Speyside

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191, 57,1%

Härkäviikot my ass, nyt on Jura-putki päättynyt for good. Lasissa tällä kertaa Tamdhun väkivahvaa sherryttelyä Edinburghin lentokentän valikoimia varten. Laskennallista ikää tällä pullotteella on 16 vuotta, ja liemi on peräisin asianmukaisesta ykköstäytön eurotammesta.

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191

(57,1%, OB for Edinburgh Airport and World Duty Free, 25.11.2002–2/2019, Cask No. 6191, European Oak First Fill Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherry. Muhkean suklaisuuden ja nahkaisuuden keskeltä löytyy kuitenkin hieno hedelmäisyys. Kypsää luumua, toskaomenaa, taatelia, rusinaa, inkivääristä mausteisuutta. Tallinen ja hiukan lihaisa, vahvan kahvinen ja syvän yrttinen. Intensiivinen kokonaisuus. Vesilisä avaa siirappia ja kermaisuutta, hiukan ruohoisuutta ja mintun vivahteikkuutta.

Maku: Muhkea ja herkullinen. Upea tasapaino suklaisen makeuden ja nahkaisen tammen välillä. Runsasta kahvisuutta, kuivaa lihaisuutta ja intensiivistä yrttisyyttä, salmiakkilakritsia. Luumua, rusinaa, tallisuutta ja saksanpähkinää. Omenaisuus ja pieni sitruksisuus tulevat hyvin läpi. Sherryn komennossa riittää viikunaa ja taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on edelleen vahvan kahvinen ja sherryinen, todella tallinen, yrttinen ja lakritsinen. Viinisyyttä ja tammea tulee vähitellen enemmän esiin, saksanpähkinää ja kypsää hedelmäisyyttä todella riittää. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, kermatoffeeta ja maitokahvisuutta.

Arvio: Tuhdin sherryviskin ystävälle kiistaton tähtihetki. Eikä yhtään liian makea. 90/100

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337, 55%

Lasissa on tällä kertaa jälkiruokaviinitynskässä kypsytelty Glen Moray, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Kyseinen Private Edition on pullotettu Saksaan muutama vuosi sitten.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337

(55%, OB for Germany, 2006–2016, Private Edition, Master Distiller’s Selection, Sauternes Cask, 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen ja maltainen. Puuroa ja leipämäistä hiivaisuutta, karkkista makeutta. Jugurttirusinaa, happamuutta, sahattua tammilankkua, runsaasti ruohoisuutta. Aprikoosinkiveä ja hiukan sitruksisuutta, mutta varsinainen viinisyys pysyy hyvin piilotettuna. Vesilisä avaa ruutisuutta ja metallisuutta, tölkkihedelmää.

Maku: Hedelmäinen, pippurinen ja todella voimakas. Persikkaa, aprikoosia, kirpeää päärynää. Tammi on todella aktiivisena pinnassa, samoin maltaisuus rouhii oikein kunnolla. Ruohoisuutta ja yrttisyyttä, todella hapanta mustaa teetä, happoja. Suutuntuma on melko kevyt mutta todella pistelevä. Puuromaisuus ja pieni lenseys pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on maltainen, ruohoinen ja pistävän tamminen. Aprikoosia, omenaa, happoja, sitruksisuutta. Yrttisyyttä ja mustaa teetä riittää. Mikään erityisen nautinnollinen viski tämä ei ole, enemmänkin kova löylytys. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja kermaisuutta esiin.

Arvio: Erittäin tiukka veto, todella kireä ja armoton viski. Sauternes ei oikein lähde puuromaisen lenseyden ja tammisen tiukkuuden alta. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish 46%

Lasissa vanhaa kellarisarjaa Glenlivetiltä. Tällä kertaa viimeistely on tehty ranskalaisessa tammessa.

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish

(46%, OB, 1983–2003, Cellar Collection, French Oak Finish, Cask No. 2L7F901, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja tamminen, intensiivinen ja tummasävyinen. Musteisuutta, nahkaa, paahteisuutta. Rusinaa, ylikypsää sekahedelmää, pientä sitruksista kirpeyttä. Tervaa ja lakritsia, mustaherukkaa, kuivakkaa lihaisuutta. Tammi on vanhaa ja elegantisti esillä. Hieno tuoksu. Vesilisä avaa briossia ja hunajaisuutta.

Maku: Tammi ja kahvi ovat pinnassa. Tanniininen ja nahkainen puoli toimii hyvin yhteen tumman yrttisen ja lakritsisen puolen kanssa. Rusinaa, kuivakakkua, pähkinää, happamuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus varsin kompleksinen. Paahteisuutta, mysliä, kuivattuja hedelmiä, mustaa teetä. Happojen keskellä on silti myös tiettyä kermaisuutta ja karamellia. Jälkimaku on tamminen ja napakan pippurinen. Paahteisuus ja espresso ottavat nopeasti vallan. Mustaherukkaa, rusinaa, nahkaa, hapokkuutta. Silti pieni hedelmäisyys pitää tämän kiinnostavana. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee kinuskia ja karamellia.

Arvio: Hieno Glenlivet, alkuun melko vaativa mutta lopulta hyvin vaikuttava omassa lajissaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Erinomainen pullote!”

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection 46%

Berry Bros. & Ruddin kokoelmista löytyi tällainen refill-sherryssä kypsynyt Longmorn. Lähtökohtaisesti ihan perustavaraa, mutta joskus tavallisetkin Longmornit voivat yllättää iloisesti.

Longmorn 15 yo 1992/2007, Berry’s Own Selection

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2017, Cask No. 62551, Refill Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, varsin nuoren oloinen ja hiukan puuromainen. Appelsiinia, punaista omenaa, hapokkuutta. Pientä lenseyttä ja tunkkaisuutta. Kevyt vahamaisuus on parafiinina mukana. Runsaasti vaniljan makeutta ja hunajaisuutta. Corn flakesia, kermaa. Vesilisä tuo imelää nestesaippuaa esiin.

Maku: Parantaa paljon ankeasta tuoksusta. Öljyisyyttä ja ryhtiä riittää. Vaniljaa, kookoskermaa, banaania, tölkkipersikkaa, päärynää. Hunajaa ja rasvaisuutta, edelleen pientä puuromaista lensyttä ja ylikorostunutta maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja osin hapokaskin. Mehiläisvahaa, sitruksisuutta, tammista karheutta. Jälkimaku vahamainen, havuinen, pihkainen ja melko pippurinen. Omenaa, banaania, vaniljaa. Pieni metisyys tuo kiinnostavuutta. Hapokkuutta, muroja, jyväisyyttä, pieni metallinen sivuääni. Tammi tulee lopulta läpi oikein kunnolla. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa viinikumia ja siirappista makeutta.

Arvio: Hahmoton esitys. Refill-sherry ei tarjoa nyt oikein luonnetta. 80/100

Spey (Speyside) Fumare 46%

Lasissa tällä kertaa savuista Speyside-tislaamon viskiä pikkupullosta. Edelleen häiritsee tämä Spey-markkinointinimi. Olen yhden tällaisen uuden Speyn maistanut aiemminkin, mutta se ei jättänyt kyllä mitään muistijälkeä. Se oli sentään ikämerkittyä, kun tämä on ihan nassea.

Spey (Speyside) Fumare

(46%, OB, NAS, +/- 2019, Peated, 20 cl)

Tuoksu: Todella nuoren oloista, vähän kuin savuista new makea. Turvetta, vegetaalisuutta, liuotinmaisuutta, jyväisyyttä, puhdasta alkoholia. Melko makea ja hedelmäiseen vivahtava yleisilme. Tammea, liimaa, heinää, märkää ruohoa, ummehtuneisuutta. Ei säväytä millään tavalla. Vesilisä tuo runsaasti hunajaista makeutta.

Maku: Tuoksua tanakampi saman tien, mutta edelleen todella kypsymättömän ja raa’an oloinen kokonaisuus. Turvetta, jyväisyyttä, vegetaalisia sävyjä, märkää maalattiaa. Tammi on osin ilkeän liimamaista ja pippurista. Suutuntuma on melko kevyt ja sekava. Heinää, hapokkuutta, hiukan omenaista hedelmäisyyttä ja hunajaista makeutta. Jälkimaku alkaa turvesavuisena ja maanläheisenä. Kosteaa tallimaisuutta, vegetaalisia sävyjä, tummuvaa tammisuutta, pientä suolaisuutta. Heinää, hapokkuutta, liuotinmaisuutta ja alkoholia. Sävyt kuolevat kuitenkin nopeasti pois, jäljelle jää lähinnä vain pieni maltainen paahteisuus ja tammen pistely. Melko lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta ja hiukan mentholia.

Arvio: Tämä kilpailee samoissa sarjoissa savuisten raakatisleiden kanssa. 76/100

Ben Bracken 40%

Lasissa on nyt Lidlin halpaviskiä Speysidelta ilman ikämerkintää. Liiteri pyytää täydestä pullosta Saksassa 18 euroa, joten single maltina tämän hinta-laatusuhdetta saattaa olla vaikea ylittää – ainakaan millään lineaarisella asteikolla.

Ben Bracken

(40%, Clydesdale for Lidl, NAS, +/- 2019, Speyside Single Malt, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, hunajainen ja varsin sitruksinen. Puuromaista lenseyttä, tiettyä tunkkaisuutta. Hunajamelonia, makeita viinirypäleitä, omenasosetta. Kukkaisuutta, kinuskia, pehmeää mausteisuutta. Keltaisia luumuja, pientä mangomaisuutta.

Maku: Yllättävän pehmeä, suorastaan viipyilevä. Tiettyä vetisyyttä tässä kyllä on, potku puuttuu. Sitruksisuus ja hunajaisuus ovat edelleen selvimmin esillä, mutta hedelmäisyys muilta osin jää varsin sekavaksi. Ananasta, omenaa, viinirypälettä. Samoin heinäisyyttä ja suolaisuutta kyllä riittää. Suutuntuma on varsin kevyt ja runko osin väljähtynyt. Maltaisuus on kevyttä, edelleen hiukan puuromaista vivahdetta löytyy. Jälkimaku on hedelmäinen ja hiukan metallinen. Happamuutta, puuroa, heinää, kirpeää marjaisuutta. Alkoholisuus pääsee lopulta kunnolla läpi ja polttaa kaiken mennessään. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: En yleensä ota kantaa hinta-laatusuhteeseen. Viskinä tämä on vaatimaton. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hintaluokassaan todella laadukas esitys”.