Livet

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland 54,6%

Tällä kertaa lasissa harvoin nähtyä Tamnavulinia, pullottajana Paderbornin ylpeys Malts of Scotland. Sinänsä nämä Tamnavulinit ovat olleet keskimäärin sen verran hajutonta ja mautonta tavaraa, ettei tähänkään kohdistu minkäänlaisia odotuksia.

Tamnavulin 19 yo 1993/2013, Malts of Scotland

(54,6%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 5/1993–1/2013, Cask No. MoS 13003, Bourbon Hogshead, 175 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen ja roiman tamminen, hedelmäinen ja hiukan vahamainen. Vihreää omenaa, limettiä, hiukan lakritsista vivahdetta. Heinäinen ja yrttinen puoli on selvästi esillä maltaisuutta riittää. Nestesaippuaa, päärynämehua, parafiinia, hapokkuutta. Varsin perinteinen kaikin puolin. Vesilisä korostaa saippuaa ja tuo hiukan erikoisen rasvaisuuden esiin, voita ja popkornia.

Maku: Vahaisuus on yllättävänkin vahvaa, mausteet ja tammi iskevät kiinni kaikin voimin sen keskeltä. Reipasta heinäisyyttä, kanervaisuutta ja pippuria. Tumma ja lakritsinen juonne on väkevänä mukana. Limettiä, raakaa päärynää, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on vahaisuudessaan melko täyteläinen ja mausteisuudessaan todella kihelmöivä. Maltaisuutta, hapokkuutta, pähkinää. Jälkimaku on vahamainen ja päärynäinen, havuinen ja tumman yrttinen. Aktiivinen tammi tekee tästä hiukan kovan. Hapokkuus ja pippuri paukuttavat päälle oikein kunnolla. Melko pitkä ja julma finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää, karambolaa ja kiiviä etenkin.

Arvio: Ei mikään erityisen nautinnollinen viski, vaikka tässä hetkensä onkin. Elämässä on mahdollista pärjätä myös maistamatta tätä. 82/100

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Hollantilaisen van Weesin pullottama 16-vuotias Glenlivet ex-sherrytynnyristä. Väri näyttää enemmän refilliltä kuin first filliltä, mutta luotetaan silti etikettiin. Tynnyri tuskin on ollut kovin aktiivinen – tai sitten sherryn tyyppi on ollut jotain ihan muuta kuin Olorosoa.

The Glenlivet 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 6.11.1997–13.1.2014, Cask No. 157418, 1st Fill Sherry Butt, 692 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin hapan ja nahkainen, vaikka makean sitruksiset nuotit keventävätkin tunnelmaa. Jogurttia ja piimää, suolakurkkua, melkoisesti mausteisuutta. Metsäsieniä, märkiä lehtiä, maltaisuutta, aamiaismuroja, pientä puuroisuutta. Kevyesti anista ja tunkkaista hedelmäisyyttä. Vesilisä avaa yllättävän runsaat hedelmät, hunajan ja vaniljaisuuden.

Maku: Sitruksisuus ja anis ovat hyvin esillä, samoin suolakurkku. Fino-sherryn kaltainen hiivaisuus tässä kyllä jostain syystä tuntuu. Maltaisuus ja appelsiinin vetämä hedelmäisyys toimivat kuitenkin oivallisesti. Suutuntuma on melko kevyt ja sinänsä pehmeä. Happamuutta riittää, jogurtin ja smetanan kaltainen sävy on koko ajan läsnä. Suolaisuutta, heinäisyyttä. Jälkimaku on varsin appelsiininen, makean omenainen ja edelleen kovin hapan. Tsatsikia, anista, minttua, mausteisuutta, tammisuutta, maltaisuutta. Pieni puuromainen vivahde on toki mukana loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo oudon karheuden, tammilastut ja paahteisuuden.

Arvio: Jogurttisella tavalla hapan mutta silti varsin kevyt esitys. Ei oikein ole fokus eikä tasapaino kohdillaan, vaikka tässä on toki paljon mielenkiintoisia nyansseja tarjolla. 81/100

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray 54,5%

Vuosi on jälleen vaihtunut, hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Viskikonttori jatkaa sitkeästi mallasviskin parissa. Tällä kertaa käsiin sattui erikoisempi Balmenach.

Tislaamo keskittyy blendikamaan, ja näitä tulee verraten harvoin vastaan single malteina. Itselläni tämä on siis vasta toinen Balmenach-kokemus. Ensimmäisestä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin vaatimaton blogimerkintä.

Balmenach 28 yo 1983/2012, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Collection, 14.9.1983–22.2.2012, Cask No. 2413, Bourbon Hogshead, 174 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja puuvahaa, mietoa sitruksisuutta ja kevyttä maltaisuutta. Makeaa päärynää, tomusokeria, kuorrutettua kakkua. Hiukan cantaloupemelonia, sokerilientä, hedelmämehua. Tammi tuntuu melko aktiiviselta, vaikka makea maltaisuus onkin pääosassa. Vesilisä avaa eucalyptuksen raikkautta ja saippuaa.

Maku: Öljyinen ja vahva, painava ja tamminen. Yllättävän iso verrattuna kevyeen tuoksuun. Tekstuuri on erittäin raskas ja suutuntuma odottamattoman vahamainen ja täyteläinen. Vaniljan ja hunajaisuuden rinnalle nousee lakritsia ja tummaa yrttisyyttä, minttua ja mausteisuutta. Tammi on isosti läsnä, mutta hyvällä tavalla. Maltaisuus edelleen johtaa kokonaisuutta, mutta sekin on varsin hienossa balanssissa. Sokerikuorrutusta, tölkkipäärynää nesteineen. Jälkimaku on tamminen ja tumma. Lakritsi, Jägermeister-henkinen yrttisyys, minttu ja roima tammisuus ovat kärjessä. Hedelmät, vanilja ja sokeri seuraavat. Varsin pitkä finaali kuivuu lopulta oikein kauniisti. Vesilisä tuo omenaa ja hedelmämehua pintaan.

Arvio: Painava ja ikäistään ehkä vähän nuoremman oloinen Balmenach. Oikein maukas tapaus omassa viiteryhmässään. 85/100

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%

Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittynyt Viskin Ystävien Seuran tasting-ilta päättyi tällaiseen Glenlivetiin, joka oli illan ainoa pullote Small Batch -sarjasta. Ikää kunnioitettavat 42 vuotta.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch

(40,2%, Cadenhead Small Batch, 1973–2015, Bourbon Hogsheads, 630 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntynyttä tammisuutta, pientä omenaisuutta, kukkaisuutta. Pehmeän hedelmäkarkkinen. Hiukan sulkeutunut kaikkineen, mutta aukeilee vähitellen. Ripaus herukkaisuutta, pehmeää sitruksisuutta. Havuisuutta, pihkaisuutta. Edes aavistuksenomainen puisevuus ei sotke kokonaisuutta.

Maku: Pehmeä ja tyylikäs, heti paremmin auki kuin tuoksussa. Tammisuus on kuivaa ja antiikkista – puu on makupaletissa aivan loistavaa, jos tuoksussa olikin pientä hakemista. Vahamaisuutta, havuisuutta, hunajaa. Suutuntuma on tasapainoinen. Persikkaa, omenaisuutta, tarkemmin sanottuna hiukan murupohjaista omenapiirakkaa. Kanelia, sokerisuutta. Herukkaisuus tuo hiukan hapokkuutta mukaan. Jälkimaku kulkee taas tammisuus edellä, herukkaisuus ja hapokkuus tuntuvat runsaina ja miellyttävinä. Minttua, mallassokeria, hunajaa. Hedelmistä erottuvat ananas ja aavistuksen myös trooppiset hedelmät. Pitkä ja vallan uljas finaali.

Arvio: Oivallinen Glenlivet, joka pelaa isolla tammella, vaikka voltit ovat alhaalla. Luonnetta riittää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary 47,7%

Braes of Glenlivet eli Braeval on Speysiden tuntemattomimpia tislaamoita. Nyt käsissäni on kolmas tuolta tislaamolta koskaan kohtaamani viski, tällä kertaa The Whisky Mercenarylta. Jos tynnyriä pitäisi veikata, ex-bourbonilta tämä vaikuttaisi.

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary

(47,7%, The Whisky Mercenary, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kookosta, banaania, melonia ja kori muita hedelmiä. Vaniljaa valtavasti. Hiukan irkkuviskin maailmaa, mutta täyteläisempänä ja runsaampana. Vahamaisuutta, kovia toffeekarkkeja, mantelimassaa. Varsin makea, suorastaan karkkinen kokonaisuus. Herkullinen! Vesilisä tuo kurkkupastillit kehiin.

Maku: Hedelmäisyyden juhlaa. Banaania, melonia, kookosta, viinirypäleitä, kiiviä… Vaniljainen makeus on paksua ja runsasta. Samaan aikaan tammi ja napakat mausteet tuovat ryhtiä tähän. Minttua, ruohoisuutta. Suutuntuma on varsin runsas ja pehmeä. Jälkimaku alkaa mausteisella jalalla, mutta hedelmäisyys ei missään vaiheessa päästä otteestaan. Todella makea ja mehukas loppuun asti. Minttua ja inkivääriä, hedelmäkarkkeja, toffeeta, vahaa, jopa pieni savuinen ailahdus löytyy taustalta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Bourbonfiilis on voimakas loppuun asti. Melko pitkä ja hieno finaali. Vesilisä tekee tästä jo melkein liiankin äitelän.

Arvio: Todella miellyttävä tapaus, löi täysin ällikällä. Hedelmäisyyttä, tyyliä ja tasapainoa on vaikka muille jakaa. 88/100

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice 40%

Yksityisten pullottajien Glenlivetit ovat olleet viime vuosina melko harvassa – tai ainakaan omiin silmiini niitä ei ole paljon sattunut.

Nyt maistossa on yksilö, joka on tislattu jo vuonna 1979. Ikää viskillä on kunnioitettavat 31 vuotta. Sen ajan se on viettänyt hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Tuskin ihan huonoa voi olla.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice

(40%, Cooper’s Choice, 1979–2011, Hogshead, Cask No. 390, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mandariininen ja melko rasvainen. Varsin maltainen heti kärkeen. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, monihedelmänektaria, hedelmäistä teetä. Hunajaa. Maltaisuus tekee yllättävän nuorekkaan vaikutelman. Syvä mausteisuus ja kuivahko tammisuus kuitenkin tuovat ulottuvuuksia. Leivosmaisuutta, voitaikinaa, paahtoleipää, vaniljaisuutta. Kevyt mutta ekspressiivinen tapaus.

Maku: Maltainen, rasvainen – ja vastaa hyvin tuoksua. Appelsiinimehua, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Mehiläisvaha ja hunajaisuus ovat pinnassa. Tammi pysyttelee tyylikkäästi taustalla. Maltaisuuden osalta vanhan liiton speysider-meininkiä. Suutuntuma on näillä volteilla yllättävän roteva ja runsas. Mausteisuus puree ja laajenee kompleksiseksi. Jälkimaku alkaa mausteilla ja hiukan happamalla tammella, kunnes syvenee huimasti – toffeeta, tarte tatinia, vaniljaviineriä, paahtoleipää, marjaisuutta. Pitkä ja upea finaali.

Arvio: Maltaisuuden osalta ei edusta suosikkityyliäni, mutta jälkimaussa tämä loistaa todella kirkkaasti. Ikäistään nuoremman oloinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

The Glenlivet 16 yo Nàdurra 55,1%

The Glenlivetin Nàdurra lanseerattiin tax free -myyntiin 48-prosenttisena vuonna 2005. Sittemmin sitä alettiin myydä myös tynnyrivahvuisina erikoiserinä. Nimi tarkoittaa luonnollista.

The Glenlivet 16 yo Nàdurra

(55,1%, OB, Bottled 11/2010, first fill American oak casks, Batch #1110L, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa ja banaania. Hyvin hedelmäinen kompositio, löytyy päärynää, kiiviä ja viinirypäleitä. Melko makea ja paksu vaikutelma, maltaisuus tuntuu runsaana, samoin tuore tammi. Hunajaa, vappusimaa, tomusokeria, mehiläisvahaa. Vesilisä tuo vaniljaa, anista ja limeä pintaan. Samalla päärynäisyys makeutuu.

Maku: Tuoreen tamminen, roteva ja mausteinen. Paahtunut ja mustaan teehen kallistuva makuprofiili ei ole ollenkaan niin raikas ja hedelmäisen makea kuin tuoksu antoi odottaa. Vihreää omenaa, karvasmantelia, raakaa banaania. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen, alkoholi ja mausteet todella tuntuvat. Tammea, anista, minttua, rucolaa (!), hunajaa, vaniljaa. Jälkimaku alkaa mustalla teellä ja paahtuneella tammisuudella, mutta makeutuu vähitellen. Päärynää, vaniljaa, yrttejä. Pitkähkö. Vesilisä ei tuo mitään, vie vain osan rungosta.

Arvio: Tuoksultaan raikkaan hedelmäinen mutta maultaan hiukan kitkerä. Laatuviski toki. 85/100

Tamnavulin 1990, Gordon & MacPhail 43%

Tamnavulin on Speysiden nuoria tislaamoja, vuodelta 1966. Vuonna 1993 se siirtyi Whyte & Mackayn haltuun. Nykyään tislaamo pyörii seitsemänä päivänä viikossa, ja viisi vuotta sitten siellä oli 13 työntekijää – eli mistään ihan pienestä puljusta ei ole kyse.

Tämä G&M:n pullote vuodelta 2008 on peräisin ex-sherrytynnyreistä (refill sherry hogsheads).

Tamnavulin 1990, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 6/1990–7/2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paljon suolaista voita. Rasvan seassa kukkaisuutta (voikukkaa). Sitrusta, heinää, ruohosipulia, rypsiöljyä. Aika kevyt vaikutelma, jotenkin melassinen ja maitoinen.

Maku: Lattea suutuntuma, edes rasva ei tunnu paksusti. Tammi lyö yli, mausteet alkavat heti kihelmöidä. Sitruunankuorta, kukkaisuutta, ruohoisuutta, vaniljainen makean vivahde. Body kuivuu kasaan, jää vain ohut alkoholinen pistely. Jälkimaku on tamminen, havuinen, hapan ja kihelmöintiä lukuun ottamatta lyhyt.

Arvio: Kehno esitys. Tynnyri on ollut ilmeisesti täysin toimimaton, koska sherryvaikutusta ei voinut maistaa mistään. 71/100

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection 46%

Braeval tunnetaan monella eri nimellä. Alkujaan se oli Braes of Glenlivet, mutta lopulta Glenlivet suojasi tuotemerkkinsä. Vuosina 1973–1978 rakennettu tislaamo oli pitkään suljettuna, kunnes se avattiin uudelleen vuonna 2008.

Tämä The Ultimate Selectionin pullottama Braeval on viettänyt 13 vuotta ex-bourbontynnyrissä (noin 180 litran barrelissa).

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 12.11.1998–1.10.2012, Cask No. 168883, 227 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas vihreä omena (Granny Smith). Aivan mahdoton omena tosiaan, se peittää kaiken alleen. Vähitellen maltaisuus sentään avautuu ja kukkaisuus pilkistää esiin (havuinen kukka-asetelma talvella). Hiukan koneöljyä ja hiuslakkaa. Aika jännä kokonaisuus.

Maku: Pirteän raikas ja yllättävän herkullinen. Vahva omenaisuus sävyttää kaiken. Alkuun pirskahtelevaa maltaisuutta. Hiukan suolaista voita siihen perään. Jälkimaku on omenainen, mutta liudentuu vahvasti – jäljelle jää vain ohuelti maltaisuutta, vihreää teetä, havuja ja tuoretta ruohoa.

Arvio: Pirteä tuoksu ja mainio maun ensivaihe, mutta kaari ei kanna loppuun aivan saakka. Lyhyt ja ohut jälkimaku pudottaa tämän viskin palkintopallilta. Mutta hyvä tuote on kuitenkin kyseessä. 85/100

The Glenlivet 18 yo 43%

The Glenlivet kärkkyy tällä hetkellä maailman myydyimmän single malt -viskin titteliä. Vuonna 1824 perustettu tislaamo tuottaa nykyään kahdeksan miljoonaa litraa alkoholia vuodessa. Nyt maistelussa tislaamon 18-vuotias perustuote.

The Glenlivet 18 yo

(43%, OB, +/- 2011, 100 cl)

Tuoksu: Pehmeän maltainen, makeahko. Kukkainen. Myös marjoja tuntuu, vadelmaa ja mustikkaa. Vähän hilloinen tuntuma, kuningatarhilloa. Ja appelsiinia taustalla. Jokseenkin tasokas yleisvaikutelma.

Maku: Maltaisuus on pääasiallinen elementti, sen ympärille rakentuu kukkainen ja hiukan sitruksinen maku. Makeaa appelsiinia. Viski on kepeä olematta yksinkertainen. Vaikka body on hento, tasot tulevat marjoista ja sitruksesta. Jälkimaussa tammisuus ja mausteisuus tulevat kunnolla esille. Sitruunapippuria? Lopuksi miedot tanniinit suipistavat suuta miellyttävällä tavalla. Kaikkineen erittäin tasapainoinen kokonaisuus.

Arvio: Ohuehkoon 12-vuotiaaseen verrattuna tässä on paljon tasoja ja syvyyttä. Jos panostaa hedelmäiseen maltaisuuteen, se kannattaa tehdä näin. Yksinkertaisesti hyvää! 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whiskynotes 83/100. Dramming 86/100Whisky Monitor Database 82/100 (per 11).