Speyside

Dailuaine 27 yo 1983/2011, Adelphi 55,9%

Vuoden 2019 ensimmäisenä viskinä maistelussa on tummaa Dailuainea Adelphilta. Tynnyri on ollut refill, vaikka värin perusteella se olisi voinut olla freesimpikin. Ehkä pienehkö tynnyrikoko vaikuttaa tällä kertaa näin voimakkaasti.

Dailuaine 27 yo 1983/2011, Adelphi

(55,9%, Adelphi, 1983–2011, Cask No. 4318, Refill Sherry Hogshead, 189 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja hilloinen, nahkainen ja luumuinen. Todella paksu, lähes läpitunkematon sherry. Hyvä yhdistelmä siirappista makeutta ja karheaa pähkinäisyyttä. Hiukan rikkinen ja jopa hiilinen vivahde. Rusinaa, viinisyyttä, fariinisokeria, vadelmahilloa, mantelia, lakritsia. Vesilisä tuo eucalyptusta ja marsipaania esiin.

Maku: Kahvinen, luumuinen ja lihaisa. Tummaa paahtoa, hiilisavua, lakritsia, saksanpähkinää, sopivaa hapokkuutta. Sen rinnalla hienossa balanssissa siirappia, toffeeta, öljyistä makeutta ja yrttejä. Parmankinkkua muistuttava lihaisuus toimii hyvin omenaisen ja sitruksisen hedelmän kanssa. Nahkaisuus ja kuiva sherry maistuvat, mausteisuudessa on liköörimäinen vivahde. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Jälkimaku nousee lihaisana, nahkaisena ja edelleen varsin liköörisenä. Yrttejä, lakritsia, mineraalisuutta, pippuria. Minttua, tupakkaa, öljyisyyttä, tammea, hiilisavua. Pitkä ja vahva finaali. Vesilisä avaa havuisuutta ja seetriä.

Arvio: Erittäin maukas sherryttely. Loistavia makuyhdistelmiä nousee esiin jatkuvasti. Todella vahva kokonaisuus ja silti hienosti balanssissa alusta loppuun. 90/100

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar 46,1%

Tätä pullotetta on monessa paikassa arveltu Glenfarclasin viskiksi, mutta varmaa tietoa ei ole. Arvostelut ovat ainakin olleet ylistäviä kautta linjan.

Speyside Malt 1977/2015, Sansibar

(46,1%, Sansibar and Spirits Shop Selection, 1977–2015, Samural Label, Sherry Butt, 582 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja seetriä, sikaria ja rusinaa. Kuiva, paahtunut tammi leijuu kaiken yllä. Puuvahaa, pähkinää, mausteisuutta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, raikasta sitruksisuutta. Pieni lihaisuus, kuivattuja sieniä, rancio-fiilistä. Mustaa teetä, minttua, eucalyptusta, lakritsijuurta. Erittäin kaunis. Vesilisä avaa paahdetta ja yrttejä.

Maku: Upealla tavalla kuivan tamminen, tumman suklainen ja juuri sopivan hapan. Paahdettuja pähkinöitä, sikaria, rusinaa, kuivattuja luumuja, lakritsia, minttua. Suutuntuma on melko kevyt, mutta runko kantaa makujen kirjon silti vaivatta. Vahaisuutta, kuivaa sherryä, edelleen jotain lihaista ja hennon multaista. Kanelia, espressoa, hapokkuutta, hiukan pippuria. Jälkimaku on tumman suklainen ja hienosti kuivuva, varsin ekspressiivinen kaikessa pippurissaan ja hapokkuudessaan. Sitruksisuutta, lihaisuutta, pähkinää, minttua, lakritsia, tupakkaisuutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä korostaa tupakkaa ja pähkinäisyyttä sekä avaa hiukan anista.

Arvio: Ei tätä ole turhaan kehuttu! Todella herkullinen ja tyylikäs ikäviski. Tuo jossain määrin mieleen Gordon & MacPhailin pullottaman Tamdhun, joka oli tislattu 1973. Tässä pullotteessa tammi ottaa ison roolin ja kantaa sen komeasti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100.

BenRiach 18 yo 1994/2012 Cask #1286, 55,2%

Nyt olen mukavuusalueellani, kun lasissa on sherryistä BenRiachia. Jotain näissä jykevissä sherry-Benkuissa on, mikä vetoaa lähes poikkeuksetta. Tällä kertaa on vähän turvettakin mukana.

BenRiach 18 yo 1994/2012 Cask #1286

(55,2%, OB, The Specialist Bottling Belgium, 1994–9/2012, Cask No. 1286, Fresh PX Sherry Puncheon, 278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja hedelmäinen, muhkean sherryinen ja tyylikkään turvesavuinen. Luumua, tikkunekkua, hiukan piparkakkua, kanelia. Mehukas kuningatarhillo, creme brûlee ja aprikoosi tulevat läpi. Rouheaa maltaisuutta ja tukevaa, mausteista tammisuutta. Hiukan tervaa ja salmiakkia. Hieno on. Vesilisä avaa kumia luontevasti osaksi kokonaisuutta.

Maku: Tervaleijonaa ja suklaista sherryä. Omenaa ja sitruksisuutta, luumua ja vadelmahilloa, aprikoosia. Samalla edelleen varsin rouheaa maltaisuutta ja ryhdikästä tammisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko ei ole silti mitenkään raskas. Tervaisuus ja salmiakki toimivat turvesavun ja hiukan multaisen sherryn kanssa komeasti yhteen. Samalla tikkunekku ja kanelinen piparkakkuisuus saavat tilaa. Jälkimaku liikkuu edelleen tervaisen salmiakin, makean sherryn ja sitruksisen hedelmäisyyden ympärillä. Kuningatarhillo ja piparkakku ovat hienosti esillä, samoin mausteisuus tuntuu elävältä. Tammi tuo mausteita ja ryhtiä. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaisuutta ja availee vielä lisää hedelmäisyyden kirjoa.

Arvio: Erittäin maukas tervaisen hedelmäinen sherryttely. Kaikki osuu todella hyvin kohdalleen. Eihän tästä voi olla pitämättä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja mukavan vivahteikas”.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead 52,2%

Cadenhead pullotti tänä vuonna tällaista varsin nuorta Benrinnesiä Authentic Collection -sarjaansa. Odotuksia ei liiemmin ole.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(52,2%, Cadenhead Authentic Collection, 2004 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän rasvainen ja tunkkainen, jopa paksu ensivaikutelma. Märkää pahvia ja eltaantuneita sekahedelmiä. Maltaisuus on suoraan käymissammiosta, puuromaista ja roisia. Hiukan toffeeta ja suklaisuutta, heinää, kuivia olkia. Melko ikävä kokonaisuus, jokin outo rikkisyys on myös mukana. Vesilisä ei avaa oikein mitään uutta.

Maku: Maussa eltaantuneisuus ei ole niin pinnassa, mutta märkää pahvia ei pääse pakoon siinäkään. Appelsiineja, ylikypsää keltaista luumua, mätää päärynää. Suutuntuma on rasvainen ja pistävä. Puuroa, heinää, hapokkuutta, hiukan valkopippuria. Joten hiivainen ja käynyt kokonaisuus, ummehtunut ja oudon metallinen. Jälkimaku alkaa suolaisena ja puuromaisena, pistävänä ja appelsiinisena. Ylikypsät hedelmät ja ummehtuneisuus pysyvät mukana hamaan loppuun saakka. Hiukan kermaisuutta, pientä makeutta, heinää ja hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja suolaa.

Arvio: Tämä ei nyt kyllä toimi. Sivuääniä, märkää pahvia, silkkaa outoutta. 71/100

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s 53,7%

Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead 59,3%

Maistelussa on simppeli nuori Linkwood Cadenheadin valikoimista. Tämä on isompana pullona varustettu Authentic Collectionin etiketeillä, mutta saatavilla myös tällaisessa pienemmässä ja karummassa pullossa. Tuoretta pullotuserää siis.

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead

(59,3%, Cadenhead Authentic Collection, 2006–2018, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Aivan nätti. Päärynää, makeaa sitruksisuutta, maltaisuutta, tiettyä nuoren viskin pirskahtelevuutta. Tammi tuntuu paljaana ja varsin mausteisena. Yleisilme on makea ja suoraviivainen. Tietty alkoholisuus tästä vielä paistaa toki läpi. Vesilisä saa esiin käsirasvaa ja jotain suitsuketta.

Maku: Päärynäinen ja hapokas. Edelleen päärynä ja makea sitruksisuus ovat mukana, mutta nyt hedelmäinen makeus ei aivan kohtaa kireän tammen ja karhean maltaisuuden kanssa. Tasapaino vähän hakee koko ajan. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla tietysti kohtalaisen öljyinen silti. Ruohoisuutta, happamuutta. Jälkimaku käpertyy vielä selvemmin aktiivisen tammen ympärille. Paahteisuutta, ruohoa, päärynää, yrttisyyttä. Hiukan pähkinäistä ja tumman suklaista karheutta löytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan karkkisuutta ja tekee tällä kokonaisuutena oikein hyvää.

Arvio: Valitettavasti näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Tällaisista viskeistä on vaikea innostua, kun jotenkin tuntuu, että täysin vastaavan profiilin on maistanut vuosien varrella niin monta kertaa. Mutta mitään teknistä vikaa tässä ei ole. 80/100

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188, 48,9%

Pitkästä aikaa maistelussa oikein kunnon Virgin Oakissa kypsytelty BenRiach, jolla alkaa olla jo lupaavasti ikää. Edellisestä vähän vastaavasta Benkusta alkaa olla tässä blogissa jo nelisen vuotta aikaa, eikä se ollut turpeinen versio niin kuin tämä – mutta erinomainen yhtä kaikki.

Odotukset ovat siis suhteellisen korkealla.

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188

(48,9%, OB, 1985–6/2013, Batch No. 10, Peated, Virgin American Hogshead Finish, Cask No. 7188, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja karkkisen makea. Päärynää, mangoa, passionhedelmää. Viinikumikarkkeja, hiukan herukkaa. Makeaa kakkumaisuutta, tarte tatinia, vaniljaa. Heinäinen ja tamminen pohjavire. Vesilisä tuo esiin herukkaisuutta ja kurkkupastillia.

Maku: Öljyinen ja erittäin hedelmäinen. Turvesavu jää täysin taustalle ja antaa tilaa karkkisuudelle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on öljyisen pehmeä mutta mausteet tuovat ryhtiä. Tiettyä likaisuutta, aseöljyä, nahkaa. Tammi on voimakasta mutta tanniinit pysyvät hyvin kurissa. Jälkimaku on tumman öljyinen ja mineraalinen, lakritsinen ja erittäin tamminen. Mausteet purevat mutta kokonaisuus pysyy silti hämmästyttävän pehmeänä loppuun saakka. Pientä karvautta esiintyy toki, pippuria ja pähkinää, mutta se vain tuo vastapainoa kaikkeen karkkisuuteen. Aseöljyä, vahaa ja hiukan tervaa löytyy myös. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo tietyn paahteisuuden voimalla pintaan.

Arvio: Erinomaisen nautittava BenRiach. Kerrankin tammi on vahvana mutta juuri sopivalla tavalla läsnä. Nam. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week 48,3%

Balvenie pullotti vuonna 2017 tällaisen Peat Week -julkaisun vuoden 2002 turvesavuisesta erästä. Maistelin tämän jo kertaalleen Uisgessa, mutta en oikein päässyt jyvälle. Nyt tuli sopiva hetki muodostaa punnittu näkemys.

Fenolipartikkeleita Ylämaan turpeesta irronnut on 30 ppm, ja tislaus on suoritettu viikolla 37 vuonna 2002. Balvenie siis käyttää savumallasta yhtenä viikkona vuodessa. Sen jälkeen edessä on aina ilmeisen kova laitteiston pesu-urakka, jotta klassinen, hedelmäinen ja hunajainen Balvenie säilyy ennallaan.

Koko tähän viskiin käytetty satsi on kypsynyt jenkkitammessa. Markkinoille saapuneen erän kokoluokka oli kolmetuhatta pulloa.

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week

(48,3%, OB, 2002–2017, Peated, American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja maanläheisellä tavalla rasvainen, heinäinen ja hedelmäinen. Turvesavu itsessään on vienompaa ja kuivempaa kuin muistin. Hunajaa ja vaniljaakin löytyy, hiukan makeaa omenaa myös. Miellyttävä maatilan tuoksu, kuivaa lehtikasaa ja heiniä. Vesilisä tuo nokisuutta ja likaisuutta pintaan.

Maku: Turvesavu on maussa heti selvempänä esillä. Savuiset ja paahteiset elementit toimivat hyvin yhteen hunajan, vaniljan ja makean omenan kanssa. Keltaista luumua, mandariinia, hiukan mangoa. Hieman mantelia ja kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi todella hyvin kohdallaan. Heinäinen ja maltainen perusmaku kantaa koko matkan. Jälkimaku on entistä turvesavuisempi, kuivempi ja heinäisempi. Kookosta, mantelia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Maltaisuutta, hiukan kitkerän sitruksisia elementtejä, paahteisuutta, tuhkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen aktiivisemmaksi ja ruohoisuutta esiin. Myös makea päärynä näyttäytyy.

Arvio: Nostan aiempaa arviotani. Tämä todella oli parempaa kuin muistin. Ei tämä vieläkään mene omiin suosikkeihin, mutta tasapainoinen ja hyvin tehty viski on kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100