Laphroaig

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013, 57,9%

Laphroaigin tynnyrivahvuisten kymppien sarja jatkaa kulkuaan. Nyt mennään vissiin jo Batch 014:ssä, mutta itseltäni oli jäänyt tämä edeltäväkin maistamatta. Korjataan tilanne. Vierellä verrokkina on Batch 011, josta pidin pari vuotta sitten kovasti.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 013

(57,9%, OB, Bottled 1/2021, Bottle Code L1019 SB1, Ex-Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Hiiltä ja tuhkaa. Vahva turvesavu, mitä muutakaan. Mineraalisuutta, merellisyyttä, runsaasti lääkemäisiä elementtejä. Anista, minttua, kirpeää omenaa. Salmiakkijauhetta, hiukan sitruunaa. Tammista makeutta ja hunajaa, grillattuja vihanneksia. Rinnakkain haisteltuna selvästi makeampi kuin Batch 011, nyt tuntuu tynnyrien vaikutus selvemmin. Vesilisä tuo tähän heti pintaan makean päärynän ja ruohoisuuden.

Maku: Lääkemäinen ja tiukan turvesavuinen. Tietyssä villaisessa karheudessaan hyvinkin tuttua Laphroaigia. Hiiltä, tuhkaa, mineraalisuutta, mustapippuria. Tamminen makeus on taas parin aiemman erän jälkeen vahvasti läsnä, vaniljaa ja hunajaa, savumakkaraa ja grillattua paprikaa. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän pippurinen. Savukalaa, rasvaisuutta, hiukan anista. Batch 011:n kuivan mineraalinen synkkyys tästä puuttuu, sen huomaa rinnakkain maisteltuna selvästi, koska nyt on tynnyrien tuoma makeus on pinnassa. Jälkimaku on yllättävänkin makea, vaikka turvesavu ja hiilisyys tietysti pyörivät kielen päällä alkuun pitkäänkin. Kinuskia, hunajaa, uuniomenaa, vaniljaa, hiukan lakritsia ja edelleen ripaus anista. Mineraaliset ja tuhkaiset sävyt ovat koko ajan mukana. Finaali on melko pitkä mutta kitkeröityy. Vesilisä availee päärynämarmeladia ja korostaa makeaa grillirasvaa.

Arvio: Edelleen laadukas Laphroaig, mutta jää pykälän verran Batch 011:stä ja Batch 012:stä jälkeen. Makea ja jollain tavalla vähän kypsymätön, vaikka onhan tämä tietysti edelleen hyvää viskiä. 88/100

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing 57,8%

Maistossa vaihteeksi tällainen Douglas Laingin pikkupullo, jossa on roudattu 11-vuotiasta Laphroaigia Saksanmaalle vuonna 2004.

Laphroaig 11 yo 1992/2004, Douglas Laing

(57,8%, Douglas Laing for Alambic Classique Germany, The Old Malt Cask, Advance Sample, 4/1992–3/2004, Cask No. DL REF 1080, Refill Butt, 20 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, reippaan tuhkainen, varsin makea ja hedelmäisen sherryinen. Luumua, vaahterasiirappia, rusinaa ja hiukan lakritsia. Ylikypsää hedelmää ja pekonia, rancio-fiilistä ja hiiligrillissä paistettua paprikaa. Lihaisuus, hedelmät ja savu toimivat mojovasti yhteen. Vesilisä tuo toffeen ja poltetun sokerin voimakkaasti pintaan.

Maku: Turvesavu vyöryy päälle melko kuivana ja pistävänä, mutta siirappinen sherry ja ylikypsä hedelmä leikkaavat nopeasti enimmän tuhkaisen kitkeryyden. Toffeeta, salmiakkilakritsia, tervaa, rasvaista lihaisuutta. Hiiligrilli käy jälleen kuumana, paprikaa ja ananasta riittää. Chorizo-makkaraa, paistirasvaa, omenahilloa, paahtunutta tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja öljyssään miellyttävä. Jälkimaku on edelleen mineraalisen ja kuivan turvesavun ja paksun, rasvaisen ja lihaisan hedelmäisyyden kaksinkamppailua. Hiilistä, tuhkaa, suolaa, hapokkuutta. Toisaalta myös lakritsia, nahkaisuutta, luumua, rusinaa ja siirappia. Tammi tuntuu pistävänä ja vähän kireänä. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta, viinikumia ja sokerisuutta.

Arvio: Nuoren viskin pistävyydestä huolimatta tässä on jotain tavattoman nautinnollista. Ei mikään tyylipuhdas sherryinen Laphroaig, mutta lihaisana ja pidäkkeettömän tuhtina tapauksena mielenkiintoinen herkutteluviski. 86/100

Laphroaig 10 yo Hiram Walker 43%

Maistossa vaihteeksi Ranskaan vietyä Lapparia jostain 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Tämän miniatyyrin etiketti on herättänyt minussa aina mielikuvan siitä, että kyseessä on takaetiketti – yritän aina kääntää pulloa ja etsiä sitä ”oikeaa” etskaa.

Laphroaig 10 yo Hiram Walker

(43%, OB, Hiram Walker France, +/- 1990, Batch No. L40804, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin savuinen ja tervaisen lääkemäinen. Yllättävän roteva ja suorastaan synkkä. Hiilisyyttä, bensaisuutta, runsasta lihaisuutta. Tuhkainen ja kalkkinen vivahde, nuotiolla kuivunutta villakangastakkia ja haavansidontatarpeita. Suolavettä, merilevää, savukalaa. Likainen ja yllättävänkin rasvainen yleisilme. Nam.

Maku: Turvesavua ja hiilisyyttä, lääkkeitä ja merivettä. Likaisuus on pinnassa, mutta maku on tuoksua kevyempi ja jopa sitruksisen herkkä. Ostereita, sitruunamehua, lakritsia. Paahdettuja manteleita, hiukan tunkkaista tammea, karvautta ja hapokkuutta. Vähän levoton kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi osin hakusessa. Lenseä maltaisuus tulee läpi, samoin tietty villaisuus ja outo liimamaisuus. Jälkimaku on tuhkainen ja hyvinkin karvas. Turvesavu on toki edelleen pääosassa, hiiltä ja tuhkaisuutta riittää. Lääkemäisyys tuntuu karvaana ja kitkeränä, tammella on luja ote. Savukala, merilevä ja suolaisuus pysyvät kyydissä pitkään. Vaniljaa ja sitruunaa tulee esiin vielä lopuksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Synkkä ja vakuuttava tuoksu antoi odottaa paljon, mutta maku jäi vähän ohueksi ja epätasapainoiseksi. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland 57,5%

Tällä kertaa käsissä on Laphroaigia Speciality Drinksin valikoimista, pullotettuna The Single Malts of Scotlandin nimissä ja miniatyyrikoossa. Tästä on myös täysikokoinen pullote, jossa on pullotuspäivä kerrottuna, mutta tässä minissä sitä tietoa ei ole näkyvissä lainkaan.

Laphroaig 11 yo 1996, The Single Malts of Scotland

(57,5%, Speciality Drinks, 2.5.1996–10.9.2007*, Cask No. 50, Hogshead, 464 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja hiilinen, runsaasti tervaa ja lääkemäisyyttä. Erittäin tummasävyinen ja yrttinen. Merellisyyttä, märkää kalliota ja merilevää, kosteita köysiä ja laiturinlankkuja. Salmiakkijauhetta, vegetaalista turpeisuutta. Tuhti ja komea esitys. Vesilisä tuo pintaan vaniljaa ja kypsää päärynää.

Maku: Turvesavuinen, hiilinen ja tervainen. Silti hiukan paljaampi ja tammisuudessaan purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Lääkemäisyys ja suolavetisyys ovat vahvasti esillä. Salmiakkia, merilevää, yrttitippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin jämäkkä. Öljyisyyttä, pippurisuutta, hapokkuutta. Omenaisuutta ja mangoa tulee hiukan esiin kaiken paahteisuuden ja vegetaalisen turpeisuuden keskeltä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, hiilinen ja paahteisuudessaan suorastaan palanut. Tuhkaa, kalkkia, salmiakkijauhetta, yrttitippoja. Tammi tuntuu melko raakana ja nuorekkaana tässä vaiheessa. Ruohoisuutta, merilevää, hiukan omenaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo toffeemaista makeutta ja vaniljaa.

Arvio: Todella jämäkkä Laphroaig-esitys. Hyvää. Nuoruus tästä välillä paistaa, mutta kokonaisuus on silti kunnossa. 87/100

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011, 58,6%

Laphroaigin Cask Strength -sarja vaihtoi tässä julkaisussa vihreään. Pakko oli hankkia tämä maistamatta jäänyt pullo käsiin, kun Batch 012 palautti uskoni. Se on nyt tässä verrokkina vierellä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011

(58,6%, OB, Bottled 3/2019, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, hiilinen ja kalkkinen. Tuhkaisuuden ja lääkemäisyyden seassa kirpeä omenaisuus kuitenkin nostaa päätään. Mineraalinen, sitruksinen, tamminen ja hunajainen. Märkää kalliota, suolaisuutta, pientä minttua. Hiukan makeampi kuin Batch 012. Vesilisä availee merilevää, mineraalisuutta ja vaniljaisuutta.

Maku: Klassinen, voimakas Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuu välittömästi. Muhkea turvesavu, hiilisyys, tuhkaisuus ja pippuri ottavat saman tien luulot pois. Suolaisuutta, jodia, kirpeää sitruksisuutta ja vahvaa tammisuutta. Omenaisuus pysyy edelleen hyvin mukana. Märkää villaa, maltaista karheutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja pieni vanilja tuovat pientä makeutta, mutta kyllä nyt ollaan enemmänkin petroolin sävyissä. Hyvin lähellä Batch 012:n kuivia sävyjä, mutta nyt on makeaa yrttisyyttäkin mukana. Jälkimaku on todella turvesavuinen, hiilinen ja lääkemäinen. Suolaisuutta ja tammea, jodia ja hapokkuutta. Pippuria ja yrttejä todella riittää. Merellisyyttä, apteekin salmiakkia, sinappisuutta, hiukan kitkerää ruohoisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja päärynää esiin, saa tämän tuntumaan selvästi nuoremmalta viskiltä heti.

Arvio: Todella vahva ja vaikuttava Laphroaig. Laadullisesti varsin tarkasti Batch 012:n tasolla, mutta pykälää makeampi, kun Batch 012 taas liikkuu pidemmälle mineraaliseen ja lopulta tervaiseen suuntaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Laphroaig 8 yo 2009, SMWS 29.244, 62,2%

Maisteluun lähtee nyt Scotch Malt Whisky Societyn viiden festivaaliviskin pakkaus parin vuoden takaa: Festival Flavours Discovery Pack. Puolikkaisiin miniatyyripulloihin – oikeastaan muoviampulleihin – on pakattu viskejä Feis Ileista ja Speyside Whisky Festivaleista.

Setti vaikuttaa oikein lupaavalta, ja se alkaa vuoden 2018 Feis Ileen pullotetulla nuorella Laphroaigilla.

Laphroaig 8 yo 2009/2018, SMWS 29.244

(62,2%, Scotch Malt Whisky Society, 21.1.2009, Feis Ile 2018, Weaving wondrous dreams, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Tiukan turvesavuinen ja makean vaniljainen. Tammi tuntuu erittäin tuoreena ja runsaana, vaikka hiilisyys ja tuhka pyrkivät läpi joka kolosta. Lääkemäisyyttä, öljyä, hunajaisuutta, makeaa maltaisuutta. Raakatisleen tuntua hetkittäin. Pientä puuroisuutta ja muroja. Vesilisä avaa hiukan minttua ja karkkisuutta.

Maku: Todella nuorta ja paljasta savuviskiä. Nyt tammi ei peitä enää niin paljon, vaan edessä on liuotinmainen ja jyväinen kattaus. Vegetaalista turpeisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on todella öljyinen ja pistävä. Paletti on todella uskollinen savuiselle raakatisleelle, tynnyristä ei ole tarttunut juuri mitään mukaan. Runsaasti makeaa maltaisuutta, hiukan lääkemäisiä piirteitä, vaniljaa ja hiukan hunajaa. Liimamaisuutta, vahvaa pippurisuutta. Jälkimaku on todella savuinen ja vegetaalisen pistävä, makean maltainen ja edelleen erittäin tiukka. Liimamaisuutta, ruohoa, vaniljaa, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta.

Arvio: Tiukkaa ja raakatisleen oloista Lapparia. Ei mikään järin suuri elämys. 80/100

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666, 58%

Kävin Laphroaigin tislaamossa neljä vuotta sitten. Se tuntuu tapahtuneen jossain muinaisuudessa. Pullotin varastossa itse pikkupullon tynnyristä 2534. Ystäväni poimi sieltä vastaavan tynnyristä 700040. Hyviä viskejä molemmat, mutta jälkikäteen maisteltuna totta kai tajusi, mikä vaikutus sillä tislaamon miljööllä oli alkuperäiseen kokemukseen.

Nyt sain maisteluun näytteen paria vuotta myöhemmin pullotetusta tynnyristä, johon itselläni ei ole tislaamokierroksen kokemusta lainkaan mukana. Mielenkiintoista päästä maistamaan ihan kylmiltään.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666

(58%, OB, 2006–2018, Distillery Only, Cask No. 666, Bourbon Cask, 25 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, lääkemäinen, hiilinen ja voimakas. Yllättävänkin lähellä uusinta tynnyrivahvaa kymppiä. Hunaja ja sitruksisuus tulevat tässä kuitenkin selvemmin esiin. Suolaisuutta, mineraalisuutta, tervaa ja yrttejä. Vihreä omena ja sitruunalakritsi ovat klassikko-osastoa. Vesilisä availee raikkautta.

Maku: Vahva lääkemäisyys on välittömästi kehissä. Turvesavu on tuhtia ja hiilistä, pippuria, tuhkaa ja jodia riittää. Mineraalisuutta ja suolaa. Sitruunalakritsi erottuu, samoin tietty hunajaisuus. Uuden tynnyrivahvan kympin syvyyttä tässä ei kuitenkaan ole, vaan ilme on tynnyrin numerosta huolimatta pykälää ”kiltimpi”. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukkaan öljyinen. Hiukan tervaakin löytyy. Jälkimaku on turvesavuinen ja tiukan lääkemäinen. Suolaa, jodia, mineraalisuutta, merilevää. Pippuri tulee rotevana läpi, salmiakki ja pieni terva säestävät. Tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin ja tasapainottavat kokonaisuutta. Sitruunalakritsikin pysyy mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja tomusokeria pintaan.

Arvio: Todella maukas Laphroaig, mutta ei rinnakkaismaistelussa aivan pärjää synkän kompleksiselle Batch 012:lle. 88/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012, 60,1%

Klassikko jatkaa kulkuaan: Laphroaigin tynnyrivahva kymppivuotias on sarjana kestänyt aikaa, vaikka tynnyrien laatu ja kypsytyksen lopputulos ovat hiukan vaihdelleet erästä toiseen. Nyt etiketissä on jälleen vihreä raita.

Huomaan, että viime vuosien julkaisuista Batch 011 on jäänyt välistä maistamatta, koska Batch 010 oli ehkä pieni pettymys kuitenkin. Sen sijaan esimerkiksi Batch 009 oli vielä varsin pätevä julkaisu. Toisaalta näistä uusista on hyvin pitkä matka menneisiin Red Stripeihin ja muihin muinaisiin suurherkkuihin.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012

(60,1%, OB, Bottled 2/2020, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Selvästi taas pykälää kuivempi kuin edelliset maistamani tästä sarjasta. Tuhkaa, suolaisuutta, kalkkia, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, merilevää, hiukan hunajaa. Tammea, yrttisyyttä, pientä tervaa. Vesilisä avaa minttua ja raikasta yrttiä.

Maku: Nyt on voimaa. Todella jykevä turvesavu ja lääkemäisyys iskevät heti. Hiilisyyttä, pippuria, tuhkaa, mineraalisuutta, jodia. Sitruunaisuus ja omena tulevat hyvin läpi, mukana on myös anista ja tuoretta tammea. Suutuntuma on painavan öljyinen. Pientä kitkeryyttä on myös mukana, vaikka maltaisuuden kyljessä hunajaa ja vaniljaa löytyykin. Märän villaista ”laphroaigmaisuutta”. Jälkimaussa on jytinää, vahvan turvesavun ja tiukan lääkemäisyyden rinnalla puskee pintaan merellisyyttä ja salmiakkia, tervaa ja suolaisuutta. Pippuria, yrttisyyttä, merilevää, jodia. Hunajaisuutta ja tuoretta tammea tulee esiin eikä kokonaisuus ole liian kova tai kitkerä. Melko pitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisä availee piparminttua ja raikkautta.

Arvio: Kunnianpalautus tälle sarjalle saman tien, mitään kumisuutta tai muita sivuääniä ei ole mukana. Jotenkin tämä tuntuu olevan Laphroaigin kovassa ytimessä ensimmäistä nuuhkaisusta aina viimeiseen jälkimakuun saakka. Hieno viski. 90/100