisen mentholinen. Mineraalisuus ja aromaattisuus ottavat nopeasti vallan yhdessä tammen kanssa. Sitruksisuutta, pähkinää, marjaisuutta. Keskipitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Tyylikäs, mausteinen ja aromaattinen sherryviski. Ei silti vie miestä polvilleen; tuoksu on niin kertakaikkisen upea, ettei maku aivan vastaa huutoon. Mutta laadukas ja vaikuttava kokonaisuus tämä on. Refillin henki on vahvasti läsnä. 88/100

BenRiach 24 yo 1994/2019 Cask #6500, 51,8%

Lasissa on tällä kertaa turpeistettu marsalaviski, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Toisaalta BenRiachiin on voinut yleensä luottaa näissä erikoisemmissakin kombinaatioissa. Maistelen suurella mielenkiinnolla.

BenRiach 24 yo 1994/2019 Cask #6500

(51,8%, OB, 15.7.1994–2019, Batch No. 16, Cask No. 6500, Peated, Marsala Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tanakka turvesavu ja varsin makea viinisyys ovat heti läsnä. Runsaasti kypsää hedelmää, mangoa ja viinirypäleitä, persikkaa, mandariinia ja omenaa. Hiukan hiilinen paahteisuus toimii varsin hyvin yhteen hedelmäsiirappisen öljyisyyden kanssa. Hiukan vaniljaa ja hunajaa. Nam. Vesilisä avaa tallia ja nahkaa.

Maku: Hiilisavuinen, hedelmäinen ja paahteinen. Tammisempi, kuivemman viininen ja rungoltaan kevyempi kuin olisi tuhdin tuoksun perusteella odottanut. Tuhkaa, tervaisuutta, pippuria. Hedelmäisyys on edelleen runsasta, persikka ja rypälemäisyys kulkevat yhä sitruksisuuden ja omenan kanssa hedelmäsalaattiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka. Jälkimaku on todella paahteinen ja hiukan kitkerästi savuinen. Reippaasti aktiivista tammea ja mustapippuria. Hedelmäisyys jää taustalle omenaisena ja hapokkaana. Viinisyyttä ei enää juuri huomaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa siirappisuutta ja vie tammea sivuun.

Arvio: Karkkipäivän savuviski. Lopulta kokonaisuutena pykälää kevyempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. 87/100

Tamdhu 25 yo 1988/2014, Douglas Laing 50,1%

Lasissa vaihteeksi tanakkaa sherryttelyä Tamdhun 1980-luvun tuotannosta. Viimeksi Tamdhu 2002/2019 Cask #6191 oli loistava tuttavuus.

Tamdhu 25 yo 1988/2014, Douglas Laing

(50,1%, Douglas Laing, Directors’ Cut, 9/1988–3/2014, Cask No. DL 10297, Sherry Butt, 288 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, maltainen, rusinainen ja aavistuksen ujo. Pähkinäistä sherryä ja tammisuutta, nahkaisuutta ja pientä leipämäisyyttä. Kuivattuja hedelmiä, omenanlohkoja, hiukan kookoslastuja, pientä tallisuutta. Märkiä lehtiä, paahteisuutta, aavistus ruutia taustalla. Vesilisä paljastaa rikkiä ja minttua.

Maku: Tuoksua vahvemmin läsnä välittömästi. Sherry on runsasta ja suklaista, hedelmäisyys nousee pääosaan. Uuniomenaa, tölkkipäärynää, luumua, rusinaa. Edelleen kuivattuja hedelmiä ja kookoslastuja, tammisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja sävykäs. Kuningatarhilloa, paahteisuutta, ruutia ja pientä savuakin. Toffeeta ja aavistus rikkiä. Jälkimaku on uuniomenainen, toffeemainen, rikkinen ja miedon pippurinen. Maltaisuus ja leipämäisyys pysyvät mukana, samoin tammi ja kuivatut hedelmät. Suklaisuutta, pähkinää, öljyisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja lisää rikkiä.

Arvio: Maukas viski mutta kärsii pienestä epätasaisuudesta siellä täällä. 87/100

The Balvenie 25 yo 1992/2018 Single Barrel #3171, 47,8%

Maistelussa tällä kertaa iäkästä Balvenieta ex-bourbontynnyristä. Vaikuttaa erittäin lupaavalta. Tietoa tästä pullotteesta tuntuu olevan saatavilla hyvin vähän, joten viski saapuu aivan tutkan alta lasiin.

The Balvenie 25 yo 1992/2018 Single Barrel #3171

(47,8%, OB, 8.4.1992–12.4.2018, Cask No. 3171, Traditional Oak, 70 cl)

Tuoksu: Tuore, päärynäinen ja omenainen, varsin vaniljainen ja tamminen. Karaktääri on jotenkin piilossa, hunajainen tisle jää ruohoisuuden ja kevyen yrttisyyden taakse. Ananasta, aprikoosia, kevyttä maltaisuutta. Ei erityisen puhutteleva tuoksu millään muotoa. Vesilisä tuo esiin nestesaippuaisia ja viinikumisia piirteitä.

Maku: Metisyys ja hunaja ovat heti hyvin esillä. Silti tammi tuntuu hyvin aktiiviselta ja tietty paljaus iskee kiinni. Päärynää, omenaa, ruohoisuutta. Sitruksisuus ja vaniljakastike maistuvat vahvasti. Suutuntuma on keskitäyteläinen, jopa melko öljyinen. Minttua, sitruunamelissaa, oliiviöljyä, hiukan paahteisuutta ja rouheaa maltaisuutta. Jälkimaku nostaa viskin lopulta uudelle tasolle. Metisyys ja vahaisuus alkavat toimia, tammen liika aktiivisuus haihtuu. Aprikoosihilloa, appelsiinimarmeladia, ananasta, minttua. Ruohoisuus pysyy sitkeästi mukana ja päärynä korostuu lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa hunajaisuuteen syvyyttä.

Arvio: Kokonaisuus on lopulta pieni pettymys, vaikka jälkimaku onkin aivan erinomainen. Odotin selvästi enemmän, koska itse viski on kuitenkin Balvenien tisleelle uskollinen. Nyt ikä oli tuonut vähän liikaa tammea mukaan. 84/100

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810, 58,5%

Lasissa vaihteeksi teini-ikäistä BenRiachia tuoreesta tammesta Belgian markkinoille. Benkun tislaamopullotteilla on ollut ainakin omalla kohdallani hyvä onnistumisprosentti näissä virgin oakeissa, koska laji on keskimäärin vaikea. Tämä Cask #2532 vuodelta 1980 on jäänyt erityisesti mieleen.

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810

(58,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 1999–1/2014, Cask No. 2810, Virgin Oak Hogshead, 243 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti marsipaania ja vaniljakastiketta. Juuri avattu pussi viinikumikarkkeja. Tuore tammi on erittäin vahvasti läsnä, hiukan liimamaisena ja hyvin aktiivisena. Persikkaa, ananasta, tölkkipäärynää, siirappista hedelmäsalaattia. Öljyinen ja painava kokonaisuus. Vesilisä tuo Vihreät kuulat esiin.

Maku: Alkuun yllättävän… viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, persikkaista ja omenaista hedelmäisyyttä, siirappia ja öljyisyyttä. Suutuntuma on pehmeän öljyinen ja runko keskitäyteläinen, yllättävänkin nätisti balanssissa. Mantelia, vaniljajäätelöä, pippuria, erittäin voimakkaita tuoreen tammen aromeja. Viinikumikarkkista ja hunajaista makeutta, hedelmäsalaattia ja aavistus glyserolia. Jälkimaku on todella tamminen ja liimapuumainen. Karvasmantelilikööriä, hapokkuutta, lakritsia. Käy todella tummasävyiseksi. Paahtunutta puuta, mustapippuria, hiiltä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Arvio: Vaativa viski, jossa on paljon hyvää. Jälkimaku käy erittäin lopulta synkäksi. Erottuu kuitenkin joukosta ja jää mieleen. Laatu on kohdallaan. 86/100

Ben Bracken 12 yo 40%

Ben Bracken on Lidliä varten pullotettua Speyside-viskiä. Maistoin taannoin tästä uuden 8-vuotiaan version, mutta nyt lasissa pykälää vanhempaa pullotuserää neljä vuotta iäkkäämmästä viskistä.

Tästä on myös blendiversio olemassa, mutta nyt kyseessä on sentään single malt. Ilmeisesti tavara on siis peräisin Tamnavulinin tislaamosta.

Ben Bracken 12 yo

(40%, Wallace & Young for Lidl, +/- 2015, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen. Kedon kukkia, timotei-heinää, voikukkaa, apilaa. Hyvin kepeä ja varsin raikas tuoksu, jossa maltaisuus tulee melko pistävästi läpi. Tammi tuntuu aktiivisena myös. Käsirasvaa, hiukan minttua. Aavistus vaniljajäätelöä. Varsin kapea tuoksujen spektri, tuntuu nuorelta viskiltä.

Maku: Päärynäinen ja maltainen, varsin kevyt ja ohut viski. Ei silti mitään suoranaisen epämiellyttävää tai lenseää, ainoastaan kapeaa ja yksinkertaista. Jyväisyyttä, aamupuuroa, vastasahattua tammilankkua. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri hyvin huokoinen. Laimeaa omenamehua, ruohoisia ja heinäisiä piirteitä, aavistus sitruksisuutta ja viinirypäleitä. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, mutta pieni metallinen vivahde pyrkii pintaan ja hedelmät kitkeröivät. Raakaa päärynää, tanniineja, karvasta sitruksisuutta. Jyväisyyttä ja mysliä, sahanpurua, ruohoisuutta. Melko lyhyt ja kovasti yksinkertainen finaali.

Arvio: Äärimmäisen simppeli perusviski. Tuoksu on jopa hiukan kutsuva ja maussa on hetkensä, mutta kokonaisuus lässähtää viimeistään jälkimaussa. Tätä on tietenkin arvioitava myös hintaluokassaan, koska nyt ollaan syväkyykyssä talousviskien äärellä. 73/100

Glenfarclas 11 yo 2004/2015 The Family Casks #2623, 60,4%

Maistelussa vaihteeksi nuorta Glenfarclasia The Family Casks -sarjasta. Hollantiin pullotettu spesiaali on peräisin ykköstäytön olorosotynnyristä.

Glenfarclas 11 yo 2004/2015 The Family Casks #2623

(60,4%, OB for The Netherlands, Special Release, 2004–8.9.2015, Cask No. 2623, 1st Fill Oloroso Butt, 683 bts., 70 cl)

Tuoksu: Intensiivinen, nahkainen ja todella kuiva sherrytuoksu. Kuivattuja sieniä, rusinoita, multaa ja pitkään muhinutta lehtikasaa. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia ja mysliä, hiukan vadelmaa. Vahattua tammilautaa, saksanpähkinää, hapokkuutta ja marjaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä, eucalyptusta ja minttua.

Maku: Kuivan sherryinen ja varsin tyylikäs. Umami on tuoksun tapaan vahvasti läsnä, kuivatut sienet ja vegetaalisuus. Pähkinäisyyttä, mausteisuutta ja napakkaa tammea. Suutuntuma on varsin kuiva mutta silti nätisti tasapainossa. Nahkaisuus ja kuivatut hedelmät kulkevat vahvasti mukana, samoin rusinat ja aprikoosi. Tummaa suklaata ja hyvin tummaa soijakastiketta, hiukan musteisuutta ja mustaherukkaa. Jälkimaku on mausteinen, kuivan sherryinen ja varsin hapokas. Kuivattuja hedelmiä ja sieniä, multaisuutta, hiukan rikkistä vivahdetta ja saksanpähkinää. Mustetta ja soijaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa vegetaalisuutta ja tuo hunajaista makeutta pintaan.

Arvio: Persoonallinen ja mielenkiintoinen Glenfarclas. Kaikin puolin positiivinen yllätys, ei huku massaan ja tutkittavaa riittää. 87/100