Feis Ile

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018, 52,5%

Eilen arvioidun Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017 -pullotteen jatkoksi on luontevaa maistaa Bowmoren suuren yleisön julkaisu sitä seuraavan vuoden Feis Ileen.

Taas julkisuudessa esiintyneet arviot viskistä olivat ristiriitaiset. Hienoa päästä muodostamaan oma mielipide, koska kenenkään toisen ihmisen suulla viskiä ei voi maistaa.

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018

(52,5%, OB, 2018, The Feis Ile Collection, First-fill Oloroso Sherry Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, sherryinen ja hedelmäinen ensivaikutelma. Yllättävän kuiva kaiken lisäksi. Kuivattuja luumuja, rusinaa, kahvia ja suklaata. Kevyt savuisuus. Tammi tuntuu varsin kuivana, vaikka mausteet ovatkin vahvasti pinnassa. Mokkanahkaa, hiukan tervaa, lakritsia, mineraalisuutta, mentholia, sitrusta. Vesilisä avaa viikunan ja pienen lihaisuuden.

Maku: Tummasävyinen, sherryinen ja pippurinen. Salmiakkinen, tervainen ja kuivan hedelmäinen. Rusinaa, kuivattua luumua, kuivaa tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen, samalla erittäin tasapainoinen ja hieno. Suklaata, hilloisuutta, mustaherukkaa, appelsiinia, pehmeää nuotiosavua. Mineraalisuutta, yrttejä, suolakalaa. Jälkimaku on salmiakkinen, pippurinen ja hiukan karvas. Tammi on edelleen varsin kuivaa ja suola puskee pintaan. Rusinaa, appelsiinia, yrttejä, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, kahvia, paahteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmiä ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Vaikuttava Bowmore. Vesilisä tekee tälle erityisen hyvää, koska tammen ote on ajoittain hyvinkin tiukka. En osaa valita edes rinnakkain maistettuna, kumpi näistä nyt maistetuista Feis Ile -pullotteista on lopulta hienompi. Eikä sitä kai tarvitsekaan päättää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen, tasapainoinen ja vahvapiirteinen viski”.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017, 53,8%

Maistelussa on tällä kertaa Bowmoren nuorin Feis Ile -julkaisu vuonna 2017. Eräässä viskiblogissa tämä rusikoitiin aikanaan alkuunsa, mutta parasta on ottaa itse selvää.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017

(53,8%, OB, 2017, The Feis Ile Collection, A Marriage of Sherry & Wine Casks, 2000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja yllättävänkin likainen. Paahtopaistia, punaviinikastiketta, lakritsia, tervaa. Turvesavua, suolaista salmiakkia, rusinaa, mustetta. Kinkkua, mustaa teetä, kanelia. Tammi tuntuu varsin aktiivisena, vastasahattuna suorastaan. Epätyypillistä Bowmoreksi, mutta hyvää. Vesilisä avaa savukalaa, makrillia.

Maku: Nyt ollaan heti ytimessä. Laimrigista tuttu, suolaisen pureva mutta muhkea täyteläinen makumaailma. Salmiakkia, tervaa, reippaan makeaa sherryä, jota suola taittaa hienosti. Mustaherukka tulee kaikesta läpi kuin vanhasta tisleestä ikään. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Hilloisuutta, viinisyyttä, kanelia, tammea, pippuria, jodia, mustetta. Hiukan lihaisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, suolainen, pippurinen ja savuinen. Makea sherry ottaa edelleen mittaa tervasta ja hiukan nahkaisesta viinisyydestä. Hilloisuutta, mustaherukkaa, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo tammea lisää esiin, purevuutta ja happoja.

Arvio: On tämä hyvä viski, ei pääse mihinkään. Runsas kokonaisuus, jossa on ulottuvuuksia joka lähtöön. Viini ja sherry toimivat yllättävänkin oivallisesti yhteen. Tiettyjä nuoren viskin piirteitä löytyy toki myös. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläinen, vahvapiirteinen Bowmore”.

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Laphroaig Cairdeas 2017 Edition 57,2%

Laphroaigin Cairdeas-sarjan FoL-pullote vuoden 2017 Feis Ileen oli tynnyrivahvuinen Quarter Cask. Monille se oli välitön pettymys, koska massapullotteesta tuttu yllätyksettömyys ja viskin tiedetty nuori ikä painoivat vaakakupissa. Toisaalta eipä tullut viinitynnyrifinistelyitä tai ylimääräisiä kikkoja tällä kertaa.

Perinteisesti Laphroaigin Quarter Cask on siis kypsynyt noin viisi vuotta tuoreessa ex-bourbonissa ennen muutaman kuukauden viimeistelyä 125-litraisissa tynnyreissä, jotka ovat siis puolikkaita hogsheadeja.

Tästä Cairdeasista saadut tiedot viittaavat vahvasti siihen, että kyseessä on täysin sama viski mutta vain tynnyrivahvuisena. Eli mitään erillisiä batcheja ei ole rakenneltu eikä muutenkaan rikottu kaavaa. Tynnyreiden tosin luvataan kypsyneen täysin Warehouse No. 1:ssa, mitä ei kai voida sataprosenttisesti normaalipullotteen kohdalla varmistaa.

Olen Laphroaigin Quarter Caskista aina pitänyt, joten en voi tätä lähtökohtaisesti kyllä missään nimessä dissata.

Laphroaig Cairdeas 2017 Edition

(57,2%, OB, Feis Ile 2017, First Fill Maker’s Mark & Quarter Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja savuinen, hyvin suoraviivainen ja koruton. Toisaalla tuntuu makea tammi, hunajaisuus ja vanilja, toisaalla taas lääkemäisyys, jodi ja tiukka turvesavu. Savusaunaa, koivuvihtaa, salmiakkia, yskänlääkettä, haavansidonta-aineita, mentholia, merellisyyttä. Tuttu ja… miellyttävä. Vesilisä availee omenaisuutta ja saa hedelmäisen puolen paremmin esiin.

Maku: Järeän savuinen ja kihelmöivän lääkemäinen. Hunaja jää tässä taka-alalle, mutta sulkeutunut ja osin makea hedelmäisyys aukeaa silti vähitellen. Omenaa, hiukan aprikoosia. Hiilinen savuisuus, antiseptiset aineet, mineraalisuus ja apteekin salmiakki ovat tuttuakin tutumpaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja makeudessaankin kihelmöivä. Tammea, pippurisia mausteita, napakkaa yrttisyyttä. Suoraviivainen esitys. Jälkimaku alkaa mausteisena, ruohoisena ja erittäin savuisena. Lääkemäisyys, hapokkuus, mentholisuus, tietty maltainen karheus ja kipakan yrttiset piirteet leijuvat vetten päällä. Keskipitkä finaali ei pääse yllättämään. Vesilisä avaa makeutta, hiukan päärynämarmeladia ja kirpeää hilloisuutta.

Arvio: Suoraviivaisuudessaankin varsin tasapainoinen ja rehti savuviski. Saatan olla puolueellinen, koska tähän makuprofiiliin yhdistyy paljon omaa harrastusta, muistoja. Kovasti tämän kaltaisia nuoret Laphroaigit olivat myös tislaamon varastolla vuosi sitten, kun niitä tynnyreistä maisteltiin. Eikä tämä Cairdeas kyllä petä, vaikka kaikkein hienoin tai kompleksisin esitys ei missään nimessä ole kyseessä. Hyvää silti. 87/100

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing 48,3%

Douglas Laing julkaisi vuoden 2016 Feis Ileen oman erikoispullotteensa Bowmorelta. Edellisvuonna vastaava DL-pullote tuli Laphroaigilta, tänä vuonna Caol Ilalta. Mielenkiintoisia pieniä eriä.

Bowmore 16 yo 1999 Feis Ile 2016, Douglas Laing

(48,3%, Douglas Laing, Old Particular, 9/1999–3/2016, Cask No. DL 11107, Refill Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, mineraalinen ja napakan tamminen. Herukkaa. Hieno refill-fiilis, yrttisyyttä ja mausteita. Nokisuutta, sammutettua nuotiota, hiiltä, suolaisuutta. Makea hedelmäisyys toimii nätisti savun kanssa yhteen, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Yllättävänkin tuhti. Vesilisä aukoo jännää lääkemäisyyttä.

Maku: Pehmeän savuinen, mineraalinen ja todella herukkainen. Maistuva öljyinen hedelmäisyys kantaa kokonaisuutta. Kermaisuutta, tölkkipersikkaa, vaniljaisuutta. Päärynää ja makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa – joskin tietty ”helppous” tässä on myös. Tammessa on nätti refill-ulottuvuus, napakka pippurisuus ja varsin kuivakka tuntuma. Jälkimaussa turvesavu nousee taas vahvemmin pintaan, riittää hiilisyyttä ja suolaisuutta. Vaniljaa, herukkaisuutta, hunajaisuutta, persikkamehua, pippurisuutta. Mineraalinen ja tamminen tunnelma. Melko pitkä finaali. Vesilisällä kermaisuus kevenee ja suolaisuus nousee selvemmin pintaan.

Arvio: Tuhdisti turpeensavuinen ja maukkaan mineraalinen Bowmore. 89/100

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016, 56,1%

Harvinaisemman Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016:n lisäksi Islaylta löytyi tämä 17-vuotias versio. Viski on peräisin PX-tynnyristä, josta pulloja saatiin pirun sopiva määrä.

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016

(56,1%, OB, 20.1.1999–21.5.2016, Feis Ile 2016, Hand-filled Collection, Cask No. 40, Pedro Ximénez Sherry Cask, 666 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää sherryisyyttä, tallista mausteisuutta, rusinaisuutta ja suklaisuutta. Merellisyyttä ja tervaa, erittäin lupaavalta vaikuttava sherrykypsyttely. Mietoa turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, hiukan viinisyyttä, siirappia. Muhkea mausteisuus ja imelyys, josta kuitenkin tuntuu löytyvän sitruksinen ja mineraalinen puraisu.

Maku: Paksun suklainen, siirappinen ja rusinainen. Taatelia, luumuhilloa, suklaakastiketta, toffeeta. Todella mojova sherrykypsytys hallitsee, mutta edelleen mineraalisuus, yrttisyys ja kaikenlaiset kamferitipat tuovat tähän särmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen, ja nahkaisuus tulee mukana. Jälkimaku on marjaisa ja viininen, suklainen ja rusinainen. Taateli, tammisuus, nahkaisuus, mausteisuus ja toffeemaisuus vyöryvät suurella väännöllä. Öljyä, tervaisuutta, yrttisyyttä, pehmeää turvesavua. Pitkä ja muhkean siirappinen finaali. Nam.

Arvio: Makea ja maukas Bowmore. 90/100

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016, 55,7%

Bowmoren tislaamolla tuli vastaan tällainen viski. Moni jonotti tätä toukokuussa 2016 peräti 16 tuntia Bowmoren tislaamon edessä, ja vain 200 pulloa tuli myyntiin.

Viski on viettänyt ensin 12 vuotta first fill bourbonissa, kunnes se on siirretty 13 vuoden jälkikypsytykseen punaviinitynnyreihin.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016

(55,7%, OB, 17.5.1990–24.2.2016, Feis Ile Collection 2016, Claret Wine Cask Finish, 200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, salmiakkinen, turvesavuinen ja varsin marjaisa. Todella makea kaiken kaikkiaan. Imelää glögimäisyyttä, uuniomenaa, nahkaa. Voimakas kokonaisuus, josta löytyy lakritsia ja tervaa, tummaa paahteisuutta, pientä pippuria. Tammikin on hereillä. Todella houkutteleva.

Maku: Viininen, savuinen, herukkainen, salmiakkinen ja muhkea. Makeus on edelleen hallitsevaa. Mausteinen ja glögimäinen, jollain tavalla myös hiukan laventelinen. Suutuntuma on kermaisuudessaan ehkä vain keskitäyteläinen mutta valtavan intensiivinen. Jälkimaku lähtee marjaisana ja viinisenä, mutta syvenee salmiakin ja tervan kautta polka-karkkeihin ja piparminttuun, herukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Erittäin pitkä ja monipuolinen finaali, joka kuivuu lopussa upeasti. Silkkaa nautintoa.

Arvio: Todella maistuva Bowmore, jossa on etäisiä muistumia myös vanhasta Claret-pullotteesta. Viinisyys kulkee rajoilla, totta kai, mutta erinomaisen hyvällä tavalla. 92/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%

Matkustin Islayn paratiisisaarelle. Ensimmäisten viskien joukossa päätin maistaa Lagavulinin 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Feis Ile -pullotteen, joka kulkee myös nimellä Bicentenary Edition.

Julkaisen ensin muutamia maistelumerkintöjä reissulta. Varsinaista matkaraporttia seuraa myöhemmin.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016

(49,5%, OB, Feis Ile 2016, Bicentenary Edition, Refill Hogsheads & European Oak Bodega Sherry Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, merellinen, suolainen ja öljyinen. Kaiken keskellä leijuu kuitenkin pirteä mentholisuus, sitruksisuus ja tietty raikas valkoviinimäisyys. Samalla toki löytyy merilevää, jodia, hiukan antiseptisia aineita. Turvesave tuntuu pehmeältä mutta hallitsevalta, mineraalisuus kietoutuu ympärille varsin mielenkiintoisesti. Pieni tunkkaisuus on mukana, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen, savuinen ja vahamainen. Merellisyyttä, ruohoisuutta, edelleen vähän valkoviinimäisiä sävyjä. Mentholia riittää, samoin pippurisuutta. Joukosta löytyy myös tuttuja maanläheisiä sävyjä,  savumakkaraa, suolaista voita. Suutuntuma on rasvainen ja muhkea. Jälkimaku alkaa varsin kirpeänä ja savuisena. Mukana on pippurisuutta ja napakkaa teemäisyyttä, kunnes hunajaisuus ja merellisyys nousevat pintaan. Omenaisuutta, mineraalisuutta, eucalyptusta, suolaa, jodia, lääkemäisiä sävyjä, hiukan tervaa ja lakritsia. Erittäin pitkä ja upea finaali.

Arvio: Erinomainen, kirkkaan tyylikäs Lagavulin, jonka raikas mentholisuus integroituu hienosti muihin sävyihin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.