Speyside

Aberlour A’bunadh Batch #20, 60,5%

Aberlourin tynnyrivahvan A’bunadhin alkupuolen julkaisut etenkin tähän Batch #20:een saakka ovat olleet todella haluttua tavaraa. Maistoin pitkästä aikaa Pikkulinnussa Batch #17:n ja olin todella vaikuttunut.

Sen kokemuksen innoittamana otin taannoin maistoon Batch #30:n, joka oli sekin oivallinen. Nyt taas vähän vanhempaa erää lasissa ja odotukset erittäin korkealla.

Aberlour A’bunadh Batch #20

(60,5%, OB, NAS, 2007, 70 cl)

Tuoksu: Elegantti ja samalla totaalinen oloroso, silti hienosti kuiva ja metinen yleisilme. Rusinaa, suklaata, seetriä, ylikypsää kirsikkaa, luumua, pähkinää, fariinisokeria. Piimäkakkua, toffeefudgea, punaisia marjoja, silkkaa ilotulitusta. Tammi tuntuu kuivana ja tasapainoisena. Nam. Vesilisä korostaa kuivaa tyylikkyyttä, yrttejä ja tiettyä rouheaa maltaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, kermainen ja suklainen. Luumuhilloa, kirsikoita, kuningatarhilloa, rusinoita. Erittäin tanakka oloroso-sherry toimii maagisen hyvin. Toffeefudgea, piimäkakkua, piparkakkua, fariinisokeria. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen. Kuiva tammi luo hienon yhteyden sherryn kanssa. Voimakkuus on tapissa ja mausteita riittää. Jälkimaku on todella mausteinen, nahkainen ja tamminen, mutta edelleen luumuhillon, ylikypsän kirsikan ja pähkinäisen suklaan hieno liitto toimii. Marjaisuutta, rusinaa, hiukan lihaisuutta. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja maltaisuutta pintaan.

Arvio: Aivan loistava A’bunadh. Uskallan sanoa, että suoraan ollaan Batch #17:n tasolla. Hieno elämys. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray 46%

Melko harvoin on tullut maistettua BenRiachia indie-puolelta. Dewar Rattrayn 19-vuotiaana pullottama Benkku on tällä kertaa single cask mutta dilutoitu 46-volttiseksi.

BenRiach 19 yo 1991/2010, Dewar Rattray

(46%, Dewar Rattray, 24.9.1991–22.10.2010, Cask No. 110682, Bourbon Cask, 226 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen, oikein klassinen BenRiach ex-bourbonista. Vaniljakastiketta, omenaa, päärynää, mausteita. Tuoretta tammea, hiukan raikasta ruohoisuutta. Aloe veraa, koivunlehtiä, apilaa. Todella raikas ja tasapainoinen. Vesilisä tuo nestesaippuaa ja keitettyjä vihanneksia esiin.

Maku: Yllättävän napakka potku. Tammi puskee varsin lujasti päälle, samoin pippuri ja hapokkuus. Hedelmät kuitenkin heräävät, omena ja päärynä etunenässä. Viinirypäleitä, limettiä, kiiviä ja ananastakin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Varsin simppeli profiili toimii hyvin, mukana on paahteisuutta ja Sprite-limuakin. Jälkimaku liikkuu edelleen raikkaiden hedelmien ympärillä, vaikka tanniinit ovat edelleen varsin reippaat. Metisyyttä, vaniljaa, hapokkuutta, ruohoisuutta, pientä pippurisuutta. Finaali jää kuitenkin melko lyhyeksi. Vesilisä korostaa Spritea ja sitruksisuutta entisestään.

Arvio: Tuoksultaan todella lupaava ja jopa kaunis. Maku ei ihan yllä odotuksiin, mutta paljon miellyttäviä elementtejä tästä silti löytyy. Klassisen hedelmäistä ja raikasta tavaraa. 85/100

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna 43%

Dailuainen Flora & Fauna -pullotteessa ex-sherrykypsytetyn osuus on ollut kai alusta asti suhteellisen huomattava. Muistelen tätäkin ”Dailuainetta” maistaneeni ammoin pariinkin otteeseen, mutta aina on nuotitus jäänyt. Korjataan siis tilanne tämänkin osalta kuntoon.

Dailuaine 16 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja öljyisen painava. Fariinisokeria, hedelmäkakkua, maapähkinävoita, hiukan hapahkoa luumua ja rusinakeittoa. Aavistus märkää pahvia. Mausteisuutta, kanelia, joulupuuroa, nahkaisuutta. Melko reipas tammisuus, inkivääriä ja puuvahaa. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, hiukan ruutia.

Maku: Alkuun todella makea. Maltaisuus tuntuu vahvana ja imelänä, sen rinnalle nousee runsaasti suklaata ja siirappisuutta. Luumua, kanelia, pähkinäisyyttä. Rusinaa ja makeaa sitrusta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Tammi on varsin aktiivista, tuo inkiväärin lisäksi pippuria pintaan. Silti maku on tuoksua selvästi suoraviivaisempi. Jälkimaku kuivuu yllättävän reippaasti, menee ihan pölyiseksi asti. Aluksi toki suklaata ja rusinaisuutta riittää, mutta vähitellen inkivääri, paahteisuus, pippurisuus ja nahkaisuus saavat yliotteen. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksultaan monimuotoinen viski, vaikka pieni pahvisuus häiritseekin. Maku on silti roteva ja hyvässä tasapainossa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whiskynotes 83/100Whisky Monitor Database 84/100 (per 8).

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail 61,2%

Vappupäivän kunniaksi lasiin valikoitui hollantilaisen Van Weesin valitsema Craigellachie, jonka Gordon & MacPhail on pullottanut 14 vuoden ikäisenä Reserve-sarjassaan. Tuhdisti sherryä, tuhdisti voltteja.

Craigellachie 1994/2009, Gordon & MacPhail

(61,2%, Gordon & MacPhail Reserve, 14.10.1994–23.6.2009, Cask No. 7325, Refill Sherry Hogshead, ”Selected by van Wees, February 2009”, 273 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin nahkainen, muhkean tallinen ja reippaan tamminen. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, nahkahuonekaluja. Ei juurikaan makeutta, vain ripaus kaakaojauhetta ja kuivattuja hedelmiä. Seetripuuta, sikaria, mausteisuutta, multaa, nahkasatulaa. Vesilisä tuo hunajaisuutta ja pihkaa kuvaan mukaan.

Maku: Tummaa suklaata, luumua ja maanläheisiä sävyjä. Aavistuksen makeampi kuin tuoksu antoi odottaa. Silti refill-tynnyri tuo tietyn mineraalisuuden ja kuivan puolen mukaan hienosti. Kanelia, santelipuuta, hiukan pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja erittäin napakka. Hapokkuutta, rouheaa maltaisuutta ja rusinaa riittää. Jälkimaku liikkuu kuivaan suuntaan välittömästi. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, pihkaa. Miellyttävä kiteinen hunajaisuus ja metisyys nousee lopuksi. Tyylikästä kuivaa tammisuutta, vahamaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeefudgea ja hunajaa.

Arvio: Alkuun melko vaativa mutta lopulta ruhtinaallisesti palkitseva sherryviski. Tammi on ihan sillä rajalla, mutta nyt mineraalinen ja napakka ote osuu aivan nappiin. 88/100

Aberlour A’bunadh Batch #30, 59,8%

Aberlourin A’bunadhit ovat jatkuneet sitkeästi vuodesta toiseen. Oma matkani alkoi aikoinaan vasta Batch #37:stä. Etenkin vähän varhaisemmat yksilöt ovat olleet upeita, kuten Pikkulinnussa maistettu Batch #17 erityisesti muistutti.

Aberlour A’bunadh Batch #30

(59,8%, OB, NAS, 2010, 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa ja suklaata, suklaata ja rusinaa. Luumua, pähkinää, makeaa sitruksisuutta, mausteisuutta. Melko reipas nahkaisuus. Runsaasti kanelia, hiukan inkivääriä ja yrttisyyttä, fariinisokeria, piparkakkumaisia sävyjä. Rommisuutta. Aavistus rikin ja ruudin tuntua, hyvällä tavalla. Vesilisä tuo mineraalisuutta mukaan.

Maku: Todella voimakas ja kihelmöivän mausteinen. Suklaata ja pippuria tulee täydeltä laidalta. Kirsikka on yllättävän vahvasti pinnassa, samoin tuoreet luumut. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Toffeefudgea, fariinisokeria, kanelia, yrttejä. Mokkanahkaa, mustaa teetä. Jälkimaku puskee pintaan vielä lisää mausteita, yrttejä ja tumman suklaan karvautta. Silti myös sitruksisuus tekee paluun, ja joukkoon mahtuu luumua ja kirsikkaakin. Kinuskikastiketta, kanelia, pippuria. Saksanpähkinää, nahkaa, hiukan sitä rikkiä ja ruutiakin. Rasvaisen suklainen loppuhuipennus. Pitkä finaali. Vesilisä pehmentää otetta ja saa yrtit avautumaan.

Arvio: Todella hyvä sherryviski, mutta kun takana on juuri Batch #17, ei tämä ihan sille tasolle yllä. Enemmänkin ollaan siellä Batch #37:n suunnalla – mikä ei ole huono asia sekään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory 55,5%

Maistelussa vaihteeksi harvemmin nähtyä Balmenachia 1980-luvun tuotannosta. Pullottajana on Signatory, mutta valinnan on tehnyt hollantilainen The Nectar.

Balmenach 24 yo 1988/2013, Signatory

(55,5%, Signatory Vintage, 18.10.1988–26.9.2013, Selected by The Nectar, Cask No. 2802, Hogshead, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Cantaloupemelonia ja vaniljaa, makeaa viinirypälettä, tölkkipäärynää ja tuoretta ananasta. Pehmeä ja miellyttävä, varsin raikas kattaus. Tomusokeria, tammilankkua, hiukan teroitettua lyijykynää. Mustia oliiveja ja märkiä lehtiä muistuttava sävy tuntuu vahvana taustalla. Vesilisä avaa hedelmäsokeria ja sitruksista makeutta.

Maku: Sitruksinen ja napakka. Öljyisyydestään huolimatta runko on varsin kevyt. Päärynää, omenamehua, hunajamelonia, hapokasta valkoviiniä. Suutuntuma on varsin kihelmöivä, valkopippuri ja inkivääri tuntuvat reippaasti. Ruohoisuutta, sitruunaa, tanniinista purevuutta. Jälkimaku liikkuu tammen ja hapokkuuden ympärillä, tanniinit kuivahtavat todella reippaasti ja tomusokerin lisäksi tulee pölyistä ullakkoa ja vanhoja kirjoja esiin. Hiukan märkää maata ja syksyisiä lehtiä. Valkopippuri, inkivääri ja ylipäänsä vahva mausteisuus hallitsee koko keskipitkää finaalia. Vesilisä keventää tanniineja ja nostattaa hedelmäsiirappista imelyyttä.

Arvio: Perushyvä Balmenach. Ei herätä suuria tunteita, mutta tarjoaa paljon tutkittavaa. Ei vikoja eikä virheitä, vaan laatua alusta loppuun – jos tällaisista viskeistä pitää. 85/100

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802, 54,7%

BenRiachin vuoden 1988 vuosikerrasta löytyi tällainen sherrykypsynyt single cask, joka ei ulkoisesti vaikuta erityisen sherryiseltä. Voisi olla refilliä.

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802

(54,7%, OB, 1988-9/2005, Batch No. 2, Cask No. 802, Oloroso Sherry Butt, 675 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hunajainen, salmiakkinen ja napakka. Tammi tuntuu varsin reippaana. Makeaa omenaa, tölkkipersikkaa, hunajamelonia, vaniljaisuutta. Jotain kuivakkaa tässä on taustalla, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Suolaa, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä avaa rasvaa, kypsää banaania, makeaa sitruksisuutta.

Maku: Erittäin tiivis ja ällistyttävän suolainen. Tammi puskee vahvasti kaikesta läpi, vaativana ja melko pippurisena. Suutuntuma on melko kuiva ja varsin kihelmöivä. Salmiakkia, hapokkuutta. Taustalla on edelleen hedelmäisyyttä ja hunajaa, mutta pintaan pääsevät vain kuivat piirteet. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, banaanilastuja, suolapähkinää. Finomaista, kuivakkaa sherryisyyttä. Jälkimaku on todella suolainen ja tamminen, pippurinen ja rapisevan kuiva. Lääkemäisyyttä, öljyisyyttä, vähän salmiakkia. Kireä ja keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tölkkihedelmäisyyttä ja avaa likaisuutta, aserasvaa ja lihalientä.

Arvio: Tuoksu on osin tyypillistä BenRiachia, maku vähän jotain muuta. Ei täysin puhuttele. Muutama lisävuosi olisi ehkä voinut tehdä hyvää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 3).

The Macallan Edition No. 3, 48,3%

Macallanin Bob Dalgarno ja parfumööri Roja Dove ovat olleet yhdessä asialla ja pistäneet kasaan Edition No. 3 -pullotteen. Viime aikoina maistamistani uuden ajan Mäkkäreistä Edition No. 2 on ollut omassa lajissaan kenties paras, joten tätäkin kohtaan odotuksia löytyy.

Nyt on taas niin vino pino tynnyreitä vattauksessa mukana, ettei sieltä osaa oikein edes poimia mitään olennaista. Pääosa tynnyreistä on ollut ensimmäistä täyttöä, ja settiä on täydennetty refillillä. Mukaan mahtuu niin sherry butteja kuin puncheoneitakin, sekä eurooppalaisesta että amerikkalaisesta tammesta. Ex-bourbontynnyreitä löytyy niin barreleina kuin hogsheadeina, kaikki first filliä.

Tarvitaan kyllä melkoisesti loitsuja, että tällaisesta satsista saa tolkun. Tai sitten Dalgarnon ja Doven nokka on osunut oikeisiin tynnyreihin ja kokonaisuus toimii. Maistamalla se selviää.

The Macallan Edition No. 3

(48,3%, OB, NAS, 2017, European and American Oak Sherry Butts & Puncheons + Bourbon Barrels & Hogsheads, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän tuhti, likainen ja maltainen. Karamellisuutta, tikkunekkua, hiukan kahvia, maapähkinävoita, voita, rasvaisuutta. Kanelia, kanervaisuutta, vaniljaa, hunajaa. Ylikypsää hedelmäisyyttä, sitruksisuutta, aktiivista tammisuutta. Vähän sekava. Vesilisä tuo vähän ruutisia ja poltettuja piirteitä.

Maku: Runsas, paksu ja voimakas. Edelleen siellä likaisella ja rasvaisella puolella, puuromaisen maltaisuuden ja nuoria Highland Parkeja muistuttavan kanervahunajan maisemissa. Uuniomenaa, kanelia, paahdettuja taateleita, pähkinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runko jämäkkä. Runsaasti aktiivista tammea ja mausteiden tulitusta. Hiukan pihkaisuutta, siirappia, rusinaa, ylikypsää sekahedelmää. Jälkimaku on heti alkuun todella mausteinen ja tanniininen, mutta karamellisuus ja maapähkinävoi tulevat pelastamaan. Kanelia, inkivääriä, tuttua kanervahunajaa, uuniomenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa rusinaa.

Arvio: Iha pätevä viski lajissaan, mutta pidin Edition No. 2:sta enemmän. Nyt on likaisuutta ja puuta vielä enemmän tiskissä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46% (2015)

Aloitin aktiivisen viskiharrastuksen kevättalvella 2012, kun aiemmin satunnaiset tastingit ja kavereiden kesken tehdyt samplevaihdot muuttuivat yhtäkkiä säännöllisiksi. Tuolloin aloitetuista muistiinpanoista syntyi myöhemmin tämä blogi.

En koskaan ajatellut bloggaavani viskistä. Halusin vain saada muistiinpanot ylös sellaiseen muotoon, että niihin olisi helppo palata. Vähitellen ympärille alkoi kasautua muutakin viskiin liittyvää tarinaa, kun viskikirjallisuus ja tastingit tulivat kuvaan mukaan.

Kesällä 2014 näistä teksteistä tuli julkisia, vaikka pitää muistaa, että kävijämäärät olivat pitkään hyvinkin matalat. Nyt väkeä käy täällä jo vähän enemmän, vaikka markkinointi on edelleen kauniisti nollassa. En vieläkään ole mikään ”oikea” bloggari – postaan vain nuottejani tänne blogiin niin kuin ennenkin.

Alkujaan koko maistelunuottien kirjaaminen oli todella hapuilevaa, mutta sille oli tarve. Parikymmenen maistetun viskin jälkeen en olisi omassa päässäni enää pystynyt erottelemaan yhtä uusien viskien nyansseja niin, että olisin muistanut niistä jotain vielä jälkikäteen.

Omalle makumuistilleni oli välttämätöntä, että sain tuntemuksilleni sanat. Nykytutkimuksen valossa muistamisen ensimmäinen perussääntö kuuluu: Make strong connections.

Ensimmäinen varsinaisesti nuotittamani viski oli BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46%, ja se tapahtui päivälleen kuusi vuotta sitten. Sitä ennen oli toki paljonkin muistiinpanoja, mutta ne olivat vain hajanaisia merkintöjä ilman kunnon yritystä. Ensimmäiset niin sanotut nuotit keväällä 2006 sisälsivät lähinnä huomioita siitä, miten paljon kulloisessakin savuviskissä oli savua.

Kaikkien vuosien saatossa nauttimieni viskien jälkeen juuri tähän 15-vuotiaaseen PX-viimeisteltyyn Benkkuun oli verraten helppoa päästä käsiksi tänä päivänä. Onko tässä edelleen se karhunvatukka mukana, jonka silloin löysin?

BenRiach on muutenkin tislaamo, johon minulla on henkilökohtainen side. Olen käynyt tislaamolla, kiertänyt siellä kaikki paikat kilnistä lähtien ja maistellut varastossa tynnyrinäytteitä naama virneessä. Se oli hyvä päivä elämässä. Myöhemminkin olen halunnut pitää yllä jatkuvaa kokemusvirtaa tislaamon uusista julkaisuista, vaikka omistaja on jo vaihtunut ja hinnat kaikkialla noususuhdanteessa.

Tänään päätin siis juhlistaa näitä kuutta vuotta maistamalla suhteellisen tuoretta erää samasta BenRiachin viskistä, josta kaikki alkoi. Slàinte mhath!

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish

(46%, OB, +/- 2015, PX finish, 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä bourbontynnyreiden tuomaa vaniljaa ja PX-tynnyrin suklaista makeutta. Hilloisuus ja sokerisuus on huipussaan. Vadelmaa, mustikkaa, viikunaa. Pähkinäisyyttä, piparkakkua, hedelmäteetä, hiukan yrttisyyttä, hunajaa. Kaunis! Vesilisä avaa vähän havuisuutta.

Maku: Hilloinen ja siirappinen, mutta tumman suklaan ja nahkaisuuden ote pitää tasapainon erinomaisena. Viikunaa, kuivattua luumua, rusinaa, hunajaisuutta ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi ryhdikästä. Hedelmätee on edelleen hyvin mukana, yrttiset sävyt tuovat särmää. Hiukan fariinisokeria ja piparkakun maustelientä. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan hilloisuuden saattelemana, luumuhilloa, appelsiinimarmeladia ja vadelmahilloa riittää. Piparkakkua, viikunaa, pähkinäisyyttä, mustaa teetä, hunajaa, vaniljaa, rusinaisuutta. Pitkä ja elegantti finaali. Vesilisä saa hiukan minttua ja kamomillaa esiin.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen. Pidän edelleen kovasti. Ehkä sen karhunvatukan voisi tuoksusta oikein kovalla yrittämisellä vielä löytää, mutta kovin pinnassa se ei enää tänä päivänä ole. Parempi pitää kaunis muisto. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).