Speyside

BenRiach 12 yo The Smoky Twelve 46%

Onko tämä nyt sitten uusi Aromaticus Fumosus tai joku vähän vastaava viritys siitä BenRiachin vanhasta neljän viskin savusarjasta? Tislaamon nykymallin savuinen 12-vuotias on kypsytetty ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-Marsalassa. Viimeksi mainittua ei siinä vanhassa sarjassa ollut.

Viime vuonna maistamani The Smoky Ten oli sen verran pätevä viski, että tähänkin kohdistuu odotuksia. Eikä savuton The Twelve ollut sekään hassumpi.

BenRiach 12 yo The Smoky Twelve 46%

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon, Sherry and Marsala Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilistä savuisuutta ja melko runsasta hedelmäisyyttä, niin kuin odottaa saattoi. Banaania, mandariinia, persikkaa, minttua ja oikein runsaasti vaniljajäätelöä. Ruohoisuutta, hunajaa, havuisuutta, hiukan kanervaa ja paahdettua pähkinää. Kuivia lehtiä, mineraalisuutta. Vesilisä korostaa hiiltä ja tuhkaa.

Maku: Nuotiosavua, pippuria ja mentholia. Hedelmäisyys jää soittelemaan kakkosviulua, kun viininen ja tanniininen napakkuus, paahteisuus ja mineraalisuus ottavat vallan. Sitruuna pilkistää, pientä herukkaisuutta sentään löytyy. Suolaisuutta, ruohoisuutta, yrttisyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, yllätyksetön tekstuuri. Kermatoffeeta, maltaisuutta, karheaa tammisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on edelleen heti kärkeen hyvin pippurinen ja mineraalisen kireä, mutta vähitellen vanilja ja sitrus avautuvat, samoin runsas mentholi. Tammisuutta, hapokkuutta, karvasta pähkinäisyyttä, suolaisuutta ja hiilisyyttä. Savuisuus jää taustalle, viinisyys ja tanniinit tulevat pintaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä entisestään, korostaa hiiltä ja paahteisia sävyjä.

Arvio: Pätevä ja laadukas julkaisu, mutta jos on ihan pakko valita, pidin The Smoky Tenistä ehkä aavistuksen enemmän. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory 57,1%

Missasin eilen torstaina vietetyn International Whisky Dayn, mutta lasillisen Macallania voi nostaa Michael Jacksonin muistoksi varmasti päivää myöhässäkin. Kaikkien tietojen mukaan tämä nyt käsillä oleva Speysiden mysteeriviski Signatorylta on Macallania, ja sellaisena myös Serge Valentin tämän juuri maisteli.

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory

(57,1%, Signatory, 100 Proof Edition #25, 2011–23.9.2024, First Fill & Refill Oloroso Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean hedelmäinen ja suklaisen sherryinen. Toffeeta, kuningatarhilloa, reipasta kahvisuutta. Jotain vähän muovailuvahamaista tässä on. Kuivattuja hedelmiä, luumuja, rusinaa, jotain vähän palanuttakin. Paahdettua pähkinää, aprikoosimarmeladia, kanelia, murokeksiä. Vesilisä avaa savupalvia ja metallisuutta.

Maku: Tuhti, sherryinen ja hedelmäinen. Konjakkimainen yleisilme, uuniomenassa vähän kitkerä vivahde. Hilloisuus painaa päälle, kuivattuja luumuja ja mansikkamarmeladia, appelsiinisuklaata, kanelia. Edelleen jokin pieni muovinen sivuääni, joka häiritsee. Paahdettuja pähkinöitä, suklaakakkupohjaa, pippurisuutta. Lihaisuus puskee läpi jostain, palvikinkku erityisesti. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuurissa on irtonaisuutta. Maltaisuutta, kanelia, hapokkuutta. Jälkimaku on kahvinen, sherryinen ja täynnä kuivattuja hedelmiä. Tammi ja maltaisuus korostuvat, pähkinää ja pippurisuutta. Metallisuus tulee pintaan. Hilloisuutta ja toffeeta riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja outoja muovisia sävyjä.

Arvio: Muhkea sherryttely, jossa on paljon hyviä asioita vähän huonosti balanssissa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caperdonich 18 yo Peated 2023, 48%

Pitkän flunssaputken ja toipumisen jälkeen on jälleen nokka viskilasissa. En tiennyt, että Pernod Ricard on alkanut julkaista tällaisia virallisia Caperdonich-pullotteita, ennen kuin muutaman vuoden takainen pullo 21-vuotiasta tuli vastaan. Sitä ennen kaikki kokemukseni tämän tislaamon viskeistä olivat perustuneet vanhoihin indiepullotteisiin. Nyt on edellisen perään heti toinen siivu turpeista ja virallista kamaa lasissa, nyt vähän tuoreempana 18-vuotiaana versiona.

Caperdonich 18 yo Peated 2023

(48%, OB, Bottled 8.–12.10.2023, Peated, Small Batch Release, American Oak Barrel, Batch No. CP/006, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen, karamellia ja yrttisyyttä riittää. Sama sitruunalakritsinen perusvire kuin 21-vuotiaassa. Kuivaa lihaisuutta, nuotiohiillosta, suolapähkinää. Makeaa appelsiinia, vaniljaa, reipasta tammisuutta ja runsasta paahteisuutta. Vesilisä availee mineraalisuutta ja yrttejä vielä lisää.

Maku: Sitruunalakritsia ja hiilisavua, pehmeää turpeisuutta ja miellyttävää hedelmäisyyttä. Ällistyttävän kevyt näilläkin volteilla, suutuntuma on mieto ja pehmeän kermainen, tekstuuri suorastaan ilmava. Tammisuutta, maltaisuutta, makeaa omenaa, persikkaa ja appelsiinia. Tikkunekkua ja vaniljaa. Paahdettua pähkinää. Jälkimaku pukkaa ensin nuotiosavua ja kirpeää sitrusta, melko reipasta lääkemäisyyttäkin, ennen kuin hiilisyys ja tuhkaisuus alkaa sulaa hedelmäiseksi makeudeksi ja lihaisuudeksi. Savumakkaraa ja pekonia, kermaisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja nätti finaali. Vesilisä korostaa vaniljaa ja tiettyä sokerisuutta.

Arvio: Helppo ja herkullinen, kaikin puolin tyylikäs savuviski sitruunalakritsilla ja lääkemäisellä viballa. Tästä ei voi olla pitämällä, vaikka kyseessä ei ehkä ole se kaikkein persoonallisin kokonaisuus. 86/100

Roseisle 12 yo Special Release 2023, 56,5%

Maistelussa kokonaan uusi tuttavuus: Diageon omistama Roseisle, joka on vuodesta 2009 lähtien toiminut ja varsin suurkokoinen tislaamo Speysiden ytimessä Elginissä. Sen tuotanto oli täysin suunnattu blendien raaka-aineeksi, kunnes vuoden 2023 Special Releases -sarjassa saatiin tällainen yllätysjulkaisu.

Tämä oli siis ensimmäinen virallinen julkaisu kyseisestä tislaamosta, vaikka ilmeisesti joitain epävirallisia näytteitä oli alalla pyörinytkin. Silti edes yhtään indiepullotetta ei ollut markkinoilla näkynyt ennen tätä. Viime syksynä saatiin sitten jo toinen Special Releases -pullote tämän perään.

Roseisle 12 yo Special Release 2023

(56,5%, OB, Special Release 2023, ‘The Origami Kite’, First Fill & Refill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja varsin kutsuva. Ananasta, persikkaa, banaania, kypsää päärynää, viinirypäleitä, raikasta luumua. Tammi tulee esiin tuoreena ja vaniljaisena. Vähän kookosta. Murokeksiä, kuivattua hedelmää, ruohoisuutta. Vesilisä tuo paahtuneisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäisyys ja yrttisyys kohtaavat varsin voimakkaasti. Pippurinen napakkuus yllättää kepeän hedelmäisen tuoksun jälkeen. Hedelmäsiirappia ja melonia, makeaa omenaa ja sitruksisuutta, mutta hunajaista imelyyttä leikkaa voimakas tuore tammi. Suutuntuma on kermainen ja öljyisen painokas, tekstuuri tuntuu melkein pureskeltavalta. Inkivääriä ja mausteisuutta, tiettyä kitkeryyttäkin. Jälkimaku on edelleen todella napakan mausteinen ja pippurinen, yrttinen ja hapokas. Tuore tammi pysyy melko voimallisena kyydissä. Paahtuneisuutta, suolaisuutta. Syvenee ja tummuu mielenkiintoisesti, loppusuoralla etenkin anis nousee pintaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä esiin, ananasta ja persikkaa riittää.

Arvio: Mielenkiintoinen tuttavuus. Ei ehkä kaikkein persoonallisin viski, mutta tässä on ehdottomasti hetkensä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 86/100.

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing Old Particular 61,1%

En ole koskaan oikein innostunut yhdestäkään maistamastani Aultmoresta, mutta ehkä joskus sellainenkin sattuu vielä kohdalle. Nyt lasissa on sherrykypsytettyä Aultmorea, jota on päätynyt Douglas Laingin pullottamana Hollantiin. Erittäin kovat voltit tässä on, vaikka sherryvaikutus ei näytä päällepäin mitenkään kovin tuhdilta.

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing

(61,1%, Douglas Laing, Old Particular For The Dutch Emporium Stores, 9/2008–8/2021, Cask No. DL 14918, Sherry Butt, 380 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea kermatoffee tulee heti vastaan. Tikkunekkua, maapähkinävoita, nougat’ta, suolaista voita. Maitokahvia ja valkosuklaata, paahdettua mantelia, vaniljaa. Murokeksiä, hiukan puuromaisuutta, kevyttä kanelista mausteisuutta, pehmeää tammea. Vesilisä tuo pienen muovisen sivuäänen ja vähän sitrusta esiin.

Maku: Pehmeän ja kinuskisen makean tuoksun jälkeen maku tuntuu heti vähän kitkerältä, voltit lyövät voimalla läpi ja tammi kiristelee ikeniä. Kermaisuus ja suolainen voi ovat toki hyvin esillä maussakin, mutta toffeen ja maitokahvin rinnalla on vahva maltaisuus ja tuhti tammi, jossa on nuorekas sävy. Maitosuklaan, vaniljan ja murokeksin keskellä on pieni muovailuvahamainen sivujuonne. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka voltit tuovat jytinää ja öljyisyys jämäköittää tekstuuria. Jotain hyvin levotonta tässä kokonaisuudessa kuitenkin on. Jälkimaku kitkerän tamminen, karvaan pähkinäinen, maltainen ja kahvinen. Toffeemainen makeus yrittää pysyä kyydissä. Paahtuneisuus ja pureva mausteisuus jäävät lopuksi kielenpäälle. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tikkunekun ja maitosuklaan kauniisti pintaan.

Arvio: Jossain määrin levoton kokonaisuus. Makea tuoksu houkuttelee, mutta makuprofiili jää vähän kitkeräksi. 83/100

Caperdonich 21 yo Peated 2020, 48%

Vuonna 1898 perustettu Caperdonich on tehnyt vähittäisen paluun uusilla tislaamopullotteilla. Aikanaan Glen Grant #2 -nimellä tunnettu tislaamo suljettiin ensimmäisen kerran 1902. Sitten se aloitti uudelleen 1965, kunnes suljettiin 2002. Nyt kuitenkin näitä virallisia pullotteita on alkanut vähän yllättäenkin näkyä. Nyt käsillä oleva yksilö on peräisin turpeisesta tisleestä ja kypsynyt jenkkitammessa.

Caperdonich 21 yo Peated 2020

(48%, OB, Bottled 4.2.2020, Small Batch Release, Peated, American Oak Barrels, Batch CP/002, 70 cl)

Tuoksu: Heinäisen turpeinen, sitruunasalmiakkinen, makean omenainen, appelsiininkuorinen. Pehmeän tamminen, hedelmäkakkuinen, kanelinen. Pieni lääkemäisyys pyörii taustalla, mineraalisuuden ja yrttien ympäröimänä.

Maku: Pehmeän turpeinen, sitruksinen, salmiakkinen, hiilinen. Todella kevyt suutuntuma ja hyvin ilmava tekstuuri. Punaista omenaa, edelleen pientä lääkemäisyyttä, maltaisuutta ja kuivattua hedelmää. Nätti hedelmäisyys kulkee mukana koko matkan, ananasta ja appelsiinia. Jälkimaku on edelleen kevyen turvesavuinen, salmiakkinen, sitruksinen. Hedelmäkakkua, kanelia, pehmeää tammea. Yllättävänkin pitkä ja kaunis finaali, jossa lääkemäisyys on nautinnollisesti läsnä loppuun asti.

Arvio: Kevyt ja kaunis hedelmäviski lääkemäisellä savulla. 87/100

The Macallan 12 yo 40% (Early 2000’s)

Nyt kun joulukuun kova flunssa on vihdoin lopullisesti selätetty, lasissa on klassikkoviski menneiltä ajoilta. Tämä ei ole aivan niitä himoituimpia yksilöitä, enemmänkin vanha perustuote. Toisaalta juuri se tekee tästä kiinnostavan.

The Macallan 12 yo (Early 2000’s)

(40%, OB, Early 2000’s, Sherry Oak Casks from Jerez, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja samalla hienon tamminen. Kahvista kitkeryyttä, mehevää luumua, hiukan tummaa suklaata. Akaasiahunajaa, karamellia, taatelia ja rusinaa. Appelsiinimarmeladia, yrttisyyttä, nahkaisuutta, hiukan mustaherukkahilloa. Hiukan vahamainen, kuiva tammi tuoksuu tässä aivan upealta.

Maku: Vanhan ajan sherryviskin makumaailma kaikessa runsaudessaan, ei tällaisia enää tehdä. Voimakas ja sielukas kokonaisuus alhaisilla volteilla. Toffeen ja makeiden hedelmien tasapaino hiukan kitkerän kahvisuuden ja kuivakkaan tammen kanssa on suurta kauneutta. Sinänsä kokonaisuus on tavallaan jopa yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Appelsiinimarmeladi, kiteinen hunaja, hilloisuus, rusinaisuus, sitruksisuus ja yrttisyys kantavat. Jälkimaku pyörii edelleen mahtavan sherryn, kahvin, vahamaisen tammen, yrttien, sitruksen ja luumun ympärillä. Tiettyä suolaisuutta ja heinäisyyttä löytyy myös, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Keskipitkä finaali on tasapainon juhlaa.

Arvio: Odotuksiakin hienompi viski. Periaatteessa suoraviivainen, mutta kaikki suorastaan maagisesti kohdallaan. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen vanhan ajan Macallan”.

BenRiach 12 yo The Twelve 46%

Maistelussa taas vaihteeksi BenRiachin uutta core rangea, nyt savuton 12-vuotias. Tämä on nyt sitten kypsytelty ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja ex-portviinissä.

BenRiach 12 yo The Twelve

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Sherry Casks, Bourbon Barrels and Port Casks, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea hedelmäisyys, tämä tuntuu heti olevan BenRiachin ytimessä. Persikkaa ja makeaa omenaa, hiukan appelsiinia, viinirypäleitä. Pieni portviininen vivahde, mansikkaa ja vadelmaa. Hunajaisuutta, maitosuklaata, kanelia, maltaisuutta, tuoreen oloista tammea. Vesilisä avaa hiukan paahteisuutta ja mustetta.

Maku: Hedelmäinen, hunajainen ja heti varsin maltainen. Kermaisuutta, maitosuklaata, vaniljaviineriä. Persikan ja uuniomenan rinnalle nousee rusinaisuutta ja kypsää banaania, hiukan aprikoosiakin. Tammi on melko reippaasti esillä, varsin mausteisena. Sherryisiä piirteitäkin nousee pintaan, pähkinäisyyttä ja siirappia. Tietty viinisyyskin tässä on pinnassa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nätisti balanssissa. Jälkimaku on maltaisuuden ja tammen liitto. Nyt pähkinäinen karheus saa enemmän tilaa, kaneli ja inkivääri tukevat sitä. Kahvisuutta, rusinaa, kuivattua luumua. Hunaja pehmentää tammen napakkaa otetta, hedelmät jäävät taustalle. Toffeeta, viinisyyttä, happoja. Finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta esiin.

Arvio: Laadukas perusviski. Hiukan olisi jälkimakuun toivonut pituutta ja syvyyttä vielä, mutta kokonaisuus on hyvässä balanssissa ja tuo BenRiachin klassisen hedelmäisyyden kauniisti esiin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing Old Particular 48,4%

Vaihteeksi lasissa pyörähti Tamdhua ex-bourbonista. Olen näitä ”Tanhuja” maistellut etupäässä sherrykypsytettyinä versioina, joten mielenkiintoista nuuhkaista vaihteeksi tällaista.

Tamdhu 15 yo 2007/2023, Douglas Laing

(48,4%, Douglas Laing, Old Particular, 10/2007–1/2023, Cask No. DL 16954, Refill Hogshead, 349 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti rapsakkaa tammea, muromaisuutta ja ruohoisuutta. Päärynä tulee vahvasti läpi, samoin vanilja. Jännä hiilinen vivahde, yrttisyyttä ja jotain vähän palanutta. Maltaisuus on pinnassa, hiukan puuromaisena ja jyväisenäkin. Hapokkuutta ja kireyttä, ikäistään nuorempi fiilis. Vesilisä avaa kermaisuuutta.

Maku: Hapokas ja valkoviinimäisen pirskahteleva ensivaikutelma. Rieslingiä, rypälemäisyyttä, mineraalisuutta. Samallla kuitenkin myös maltaisuus tulee voimalla läpi, jyväisenä ja melko kireänä. Päärynä ja sitruksisuus ovat reippaasti esillä, ja nuorekkaasti tunnelmasta huolimatta tämä tuntuu jokseenkin isolta viskiltä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja suutuntuma öljyinen. Jotain hiilistä ja likaista tässä on, suolaisuutta ja hiukan vegetaalisuuttakin. Jälkimaku on suolainen, heinäinen, maltainen ja tummasävyinen. Vegetaalisuus ja hiilisyys korostuvat, samoin happamuus ja mineraalinen kireys. Päärynän makeudesta on enää ailahdus. Melko pitkä finaali on yllättävänkin rauhallinen. Vesilisä hedelmäisyys saa lisää sävyjä.

Arvio: Ei oikein omaan makuuni. Hetkittäin kiinnostava, mutta yleisilme jää vähän rujoksi. Toisaalta on tässä jotain aitoa. Viskiä ei ole ainakaan tohtoroitu millään finistelykikkailulla. 80/100

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros 50%

Phil ja Simon Thompson saivat napattua tällaisen Craigellachie-pullotteen itselleen vuoden 2009 tuotannosta. Tätä 13-vuotiasta viskiä on vallan kehuttukin. Kypsytyksessä on ollut käytössä Refill Hogshead.

Craigellachie 13 yo 2009/2022, Thompson Bros

(50%, Thompson Bros, 18.5.2009–2022, Refill Hogshead, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, itse asiassa heti todella jyväinen ja puuromainen tapaus. Runsaasti voita ja rasvaista murokeksiä, öljyisyyttä, omenaa, makeaa sitrusta ja keltaista luumua. Hiivaleipää, suolaisuutta. Nyt mennään todella vahvasti tisleen komennossa. Mineraalinen kirpeys kohtaa kukkaisuuden. Vesilisä tuo mantelia ja vaniljajäätelöä esiin.

Maku: Todella tuhdin öljyinen, mineraalinen ja raikkaan sitruksinen. Kirpeää omenaa, mantelia, maltaisuutta, edelleen paljon rasvaisuutta ja murokeksiä kuten tuoksussa. Suolaisuutta, napakkaa pippuria ja reippaasti vegetaalisiakin piirteitä. Suutuntuma on öljyinen ja tuhti, täynnä suolaista voita ja ylipäänsä painavaa rasvaisuutta. Jotain vähän likaistakin tässä on, vaikka ananaksen ja trooppisen hedelmän raikkaus luo siihen hienon kontrastin. Hiivamaisia ja viljaisia piirteitä kyllä riittää. Jälkimaku on on edelleen voimakkaan maltainen, kirpeän omenainen ja vahvasti tisleen piirteillä ratsastava. Murokeksiä, hiivaa, mantelia, inkivääriä, valkopippuria, runsasta tammisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä dramaattisesti ja nostaa makeita, kukkaisia ja karkkisia piirteitä esiin.

Arvio: Tässä on nyt jotain todella hienoa, vaikka en yleensä ole tämän viskityylin ylin ystävä. Tislevetoisena tapauksena koin pääseväni hyvinkin lähelle Craigellachien kovaa ydintä. Mielenkiintoinen viski kaikenlaisten tynnyrikikkailujen ja tohtorointien keskellä. 85/100