Speyside

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188, 48,9%

Pitkästä aikaa maistelussa oikein kunnon Virgin Oakissa kypsytelty BenRiach, jolla alkaa olla jo lupaavasti ikää. Edellisestä vähän vastaavasta Benkusta alkaa olla tässä blogissa jo nelisen vuotta aikaa, eikä se ollut turpeinen versio niin kuin tämä – mutta erinomainen yhtä kaikki.

Odotukset ovat siis suhteellisen korkealla.

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188

(48,9%, OB, 1985–6/2013, Batch No. 10, Peated, Virgin American Hogshead Finish, Cask No. 7188, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja karkkisen makea. Päärynää, mangoa, passionhedelmää. Viinikumikarkkeja, hiukan herukkaa. Makeaa kakkumaisuutta, tarte tatinia, vaniljaa. Heinäinen ja tamminen pohjavire. Vesilisä tuo esiin herukkaisuutta ja kurkkupastillia.

Maku: Öljyinen ja erittäin hedelmäinen. Turvesavu jää täysin taustalle ja antaa tilaa karkkisuudelle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on öljyisen pehmeä mutta mausteet tuovat ryhtiä. Tiettyä likaisuutta, aseöljyä, nahkaa. Tammi on voimakasta mutta tanniinit pysyvät hyvin kurissa. Jälkimaku on tumman öljyinen ja mineraalinen, lakritsinen ja erittäin tamminen. Mausteet purevat mutta kokonaisuus pysyy silti hämmästyttävän pehmeänä loppuun saakka. Pientä karvautta esiintyy toki, pippuria ja pähkinää, mutta se vain tuo vastapainoa kaikkeen karkkisuuteen. Aseöljyä, vahaa ja hiukan tervaa löytyy myös. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo tietyn paahteisuuden voimalla pintaan.

Arvio: Erinomaisen nautittava BenRiach. Kerrankin tammi on vahvana mutta juuri sopivalla tavalla läsnä. Nam. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week 48,3%

Balvenie pullotti vuonna 2017 tällaisen Peat Week -julkaisun vuoden 2002 turvesavuisesta erästä. Maistelin tämän jo kertaalleen Uisgessa, mutta en oikein päässyt jyvälle. Nyt tuli sopiva hetki muodostaa punnittu näkemys.

Fenolipartikkeleita Ylämaan turpeesta irronnut on 30 ppm, ja tislaus on suoritettu viikolla 37 vuonna 2002. Balvenie siis käyttää savumallasta yhtenä viikkona vuodessa. Sen jälkeen edessä on aina ilmeisen kova laitteiston pesu-urakka, jotta klassinen, hedelmäinen ja hunajainen Balvenie säilyy ennallaan.

Koko tähän viskiin käytetty satsi on kypsynyt jenkkitammessa. Markkinoille saapuneen erän kokoluokka oli kolmetuhatta pulloa.

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week

(48,3%, OB, 2002–2017, Peated, American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja maanläheisellä tavalla rasvainen, heinäinen ja hedelmäinen. Turvesavu itsessään on vienompaa ja kuivempaa kuin muistin. Hunajaa ja vaniljaakin löytyy, hiukan makeaa omenaa myös. Miellyttävä maatilan tuoksu, kuivaa lehtikasaa ja heiniä. Vesilisä tuo nokisuutta ja likaisuutta pintaan.

Maku: Turvesavu on maussa heti selvempänä esillä. Savuiset ja paahteiset elementit toimivat hyvin yhteen hunajan, vaniljan ja makean omenan kanssa. Keltaista luumua, mandariinia, hiukan mangoa. Hieman mantelia ja kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi todella hyvin kohdallaan. Heinäinen ja maltainen perusmaku kantaa koko matkan. Jälkimaku on entistä turvesavuisempi, kuivempi ja heinäisempi. Kookosta, mantelia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Maltaisuutta, hiukan kitkerän sitruksisia elementtejä, paahteisuutta, tuhkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen aktiivisemmaksi ja ruohoisuutta esiin. Myös makea päärynä näyttäytyy.

Arvio: Nostan aiempaa arviotani. Tämä todella oli parempaa kuin muistin. Ei tämä vieläkään mene omiin suosikkeihin, mutta tasapainoinen ja hyvin tehty viski on kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland 55,2%

Myrskyiseen syysiltaan sopii vahva Mortti ex-sherrytynnyristä. Pullottajana on Saksan ylpeys Malts of Scotland.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland

(55,2%, Malts of Scotland, 8/1994–11/2012, Cask No. MOS 12059, Sherry Hogshead, 235 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryä, märkiä lehtiä, tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaa. Siitakesieniä, paahtopaistia, pähkinää, kahvia. Kirsikkaa, tummaa suklaata, maakellaria, pölyistä tammea. Aprikoosia, viikunaa, yrttisyyttä. Hiukan hiilisyyttä ja paahdetta. Kompleksinen ja komea tuoksu. Vesilisä avaa hieman yllättäen savua ja lakritsia.

Maku: Makeampi ja sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen sienet ja paahtopaisti ovat pinnassa, umami maistuu. Rusinaa, luumua, viikunaa, tummaa suklaata, nahkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Hiukan siirappia, sitrusta, pähkinää ja kermaisuutta. Kuivahko tammi antaa hyvin tilaa hedelmäisyydelle. Jälkimaku avaa karamellisella nuotilla. Ruskeaa sokeria, kahvia, pähkinää, paahtopaistia, hiukan viinisyyttä ja edelleen niitä sieniä. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Paahteista tammea, savun ailahdus. Varsin pitkä ja pehmeästi kuivuva finaali. Vesilisä raikastaa yleisilmettä. Ruohoa ja yrttejä tulee esiin, hiukan mentholia ja carmolis-tippoja.

Arvio: Todella maukas Mortlach. Maku on hetkellisesti hiukan kovanyrkkinen, mutta niinhän kunnon Mortin kuuluukin olla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail 40%

Pitkästä aikaa lasissa Miltonduffin Lomond-pannuparilla tehtyä viskiä. Mosstowien tuotantoa ei tule ihan joka päivä vastaan. Nyt maistelussa vuoden 1970 tuotantoa Gordon & MacPhailin ehtymättömistä valikoimista.

Mosstowie 1970, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, Old Map Label, 1970, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pihkainen. Tuoreita havuja, hunajaa, vahaa, ruohoisuutta. Kuivaa maltaisuutta, vahaista tammea, hiukan hedelmäsiirappia. Jotain hiukan tahmeaa ja paksun öljyistä tässä on kaiken kuivan keskellä. Suolaista voita. Yrttisyys on ryhdikästä, eucalyptusta ja kamomillaa.

Maku: Hyvä yhdistelmä hunajaisen hedelmäisiä ja konsentroituneen makeita piirteitä ja samaan aikaan pihkaista, hapanta ja pähkinäistä syvyyttä. Kukkainen ja yrttinen raikkaus pysyy silti mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteisuus tuo hyvin ryhtiä. Sitruksisuutta, hapokkuutta, vahaa. Maltaisuutta, murokeksiä, hiukan pippuria. Hienosti kompleksisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja vaniljainen, ruohoinen ja pihkainen, yrttinen ja hiukan karvas. Yrttisyys aukeaa vielä lisää, eucalyptuksen kautta mentholiin ja kamferiin. Maltaisuutta, havuja, kuivaa puuta, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas vanhan liiton viski. Kerrankin pihkaisuus on hyvällä tavalla mukana koko kaaren ajan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 6).

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa on tällä kertaa viskiä vuonna 1899–1983 toimineesta tislaamosta, joka on sittemmin jäänyt museoksi. Dallas Dhu’n viskiä on tullut todella harvoin vastaan, enkä ole osannut muodostaa näistä vielä kunnon mielipidettä. Harjoituksia on siis jatkettava sitkeästi.

Dallas Dhu 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, +/- 1995, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, pehmeän kermainen ja varsin raikas. Päärynää, vaniljaa, anista, hiukan parafiinia. Kukkaisuus on todella runsasta, ihan kukkakaupan tasoa. Heinäisyyttä, kuivaa puuta, sahanpurua, teroitettua lyijykynää. Pieni nuotiosavun ailahdus jossain taustalla. Hyvin kevyt yleisvaikutelma.

Maku: Ohuen tuoksun jälkeen yllätys on positiivinen. Hedelmäisyys, vahaisuus ja metisyys saavat kunnolla syvyyttä saman tien. Kuivattuja hedelmiä, appelsiinimarmeladia, hapokkuutta. Suutuntuma on pirskahteleva, vaikka runko on varsin ohut. Kuivaa tammea, apilaa, kiteistä hunajaa, anista. Mukavasti suolaisuutta ja mausteista ryhdikkyyttä. Jälkimaku on uuniomenainen, hapokas ja melko pippurinen. Tammi nousee paahteisena ja mausteisena, metisyys ja vahaisuus pysyvät silti mukana. Päärynää, öljyisyyttä, pientä nuotiosavua, voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas tapaus. Kuiva tammi ja metisyys puhuttelevat aina. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 7).

Strathmill 12 yo Flora & Fauna 43%

Strathmillin tislaamopullotteita ei ole tämän Flora & Faunan jälkeen pahemmin näkynytkään. Maistoin tätä viimeksi viitisen vuotta sitten Skotlannissa, mutta sen jälkeen ei ole vastaan tullut – ennen kuin nyt.

Strathmill 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja päärynäinen, vaniljainen ja pehmeä. Maltaisuutta, heinäisyyttä, aamiaismuroja, kevyttä tammisuutta. Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta, hiukan vahaa. Kuivan mineraalinen puoli löytyy myös, kalkkia ja ripaus suolaa. Varsin helppo ja miellyttävä kaikin puolin.

Maku: Kermainen ja kevyt. Maltaisuus ja raikas hedelmäisyys ovat pinnassa. Tammi tuo mukaan hiukan kitkeryyttä, joka tasapainottaa omenan ja päärynän makeita puolia. Mineraalisuus ja tietty kuiva ote tuntuu myös maussa. Suutuntuma on varsin kevyt. Mausteisuutta, yrttejä, ruohoa, heinää, hiukan nahkaa ja hapokkuutta. Jälkimaku kääntyy nopeasti varsin kitkeräksi ja hapokkaaksi, vaikka päärynäinen ja hedelmäteemäinen puoli yrittää pistää vastaan. Mineraalisuutta, ruohoisuutta, hiivaleipää, luumun kuorta. Keskipitkä finaali käpertyy nopeasti tammen karvauteen.

Arvio: Kaunis tuoksu, mutta maku ei pääse mitenkään samalle tasolle. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 6).

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321, 59,5%

Glenfarclasia tuli joskus maisteltua enemmän, kun pullojen hinta-laatusuhde oli niin loistava. Sittemmin hinnat palautuivat normaalille tasolle, ja etenkin alkupään halutut The Family Casks -sarjan viskit vietiin kauppojen hyllyistä.

Nyt käsissä on yksi tällainen ”keskivaiheen” The Family Casks -viski, joka julkaistiin alkusyksyn 2014 ulostuloissa. Vaikuttaa reippaan sherryiseltä ja houkuttelevalta kaikin puolin, vaikka ikää on vain 14 vuotta.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321

(59,5%, OB, 1999–15.7.2014, The Family Casks, Sherry Butt, 608 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kermainen, sherryinen ja varsin terävä. Aprikoosia, keltaista luumua, kirpeää veriappelsiinia, hapokkuutta. Varsin aktiivinen tammisuus, sahattua lautaa ja pientä liimamaisuutta. Voima ja nuoruus tuntuvat hienoisena raakuutena. Vesilisä availee pähkinäisyyttä, öljyä ja kinuskia.

Maku: Tuoksua vaikuttavampi, erittäin voimakas ja öljyinen kokonaisuus. Aktiivinen tammi on edelleen dominoiva, mutta maitosuklaa, appelsiini ja kinuskikastike pysyvät silti mukana kyydissä. Suutuntuma on kihelmöivän mausteinen ja pidäkkeettömän alkoholinen. Sherryä, pippurisuutta, piparkakun mausteilientä, pientä rikkistä vivahdetta, maakellari, tallia, nahkaa. Jälkimaku nousee karamellin ja sahatavaran keskeltä sitruksisena ja hapokkaana. Puussa on kitkerä vivahde, joka voimistuu. Suklaata, mustaa teetä, hapanta luumua, hiukan pähkinää, rikkinen vivahde. Melko pitkä finaali. Vesilisä lisää kermaa ja mantelia.

Arvio: Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta onhan tämä vielä varsin raaka viski. Kypsytys on jäänyt hiukan kesken eikä täysi potentiaali ole vapautunut. Paljon tässä on maukasta ja hyvääkin, toki. 85/100

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve 43%

Balvenien core rangeen kuului pitkään Founder’s Reserve, ensin koreassa konjakkipullossa ja sitten normaalissa. Nyt maistelussa jälkimmäinen versio myöhemmiltä ajoilta, miniatyyrinä.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve

(43%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Klassisen hunajaista Balvenieta, mutta varsin appelsiinisena ja maltaisena. Weetabixia, mysliä, oikein vahvaa veriappelsiinimehua. Nahkaisuutta ja pientä karvautta myös, ei ainakaan liian makea. Jopa ruohoisuutta. Silti omena, vanilja ja hunaja yhdessä pienen suolan kanssa pitää paketin kasassa.

Maku: Runsas ja heti tuoksua monipuolisempi kokonaisuus. Appelsiini on kärjessä, samoin karhea maltaisuus, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Kiteistä hunajaa, yrttejä, hiukan pippuria, hunajamelonia ja yllättävänkin kuivaa tammea riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko yllättävänkin tuhti tähän ikään. Vahamaisuutta, päärynäkarkkeja, hapokkuutta, tummaksi kääntyvää lakritsisuutta. Jälkimaku lähtee paahteisena ja hunajaisena, sulaa vähitellen sitruksen ja hapokkuuden kautta vaniljaksi ja toisaalla suolaksi ja lakritsiksi. Hiukan rusinaa ja nahkaa, mutta tammi pysyy taustalla. Keskipitkä finaali on erittäin tyylikäs.

Arvio: Maukas kymppivuotias, mukava yllätys. Ei silti yllä näissä tämän aikakauden miniatyyreissä 12 yo Signaturen tasolle. Pitää joskus vielä päästä testaamaan se konjakkipulloversio, niin voi muodostaa kokonaiskuvan. 84/100

Mortlach Rare Old 43,4%

Diageo sössi Mortlachin uudelleenbrändäyksen oikein kunnolla. Se pakkasi suurelle yleisölle tuntemattoman viskin isoihin partavesipulloihin, jotka kuitenkin olivat tavallisia viskipulloja pienempiä. Ikämerkityt viskit ylihinnoiteltiin räikeästi ja NAS-viskien kärkeen laitettiin täyden huijauksen tavoin nimetty pullo.

Nyt käsissä siis tuo Rare Old. Kyseessä on siis läpikotaisin paradoksaalisesti nimetty viski, Harvinainen Vanha, vaikka sisältö on pomminvarmasti Bulkkia Nuorta.

The Beast of Dufftown on hieno tislaamo, jonka tuotanto on ollut vuosikausien ajan korkealaatuista. Sen takia on oikein, että Diageo myönsi hölmöilleensä sen kanssa. Markkinoille on tulossa lähiaikoina kokonaan uudet ikämerkityt Mortlachit.

Mortlach Rare Old

(43,4%, OB, NAS, +/- 2017, 50 cl)

Tuoksu: Erittäin sitruksinen ja maltainen. Rasvainen, keksinen ja vaniljainen. Kosteaa multaa, aavistus lihaisuutta. Pinnalla tiettyä poreilua ja kukkaisuutta. Tammi vaikuttaa varsin aktiiviselta, mokkanahkaisia ja mausteisia piirteitä puskee esiin. Hiukan raparperia ja vadelmaa. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Maku: Maltaisuus on kärjessä, sitä seuraavat runsas sitruksisuus ja nahkainen tammi. Inkivääriä, hapokkuutta. Suutuntuma on melko painava kaikessa öljyssään. Tuttua lihaisuutta löytyy myös, mutta se jää ohuenohuen kinkun varaan. Hapokasta omenaa, sitruunalimonadia, hunajaisia ja sokerisia piirteitä. Vaniljaa, murokeksiä. Jälkimaku on maanläheinen ja varsin tumma. Yrttisyyttä, havuja, lakritsia. Nahkaa, metallisuutta, suolaisuutta. Kuivattua kinkkua, aamiaispekonin jämiä. Maltainen ja sitruksinen perusmaku leijuu ympärillä loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä hiukan sekavan, likaisuus lisääntyy.

Arvio: Korostuneen maltainen ja hiukan hahmoton esitys. Makeutta on selvästi liikaa suhteessa tisleen painavaan ominaislaatuun. Onneksi lihaisuutta ei ole silti täysin kadotettu. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whiskynotes 82/100.