Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5%

Laphroaig keksi nokkelan tavan kaupata tämän vuoden 2015 Cairdeas-pullotteen faneilleen. Noin 11 000 pulloa myytiin huutokaupassa, johon kuka tahansa Friends of Laphroaigin jäsen sai osallistua. Ja kun varsin monella osui arpa kohdalleen, pullot katosivat erittäin rivakkaa vauhtia maailmalle. Eihän sitä voi olla ostamatta, jos voittoarvan vetää.

Kaikkineen Cairdeas 2015 on myös kunnioitusta herättävä tuote. Se on tehty tislaamon itse mallastamasta ohrasta ja varastoitu klassisissa ex-bourbontynnyreissä lähimpänä merta sijaitsevassa Warehouse No. 1:ssa. Tavoitteena on ollut päästä mahdollisimman lähelle 200 vuotta sitten tehdyn Laphroaigin tyyliä. (Hyvää myyntipuhetta tietysti, kun asiaa ei voi varmentaa mitenkään.)

Cairdeas 2015 on tislaamosta levinneiden tietojen mukaan noin 12-vuotiasta (11 vuotta ja 9 kuukautta, jos tarkkoja ollaan), ja se on tislattu ilmeisesti vuoden 2003 elokuussa. Ja kun alle puolet pulloista myytiin FoL-arvonnassa, niitä varmasti vielä nähdään eri puolilla Eurooppaa tämän vuoden aikana.

Tietysti näin hypetettyyn tuotteeseen täytyy suhtautua asiaan kuuluvalla epäilyksellä. Mutta toisaalta olen pitänyt parista aiemmastakin Cairdeasista, vaikka moni on niitä hyljeksinyt. Katsotaanpa, mitä tämä pitää sisällään.

Laphroaig Cairdeas 2015

(51,5%, OB, 2015, 200th Anniversary Edition, 28500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti antiseptisia aineita. Mentholia, virkistävää yskänpastillia. Jännittävä koivunlehti mukana, koivuvihtaa savusaunan kuistilla. Yllättävän kevyt ja samalla todella raikas, hiukan suolainen ja miedon sitruksinen tuoksu. Savu lymyää taustalla. Tammi on hienosti esillä, vaniljaisena ja sopivan purevana. Vesilisällä löytyy eucalyptusta ja kevyttä hedelmäisyyttä.

Maku: Tuoksuun nähden erittäin voimakas, savuinen ja rosoinen. Mahtava, ampuu välittömästi täydeltä laidalta. Hieno, öljyinen suutuntuma ja tiivis tekstuuri. Tammi ja lääkemäisyys tulittavat kuin viimeistä päivää, turvesavu ja tervaisuus antavat tukea ja suolaisuus möyrii perässä. Kuivan sitruksinen, tuhkainen ja viileän mentholinen ote. Vähitellen vaniljainen makeus alkaa pilkistää. Tasapaino ei ole nyt pääasia, tässä mennään fiilis ja voima edellä. Jälkimaku on erittäin mineraalinen ja koivunlehtimäinen, hyvin tamminen ja hiukan pistävä. Todella suolainen ja hiukan tuhkainen finaali, joka jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo makeutta pintaa ja hiukan rauhoittaa tammen piiskausta.

Arvio: Erinomainen, voimakas ja raikas savuviski. Silkkaa herkkua, tavoittaa monia Laphroaigin parhaita puolia. Kun ulkona ukkostaa, kannattaa laittaa takkaan tuli ja kaataa tätä lasiin. 91/100

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.