Loch Lomond Group

Glen Scotia Victoriana 51,5%

Glen Scotia julkaisi tällaisen NAS-viskin osana isompaa uudistusta vuonna 2015. Tämä Victoriana päättää kolmen miniatyyrin setin tarjoaman maistelukimaran.

Odotukset ovat todella alhaalla, koska sekä Double Cask että 15 yo jäivät kokonaisuuksina vaatimattomiksi. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että olen kohdannut myös erinomaisia Glen Scotian viskejä ennen tätä, joten tisleessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vialla.

Glen Scotia Victoriana

(51,5%, OB, NAS, +/- 2016, Charred Oak Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen ja hiukan hapan. Jugurttia ja musteisuutta, piparkakkua, suolaisuutta. Likainen vivahde, paahtoleipää, miellyttävää pölyisyyttä. Suolapähkinää, pihkaa, havuja, miellyttävä tammi. Pientä kahvisuutta, kuivattua luumua ja aprikoosia. Ei huono ollenkaan. Vesilisä avaa miellyttävää mentholia.

Maku: Rusinaa, suklaata, sitrushedelmää ja kahvia. Varsin runsas kattaus, hiukan happamalla ja likaisella kierteellä, kuten Glen Scotiaan kuuluu. Suolapähkinä ja piparkakku ovat mukana, samoin jugurttirusinat ja kuivattu aprikoosi. Keskitäyteläinen suutuntuma on varsin mukavassa balanssissa. Havuja, paahteisuutta, karvasta pihkaisuutta, tanniineja, inkivääriä, pientä pippuria. Jälkimaku on paahteinen ja tanniininen, todella tamminen ja reippaan mausteinen. Rusinaa, suklaisuutta, sitruksisuutta, nahkaa, kahvia, mustetta. Suolainen ja likainen vivahde säilyy vahvana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee pölyisiä ja tomusokerisia piirteitä.

Arvio: Tässä sarjassa selvä voittaja. Varsin omalaatuinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, mistä ottaa kiinni. Hiukan outo viski tämäkin on, mutta se nyt kuuluu asiaan, kun Glen Scotiasta puhutaan. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whiskynotes 84/100.

Glen Scotia 15 yo 46%

Glen Scotian kolmen viskin miniatyyrisetin maistelu jatkuu sen ainoalla ikämerkityllä viskillä. Tislaamohan pisti etikettinsä jälleen uusiksi vuonna 2015 vain kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Kieltämättä tuo kaksi vuotta käytössä ollut etikettityyli oli yksi hirveimmistä, mitä muistan viskipulloissa suurin piirtein koskaan nähneeni. Nämä uudet ovat jo ihan siedettävät.

Eilinen Double Cask ei vielä vakuuttanut, mutta toivotaan, että tämä toimisi hiukan paremmin.

Glen Scotia 15 yo

(46%, OB, +/- 2016, American Oak Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja kanelinen, tamminen ja vaniljainen. Ruohoisuutta, puuromaisuutta, happamia sävyjä. Hiukan rusinaa, pähkinää ja kookosta. Jokin likaisen rasvainen vivahde tässäkin on, mutta kovin häröily on kurissa. Hedelmäkakkua, aprikoosia, omenaa. Vesilisä avaa kanervaisia ja havuisia sivuääniä rutkasti.

Maku: Pehmeä, likainen ja sekava. Todella outo suorastaan. Metallinen ja havuinen puoli ottaa mittaa hedelmäisestä rasvaisuudesta. Rusinaa, tammea, vaniljaa, happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja runko antaa herkästi periksi. Toffeeta, tohtoroitua puuta, märkää turvetta. Mausteisuutta, kanelia ja maustepippuria. Kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on mausteinen ja pureva, rujon tamminen ja ruohoinen. Likaisuutta, sekavuutta ja pippuria riittää. Öljyinen ja karamellinen puoli tulee pintaan. Hiukan vaatimaton kokonaisuus. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä korostaa ruohoisia ja heinäisiä piirteitä.

Arvio: Ei säväytä juuri enempää kuin Double Cask. Kovasti on sekava ja sotkuinen viski. Tietyistä piirteistä on toki myös helppo pitää, mutta kokonaisuutena tämäkään ei aivan toimi. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Glen Scotia Double Cask 46%

Maistelussa on tällä viikolla Campbeltownin vähälle huomiolle jääneen Glen Scotian miniatyyrisetti, jossa on tislaamon kolme verraten uutta core rangen tuotetta.

Tällaisen entry level -viskin tislaamo lanseerasi vuonna 2015. Tietysti ikämerkintä on jätetty pois. Toimikoon tämä kuitenkin johdantona tislaamon nykytyyliin.

Glen Scotia Double Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2016, 1st Fill Bourbon & Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Metallinen ja hyvin erikoinen, todella palanut. Tuoretta katajaa, raakaa lihaa, hapanta tummaa olutta. Märkää lehtikasaa, kypsiä omenia. Hiukan keksimäistä vivahdetta, vaniljaa, pientä puuromaisuutta. Toffeekarkkia, suolaa, hapokkuutta. Kuparipannua. Vesilisä tuo toffeefudgen vahvasti pintaan.

Maku: Siirappinen ja suolainen, viininen ja puuromainen. Paljon kaikkea, ei juhli tasapainollaan. Rusinaa, kypsää omenaa, edelleen palanutta puuta ja lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi karkailee. Kermatoffeeeta, vaniljaa. Jonkin verran pahvisia ja vegetaalisia piirteitä. Metallisuutta, happamuutta, erikoista eksoottista mausteisuutta. Jälkimaku on rusinainen, siirappinen ja lievästi erikoinen. Metallisuus ja palanut puu tuntuvat edelleen voimakkaina. Toffeeta, sitruksisuutta, pientä pippuria. Omenaa, persikkaa, puuroa, jotain likaisuutta ja rasvaisuutta loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo lähinnä kitkeryyttä.

Arvio: Varsin erikoinen viski kaikin puolin. Kummallisuuksien kerhoon kertaheitolla. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 80/100.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal 54,8%

Lasissa on pitkästä aikaa viskiä Littlemillin suljetusta tislaamosta. Valitettavasti se ei tule kohtaamaan Broran ja Port Ellenin kaltaista uutta tulemista, koska puretun tislaamon jäänteet tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2004. Nykyään sen tontilla on kaiketi asuintaloja.

Littlemillit ovat kokeneet uuden tulemisen erilaisten IB-pullotteiden ansiosta vuosia tislaamon sulkemisen jälkeen. Vuonna 1772 perustettu tislaamo ei omana aikanaan saanut arvostusta osakseen, ja muistan, miten muuan Jim Murray arvioi Littlemilliä vuonna 1997 julkaistussa Complete Book of Whiskyssä näin: ”Perfect for the person in your life you loathe.”

En voisi keksiä julmempaa tavata naulata yhden tislaamon jälkimainetta. Onneksi voimme ajatella tästä kyseisestä miehestä mitä haluamme. Nyt maistetaan siis Littlemilliä, jonka Silver Seal on pullottanut 23 vuoden kypsässä iässä vuonna 2013.

Littlemill 23 yo 1990/2013, Silver Seal

(54,8%, Silver Seal, 1990–2013, Cask No. 33, 290 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella voimakas bourbonfiilis. Valtavasti vaniljaa, kookosmaitoa ja pehmeää hedelmäisyyttä. Mangoa, cantaloupemelonia, banaania, kuivattua aprikoosia. Marsipaania. Varsin aktiivinen ja reipas tammisuus. Painava tuoksu mutta ilman vahaisuutta. Oliiviöljyä, hiukan suolaa. Vesilisä tuo herukkaisuutta.

Maku: Erittäin roteva ja vaniljainen. Bourbonhenkisyys tulee läpi kaikesta, joten vaniljaa, kookosta ja öljyä ei tarvitse etsiä. Banaania, aprikoosia, keltaista luumua. Hapokkuutta, mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi hieno. Marsipaania, mantelia ja runsaasti aktiivisen tammen tuomaa mausteisuutta. Jälkimaku tuo tammen voimakkaammin pintaan, paahteisena ja tanniinisena. Aprikoosia, banaania, melonia, viinirypäleitä, runsaasti hapokkuutta. Pieni savun ailahdus. Vihreää teetä, öljyisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä esille tulee runsaasti sokerisia ja makean hedelmäkarkkisia piirteitä.

Arvio: Vaikuttava ja melko vaativa esitys. Voisi arvata, että viski on peräisin todella aktiivisesta bourbontynnyristä. 89/100

Glen Scotia 1972/2013, Malts of Scotland 44,9%

Glen Scotia on yksinäinen susi Mitchellien omistamassa Campbeltownin tislaamoskenessä. Nykyisellään Loch Lomond Groupille kuuluva, kaupunkirakennuksessa sijaitseva tislaamo on yksi Skotlannin pienimmistä: 500 000 litran vuosittaisesta maksimikapasiteetista tuotetaan vuosittain vain noin 20 prosenttia.

Glen Scotia on ollut tuotannoltaan epätasainen ja näin harrastajan näkökulmasta hyvinkin haastava tislaamo. Tällä kertaa maisteluun on valikoitunut saksalaisen Malts of Scotlandin poiminta vuoden 1972 tuotannosta. Sarjana on Diamonds, johon on yleensä päätynyt niitä parhaita tynnyreitä, joten odotukset ovat tällä kertaa melko korkealla.

Glen Scotia 1972/2013, Malts of Scotland

(44,9%, Malts of Scotland, Diamonds, 9/1972–4/2013, Cask No. MoS 13024, Bourbon Hogshead, 128 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen viskin kuivaa hedelmäisyyttä, mentholia ja tiettyä pölyisyyttä. Tomusokeria. Metisyyttä, makeaa kurkkupastillia. Appelsiinia, banaania, tölkkiananasta, kookosta. Erittäin tyylikäs ja herkkä kokonaisuus, kukkainen ja vaniljainen. Vesilisä tuo kookoskermaista puolta pintaan.

Maku: Napakan tamminen ja jopa tiukka. Yllättävän tanniininen ja karhea erittäin kevyen tuoksun jälkeen. Mausteisuutta, kuivaa puuta, mentholia, sitruksista yrttisyyttä, kukkaisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt ja hienon öljyinen. Omenaa, vaniljaa, kookosta, pientä suolaisuutta. Jälkimaku tuo esiin vielä paahteisenkin puolen, saksanpähkinää ja lakritsia. Erittäin metinen ja akaasiahunajainen vaihe lipuu vähitellen suolaisuuteen, mentholiin ja sitruksiseen kirpeyteen. Tammi tuntuu hiukan puisevana, tanniinit ovat jo kadonneet mutta mausteita riittää. Varsin pitkä ja kevyesti liukuva finaali. Vesilisä keventää tiukkuutta ja vapauttaa kermaisia nuotteja.

Arvio: Oikein hienostunut viski, mutta maussa pieni balanssin hakeminen leikkaa parasta terää. Herkkyydessään silti erittäin mielenkiintoinen. 88/100